Lue keskustelun säännöt.
Hyvä esimerkki siitä kun jätin vaan "metatyöt" tekemättä
Kun nehän on vain naisten keksimiä turhakkeita tai vähintäänkin hoituu ihan itsellään siinä arjessa, ilman sen suurempaa ajattelua tai ponnistelua.
No. Tänään kysyin mieheltä miten seuraavat asiat on hoidettu tai hoidetaan:
Lapsen synttäreiden järjestäminen
Lapsen ilmoittaminen harrastukseen, sinne tutustuminen, varusteiden hankinta
Koulun yhteiseen perhepäivään osallistuminen
Kevätvaatteiden ja kenkien hankinta
Toisen lapsen peliturnaukseen osallistuminen
Mies oli ihan ihmeissään. Miksi nyt vasta sanot? Ei hän nyt voi siksi ja täksi yhtäkkiä muuttua. Kai ne sit jotenkin järjestyy. Ei hän osaa sanoa tai luvata voiko hoitaa.
Niin, et sillai. Kyllä miehet hoitaa!
Kommentit (2456)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi että mitä uhriutuvia miesressukoita on tämäkin ketju täynnä. 😀
Naiset keskustelevat täällä ongelmistaan ja mitä palstan beetat tekevät? No kimittävät väliin naisfobioitaan. 😎
Jopa viihdyttävää, mutta eikö teillä olekaan nyt niitä renkaita vaihdettavana ja autoja huollettavana, kun on aikaa nahistella netissä tuntemattomien naisten kanssa! ?😁Ressukat, beetat ja naisfoobikot? Miksi näin kauhean vihamielinen suhtautuminen, kun ne miehet oli tässä ketjussa kuitenkin väärässä?
Ketju on täynnä feministiä ja wannabe-feministiä jotka keksii toisilleen kuvitteellisia tarinoita miesten surkeudesta ja uskoo kaiken mitä muut kirjoittaa jos se kertomus vaan haukkuu miehiä.
Ja jos tämän menet toteamaan ääneen niin kommentti poistetaan koska totuutta nuo kiihkoissaan olevat rouvat ei tarvitse ketjuaan sotkemaan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on sekaisin tuo metatyö ja ihan vain surkeat puolisot.
Surkea isä saunoo juhannuksena miesporukalla, eikä huomioi lastaan eikä osallistu kotihommiin ollenkaan. Se ei liity metatöihin mitenkään, mies on vaan täysi luuseri.
Metatyöt liittyvät siihen, jos kaksi puolisoa luulee tekevänsä tasa-arvoisesti kotitöitä, mutta toinen käyttäytyy kuin olisi apulainen, jolle pitää kertoa, mitä ja milloin pitää tehdä, eikä itse kanna loppupeleissä vastuuta.
Älä syytä miehiä jos naiselle ei miehen tekemä kelpaa ja alkaa kertomaan miehelle kuinka on tottunut tekemään ja kuinka haluaa tapahtuvan. Tuo on täysin tarpeetonta ja turhaa hommaa jota naiset sanovat metatyöksi. Naisilla olisi paljon helpompaa jos ei aina vaatisi että asioiden pitää tapahtua niin kuin nainen on tottunut tai haluaa. Ei miehen tapa toimia ole väärin vaikka se ei olekkaan samanlaista kuin naisen tapa toimia
Sitä mä vaan ihmettelen, miksi miehet = isät eivät halua tai viitsi panostaa lapsiinsa, vaan kaikki lapsiin liittyvä tehdään itselle mahdollisimman vähällä vaivalla ja ajankäytöllä. Lasten äidit ovat yleensä hyvin perillä siitä, mistä lapsensa pitävät, millaisia vaatteita tykkäävät käyttää, mitä harrastaa, millaiset synttärit haluavat.
Äidit haluavat tuottaa lapsilleen iloa, näyttää välittämistään ja rakkauttaan sillä tavoin. Isät menevät siitä, mistä aita on matalin.
Erosimme miehen kanssa, kun lapset olivat varhaisteinejä. Usein sain heiltä kuulla, miten "isä ei välitä", oli sitten kyse melkein mistä tahansa lapselle tärkeästä.Tajutkaa nyt viimein, ettei kyse ole naisen/äidin miellyttämisestä, vaan omien lastenne huomioimisesta.
Ja juu, kyllä ne lapset tottuvat sellaiseenkin elämään, missä kaikki tehdään viime tipassa, eikä moni asia ole niin justiinsa. Noin kasvatatte itsenne kaltaisia hälläväliä-ihmisiä.Tätä en itsekään ymmärrä. En halua aloittaa tätä kommenttia "minä en ole sellainen mies", mutta ihmetyttää, jos tällainen asennoituminen miesten keskuudessa on vielä tavallista.
Itse olen aina halunnut panostaa lapsiini. Ehkä liikaakin. Olen yrittänyt innostaa heitä erilaisiin harrastuksiin. Olen hommannut harrastevälineitä, ilmoittanut kursseille/harrasteryhmiin, kuskannut, maksanut laskuja, ollut kiinnostunut siitä, mitä lapset tekevät.
Ostan muksuille myös paljon vaatteita. Kierrän joko ilman heitä tai heidän kanssaan esim. kirppareilla, ja pyrin valitsemaan juuri sellaisia vaatteita, joista he tykkäävät. 90% ostoksista on mennyt nappiin, lapset ovat tykänneet ja käyttäneet näitä vaatteita, vaikka vaimoni on useankin vaatteen kohdalla ollut tuomitseva tai suorastaan toivonut, etteivät lapset käyttäisi näitä vaatteita ("liian tyttö/poikamainen", "liikaa hörhelöä", "liikaa / liian vähän" - eikä ole kyse säänmukaisuudesta). Välineitä ja tarvikkeita olen myös aktiivisesti hankkimassa, tuunaamassa ja korjaamassa.
Synttäreiden, juhlien ja muutenkin lasten tekemisten suunnitteluun ja järjestämiseen panostan myös mielelläni. Synttärikoristeet, tarjottavat ja kutsukortit valitaan yhdessä lasten kanssa. Olen itse halunnut lasten kanssa kirjoittaa kutsukortteja siinä, missä vaimoni haluaisi laittaa esim. meseviestejä lasten vanhemmille.
Vietän myös aidosti aikaa lasteni kanssa enemmän kuin vaimoni. Hän ei halua leikkiä, eikä eläytyä lasten maailmaan, mutta itse järjestän aikaa etenkin nuoremman lapseni kanssa juuri kaikenlaisille mielikuvitusleikeille, tarinoille ja majanrakenteluille. Vaimoni on hyvä äiti ja esimerkiksi askartelee ja pelaa lasten kanssa, mutta mielikuvituksestaan ja läsnäolostaan hän ei ole ikävä kyllä mielestäni valmis paljonkaan lapsille antamaan, ja tämä on jäänyt omaksi osakseni kasvatusvastuussa.
Surullista on se, että vaimoni ei tunne esimerkiksi nuoremman lapseni leluja nimeltä, ei leikkejä, ei pääse mukaan hänen vilkkaaseen mielikuvitusmaailmaansa ja luoviin leikkeihinsä.
Modernit miehet toimii noin. Harmi vaan ettei kaikki vielä nykypäivänäkään ole semmoisia. Toki tässä ketjussa varmasti korostuu ne huonot kokemukset, harvempi tulee kertomaan miten hyvin kaikki on. Haluan uskoa, että kaltaisiasi miehiä on paljon enemmän kuin ketjun perusteella vaikuttaa :)
Tuo on tosin aika tyypillistä, että isät osaa paremmin heittäytyä leikkimään lasten kanssa. Sama on nähtävissä ihan omassakin perheessäni ja myös kavereilla. Minä en osaa ja jaksa leikkiä samalla lailla kuin mieheni, vaan herkästi lähden tekemään jotain kotihommia sen sijaan.. Mies on myös tosi kärsivällinen opettaessaan lapsia harrastustensa pariin, vaikka monessa muussa asiassa sillä on melko lyhyt pinna. Varmaan nämä on myös luonne-eroja, mutta ehkä miehet keskimäärin osaa paremmin keskittyä siihen yhteen asiaan ja hetkeen, kun taas naisilla alkaa herkästi pyöriä se metatyö-suunnittelu ajatuskehä päässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä, miksi noita asioita ei ole voinut alusta asti jakaa.
Miksi pitää ruveta edes johonkin kaiken tekevän rooliin?
Kaksi aikuistahan teitä on ollut jo ennen lasta.Voihan noi jutella ja jakaa.
Ihan perusjuttu. Ihan hyvä noin.
Kyllä se siitä tasottuu ja mieskin ota vastuuta.Teidän perheelle toi on hyvä. Se kehittyy.
Koska jompikumpi vanhempi jää sen lapsen kanssa kotiin siksi 1. ja mahdollisesti 2. vuodeksi. Siksi se kaikki kaatuu jo alusta lähtien sen vanhemman niskaan ja niin se tekee sitten jatkossakin. Siksi on erittäin tärkeää, etätmolemmat vanhemmat joutuu viettämään sen lapsen kanssa niitä vauvavuosia. Ja kyllä. käytin joutuu -termiä ihan tarkoituksella.
Jep. Siitä se yleensä lähtee. Vaatii erikseen vaivannäköä, että saa sitä vastuuta jaettua, jos alkuun se on ollut vain toisella. Vaatii toisaalta kykyä uskaltaa antaa toisen tehdä myös virheitä ja oppia niistä, koska eihän kukaan automaattisesti osaa kaikkea. Jos toisella on ollut se 1-2 vuotta aikaa opetella niin totta ihmeessä hän on taitavampi kuin se, joka ei ole ensin osallistunut. Erityisen hankalaa se tosin on, jos toinen on oppinut ja tottunut siihen että toinen hoitaa, eikä ole halukas lisäämään omaa työmääräänsä. Ja jos toisen asenne on just joku täälläkin esiintynyt, että mitä väliä sillä on millaiset kengät tai synttärit lapsella on, ihan turhuuksia jotkut harrastukset tai vanhempainillat ja kaikesta pitäisi vaan selvitä mahdollisimman helpolla. Silloin kärsijäksi joutuu lapsi, ja siihen ei monella ole sydäntä.
Vaikka sinällään ymmärrän tämän niin en silti oikein kuitenkaan. Itse olin kotona yhteensä kaksi ja puoli vuotta lapsiemme kanssa. Ja siitä huolimatta miehelleni jäi ihan taatusti riittävästi aikaa opetella ja tottua lasten kanssa toimimiseen. Ensinnäkin jo palkästään illat toivat sen 5-6 tuntia aikaa osallistua lasten arkeen miehelle ja tehdä kaikkia niitä töitä joita minäkin tein. Lisäksi kaikki viikonloput (jolloin mies usein erikseen halusi järjestää minulle omaa aikaa) ja kaikki loma-ajat. Ihmettelen jos joku mies ei ehdi lainkaan opetella lasten kanssa oloa kun niitä tunteja tulee vuosittain satoja jos ei tuhansia kun vain tarttuu toimeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Tekniikan Maailman talvirengastestien lukeminen metatyötä? Eli jos haluaa tehdä perheen turvallisuutta ja taloutta koskevan investoinnin perustellusti, täytyyhän siihen käytetty aika laskea myös "metatyöksi" siinä missä synttäreiden suunnittelukin, eikös?
Jos sen testin lukee ja sen perusteella päättää rengasvalinnan, niin on. Aikaa menee noin 10 minuuttia. Sen yli menevä vatulointi on vain ajanhukkaa.
Samaa mieltä synttäreiden suunnittelusta.
Miehet saavat aivan vapaasti suunnitella synttärit 10 minuutissa - mukaan lukien tarjoilut, kaupassa käynti, kokkaaminen/leipominen/tai valmiiden ruokien esillepano, ja tietenkin etukäteen kutsujen lähetys, lahjatoiveiden koordinointi (ettei lapsia saa kymmentä samaa lahjaa), koristelu jne. Jos tämä on niin helppoa että 10 minuutissa hoituu koko homma - niin MIKSI ETTE TEE SITÄ?
Entä jos on BYOB synttärit eli ei mitään tarjoiluja vaan jokainen tuo eväänsä ja juomansa mukanaan. Tällaisia meillä on kavereiden kanssa yleensä. Woltilla saa ruokaa jos iskee nälkä. Jälleen vältyttiin yhdeltä metatyöltä.
Pösilö. Nyt puhuttiin lapsen synttäreistä. Niiden järjestäminen on työlästä, koska sinulla ei todennäköisesti edes ole kaikkien vieraiden yhteystietoja, ne pitää ensin hankkia. Sitten kutsua, ottaa vastaan ilmoittautumisia, erilaisia ruokarajoitteita ja muita toiveita, suunnitella lapsille siltä pohjalta tarjoilu, keksiä ohjelmaa, joko valmista maksullista tai keksit itse leikkejä jne.
Tämä ei keneltäkään oikeasti voi onnistua 10 minuutissa, ei sinne päinkään. Itse juhlatkin siivoamisineen ennen ja jälkeen plus tarjoilut vie ainakin viisi tuntia.
Hmmm... 🤔 On ostettu valmiit kutsukorttipohjat tai lapsi on askarrellut itse. Lapsi on miettinyt ketkä luokalta haluaa kutsua. Minä olen lisännyt kutsuihin vain oman puhelinnumeroni ja meidän osoitteen. Lapsi jakaa kutsut koulussa. Tarjoiluiksi karkkeja, sipsejä, popcornia, limpparia ja mehua. Joskus on tehty kakku, jos lapsi ehdottomasti haluaa, mutta yleensä ei koska leivonnaiset ei oikein uppoa kavereille. Sipsejä ja karkkeja menee. Vähän ilmapalloja ja serpentiiniä. Pieni siivous ennen ja ja keittiön imurointi jälkeen. Ohjelmaksi vähän jotain aarteenetsintää, ongintaa, joku kilpailu. Loppuaika pihalla juoksentelua. Lahjaksi tulee mitä tulee, ei todellakaan tarvitse pitää mitään lahjatoivekordinointia, jestas sentään! Joskus on joku äiti kysynyt toiveita, usein kaverit kysyy suoraan synttärisankarilta itseltään.
Ei näitä sentään kymmenessä minuutissa järkkää, mutta ei todellakaan mitään tunteja tai päiviä tarvitse käyttää!
T. Kolme lasta, 17 kaverisynttärit järjestänyt. Aina on ollut vierailla ja sankarilla kivaa.
Jos kaikki on hyvin ja oma jaksaminen on kunnossa, ei tietenkään synttäreiden järjestäminen ole monen päivän stressi. Mutta jos kaikki on aina omilla harteilla ja kukaan muu ei osallistu, tuossa on jo todella paljon tehtävää.
Kutsujen teko - vaikka lapsi tekisi, pitää ostaa ne pohjat ja askartelutarvikkeet. Ja huolehtia että ne tulevat mukaan kouluun tms.
Tarjoilut - eli mitä karkkeja, sipsejä, limppareita? Kuinka paljon? Onko allergioita tms? Kuka hakee ne ja koska?
Joskus kakku - niin kuka leipoo, millaisen ja koska?
Ilmapalloja ja serpentiiniä - kuka hakee ja mistä ja laittaa ne esille?
Pieni siivous - kuka huolehtii mitä siivotaan ja milloin? Kuka sen keittiön siivoaa juhlien jälkeen?
Ohjelmaksi aarteenetsintää ja ongintaa - eli kuka ostaa palkinnot osallistujille ja piilottaa ne tai tekee ongintapussit? Kuka tekee aarrekartat tai hankkii onginnan verhon, kepin, narut ja sangon?
Joku kilpailu - eli mikä, kuka suunnittelee ja järjestää sen siellä synttäreillä?
Jos burnout on jo valmiiksi lähellä, tuossa on hitosti tehtävää samalla kun toinen makaa sohvalla ja tulee valmiiseen pöytään.
-Ei tarvitse ostaa pohjia eikä askartelutarvikkeita eikä huolehtia kutsuja reppuun eikä kysellä perään saiko kaverit kutsut -> whatsapp viestillä kaverien vanhemmille kutsut kuten muutkin laittavat, meneepähän kutsu perille asti
-ruokakaupassa pitää kuitenkin käydä, joten kun mä haen ruokia niin synttärilapsi hakee sipsiosastolta kaksi sipsipussia ja kerää irtokarkkipussin täyteen sekä pari mehu/limupulloa ja ilmapallot ->näihin tuskin allergioita on ->metatyö = ajomatkalla kauppaan sanon lapselle että hän hommaa sipsit, karkit, pallot, juotavat ja nähdään kassalla
-kukaan ei syö kakkua joten ei tarvi miettiä tällaista
-lapsi pumppaa ilmapalloja ennen kutsuja, minä otan 3 kulhoa kaapista ja kaadan kahteen sipsit ja yhteen karkit ja pillimehut/pikkulimut pöytään -> menee 5min
Elämästä voi tehdä haastavaa tai sitten ei. Jos voimavarat ei riitä kuin välttämättömään niin silloin hoidetaan vain välttämätön eli pidetään lapset hengissä.
Mitä tarjoat sitten niille 5 lapselle jotka tulee tuonne järjestämillesi synttäreille ja totetaa tarjoilusi nähtyään olevansa allergisia ostamillesi nameille/sipseille/mehulle/limulle?
Meillä oli pääsiäisenä vieraita ja kun sen jälkeen laskin kuukauden kauppaostot yhteen, huomasin, että rahaa on mennyt reilusti. Pyysin miestä mukaan ideoimaan, miten me voitaisiin elää loppukuu minibudjetilla ruokien suhteen. Miestä ei kiinnostanut, joten päätin sitten, että paskaakos se minuakaan kiinnostaa. Kuun loputtua mies sitten silmät pyöreinä ihmettelee, miten meillä on mennyt kauppaan noin paljon rahaa. Niinpä, miten ihmeessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähipiirissä on saanut nähdä, että ne lasten biologiset isät on olleet näitä jotka ei osallistu lasten asioihin ja elämään vaan omat menot ja asiat on tärkeämpiä. Sitten tulee ero ja nainen löytää uuden puolison joka tykkää osallistua lasten elämään. Ja näin se biologinen isä jääkin sitten ihan sivustaseuraajaksi, jolla lapset käy väkipakosta kerran kuussa eikä viihdy siellä. Ja tämä uusi isäpuoli taas on lapselle tärkeämpi ja läheisempi jonka kanssa puuhataan mukavia ja joka osallistuu kaikkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Tekniikan Maailman talvirengastestien lukeminen metatyötä? Eli jos haluaa tehdä perheen turvallisuutta ja taloutta koskevan investoinnin perustellusti, täytyyhän siihen käytetty aika laskea myös "metatyöksi" siinä missä synttäreiden suunnittelukin, eikös?
Jos sen testin lukee ja sen perusteella päättää rengasvalinnan, niin on. Aikaa menee noin 10 minuuttia. Sen yli menevä vatulointi on vain ajanhukkaa.
Nainenko päättää mikä on ajanhukkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähipiirissä on saanut nähdä, että ne lasten biologiset isät on olleet näitä jotka ei osallistu lasten asioihin ja elämään vaan omat menot ja asiat on tärkeämpiä. Sitten tulee ero ja nainen löytää uuden puolison joka tykkää osallistua lasten elämään. Ja näin se biologinen isä jääkin sitten ihan sivustaseuraajaksi, jolla lapset käy väkipakosta kerran kuussa eikä viihdy siellä. Ja tämä uusi isäpuoli taas on lapselle tärkeämpi ja läheisempi jonka kanssa puuhataan mukavia ja joka osallistuu kaikkeen.
Alfa fucks, beta cucks
Jännä että alleviivaat miesvihakiimassasi sitä mitä tasoteoriamiehet ulìsee
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Tekniikan Maailman talvirengastestien lukeminen metatyötä? Eli jos haluaa tehdä perheen turvallisuutta ja taloutta koskevan investoinnin perustellusti, täytyyhän siihen käytetty aika laskea myös "metatyöksi" siinä missä synttäreiden suunnittelukin, eikös?
Jos sen testin lukee ja sen perusteella päättää rengasvalinnan, niin on. Aikaa menee noin 10 minuuttia. Sen yli menevä vatulointi on vain ajanhukkaa.
Samaa mieltä synttäreiden suunnittelusta.
Miehet saavat aivan vapaasti suunnitella synttärit 10 minuutissa - mukaan lukien tarjoilut, kaupassa käynti, kokkaaminen/leipominen/tai valmiiden ruokien esillepano, ja tietenkin etukäteen kutsujen lähetys, lahjatoiveiden koordinointi (ettei lapsia saa kymmentä samaa lahjaa), koristelu jne. Jos tämä on niin helppoa että 10 minuutissa hoituu koko homma - niin MIKSI ETTE TEE SITÄ?
Entä jos on BYOB synttärit eli ei mitään tarjoiluja vaan jokainen tuo eväänsä ja juomansa mukanaan. Tällaisia meillä on kavereiden kanssa yleensä. Woltilla saa ruokaa jos iskee nälkä. Jälleen vältyttiin yhdeltä metatyöltä.
Pösilö. Nyt puhuttiin lapsen synttäreistä. Niiden järjestäminen on työlästä, koska sinulla ei todennäköisesti edes ole kaikkien vieraiden yhteystietoja, ne pitää ensin hankkia. Sitten kutsua, ottaa vastaan ilmoittautumisia, erilaisia ruokarajoitteita ja muita toiveita, suunnitella lapsille siltä pohjalta tarjoilu, keksiä ohjelmaa, joko valmista maksullista tai keksit itse leikkejä jne.
Tämä ei keneltäkään oikeasti voi onnistua 10 minuutissa, ei sinne päinkään. Itse juhlatkin siivoamisineen ennen ja jälkeen plus tarjoilut vie ainakin viisi tuntia.
Hmmm... 🤔 On ostettu valmiit kutsukorttipohjat tai lapsi on askarrellut itse. Lapsi on miettinyt ketkä luokalta haluaa kutsua. Minä olen lisännyt kutsuihin vain oman puhelinnumeroni ja meidän osoitteen. Lapsi jakaa kutsut koulussa. Tarjoiluiksi karkkeja, sipsejä, popcornia, limpparia ja mehua. Joskus on tehty kakku, jos lapsi ehdottomasti haluaa, mutta yleensä ei koska leivonnaiset ei oikein uppoa kavereille. Sipsejä ja karkkeja menee. Vähän ilmapalloja ja serpentiiniä. Pieni siivous ennen ja ja keittiön imurointi jälkeen. Ohjelmaksi vähän jotain aarteenetsintää, ongintaa, joku kilpailu. Loppuaika pihalla juoksentelua. Lahjaksi tulee mitä tulee, ei todellakaan tarvitse pitää mitään lahjatoivekordinointia, jestas sentään! Joskus on joku äiti kysynyt toiveita, usein kaverit kysyy suoraan synttärisankarilta itseltään.
Ei näitä sentään kymmenessä minuutissa järkkää, mutta ei todellakaan mitään tunteja tai päiviä tarvitse käyttää!
T. Kolme lasta, 17 kaverisynttärit järjestänyt. Aina on ollut vierailla ja sankarilla kivaa.
Jos kaikki on hyvin ja oma jaksaminen on kunnossa, ei tietenkään synttäreiden järjestäminen ole monen päivän stressi. Mutta jos kaikki on aina omilla harteilla ja kukaan muu ei osallistu, tuossa on jo todella paljon tehtävää.
Kutsujen teko - vaikka lapsi tekisi, pitää ostaa ne pohjat ja askartelutarvikkeet. Ja huolehtia että ne tulevat mukaan kouluun tms.
Tarjoilut - eli mitä karkkeja, sipsejä, limppareita? Kuinka paljon? Onko allergioita tms? Kuka hakee ne ja koska?
Joskus kakku - niin kuka leipoo, millaisen ja koska?
Ilmapalloja ja serpentiiniä - kuka hakee ja mistä ja laittaa ne esille?
Pieni siivous - kuka huolehtii mitä siivotaan ja milloin? Kuka sen keittiön siivoaa juhlien jälkeen?
Ohjelmaksi aarteenetsintää ja ongintaa - eli kuka ostaa palkinnot osallistujille ja piilottaa ne tai tekee ongintapussit? Kuka tekee aarrekartat tai hankkii onginnan verhon, kepin, narut ja sangon?
Joku kilpailu - eli mikä, kuka suunnittelee ja järjestää sen siellä synttäreillä?
Jos burnout on jo valmiiksi lähellä, tuossa on hitosti tehtävää samalla kun toinen makaa sohvalla ja tulee valmiiseen pöytään.
-Ei tarvitse ostaa pohjia eikä askartelutarvikkeita eikä huolehtia kutsuja reppuun eikä kysellä perään saiko kaverit kutsut -> whatsapp viestillä kaverien vanhemmille kutsut kuten muutkin laittavat, meneepähän kutsu perille asti
-ruokakaupassa pitää kuitenkin käydä, joten kun mä haen ruokia niin synttärilapsi hakee sipsiosastolta kaksi sipsipussia ja kerää irtokarkkipussin täyteen sekä pari mehu/limupulloa ja ilmapallot ->näihin tuskin allergioita on ->metatyö = ajomatkalla kauppaan sanon lapselle että hän hommaa sipsit, karkit, pallot, juotavat ja nähdään kassalla
-kukaan ei syö kakkua joten ei tarvi miettiä tällaista
-lapsi pumppaa ilmapalloja ennen kutsuja, minä otan 3 kulhoa kaapista ja kaadan kahteen sipsit ja yhteen karkit ja pillimehut/pikkulimut pöytään -> menee 5min
Elämästä voi tehdä haastavaa tai sitten ei. Jos voimavarat ei riitä kuin välttämättömään niin silloin hoidetaan vain välttämätön eli pidetään lapset hengissä.
Mitä tarjoat sitten niille 5 lapselle jotka tulee tuonne järjestämillesi synttäreille ja totetaa tarjoilusi nähtyään olevansa allergisia ostamillesi nameille/sipseille/mehulle/limulle?
Ei todennut, kaikki on hyvin joten metatyöskenelyä tehtiin juuri oikea määrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Tekniikan Maailman talvirengastestien lukeminen metatyötä? Eli jos haluaa tehdä perheen turvallisuutta ja taloutta koskevan investoinnin perustellusti, täytyyhän siihen käytetty aika laskea myös "metatyöksi" siinä missä synttäreiden suunnittelukin, eikös?
Jos sen testin lukee ja sen perusteella päättää rengasvalinnan, niin on. Aikaa menee noin 10 minuuttia. Sen yli menevä vatulointi on vain ajanhukkaa.
Samaa mieltä synttäreiden suunnittelusta.
Miehet saavat aivan vapaasti suunnitella synttärit 10 minuutissa - mukaan lukien tarjoilut, kaupassa käynti, kokkaaminen/leipominen/tai valmiiden ruokien esillepano, ja tietenkin etukäteen kutsujen lähetys, lahjatoiveiden koordinointi (ettei lapsia saa kymmentä samaa lahjaa), koristelu jne. Jos tämä on niin helppoa että 10 minuutissa hoituu koko homma - niin MIKSI ETTE TEE SITÄ?
Entä jos on BYOB synttärit eli ei mitään tarjoiluja vaan jokainen tuo eväänsä ja juomansa mukanaan. Tällaisia meillä on kavereiden kanssa yleensä. Woltilla saa ruokaa jos iskee nälkä. Jälleen vältyttiin yhdeltä metatyöltä.
Pösilö. Nyt puhuttiin lapsen synttäreistä. Niiden järjestäminen on työlästä, koska sinulla ei todennäköisesti edes ole kaikkien vieraiden yhteystietoja, ne pitää ensin hankkia. Sitten kutsua, ottaa vastaan ilmoittautumisia, erilaisia ruokarajoitteita ja muita toiveita, suunnitella lapsille siltä pohjalta tarjoilu, keksiä ohjelmaa, joko valmista maksullista tai keksit itse leikkejä jne.
Tämä ei keneltäkään oikeasti voi onnistua 10 minuutissa, ei sinne päinkään. Itse juhlatkin siivoamisineen ennen ja jälkeen plus tarjoilut vie ainakin viisi tuntia.
Mitä ihmeen ohjelmaa? Kyllähän nyt lapset osaa itse keksiä hippansa ilman aikuisten ohjausta.
Taas näkyy, että et ole selvästikään koskaan järjestänyt synttäreitä. Ja joo, 5-8v lapset tarvitsevat jotain tekemistä. Ei se homma muuten toimi.
Mies istuttaisi varmaan telkkarin ääreen. Onpa ikimuistoiset synttärit.
Miksi synttärien pitäisi olla ikimuistoiset? Vai onko tässä taas se juoni, että naiset kilpailee kenen lapsella on parhaat synttärit
Ei tarvitse. Mutta olisi hyvä olla sellaiset, missä ei itketä, tapella, painota, satuteta toisia, riehuta paikkoja hajalle jne. Siksi aikuisen pitää ohjata toimintaa. Isommille lapsille elokuvasynttärit voi olla ihan ok ohjelma. Pienet ei niitä niin jaksa, eikä kaikki uskalla katsoa kaikkea, joten leikkisynttärit on turvallisemmat.
Nämä on edelleen ihan normaaleja asioita aikuisille, jotka ovat jossain tekemisissä lastensa kanssa.
Jos lapsi on niin pieni että ei osaa itse kavereita kutsua tai ei itke keksi tekemistä ilman aikuisen ohjaamista niin eikös se lapsi ole turhan pieni suuria kaverijuhlia varten muutenkin?
Kyllä ne pienetkin lapset tajuaa, että muille järjestetään synttäreitä ja hänelle ei. Miten sinä selittäisit tuon omalle lapsellesi?
Elämässä on välillä pettymyksiä
No, eipähän sitten teininä harmita, kun äiti ei päästä lauantai-iltana kavereiden kanssa pörräämään vaan käskee ajoissa nukkumaan, kun aamulla pitää lähteä isotädin synttäreille, kun on pienestä pettymyksiin tottunut.
Eikä iskää harmita jos joku juo kaikki sen kaljat, pettymyksiähän sattuu.
Ei harmita. Kaupasta saa lisää t. iskä
Ei saa, jos kello on 21.00. Mutta huomenna on päivä uus, iskälle toiveikkuus. Äiskähän on jo mukavassa hiprakassa ja se oma viinipullo maistuu päälle.
MItä teet kun tuollainen nainen putoaa hiprakassa parvekkeelta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähipiirissä on saanut nähdä, että ne lasten biologiset isät on olleet näitä jotka ei osallistu lasten asioihin ja elämään vaan omat menot ja asiat on tärkeämpiä. Sitten tulee ero ja nainen löytää uuden puolison joka tykkää osallistua lasten elämään. Ja näin se biologinen isä jääkin sitten ihan sivustaseuraajaksi, jolla lapset käy väkipakosta kerran kuussa eikä viihdy siellä. Ja tämä uusi isäpuoli taas on lapselle tärkeämpi ja läheisempi jonka kanssa puuhataan mukavia ja joka osallistuu kaikkeen.
Alfa fucks, beta cucks
Jännä että alleviivaat miesvihakiimassasi sitä mitä tasoteoriamiehet ulìsee
Eihän tuossa mitään miehiä syrjitä tai vihata. Mies itse aiheuttaa sen käytöksellään ja itsekkyydellään että lapsia ei kiinnosta hänen kanssa aikaansa viettää eivätkä koe isäänsä läheiseksi. Noh äiti ja lapset on onnellisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ongelma: Otit ton asian puheeksi -> teit metatyötä. Jätä se metatyö nyt oikeasti tekemättä ja kun asiat on edelleen hoitamatta, älä ota tilanteesta koppia tai "pelasta tilannetta" vaan anna seuraamusten jäädä miehelle edelleenkin ja luotat siihen että se hoitaa. Jos ootte sopinut että sä et hoida niin sitten et oikeasti hoida.
Hyvä kirja aiheesta on Doylen Heikko vahva vaimo. Sä et voi muuttaa miestäsi, mutta oman käytöksesi voit. Jos mies päättää muuttua, koska sä et enää ole mahdollistaja, niin hyvä.
Seuraamukset ei kyllä tule pelkästään miehelle vaan koko perheelle. Aika paljon tuossa oli lasten juttuja, joten loppupeleissähän seuraamukset tulee lapselle/lapsille. Valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Metatöitä voi olla perheessä molemmilla, myös miehellä.
Vaimoni ihmetteli taannoin, mitä olen miettimässä, miksi en kuunnellut, miksi en ollut läsnä. Syy: suunnittelin talomme yläkerran remonttia, etsin materiaaleja ja tarvikkeita, kyselin työkaluja ja apua, laskin kustannuksia (tiukka taloustilanne), metrejä ja neliömetrejä, litroja.
Sitten kun hankin tarvikkeet, tein valmistelevat työt, laskin raha-asiat, sovin kirvesmiehen kanssa, hankin työkalut (osan vuokrasin, jotakin lainasin), sain homman alkuun, tehtyä työn ja vietyä viimeistelyt loppuun, vaimo hämmästelikin, kuinka helposti se oli käynyt ja sanoi, että puheistani oli saanut sen käsityksen, että tässä on isommastakin asiasta kyse. Joo, ei se homma ollut mikään iso juttu sivusta katsoen.
Ei kerran 20 vuodessa tehty remppa ja sen suunnittelu ole säännöllinen metatyö, hyvä mies :D
Teepä sama vaikka joka kuukausi seuraavien 20v aikana niin tiedät jotain metatyön rasittavuudesta.
Ei yhdellekään naiselle riitä nykyään, että rempataan asuntoa vain kerran 20 vuodessa. Ei varmasti.
28 v naimisissa, ei yhtään remonttia siinä välissä.
Miksi et ole rempannut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, eiköhän ole tullut selväksi, että naiset eivät miehiä tarvitse.
Turhia riippakiviä joille pitää kertoa milloin pitää suu aukaista, että sinne voi laittaa ruokaa.
Mitä tuommoisilla tekee? Eläkää yksin ja määrätkää omasta elämästänne.
Ei se tunnu menevän näillä palstanartuilla jakeluun.
Voimme vain arvailla miksi.
Vierailija kirjoitti:
Saako mies myös sitten päättää sitten synttäreiden ohjelman ja menun? Itse ainakin vihaan niitä tylsiä perussynttäreitä jonkun kotona missä pöytä on täynnä kaikkea epäterveellistä sokerimössöä ja lapset sokerihumalassa sönköttävät jotain.
Minun johdolla lapset lähtisivät kunnolla urheilemaan ja sen jälkeen kasvisravintolaan syömään hyvin.
M32
No, jos kyseessä on lapsen synttärit, eikö siinä pitäisi ne lapsen toiveet olla etusijalla? Eli et saa, ellei lapsi noita itse toivo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä et ole ymmärtänyt homman ydintä. Nyt et tee mitään, jätät nuo hommat tekemättä.
Aurinko nousee silti.
Tämä. Metatyö on täysin turhaa ja keksitty termi äidin egon kiillottamiseksi. Lapseen tai mieheen hyvinvointiin ne "metatyöt" ei liity millään tapaa.
Uuh niin sun mielestä nämä esimerkit kuten lapsen synttärien järjestäminen tai harrastusvälineiden hankinta eivät millään tapaa liity lapseen.
Miten vaikeaa harrastusvälineiden hankinta voi olla? Menkää Stadiumiin, ostakaa jalkapallo, polvisuojat, joku treenikassi, vesipullo ja hyvät nappikset. Ei mene tuntia kauempaa eli mitä turhaan stressaat.
M32
Ainakin minun lapsuudessani harrastusvälineiden hankinta hoidettiin siinä samalla kun tehtiin muita arkisia ostoksia. Ei tarvinnut tästäkään tehdä erillistä "metatyötä". Tosin vanhempani edustavatkin old schoolia eivätkä ole mitään näitä nykyajan kolmekymppisiä suorittajavanhempia, jotka saavat burnoutin itsekeksimistään "metatöistä".
Mun lapsuudessani meillä ei ollut varaa ostaa harrastusvälineitä "siinä samalla kun tehtiin muita arkisia ostoksia", kun ei ollut varaa ostaa niitä kaikkia uutena kaupasta.
Tosin vanhempani joutuivat vähän venyttämään penniä, kun asuntolainassa oli ihan eri korot, kuin nykyään ja kummankaan työ ei ollut keskipalkkaista kummempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Tekniikan Maailman talvirengastestien lukeminen metatyötä? Eli jos haluaa tehdä perheen turvallisuutta ja taloutta koskevan investoinnin perustellusti, täytyyhän siihen käytetty aika laskea myös "metatyöksi" siinä missä synttäreiden suunnittelukin, eikös?
Jos sen testin lukee ja sen perusteella päättää rengasvalinnan, niin on. Aikaa menee noin 10 minuuttia. Sen yli menevä vatulointi on vain ajanhukkaa.
Samaa mieltä synttäreiden suunnittelusta.
Miehet saavat aivan vapaasti suunnitella synttärit 10 minuutissa - mukaan lukien tarjoilut, kaupassa käynti, kokkaaminen/leipominen/tai valmiiden ruokien esillepano, ja tietenkin etukäteen kutsujen lähetys, lahjatoiveiden koordinointi (ettei lapsia saa kymmentä samaa lahjaa), koristelu jne. Jos tämä on niin helppoa että 10 minuutissa hoituu koko homma - niin MIKSI ETTE TEE SITÄ?
Mehän teemme.
Tosin on pakko myöntää että valmiiden ruokien esillepanon suunnittelu tapahtuu onsite projektissa, eikä siihen tuoteta dokumentaatiota juurikaan.
Siivoaminen. Sovitaan kimpassa mitä kotitöitä kumpikin puolisko hoitaa, saa valita mieluisammat. Nainen tekee omansa. Miehelle pitää silti joka ikinen kerta sanoa kun hänen pitäisi tehdä omansa muuten jää tekemättä. Nainen hoitaa omansa ilman eri pyyntöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pöydän kattaminen on taas yksi naisten keksimistä typeristä "metatöistä". Järjetöntä asetella tyhjiä lautasia pöydälle vain jotta jokainen yksitellen ottaa lautasen ja käy hakemassa ruokaa. Mitä jos jokainen ottaa itse lautasensa kaapista, täyttää sen ruualla, vie sen ruokapöytään ja syö. Ottaa matkalla jääkapista ne haluamansa juomat ja muut lisukkeet mitä kaipaa. Ruokailun päätteeksi laittaa lautasensa ja mukinsa astianpesukoneeseen.
Taas vältyttiin yhdeltä tarpeettomalta metatyöltä.
Ai, ne pienet lapsetkin ottaa kaiken itse? Mieluummin katan pöydän, syödään kaikki yhdessä rauhallisesti, eikä kenenkään ( minun) tarvitse hypätä koko ajan hakemassa jääkaapista jotain.
Jos suunnittelet pöydän kattauksen joka päivä erikseen niin kannattaisiko siitä tehdä prosessi? Se on säännöllisesti toistuva tehtävä.
Muutenhan mieskin voi tehdä rentoutumiseensa vähän metatyötä ja suunnitella päivittäin mihin menee sohvalla istumaan.
Näin puhuu ihminen, jolla ei todellakaan ole lapsia. Kaverisynttärit on tärkeitä päiväkoti-ikäisille ja pienille alakoululaisille. Niistä oikeasti puhutaan, niitä suunnitellaan, niitä odotetaan. Ne myös muistetaan vuosia (kenen synttäreillä on oltu ja mitä siellä tehtiin). Ei teinit enää mitään juhlia halua. Menevät porukalla vaikka leffaan tai jotain.