Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen kotirouva ja -äiti ja onnellinen päätöksestämme!
18.04.2022 |
Opetin kieliä yläasteella ja lukiossa, olen FM ja MA. En viihtynyt työssäni, vaikka rakastankin kieliä ja opettamista.
Olen ollut kotona 9 vuotta. Lapsia meillä on kolme. Kun kotihoidon tuki päättyi, päätimme että minä jään kotiin hoitamaan lapsia, kotia ja owehwmme asioita. Mieheni on johtavassa asemassa kv-yrityksessä ja tekee töitä 24/7. Hänelle ei makseta palkkaa siitä, että hän miettii remontteja, lasten koulua. ja harrastuksia tai vaatteiden silittämistä. Minä hoidan kaiken tämän ja mues keskittyy työhönsä.
Esimerkki: mies listaa kaikki viikon menot ja minä katson, että hänellä on vaatteet valmiina kenkiä ja taskuliinaa myöten tilaisuutta varten. Huolehdin, että kotimme on aina tip top yllätysvieraiden varalta ja vastaan vierailuista ja kuehen työn ulkopuolisesta edustamisesta.
Rakastan työtäni, ja odotan innolla muuttoa ulkomaille tämän vuoden syksyllä.
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnea sinulle, tunnut viihtyvän kotona! Kaikille tuo ei sopisi.
Olen myös akateemisesti koulutettu ja turhauduin äitiysvapailla niin, että tein käytännössä melkein koko ajan osapäivätyötä. Vaikka lapset ovat elämäni tärkeimpiä ihmisiä, tuntui että elämä valuu hukkaan lapsia hoitaessa ja kotitöitä tehdessä. Olisin kovasti halunnut olla kiva pullantuoksuiseen äiti, jolle koti ja lapset ovat henki ja elämä, mutta ei vaan tuntunut yhtään omalta jutulta tällaiselle kunnianhimoiselle suorittajalle. Viihdyn totta puhuen elämässäni paljon paremmin nyt, kun teen kokopäiväisesti vaativaa ja vastuullista työtä johtotehtävissä.
OMG en kyllä tajua. Omien lasten kanssa saa ihmetellä elämää, opettaa luonnosta ja elämästä, seikkailla - kaikki on uutta ja ihmeellistä. Rakentaa turvallista kiintymyssuhdetta, kiirettömyyttä, arjen onnea. En ikinä vaihtaisi lasteni varhaisia vuosia mihinkään "johtamiseen" ja "suorittamiseen" - ts. tyhjyyteen ja sisällöttömyyteen.
Itse olin "vaativissa asiantuntijahommissa" suuressa kansainvälisessä yrityksessä ennen lapsia, enkä edes silloin kyennyt valehtelemaan itselleni, että se homma olisi jotain muuta kuin aikuisten lastentarhatouhuilua. Vaativaa ja vastuullista!? Voihan sitä teeskennellä, mutta oikeasti se lasten kasvattaminen on oikeasti vaativaa ja vastuullista.
Kyllä minä koen lasten kasvattamisen tärkeämmäksi kuin työn, mutta ei se silti riitä minulle elämän ainoaksi sisällöksi. Enkä missään sanonut, että lapset jäisivät kasvattamatta tai heidän kanssaan ei olisi vietetty kiireettömiä hetkiä luontoa ihmetellen. Ikävä hakea heti keinotekoista vastakkainasettelua, jos jonkun tapa olla äiti eroaa omasta, ilmeisesti ainoaksi oikeaksi katsotusta tavasta.
Jossain pörssiyhtiössä työ ehkä tuntuukin tarkoituksettomalta ja isossa kuvassa hyödyttömältä. Minun työlläni sen sijaan on yhteiskunnallista vaikutusta ja pidän sitä haasteineen kaikkineen erittäin mielekkäänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onnea sinulle, tunnut viihtyvän kotona! Kaikille tuo ei sopisi.
Olen myös akateemisesti koulutettu ja turhauduin äitiysvapailla niin, että tein käytännössä melkein koko ajan osapäivätyötä. Vaikka lapset ovat elämäni tärkeimpiä ihmisiä, tuntui että elämä valuu hukkaan lapsia hoitaessa ja kotitöitä tehdessä. Olisin kovasti halunnut olla kiva pullantuoksuiseen äiti, jolle koti ja lapset ovat henki ja elämä, mutta ei vaan tuntunut yhtään omalta jutulta tällaiselle kunnianhimoiselle suorittajalle. Viihdyn totta puhuen elämässäni paljon paremmin nyt, kun teen kokopäiväisesti vaativaa ja vastuullista työtä johtotehtävissä.
Miksi teit lapsia, kun et pysty niitä itse hoitamaan? Tyrkkäsit heidät yhteiskunnan huolehdittavaksi ja veronmaksajien maksettavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Mites eläke? Miten meinaat elää jos miehesi kuolee/sairastuu, teille tulee ero?
Johan ap tossa edellä kertoi et nää adiat on vähintäänkin kunnossa.
Lue ketju ennenkun pskapostaat!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut kotiäiti ja -rouva kohta 20 vuotta. Olen nauttinut ihan hurjasti. Perhe-elämämme on rentoa ja leppoisaa huolimatta siitä, että mies on tehnyt ns uraa. Illat ja viikonloput ollaan voitu olla rennosti yhdessä, kun ei ole kotitöitä ja kauppareissuja ym enää huolehdittavana.
Kaiken tämän on tietenkin mahdollistanut miehen hyvä tulotaso, joka on vuosien saatossa vain kasvanut. Todennäköisesti jää pois työelämästä n. 55-vuotiaana ja sitten matkustellaan ja nautitaan, kun vielä jaksetaan 😊
Entäs jos mies vaihtaakin toiseen naiseen? En4ä, jos miehesi kuolee? Tai kun kuolee? Onko eläkkeesi kunnossa? Miten elät silloin?
Voi tuntua hyvältä nyt, mutta vanhana kaikki muuttuu helvetiksi. Millä maksat esim. asumisen vanhana, jos mies kuolee ennen sinua?
Jos ero tulee, niin puolet omaisuudesta on minun, ja elän niillä ja omalla eläkkeelläni. Jos hän kuolee, niin perin kaiken (myös eläkesäästöt) ja elän perinnöillä ja omalla eläkkeelläni. Jos jään yksin, niin valitsen kahdesta asunnostamme sen pienemmän pysyväksi asunnoksi ja myyn sen toisen pois. Tai myyn molemmat, ja menen vuokralle asumaan. Oma eläkkeeni ei ole järin suuri tällä hetkellä, mutta on se hyvä lisä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lainaus tekstistä: "owehwmme" ja "kuehen"...olet siiskielten opettaja?
Mues ja kuehen... joku uusi kieli ehkä??
Alkoholisti.
Tuo on siinä mielessä totta, että moni kotirouva tissuttelee päivisin. Näistä on ihan hurjia tarinoita, miten ehtoisen äidin aamu on alkanut viskin kittaamisella aamupalapöydässä vaikka lapset on vielä pieniä. Miehen paitojen silittämisen taakse voi piiloutua melko karu totuus.
Kateus ja pahanilkisyys on alempien sosiaaliluokkien etuoikeus. Olkoon näin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan se hienoa olla kotona ja silitellä paitoja jos mies maksaa viulut. Meillä ei maksanut, piti molempien mennä töihin että saimme asuntolainan hoidettua, plus kaikki muut menot mitä lapsiperheessä tuppaa olemaan. Ja niitä on aika paljon.
Voi kurja! En pysty edes kuvittelemaan ahdinkoasi. Omen ollut kotona 16 vuotta ja elän täyttä elämää, ilman huolen häivää.
Vierailija kirjoitti:
En lukenut aloittajan viestiä koska mua ei voisi vähempää kiinnostaa muiden päätökset.
Mus ei vois vähempää kiinnostaa sun kiinnostamattomuudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnea sinulle, tunnut viihtyvän kotona! Kaikille tuo ei sopisi.
Olen myös akateemisesti koulutettu ja turhauduin äitiysvapailla niin, että tein käytännössä melkein koko ajan osapäivätyötä. Vaikka lapset ovat elämäni tärkeimpiä ihmisiä, tuntui että elämä valuu hukkaan lapsia hoitaessa ja kotitöitä tehdessä. Olisin kovasti halunnut olla kiva pullantuoksuiseen äiti, jolle koti ja lapset ovat henki ja elämä, mutta ei vaan tuntunut yhtään omalta jutulta tällaiselle kunnianhimoiselle suorittajalle. Viihdyn totta puhuen elämässäni paljon paremmin nyt, kun teen kokopäiväisesti vaativaa ja vastuullista työtä johtotehtävissä.
Miksi teit lapsia, kun et pysty niitä itse hoitamaan? Tyrkkäsit heidät yhteiskunnan huolehdittavaksi ja veronmaksajien maksettavaksi.
Totta kai pystyn itse huolehtimaan lapsistani. Lapsilla oli ensin hoitaja kotona (silloin kun mies ei hoitanut) ja sen jälkeen olivat yksityisessä päiväkodissa, jossa eivät olleet vain säilössä, vaan laadukkaaseen varhaiskasvatukseen ja turvalliseen kasvuympäristöön panostettiin todella. Nyt ovat jo isoja koululaisia. Kovasti tuntuvat arvostavan, että voivat harrastaa haluamiaan asioita ja pääsevät matkustamaan ym., mihin ei ehkä muuten olisi niin paljon rahaa. Ja yhteistäkin aikaa riittää, illallinen syödään aina yhdessä ja viikonloppuisin puuhaillaan kotona tai käydään museoissa/leffassa/uimassa/luontoretkillä.
Tarkentaisitko vielä, missä kohdassa lapset oli jätetty yhteiskunnan huollettaviksi tai veronmaksajien maksettaviksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnea sinulle, tunnut viihtyvän kotona! Kaikille tuo ei sopisi.
Olen myös akateemisesti koulutettu ja turhauduin äitiysvapailla niin, että tein käytännössä melkein koko ajan osapäivätyötä. Vaikka lapset ovat elämäni tärkeimpiä ihmisiä, tuntui että elämä valuu hukkaan lapsia hoitaessa ja kotitöitä tehdessä. Olisin kovasti halunnut olla kiva pullantuoksuiseen äiti, jolle koti ja lapset ovat henki ja elämä, mutta ei vaan tuntunut yhtään omalta jutulta tällaiselle kunnianhimoiselle suorittajalle. Viihdyn totta puhuen elämässäni paljon paremmin nyt, kun teen kokopäiväisesti vaativaa ja vastuullista työtä johtotehtävissä.
Miksi teit lapsia, kun et pysty niitä itse hoitamaan? Tyrkkäsit heidät yhteiskunnan huolehdittavaksi ja veronmaksajien maksettavaksi.
Voi tätä kaksinaismoralismia! Samalla asenteella mies olisi ihan hyvä isä, mutta naisen on pakko olla kylmä ja huono äiti :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaisten perisynti on kateus rikkaampia kohtaan.
Onhan se niin, että raha tuo mahdollisuuksia ja sitä kautta onnea.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut kotiäiti ja -rouva kohta 20 vuotta. Olen nauttinut ihan hurjasti. Perhe-elämämme on rentoa ja leppoisaa huolimatta siitä, että mies on tehnyt ns uraa. Illat ja viikonloput ollaan voitu olla rennosti yhdessä, kun ei ole kotitöitä ja kauppareissuja ym enää huolehdittavana.
Kaiken tämän on tietenkin mahdollistanut miehen hyvä tulotaso, joka on vuosien saatossa vain kasvanut. Todennäköisesti jää pois työelämästä n. 55-vuotiaana ja sitten matkustellaan ja nautitaan, kun vielä jaksetaan 😊
Tämä on ihan kaunis ajatus, ja välillä se myös toki menee noin.
On kuitenkin myös mahdollista, että miehesi havahtuu siihen, että hän on varakas, menestynyt mies, jolla on rinnallaan vanha kouluttamaton ja tylsä harppu… ja mahdollisuus olisi ottaa uusi nuori nainen rinnalle.
Mitä sulle silloin jää?
Vilpittömästi toivon, että yhtä paljon kuin miehellesi. Koska niitä romahtaneita kotirouvia on tarpeeksi nähty. Niitä, jotka tajuaa että lopulta mitään omaa ei ollutkaan, kaikki oli miehen siivellä elämistä, ystäväpiiri oli miehen kautta, ja lapsetkaan ei oikein jaksa sitä itkuista katkeraa ja takertuvaa äitiä…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväpiiri miehen kautta? Minulla on ystäviä jo niiltä kaukaisilta ajoilta, kun miestä ei ollut vielä kuvioissa mukana. Nyt he ovat miehenkin ystäviä. Miehellä ei itse asiassa ole "omia" ystäviä. Työkavereita on, mutta vapaa-ajalla on vain yhden kanssa tekemisissä joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut kotiäiti ja -rouva kohta 20 vuotta. Olen nauttinut ihan hurjasti. Perhe-elämämme on rentoa ja leppoisaa huolimatta siitä, että mies on tehnyt ns uraa. Illat ja viikonloput ollaan voitu olla rennosti yhdessä, kun ei ole kotitöitä ja kauppareissuja ym enää huolehdittavana.
Kaiken tämän on tietenkin mahdollistanut miehen hyvä tulotaso, joka on vuosien saatossa vain kasvanut. Todennäköisesti jää pois työelämästä n. 55-vuotiaana ja sitten matkustellaan ja nautitaan, kun vielä jaksetaan 😊
Tämä on ihan kaunis ajatus, ja välillä se myös toki menee noin.
On kuitenkin myös mahdollista, että miehesi havahtuu siihen, että hän on varakas, menestynyt mies, jolla on rinnallaan vanha kouluttamaton ja tylsä harppu… ja mahdollisuus olisi ottaa uusi nuori nainen rinnalle.
Mitä sulle silloin jää?
Vilpittömästi toivon, että yhtä paljon kuin miehellesi. Koska niitä romahtaneita kotirouvia on tarpeeksi nähty. Niitä, jotka tajuaa että lopulta mitään omaa ei ollutkaan, kaikki oli miehen siivellä elämistä, ystäväpiiri oli miehen kautta, ja lapsetkaan ei oikein jaksa sitä itkuista katkeraa ja takertuvaa äitiä…
Katkera tilitys.
Jaa, no hittoako siinä sitten. En kadehdi elämääsi. Jokainen tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut kotiäiti ja -rouva kohta 20 vuotta. Olen nauttinut ihan hurjasti. Perhe-elämämme on rentoa ja leppoisaa huolimatta siitä, että mies on tehnyt ns uraa. Illat ja viikonloput ollaan voitu olla rennosti yhdessä, kun ei ole kotitöitä ja kauppareissuja ym enää huolehdittavana.
Kaiken tämän on tietenkin mahdollistanut miehen hyvä tulotaso, joka on vuosien saatossa vain kasvanut. Todennäköisesti jää pois työelämästä n. 55-vuotiaana ja sitten matkustellaan ja nautitaan, kun vielä jaksetaan 😊
Entäs jos mies vaihtaakin toiseen naiseen? En4ä, jos miehesi kuolee? Tai kun kuolee? Onko eläkkeesi kunnossa? Miten elät silloin?
Voi tuntua hyvältä nyt, mutta vanhana kaikki muuttuu helvetiksi. Millä maksat esim. asumisen vanhana, jos mies kuolee ennen sinua?
Jos ero tulee, niin puolet omaisuudesta on minun, ja elän niillä ja omalla eläkkeelläni. Jos hän kuolee, niin perin kaiken (myös eläkesäästöt) ja elän perinnöillä ja omalla eläkkeelläni. Jos jään yksin, niin valitsen kahdesta asunnostamme sen pienemmän pysyväksi asunnoksi ja myyn sen toisen pois. Tai myyn molemmat, ja menen vuokralle asumaan. Oma eläkkeeni ei ole järin suuri tällä hetkellä, mutta on se hyvä lisä.
Teillä on lapsia, joten et peri kaikkea, vaikka olisi testamentti. Lapset voivat vaatia lakiosan ja se on 1/4 yhteenlasketusta omaisuudestanne. Sinun osuutesi olisi 3/4, kun puolet saat tasinkona. Sekin varmaan riittää, kun olette niin varakkaita että on useampia asuntojakin.
Miksi täällä kuvitellaan, että kotirouvilla ei ole omaa elämää tai omia ystäviä? Kyllä sitä sisältöä tulee elämään muunkin kuin työn kautta.
Vierailija kirjoitti:
Surullista lapsille, että isä jää heille täysin vieraaksi.
Eiköhän heti joku löydä negaa sanottavaa. Mietipä kuinka moni lapsi jää tässäkin yhteiskunnassa vailla huomiota kun molemmat vanhemmat paiskii vain töitä niska limassa, jotta saa leipää pöytään. Sitten ollaankin töiden jäljiltä niin väsyneitä, että helposti loppuaika kuluu koko perheellä ruudun äärellä.
Turvaathan tulevaisuutesi esim.eron varalle?Eläke ei kerry yms...Kyllä minäkin ns. OC:n kotirouvaksi voisin ruveta.Shoppailu,lounaat ja matkustelu käy työstä...
Alue: Aihe vapaa
En lukenut aloittajan viestiä koska mua ei voisi vähempää kiinnostaa muiden päätökset.