Lue keskustelun säännöt.
Olen kotirouva ja -äiti ja onnellinen päätöksestämme!
18.04.2022 |
Opetin kieliä yläasteella ja lukiossa, olen FM ja MA. En viihtynyt työssäni, vaikka rakastankin kieliä ja opettamista.
Olen ollut kotona 9 vuotta. Lapsia meillä on kolme. Kun kotihoidon tuki päättyi, päätimme että minä jään kotiin hoitamaan lapsia, kotia ja owehwmme asioita. Mieheni on johtavassa asemassa kv-yrityksessä ja tekee töitä 24/7. Hänelle ei makseta palkkaa siitä, että hän miettii remontteja, lasten koulua. ja harrastuksia tai vaatteiden silittämistä. Minä hoidan kaiken tämän ja mues keskittyy työhönsä.
Esimerkki: mies listaa kaikki viikon menot ja minä katson, että hänellä on vaatteet valmiina kenkiä ja taskuliinaa myöten tilaisuutta varten. Huolehdin, että kotimme on aina tip top yllätysvieraiden varalta ja vastaan vierailuista ja kuehen työn ulkopuolisesta edustamisesta.
Rakastan työtäni, ja odotan innolla muuttoa ulkomaille tämän vuoden syksyllä.
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut kotiäiti ja -rouva kohta 20 vuotta. Olen nauttinut ihan hurjasti. Perhe-elämämme on rentoa ja leppoisaa huolimatta siitä, että mies on tehnyt ns uraa. Illat ja viikonloput ollaan voitu olla rennosti yhdessä, kun ei ole kotitöitä ja kauppareissuja ym enää huolehdittavana.
Kaiken tämän on tietenkin mahdollistanut miehen hyvä tulotaso, joka on vuosien saatossa vain kasvanut. Todennäköisesti jää pois työelämästä n. 55-vuotiaana ja sitten matkustellaan ja nautitaan, kun vielä jaksetaan 😊
Eikä jää. Kukaan ei ole jäänyt ketä tunnen vaikka rahaa olisi kuinka paljon. Se työ on osa elämää ja sitä ei osaa olla ilman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollainen järjestely edellyttää ehdottomasti sitä että avioehtoa ei ole muuten se kotirouva jää eron sattuessa tyhjänpäälle ja putoaa köyhyyteen. Töitäkin on siinä vaiheessa vaikea saada kun työhistoriaa ei ole. Aika harvalle tuollainen on lopulta mahdollista taloudellisesti ja harva nainen näkee kotiäidin roolia mielekkäänä.
Useimmilla naisilla on omia ammatillisia tavoitteita ja haaveita, eivät halua olla pelkästään miehen uran mahdollistajia. Mutta tuo on ok niille joilla ei ole ammatillisia ambitioita ja joiden parisuhde on muuten terveellä pohjalla eli että se mies ei käytä taloudellista ja henkistä valtaa perheessä.
Hyvä ap. Olet viisas nainen. Elät juuri niin kuin itse haluat,etkä ajattele mitä muut ajattelevat sinusta. Oikein.
Kaikki eivät halua olla pelkkiä työjuhtia, jotka elävät työtään varten. Toiset haluavat elää itseään ja perhettään varten, eivätkä missään nimessä halua itselleen mitään työhön liittyvää identiteettiä. Joku voi haluta olla ihan aito oma itsensä, eikä se totinen pönöttävä VirkaLeena.
Aika hölmöä olisi pilata koko elämänsä olemalla palkkatöissä ilman omaa tahtoaan, vain pelosta, että mies jättää tms. Vaikka niin kävisi, niin ainahan jostakin elannon saa. Kansaneläkkeen saa jokainen. Kukaan ei jää ilman eläkettä, kuten jotkut täällä väittävät. Raha ei tee onnelliseksi. Miksi siis uhrata koko elämänsä sen hankkimiseen!?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut kotiäiti ja -rouva kohta 20 vuotta. Olen nauttinut ihan hurjasti. Perhe-elämämme on rentoa ja leppoisaa huolimatta siitä, että mies on tehnyt ns uraa. Illat ja viikonloput ollaan voitu olla rennosti yhdessä, kun ei ole kotitöitä ja kauppareissuja ym enää huolehdittavana.
Kaiken tämän on tietenkin mahdollistanut miehen hyvä tulotaso, joka on vuosien saatossa vain kasvanut. Todennäköisesti jää pois työelämästä n. 55-vuotiaana ja sitten matkustellaan ja nautitaan, kun vielä jaksetaan 😊
Entäs jos mies vaihtaakin toiseen naiseen? En4ä, jos miehesi kuolee? Tai kun kuolee? Onko eläkkeesi kunnossa? Miten elät silloin?
Voi tuntua hyvältä nyt, mutta vanhana kaikki muuttuu helvetiksi. Millä maksat esim. asumisen vanhana, jos mies kuolee ennen sinua?
Jos ero tulee, niin puolet omaisuudesta on minun, ja elän niillä ja omalla eläkkeelläni. Jos hän kuolee, niin perin kaiken (myös eläkesäästöt) ja elän perinnöillä ja omalla eläkkeelläni. Jos jään yksin, niin valitsen kahdesta asunnostamme sen pienemmän pysyväksi asunnoksi ja myyn sen toisen pois. Tai myyn molemmat, ja menen vuokralle asumaan. Oma eläkkeeni ei ole järin suuri tällä hetkellä, mutta on se hyvä lisä.
Teillä on lapsia, joten et peri kaikkea, vaikka olisi testamentti. Lapset voivat vaatia lakiosan ja se on 1/4 yhteenlasketusta omaisuudestanne. Sinun osuutesi olisi 3/4, kun puolet saat tasinkona. Sekin varmaan riittää, kun olette niin varakkaita että on useampia asuntojakin.
Meillä ei ole lapsia. Kaikilla ei ole.
Eläke on pieni tavallista työtä tehneelle. Kansaneläke ja takuueläke yhteensä suurinpiirtein samoissa kuin työtä tehneen eläke. Satanen sinne tai tänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa, että raha-asiat ovat noin hyvin! Onnea!
Muttamutta Miksi tulla niillä tänne elvistelemään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, miten teidän perheessä hoidetaan raha-asiat?
Minä hoidan ne. Miehen kanssa käydään läpi sijoitukset ym. kerran kuussa. Jotain apuja saan myös miehen työnantajalta esim optioiden, bonusjärjestelyiden yms osalta. Viime syksynä oli kiirettä, kun myin kolme nimissäni ollutta pienempää sijoitusasuntoa ja ostin kaksi suurempaa.
T. Ap
Ulkomailla useimmilla kotirouvilla (riippuu missä maassa) on kotiapulaiset, jotka hoitaa kaikki käytännönhommat: siivoukset, kokkailun, ehkä lapsetkin. Rouvat tapaa toisiaan, käy liikkumassa ja järjestää juhlia kotiapulaisen avulla.
Siinäpä pohjoismaalaisille multitaskaajanaisille miettimistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on ulkoistettu perheestä ja arjesta. Eläköidyttyään mies itkee, kun lapset eivät soita hänelle ja kerro kuulumisiaan. Ap taas itkee olematonta eläkettään ja eläköitymisen myötä alkoholisoitunutta puolisoaan, joka on ihan hukassa kun uran tuoma asema on mennyttä.
Entäs jos mies löytää ”nuoremman” ja jättää sinut, eikai teillä ole avioehtoa