Mies ei taida pitää lapsestani, onko toivoa?

Vierailija kirjoitti:

No onpa katkeraa puhetta monilta, luulen että moni tämän palstan uusperheitä haukkuvista on vaan itse loukkaantuneita kun heidän ex miehellään on uusi elämä ja itse ovat yksin. Niin sitten ei saisi kukaan muukaan olla onnellinen ja löytää uutta kun pitää elää 100 prosenttisesti vain lapsia varten.

Tiedän itse vain muutamia uusperheitä ja niissä vaikuttaa asiat menevän ihan hyvin. Aina voi tulla konfliktia mutta usein näissä keskusteluissa unohdetaan ettei se ydinperhe elämäkään aina ole auvoisaa ja täydellistä vailla mitään ongelmia.

Monien mielestä kaikki uusperheen ongelmat johtuvat vain siitä että on uusperhe, joten sen on pakko olla huono asia. Miksiköhän ydinperheen ongelmista ei samalla tavalla syytetä ydinperheen instituutiota? Onko se meidän yhteiskunnassa niin pyhä yksikkö jossa ei voida nähdä rakenteellisesti mitään vikaa toisin kuin uusperhe joka itsessään voidaan tuomita toimimattomaksi rakenteeksi heti jos jollain on joskus joku ongelma?

Moni on joutunut näiden exien ja/tai nyxuen pahoinpitelämäksi ja raiskaamaksi. On valitettavasti aika yleistäkin. Perheonnea kerrakseen...

Meillä kävi niin perin, että mies tykkäsi alussa pojastani, joka oli tavatessamme vasta 3v. Käytti harrastuksissa isompana ja oli jopa ohjaamassa joukkuetta, jossa poika pelasi. Kun poika tuli teini-ikään, mies ja poika eivät tulleet enää juttuun. Välit viilenivät ja viilenivät vuosi vuodelta ja sitä oli todella ikävä seurata sivusta. Meille syntyi välissä kaksi yhteistä lasta, tämä siis aikana, kun välit vielä olivat hyvät. Kemiat vaan eivät enää kohdanneet. Toisen lapseni kanssa sujui ja on sujunut koko ajan hyvin. Nyt poikani on jo aikuinen, 20-vuotias, mutta ei juuri vieraile kotona, koska ei voi sietää miestäni. Me käymme sisarusten kanssa siellä tai poika käy kotona, kun mies on poissa. Jos olisin tämän tiennyt, en olisi suhteeseen lähtenyt. Mutta aikaa muutoksen alkuun meni kymmenen vuotta. Ehkä välit joskus paranevat, en tiedä. Tosi harmillista kaikkien kannalta.

Aina sanotaan että onnellinen äiti on yhtä kuin onnellinen lapsi. Tämän perusteella pidetään huudatusunikouluja (äidin pitää saada nukkua eikä imettää ja heräillä), laitetaan 11kk koko päiväksi päiväkotiin että äiti saa tehdä töitä ja elää elämää naisena eikä äitinä, ero perustellaan sillä että aikuisella on oikeus olla onnellinen ja uusi parisuhde ja uusperhe puolustellaan sillä että aikuisen onni on lapsen onnen perusta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kävi niin perin, että mies tykkäsi alussa pojastani, joka oli tavatessamme vasta 3v. Käytti harrastuksissa isompana ja oli jopa ohjaamassa joukkuetta, jossa poika pelasi. Kun poika tuli teini-ikään, mies ja poika eivät tulleet enää juttuun. Välit viilenivät ja viilenivät vuosi vuodelta ja sitä oli todella ikävä seurata sivusta. Meille syntyi välissä kaksi yhteistä lasta, tämä siis aikana, kun välit vielä olivat hyvät. Kemiat vaan eivät enää kohdanneet. Toisen lapseni kanssa sujui ja on sujunut koko ajan hyvin. Nyt poikani on jo aikuinen, 20-vuotias, mutta ei juuri vieraile kotona, koska ei voi sietää miestäni. Me käymme sisarusten kanssa siellä tai poika käy kotona, kun mies on poissa. Jos olisin tämän tiennyt, en olisi suhteeseen lähtenyt. Mutta aikaa muutoksen alkuun meni kymmenen vuotta. Ehkä välit joskus paranevat, en tiedä. Tosi harmillista kaikkien kannalta.

Jotain tapahtui ja poika ei puhu mitä. Herää kyllä epäilys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kävi niin perin, että mies tykkäsi alussa pojastani, joka oli tavatessamme vasta 3v. Käytti harrastuksissa isompana ja oli jopa ohjaamassa joukkuetta, jossa poika pelasi. Kun poika tuli teini-ikään, mies ja poika eivät tulleet enää juttuun. Välit viilenivät ja viilenivät vuosi vuodelta ja sitä oli todella ikävä seurata sivusta. Meille syntyi välissä kaksi yhteistä lasta, tämä siis aikana, kun välit vielä olivat hyvät. Kemiat vaan eivät enää kohdanneet. Toisen lapseni kanssa sujui ja on sujunut koko ajan hyvin. Nyt poikani on jo aikuinen, 20-vuotias, mutta ei juuri vieraile kotona, koska ei voi sietää miestäni. Me käymme sisarusten kanssa siellä tai poika käy kotona, kun mies on poissa. Jos olisin tämän tiennyt, en olisi suhteeseen lähtenyt. Mutta aikaa muutoksen alkuun meni kymmenen vuotta. Ehkä välit joskus paranevat, en tiedä. Tosi harmillista kaikkien kannalta.

Jotain tapahtui ja poika ei puhu mitä. Herää kyllä epäilys.

Tämä välien viileneminen oli siis molemmista lähtöisin. Mies alkoi suhtautua negatiivisesti kaikkeen tai keskittyi vaan kaikkeen mitä poika teki väärin ja huomautteli niistä. Valitti tekemättömistä kotitöistä tai milloin mistäkin, mutta ei osannut vastaavasti enää kehittää mitään kivoja juttuja tai kysellä normaalisti kuulumisia tai puhua neutraalisti. Tottakai poikakin muuttui, tuli murrosikään ja kyseenalaisti miestä ja hänen käskyjään. Ja uppiniskaisesti oli tottelematta miehen käskyjä. Välissä oli hyviäkin hetkiä ja yhteisiä juttuja, mutta suunta oli tasaisesti huonoon suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi miehen pitäisi pitää lapsestasi? Eikö riitä että tulevat vain toimeen? En mäkään pidä varsinaisesti miehen lapsesta, mutta siedän sitä. Ei tosin asuta yhdessä eikä meinata asuakaan. 

Lapsi huomaa sen, ettei vanhemman uusi puoliso pidä hänestä. Ja se tekee kipeää. Isäni pari tyttöystävää selvästi inhosivat meitä lapsia ja se tuntui ainakin minusta todella pahalta. Ei ollut kiva olla isän luona. Onneksi noista kumpikaan ei ollut kovin pitkäaikainen kumppani. Isän nykyinen naisystävä taas on aina kohdellut meitä lapsia ystävällisesti ja lämpimästi, vaikka ei olekaan mitenkään osallistunut meidän kasvattamiseen. Mielestäni vanhempien ei missään nimessä tulisi muuttaa yhteen sellaisen puolison kanssa, joka ei välitä tämän toisen lapsista.

Mieti lastasi.

Mieti miltä sinusta tuntuisi ASUA samassa kodissa ihmisen kanssa joka ei välitä sinusta. Joka ei pidä sinusta. Joka ehkä jopa salaa inhoaa sinua.

Ehkä mietittyäsi havahdut ja yhtäkkiä tajuat mitä olet tekemässä.

On parempi erota nyt, kuin myöhemmin, ja on parempi asua erillään, jos eroaminen on asia mitä aivan ehdottomasti et suostu tekemään.

Jos et tee kumpaakaan, niin tajuat ehkä vasta vuosien kuluttua sen, että teit asian, millä annoit lapsellesi ahdistavan kodin, raskaan paineentunteen, lapsesi ollessa vielä pieni ja kasvaessa oppimaan asioita maailmasta, mitkä vaikuttavat lapsesi loppuelämän asenteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Mieti lastasi.

Mieti miltä sinusta tuntuisi ASUA samassa kodissa ihmisen kanssa joka ei välitä sinusta. Joka ei pidä sinusta. Joka ehkä jopa salaa inhoaa sinua.

Ehkä mietittyäsi havahdut ja yhtäkkiä tajuat mitä olet tekemässä.

On parempi erota nyt, kuin myöhemmin, ja on parempi asua erillään, jos eroaminen on asia mitä aivan ehdottomasti et suostu tekemään.

Jos et tee kumpaakaan, niin tajuat ehkä vasta vuosien kuluttua sen, että teit asian, millä annoit lapsellesi ahdistavan kodin, raskaan paineentunteen, lapsesi ollessa vielä pieni ja kasvaessa oppimaan asioita maailmasta, mitkä vaikuttavat lapsesi loppuelämän asenteisiin.

Ja vuosien kuluttua on myöhäistä pahoitella asiaa lapselle. Lapsi ei ole enää lapsi. Se aika on mennyt ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kävi niin perin, että mies tykkäsi alussa pojastani, joka oli tavatessamme vasta 3v. Käytti harrastuksissa isompana ja oli jopa ohjaamassa joukkuetta, jossa poika pelasi. Kun poika tuli teini-ikään, mies ja poika eivät tulleet enää juttuun. Välit viilenivät ja viilenivät vuosi vuodelta ja sitä oli todella ikävä seurata sivusta. Meille syntyi välissä kaksi yhteistä lasta, tämä siis aikana, kun välit vielä olivat hyvät. Kemiat vaan eivät enää kohdanneet. Toisen lapseni kanssa sujui ja on sujunut koko ajan hyvin. Nyt poikani on jo aikuinen, 20-vuotias, mutta ei juuri vieraile kotona, koska ei voi sietää miestäni. Me käymme sisarusten kanssa siellä tai poika käy kotona, kun mies on poissa. Jos olisin tämän tiennyt, en olisi suhteeseen lähtenyt. Mutta aikaa muutoksen alkuun meni kymmenen vuotta. Ehkä välit joskus paranevat, en tiedä. Tosi harmillista kaikkien kannalta.

Jotain tapahtui ja poika ei puhu mitä. Herää kyllä epäilys.

Tämä välien viileneminen oli siis molemmista lähtöisin. Mies alkoi suhtautua negatiivisesti kaikkeen tai keskittyi vaan kaikkeen mitä poika teki väärin ja huomautteli niistä. Valitti tekemättömistä kotitöistä tai milloin mistäkin, mutta ei osannut vastaavasti enää kehittää mitään kivoja juttuja tai kysellä normaalisti kuulumisia tai puhua neutraalisti. Tottakai poikakin muuttui, tuli murrosikään ja kyseenalaisti miestä ja hänen käskyjään. Ja uppiniskaisesti oli tottelematta miehen käskyjä. Välissä oli hyviäkin hetkiä ja yhteisiä juttuja, mutta suunta oli tasaisesti huonoon suuntaan.

Tämä välien viileneminen olisi voinut tapahtua myös biologisen isän ja pojan välillä. Kaikki perheenjäsenet eivät välttämättä tule toimeen kaikkien kanssa, olivat sitten biologisia tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kävi niin, että mies tykkäsi alussa pojastani, joka oli tavatessamme vasta 3v. Käytti harrastuksissa isompana ja oli jopa ohjaamassa joukkuetta, jossa poika pelasi. Kun poika tuli teini-ikään, mies ja poika eivät tulleet enää juttuun. Välit viilenivät ja viilenivät vuosi vuodelta ja sitä oli todella ikävä seurata sivusta. Meille syntyi välissä kaksi yhteistä lasta, tämä siis aikana, kun välit vielä olivat hyvät. Kemiat vaan eivät enää kohdanneet. Toisen lapseni kanssa sujui ja on sujunut koko ajan hyvin. Nyt poikani on jo aikuinen, 20-vuotias, mutta ei juuri vieraile kotona, koska ei voi sietää miestäni. Me käymme sisarusten kanssa siellä tai poika käy kotona, kun mies on poissa. Jos olisin tämän tiennyt, en olisi suhteeseen lähtenyt. Mutta aikaa muutoksen alkuun meni kymmenen vuotta. Ehkä välit joskus paranevat, en tiedä. Tosi harmillista kaikkien kannalta.

Jotain tapahtui ja poika ei puhu mitä. Herää kyllä epäilys.

Tämä välien viileneminen oli siis molemmista lähtöisin. Mies alkoi suhtautua negatiivisesti kaikkeen tai keskittyi vaan kaikkeen mitä poika teki väärin ja huomautteli niistä. Valitti tekemättömistä kotitöistä tai milloin mistäkin, mutta ei osannut vastaavasti enää kehittää mitään kivoja juttuja tai kysellä normaalisti kuulumisia tai puhua neutraalisti. Tottakai poikakin muuttui, tuli murrosikään ja kyseenalaisti miestä ja hänen käskyjään. Ja uppiniskaisesti oli tottelematta miehen käskyjä. Välissä oli hyviäkin hetkiä ja yhteisiä juttuja, mutta suunta oli tasaisesti huonoon suuntaan.

"Jos olisin tämän tiennyt, en olisi suhteeseen lähtenyt."

Eli heti alussa kannattaa lopettaa, jos näkee, että kotona tulisi olemaan huono ilmapiiri, vaikka se ei itseä koskisikaan, mutta se koskee lasta.

Miehiä löytyy uusia. Ja parempia. Lapsia ei.

Kyse on nyt siitä, että ap haluaa viestittää muille, että hän on päässyt elämässä eteenpäin. Jo tuli selväksi, että exälläkin on uusi. Se vain, ettei ole mikään pakko muuttaa yhteen ja tehdä lisää lapsia. Suurin osa eronneista tutuistani asuu omassa kodissaan ja seurustelee ilman mitään tarvetta muuttaa yhteen. Pusimmät suhteet ovat kestäneet yli 20 vuotta.

Älä nyt ainakaan mene tekemään sille miehelle niitä "omia" lapsia.

Mikä ihmeen pakko olis muka muuttaa yhteen asumaan tuossa tilanteessa??!

Ei se mies siitä ihmeellisemmäksi muutu yhteen muuttamalla - korkeintaan tulee lisäongelmia. Ja jos tulet hänelle raskaaksi, niin muista, että todennäköisesti olet sitten kahdesta lapsesta yksin vastuussa.

Lapsi on tärkeä.

Seurustella voi aina eri asunnoissa asuen.

Mennä naimisiin ja muuttaa yhteiseen asuntoon teidän ei kannata, se unelma olisi rikkinäinen, huonovointinen perhe.

Se, että kysyt tarkoittaa, että olet jo huomannut ongelman ja siksi olet siitä huolissasi.

Et ole vain hyväksynyt sitä. Joudut tekemään päätöksen, mikä on pitkällä aikavälillä hyvä sinulle ja lapsellesi, mutta voi aluksi tuntua vaikealta.

Nyt sinun täytyy enää hyväksyä se.

Vierailija kirjoitti:

Mieti lastasi.

Mieti miltä sinusta tuntuisi ASUA samassa kodissa ihmisen kanssa joka ei välitä sinusta. Joka ei pidä sinusta. Joka ehkä jopa salaa inhoaa sinua.

Ehkä mietittyäsi havahdut ja yhtäkkiä tajuat mitä olet tekemässä.

On parempi erota nyt, kuin myöhemmin, ja on parempi asua erillään, jos eroaminen on asia mitä aivan ehdottomasti et suostu tekemään.

Jos et tee kumpaakaan, niin tajuat ehkä vasta vuosien kuluttua sen, että teit asian, millä annoit lapsellesi ahdistavan kodin, raskaan paineentunteen, lapsesi ollessa vielä pieni ja kasvaessa oppimaan asioita maailmasta, mitkä vaikuttavat lapsesi loppuelämän asenteisiin.

Palsta ei koskaan petä. Voi kiesus, mistä nyt jo tiedetään että lapsi on tuhoon tuomittu ja että mies myrkyttää kaiken? Mies voi olla neutraali ja huomioi lapsen ilman isäroolia. Kaikki voittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti lastasi.

Mieti miltä sinusta tuntuisi ASUA samassa kodissa ihmisen kanssa joka ei välitä sinusta. Joka ei pidä sinusta. Joka ehkä jopa salaa inhoaa sinua.

Ehkä mietittyäsi havahdut ja yhtäkkiä tajuat mitä olet tekemässä.

On parempi erota nyt, kuin myöhemmin, ja on parempi asua erillään, jos eroaminen on asia mitä aivan ehdottomasti et suostu tekemään.

Jos et tee kumpaakaan, niin tajuat ehkä vasta vuosien kuluttua sen, että teit asian, millä annoit lapsellesi ahdistavan kodin, raskaan paineentunteen, lapsesi ollessa vielä pieni ja kasvaessa oppimaan asioita maailmasta, mitkä vaikuttavat lapsesi loppuelämän asenteisiin.

Palsta ei koskaan petä. Voi kiesus, mistä nyt jo tiedetään että lapsi on tuhoon tuomittu ja että mies myrkyttää kaiken? Mies voi olla neutraali ja huomioi lapsen ilman isäroolia. Kaikki voittaa.

??

Mistä tietää? Siitä tietää, että aloittaja on jo todennut, että mies ei välitä lapsesta. Ei pidä lapsesta.

Siitä tietää, että lapsella ei ole hyvä asua kodissa missä asuu aikuinen joka ei pidä hänestä.

Myöskään aikuisen ei ole hyvä asua kodissa missä asuu toinen aikuinen joka ei pidä hänestä.

Lapsi kokee tunteet aivan samoin, usein voimakkaampina ja kyvyttömänä käsittelemään tunteita aikuisen tavoin. Lapselle asuminen eli päivittäinen arjen jakaminen aikuisen kanssa joka ei välitä hänestä ja käyttäytyy aloittajan kuvaamalla tavalla on ahdistavaa ja ikävää.

Ohi menevät tilanteet ihmisten kanssa jotka eivät välitä lapsen on hyvä oppia kestämään, mutta asumista kodissa missä aikuinen ei välitä on liian raskas ja negatiivinen lapselle. Lapsella on oikeus kotiin missä saa olla oma itsensä, missä omilla tunteilla on merkitystä ja missä lapsesta välitetään.

Tunnetasolla pienen lapsen on vahingollista myös sivusta seurata päivittäisessä arkielämässä ja omassa kodissa oman vanhemman lämmintä suhdetta toiseen aikuiseen ja toisen aikuisen lämmintä ja läheistä suhdetta omaan vanhempaan, kun siihen sisältyy tuon saman aikuisen kielteinen, vähättelevä, torjuva tai välttelevä suhtautuminen lapseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti lastasi.

Mieti miltä sinusta tuntuisi ASUA samassa kodissa ihmisen kanssa joka ei välitä sinusta. Joka ei pidä sinusta. Joka ehkä jopa salaa inhoaa sinua.

Ehkä mietittyäsi havahdut ja yhtäkkiä tajuat mitä olet tekemässä.

On parempi erota nyt, kuin myöhemmin, ja on parempi asua erillään, jos eroaminen on asia mitä aivan ehdottomasti et suostu tekemään.

Jos et tee kumpaakaan, niin tajuat ehkä vasta vuosien kuluttua sen, että teit asian, millä annoit lapsellesi ahdistavan kodin, raskaan paineentunteen, lapsesi ollessa vielä pieni ja kasvaessa oppimaan asioita maailmasta, mitkä vaikuttavat lapsesi loppuelämän asenteisiin.

Palsta ei koskaan petä. Voi kiesus, mistä nyt jo tiedetään että lapsi on tuhoon tuomittu ja että mies myrkyttää kaiken? Mies voi olla neutraali ja huomioi lapsen ilman isäroolia. Kaikki voittaa.

Miten mies "huomioi lapsen ilman isäroolia"?

Miten lapsen äiti voittaa? Miten mies voittaa?

Miten lapsi voittaa?

Ex.n vaimo nro 2 oli hyvin rakas kuopukselle. Ex sai vauvan ja tästä vauvasta tuli tärkeä kummallekin lapselleni.

Itse elin todella tiukalla budjetilla silloin ja etenkin ennen heidän naimisiin menoa, tyttöystävä ja kuopus viettivät paljon aikaa kaksin.

Mm ex.llä oli avain meidän kotiimme, hänen entiseen kotiin ja monta krt tyttöystävä haki täältä, jos jotain jäi. Teimme kaikkemme, jotta lapset näkivät me tulemme toimeen.

Kun ex meni naimisiin, elin mukana häähössäkässä.

Vauvan synnyttyä tein vauvalle nutun. Kuopus vähän auttoi siinä, oli hyvin tärkeää antaa tämä uudelle sisarukselle.

Kunnes he erosivat. Äitipuoli halusi, että hänen lapsi on ex miehellään silloin, milloin minun lapset eivät ole ja ei ole pitänyt mitään yhteyttä lapsiini eron jälkeen.

Tämä on ollut todella rankkaa lapsilleni.

Miesystävän lapset ovat vanhempia, ovat muuttaneet pois kotoa meidän tavatessaan. Minun lapset ovat tavanneet miesystäväni, mutta eivät ole ikinä samassa tilassa.

Meillä on viikko - viikko sopimus ja vietän miesystävän kanssa joka 2.n viikonlopun. Joskus nähdään viikolla, esim korona-aikana oltiin paljon yhdessä.

Tällä hetkellä suunnitelmissä on minun muuttaa tästä, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa

Ostan kerrostaloasunnon hyvällä sijainnilla. Asunnossa on väh 2 makkaria, joista toinen on työhuone / vierashuone ja olisin paljon viikonloput miesystävän luona.