Mies ei taida pitää lapsestani, onko toivoa?

Vierailija kirjoitti:

Jos ylipäänsä välittää lapsista, on se ja sama 'kenen lapsi" on kyseessä. Lapsi on oma itsensä, ei kenenkään jatke! En tekisi lapsia miehen kanssa, joka pinnallisen tutustumisen perusteella "ei pidä" lapsista. Vain hyvin harva lapsi on sellainen, josta on vaikea pitää. Varsinkin 8-vuotiaista, helpoimmassa mahdollisessa iässä.

Ei jatkoon.

Pitää hän lapsista ja haluaa omia myös. Mutta se, että jos puolisolla romanttiset tunteet niin siinä on hankala jakaa se lapsen kanssa ilman ongelmia? Hän ei ole minulle ykkönen vaan lapseni on. Sitä hän kipuilee kuin myös sitä, että hänen pitäisi välittää pojastani.

Mustavalkoisia ajatuksia herää nähtävästi monilla! Tilanne ei ole niin yksinkertainen.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ylipäänsä välittää lapsista, on se ja sama 'kenen lapsi" on kyseessä. Lapsi on oma itsensä, ei kenenkään jatke! En tekisi lapsia miehen kanssa, joka pinnallisen tutustumisen perusteella "ei pidä" lapsista. Vain hyvin harva lapsi on sellainen, josta on vaikea pitää. Varsinkin 8-vuotiaista, helpoimmassa mahdollisessa iässä.

Ei jatkoon.

Pitää hän lapsista ja haluaa omia myös. Mutta se, että jos puolisolla romanttiset tunteet niin siinä on hankala jakaa se lapsen kanssa ilman ongelmia? Hän ei ole minulle ykkönen vaan lapseni on. Sitä hän kipuilee kuin myös sitä, että hänen pitäisi välittää pojastani.

Mustavalkoisia ajatuksia herää nähtävästi monilla! Tilanne ei ole niin yksinkertainen.

-ap

Lapsen etu menee äidin/isän edun edelle, se on täysin musta-valkoista. Miten äiti voi olla onnellinen ja lapsi onneton?

Oletetaan, että teidän suhde on nyt onnensa huipussaan ja tästä alkaa sitten se normaali arkistuminen. Nyt jo ongelmana tuntuu olevan lapsesi edellisestä liitosta. Miksi ihmeessä mietit jotain yhteenmuuttoa ja yhteisiä lapsia? Ei sinun onnesi lisäänny sillä, että kiirehdit asioita ja sitoutat miestä enemmän itseesi. Aiheutat vaan itsellesi lisää ongelmia. Kahden lapsen kanssa arki on vaivalloisempaa ja aikaa aikuisten suhteen ylläpitoon on vielä vähemmän.

Se, että joudut miettimään miehen ja lapsesi sietokykyä niin kertoo, että ongelma on olemassa.

Neuvoni olisi, että älä tee päätöksiä vielä mihinkään suuntaan. Vuosi tai kaksi vielä tätä nykyistä tilannetta seuraamalla olet viisaampi.  Olette ilmeisesti tulleet suhteessanne tienhaaraan, jossa pitää valita miten eteenpäin, mutta melkein sanoisin, että etsi uusi kumppani. Kiirehtimällä ja sitouttamalla toista liittoon ei saavuta onnea, sillä saavuttaa vain paskan parisuhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ylipäänsä välittää lapsista, on se ja sama 'kenen lapsi" on kyseessä. Lapsi on oma itsensä, ei kenenkään jatke! En tekisi lapsia miehen kanssa, joka pinnallisen tutustumisen perusteella "ei pidä" lapsista. Vain hyvin harva lapsi on sellainen, josta on vaikea pitää. Varsinkin 8-vuotiaista, helpoimmassa mahdollisessa iässä.

Ei jatkoon.

Pitää hän lapsista ja haluaa omia myös. Mutta se, että jos puolisolla romanttiset tunteet niin siinä on hankala jakaa se lapsen kanssa ilman ongelmia? Hän ei ole minulle ykkönen vaan lapseni on. Sitä hän kipuilee kuin myös sitä, että hänen pitäisi välittää pojastani.

Mustavalkoisia ajatuksia herää nähtävästi monilla! Tilanne ei ole niin yksinkertainen.

-ap

No kuulostaa kyllä aika yksinkertaiselta minusta. Mies ei ole tajunnut että sinä ja lapsi olette yksi paketti. Onko hän kenties mustasukkainen pojalle sinusta?? Haluaako hän lapsia lähinnä jatkaakseen geenejään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ylipäänsä välittää lapsista, on se ja sama 'kenen lapsi" on kyseessä. Lapsi on oma itsensä, ei kenenkään jatke! En tekisi lapsia miehen kanssa, joka pinnallisen tutustumisen perusteella "ei pidä" lapsista. Vain hyvin harva lapsi on sellainen, josta on vaikea pitää. Varsinkin 8-vuotiaista, helpoimmassa mahdollisessa iässä.

Ei jatkoon.

Pitää hän lapsista ja haluaa omia myös. Mutta se, että jos puolisolla romanttiset tunteet niin siinä on hankala jakaa se lapsen kanssa ilman ongelmia? Hän ei ole minulle ykkönen vaan lapseni on. Sitä hän kipuilee kuin myös sitä, että hänen pitäisi välittää pojastani.

Mustavalkoisia ajatuksia herää nähtävästi monilla! Tilanne ei ole niin yksinkertainen.

-ap

Tilannehan on hyvin yksinkertainen, lapsen etu menee äidin kumppanin edelle. Tietysti.

Toisen ihmisen lapsista voi välittää ja heitä voi rakastaa. Se ei ole edes kauhean poikkeuksellista.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Mitä ap teet siinä vaiheessa, kun poikasi on kapinallinen murosikäinen ja miehesi on väkivaltainen poikaasi kohtaan?

Mitä tarkoitat väkivaltaisuudella? Lapsen komentamista ja arestiin laittamista?

"Poikani haluaa, että äiti on onnellinen". Hieno lause. Sillä voi oikeuttaa kaiken. Ja kun poika sisäistää sen hylätyksi tulemisen pelossa, hän tukahduttaa tunteensa ja tekee parhaansa sopeutuakseen kaikkeen. Jossain vaiheessa sitten räjähtää. Sisään- tai ulospäin.

Ei miehen ja lapsen tarvitse ylimpiä ystäviä olla, pääasia että tulevat toimeen. Jos lasta alkaa isättään niin onhan hänellä oikea isä joka hoitakoot velvollisuutensa. Keep it simple.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

EI! Lapsesi

tulee kärsimään. Riippumatta siitä osoittaako mies vastenmielisyyttään vai ei itse lapselle, hommasta ei tule mitään. Lapsi vaistoaa asian ja itse joudut luovimaan jonkinlaisena puskurina. 

Tiedän varmasti, kokemuksesta. 

Miksi hommasta ei tule mitään? Jos ei sitä näytä, ja vanhempi toimii puskurina. Mikä tulee ongelmaksi?

Ihan mielenkiinnosta kysyn.

Eri

Vaikka sitä ”ei näyttäisi” näkyy se kuitenkin. Ihan kodin ja perheen tunnelmassakin. Ja jatkuvana puskurina toimiminen käy sille puskurille todella raskaaksi ja lapsi kyllä huomaa että vanhempi puskuroi.

Ja tähän vielä mahdolliset yhteiset lapset niin Ap:n lapsi on täysin ulkopuolinen.

Niin aivan. Kun juttelen lapsen asioista mies kyllä kuuntelee ja tavallaan huomioi lapsen, mutta näen, ettei tee sitä kiinnostuksesta häntä kohtaan. Ei häntä kiinnosta. Se on ns teatteria, koska kukaan äiti nyt ei voi olla tuomatta lastaan keskusteluihin ja parisuhteeseen. Hän tekee sen minua miellyttääkseen.

Yhteinen lapsi - haave on molemmilla vahvana, mutta olette varmasti oikeassa ettei se tätä eloa parantaisi :/

-ap

Hmmm. Ehkä mies ei vain ole isätyyppiä. Kyse ei ole siitä, että lapsi ei ole hänen, vaan siitä, ettei häntä kiinnosta lasten jutut.

Minulla on tuollainen mies. Huomaan, kuinka hän näyttelee kiinnostunutta lastensa edessä.

Miestä harmittaa sinun ja entisen miehen nylkytys.  Lapsi muistuttaa aina siitä.  Tilanne tuskin paranee ja se on lapselle tosi traumatisoivaa.  Miksi erosit lapsen isästä.  Tämä on varoitus myös eroa ajatteleville vanhemmille.  Lapsi ajattelee,  että hän ei merkitse sinulle ja ei miehellekkään juuri mitään.

Sulla on lapsi toiselle miehelle jonka kanssa et ole yhdessä.

Kuinka tämä nykyinen on parempi vaihtoehto?

Aavistelet ettei hän pidä lapsestasi ja silti elättelet toivoa yhteisestä tulevaisuudesta. Eikö sinulla järki pelaa?

Miksi et halua luottaa vaistoihisi?

Kerran me täällä vain eletään, mutta lapsuuskin on ainutkertainen vaihe meille jokaiselle.

Kaikki vaan eivät pidä yleisesti lapsista. Ehkä sitten kun niihin ihan oikeasti kunnolla tutustuu tai jos ovat omia. Voihan olla että mies saatuaan omia lapsia alkaa pitää enemmän tuosta ap:n lapsestakin kun näkökulma yleisesti lapsia kohtaan muuttuu hiukan.

En ole yhtään lapsirakas itse mutta mieheni lapsi 13v on ihan mukava. En voi sanoa että varsinaisesti välitän saati rakastan häntä mutta ei minun tarvitsekaan. Näemme sen verran harvoin että ei tarvitse edes yrittää muodostaa mitään uusperhettä. Jos meille tulee yhteisiä niin silloin tuo lapsi alkaa jo olla täysi-ikäinen joten tuskin tulee koskaan asumaan pysyvästi saman katon alla. Tietysti vierailee senkin jälkeen ja lapset ovat keskenään sisaruksia jos haluavat itse olla.

Ei älkää muuttakoon yhteen. Kenellekään ei siinä käy hyvin eikä kukaan saa onnea. Nyt tuntuu vielä hyvälle kun arki ei kokoajan mukana. Miehesi alkaisi yhteenmuutostanne lähtien laskea vuosia siihen kun lapsesi muuttaa pois. Ei ei älä lähde tähän. Miehellekin parempi kun saa lapsettoman naisen.

Miksi kyselet täältä neuvoja, kun olet selvästikin jo päättänyt tehdä toisin kuin sinulle neuvotaan ja jättää huomiotta myös omat varoituskellosi?

On totta, että on olemassa myös miehiä, jotka eivät välitä edes omista lapsistaan. Ja se on täyttä pötyä, etteikö mies voisi hoitaa myös muiden lapsia tasaveroisesti. On kokemusta molemmista sivusta nähtynä. Ja itsellämme on sijaislapsi, jota mieheni on aina rakastanut ja kohdellut ihan samoin kuin omaansa. Hänen kotonaan taas asiat olivat isä- ja äitipuolen kanssa aivan toisin.

Kaikilla ei ole kykyä asettua edes oman lapsen asemaan. Onko sinulla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ylipäänsä välittää lapsista, on se ja sama 'kenen lapsi" on kyseessä. Lapsi on oma itsensä, ei kenenkään jatke! En tekisi lapsia miehen kanssa, joka pinnallisen tutustumisen perusteella "ei pidä" lapsista. Vain hyvin harva lapsi on sellainen, josta on vaikea pitää. Varsinkin 8-vuotiaista, helpoimmassa mahdollisessa iässä.

Ei jatkoon.

Pitää hän lapsista ja haluaa omia myös. Mutta se, että jos puolisolla romanttiset tunteet niin siinä on hankala jakaa se lapsen kanssa ilman ongelmia? Hän ei ole minulle ykkönen vaan lapseni on. Sitä hän kipuilee kuin myös sitä, että hänen pitäisi välittää pojastani.

Mustavalkoisia ajatuksia herää nähtävästi monilla! Tilanne ei ole niin yksinkertainen.

-ap

No kuulostaa kyllä aika yksinkertaiselta minusta. Mies ei ole tajunnut että sinä ja lapsi olette yksi paketti. Onko hän kenties mustasukkainen pojalle sinusta?? Haluaako hän lapsia lähinnä jatkaakseen geenejään?

Valitettavan usein parisuhteen tiivistäminen tai virallistaminen ja lisääntyminen ovat perustaltaan sitä, että haetaan vahvistusta epävarmassa tilanteessa. Uskotaan, että lisäsitoutuminen ratkaisee ristiriidat, joita ei haluta rehellisesti tunnustaa ja nähdä. Avioliitosta ja lapsista kuvitellaan pelastusrengasta suhteelle, joka realiteettien perusteella olisi viisainta päättää. Tekohengittämällä pitkittää suhdetta, jossa jolloin tapaa kärsivät kaikki.

Kyse tuskin on tahdosta levittää omia geenejä, tiedä, ajatteleeko kukaan tietoisesti niin? Onko ihminen kuitenkin /kuitenkaan niin alkukantainen?

Vierailija kirjoitti:

Itselleni tuli mieleen, että jos jo nyt miehesi ei pidä lapsestasi niin miten tilanne kehittyy jos teette yhteisiä lapsia?

Oma biologinen etuoikeutettu täydellinen lellitty kultalapsi ja sitten se puolison arvoton, näkymätön, ja ärsyttävä kakara?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivot rinnallesi toista aikuista jakamaan sitä vanhemmuutta? Miksi isä tapaa lastaan vain joka toinen viikonloppu? Ei ole miehesi vastuulla olla se toinen aikuinen.

Tietysti on jos mies on perustamassa perhettä aloittajan kanssa. Kaikki saman talouden lapset tarvitsevat saman kohtelun, suojan, tuen, arvostuksen ja huolenpidon riippumatta siitä kuka kenenkin biologinen vanhempi on.

No näin varmaan saduissa, en nyt sentään noin naivi ole. Oma lapsi on aina oma lapsi, sitä rakkautta ei voi verrata toisen äijän tai naisen lapseen. Enkä missään nimessä sitä uudelta mieheltäni odotakaan! Lapsenikin todennut ettei tarvitse toista isää. Olisi loukkaus isälle myös.

-ap

Saduissa? Kuulostat aivan narsistilta/narsistin palvojalta.

Ei tarvitse toista isää tietenkään vaan tulla kohdatuksi, arvostetuksi ja hyvin kohdelluksi, omassa kodissaan.

Sua ei varmaan haittaa lapsesi tulevat mielenterveysongelmatkaan...

No onpa katkeraa puhetta monilta, luulen että moni tämän palstan uusperheitä haukkuvista on vaan itse loukkaantuneita kun heidän ex miehellään on uusi elämä ja itse ovat yksin. Niin sitten ei saisi kukaan muukaan olla onnellinen ja löytää uutta kun pitää elää 100 prosenttisesti vain lapsia varten.

Tiedän itse vain muutamia uusperheitä ja niissä vaikuttaa asiat menevän ihan hyvin. Aina voi tulla konfliktia mutta usein näissä keskusteluissa unohdetaan ettei se ydinperhe elämäkään aina ole auvoisaa ja täydellistä vailla mitään ongelmia.

Monien mielestä kaikki uusperheen ongelmat johtuvat vain siitä että on uusperhe, joten sen on pakko olla huono asia. Miksiköhän ydinperheen ongelmista ei samalla tavalla syytetä ydinperheen instituutiota? Onko se meidän yhteiskunnassa niin pyhä yksikkö jossa ei voida nähdä rakenteellisesti mitään vikaa toisin kuin uusperhe joka itsessään voidaan tuomita toimimattomaksi rakenteeksi heti jos jollain on joskus joku ongelma?

AP, jos et ole paljon täällä palstalla viihtynyt niin tässä tiivistys Av-mammojen mielipiteestä uusperheisiin: EI.

Jos olet eronnut lapsen isästä niin elät kuin nunna siihen asti että lapsi muuttaa kotoa. Ehkä saat luvan käydä joskus lapsettomina päivinä treffeillä mutta ketään ei esitellä lapselle ennen kuin pari vuotta on seurusteltu - ja sehän tarkoittaa että uusi mies saa odottaa kiltisti että sinulla on hänelle aikaa maksimissaan yhtenä päivänä joka toinen viikonloppu. Yhteen ei tosiaan muuteta koska siitä automaattisesti lapsi kärsii, koska mikään ei enää koskaan saa muuttua lapsen elämässä eikä lapsen pidä enää joutua koskaan joustamaan missään. Äidin on hyviteltävä eroa vuositolkulla ja oltava aina kotona saatavilla jos lapsi tarvitsee jotain, vaikka lapsi itse viettäisi ison osan vapaasta ajasta kavereilla tai harrastuksista. Lapsi on äidille aina ykkönen. Äiti on olemassa vain lasta varten. Sitten kun lapsi muuttaa kotoa äiti saa ehkä varovasti alkaa treffailla. Vaikka pitäisi odottaa 15 vuotta.

Ole hyvä.