Mies ei taida pitää lapsestani, onko toivoa?
Nyt vertaistukea kiitos. Molemmat haluttaisiin mennä elämässä eteenpäin, ostaa asunto, kihloistakin on ollut puhe. Kuitenkin olen aina aistinut, ettei mies todella välitä lapsestani.. Se on tosi kiusallista jollain tavalla, koska hän ei kommentoi asioihin eikä siis osoita kiinnostusta. Sen ymmärrän. Pojallani on biologinen isä jota näkee joka toinen vkl.
Onko tässä toivoa kääntää kurssia, miten tässä vaiheessa kun poika on jo 8v enää voi saada isäpuoleen hyvän suhteen? Mies on itse lapseton, mutta haluaa kyllä omia lapsia tulevaisuudessa.
Kommentit (107)
Isäpuoleni kohdisti minuun henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Haluatko samaa omalle lapsellesi?
Vierailija kirjoitti:
Isäpuoleni kohdisti minuun henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Haluatko samaa omalle lapsellesi?
Ai, siis sun isäpuoli on ap:n miesystävä?
Vierailija kirjoitti:
AP, jos et ole paljon täällä palstalla viihtynyt niin tässä tiivistys Av-mammojen mielipiteestä uusperheisiin: EI.
Jos olet eronnut lapsen isästä niin elät kuin nunna siihen asti että lapsi muuttaa kotoa. Ehkä saat luvan käydä joskus lapsettomina päivinä treffeillä mutta ketään ei esitellä lapselle ennen kuin pari vuotta on seurusteltu - ja sehän tarkoittaa että uusi mies saa odottaa kiltisti että sinulla on hänelle aikaa maksimissaan yhtenä päivänä joka toinen viikonloppu. Yhteen ei tosiaan muuteta koska siitä automaattisesti lapsi kärsii, koska mikään ei enää koskaan saa muuttua lapsen elämässä eikä lapsen pidä enää joutua koskaan joustamaan missään. Äidin on hyviteltävä eroa vuositolkulla ja oltava aina kotona saatavilla jos lapsi tarvitsee jotain, vaikka lapsi itse viettäisi ison osan vapaasta ajasta kavereilla tai harrastuksista. Lapsi on äidille aina ykkönen. Äiti on olemassa vain lasta varten. Sitten kun lapsi muuttaa kotoa äiti saa ehkä varovasti alkaa treffailla. Vaikka pitäisi odottaa 15 vuotta.
Ole hyvä.
Näin vuonna 2011 toimittiin, toivottavasti ei enää.
https://www.iltalehti.fi/perhe/a/2011042613610228
Naurettavaa edes olettaa että toisten lapsiin syntyisi tunnesidettä, tämä naisten pitäisi ymmärtää. Fiksu mies kyllä pystyy elämään naisen lasten kanssa samassa taloudessa, mutta lapsella on yksi isä ja se on biologinen.
Vierailija kirjoitti:
[quote
En usko loppujen lopuksi, että kukaan äiti - tai isäpuoli voi aidosti välittää toisen lapsesta. En sellaista voi siis odottaakaan.
Ei tarvitse tykätä, mutta toimeen tulla.
-ap
Tämä kommentti ihmetyttää. Kyllä toisen lapsesta voi välittää aidosti. Olen itse kasvanut uusperheessä, jossa isäpuoli on todella aidosti ja täysillä välittänyt myös siitä vaimon aiemman liiton lapsesta. Käytännössä ja teoriassa, perintöasiatkin järjesteltiin tämän isäpuolen tahdosta niin, että kaikki on lasten kesken tasapuolista.
Tämä on tietysti ideaali (ainakin omasta mielestäni), vähemmälläkin voi pärjätä. Ei tarvitse välttämättä palavasti rakastaa, jotta uusperhe voisi toimia. Mutta silti, jos aiotaan asua samaa kotia niin kyllä olisi suotavaa ihan jopa tykätä kaikista siellä asuvista, ei vain sietää.
Älä, ap, ymmärrä liikaa miestäsi. Hänellä on oikeus tykätä tai olla tykkäämättä kenestä tahtoo, mutta älä ota perheeseesi ihmistä joka ei vähintään aidosti tykkää ja välitä teistä kaikista.
Onko lapsen isä semmoinen ruskettuneempi ja kikkarapäinen?