Koulukiusatut, miltä tuntisitte jos kiusaaja ottaisi yhteyttä ja pyytäisi anteeksi?

Minä en vielä tänäkään päivänä tiedä, miksi minua kiusattiin. Juuri tuota jojo-liikettä tehtiin, eli oltiin kavereita ja sitten ei taas oltu. Koskaan en tiennyt kouluun lähtiessä, puhutaanko minulle tänään vai olenko taas yksin.

tosi syvät arvet enkä halua muutako sanoa että painukoot helvettiin. Kärsin niistä yhä, en tiedä auttaako terapiassa käynti yms.

Teologis-filosofinen kysäri:



voiko anteeksiantoa ANSAITA?

Kuulla siis ettei kiusaaminen johtunutkaan hänestä itsestään?

Että vika oli kiusaajan pikkumaisuudessa ja typeryydessä?



ettekö te kiusatut todella saisi itsellenne mitään iloa tuollaisesta anteeksipyynnöstä?

Eihän teidän tarvitsisi anteeksi antaa, mutta itseäni ainakin lohduttais tieto että toinen on tajunnu virheensä.



Halaus ap:lle ja ap:n kiusaamalle tytölle.

lapsen kiusatuksi tulemista jne. ole sen parempia ihmisiä kuinap ja muutkaan kiusaajat. Kaikista ikävintä on etät pilaatte elämänne tuolla asenteella_ihan_ ITSE!

Vierailija:

lapsen kiusatuksi tulemista jne. ole sen parempia ihmisiä kuinap ja muutkaan kiusaajat. Kaikista ikävintä on etät pilaatte elämänne tuolla asenteella_ihan_ ITSE!

kiusaajan oman viattoman lapsen myötä. Niin se kiusattukin oli viaton. Itse en ole ollut kiusattu, mutta omaa lastani hieman kiusataan koulussa (syynä just kateus), ja tuollaiset ap:n kaltaiset ei kyllä myötätuntoa multa saa.

Kiusatun itsetunnolle voi myös tehdä tosi hyvää kuulla se, että kiusaaminen ei johtunut kiusatusta, vaan kiusaajan kateudesta.



Olen kyllä itse antanut kiusaajilleni anteeksi ajat sitten. Te, jotka kannatte ikuista katkeruutta: kannattaa ihan oikeasti miettiä, kuka siitä katkeruudesta lopulta eniten kärsii - kiusaaja vai katkeruuden kantaja.



Voi kuitenkin olla aika vaikea yhtäkkiä joutua puhumaan kasvokkain tai puhelimessa entisen kiusaajan kanssa. Sen vuoksi suosittelen sähköpostin tai kirjeen lähettämistä. Tekstari tuntuisi tällaisessa tapauksessa vähän kornilta.

jotenkin siinä voi käydä niin, että katkera kiusattu muuttuu itse kiusaajaksi.

Eikä edes ymmärrä näin tapahtuneen.



Väitän edelleen, että anteeksianto on ainoa tie mukavaan elämään.

n tällöin kiusaaja oman mielenrauhansa vuoksi aiheuttaa ihan tarpeetonta haavojen aukasemista kiusatulle. eli anna olla. - jo aiemmin kirjoitellut ope

onko kiusattu päässyt asian yli.



Eikös se nyt ole ihan kasvatuksellisestikin hyvä näyttää lapsilleen, että pyydetään ja annetaan anteeksi?



Toinen ope (en yleensä haluaisi vängätä kollegoiden kanssa, koska tiedän sen vänkäämisen siellä töissä...)

ttä äiti pienenä kiusasi ja nyt pyytää anteeksi? Toki on mahdollisuus, että kiusattu " ilostuisikin" anteeksipyynnöstä, mutta riski on mielestäni vaan liian iso. Mutta on mielestäni hyvä, että kiusaaja " tekosiaan" miettii ja tosiaan jollain toisella tapaa " hyvittää" tekemänsä ja katsoo, ettei omia lapsiaan kiusata eivätkä kiusaajiksi ala. Mutta toisaalta ei tuota liiaksi kannata murehtia, kyllähän meistä moni on tehnyt monenlaista nuorena, josta ei ehkä niin ylpeä ole... itse siis ajattelen asiaa sekä kiusatun, että kiusaajan kokemuksella. kiusattuna olen asiasta yli päässyt eikä minulle tuntuisi suuntaan tai toiseen hyvältä tai pahalta, jos kiusaaja ottaisi yhteyttä, ehkä vähän huonolta sikäli, että tarvisi vanhoja muistella. Itsekin heikompaa kiusanneena taas asia on jäänyt minua vaivaamaan sen verran, että palavasti juuri koulutyössäni ja omille lapsillenikin opettaa, ettei ketään kiusata. ja varmasti huomaan ja puutun myös " keskimääräistä" paremmin kiusaamiset yms. hyvää syksyä. :)

hän todennäköisesti ajattelee sinusta niin halveksivaan sävyyn, että et voita siinä mitään. Ja miksi sinun pitäisikään voittaa? Sinähän se kiusaaja olit.

Luultavasti haistattaisin pitkät paskat ja sanoisin vielä muutaman yhtä mukavan valitun sanan, koska enää en pelkää ketään.

turpiin saisi kiusaaja(t)... ja kunnolla !

Ihminen ei ole silloin vielä kypsä ja vastuussa teoistaan.



Enpä usko et kovinkaan moni enää kiusaa ketään aikuiseksi ja viisammaksi tultuaan.



Ihan varmasti ansaitsee anteeksiannon!



Luultavammin kyllä entinen kiusaaja ei edes mieti aikuisena tekosiaan. Miksi pitäisi edes menneessä märehtiä..



Tuntuu jotenkin että asetatte lapsen (kiusaajan) aikuisen asemaan.

Ehkäpä vaan ei nuorena ymmärtänyt tekosiaan, tajusi vasta isona. Hyvä niin!

Kiusaajasta voi kasvaa kunnollinen tasapinoinen, vastuunsa kantava aikuinen. Kiusatusta voi kasvaa katkera, ahdistunut ja toisia syyllistävä reppana.

T. kiusattu ja kiusaaja

Vierailija:

Tuntuu jotenkin että asetatte lapsen (kiusaajan) aikuisen asemaan.

Miten hän ei sitä tietäisi?

nuorena on tapana tehdä asioita ajattelematta. Ei ajattele jälkiseuraamuksia jne. Sitähän se nuoruus on, erehtymistä ja kokeilemista, opetellaan vasta miten eletään. Sallittakoon se myös kiusaajille

Mutta se on kyllä aivan taivaan tosi että en silloin 10 vanhana edes osannut ajatella miten pitkälle kiusaamisen seuraukset vaikuttavat, ja miten syvät haavat se kiusattuun jättää.



Ei minulla riittänyt kapasiteetti ajattelemaan asioita siten.

Silloin pystyin vain tuntemaan kateutta siitä, mitä tällä tytöllä oli ja minulla ei. En itseasiassa edes osannut ajatella asioita seuraavan vuoden päähän, saati aikuisuuteen (en silloin kyllä edes tiennyt mitä on olla aikuinen, miten olisinkaan?)



Nyt aikuisenahan asia on toisin, ikä ja eletty elämä ovat tuoneet perspektiiviä asioihin, ja ymmärrän syyn ja seurauksen.



Ap