Lue keskustelun säännöt.
Koulukiusatut, miltä tuntisitte jos kiusaaja ottaisi yhteyttä ja pyytäisi anteeksi?
06.10.2006 |
Minä olen kiusannut yhtä tyttöä ala-asteella. En joka päivä enkä kokoajan, mutta kuitenkin. Välillä olimme kavereita, mutta välillä taas en huolinut häntä mukaan leikkeihin.
Kiusaamisen syynä oli kateus.
Nyt melkein 15 vuotta myöhemmin on tuo asia alkanut todella painaa minua, minulla on itsellä kaksi lasta enkä tahtoisi heidän joutuvan kokemaan samaa kuin miten ilkeästi kohtelin itse tuota tyttöä.
En ole ainakaan 10 vuoteen kuullut tuosta tytöstä mitään, mutta haluaisin etsiä vaikka hänen sähköpostiosoitteensa (olisi riittävän neutraali tapa lähestyä, puhelinsoitto kun voi tuntua liian tungettelevalta jos olen aiheuttanut liian syvät arvet :( ) ja pyytää anteeksi kaikkea sitä.
Olen vain ruvennut miettimään, aiheutanko sillä lisää pahaa mieltä hänelle, revinkö auki joitakin sellaisia haavoja joita hän ei enää halua muistella.
Mitä te, joita on kiusattu, ajattelette tästä?
Kommentit (183)
Vierailija:
Anteeksipyytäminen ja -anto olisivat niin tärkeitä näissä tilanteissa. Miksei voisi antaa anteeksi ihmiselle, joka kenties hölmöyttään ja kasvatuksen puutettaan kiusasi Sinua vuosikymmenet sitten?
Paitsi minun kuisaaja ei kärsinyt kasvatuksen puutteesta tai mistään muusta.
Se oli vain hauskaa.
Hän tiesi mitä teki.
Ja menneet on menneitä. Minä olen anteeksi antanut. Hän tuskin asiaa edes koskaan ajattelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti kannattaa miettiä kuinka syät arvet kiusaus on mahdollisesti jättänyt, ettei henkilö vaan ahdistu asiasta taas monen vuoden jälkeen tai ala elkäämään sinua, koska olet kaivanut tietoosi sähköpostiosoitteenkin. Esim. radion kautta voisi välittää anteeksipyyntöä vähemmän tunkeilevasti, mutta tuskimpa saavuttaisi kuulijaa, ja et ehkä pystyisi itse säilymään anonyyminä. Vaikeaa. Mutta hienoa että kadut ja ajattelet noin. Sekin on jo paljon.
ja kauheen negatiivista ajattelua muutenkin. Jos elämä noin vaikeeta kiusaamisen jäljiltä on velvollisuutenne mennä terapiaan asiat selvittämään. Siellä opitte anteeksiannon ja ymmärrätte myös kiusaajan näkökannan.
Tällasella asenteella ei seuraa ainakaan mitään hyvää
Itse uskovaisena kyllä mietin, onko anteeksipyytäminen aina vilpitöntä.
Ihminen voi pyytää anteeksi vain ollakseen kelpo uskovainen. Ja sellaisen anteeksipyynnön kyllä haistaa kauas.
Tällaiset anteeksipyynnöt saisi kyllä jättää tekemättä.
Uskovaisten (itsekin heihin lukeudun) touhut ovat välillä pelkkää oman hurskauden pönkitystä. Valitettavasti.
AP, ota ihmeessä yhteyttä ja pyydä anteeksi! Anteeksi pyytäminen ja antaminen vapauttaa.
Antakaa muutkin anteeksi kiusaajillenne; heidän käytöksensä kertoi, etteivät he olleet onnellisia ja tasapainoisia lapsina / nuorina - ja ennuste oli siis huono, että heistä tulisi sellaisia aikuisenakaan. Tuntekaa jopa myötätuntoa ja sääliä kiusaajianne kohtaan: miten surkealla tavalla he halusivatkaan / osasivatkaan viettää ainutkertaista lapsuuttaan / nuoruuttaan. Iloitkaa ja olkaa ylpeitä siitä, että itse ette kiusanneet ketään, ei ole sitä häpeän taakkaa painamassa.
Päättäkää vapautua menneisyyden katkeruudesta ja iloitkaa siitä, minkälaisia upeita, ajattelevia ihmisiä teistä on elmänkokemusten myötä tullut.
Uskokaa, että kukaan ei ole menneisyytensä armoilla. Oman olonsa (katkera vai onnellinen) voi vapaasti valita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä soitin kerran kiusaajalleni, tosi ilkeälle pojalle, josta oli siis tällä välin kasvanut aikuinen mies. Kerroin, että mua on jäänyt harmittamaan se, miten se miten se kiusasi mua koulussa. Se pyysi anteeksi ja mä annoin! Se homma oli sillä kuitattu, eikä pahat muistot enää kiusaa.
Vierailija:
Siellä opitte anteeksiannon ja ymmärrätte myös kiusaajan näkökannan.
Keskustellaan siitä miten kiusattu suhtautuisi jos vuosien jälkeen kiusaaja pyytäisi anteeksi.
Ei siitä miten kiusatut ovat anteeksi annon velkaa ja olkaamme kaikki nyt kiusaajan puolella kun kerran eihän hän tiennyt mitä teki.
Jos se kiusaaja ei tiennyt mitä teki niin minkätakia hän haluaa pyytää anteeksi.
Ja minkätakia niin monen vuoden jälkeen ottaa yhteyttä vain sanoakseen että asiaa pitää ajatella kiusaajan näkokannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vasta isoksi kasvettuaan tajusi tekojensa mahdolliset seuraamukset.
Itse olen osallistunut kiusaamiseen vähän, sitä vaan meni mukaan välillä. Toisaalta olin kyllä näitten kiusatuiden kaveri. Eli en ollut pahimmasta päästä kiusaaja.
Itse en ainakaan tajunnut mitä kiusaaminen aiheuttaa. Ei silloin vielä tästä asiasta puhuttu. Ei tullut mieleenkään et jonkun elämä voi mennä pilalle, tulla huono itsetunto, itsemurhakin jopa mahdollinen. Ei näitä asioita lapset ja nuoret mieti.
Itse olen itselleni anteeksi antanut, ilman että keneltäkään tarvinnut anteeksi pyydellä jne.
Miksikö olen anteeksi antanut itselleni? Siksi koska olin liian nuori tajuavani tekoni! Asioita mitä ei voi tajunnan kasvaessa muuttaa ne on vaan hyväksyttävä ja tajuttava et teki väärin mutta eipä tee enää. Siinä se!
Siinä on juuri kasvamisen ja kehittymisen idea!
komedian ja tragedian eroja?? Haloo...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusatut haluavat vaan, että kiusaajat joutuvat kärsimään. Tuntuu et ainut minkä kiusatut luulevat oloaan parantavan, on se et kiusaaja kärsisi ja joutuisi itse kiusatun alapuolelle.
Se vaan ei mene näin!
Teidän on itse nyt vaan noustava jaloillenne ja mentävä vaikka terapiaan jotta pääsette katkeruudestanne eroon ja saatte asiat selvitettyä mielessänne.
Kiusaajan elämä voi olla vaikka kuinka hyvää ja hän voi olla täysin tasapainoinen ihminen. Tiedän että kuulostaa korvissanne ikävälle, mutta tämä on tosiasia. Hyväksykää se
En ymmärrä.
Kerro tarkemmin, mitä tarkoittaa
tragedia + aika = komedia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisi ap:n kohdallakin ( kuten monesti muulloinkin) vain oman huonon olon korjaamista. Kun itsellä on paha mieli niin yritetään korjata asiaa ja saada synninpäästöä tms. Itseänikin on kiusattu koulussa enkä todellakaan olisi kiinnostunut kiusaajien anteeksipyynnöistä. Jos laittaisivat sähköpostia, deletoisin sen samantien sen enempiä ajattelematta, jos soittaisivat sulkisin luurin ja jatkaisin töitäni. En ole kiinnostunut heidän anteeksipyynnöistään, minä en niitä tarvitse, olen selvinnyt kiusaamisesta jo aikoja sitten, ihan itse, enkä ole mitenkään innostunut juttelemaan kiusaajieni kanssa saati sitten kuulemaan heidän anteeksipyyntöjään tai lohduttelemaan heitä että " ei se kuule mitään, ei haittaa ollenkaan jne..." . Joten ap: anna olla.
Jos on asiat omassa mielessään selvittänyt, on myös valmis antamaan anteeksi.
Anteeksi antaminen ei tarkoita sitä, että sanoo: " Ei se mitään haittaa."
Anteeksi antava ihminen sanoo:
" Kyllä se kiusaaminen on haitannut/haittaa vieläkin. Mutta silti annan sinulle anteeksi."
Anteeksiantoa panttaavan ihmisen kannattaa miettiä sitä, että kenties itsekin tarvitset sitä armoa. Jos itse tarvitsen anteeksiantoa, älä panttaa sitä muiltakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen seurannut tätä keskustelua ja nyt itsekin haluan tähän osallistua. Minusta sinun kannattaa ilman muuta pyytää anteeksi. Etsi vaikka koulukaverit . com -osoitteesta luokkakaverisi yhteystiedot ja laita sitä kautta spostia. Kirjoita niin kuin tännekin kirjoitit, eli siitä, että omaa kateuttasi kiusasit ja että nyt aikuisena ymmärrät tehneesi väärin. Älä vaadi häneltä hyväksyntää teollesi ja tuo se ilmi. Kerro, että tytölä on oikeus olla siitä pahoillaan ja että asia vaivaa/on vaivannut sinua. Kirjoitat niin fiksusti ja kypsästi, että en usko, että anteeksipyyntö kohdallasi voisi aiheuttaa enempää harmia.
Siskoni pyysi kerran viinipäissään eräässä ravintolassa anteeksi vanhalta koulukaveriltaan, jota hänkin muiden mukana kiusasi. Tämä tyttö oli ainakin iloinen anteeksipyynnöstä ja keskusteli muutenkin kiusausajoista. Hän ei ollu päässyt asiasta yli vieläkään, mutta ei myöskään kokenut, että anteeksipyyntö olisi häntä enmpää satuttanut, päinvastoin. Oli monta kertaa maininnutkin, että kiva, kun tulit juttelemaan. Nyt siskoni ja tämä tyttö välittömästi, vapautuneesti ja hymyillen moikkaavat aina kun törmäävät kaupungilla.
Voi, kun rohkenisit pyytää anteeksi. koskaan ei ole liian myöhäistä. kaltaisiasi ihmisiä tarvitaan enemmän. Anteeksipyyntöhalusi vaikuttavat avoimen viltittömilta. Pyydä, pyydä anteeksi ja tule kertomaan meille, miten meni.
Loppuun vielä lisään, että kylläpä kirjoittaja 14 on myös sinun lisäksi fiksun oloinen, ihanaa pohdintaa. Hän mietti, että onko täällä av:lla herjaajat entisiä koulukiusattuja vai -kiusaajia. Täällä herjausta ja toisten nujertamista harrastetaan niin hurjan paljon. Eikö parjaamisen sijasta pitäisi toisia voimaannuttaa?
Sinun viestisi sai minut tekemään sen lopullisen päätöksen, että anteeksipyyntöä todella kannattaa yrittää. Itse en tässä enää mitään voi hävitä, tämä vastuu omista teoista ja syyllisyys kulkevat kyllä mukana, mutta tuo kiusaamani tyttö voi siitä saada itselleen paremman olon.
Ongelmana on vaan sen sähköpostiosoitteen löytäminen, koulukavereista sitä ei löytynyt, mutta olen ottanut yhteyttä tuttaviimme, josko sitä kautta joltakin se löytyisi.
Ap
hevon vittuun anteeksipyyntöinensä, evvk.
Niin pahasti he satuttivat ja saivat minut sairastumaan joten en anna heille sitä ikinä anteeksi. Edelleen olen miellyttämisen haluinen pelle enkä uskalla aikuisenakaan sanoa omia mielipiteitäni, joten kiitoksia vaan! Rypekää siinä omassa pahassa olossanne, minulta ette anteeksi saa!!! Itse elin pahan olon kanssa 12vuotta joten nyt on teidän vuoro kärsiä!
Nyt on kyllä tilanne se, et sinä tuosta vaan kärsit, ei entinen kiusaaja.
Ei ne kärsimisvuorot tolleen vaihdu. Ilmiselvästi itse kärsit vieläkin.
Suosittelen terapiaa, jotta pääset eroon noista negatiivisista tunteista, ne syö sua, ei kiusaajaa!
Jos natsipassia vaatinut yritys pyytelisi anteeksi ja pyytäisi unohtamaan koko jutun, niin tuskinpa voisin noin vain unohtaa. Ideaparkistakin tulee mieleen vain kuva, jossa sen oviaukon päällä lukee Jab Macht Frei. Eipä tee mieli käydä.
Koko juttu on äärimmäisen surullinen.
Anteeksipyytäminen ja -anto olisivat niin tärkeitä näissä tilanteissa. Miksei voisi antaa anteeksi ihmiselle, joka kenties hölmöyttään ja kasvatuksen puutettaan kiusasi Sinua vuosikymmenet sitten?