Islannissa ei ole syntynyt yhtään Down-lasta vuoden 2017 jälkeen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa oikeastaan aika inhottavalta, jos on totta.

Miksi?

En ole abortin vastustaja, mutta minusta down ei ole välttämätön syy tehdä aborttia. Jokainen elämä on yhtä arvokas. Ja ei, ei ole minulla down-lasta, mutta muusta syystä kehitysvammainen eno on. Ja ihan yhtä tärkeä ja rakastettu perheen ja suvun jäsen kuin kuka tahansa muukin.

En ole ylläolevan kommentin kirjoittaja, mutta en todellakaan ymmärrä sen saamia alapeukkuja. Kommentoijahan ei millään tavoin painosta pitämään vammaista lasta, vaan esittää näkökulman, ettei vammaisuuden tulisi välttämättä olla peruste abortille, jos vanhemmat lapsen haluavat pitää. Myöskin tuo ajatus kehitysvammaisen enon arvokkuudesta on kaunis ja inhimillinen. Huomaa, että kirjoittaja on kasvanut suvaitsevaisuuteen, ja näkemään erilaisuuden rikkautena. <3

Kaikki downit eivät ole kuin televisiossa esiintyvät downit. Monella on vakavia terveysongelmia ja yli puolet joutuvat alle puoli vuotiaana leikkauksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisipa ollut "yhtään lasta". Tekisi hyvää jos jokaisessa maassa oltaisiin 5v porsimatta.

Olen sanonut tämän sinulle ennenkin mutta isäsi olisi ehdottomasti pitänyt käyttää kortsua ja äitisi olisi pitänyt tajuta abortoida sinut. Noin paskanihmisen syntyminen on ollut todella kuvottavaa. Kuolepoispaskakasa.

Tämä!

Tämä!

Tämä! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama miete: muistaisin, jollakin tuttavani tai läheiseni sikiöllä havaitun jotain poikkeavaa niskapoimumittauksissa, mutta myöhemmissä tutkimuksissa ei sitten mitään ollutkaan, joten mittaukset ovat nekin aina epäselviä, ja oletan raskaudenaikaisen kromosominäytteenkin olevan jonkinlainen riski.

Sitten muuttuneista arvoistamme. Voit toki abortoida Down-lapsen geenien vuoksi, muttei se takaa, että saat terveen lapsen. Sellaisia takuita ei ole. Ja kun saat terveen lapsen, voi olla, että hän vammautuu tai joutuu vaikkapa raiskatuksi tai sairastuu varhain syöpään ja kuolee. Ihminen kuvittelee olevansa Jumala tekoälystä ja eugeniikasta lähtien, muttei ole.

Evoluution toimintaa on sitäkin ihmisen vaikea ymmärtää. Yleensä moneen geeniin ja mutaatioon liittyy myös positiivisia ominaisuuksia, esimerkiksi Down-lapsilla ei esiinny kiinteiden kasvaimien syöpiä, vain verisyöpiä. Jokainen Down-lapsi on kävelevä avain syövän hoitoon.

Down-lapsen elämä ei ole vähä-arvoisempaa, ei käytännössä eikä teoreettisesti. Onko sadistinen psyko tai muista välinpitämätön egoistinen äärimaterialisti narsisti sitten niskapoimuttomana parempi? Entä ovatko ne tuhannet, joiden nimi löytyy Minfosta, olleet positiivinen lisä ihmiskunnalle? Murhaajia ja raiskaajia syntyy joka vuosi moninkertainen määrä Down-lapsiin nähden.

Tuo raskaudenaikainen kromosominäyte sikiöstä otetaan ihan kuule äidiltä verikokeella. NIPT on nimeltään. Siihen ei liity mitään riskejä sikiölle. Vanhaan maailman aikaan nämä tehtiin vielä lapsivesipunktiolla, jolloin keskenmenon riski oli 1%. Muistelet varmaan tätä, kun puhut riskeistä? Mutta nykyään NIPT on syrjäyttänyt lapsivesipunktion, ymmärrettävästi...

Poikkeava nipt tutkitaan joka tapauksessa istukka- tai lapsivesinäytteestä.

Poikkeava NIPT on käytännössä varma kromosomihäiriö.

Sori ohis.

Kertooko laadun myös?

Kertoo. Sikiön kromosomeja päätyy raskauden aikana äidin vereen. Tutkimuksesta ei tule mitään kyllä/ei vastausta, vaan sillä seulotaan useimpia kromosomipoikkeavuuksia ja testi kertoo myös mikä poikkeavuus on kyseessä.

Juuri näin. Kävin pari viikkoa sitten tuossa verikokeessa, koska se tarjotaan yli 40-vuotiaille odottajille. Samalla verikokeella saatiin tulevan vauvan sukupuoli selville, ei tarvitse odottaa rakenne-ultraan.

Opettaako se sitten yhteiskuntaa ja ihmisiä olemaan suvaitsevaisempia jos "siivotaan" kaikki vammaiset ja muuten poikkeavat pois silmistä. Ei minusta. Jotenkin se on myös raakaa jos kukaan vähänkin poikkeava ei saa edes mahdollisuutta elää. Näin itse ajattelen.

Downit ovat useimmiten hyvin lähellä ketä tahansa meistä. Ei ole mitään syytä abortoida sen takia. On olemassa hirvittävän iso määrä hirvittävän paljon vaikeampia vammoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni näistä jotka tuomitsee tämän, tieten tahtoen adoptoisi tälläisen lapsen?

Tiedän kyllä muutaman perheen. Itsekin adoptoisin, jos vaan olisi mahdollista. Valitettavasti en kelpaa adoptiovanhemmaksi.

Ja sitten kun ei olekkaan niin aurinkoinen mitä media antaa ymmärtää niin nopeasti vaan palautukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa oikeastaan aika inhottavalta, jos on totta.

Miksi?

En ole abortin vastustaja, mutta minusta down ei ole välttämätön syy tehdä aborttia. Jokainen elämä on yhtä arvokas. Ja ei, ei ole minulla down-lasta, mutta muusta syystä kehitysvammainen eno on. Ja ihan yhtä tärkeä ja rakastettu perheen ja suvun jäsen kuin kuka tahansa muukin.

Jokaisen pitää saada tehdä valinta itse. Et sinäkään tiedä minkälaista huolta ja toivottomuutta enosi syntymä on vanhemmissaan aiheuttanut, ei niistä moni uskalla ääneen sanoa. Kun kuuluu olla onnellinen vaikka olisi miten helkkarin raskasta ja pettynyt.

Juuri näin. Ja kun katsoo ikääntyneitä appivanhempia, joilla mieheni lisäksi down-syndroomainen tytär, niin se huoli ja toivottomuus näyttää jatkuvan hamaan hautaan saakka. Koska vaikka olisi kuinka aurinkoista sorttia, niin se syndrooma ei jää lapsuuteen ja keski-ikäisellä kälyllä on nyt murkkuikäisen mielialojen vaihtelujen päälle myös lisääntyviä fyysisiä oireita kuten epilepsiaa ja sydänvaivoja.

Nyt sitten mietitään kauanko tuettu asuminen ja työtoiminta riittävät ja näkyykö Alzheimerista jo ensimerkkejä, kuten toisella vanhemmistaan.

Meiltä jäi lapset miehen kanssa saamatta, mutta sisaruksena hänen kantansa oli ehdottomasti, että seulotaan ja keskeytetään. No, siskossaan riittää sekä rakastettavaa että huolta, oma osuuteni on ollut kuunnella teini-iän tyttöjuttuja täti-ihmisenä.

Helppoa olla suvaitsevainen, kun ei asia ei kosketa itseä. Ne jotka sanovat, että se ja se sukulainen on vammaisten kanssa töissä ja hyvin pärjäävät, että ei ihmiset abortoisi, jos saisivat riittävästi tietoa. No, täysin eri asia, jos ammatillinen kiinnostus kohdistuu vammaisiin, pääset töiden jälkeen kotiin ja voit tuntea olevasi hyvä ihminen, teet merkityksellistä työtä.

Jos vammainen lapsi tulisi ns. yllätyksenä, varmasti häntä rakastaisi. Mutta eri asia, jos joudut päättämään rv 11, että mitäs tehdään.

Päädyin aborttiin, mutta se ei tarkoita, että olisin vammaisvastainen. Täysin eri asia, kun sattuu omalle kohdalle ja joutuu tekemään sen päätöksen, se ei ole kepeä juttu. 

Ja se, että yhteiskuntaa opetetaan suvaitsevaiseksi, niin kenen kustannuksella? Niiden vanhempien, jotka joutuvat hoitamaan lastaan vielä vanhanakin. 

Säästävät sievoisen summan. Hyvä juttu

Miksi ei seulotaan myös autismia ja psykopatiaa?

Seulottaisiinko, jos pystyttäisiin?

Vierailija kirjoitti:

Olisihan se pitänyt arvata, että Aatun opit eivät kuolleet hänen mukanaan.

Valitettavasti näin on. Eugeniikkaa harjoitetaan aktiivisesti sikiöseulonnoin ja selektiivisin abortein.

Tiedän ihania down-ihmisiä ja heidän ihania vanhempiaan. Tiedän, että jos niin kävisi, olisin myös itse lapseni tukena loppuun asti jos saisin down-vauvan. En ole ikinä, ikinä ajatellut että kenenkään olisi "pitänyt" omalla kohdallaan toimia toisin.

Jos kuitenkin voisin valita, luulen että päättäisin myös että ei. En tahdo haudata omaa lastani. En kestäisi sitä, että lapseni joutuisi hautaamaan minut ilman että on kasvanut emotionaalisesti itsenäiseksi minusta.

Tuskaa sisältyy jokaikiseen ratkaisuun jos sen päätöksen edessä on, siitä ei pääse mihinkään.

Nykyisin vanhemmat melkein ylipuhutaan tekemään abortti. Itse en ole mennyt sikiöseulontaan, koska oli päivänselvää, että pidän lapset  vammaisetkin.  Autistinen on yksi lapsistamme

Vierailija kirjoitti:

Helppoa olla suvaitsevainen, kun ei asia ei kosketa itseä. Ne jotka sanovat, että se ja se sukulainen on vammaisten kanssa töissä ja hyvin pärjäävät, että ei ihmiset abortoisi, jos saisivat riittävästi tietoa. No, täysin eri asia, jos ammatillinen kiinnostus kohdistuu vammaisiin, pääset töiden jälkeen kotiin ja voit tuntea olevasi hyvä ihminen, teet merkityksellistä työtä.

Jos vammainen lapsi tulisi ns. yllätyksenä, varmasti häntä rakastaisi. Mutta eri asia, jos joudut päättämään rv 11, että mitäs tehdään.

Päädyin aborttiin, mutta se ei tarkoita, että olisin vammaisvastainen. Täysin eri asia, kun sattuu omalle kohdalle ja joutuu tekemään sen päätöksen, se ei ole kepeä juttu. 

Vammaisten kanssa toimiminen on ihan terveellinen "kokemuskylpy". Olin itse nuorempana seurakunnan kautta avustajana vammaisille tarkoitetussa kerho- ja leiritoiminnassa. Työn vaativuus teroitti minulle, miten vaativaa ja raskasta vammaistyö oikeasti on. 

Jos perheessä on erityisesti kognitiivisesti heikko down, niin kyllä koko hänen perheensä käpertyy ja kietoutuu sen yhden perheenjäsenen tarpeiden (onhan riittävän viileää, onhan lääkkeet otettu, eihän ruuassa ole X, Y tai Z, miksihän tänään on vatsakipua...) ympärille. Joillekin se on kasvattava ja positiivinen kokemus. Monille pikemminkin rankka ja uuvuttava. Kaikki downit eivät ole aurinkoisia ja yhteistyökykyisiä Salkkari-Roosia. Eikä down-ihminen ole mikään helkkarin tamagotchi, jonka avulla opetetaan omille terveille lapsille vastuunkantoa, sitä varten voi hankkia lemmikin eikä IHMISTÄ.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon downit yleensä itse kärsivät? Jotenkin heistä on saanut sellaisen herttaisen veikeän mielikuvan, mutta mitään tietoa asiasta minulla ei ole.

 Ihmisillä on se "Salkkari-Roosa"- mielikuva. Semmonen iloinen, aurinkoinen kiakatteleva ja hymyilevä Naantalin aurinko joka on vähän höpsö. Todellisuudessa Downi voi olla esim. väkivaltainen, täsyin puhumaton jne.

Eli ehdottomasti positiivista kehitystä Islannissa.

No voihan "tervekin" ihminen olla mieleltään sairas tms. Miksi abortoida varmuuden vuoksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni näistä jotka tuomitsee tämän, tieten tahtoen adoptoisi tälläisen lapsen?

Tiedän kyllä muutaman perheen. Itsekin adoptoisin, jos vaan olisi mahdollista. Valitettavasti en kelpaa adoptiovanhemmaksi.

Ja sitten kun ei olekkaan niin aurinkoinen mitä media antaa ymmärtää niin nopeasti vaan palautukseen.

Miten niin? Sinä et ilmeisesti osaa kuvitellakaan, että meitä on monia, jotka pystymme/osaisimme tarjota syvästikin vammaiselle lapselle rakastavan kodin.

Vierailija kirjoitti:

Jos vammainen lapsi tulisi ns. yllätyksenä, varmasti häntä rakastaisi. Mutta eri asia, jos joudut päättämään rv 11, että mitäs tehdään.

Päädyin aborttiin, mutta se ei tarkoita, että olisin vammaisvastainen. Täysin eri asia, kun sattuu omalle kohdalle ja joutuu tekemään sen päätöksen, se ei ole kepeä juttu. 

Mitä helvettiä sinä selität? Et vastusta vammaisia mutta abortoit omalle kohdalle sattuneen mahdollisen vammaisen lapsen alun.

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin vanhemmat melkein ylipuhutaan tekemään abortti. Itse en ole mennyt sikiöseulontaan, koska oli päivänselvää, että pidän lapset  vammaisetkin.  Autistinen on yksi lapsistamme

 

Mulla on kyllä täysin toisenlainen kokemus. Mua syyllistettiin raskauden keskeytyksestä (down) eikä kukaan painostanut missään vaiheessa. Kamalinta oli, kun lääkäri sanoi, että down oli mun syyni eli että lapsella oli tämä.