Lue keskustelun säännöt.
Tajusin yhtäkkiä että mieheni on itsekäs
16.04.2022 |
Ihan yhtäkkiä eilen koin valaistuksen, että mulla on aika itsekäs mies. Olen pitkään kuunnellut kun ystävät ja sukulaisnaiset kertoo, miten suurin osa kodin vastuusta kasautuu heille, he tekevät kaiken metatyön ja mies ajattelee vain itseään. Olen ollut salaa kiitollinen, että meillä esimerkiksi kotityöt jakautuu pitkälti tasan ja koen olevani miehen ajatuksissa korkealla prioriteettilistalla. (Toki meillä ei ole yhteisiä lapsia, joka muuttaisi varmasti dynamiikkaa.)
Sitten eilen, kuin salama kirkkaalta taivaalta koin valaistuksen. Ei se nyt ihan niinkään ole. Meillä on takana vasta hieman alle kahden vuoden parisuhde, eli oikeasti tosi lyhyt. Luulin myös ettei meillä ollut koskaan ollut alkuhuumaa tai mulla mitään vaaleanpunaisia laseja. Meidän suhde alkoi niin, että molemmat olivat ensikohtaamisesta asti tietoisia siitä, että tässä se nyt on. Ei ollut huumaa, vaan varmuutta. Meillä oli kuitenkin molemmilla tahoillamme hankala vaihe, joten oli hieman tunne-elämän kuohuja alkuun. Ehkä meillä sittenkin on ollut joku alkuhuuma, jonka kupla eilen rikkoutui ihan yllättäen.
Itsekkyys esiintyy esimerkiksi niin, että mies alkaa yhtäkkiä valmistaa kysymättä ruokaa, jota minä en voi syödä. Tekee ruoan ja sitten syö nopeasti ja palaa puuhiensa pariin. Ei siinä mitään, mutta jos nälkä yllättää minut ensin, kyselen onko nälkä ja mitä syötäisiin. Voidaan olla menossa nukkumaan ja halaillaan ennen itse nukahtamista, yhtäkkiä miestä alkaa vaikka kutittaa ja hän tekee äkillisen liikkeen raapiakseen, jonka seurauksena tönäisee minut aika ”kivuliaasti” syrjään. Itse tuollaisessa asennossa/tilanteessa liikun niin, etten satuta vahingossakaan toista. Jos hän käy kaupassa ja ostaa kassan läheisyydestä vaikka virvoitusjuoman, ei välttämättä tuo minulle ollenkaan. Tässä kyse siis siitä, että hän tulee sen kotiin juomaan. En tietenkään oleta, että pitkälle automatkalle ryhtyessään tuo mullekin lopulta kotiin asti juotavaa. :D Jos me ollaan automatkalla, saattaa pohtia pysähdyksiä sen perusteella missä olettaisi itsellään olevan tarve käydä vessassa ja voi vaikka sanoa ääneen että ”Kouvolan kohdalla pysähdyn levähdyspaikalle” ja sitten mä istun hoomoilasena kysyen, että oletatko munkin pyllistyvän puskaan kun 5 minuutin päässä ois ABC ja sisävessa?
Nää oli nyt ihan pieniä esimerkkejä jotka tuli tässä mieleen ja jotka on tälläisiä ”yleisiä”, etten mene liian yksityiskohtiin.
Onko nää ihan normijuttuja ja mä olen vaan yhtäkkiä herkkis ja vaadin liikaa, vai mikä juttu? Jotenkin koen, että mua tai mun tarpeita ei ajatella tai kohdata tässä.
Kommentit (197)
Mitä muuta miehiltä voi odottaa??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehesi saattaa olla vain ajattelematon. Ja voi muuttua! Nimittäin minä itse olin ennen tuollainen ajattelematon dorka...Sitten aloin seurustelemaan miehen kanssa, joka oli todella huomaavainen. Ei pelkästään mulle, vaan muillekin ihmisille. Hoksasin, että hei, mähän voin myös itse huomioida toista kivoilla tavoilla, koska siitä tulee hyvä mieli.
Tajusin myös sen, että oma lapsuudenkotini oli mänttien tyyssija. Aina huudettiin ja moitittiin ja elämä oli sellaista sekavaa älämölöä. En koskaan oppinut ottamaan muita huomioon positiivisella tavalla. Vasta tämän yhden ihmisen miellyttävä ja huomioiva käytös herätti minutkin huomaamaan, kuinka toisia ihmisiä pitäisi kohdella.
Mulla oli lapsuuden kodissa myös sitä, että yksi haukkuu rumasti kaikki muut, ja ei koskaan puhu mitään neurtaalisti tai saati sitten nätisti. Hirveää rumaa solvaamista, äyskimistä, haukkumista ihan pienelle lapselle. Todella myrkyllinen ilmapiiri ja lytistävä.
Pakostikin siinä oppi kovanahkaiseksi ja rääväsuiseksi itsekin ja siitä on sitten saanut kärsiä, koska muut ihmiset onkin opetettu itkuiitoiksi ja pumpulissa pyöritelty.
Hirveä homma aikuisena opetella se pehmeä lässytys. Ja vaikka sen joten kuten oppikin, niin tuntuu koko ajan teeskentelyltä ja epäaidolta teatterilta.
Vierailija kirjoitti:
Olet kiltti ja huomaavainen ihminen joka aina ensin miettii miten voisi ilahduttaa toista. Mies ei ole samanlainen vaan porskuttaa eteenpäin miettimättä toisten tarpeita tai mieltymyksia. Toivot että mies huomaisi ihan itse miten kiltti ja huomaavainen olet ja alkaisi vuorostaan huomioida sinua. Ei toimi noin. Ei mies sellaisia asioita mieti. Olisi jo huomannut jos miettisi.
Tuosta on kaksi reittiä joista valita. Joko laitat pisteen suhteelle koska olette liian erilaisia, tai sitten suitsit omaa paapomishaluasi ja alat tehdä asioita vain itsellesi kuten mieskin. Jos mies tinttaa vahingossa raapiessaan niin karjaiset kunnolla. Oppii olemaan. Tee ruokaa vain itsellesi utelematta miehen ruokahaluja. Ja niin edelleen.
Voit muuttaa vain itseäsi, et miestä.
Näin minäkin tein ja miehen mielestä en muka rakasta enää! Ja nyt joutuu kuuntelemaan jatkuvaa nillitämistä ja valittamista.
Vierailija kirjoitti:
Tapailin jonkun aikaa todella kivaa miestä. Meillä synkkasi hyvin ja yksi yhdistävä tekijä oli rakkaus ruoanlaittoon. Keskustelu lähtikin alunperin nimenomaan kokkaamisesta. Mies oli hyvä kokki ja jakoi tekemistään annoksista valokuvia.
Kun mies vietti aikaa minun luona, se kokkaustaito unohtui ihan kokonaan. Viikonloppuna työvuorosta klo 23 kotiin tullessa mies pönötti istua olohuoneessa ja ilmoitti, että hänellä on nälkä, ei oo syöny koko päivänä, milloin on ruoka? Joka kerta minun luona ollessa minun olisi pitänyt kokata. Kotiin mentyään mies kokkaili itselleen ja kertoili, mitä on taas laittanut ja lähetti kuvia. Kun kysyin miksi minä aina kokkaan, vastaus oli että kun sä teet hyvää ruokaa.
Mies oli meistä se parempi kokki.
Mies lähti vaihtoon.
Näkisin tässä itsekkäänä sinut, jollet sen vertaa toista huomioi, kun myöhään tulee iltavuorosta väsyneenä, etkä ole huomioinut häntä sen vertaa, että olisi edes ruoka valmiina. Miksi miehen olisi sinun kodissasi pitänyt kokata? Kyllä minä kokisin melko merkillisenä, jos minun vieraana minun keittiöni menisivät kokkailemaan. Miksi sinä et käynyt vastavuoroisesti hänen kodissaan ja syönyt hänen kokkauksiaan? Mistä tiedät, että hän oli sinua parempi kokki, jollei koskaan laittanut sinulle ruokaa? Useimmiten toisen laittama ruoka maistuu paremmalta, jo siksi, että toinen on nähnyt vaivaa ja itse pääsee helpolla, kuin itsetekemä.
Tuleeko jollekin yllätyksenä, että mies on itsekäs? Mies on aivan kuin eläimet, luulee olevansa luomakunnan kuningas. Mitä muuta tästä voi seurata kuin itsekäs olento?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP on prinsessa, jota pitää palvoa ja palvella.
Mitä jos opettelisit avaamaan suusi ja kertomaan toiveistasi. En myöskään ymmärrä, miksi miehen pitäisi laittaa sinulle erikseen ruokaa, jos hän kerran laittaa itselleen sellaista ruokaa, josta pitää. Jollei se kelpaa sinulle, niin varmaan sinä sitten pystyt tekemään/syömään jotain muuta. Tai sanomaaan, että sinullakin on vessahätä, haluat pysähtyä jossain ABC:llä. Itse kyllä jätän niillä jokaisella pysähtymättä, mielummin levähdyspaikan puskaan, jollei muuta vessaa löydy. Kuski kai se useimmiten miettii, missä pysähdytään. Itsekäs olen minäkin siis, nainen, kun ajaessani vaan sanon, et tarvis varmaan syödä ja koiran pitää päästä jaloittelemaan ja pissalle, pysähdytään Kuopiossa. Jollei mies osaa tuohon kummemmin kommentoida, että voitasko pysähtyä jo Siilinjärvellä tai mennäänkö Kuopiossa johonkin tiettyyn paikkaan, niin silloin mä ajan sinne minne sattuu huvittamaan. En minäkään ala kysellä, että mikä paikka pikkuprinssille nyt mahtaisi sopia ja pitäisikö pikkuprinssin päästä pisulle nyt, kelpaako huoltoasema vai otetaanko hotellihuone yöksi seuraavasta kaupungista että pikkuprinssi saa pissata rauhassa. Emme myöskään elä sellaisessa symbioosissa, että kaikki jaetaan tasan niin kuin lapsuudessa siskon kesken, jäätelöpalan sai valita itselleen se, joka ei sitä puolittanut, ettei vaan jakaja saanut itselleen millin isompaa palaa. Pitäisikö minun tuoda myös miehelleni aina päivän laukussa muhinut kolmioleipä ja tuoremehu, jos käyn aamulla sellaisen itselleni työmatkalla aamupalaksi hakemaan? Tai kun ostan työpöydän laatikkoon karkkipussin, niin pitäisi ostaa myös miehelle samanlainen kotiin? Sitten minun varmaan pitäisi loukkaantua, kun mies söisikin sen hänelle tuomani leivän, tuoremehun ja karkkipussin yksin, eikä tarjoaisi yhtään minulle, koska eihän minulla siellä kotona olisi mitään näistä, kun olen syönyt niitä töissä.
Sanoisin, että nuoret naiset, te olette kohtuuttomia, monessakin asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi saattaa olla vain ajattelematon. Ja voi muuttua! Nimittäin minä itse olin ennen tuollainen ajattelematon dorka...Sitten aloin seurustelemaan miehen kanssa, joka oli todella huomaavainen. Ei pelkästään mulle, vaan muillekin ihmisille. Hoksasin, että hei, mähän voin myös itse huomioida toista kivoilla tavoilla, koska siitä tulee hyvä mieli.
Tajusin myös sen, että oma lapsuudenkotini oli mänttien tyyssija. Aina huudettiin ja moitittiin ja elämä oli sellaista sekavaa älämölöä. En koskaan oppinut ottamaan muita huomioon positiivisella tavalla. Vasta tämän yhden ihmisen miellyttävä ja huomioiva käytös herätti minutkin huomaamaan, kuinka toisia ihmisiä pitäisi kohdella.
Mulla oli lapsuuden kodissa myös sitä, että yksi haukkuu rumasti kaikki muut, ja ei koskaan puhu mitään neurtaalisti tai saati sitten nätisti. Hirveää rumaa solvaamista, äyskimistä, haukkumi
Minulla kotona ihan sama ja en ole ollut rääväturpa muiden mollaaja siksi, koska tiedän millaista se on vastaanottajana. Kasvatin itseni hyväkäytökseksi, koska en halunnut toistaa lapsuudenperheen pällejä tapoja ja huonoja käytöstapoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailin jonkun aikaa todella kivaa miestä. Meillä synkkasi hyvin ja yksi yhdistävä tekijä oli rakkaus ruoanlaittoon. Keskustelu lähtikin alunperin nimenomaan kokkaamisesta. Mies oli hyvä kokki ja jakoi tekemistään annoksista valokuvia.
Kun mies vietti aikaa minun luona, se kokkaustaito unohtui ihan kokonaan. Viikonloppuna työvuorosta klo 23 kotiin tullessa mies pönötti istua olohuoneessa ja ilmoitti, että hänellä on nälkä, ei oo syöny koko päivänä, milloin on ruoka? Joka kerta minun luona ollessa minun olisi pitänyt kokata. Kotiin mentyään mies kokkaili itselleen ja kertoili, mitä on taas laittanut ja lähetti kuvia. Kun kysyin miksi minä aina kokkaan, vastaus oli että kun sä teet hyvää ruokaa.
Mies oli meistä se parempi kokki.
Mies lähti vaihtoon.
Näkisin tässä itsekkäänä sinut, jollet sen vertaa toista huomioi, kun myöhään tulee iltav
Koska mies käytännössä asui luonani 24/7. Kantoi kamansa asuntooni 2 viikon jälkeen ja jäi niille sijoilleen. En ole hotellipalvelu enkä miehen äiti, mutta sellaisena minua pidettiin ja odotettiin sellaista puuhakasta kodin emäntää, jonka eteen miehen ei tarvitse tehdä muuta kuin istuutua ruokapöytään. Joten mies vaihtoon.
Vastavuoroiset miehet eivät mene vaihtoon.
Vierailija kirjoitti:
AP on prinsessa, jota pitää palvoa ja palvella.
Mitä jos opettelisit avaamaan suusi ja kertomaan toiveistasi. En myöskään ymmärrä, miksi miehen pitäisi laittaa sinulle erikseen ruokaa, jos hän kerran laittaa itselleen sellaista ruokaa, josta pitää. Jollei se kelpaa sinulle, niin varmaan sinä sitten pystyt tekemään/syömään jotain muuta. Tai sanomaaan, että sinullakin on vessahätä, haluat pysähtyä jossain ABC:llä. Itse kyllä jätän niillä jokaisella pysähtymättä, mielummin levähdyspaikan puskaan, jollei muuta vessaa löydy. Kuski kai se useimmiten miettii, missä pysähdytään. Itsekäs olen minäkin siis, nainen, kun ajaessani vaan sanon, et tarvis varmaan syödä ja koiran pitää päästä jaloittelemaan ja pissalle, pysähdytään Kuopiossa. Jollei mies osaa tuohon kummemmin kommentoida, että voitasko pysähtyä jo Siilinjärvellä tai mennäänkö Kuopiossa johonkin tiettyyn paikkaan, niin silloin mä ajan sinne minne sattuu huvittamaan.
Jos puolison huomioiminen on pikku prinsseilyä ja pikku prinsessointia niin sitten pitää etsiä kumppani, joka ei halua huomiointia vaan naisen/miehen, joka sanoo mitä tehdään, miten tehdään ja missä tehdään yhtään mitään kyselemättä.
Eli käytännössä lapsen/teinin, jolle äiti/isä päättää mitä tehdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailin jonkun aikaa todella kivaa miestä. Meillä synkkasi hyvin ja yksi yhdistävä tekijä oli rakkaus ruoanlaittoon. Keskustelu lähtikin alunperin nimenomaan kokkaamisesta. Mies oli hyvä kokki ja jakoi tekemistään annoksista valokuvia.
Kun mies vietti aikaa minun luona, se kokkaustaito unohtui ihan kokonaan. Viikonloppuna työvuorosta klo 23 kotiin tullessa mies pönötti istua olohuoneessa ja ilmoitti, että hänellä on nälkä, ei oo syöny koko päivänä, milloin on ruoka? Joka kerta minun luona ollessa minun olisi pitänyt kokata. Kotiin mentyään mies kokkaili itselleen ja kertoili, mitä on taas laittanut ja lähetti kuvia. Kun kysyin miksi minä aina kokkaan, vastaus oli että kun sä teet hyvää ruokaa.
Mies oli meistä se parempi kokki.
Mies lähti vaihtoon.
En minä ainakaan miesystäväni luona emännöi eikä tee omin päin mitään ruokia ym.
Jos minun luona ollaan 24/7 viikkotolkulla, kuten tämä mies (olisi varmaan pitänyt sanoa se alkuun ettei tule näitä väärinkäsityksiä), niin mies laittaa ruokaa ja osallistuu kodin ylläpitoon. En ole hotelli.
Ja minä tosiaankin laitan miehen kodissa hänelle ruokaa, jos hän on pitkään iltavuorossa ja tulee myöhään kotiin. Ihan normaalia kohteliaisuutta. Olisin omasta mielestäni ihan dorka, jos pönöttäisin miehen asunnolla kuin kotonani ja miehen tullessa kotiin odottaisin, että herra alkaa laittaa meille molemmille ruokaa klo 23, kun ollaan hänen kotonaan. Eihän sitä voi emännöidä toisen huushollissa :) Jos mies ei pidä emännöinnistäni, voi sanoa että ei kiitos. Aikuinen mies osaa puhua.
Hirveän ankea parisuhde, jos ei yhtään ole oma-alotteisuutta toisen huomioimiseen.
Ei ole ihme että niin moni parisuhde on onneton tai kaatuu jo heti kättelyssä, kun normaali kumppanin huomioon ottaminen on prinsessan/prinssin palvelmista, toisten oikkujen tottelemista, tossun alla olemista, toisen asunnossa ilman lupaa emännöintiä, lapselta utelemista tai mitä muuta tässä nyt on tullut vastaan selitykseksi miksei kumppania tarvitse huomioida. Sen kun mennä tohottaa kuten sinkkuna parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"En laita ruokaa miehen kotona, koska se on miehen koti".
Herra isä, minä laitan ruokaa jopa ystävien luona, jos olen kylässä yötä. Oli se sitten yksi tai 11 yötä. Vielä tähän mennessä ei ole kukaan valittanut tai kieltänyt tekemästä näin 35 vuoden aikana. Lopettaisin heti, jos kielto tulisi.
Minusta ainakin itsestäni tuntuisi epäkunnioittavalle kuvitteellinen tilanne jossa seurustelen ja miesystävä on kotonani viipymässä useamman yön. Tulen töistä kotiin myöhään illalla ja mies kertoo laittaneensa itselleen jo ruokaa ja syöneensä, eikä ajatellut missään vaiheessa että ehkä minullakin on nälkä. Tai jos olisimme pitkällä matkalla ja mies toheltaisi menemään kuin poikamies miettimättä minua lainkaan. Tai nämä kuuluisat eksyttäjät ja harppojamiehet tai pellet.
Tämä toimii varmasti paremmin 15 vuotta pitkässä suhteessa ajoittain koska aina aikataulut eivät mene yksiin, mutta jos vasta tapaillaan tarkoituksena tehdä vaikutus niin tuollainen ajattelemattomuus ja oma napa on minulle iso varoitusmerkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on omituinen esimerkkeineen. En kiinnittäisi mitään huomiota tuollaisiin asioihin. Jos pissattaa, niin sitten pitää sanoa että on päästävä pissalle. Kai ap itse tietää mitä juotavaa haluaa matkalle eikä oleta, että toinen ostaa hänenkin puolesta ellei toinen erikseen pyydä. Onko ap nyt tällainen kuuluisa passiivis-aggressiivinen. Menis hermot tuollaiseen, joka ei osaa suutaan aukaista mitä haluaa.
Ex oli juuri tuollainen ja siksi ex. Pienistä jutuista kasvoi ajan kanssa isoja ja tunteet kuolivat. Pienistä puroista syntyy iso joki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailin jonkun aikaa todella kivaa miestä. Meillä synkkasi hyvin ja yksi yhdistävä tekijä oli rakkaus ruoanlaittoon. Keskustelu lähtikin alunperin nimenomaan kokkaamisesta. Mies oli hyvä kokki ja jakoi tekemistään annoksista valokuvia.
Kun mies vietti aikaa minun luona, se kokkaustaito unohtui ihan kokonaan. Viikonloppuna työvuorosta klo 23 kotiin tullessa mies pönötti istua olohuoneessa ja ilmoitti, että hänellä on nälkä, ei oo syöny koko päivänä, milloin on ruoka? Joka kerta minun luona ollessa minun olisi pitänyt kokata. Kotiin mentyään mies kokkaili itselleen ja kertoili, mitä on taas laittanut ja lähetti kuvia. Kun kysyin miksi minä aina kokkaan, vastaus oli että kun sä teet hyvää ruokaa.
Mies oli meistä se parempi kokki.
Mies lähti vaihtoon.
Näkisin tässä itsekkäänä sinut, jollet sen vertaa toista huomioi, kun myöhään tulee iltav
Ei parisuhdekumppani ole mikään vieras talossa, jonka tehtävä on istua tumput suorana emännän/isännän palveltavana.
Vierailija kirjoitti:
AP on prinsessa, jota pitää palvoa ja palvella.
Mitä jos opettelisit avaamaan suusi ja kertomaan toiveistasi. En myöskään ymmärrä, miksi miehen pitäisi laittaa sinulle erikseen ruokaa, jos hän kerran laittaa itselleen sellaista ruokaa, josta pitää. Jollei se kelpaa sinulle, niin varmaan sinä sitten pystyt tekemään/syömään jotain muuta. Tai sanomaaan, että sinullakin on vessahätä, haluat pysähtyä jossain ABC:llä. Itse kyllä jätän niillä jokaisella pysähtymättä, mielummin levähdyspaikan puskaan, jollei muuta vessaa löydy. Kuski kai se useimmiten miettii, missä pysähdytään. Itsekäs olen minäkin siis, nainen, kun ajaessani vaan sanon, et tarvis varmaan syödä ja koiran pitää päästä jaloittelemaan ja pissalle, pysähdytään Kuopiossa. Jollei mies osaa tuohon kummemmin kommentoida, että voitasko pysähtyä jo Siilinjärvellä tai mennäänkö Kuopiossa johonkin tiettyyn paikkaan, niin silloin mä ajan sinne minne sattuu huvittamaan.
On kyllä selvää, että kumppaniasi et todellakaan rakasta jos asenne on tämä. Kas kun suurin osa tahtoo parisuhteeltaan nimenomaan sitä: vastavuoroista rakkautta, joka myös näytetään teoin.
Vierailija kirjoitti:
AP on prinsessa, jota pitää palvoa ja palvella.
Mitä jos opettelisit avaamaan suusi ja kertomaan toiveistasi. En myöskään ymmärrä, miksi miehen pitäisi laittaa sinulle erikseen ruokaa, jos hän kerran laittaa itselleen sellaista ruokaa, josta pitää. Jollei se kelpaa sinulle, niin varmaan sinä sitten pystyt tekemään/syömään jotain muuta. Tai sanomaaan, että sinullakin on vessahätä, haluat pysähtyä jossain ABC:llä. Itse kyllä jätän niillä jokaisella pysähtymättä, mielummin levähdyspaikan puskaan, jollei muuta vessaa löydy. Kuski kai se useimmiten miettii, missä pysähdytään. Itsekäs olen minäkin siis, nainen, kun ajaessani vaan sanon, et tarvis varmaan syödä ja koiran pitää päästä jaloittelemaan ja pissalle, pysähdytään Kuopiossa. Jollei mies osaa tuohon kummemmin kommentoida, että voitasko pysähtyä jo Siilinjärvellä tai mennäänkö Kuopiossa johonkin tiettyyn paikkaan, niin silloin mä ajan sinne minne sattuu huvittamaan.
Siitä ei ole haittaa että kohdellaan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
oukki doukki ap.
Ootkos koskaan milloinkaan miettyny sitä, missäa asioissa olet itse olet itsekäs?
Missä asiossa olet vaatinut miestäsi olemaan ja häntä kääntymään juuri sun omaa käsitystä ja mielipiteesi puoleesi
Kerropa se muillekin? Kiitos!
Yleisesti suomalaissa avioliitossa on niin, että naisilla on enmmän sanan valtaa lähes kaikkia kotia koskevai asioita suhteen, kuin miehillä.
Suomalaiset miehet ovat jo lapduusessa oppineet siihen, että äiti määrää sisutuksen, keittiön kaapit, kaikkien laattoje mallin, materiaalin ja värin. Sun seinien tapetit ja eri huoneiden sisutken.
Mies "saa" tai ottaa kantaa, lämmitysjärjestelmään, talon / asunnon digitaalisuuten, sun muihin teknisiin asioihin.
Vaikka miehiltä kysyttäisiin vaikkapa keittiöstä sen vaan pelkkä kysymys, kaikisas tapauksisa keittiösta ja myös olohuoneesta sistuksineen sekä makuuhuoneesta tulee juuri
On aika eri kaliiberin asioita, satuttaako toista vai estääkö päättämästä volkkarin maton väriä.
Kuulostat hienohelmalta, jolta ihan erikseen pitää kysyä milloin arvon rouva haluaa käydä kusella. Eikö voi vaan itse sanoa milloin pitää pysähtyä kusitauolle.