Lue keskustelun säännöt.
Tajusin yhtäkkiä että mieheni on itsekäs
16.04.2022 |
Ihan yhtäkkiä eilen koin valaistuksen, että mulla on aika itsekäs mies. Olen pitkään kuunnellut kun ystävät ja sukulaisnaiset kertoo, miten suurin osa kodin vastuusta kasautuu heille, he tekevät kaiken metatyön ja mies ajattelee vain itseään. Olen ollut salaa kiitollinen, että meillä esimerkiksi kotityöt jakautuu pitkälti tasan ja koen olevani miehen ajatuksissa korkealla prioriteettilistalla. (Toki meillä ei ole yhteisiä lapsia, joka muuttaisi varmasti dynamiikkaa.)
Sitten eilen, kuin salama kirkkaalta taivaalta koin valaistuksen. Ei se nyt ihan niinkään ole. Meillä on takana vasta hieman alle kahden vuoden parisuhde, eli oikeasti tosi lyhyt. Luulin myös ettei meillä ollut koskaan ollut alkuhuumaa tai mulla mitään vaaleanpunaisia laseja. Meidän suhde alkoi niin, että molemmat olivat ensikohtaamisesta asti tietoisia siitä, että tässä se nyt on. Ei ollut huumaa, vaan varmuutta. Meillä oli kuitenkin molemmilla tahoillamme hankala vaihe, joten oli hieman tunne-elämän kuohuja alkuun. Ehkä meillä sittenkin on ollut joku alkuhuuma, jonka kupla eilen rikkoutui ihan yllättäen.
Itsekkyys esiintyy esimerkiksi niin, että mies alkaa yhtäkkiä valmistaa kysymättä ruokaa, jota minä en voi syödä. Tekee ruoan ja sitten syö nopeasti ja palaa puuhiensa pariin. Ei siinä mitään, mutta jos nälkä yllättää minut ensin, kyselen onko nälkä ja mitä syötäisiin. Voidaan olla menossa nukkumaan ja halaillaan ennen itse nukahtamista, yhtäkkiä miestä alkaa vaikka kutittaa ja hän tekee äkillisen liikkeen raapiakseen, jonka seurauksena tönäisee minut aika ”kivuliaasti” syrjään. Itse tuollaisessa asennossa/tilanteessa liikun niin, etten satuta vahingossakaan toista. Jos hän käy kaupassa ja ostaa kassan läheisyydestä vaikka virvoitusjuoman, ei välttämättä tuo minulle ollenkaan. Tässä kyse siis siitä, että hän tulee sen kotiin juomaan. En tietenkään oleta, että pitkälle automatkalle ryhtyessään tuo mullekin lopulta kotiin asti juotavaa. :D Jos me ollaan automatkalla, saattaa pohtia pysähdyksiä sen perusteella missä olettaisi itsellään olevan tarve käydä vessassa ja voi vaikka sanoa ääneen että ”Kouvolan kohdalla pysähdyn levähdyspaikalle” ja sitten mä istun hoomoilasena kysyen, että oletatko munkin pyllistyvän puskaan kun 5 minuutin päässä ois ABC ja sisävessa?
Nää oli nyt ihan pieniä esimerkkejä jotka tuli tässä mieleen ja jotka on tälläisiä ”yleisiä”, etten mene liian yksityiskohtiin.
Onko nää ihan normijuttuja ja mä olen vaan yhtäkkiä herkkis ja vaadin liikaa, vai mikä juttu? Jotenkin koen, että mua tai mun tarpeita ei ajatella tai kohdata tässä.
Kommentit (197)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nainen ja samanlainen itsekäs tollo, kuin miehesi. Minä kun ajattelen, että aikuinen ihminen osaa avata suunsa ja pyytää tekemään myös itselleen ruokaa. Tai ostaa kaupasta ihan mitä itse haluaa. Minun mieheni on joskus suuttunut siitä, että olen ostanut kaupasta suklaapatukan ja syönyt sen kokonaan yksin. Mies siis on ollut mukana ja nähnyt, mitä olen kärryyn laittanut. Jos olen yksin kaupassa, ostan molemmille omat tai sitten kysyn ennen syömistä, haluaako hän puolet patukasta.
Mun ex oli oikeasti itsekeskeinen. Hän mm. joi kerralla suoraan purkista litran jugurttia yksin. Tai kävi grilliltä hakemassa ruokaa, mutta ei kysynyt, olisinko minäkin halunnut.
Ja mikset osannut avata suutasi ja pyytää tuomaan sinullekin grilliltä ruokaa? Tai että olisit myös halunnut jogurttia :)
Siksi koska en tiennyt hänen menevän grillille. Ja sehän on itsestäänselvyys, että yhteiseksi tarkoitettua täyttä litran jugurttipurkkia ei vedetä ykkösellä yksin huiviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nainen ja samanlainen itsekäs tollo, kuin miehesi. Minä kun ajattelen, että aikuinen ihminen osaa avata suunsa ja pyytää tekemään myös itselleen ruokaa. Tai ostaa kaupasta ihan mitä itse haluaa. Minun mieheni on joskus suuttunut siitä, että olen ostanut kaupasta suklaapatukan ja syönyt sen kokonaan yksin. Mies siis on ollut mukana ja nähnyt, mitä olen kärryyn laittanut. Jos olen yksin kaupassa, ostan molemmille omat tai sitten kysyn ennen syömistä, haluaako hän puolet patukasta.
Mun ex oli oikeasti itsekeskeinen. Hän mm. joi kerralla suoraan purkista litran jugurttia yksin. Tai kävi grilliltä hakemassa ruokaa, mutta ei kysynyt, olisinko minäkin halunnut.
Toki pitää osata avata suu, mutta arki on kovin raskasta jos pitää koko ajan kotona pyytää itsestäänselvyyksiä. Kyse on asioista jotka jopa minä autistina olen oppinut päiväkodissa ja peruskoulussa, sellaisista jotka vaikuttavat jokapäiväiseen elämään.
Kyllä itsekäs mies voi ajan kanssa oppia huomioivammaksi. Ne miehet kun ei vaan tajua. Olen sellaisen kanssa ollut naimisissa jo yli 30 vuotta ja nykyisin ihan kelpo mies. Nuorempana itsekäs öykkäri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP vaikuttaa kyllä oudolta tuppisuulta. Ihan aidostikko hän vain istuu hiljaa ihmettelemässä eikä kerro, mitä haluaa.
Avaa suusi kun mies miettii puskakusrlle pysähtymistä ja sano että sinullakin on hätä, pysähdytään siinä huoltsikalla. Ei se mies sinun ajatustelukijasi ole.
AP on kuin pikkulapsi, joka odottaa isin hoitavan häntä ja huolehtivan hänen tarpeistaan
Itse miellän tuon nyt vähän samaksi, kuin että jos asuttaisiin yhdessä ja toisen kaupassa käydessä pitäisi erikseen muistuttaa, että tuothan sitten ruokaa minuakin varten.
Minusta ei kuulosta samalta. Kyllä minäkin ostelen itselleni kaupasta kaikkea, enkä jaksa erikseen alkaa kyselemään, haluaako mieskin limpparin tmv. Hän osaa aikuisena ihmisenä käydä itse ostamassa sen lähikaupasta. Ihan senk
Outo tapa elää parisuhteessa. Nehän on juuri niitä parhaimpia juttuja, kun joku ajattelee sinua kaupassa ja tietää mistä tykkäät/ilahtuisit. Miksi edes asua yhdessä, jos kumpikin pitää huolen vain omista ruoistaan?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä itsekäs mies voi ajan kanssa oppia huomioivammaksi. Ne miehet kun ei vaan tajua. Olen sellaisen kanssa ollut naimisissa jo yli 30 vuotta ja nykyisin ihan kelpo mies. Nuorempana itsekäs öykkäri.
Miksi naisen pitää ryhtyä erikseen opettamaan aikuiselle miehelle, että hei voitko katsoa vähän ettet töni minua? Ja käyttää siihen vieläpä 30 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs kun teillä on lapsia- onko sitten leiri mies- sä ja lapset. Kuulostaahan toi nyt aika itsekkäältä toiminnalta kaikenkaikkiaan. Mites teidän seksi sujuu, jos saa kysyä :D meneekö sekin samallaisella kaavalla?
Voihan tuossa olla jonkinlaisesta historiastakin kyse, eli jos on jotain joskus tuonut ja se ei ole kelvannut tai muuten toista kiinnostanutkaan, niin ajattelee sitten että eipä kai tarvitse nytkään. Vaikka ehkä toisella kerralla sitten olisikin halunnut jotain. Mutta hyvä se olisi kommunikoida omia toiveitaan, ei niitä oikein muuten tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"ruokaa, jota minä en voi syödä" Oletko siis allerginen tai muuten jollain erityisruokavaliolla? Minä olen kalalle allerginen, eikä minua ihmetytä jos vaimo haluaa välillä syödä kalaa. Laitan sitten itselleni jotain mitä haluan ja josta ehkä vaimo ei tykkää.
"saattaa pohtia pysähdyksiä" Entä jos sanoisit jo silloin että hei voitaisko mieluummin käydä siellä ABC:llä? Tuleeko vastaus että eikä kun puskaan vaan?
Äkkinäiset liikkeet ja limpparit vois olla sellaisia joista voisi myös ihan sanoa ja katsoa auttaisiko se hoksaamaan sinun näkökantoja. Olisi kiva jos toisit minullekin? AISAATANA tuo sattui!! :)
Varmasti voi kaikesta sanoa erikseen. Toisaalta olen mieheni kanssa alkanut seurustelemaan teininä, eikä tullut mieleenkään että pitäisi sen ikäistä erikseen muistuttaa siitä, että yleensä naiset käyvät vessassa mieluummin kuin pysähdyspaikan pusikossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nainen ja samanlainen itsekäs tollo, kuin miehesi. Minä kun ajattelen, että aikuinen ihminen osaa avata suunsa ja pyytää tekemään myös itselleen ruokaa. Tai ostaa kaupasta ihan mitä itse haluaa. Minun mieheni on joskus suuttunut siitä, että olen ostanut kaupasta suklaapatukan ja syönyt sen kokonaan yksin. Mies siis on ollut mukana ja nähnyt, mitä olen kärryyn laittanut. Jos olen yksin kaupassa, ostan molemmille omat tai sitten kysyn ennen syömistä, haluaako hän puolet patukasta.
Mun ex oli oikeasti itsekeskeinen. Hän mm. joi kerralla suoraan purkista litran jugurttia yksin. Tai kävi grilliltä hakemassa ruokaa, mutta ei kysynyt, olisinko minäkin halunnut.
Ja mikset osannut avata suutasi ja pyytää tuomaan sinullekin grilliltä ruokaa? Tai että olisit myös halunnut jogurttia :)
Siksi koska en tiennyt hänen menevän grillille. Ja sehän on itsestäänselvyys, että yhteiseksi tarkoitettua täyttä litran jugurttipurkkia ei vedetä ykkösellä yksin huiviin.
Ehkä teki noin, koska itsekin ilmeisesti käyttäydyt itsekkäästi?
Jos sinusta pitää osata avata suunsa ja pyytää toista ruokaa valmistaessa valmistamaan ruokaa molemmille vain itsensä sijasta, niin en siinä kohtaa itsekään kyselisi haluaako toinen myös grilliruokaa vai ei.
Kun kyllä siinä kohtaa mielestäni mennään samalla kaavalla molempiin suuntiin, eli avaa suusi ja pyydä, ei toinen ole ajatustenlukija.
...tai sitten ihan vaan kumpikin huomioida toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö se ole itsekästä, että vaatii joka asiassa toista huomioimaan. Ruokaakaan ei saisi puoliso itselleen tehdä, vaan toinen vaatii oman huomionsa ja oman ruokansa.
Kaupastakaan ei saa itselle ottaa mitää, kun toinen on heti naama nurin ettei hänelle ottanut. Itsekkyyttä se on tuokin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arjen huomaavaisuus on varmasti nyt se, mitä tässä peräänkuulutetaan. Tuntuu anelulta mennä erikseen pyytämään toiselta huomaavaisuutta, kun hänen pitäisi itse tajuta osoittaa sellaista. Ja jos ei osaa, niin oletettavasti ei kaipaa toisenkaan olevan vastavuoroisesti huomaavainen häntä kohtaan.
Se ei kyllä ole mikään parisuhde, jossa kumpikin ostelee koko ajan jotain vain itselleen, vaikka toinen on vieressä. Tai tekee itselleen ruokaa kysymättä, onko toisella nälkä. Kuulostaa korkeintaan kämppäkaveruudelta.
Jos se toinen on vieressä siellä kaupassa, miksi hän ei itse ota, mitä haluaa? En minä ala puolisoltasi erikseen kyselemään, otatko sinäkin limpparia/karkkia/keksiä, jos hän on minun vieressäni ja näkee, mitä otan. Kyllä hän voi itse ottaa, mitä haluaa.
Mutta eihän aloittaja ollut vieressä kaupassa:
Jos hän käy kaupassa ja ostaa kassan läheisyydestä vaikka virvoitusjuoman, ei välttämättä tuo minulle ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole itsekästä, että vaatii joka asiassa toista huomioimaan. Ruokaakaan ei saisi puoliso itselleen tehdä, vaan toinen vaatii oman huomionsa ja oman ruokansa.
Kaupastakaan ei saa itselle ottaa mitää, kun toinen on heti naama nurin ettei hänelle ottanut. Itsekkyyttä se on tuokin.
En ole pitkään aikaan ollut parisuhteessa mutta jos menisin kauppaan ja olisin parisuhteessa ja ostaisin esim karkkia, niin ihan varmasti ostaisin sitä myös toiselle, vaikkei olisi sitä pyytänyt tai ei edes sitten haluaisi. Normaali huomioiminen on ihan perusasia ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Mun exä käyttäytyi juuri tuolleen typerästi kaupassa, otti korin itselleen ja kulki omaa reittiään. Usen ostettiin tuplana ruokaravaroita kun ei osannut /halunnut kommunikoida. Olisi pitänyt jättää se kerran siltä istuimelta sinne kauppaan ja toivottaa hyvää loppuelämää. Harmittaa, etten sitä silloin tehnyt siellä kaupassa.
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole itsekästä, että vaatii joka asiassa toista huomioimaan. Ruokaakaan ei saisi puoliso itselleen tehdä, vaan toinen vaatii oman huomionsa ja oman ruokansa.
Kaupastakaan ei saa itselle ottaa mitää, kun toinen on heti naama nurin ettei hänelle ottanut. Itsekkyyttä se on tuokin.
Ehkä en hiffaa jotain, mutta olen ollut 15 vuotta parisuhteessa eikä meistä kumpikaan ole kertaakaan ruvennut tekemään ruokaa kysymättä ensin, haluaako toinenkin vai syökö jotain muuta. Yleensä ruokalista suunnitellaan jo sunnuntaina yhdessä, harvoin aletaan ex tempore tekemään jotain ihan vain itselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"ruokaa, jota minä en voi syödä" Oletko siis allerginen tai muuten jollain erityisruokavaliolla? Minä olen kalalle allerginen, eikä minua ihmetytä jos vaimo haluaa välillä syödä kalaa. Laitan sitten itselleni jotain mitä haluan ja josta ehkä vaimo ei tykkää.
"saattaa pohtia pysähdyksiä" Entä jos sanoisit jo silloin että hei voitaisko mieluummin käydä siellä ABC:llä? Tuleeko vastaus että eikä kun puskaan vaan?
Äkkinäiset liikkeet ja limpparit vois olla sellaisia joista voisi myös ihan sanoa ja katsoa auttaisiko se hoksaamaan sinun näkökantoja. Olisi kiva jos toisit minullekin? AISAATANA tuo sattui!! :)
Varmasti voi kaikesta sanoa erikseen. Toisaalta olen mieheni kanssa alkanut seurustelemaan teininä, eikä tullut mieleenkään että pitäisi sen ikäistä erikseen muistuttaa siitä, että yleensä naiset käyvät vessassa mieluummin kuin pysähdyspaikan pusik
Niin kyllä, mutta meillä käy joskus niin että vaimo ei haluaisi pysähtyä ollenkaan ja minulla olisi jo hätä, niin silloin on kätevin käväistä äkkiä puskassa. Ja toki voi vähän etukäteen tiedustella tilannetta että käväisenkö vaan puskassa vai käydäänkö ihan oikeassa vessassa ja ehkä myös samalla kahvilla tai ehkä syömässäkin.
Kasvatettu epäkohteliaaksi ja itsekeskeiseksi. Pahinta on, ettei itse välttämättä huomaa mitään väärää käyttäytymisessään. On kyllä vanhapoikatyyppiä.
Kyse on mentalisaation taidosta eli kyvystä pitää toinen ihminen tarpeineen ja tunteineen mielessä ja tietoisuudessa. Minusta on mukavampi ajatella tätä taitona kuin itsekkyytenä. Tätä taitoa voi nimittäin opetella ja jotkut onnekkaat perivät hyvät mentalisaation kyvyt vanhemmiltaan.
Sen sijaan minusta on aika itsekästä olla opettelematta mentalisaation taitoja. Se ainakin tiedetään, että vanhemmuudessa tästä on kiinni todella paljon. Vanhemman mentalisaatiokyky vaikuttaa siihen, kokeeko lapsi olevansa tärkeä, turvassa ja vanhemmalle merkityksellinen. Ja näistä seikoista taas on kiinni lähes koko terveys ja elämässä menestyminen. Joten tuskin tuo mentalisaatio on kovin pieni seikka parisuhteessakaan.
Me ollaan molemmat mieheni kanssa tuo opeteltu yhdessä, me kun ollaan lähtöisin kummatkin risaisista kodeista, joissa kaikki oli yhtä selviytymistä. Sitten kun ollaan tämä opittu toistemme kanssa, uskallettiin vasta tehdä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Voi sanoa ääneen, että pysähdytään abc:lle että pääsen vessaan. Mies tajuaa, että olinpa hölmö kun 5 minuuttia aikaisemmin pysähdyi kuselle metsään.
Ehkä mies on lapsuudessa aina saanut ohjeen käydä kuseksimassa teiden varsille, kaikki eivät aikoinaan halunneet pysähtyä huoltoasemille koska olisi pitänyt ostaa jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP vaikuttaa kyllä oudolta tuppisuulta. Ihan aidostikko hän vain istuu hiljaa ihmettelemässä eikä kerro, mitä haluaa.
Avaa suusi kun mies miettii puskakusrlle pysähtymistä ja sano että sinullakin on hätä, pysähdytään siinä huoltsikalla. Ei se mies sinun ajatustelukijasi ole.
AP on kuin pikkulapsi, joka odottaa isin hoitavan häntä ja huolehtivan hänen tarpeistaan
Itse miellän tuon nyt vähän samaksi, kuin että jos asuttaisiin yhdessä ja toisen kaupassa käydessä pitäisi erikseen muistuttaa, että tuothan sitten ruokaa minuakin varten.
Minusta ei kuulosta samalta. Kyllä minäkin ostelen itselleni kaupasta kaikkea
Eihän herkkujen tarvitse olla karkkia tai sipsiä.
Itselleni suurinta herkkua ovat maustamattomat, tavalliset pähkinät. Ja jos ei juuri sillä hetkellä tekisi mieli, niin kaapissahan ne avaamattomana säilyy.
Meillä on aina terveellisiä herkkuja kaapissa. Ei todellakaan yllätetä millään pähkinöillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP vaikuttaa kyllä oudolta tuppisuulta. Ihan aidostikko hän vain istuu hiljaa ihmettelemässä eikä kerro, mitä haluaa.
Avaa suusi kun mies miettii puskakusrlle pysähtymistä ja sano että sinullakin on hätä, pysähdytään siinä huoltsikalla. Ei se mies sinun ajatustelukijasi ole.
AP on kuin pikkulapsi, joka odottaa isin hoitavan häntä ja huolehtivan hänen tarpeistaan
Itse miellän tuon nyt vähän samaksi, kuin että jos asuttaisiin yhdessä ja toisen kaupassa käydessä pitäisi erikseen muistuttaa, että tuothan sitten ruokaa minuakin varten.
Minusta ei kuulosta samalta. Kyllä minäkin ostelen itselleni kaupasta kaikkea, enkä jaksa erikseen alkaa kyselemään, haluaako mieskin limpparin tmv. Hän osaa aikuisena ihmisenä
Outo tapa elää parisuhteessa. Nehän on juuri niitä parhaimpia juttuja, kun joku ajattelee sinua kaupassa ja tietää mistä tykkäät/ilahtuisit. Miksi edes asua yhdessä, jos kumpikin pitää huolen vain omista ruoistaan?
Edelleenkin kyse oli ylimääräisistä jutuista, ei ruuan ostamisesta.
Se ainakin on itsekkyyttä, jos omat tarpeet menee aina ja joka kerta toisen tarpeiden edelle. Tyyliin, yhdellä on nälkä, mutta koska toisella ei ole, niin ei saa olla sillä yhdelläkään, vaan sitten vasta voi kukaan syödä mitään, kun toinen niin päättää. Tai jos yhden pitää mennä nukkumaan illalla kymmeneltä ja herätä kuudelta, voi toinen katsoa leffaa kovalla volyymilla kahteentoista, koska hänen tarvitsee herätä vasta kahdeksalta, ja tämän kuuden herääjän pitää hissutella hipihiljaa aamulla.