Lue keskustelun säännöt.
Tajusin yhtäkkiä että mieheni on itsekäs
16.04.2022 |
Ihan yhtäkkiä eilen koin valaistuksen, että mulla on aika itsekäs mies. Olen pitkään kuunnellut kun ystävät ja sukulaisnaiset kertoo, miten suurin osa kodin vastuusta kasautuu heille, he tekevät kaiken metatyön ja mies ajattelee vain itseään. Olen ollut salaa kiitollinen, että meillä esimerkiksi kotityöt jakautuu pitkälti tasan ja koen olevani miehen ajatuksissa korkealla prioriteettilistalla. (Toki meillä ei ole yhteisiä lapsia, joka muuttaisi varmasti dynamiikkaa.)
Sitten eilen, kuin salama kirkkaalta taivaalta koin valaistuksen. Ei se nyt ihan niinkään ole. Meillä on takana vasta hieman alle kahden vuoden parisuhde, eli oikeasti tosi lyhyt. Luulin myös ettei meillä ollut koskaan ollut alkuhuumaa tai mulla mitään vaaleanpunaisia laseja. Meidän suhde alkoi niin, että molemmat olivat ensikohtaamisesta asti tietoisia siitä, että tässä se nyt on. Ei ollut huumaa, vaan varmuutta. Meillä oli kuitenkin molemmilla tahoillamme hankala vaihe, joten oli hieman tunne-elämän kuohuja alkuun. Ehkä meillä sittenkin on ollut joku alkuhuuma, jonka kupla eilen rikkoutui ihan yllättäen.
Itsekkyys esiintyy esimerkiksi niin, että mies alkaa yhtäkkiä valmistaa kysymättä ruokaa, jota minä en voi syödä. Tekee ruoan ja sitten syö nopeasti ja palaa puuhiensa pariin. Ei siinä mitään, mutta jos nälkä yllättää minut ensin, kyselen onko nälkä ja mitä syötäisiin. Voidaan olla menossa nukkumaan ja halaillaan ennen itse nukahtamista, yhtäkkiä miestä alkaa vaikka kutittaa ja hän tekee äkillisen liikkeen raapiakseen, jonka seurauksena tönäisee minut aika ”kivuliaasti” syrjään. Itse tuollaisessa asennossa/tilanteessa liikun niin, etten satuta vahingossakaan toista. Jos hän käy kaupassa ja ostaa kassan läheisyydestä vaikka virvoitusjuoman, ei välttämättä tuo minulle ollenkaan. Tässä kyse siis siitä, että hän tulee sen kotiin juomaan. En tietenkään oleta, että pitkälle automatkalle ryhtyessään tuo mullekin lopulta kotiin asti juotavaa. :D Jos me ollaan automatkalla, saattaa pohtia pysähdyksiä sen perusteella missä olettaisi itsellään olevan tarve käydä vessassa ja voi vaikka sanoa ääneen että ”Kouvolan kohdalla pysähdyn levähdyspaikalle” ja sitten mä istun hoomoilasena kysyen, että oletatko munkin pyllistyvän puskaan kun 5 minuutin päässä ois ABC ja sisävessa?
Nää oli nyt ihan pieniä esimerkkejä jotka tuli tässä mieleen ja jotka on tälläisiä ”yleisiä”, etten mene liian yksityiskohtiin.
Onko nää ihan normijuttuja ja mä olen vaan yhtäkkiä herkkis ja vaadin liikaa, vai mikä juttu? Jotenkin koen, että mua tai mun tarpeita ei ajatella tai kohdata tässä.
Kommentit (197)
Jos on parisuhteessa, niin eikö siinä olla siksi, että toisen kanssa on kivaa ja ihanaa olla? Miksi siis katella jotain öykkärikäytöstä. Ihmiset sietää ihan liikaa parisuhteissa, itsekin kuulun niinhin, joka aiemmin oli tällainen people-pleaser, jos ymmärrätte englantia. Enää en ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tapailin jonkun aikaa todella kivaa miestä. Meillä synkkasi hyvin ja yksi yhdistävä tekijä oli rakkaus ruoanlaittoon. Keskustelu lähtikin alunperin nimenomaan kokkaamisesta. Mies oli hyvä kokki ja jakoi tekemistään annoksista valokuvia.
Kun mies vietti aikaa minun luona, se kokkaustaito unohtui ihan kokonaan. Viikonloppuna työvuorosta klo 23 kotiin tullessa mies pönötti istua olohuoneessa ja ilmoitti, että hänellä on nälkä, ei oo syöny koko päivänä, milloin on ruoka? Joka kerta minun luona ollessa minun olisi pitänyt kokata. Kotiin mentyään mies kokkaili itselleen ja kertoili, mitä on taas laittanut ja lähetti kuvia. Kun kysyin miksi minä aina kokkaan, vastaus oli että kun sä teet hyvää ruokaa.
Mies oli meistä se parempi kokki.
Mies lähti vaihtoon.
En minä ainakaan miesystäväni luona emännöi eikä tee omin päin mitään ruokia ym.
Vierailija kirjoitti:
Kaksi vuotta on vielä niin lyhyt aika, että kannattaa todella harkita, haluatko jatkaa tuollaisen ihmisen kanssa! Sitten, kun olet kärvistellyt ja katkeroitunut 10 vuotta tai pahemmassa tapauksessa kauemmin, lähteminen on oikeasti vaikeaa. Juokse nyt, kun on vielä helppoa irroittautua.
Miksi se on vaikeampaa 10 vuoden jälkeen? Miksi antaa mitään erityistä painoarvoa vuosien määrälle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi vuotta on vielä niin lyhyt aika, että kannattaa todella harkita, haluatko jatkaa tuollaisen ihmisen kanssa! Sitten, kun olet kärvistellyt ja katkeroitunut 10 vuotta tai pahemmassa tapauksessa kauemmin, lähteminen on oikeasti vaikeaa. Juokse nyt, kun on vielä helppoa irroittautua.
Miksi se on vaikeampaa 10 vuoden jälkeen? Miksi antaa mitään erityistä painoarvoa vuosien määrälle?
Eletty yhteinen elämä, yhteiset investoinnit, syvemmät tunteet. Kyllä minulla ainakin on nykyään enemmän syviä tunteita miestäni kohtaan kuin parin vuoden seurustelun jälkeen. Sitten on tietty sunk cost fallacy.
Vierailija kirjoitti:
Kannattais puhua näistä asioista miehen kanssa niin selviäis onko se vaan vähän ajattelematon vai oikeasti itsekäs. Jos et sano mitään, niin mies voi esim luulla ettet tahdo sen kokkaamaa ruokaa tvs.
Tämä! Mun mielestä ap:n mies kuulostaa ehkä ennemminkin ajattelemattomalta kuin itsekkäältä. Mutta tämähän selviää vain kysymällä ja puhumalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on kyllä hankala puoliso. Olen nainen enkä näe tuossa muuta ongelmaa kuin että ap haluaa olla keskipisteenä.
Aikuinen avaa suunsa jotain halutessaan ja kauppaan mennessä kyllä tiedetään mitä ollaan ostamassa. Jos toisella tulee mieli heräteostoksia itselle niin voi ostaa. Samoin, jos kotona puuhastelee ja tulee nälkä niin käy nopeasti jotain laittamassa ja menee takaisin hommiin. Ihan normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pitää suu avata ja keskustella. Itse en halua, että mies yllättää minua herkuilla, kun yritän päästä niistä eroon. Listan mukaan mennään ja mies saa ostella itselleen, mitä lystää, mutta mulle ei saa tuoda mitään pyytämättä.
Niin varmaan tässä ei nyt ollut kyse juuri niistä herkuista. Vaan siitä, että parisuhteessa pitäisi ajatella ja kuunnella myös sitä toista.
Mutta menee ihan älyttömyyksiin nämä vaatimukset täällä. Ap ei edes kertonut, onko avannut suutaan näistä asioista. Miehen pitäisi vain lukea ajatuksia.
Niin, joidenkin mielestä puhutaan telepaattisista kyvyistä. Toisten mielestä kyse on ihan
Minkä väännän nyt ihan rautalangasta. Voi kysyä vaikkapa: mitäpä olet mieltä, pysähsyttäisiinkö Renkomäen ABC:lla? Tai: Mulla on hirvee vessahätä, käynkö puskassa vai onko sullakin, jos on niin mennään seuraavalle huoltamolle.
Tarvitsenko lisää reploja normaalielämän tarpeisiin?Follow me for more advise.
Miksi siitä kusihädästä pitää kertoa vasta kysyttäessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattais puhua näistä asioista miehen kanssa niin selviäis onko se vaan vähän ajattelematon vai oikeasti itsekäs. Jos et sano mitään, niin mies voi esim luulla ettet tahdo sen kokkaamaa ruokaa tvs.
Tämä! Mun mielestä ap:n mies kuulostaa ehkä ennemminkin ajattelemattomalta kuin itsekkäältä. Mutta tämähän selviää vain kysymällä ja puhumalla.
Täytyy erikseen pyytää olemaan tönimättä? Ymmärrän tuon viisivuotiaan kohdalla, en aikuisen.
"käynkö puskassa vai onko sullakin" - Naisia ärsyttää mies joka ei osaa edes kusella käydä kyselemättä.
"pysähdyn levähdyspaikalle - Ärsyttää kun mies on itsekäs.
Kummassakin tapauksessa on kuitenkin otettu puheeksi että olisi tarvetta pysähtyä ja siihen voi toinenkin tuoda omaa toivettaan esiin jos haluaa vaikka pysähtyäkin jossain muualla.
Mutta joo, kaiken kaikkiaan minun osalta loppukommenttina sen verran, että onhan tuon miehen käytös melko itsekkään kuuloista, vaikka olenkin vähän toiseen suuntaan vetäviä kommentteja esittänyt. Monesti sitä meille miehillekin sanotaan että pitää osata avata suu ja kommunikoida, kun ei muut ole mitään ajatuksenlukijoita. Ihan asiallisia pointteja on kyllä muillakin ollut, että jonkinlainen parempi toisen huomiointi pitäisi olla ihan perusjuttu muutenkin.
Täältä tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että aloittajan mies on elänyt perheessä, jossa toisia ei ole huomioitu. Eikä itse ole saanut huolenpitoa. Hänelle täytyy mallintaa, mitä ovat hyvät tavat, kohteliaisuus ja toisten huomioiminen. Kertoa ääneen, että näin minä haluan ilahduttaa juuri sinua ja muita rakkaita. Ei syytellen yhtään. Isoa muutosta ei tule ikinä, mutta parempaan suuntaan kyllä. Itsellä kokemusta 30 v parisuhdetta erikoisessa perheessä kasvaneen miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pitää suu avata ja keskustella. Itse en halua, että mies yllättää minua herkuilla, kun yritän päästä niistä eroon. Listan mukaan mennään ja mies saa ostella itselleen, mitä lystää, mutta mulle ei saa tuoda mitään pyytämättä.
Niin varmaan tässä ei nyt ollut kyse juuri niistä herkuista. Vaan siitä, että parisuhteessa pitäisi ajatella ja kuunnella myös sitä toista.
Mutta menee ihan älyttömyyksiin nämä vaatimukset täällä. Ap ei edes kertonut, onko avannut suutaan näistä asioista. Miehen pitäisi vain lukea ajatuksia.
Sitten pitää löytää samanlainen ei-hienoperse-junttimies, niin asia on selvä.
Ap ei sellainen ole itse eikä sellaista ole kumppaniksikaan halunnut.
En ole kyllä itsekään, varsinkaan IBS-potilaana. Voin tietysti pazkoa sinne autoonkin vaikka motarilla, ihan miten vaan :)
Oon ehkä juntti, mutta paska sentään pysyy sisällä. Hyi hele teitä ibs-ripulipaskojia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EI hän ole itsekäs. Hän on vain itsellinen. Ja voimaantunut, Kas noin. Asiat taas järjestyksessä.
Vierailija kirjoitti:
oukki doukki ap.
Ootkos koskaan milloinkaan miettyny sitä, missäa asioissa olet itse olet itsekäs?
Missä asiossa olet vaatinut miestäsi olemaan ja häntä kääntymään juuri sun omaa käsitystä ja mielipiteesi puoleesi
Kerropa se muillekin? Kiitos!
Yleisesti suomalaissa avioliitossa on niin, että naisilla on enmmän sanan valtaa lähes kaikkia kotia koskevai asioita suhteen, kuin miehillä.
Suomalaiset miehet ovat jo lapduusessa oppineet siihen, että äiti määrää sisutuksen, keittiön kaapit, kaikkien laattoje mallin, materiaalin ja värin. Sun seinien tapetit ja eri huoneiden sisutken.
Mies "saa" tai ottaa kantaa, lämmitysjärjestelmään, talon / asunnon digitaalisuuten, sun muihin teknisiin asioihin.
Vaikka miehiltä kysyttäisiin vaikkapa keittiöstä sen vaan pelkkä kysymys, kaikisas tapauksisa keittiösta ja myös olohuoneesta sistuksineen sekä makuuhuoneesta tulee juuri
Tän kirjoitti pick me -girl, ei nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole elämässäni tavannut yhtäkään miestä, joka ei olisi itsekäs.
Ehkä niitä on olemassa, minulle taruolento.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP vaikuttaa kyllä oudolta tuppisuulta. Ihan aidostikko hän vain istuu hiljaa ihmettelemässä eikä kerro, mitä haluaa.
Avaa suusi kun mies miettii puskakusrlle pysähtymistä ja sano että sinullakin on hätä, pysähdytään siinä huoltsikalla. Ei se mies sinun ajatustelukijasi ole.
AP on kuin pikkulapsi, joka odottaa isin hoitavan häntä ja huolehtivan hänen tarpeistaan
Itse miellän tuon nyt vähän samaksi, kuin että jos asuttaisiin yhdessä ja toisen kaupassa käydessä pitäisi erikseen muistuttaa, että tuothan sitten ruokaa minuakin varten.
Minusta ei kuulosta samalta. Kyllä minäkin ostelen itselleni kaupasta kaikkea, enkä jaksa erikseen alkaa kyselemään, haluaako mieskin limpparin tmv. Hän osaa aikuisena ihmisenä
Minunkin mielestä tämä on aivan perusasia, että kaupasta tuodaan kaikille sitä mitä ostetaan. Jos päättää, että tänään on herkkupäivä niin kyllähän se nyt vaan on todella itsekästä olla ajattelematta kuin sitä omaa herkkuhammastaan ja päättää olla huomioimatta muut. Etenkin kun tuollainen huomioiminen on maailman helpointa arjen tekosia! Siinähän ne ovat tarjottimella ja on ainoastaan siitä kiinni, että ojennat kätesi ottaaksesi ne. Erikseen tietysti, jos tietää ettei toinen halua mitään herkkuja ja on vaikka dieetillä. Minusta jotenkin todella yksinkertaista ajattelua, että olisi jotenkin helpompaa ja kivempaa hyppyyttää toista sitten erikseen vielä herkkukauppaan, kun on ensimmäisellä kauppareissulla jätetty ilman. Sanonpahan vaan, että varmasti muistaa sen seuraavalla kerralla kun olisi hänen vuoro mahdollistaa sinulle jotain pientä kivaa.
Vierailija kirjoitti:
En ole elämässäni tavannut yhtäkään miestä, joka ei olisi itsekäs.
Ehkä niitä on olemassa, minulle taruolento.
On olemassa ei-itsekkäitä, huomaavaisia miehiä. Isäni ja nykyinen miesystäväni ovat juuri näitä. Ei siis mikään satuolento, ikävällä tavalla harvinainen otus vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP vaikuttaa kyllä oudolta tuppisuulta. Ihan aidostikko hän vain istuu hiljaa ihmettelemässä eikä kerro, mitä haluaa.
Avaa suusi kun mies miettii puskakusrlle pysähtymistä ja sano että sinullakin on hätä, pysähdytään siinä huoltsikalla. Ei se mies sinun ajatustelukijasi ole.
AP on kuin pikkulapsi, joka odottaa isin hoitavan häntä ja huolehtivan hänen tarpeistaan
Itse miellän tuon nyt vähän samaksi, kuin että jos asuttaisiin yhdessä ja toisen kaupassa käydessä pitäisi erikseen muistuttaa, että tuothan sitten ruokaa minuakin varten.
Minusta ei kuulosta samalta. Kyllä minäkin ostelen itselleni kaupasta kaikkea, enkä jaksa erikseen alkaa kyselemään, haluaako
Ap:n esimerkissä hän oli itse mukana kaupassa. Miehen olisi pitänyt tajuta ottaa juoma ap:llekin, kun ap ei itse juomaa ottanut.
Jos mies olisi juoman ottanut niin ap olisi haukkunut hänet itsekkääksi, kun ostaa samaa kuin itselle eikä mies vielä kahden vuoden jälkeen tajua, että mitä ap nyt haluaa juoda.
Miksi hän ap itse ei kipaissut hakemaan juomaa miehelle. Mies joutui itse hakeen. Kyllä ap on itsekäs.
Eihän tässä ole mitään uutta. Miehet ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan itsekkäitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP vaikuttaa kyllä oudolta tuppisuulta. Ihan aidostikko hän vain istuu hiljaa ihmettelemässä eikä kerro, mitä haluaa.
Avaa suusi kun mies miettii puskakusrlle pysähtymistä ja sano että sinullakin on hätä, pysähdytään siinä huoltsikalla. Ei se mies sinun ajatustelukijasi ole.
AP on kuin pikkulapsi, joka odottaa isin hoitavan häntä ja huolehtivan hänen tarpeistaan
Itse miellän tuon nyt vähän samaksi, kuin että jos asuttaisiin yhdessä ja toisen kaupassa käydessä pitäisi erikseen muistuttaa, että tuothan sitten ruokaa minuakin varten.
Minusta ei kuulosta samalta. Kyllä minäkin ostelen itselleni kaupasta kaikkea, enkä jaksa erikseen alkaa kyselemään, haluaako mieskin limpparin tmv. Hän osaa aikuisena ihmisenä
Me käydään aina yhdessä kaupassa ja ostetaaan yhteiset ostokset ja sitten kumpikin mitä haluaa. Helppoa.
Minkä väännän nyt ihan rautalangasta. Voi kysyä vaikkapa: mitäpä olet mieltä, pysähsyttäisiinkö Renkomäen ABC:lla? Tai: Mulla on hirvee vessahätä, käynkö puskassa vai onko sullakin, jos on niin mennään seuraavalle huoltamolle.
Tarvitsenko lisää reploja normaalielämän tarpeisiin?
Follow me for more advise.