Yllätys: Nainen on nyt onnettomampi kuin 1950-luvulla

Vierailija kirjoitti:

Tuo aloituksen linkki koskee USA:ta.

Siinä on kaksi linkkiä. Toisesta linkistä käy selkeästi ilmi, että kyseessä on kansainvälinen tutkimus, ja Suomi on yksi osallistujamaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei nainen elätä itseään urallaan on hän siivellä elävä luuseri.

Jos nainen ei tee lapsia, on hän itsekäs maho jolle ei kelpaa miehet.

Jos nainen tekee lapsia, on hän typerä kun otti sellaisen omaa tienaamista jarruttavat esteen.

Jos kämppä hukkuu sotkuun ja likaan, hän ei ole kunnollinen vanhan liiton nainen.

Jos koti on tip top siisti, on hän nalkuttava kontrollifriikki.

Nainen on aina vääränlainen.

Kaikkia ei voi elämässä miellyttää, ei kukaan ole sellaista luvannutkaan. Nainen voi valita millä tavalla ajattelevista miehistä on kiinnostunut ja toimia sen mukaan. Jos ei halua elättämistä odottavia miehiä niin sitten elättää itsensä. Jos ei halua lapsettomuudesta loukkaantuvia miehiä niin sitten tekee lapsia. Ei ole sen vaikeampaa.

Tekee lapsia kun ei halua lapsettomuudesta loukkaantuvaa miestä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo aloituksen linkki koskee USA:ta.

Eli täällä on nyt 31 sivun verran kinasteltu tyhjästä?

Ei täällä ole edes kinasteltu.

Miehet ovat kertoneet täällä naisille kuinka emme ole vastuussa naisten onnellisuudesta, vaan naisten olisi hyvä pikkuhiljaa ottaa vastuuta omasta elämästään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo aloituksen linkki koskee USA:ta.

Siinä on kaksi linkkiä. Toisesta linkistä käy selkeästi ilmi, että kyseessä on kansainvälinen tutkimus, ja Suomi on yksi osallistujamaa.

Ensimmäistä linkkiä ei voi edes lukea, jollei ole tilaaja. Toinen on käsittääkseni kaikkien luettavissa. Mutta yleensä ihmiset ei lue näitä linkkejä, sen perusteella, että täällä kirjoitellaan aiheen ohi jatkuvasti, oli aihe mikä hyvänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo aloituksen linkki koskee USA:ta.

Eli täällä on nyt 31 sivun verran kinasteltu tyhjästä?

Ei täällä ole edes kinasteltu.

Miehet ovat kertoneet täällä naisille kuinka emme ole vastuussa naisten onnellisuudesta, vaan naisten olisi hyvä pikkuhiljaa ottaa vastuuta omasta elämästään.

Älä hyvä setä/pojankloppi/kukalie ainakaan minulle selitä mitään. Olen viiskymppinen täti ja koko ikäni ottanut vastuun omasta elämästäni, ja siinä sivussa muutaman muunkin elämästä. Enkä ihan usko, että olisin ainoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo aloituksen linkki koskee USA:ta.

Eli täällä on nyt 31 sivun verran kinasteltu tyhjästä?

Ei täällä ole edes kinasteltu.

Miehet ovat kertoneet täällä naisille kuinka emme ole vastuussa naisten onnellisuudesta, vaan naisten olisi hyvä pikkuhiljaa ottaa vastuuta omasta elämästään.

Niin moni nainen nykyään ottaakin, ei hanki miestä eikä lapsia. Sitten te toisissa ketjuissa haukutte naisia, kun ne ei halua naisia eikä lapsia. Koko suomalainen yhteiskunta sortuu ja se on kuulemma naisten syy.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ihme. Ennen sai rauhassa keskittyä äitiyteen. Nyt pitäis jaksaa hoitaa urakin. Ja sitten harrastaa ja somettaa ja sisustaa ja jumpata ja pysyä huoliteltuna ja mitoissaan siivotessakin.

En ole lukenut koko ketjua, joten sori jos tulee toistoa... Mutta ei ennen keskitytty äitiyteen. Suomessa 1050-luvulla keskityttiin pääasiassa karjanhoitoon ja peltotöihin, lapsiin saati äitiyteen ei ollut aikaa keskittyä, eikä silloin edes tiedostettu, miten tärkeää sekin olisi ollut. Ja 1950-luvun Amerikassa taas, missä keskityttiin äöitiyteen ja kodinhoitoon, naiset voivat henkisesti todella pahoin, turhautuivat ja moni ajautui päihteiden väärinkäyttöön (alkoholi, huumausaineet). 

Erona nykyiseen on se, että 1950-luvun Suomessa tai Amerikassa ei olisi todellakaan ollut sosiaalisesti hyväksyttävää puhua omasta uupumuskesta. Ei näiden aikakausien kokemuksia voi mitenkään vertailla juuri sen vuoksi, että mahdollisuuksia hakea apua ei ennen ollut eikä tilaisuutta puhua omasta jaksamisesta, ja nykyisin taas ei ole mikään tabu puhua vaikka siitä, että äitiyskin välillä voi ottaa päähän.

Vierailija kirjoitti:

Naiset ovat tyytymättömiä eivät sen takia, että olisivat onnellisempia jos siirryttäisiin takaisin johonkin kotiäiti-villitykseen vaan sen takia, että naisten ja etenkin äitien vaatimukset nousee. Pitää hoitaa lapset, koti, oma itse, parisuhde ja vielä työ siihen päälle. Miehet eivät ota tasa-arvoisesti vastuuta muualla, kuin puoliksi maksamalla menot.

Jos joku yrittäisi minua johonkin 1950-luvun kotiäiti rooliin vetää, nii nhyppäisin varmaan sillalta alas. Ei ei ei ei sellaiseen helvettiin.

En ole koskaan ymmärtänyt tätä väitettä vaatimuksista.

Kukaan ei vaadi naiselta ja äidiltä yhtään enempää kuin mieheltä ja isältäkään. Naiset ovat vain itse niin ankaria itselleen ja vaativat itse itseltään kaikkea typerää ja toisarvoista. Kiltin tytön syndrooma, josta sitten syyttävät niitä, jotka elävät omaa elämäänsä ja joita ei voisi vähempää kiinnostaa vaatia näiltä naisilta yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Se ei ole mitenkään yllätys. Nykyajan naiselta odotetaan niin paljon enemmän. Silloin riitti, että lapsista suurin osa oli hengissä ja koti siisti.

Nykyään pitää opiskella vähintään yksi korkeakoulututkinto, luoda uraa, näyttää epäinhimillisen täydelliseltä, hoitaa koti, hoitaa lapset (eikä riitä että pidetään jotkut sisaruskatraasta hengissä, vaan odotetaan virikkeitä vauvasta saakka), lisäksi naisten pitää osata ne perinteiset miesten työt.

Eli naisten kuorma on kasvanut, kun miehet vapaamatkustaa.

Naiset itse luovat itselleen tuollaisia paineita. Pitäisi olla supersuorittaja ja herättää muissa kateutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo aloituksen linkki koskee USA:ta.

Eli täällä on nyt 31 sivun verran kinasteltu tyhjästä?

Ei täällä ole edes kinasteltu.

Miehet ovat kertoneet täällä naisille kuinka emme ole vastuussa naisten onnellisuudesta, vaan naisten olisi hyvä pikkuhiljaa ottaa vastuuta omasta elämästään.

Älä hyvä setä/pojankloppi/kukalie ainakaan minulle selitä mitään. Olen viiskymppinen täti ja koko ikäni ottanut vastuun omasta elämästäni, ja siinä sivussa muutaman muunkin elämästä. Enkä ihan usko, että olisin ainoa.

Silti sä olet täällä, syyttämässä miehiä koska olet onneton  :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo aloituksen linkki koskee USA:ta.

Eli täällä on nyt 31 sivun verran kinasteltu tyhjästä?

Ei täällä ole edes kinasteltu.

Miehet ovat kertoneet täällä naisille kuinka emme ole vastuussa naisten onnellisuudesta, vaan naisten olisi hyvä pikkuhiljaa ottaa vastuuta omasta elämästään.

Niin moni nainen nykyään ottaakin, ei hanki miestä eikä lapsia. Sitten te toisissa ketjuissa haukutte naisia, kun ne ei halua naisia eikä lapsia. Koko suomalainen yhteiskunta sortuu ja se on kuulemma naisten syy.

Miksi sä siitä uhriudut jos joku tollo jossain toisessa ketjussa haukkuu naisia? Määritteleekö palsta elämäsi? Onko miellyttämisen tarve noin suuri?

Ei ihme ettet kykene omiin päätöksiin ja ota vastuuta omasta elämästäsi. Sä elät miesten kautta.

Suosittelen kaikille kirjan luettavaksi: Minä ja marttyyri.

Janne Viljamaa. 2020.

Erinomainen opus kaikille. ❣️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo aloituksen linkki koskee USA:ta.

Eli täällä on nyt 31 sivun verran kinasteltu tyhjästä?

Ei täällä ole edes kinasteltu.

Miehet ovat kertoneet täällä naisille kuinka emme ole vastuussa naisten onnellisuudesta, vaan naisten olisi hyvä pikkuhiljaa ottaa vastuuta omasta elämästään.

Niin moni nainen nykyään ottaakin, ei hanki miestä eikä lapsia. Sitten te toisissa ketjuissa haukutte naisia, kun ne ei halua naisia eikä lapsia. Koko suomalainen yhteiskunta sortuu ja se on kuulemma naisten syy.

Miksi sä siitä uhriudut jos joku tollo jossain toisessa ketjussa haukkuu naisia? Määritteleekö palsta elämäsi? Onko miellyttämisen tarve noin suuri?

Ei ihme ettet kykene omiin päätöksiin ja ota vastuuta omasta elämästäsi. Sä elät miesten kautta.

Miehiltä pitäisi kieltää pääsy tälle palstalle. Ne pilaa ihan joka keskustelun.

Uusisuomi ei ole kaikista luotettavin lähde

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo aloituksen linkki koskee USA:ta.

Eli täällä on nyt 31 sivun verran kinasteltu tyhjästä?

Ei täällä ole edes kinasteltu.

Miehet ovat kertoneet täällä naisille kuinka emme ole vastuussa naisten onnellisuudesta, vaan naisten olisi hyvä pikkuhiljaa ottaa vastuuta omasta elämästään.

Niin moni nainen nykyään ottaakin, ei hanki miestä eikä lapsia. Sitten te toisissa ketjuissa haukutte naisia, kun ne ei halua naisia eikä lapsia. Koko suomalainen yhteiskunta sortuu ja se on kuulemma naisten syy.

Miksi sä siitä uhriudut jos joku tollo jossain toisessa ketjussa haukkuu naisia? Määritteleekö palsta elämäsi? Onko miellyttämisen tarve noin suuri?

Ei ihme ettet kykene omiin päätöksiin ja ota vastuuta omasta elämästäsi. Sä elät miesten kautta.

Miehiltä pitäisi kieltää pääsy tälle palstalle. Ne pilaa ihan joka keskustelun.

Voih, ette saa uhriutua rauhassa ja syytää kaikesta miehiä?

Joku setämies manspleinaa teille elämän tosiasioita joita ette halua kuulla?

Kyynel

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska en jaksa lukea ketjua, arvaan jo sen sisällön, kun näyttää Hännikäinenkin olevan taas räkyttämässä, niin kysyn:

Onko ketjun idea saada naiset uskomaan, että he olisivat onnellisimpia pullantuoksuisina kodinhengettärinä?

Eiköhän jokaisella ole oikeus elää niin, jos haluaa. Itselleni se olisi vihoviimeinen vaihtoehto.

Aivan varmasti on, mutta kukaan ei ole vielä kertonut, millä rahalla se nainen elää.

Puolison rahoilla. Sellainen nainen etsii itselleen puolison, joka haluaa kotivaimon. Toivottavasti tajuaa myös huolehtia eläkkeestään.

Jos minun (n) pitäisi valita, olenko se, joka käy töissä ja elättää molemmat vai se, joka on kotona ja elää toisen kustannuksella, valinta olisi helppo. Onneksi ei kuitenkaan tarvitse elättää molempia vaan on puoliso, joka ansaitsee omat rahansa ja yhteiset kulut maksetaan 50/50. Tai jos pitäisi valita, teenkö mieluummin pitemmän päivän palkkatöissä vai olenko se, joka menee aikaisemmin kotiin ja ottaa isomman vastuun kotitöistä, niin edelleen valinta olisi helppo. Ja sen olen tehnytkin. Puoliso hoitaa isomman osan kotitöistä ja minä kompensoin sitä maksamalla kerran kuukaudessa käyvän siivoojan. Lapsia ei kuvioissa ole eikä tule.

Väitän, että en ole ainoa nainen, joka on mieluummin töissä kuin kotitöissä, mutta toisin ajattelevia naisiakin on ja heidän ratkaisunsa on puoliso, joka haluaa kantaa yksin taloudellisen vastuun.

Jos naisen pitää elää puolison rahoilla, niin Suomessa olisi vain muutama tuhat pariskuntaa.

Oma äitini jouti olemaan vajaat kymmenen vuotta tulottomana kotiäitinä. Se ei tainnut olla oikein mukavaa, sillä äiti jankutti minulle ihan pienestä asti, että hanki kunnon koulutus, ammatti ja omat rahat, niin sinun ei tarvitse olla yhdestäkään miehestä riippuvainen. Ystävien kanssa jutellessa moni muukin on kuullut samaa. Nautin edelleen joka kuukausi, kun palkka tulee tilille. Maksan yhteisistä menoista puolet ja loput on yksinomaan minun, joilla voin tehdä mitä haluan ilman kenenkään marinaa.

Työ tekee vapaaksi! 

Superrikkaat pankkiirit, kuten Rockefellerit rahoittivat feminismi juuri siksi, että naiset rynnistäisivät työmarkkinoille, mikä aiheuttaisi palkkatason romahduksen, koska työntekijöistä olisi ylitarjonta, ei siksi, että yhteiskunta olisi "tasa-arvoinen".

Hyvin suuri osa naisista jäisi käymättä siinä puuduttavassa klo 8-16 toimistotyössä tms., jos ei olisi käytännössä pakko, kun miehen palkka ei nykyään yleensä riitä mihinkään. Ennen vanhaan joku tavallinen duunarimieskin pystyi elättämään perheensä, nykyään ei millään.

Taloudellinen riippumattomuus on yksi tärkeä syy, miksi töissä käydään. Harva haluaa aikuisena olla kuten viikkorahaa saava teini, jonka viikkorahan vanhempi peruu syystä tai toisesta. Omalle tilille tuleva palkka on luksusta. Sen lisäksi iso osa aikuisista haluaa käyttää taitojaan työhön. Jos palkkatyö on noin vastenmielistä mitä sinä väität, niin sittenhän pitkäaikaistyöttömät ovat Suomen onnellisin ihmisryhmä.

Vertailukohtasi on väärä. Pitäisi verrata 1950-luvun duunarimiehen ja nykyajan duunarimiehen onnellisuutta ja 1950-luvun kotiäidin ja nykyajan töissä käyvän lapsiperheen äidin onnellisuutta.

Pitkäaikaistyötön on yleensä onneton siksi, että rahat ei riitä kuin kituuttamiseen, varsinkin jos on lapsia elätettävänä. Mutta työssä käyminen heikolla paikalla pakkopullaisessa työssä ei myöskään itsessään tee ketään onnelliseksi. Ennen vanhaan työttömyyttä oli vähemmän ja työntekijän ostovoima oli keskimäärin parempi, työ oli palkitsevampaa. 

Ihmiset vain luulevat, että nykyään on asiat paremmin, koska me ollaan niin vapaita valitsemaan joko ummetus tai ripuli.

Taloudellinen riippuvuus kenenkään oikuista ei tee kenestään onnellista.

Oma isäni oli duunari 1960-luvulta 70-luvun alkupuolelle ja hänen palkallaan elätettiin koko perhe. Se riitti keittiön ja kamarin kokoiseen pieneen omakotitaloon, olisikohan siinä ollut noin 40 neliötä. Ei mitään muita mukavuuksia kuin sähkö. Kantovesi sisään ja ulos, ulkovessa, ulkorakennuksessa sauna, pyykit pestiin käsin. Äidin elämä oli ihan hirveän raskasta vaikka hän oli kotona. Lasten kanssa ei ollut kumpikaan vanhemmista. Niin surkeaa työtä ei olekaan, ettenkö tekisi sitä, jos sillä vältän tuon elämän.

Oma isäni oli lääkäri ja äitini oli kotiäiti niin pitkään, kunnes kolmas lapsi eli minä menin päiväkotiin 5-vuotiaana. Omien sanojensa mukaan ei olisi missään nimessä ollut mieluummin töissä niitä avioliiton n. kymmentä ensimmäistä vuotta, vaikka olisi ollut sitten "taloudellisesti riippumaton".

Jos miehen rahat riittäisivät suhteellisen hyvään elintasoon, niin moni äiti olisi nykyäänkin varmasti paljon mieluummin kotona kuin töissä pois lasten luota, ainakin silloin, kun lapset ovat vielä pieniä. 

(Oliko duunareiden ostovoiman romahtaminen muuten alkanut jo tuohon aikaan, kun isäsi elätti perheen?)

Jotta useampi äiti jäisi kotiäidiksi, pitäisi lailla jakaa miehen palkka ja eläke.

Muuten tilanne on täysin epäreilu

Tämä asia taisi 50-luvulla olla kohtalaisen hyvin ajateltu palkkauksen ja verotuksen osalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ihme. Ennen sai rauhassa keskittyä äitiyteen. Nyt pitäis jaksaa hoitaa urakin. Ja sitten harrastaa ja somettaa ja sisustaa ja jumpata ja pysyä huoliteltuna ja mitoissaan siivotessakin.

En ole lukenut koko ketjua, joten sori jos tulee toistoa... Mutta ei ennen keskitytty äitiyteen. Suomessa 1050-luvulla keskityttiin pääasiassa karjanhoitoon ja peltotöihin, lapsiin saati äitiyteen ei ollut aikaa keskittyä, eikä silloin edes tiedostettu, miten tärkeää sekin olisi ollut. Ja 1950-luvun Amerikassa taas, missä keskityttiin äöitiyteen ja kodinhoitoon, naiset voivat henkisesti todella pahoin, turhautuivat ja moni ajautui päihteiden väärinkäyttöön (alkoholi, huumausaineet). 

Erona nykyiseen on se, että 1950-luvun Suomessa tai Amerikassa ei olisi todellakaan ollut sosiaalisesti hyväksyttävää puhua omasta uupumuskesta. Ei näiden aikakausien kokemuksia voi mitenkään vertailla juuri sen vuoksi, että mahdollisuuksia hakea apua ei ennen ollut eikä tilaisuutta puhua omasta jaksamisesta, ja nykyisin taas ei ole mikään tabu puhua vaikka siitä, että äitiyskin välillä voi ottaa päähän.

Johtui Amerikassa uudesta vapaammasta elämäntyylistä, joka johti avioliittojen pahoinvointiin uskottomuuden ym. seurauksena. Mutta yhtälailla joukkoon mahtui hyvinvoiva ja iloisia perheitä. Huonosti voivat saattoivat hyvinkin olla jossakin vaiheessa muisteloissaan esille astunut vähemmistö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ihme. Ennen sai rauhassa keskittyä äitiyteen. Nyt pitäis jaksaa hoitaa urakin. Ja sitten harrastaa ja somettaa ja sisustaa ja jumpata ja pysyä huoliteltuna ja mitoissaan siivotessakin.

En ole lukenut koko ketjua, joten sori jos tulee toistoa... Mutta ei ennen keskitytty äitiyteen. Suomessa 1050-luvulla keskityttiin pääasiassa karjanhoitoon ja peltotöihin, lapsiin saati äitiyteen ei ollut aikaa keskittyä, eikä silloin edes tiedostettu, miten tärkeää sekin olisi ollut. Ja 1950-luvun Amerikassa taas, missä keskityttiin äöitiyteen ja kodinhoitoon, naiset voivat henkisesti todella pahoin, turhautuivat ja moni ajautui päihteiden väärinkäyttöön (alkoholi, huumausaineet). 

Erona nykyiseen on se, että 1950-luvun Suomessa tai Amerikassa ei olisi todellakaan ollut sosiaalisesti hyväksyttävää puhua omasta uupumuskesta. Ei näiden aikakausien kokemuksia voi mitenkään vertailla juuri sen vuoksi, että mahdollisuuksia hakea apua ei ennen ollut eikä tilaisuutta puhua omasta jaksamisesta, ja nykyisin taas ei ole mikään tabu puhua vaikka siitä, että äitiyskin välillä voi ottaa päähän.

Johtui Amerikassa uudesta vapaammasta elämäntyylistä, joka johti avioliittojen pahoinvointiin uskottomuuden ym. seurauksena. Mutta yhtälailla joukkoon mahtui hyvinvoiva ja iloisia perheitä. Huonosti voivat saattoivat hyvinkin olla jossakin vaiheessa muisteloissaan esille astunut vähemmistö.

Suomessa uskottomuus oli alkanut olla yleistä jo sota-aikana miesten ollessa rintamalla ja vain kiihtyi sodan jälkeen. Naiset halusivat paritella mahdollisimman monen kanssa varmistaakseen suomalaisen rodun jatkumisen sodan menetysten jälkeen.

Aika outoa että omat vanhemmat ja samaa sukupolveaolevat ja hui vielä vanhemmat sukulaiset ovat eläneet noin 80-90 prosenttisesti kyseisestä ihmisestä RIIPPUEN onnellisisti sodan 50-60-70-luvun 80luvun 90-luvun laman ja mitä kaikkee ? jälkeen. Nykypäivä on se kun ihmisissä on kaikki vikana eikä mikään kelpaa. Eikä tämä pistä somen ja kaiken mediashaiban jälkeen ede vähän virittää noita aivotoimintoja? No tuskin koska pskaa kohtaan mennään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ihme. Ennen sai rauhassa keskittyä äitiyteen. Nyt pitäis jaksaa hoitaa urakin. Ja sitten harrastaa ja somettaa ja sisustaa ja jumpata ja pysyä huoliteltuna ja mitoissaan siivotessakin.

En ole lukenut koko ketjua, joten sori jos tulee toistoa... Mutta ei ennen keskitytty äitiyteen. Suomessa 1050-luvulla keskityttiin pääasiassa karjanhoitoon ja peltotöihin, lapsiin saati äitiyteen ei ollut aikaa keskittyä, eikä silloin edes tiedostettu, miten tärkeää sekin olisi ollut. Ja 1950-luvun Amerikassa taas, missä keskityttiin äöitiyteen ja kodinhoitoon, naiset voivat henkisesti todella pahoin, turhautuivat ja moni ajautui päihteiden väärinkäyttöön (alkoholi, huumausaineet). 

Erona nykyiseen on se, että 1950-luvun Suomessa tai Amerikassa ei olisi todellakaan ollut sosiaalisesti hyväksyttävää puhua omasta uupumuskesta. Ei näiden aikakausien kokemuksia voi mitenkään vertailla juuri sen vuoksi, että mahdollisuuksia hakea apua ei ennen ollut eikä tilaisuutta puhua omasta jaksamisesta, ja nykyisin taas ei ole mikään tabu puhua vaikka siitä, että äitiyskin välillä voi ottaa päähän.

Johtui Amerikassa uudesta vapaammasta elämäntyylistä, joka johti avioliittojen pahoinvointiin uskottomuuden ym. seurauksena. Mutta yhtälailla joukkoon mahtui hyvinvoiva ja iloisia perheitä. Huonosti voivat saattoivat hyvinkin olla jossakin vaiheessa muisteloissaan esille astunut vähemmistö.

Ei vaan se pahoinvointi johtui siitä, että naiset eivät kokeneet mielekkääksi sitä, että elämä oli pelkkää pyykinpesua ja kodinhoitoa. Se elämäntyyli tylsistytti aivoja ja sai heidät turhautumaan, koska he olisivat kaivanneet elämäänsä muutakin sisältöä. Siksi he turruttivat pahoinvointiaan päihteillä. Toki oma osuutensa saattoi olla suhteen sisäisillä ongelmillakin, joita varmasti lisäsi se asetelma, jossa naisen ja miehen elämät olivat niin eriytyneet, että he elivät periaatteessa eri maailmoissa ja eri todellisuuksissa.