Yllätys: Nainen on nyt onnettomampi kuin 1950-luvulla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätähän olen täällä toitottanut ja akat hyökkää kimppuun. Mitä kauemmas luonnosta mennään sitä ahdistuneemmaksi muututaan. Lapset pitää tehdä nuorena kun on parhaimmassa kunnossa siihen hommaan. 25v -> riskit kasvaa merkittävästi ja mitä vanhempi ensisynnyttäjä sitä suuremmat riskit... Opiskella pystyy myöhemminkin jos sitä uraa haluaa lasten kasvettua. On myös hyvin luonnotonta laittaa lapset jopa vauvoina toisten hoitoon pitkiksi päiviksi. Ei ihme, että ihmiset pimahtaa kun kaikki tehdään väärin.

Tein lapseni 25-vuotiaana, seuraukset näkyvät eläkkeessäni enkä saa eroa millään kurottua umpeen. En silti kadu. Mutta ratkaisuni ei sovi kaikille.

Raha, raha, raha. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mark kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä kumpuaa tämä miesten ahdistus siitä, että naiset ovat muualla yhteiskunnassa tasa-arvoisempia kuin ennen ja sen seurauksena kostavat oman ylivertaisen asemansa menettämisen kotona puolisolleen laiskotellen eli pistämällä puolison harteille kaksoistaakan?

Eivätkö miehet aidosti rakastakaan puolisoitaan?

Eikö tässä ole kyse nimenomaan naisten ahdistuksesta että hommia on liikaa? Näitä liika hommia sitten yritetään sysätä miehelle.

Johan tässä ketjussa nainen kertoi kuinka on verrannollista

1. tehdä ruoka, tiskata, pestä pyykkiä (kun nämä tekee mies)

2. kävellä lapsen kanssa tarhasta kotiin (kun sen tekee nainen)

Kuluuhan niihin yhtä paljon aikaa.

Ei ihme että naiset vaativat palkankorotusta hoitoalalla. Kirurgi ja apulaishoitaja on molemmat 7:15 töissä joten tietysti siitä pitää saada sama palkka. Ei vaativuudella ole mitään tekemistä minkään kanssa.

No vaihdetaan niin, että mies hakee lapset hoidosta ja nainen tekee sillä aikaa ruuan. Lapsia hakeva kuulee hoitajilta, miten päivä on mennyt, antaa lapsille täyden huomion kotimatkan aikana, kotona auttaa lapsilta vaatteet päältä, laittaa ne kuivumaan tai naulakkoon, tarkistaa repun, laittaa sinne seuraavana päivänä tarvittavat tarvikkeet ja kertoo puolisolle, mitä lasten hoitopäivän aikana on tapahtunut.

Uskon sinun tietävän, millaista on hakea lapset hoidosta, kun lapset ovat väsyneitä ja nälkäisiä, kiiruhtaa kotiin, tyhjentää tiskikone ja raivata tiskipöytä ennen kuin pääsee edes aloittamaan ruuanlaittoa. Lapset roikkuvat jaloissa hakemassa huomiota. Puoliso tulee kotiin vasta sitten, kun ruoka on valmista ja lapset syömässä. Toinen on väsynyt, toinen ei, osaatko arvata, kumpi on kumpi?

Taas kuvaillaan täydellistä naista ja paskaa miestä.

Katso ulos. Kaikilla 20-50 vuotiailla naisilla on naama kännykässä kun ne menee ulkona lasten ja koirien kanssa.

Ja taas ollaan niin väsynyttä kun joutuu elämään lasten kanssa, miehen tullessa valmiiksi katettuun pöytään rennon lupsakan työpäivän jälkeen.

Oikeasti, älä porsi äläkä ota itselles miestä, Siinä ratkaisu kaikkiin sun ongelmiin.

Äläpä nyt pistä ennakkoluulojasi tähän mukaan. Minun kommentissa ei mainittu sukupuolia. Minulla oli yhteen aikaan työ, jossa pääsin kotiin vasta miehen jälkeen. Se on luksusta päästä kotiin tullessa valmiiseen pöytään. Pitkä työmatka oli omaa aikaa, jonka aikana pääsi töistä eroon eikä kotona tarvinnut ruveta ruuanlaittoon.

Katso tekstiäsi, etkö löydä kohtaa "No vaihdetaan niin, että mies" 

Se on aika alussa, jos tuo auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Tätähän olen täällä toitottanut ja akat hyökkää kimppuun. Mitä kauemmas luonnosta mennään sitä ahdistuneemmaksi muututaan. Lapset pitää tehdä nuorena kun on parhaimmassa kunnossa siihen hommaan. 25v -> riskit kasvaa merkittävästi ja mitä vanhempi ensisynnyttäjä sitä suuremmat riskit... Opiskella pystyy myöhemminkin jos sitä uraa haluaa lasten kasvettua. On myös hyvin luonnotonta laittaa lapset jopa vauvoina toisten hoitoon pitkiksi päiviksi. Ei ihme, että ihmiset pimahtaa kun kaikki tehdään väärin.

Älä jeesustele. Tämä yhteiskunta on sellainen, että jos uraa ei luo nuorena, niin putoaa armotta kyydistä. Kuka muutenkaan uskaltaa jättäytyä suoraan koulusta miehen ja yhteiskunnan armoille lapsia tekemään ilman ammattia, ilman työpaikkaa ja ilman ansiosidonnaista äitiysrahaa? Mies voi jättää, varsinkin nuorena sitoutunut mies ja siinähän olet yh-äitinä yrittelemässä työmarkkinoille ilman työkokemusta ja mahdollisesti ilman edes mitään ammattikoulutusta. Tyhjän päällä! Yhteiskunnan pitäisi muuttua ja paljon, jotta tämä "ensin lapset, sitten ura" -kuvio olisi edes teoreettisesti mahdollinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätähän olen täällä toitottanut ja akat hyökkää kimppuun. Mitä kauemmas luonnosta mennään sitä ahdistuneemmaksi muututaan. Lapset pitää tehdä nuorena kun on parhaimmassa kunnossa siihen hommaan. 25v -> riskit kasvaa merkittävästi ja mitä vanhempi ensisynnyttäjä sitä suuremmat riskit... Opiskella pystyy myöhemminkin jos sitä uraa haluaa lasten kasvettua. On myös hyvin luonnotonta laittaa lapset jopa vauvoina toisten hoitoon pitkiksi päiviksi. Ei ihme, että ihmiset pimahtaa kun kaikki tehdään väärin.

Sitten työnantajat tarvitsevat asennemuutosta. Nelikymppinen vastavalmistunut ei kelpaa kenellekään, kun valittavana on 15 vuotta nuorempiakin.

Raha, raha, raha. Joo kyllä se asenne muuttuu kun se muutetaan, Sveitsissä perheitä ja kotiäitejä arvostetaan, ei siellä ole tällaisia ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Tätähän olen täällä toitottanut ja akat hyökkää kimppuun. Mitä kauemmas luonnosta mennään sitä ahdistuneemmaksi muututaan. Lapset pitää tehdä nuorena kun on parhaimmassa kunnossa siihen hommaan. 25v -> riskit kasvaa merkittävästi ja mitä vanhempi ensisynnyttäjä sitä suuremmat riskit... Opiskella pystyy myöhemminkin jos sitä uraa haluaa lasten kasvettua. On myös hyvin luonnotonta laittaa lapset jopa vauvoina toisten hoitoon pitkiksi päiviksi. Ei ihme, että ihmiset pimahtaa kun kaikki tehdään väärin.

Kuka ne lapset elättää, kun vanhemmilla ei ole töitä, tuloja ja opinnotkin vielä kesken tai kokonaan aloittamatta? Onko jokainen parikymppinen tai nuorempi valmis äidiksi ja isäksi?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ihme. Ennen sai rauhassa keskittyä äitiyteen. Nyt pitäis jaksaa hoitaa urakin. Ja sitten harrastaa ja somettaa ja sisustaa ja jumpata ja pysyä huoliteltuna ja mitoissaan siivotessakin.

Juuri niin. Ja sai haluta olla äiti lapsilleen, kotona. Ei ollut pakko hävetä sitä, että olisi "vain" kotona, eikä töissä. Nykyään työ ja yhteiskunnan meriitti oravanpyörä on tärkeämpi kuin lapset. On haettava, että isä on kotona silloinkin, kun rinnat ovat räjähtää maidosta ja pää oksitosiinista ja äidin vaistoista. Silti yhteiskunta vaatii kiinamaisesti, että on haluttava isä kotiin ja itsensä töihin. Muuten on luuseri.

Eihän tässä ole tasa-arvosta enää jälkeäkään, kun nainen ei taaskaan saa itse päättää mitään oikeasti. On niin suuri paine esittää kulissina, että päättää ja välttää se

Harman hiirulaiskotiäidin mielikuvahäpeä, ettei päättäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ihme. Ennen sai rauhassa keskittyä äitiyteen. Nyt pitäis jaksaa hoitaa urakin. Ja sitten harrastaa ja somettaa ja sisustaa ja jumpata ja pysyä huoliteltuna ja mitoissaan siivotessakin.

KUKAAN EI PAKOTA! naiset miksi te luotte itsellenne harhaisia tavoitteita. ei kukaan vaadi teiltä töitä muuta kuin te itse!

Kröhöm. Ennen miehen palkka riitti elättämään koko perheen.

Milloinkohan tämä aika on ollut, kun maaseudulla ja kaupungeissa naiset ovat Suomessa aina tehneet töitä kuten miehetkin aivan ylintä luokkaa lukuunottamatta?

Minun kumpikaan isoäitini ei käynyt palkkatöissä kuin ihan nuorena hetken. Ovat saaneet lapsensa 50 ja 60 -luvuilla, olleet sitten kotirouvina ja ehkä hieman kutoneet sukkia naapureille tms. Kumpikaan ei ole ylintä luokkaa, päin vastoin. Toinen puusepän ja toinen sähkömiehen rouva. Mutta miehen työ riitti siihen että molemmilla oli omakotitalo, auto ainakin 70-luvulta asti, toisilla isovanhemmilla jopa kesämökki. Ja rouvat kotona eläkkeelle asti.

Ei puhettakaan että perusduunari voisi enää toimia noin. Eikä puhettakaan, että kumpikaan isoäideistäni tajuaisi kuinka eri asemassa he ovat kuin me tämän asian suhteen. En kadehdi heitä enkä halua palata 50-luvulle, mutta ei ole totta etteikö kotirouvia olisi ollut kohtuullisen paljon myös ihan taviksissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätähän olen täällä toitottanut ja akat hyökkää kimppuun. Mitä kauemmas luonnosta mennään sitä ahdistuneemmaksi muututaan. Lapset pitää tehdä nuorena kun on parhaimmassa kunnossa siihen hommaan. 25v -> riskit kasvaa merkittävästi ja mitä vanhempi ensisynnyttäjä sitä suuremmat riskit... Opiskella pystyy myöhemminkin jos sitä uraa haluaa lasten kasvettua. On myös hyvin luonnotonta laittaa lapset jopa vauvoina toisten hoitoon pitkiksi päiviksi. Ei ihme, että ihmiset pimahtaa kun kaikki tehdään väärin.

Älä jeesustele. Tämä yhteiskunta on sellainen, että jos uraa ei luo nuorena, niin putoaa armotta kyydistä. Kuka muutenkaan uskaltaa jättäytyä suoraan koulusta miehen ja yhteiskunnan armoille lapsia tekemään ilman ammattia, ilman työpaikkaa ja ilman ansiosidonnaista äitiysrahaa? Mies voi jättää, varsinkin nuorena sitoutunut mies ja siinähän olet yh-äitinä yrittelemässä työmarkkinoille ilman työkokemusta ja mahdollisesti ilman edes mitään ammattikoulutusta. Tyhjän päällä! Yhteiskunnan pitäisi muuttua ja paljon, jotta tämä "ensin lapset, sitten ura" -kuvio olisi edes teoreettisesti mahdollinen.

Nimenomaan yhteiskunnan pitää muuttua, tismalleen! Nyt ollaan aivan väärinpäin mitä luonto on tarkoittanut. Naiset ahdistuvat työelämässä jo ihan nuorena, mitä elämää se sellainen on? Syntyvyys laskee ja Suomi johtaa itsemurhaluvuissa.. Haloo, kyllä, pitää alkaa heräilemään! Ihan perusjuttuja, ei mitään Jeesustelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätähän olen täällä toitottanut ja akat hyökkää kimppuun. Mitä kauemmas luonnosta mennään sitä ahdistuneemmaksi muututaan. Lapset pitää tehdä nuorena kun on parhaimmassa kunnossa siihen hommaan. 25v -> riskit kasvaa merkittävästi ja mitä vanhempi ensisynnyttäjä sitä suuremmat riskit... Opiskella pystyy myöhemminkin jos sitä uraa haluaa lasten kasvettua. On myös hyvin luonnotonta laittaa lapset jopa vauvoina toisten hoitoon pitkiksi päiviksi. Ei ihme, että ihmiset pimahtaa kun kaikki tehdään väärin.

Sitten työnantajat tarvitsevat asennemuutosta. Nelikymppinen vastavalmistunut ei kelpaa kenellekään, kun valittavana on 15 vuotta nuorempiakin.

Raha, raha, raha. Joo kyllä se asenne muuttuu kun se muutetaan, Sveitsissä perheitä ja kotiäitejä arvostetaan, ei siellä ole tällaisia ongelmia.

Voitaisiin siis sopia niin, että valtio maksaa jokaiselle kotiäidille 2000 euroa kuukaudessa puhtaana, niin kotiäitejä olisi paljon nykyistä enemmän. Ilmeisesti sveitsiläiset miehet ovat erilaisia suomalaisiin miehiin verrattuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisitko mies onnellinen koti-isänä ilman rahaa? Tehtäväsi olisi hoitaa lapset ja kotityöt, saisit taskurahaa, jos vaimosi olisi tyytyväinen.

Jos et, niin miksi kuvittelet naisten olevan onnellisia sellaisessa roolissa? Hoivaviettiin on turha vedota, sillä se on tutkitusti miehilläkin.

Kukaan ei kuvittele naisen olevan onnellinen sellaisessa roolissa.

Nykyinenkään rooli vain ei näytä kelpaavan jos onnellisuus on jopa pudonnut tuosta 50-luvun tilanteesta.

Mitä naiset teette asialle? Jotain mikä ei vaadi miesten panostusta koska ei teillä ole oikeutta miesten puolesta päättää asioita sen enempää kuin miehillä on naisten asioihin valtaan.

Minä erosin, koska en kokenut, että miehellä oli oikeus päättää, että hoidan lastenhoidon ja kotityöt 90%:sti.

Nyt lapset asuvat vuoroviikoin molempien vanhempien luona. Se oli miehen toive, johon luonnollisesti suostuin, sillä mies sai parisuhteessakin hoitaa niin paljon lapsia kuin vain halusi.

Ansaitsen muuten yli kaksi kertaa enemmän kuin ex-mieheni, koska olen meistä kunnianhimoisempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska en jaksa lukea ketjua, arvaan jo sen sisällön, kun näyttää Hännikäinenkin olevan taas räkyttämässä, niin kysyn:

Onko ketjun idea saada naiset uskomaan, että he olisivat onnellisimpia pullantuoksuisina kodinhengettärinä?

Eiköhän jokaisella ole oikeus elää niin, jos haluaa. Itselleni se olisi vihoviimeinen vaihtoehto.

Aivan varmasti on, mutta kukaan ei ole vielä kertonut, millä rahalla se nainen elää.

Puolison rahoilla. Sellainen nainen etsii itselleen puolison, joka haluaa kotivaimon. Toivottavasti tajuaa myös huolehtia eläkkeestään.

Jos minun (n) pitäisi valita, olenko se, joka käy töissä ja elättää molemmat vai se, joka on kotona ja elää toisen kustannuksella, valinta olisi helppo. Onneksi ei kuitenkaan tarvitse elättää molempia vaan on puoliso, joka ansaitsee omat rahansa ja yhteiset kulut maksetaan 50/50. Tai jos pitäisi valita, teenkö mieluummin pitemmän päivän palkkatöissä vai olenko se, joka menee aikaisemmin kotiin ja ottaa isomman vastuun kotitöistä, niin edelleen valinta olisi helppo. Ja sen olen tehnytkin. Puoliso hoitaa isomman osan kotitöistä ja minä kompensoin sitä maksamalla kerran kuukaudessa käyvän siivoojan. Lapsia ei kuvioissa ole eikä tule.

Väitän, että en ole ainoa nainen, joka on mieluummin töissä kuin kotitöissä, mutta toisin ajattelevia naisiakin on ja heidän ratkaisunsa on puoliso, joka haluaa kantaa yksin taloudellisen vastuun.

Jos naisen pitää elää puolison rahoilla, niin Suomessa olisi vain muutama tuhat pariskuntaa.

Oma äitini jouti olemaan vajaat kymmenen vuotta tulottomana kotiäitinä. Se ei tainnut olla oikein mukavaa, sillä äiti jankutti minulle ihan pienestä asti, että hanki kunnon koulutus, ammatti ja omat rahat, niin sinun ei tarvitse olla yhdestäkään miehestä riippuvainen. Ystävien kanssa jutellessa moni muukin on kuullut samaa. Nautin edelleen joka kuukausi, kun palkka tulee tilille. Maksan yhteisistä menoista puolet ja loput on yksinomaan minun, joilla voin tehdä mitä haluan ilman kenenkään marinaa.

Työ tekee vapaaksi! 

Superrikkaat pankkiirit, kuten Rockefellerit rahoittivat feminismi juuri siksi, että naiset rynnistäisivät työmarkkinoille, mikä aiheuttaisi palkkatason romahduksen, koska työntekijöistä olisi ylitarjonta, ei siksi, että yhteiskunta olisi "tasa-arvoinen".

Hyvin suuri osa naisista jäisi käymättä siinä puuduttavassa klo 8-16 toimistotyössä tms., jos ei olisi käytännössä pakko, kun miehen palkka ei nykyään yleensä riitä mihinkään. Ennen vanhaan joku tavallinen duunarimieskin pystyi elättämään perheensä, nykyään ei millään.

Taloudellinen riippumattomuus on yksi tärkeä syy, miksi töissä käydään. Harva haluaa aikuisena olla kuten viikkorahaa saava teini, jonka viikkorahan vanhempi peruu syystä tai toisesta. Omalle tilille tuleva palkka on luksusta. Sen lisäksi iso osa aikuisista haluaa käyttää taitojaan työhön. Jos palkkatyö on noin vastenmielistä mitä sinä väität, niin sittenhän pitkäaikaistyöttömät ovat Suomen onnellisin ihmisryhmä.

Vertailukohtasi on väärä. Pitäisi verrata 1950-luvun duunarimiehen ja nykyajan duunarimiehen onnellisuutta ja 1950-luvun kotiäidin ja nykyajan töissä käyvän lapsiperheen äidin onnellisuutta.

Pitkäaikaistyötön on yleensä onneton siksi, että rahat ei riitä kuin kituuttamiseen, varsinkin jos on lapsia elätettävänä. Mutta työssä käyminen heikolla paikalla pakkopullaisessa työssä ei myöskään itsessään tee ketään onnelliseksi. Ennen vanhaan työttömyyttä oli vähemmän ja työntekijän ostovoima oli keskimäärin parempi, työ oli palkitsevampaa. 

Ihmiset vain luulevat, että nykyään on asiat paremmin, koska me ollaan niin vapaita valitsemaan joko ummetus tai ripuli.

Ei ole yllätys. Näkeehän sen päivittäin miten äidit voi. Kun elämässä pitää saada kaikki samalla kertaa, niin kyllähän siitä väsyy.

En usko hetkeäkään, että olisin ollut onnellinen ilman hyviä terveyspalveluita 50-luvulla. Sekä minulla on sellainen tausta, että olen onnekas kun olen saanut paljon tietoa netistä ja saan toteuttaa itseäni vanhemmalla iällä ja sivistää.

N23

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mark kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä kumpuaa tämä miesten ahdistus siitä, että naiset ovat muualla yhteiskunnassa tasa-arvoisempia kuin ennen ja sen seurauksena kostavat oman ylivertaisen asemansa menettämisen kotona puolisolleen laiskotellen eli pistämällä puolison harteille kaksoistaakan?

Eivätkö miehet aidosti rakastakaan puolisoitaan?

Eikö tässä ole kyse nimenomaan naisten ahdistuksesta että hommia on liikaa? Näitä liika hommia sitten yritetään sysätä miehelle.

Johan tässä ketjussa nainen kertoi kuinka on verrannollista

1. tehdä ruoka, tiskata, pestä pyykkiä (kun nämä tekee mies)

2. kävellä lapsen kanssa tarhasta kotiin (kun sen tekee nainen)

Kuluuhan niihin yhtä paljon aikaa.

Ei ihme että naiset vaativat palkankorotusta hoitoalalla. Kirurgi ja apulaishoitaja on molemmat 7:15 töissä joten tietysti siitä pitää saada sama palkka. Ei vaativuudella ole mitään tekemistä minkään kanssa.

No vaihdetaan niin, että mies hakee lapset hoidosta ja nainen tekee sillä aikaa ruuan. Lapsia hakeva kuulee hoitajilta, miten päivä on mennyt, antaa lapsille täyden huomion kotimatkan aikana, kotona auttaa lapsilta vaatteet päältä, laittaa ne kuivumaan tai naulakkoon, tarkistaa repun, laittaa sinne seuraavana päivänä tarvittavat tarvikkeet ja kertoo puolisolle, mitä lasten hoitopäivän aikana on tapahtunut.

Uskon sinun tietävän, millaista on hakea lapset hoidosta, kun lapset ovat väsyneitä ja nälkäisiä, kiiruhtaa kotiin, tyhjentää tiskikone ja raivata tiskipöytä ennen kuin pääsee edes aloittamaan ruuanlaittoa. Lapset roikkuvat jaloissa hakemassa huomiota. Puoliso tulee kotiin vasta sitten, kun ruoka on valmista ja lapset syömässä. Toinen on väsynyt, toinen ei, osaatko arvata, kumpi on kumpi?

Taas kuvaillaan täydellistä naista ja paskaa miestä.

Katso ulos. Kaikilla 20-50 vuotiailla naisilla on naama kännykässä kun ne menee ulkona lasten ja koirien kanssa.

Ja taas ollaan niin väsynyttä kun joutuu elämään lasten kanssa, miehen tullessa valmiiksi katettuun pöytään rennon lupsakan työpäivän jälkeen.

Oikeasti, älä porsi äläkä ota itselles miestä, Siinä ratkaisu kaikkiin sun ongelmiin.

Äläpä nyt pistä ennakkoluulojasi tähän mukaan. Minun kommentissa ei mainittu sukupuolia. Minulla oli yhteen aikaan työ, jossa pääsin kotiin vasta miehen jälkeen. Se on luksusta päästä kotiin tullessa valmiiseen pöytään. Pitkä työmatka oli omaa aikaa, jonka aikana pääsi töistä eroon eikä kotona tarvinnut ruveta ruuanlaittoon.

Katso tekstiäsi, etkö löydä kohtaa "No vaihdetaan niin, että mies" 

Se on aika alussa, jos tuo auttaa.

Olin kirjoittanut aiemmin kommentin, jota yksi mies kommentoi näin

"Johan tässä ketjussa nainen kertoi kuinka on verrannollista

1. tehdä ruoka, tiskata, pestä pyykkiä (kun nämä tekee mies)

2. kävellä lapsen kanssa tarhasta kotiin (kun sen tekee nainen)

Kuluuhan niihin yhtä paljon aikaa."

Ihan sama, kumpi tekee kumman homman, aikaa menee yhtä paljon eikä kummankaan tarvitse kiirehtiä. Onko sinulla vielä kysyttävää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätähän olen täällä toitottanut ja akat hyökkää kimppuun. Mitä kauemmas luonnosta mennään sitä ahdistuneemmaksi muututaan. Lapset pitää tehdä nuorena kun on parhaimmassa kunnossa siihen hommaan. 25v -> riskit kasvaa merkittävästi ja mitä vanhempi ensisynnyttäjä sitä suuremmat riskit... Opiskella pystyy myöhemminkin jos sitä uraa haluaa lasten kasvettua. On myös hyvin luonnotonta laittaa lapset jopa vauvoina toisten hoitoon pitkiksi päiviksi. Ei ihme, että ihmiset pimahtaa kun kaikki tehdään väärin.

Kuka ne lapset elättää, kun vanhemmilla ei ole töitä, tuloja ja opinnotkin vielä kesken tai kokonaan aloittamatta? Onko jokainen parikymppinen tai nuorempi valmis äidiksi ja isäksi?

Suomessa saa rahaa siitä että tekee lapsia. Miten luulet köyhissä maissa ihmisten elävän? Tai ennen vanhaan niin vaan ollaan selvitty... Silmät auki! Ei se vauva paljoa edes maksa jos imettää ja ostaa vaatteet ja kamppeet kirpputoreilta. Se on harhaluulo ja teidän nuorten aivopesua, että kaiken pitää olla tiptop ja kalliilla hankittu, että on hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tässä ketjussa vain lähes pelkästään miehet tuntuvat kaipaavan naisten jäämistä kotiin? Miksi naisten kannattaisi välittää tippaakaan siitä, millaista elämää miehet haluaisivat meidän elävän?

Onko mies siis onneton, kun kotona ei ole taloudellisesti riippuvaista hoitajapalvelijaa?

Tulkitset väärin.

Miehet toivovat että naiset lakkaavat vinkumasta epätasa-arvoisesta ajankäytöstä ja tuloista. Miehille sopii oikein hyvin että elätte yksin. Se on jopa mieluisampaa kuin vuosikausia kestävä kuuntelu kuinka paskoja miehet ovat.

Miten teitä saisi kannustettua toimimaan siihen suuntaan?

Saako tähän mitään vastausta? Mitä voitte tehdä jotta olisitte tyytyväisiä? Jotain mikä ei vaadi miesten panostusta asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mark kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä kumpuaa tämä miesten ahdistus siitä, että naiset ovat muualla yhteiskunnassa tasa-arvoisempia kuin ennen ja sen seurauksena kostavat oman ylivertaisen asemansa menettämisen kotona puolisolleen laiskotellen eli pistämällä puolison harteille kaksoistaakan?

Eivätkö miehet aidosti rakastakaan puolisoitaan?

Eikö tässä ole kyse nimenomaan naisten ahdistuksesta että hommia on liikaa? Näitä liika hommia sitten yritetään sysätä miehelle.

Johan tässä ketjussa nainen kertoi kuinka on verrannollista

1. tehdä ruoka, tiskata, pestä pyykkiä (kun nämä tekee mies)

2. kävellä lapsen kanssa tarhasta kotiin (kun sen tekee nainen)

Kuluuhan niihin yhtä paljon aikaa.

Ei ihme että naiset vaativat palkankorotusta hoitoalalla. Kirurgi ja apulaishoitaja on molemmat 7:15 töissä joten tietysti siitä pitää saada sama palkka. Ei vaativuudella ole mitään tekemistä minkään kanssa.

No vaihdetaan niin, että mies hakee lapset hoidosta ja nainen tekee sillä aikaa ruuan. Lapsia hakeva kuulee hoitajilta, miten päivä on mennyt, antaa lapsille täyden huomion kotimatkan aikana, kotona auttaa lapsilta vaatteet päältä, laittaa ne kuivumaan tai naulakkoon, tarkistaa repun, laittaa sinne seuraavana päivänä tarvittavat tarvikkeet ja kertoo puolisolle, mitä lasten hoitopäivän aikana on tapahtunut.

Uskon sinun tietävän, millaista on hakea lapset hoidosta, kun lapset ovat väsyneitä ja nälkäisiä, kiiruhtaa kotiin, tyhjentää tiskikone ja raivata tiskipöytä ennen kuin pääsee edes aloittamaan ruuanlaittoa. Lapset roikkuvat jaloissa hakemassa huomiota. Puoliso tulee kotiin vasta sitten, kun ruoka on valmista ja lapset syömässä. Toinen on väsynyt, toinen ei, osaatko arvata, kumpi on kumpi?

Taas kuvaillaan täydellistä naista ja paskaa miestä.

Katso ulos. Kaikilla 20-50 vuotiailla naisilla on naama kännykässä kun ne menee ulkona lasten ja koirien kanssa.

Ja taas ollaan niin väsynyttä kun joutuu elämään lasten kanssa, miehen tullessa valmiiksi katettuun pöytään rennon lupsakan työpäivän jälkeen.

Oikeasti, älä porsi äläkä ota itselles miestä, Siinä ratkaisu kaikkiin sun ongelmiin.

Äläpä nyt pistä ennakkoluulojasi tähän mukaan. Minun kommentissa ei mainittu sukupuolia. Minulla oli yhteen aikaan työ, jossa pääsin kotiin vasta miehen jälkeen. Se on luksusta päästä kotiin tullessa valmiiseen pöytään. Pitkä työmatka oli omaa aikaa, jonka aikana pääsi töistä eroon eikä kotona tarvinnut ruveta ruuanlaittoon.

Katso tekstiäsi, etkö löydä kohtaa "No vaihdetaan niin, että mies" 

Se on aika alussa, jos tuo auttaa.

Olin kirjoittanut aiemmin kommentin, jota yksi mies kommentoi näin

"Johan tässä ketjussa nainen kertoi kuinka on verrannollista

1. tehdä ruoka, tiskata, pestä pyykkiä (kun nämä tekee mies)

2. kävellä lapsen kanssa tarhasta kotiin (kun sen tekee nainen)

Kuluuhan niihin yhtä paljon aikaa."

Ihan sama, kumpi tekee kumman homman, aikaa menee yhtä paljon eikä kummankaan tarvitse kiirehtiä. Onko sinulla vielä kysyttävää?

Tehtävän raskaudella ei siis sinusta ole merkitystä? Kahden tunnin lenkki koiran kanssa on sama asia kuin koko kämpän siivoaminen, lasten roikkuessa jaloissa, samalla ruoka laittaen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisitko mies onnellinen koti-isänä ilman rahaa? Tehtäväsi olisi hoitaa lapset ja kotityöt, saisit taskurahaa, jos vaimosi olisi tyytyväinen.

Jos et, niin miksi kuvittelet naisten olevan onnellisia sellaisessa roolissa? Hoivaviettiin on turha vedota, sillä se on tutkitusti miehilläkin.

Kukaan ei kuvittele naisen olevan onnellinen sellaisessa roolissa.

Nykyinenkään rooli vain ei näytä kelpaavan jos onnellisuus on jopa pudonnut tuosta 50-luvun tilanteesta.

Mitä naiset teette asialle? Jotain mikä ei vaadi miesten panostusta koska ei teillä ole oikeutta miesten puolesta päättää asioita sen enempää kuin miehillä on naisten asioihin valtaan.

Minä erosin, koska en kokenut, että miehellä oli oikeus päättää, että hoidan lastenhoidon ja kotityöt 90%:sti.

Nyt lapset asuvat vuoroviikoin molempien vanhempien luona. Se oli miehen toive, johon luonnollisesti suostuin, sillä mies sai parisuhteessakin hoitaa niin paljon lapsia kuin vain halusi.

Ansaitsen muuten yli kaksi kertaa enemmän kuin ex-mieheni, koska olen meistä kunnianhimoisempi.

Tietysti ansaitsit, ja teit kotityöt ja otit eron.

Jokainen nainen on samassa tilanteessa ja tilastot ovat puppua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisitko mies onnellinen koti-isänä ilman rahaa? Tehtäväsi olisi hoitaa lapset ja kotityöt, saisit taskurahaa, jos vaimosi olisi tyytyväinen.

Jos et, niin miksi kuvittelet naisten olevan onnellisia sellaisessa roolissa? Hoivaviettiin on turha vedota, sillä se on tutkitusti miehilläkin.

Kukaan ei kuvittele naisen olevan onnellinen sellaisessa roolissa.

Nykyinenkään rooli vain ei näytä kelpaavan jos onnellisuus on jopa pudonnut tuosta 50-luvun tilanteesta.

Mitä naiset teette asialle? Jotain mikä ei vaadi miesten panostusta koska ei teillä ole oikeutta miesten puolesta päättää asioita sen enempää kuin miehillä on naisten asioihin valtaan.

Minä erosin, koska en kokenut, että miehellä oli oikeus päättää, että hoidan lastenhoidon ja kotityöt 90%:sti.

Nyt lapset asuvat vuoroviikoin molempien vanhempien luona. Se oli miehen toive, johon luonnollisesti suostuin, sillä mies sai parisuhteessakin hoitaa niin paljon lapsia kuin vain halusi.

Ansaitsen muuten yli kaksi kertaa enemmän kuin ex-mieheni, koska olen meistä kunnianhimoisempi.

Jos mies olisi ansainnut tuplasti niin et olisi eronnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisitko mies onnellinen koti-isänä ilman rahaa? Tehtäväsi olisi hoitaa lapset ja kotityöt, saisit taskurahaa, jos vaimosi olisi tyytyväinen.

Jos et, niin miksi kuvittelet naisten olevan onnellisia sellaisessa roolissa? Hoivaviettiin on turha vedota, sillä se on tutkitusti miehilläkin.

Kukaan ei kuvittele naisen olevan onnellinen sellaisessa roolissa.

Nykyinenkään rooli vain ei näytä kelpaavan jos onnellisuus on jopa pudonnut tuosta 50-luvun tilanteesta.

Mitä naiset teette asialle? Jotain mikä ei vaadi miesten panostusta koska ei teillä ole oikeutta miesten puolesta päättää asioita sen enempää kuin miehillä on naisten asioihin valtaan.

No kyllä ja ei. Naisella ei ole valtaa päättää miesten tekemisistä. Sen sijaan naisella on kyllä täysi oikeus päättää, haluaako olla parisuhteessa ihmisen kanssa joka ei tee tasapuolisesti kotitöitä ja hoida lapsia. Sitten nainen ottaa kotityölusmuilijasta eron ja täällä ulistaan miten epistä on kun naiset ottaa suurimman osan eroista.