Äitini ei halua lähteä kylpylään lasten takia

Lapset 13v ja 5v. Paljon helpompaa mennä kylpylään tämän ikäisten lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mam kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mam kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lähteä kylpylään 6kk iköisen kanssa? Siis oikeasti, 6kk siellä altaissa turauttelemassa uimavaippoihin, lisäkis kyllä 6kk tulee kylmä uima-altaillaei se voi olla siellä kylpuläosastolla koko päivää, korkeintaan tunti.

Äly hoiiii!

Eli äirisi olisi jourunut joko vahtimaan isompaa kokoajan tai sitten sitä 6kk ikäistä. Ja tuoniköinen kyllä vaatii sitä ruokintaakin vielä useaan, et oletettvasti taida imettää enää joten onnistuisi pulloruokinta. Mutta jos imetät niin ei ole hyvä mwnnä mihinkään kylpylöihin hankkimaan rintatulehdusta, itsellä suihkun jälkeen vielä rinnat pukkas välillä maitoa ihan itsestäänkin (oksitosiinia erittyy aivoista mukavista kokemuksista ja kuuma suihku oli sitä-maitoa siis rinnoista), en todellakaan olisi lähtenyt pilaamaan toisten kylpyvesiä maidolla.

Ei ole joutunut vahtimaan päivääkään vanhempaa lasta, olen aina ollut mukana vierailemassa hänen luonaan ja en imetä koska vauvalle ei käy rintamaito ravinnoksi sairauden takia vaan ruoka tilataan ulkomailta joka on kehitetty juuri tähän sairauteen.

Ai vauvasi on synnyinäisesti laktoosi-inrolerantikko? Johan keksit pahan.

Ja kerroppa koska se diagnosoitiin? Niin kerron puhutko totta lainkaan.

Teholla lähete tehty molekyylikaryotyypitykseen jossa todettiin Williamsin oireyhtymä, jossa on suoliston kehittämättömyyttä ja imeytymishäiriö. Veren kalsiumpitoisuus nousee tavallisella maidolla tai rintamaidolla vaarallisen korkeaksi jolloin on hyperkalsemian riski. Siksi on olemassa tuote joka on suunniteltu tälläisille lapsille. Onko tarpeeksi hyvä selitys?

Lähdet sitten kiduttamaan erityislastasi kylpylän meteliin?

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Williamsin_oireyhtymä

"Oireyhtymää sairastavat ovat usein erittäin ulospäinsuuntautuneita, puheliaita ja sosiaalisia. Monilla heistä on musiikillisia taipumuksia. Absoluuttinen sävelkorva on yleinen[5] (jopa 30 %). Muusikoillakin absoluuttinen sävelkorva on harvinaisempaa.[6][7] Myös yliherkkä kuulo on tyypillistä. Tämä vaiva vähenee yleensä iän myötä.[3]"

Ei helvetti, mikä vanhempi.

"Syömistä vaikeuttaa mm. refluksitauti, imemisen ja nielemisen vaikeudet sekä valikoivuus ruoan suhteen ja oksentelu. "

Allasosastolle tuon vauvan ei kannata tulla laisinkaan, ei lapsesi ongelmat ole ohi vaikka nyt on sopiva ruoka.

Refluksi/imemis/nielemis ongelmat on hoidettu. Tuota kaikkea oli siihen asti kunnes löyty oireyhtymä ja siihen saatiin oikea hoito. Vauva ei oksentelu tai pulauttele enään. Nielemisvaikeudet on ohi, oli pitkään letkuruokinnassa ja kävin sairaalalla opettelemassa hoitajien kanssa oikeaa tapaa syöttää helpottaakseni ongelmaa. Puheterapeutin ansioista vauva on oppinut syömään pullosta ja on päässyt eroon letkusta. Syöminen onnistuu samanlailla nykyään kyin normaalilla vauvalla. Kyllä se niin vaan on että oikea tekniikka ja ruokavalio sai kaikki nuo ongelmat pois, ihmeellistä mutta totta. Silsi voin nykyään tehdä normaaleita asioita kun vauva voi hyvin.

Mam kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en ihmettele. Ei ole todellakaan yhtään leppoisaa mennä noin pienten kanssa uimaan. Saa olla todella tarkkana. Sinäkin yrität houkutella äitiäsi mukaan, jotta saisit lisäsilmäpareja. Myönnä. Minustakin olisi ihanaa käydä mun 1,5-, 4- ja 5- vuotiaiden kanssa uimahallissa, mutta ehkä sitä tosiaan ei kannata tehdä yksin ja jos joku tuleekin mukaan, niin tuskinpa voi itse missään vaiheessa uida rennosti, vaan pitää vahtia, ettei kukaan vahingossakaan huku.

Tottakai ja hän on itse halunnut olla auttamassa. Muutti toiselle puolelle Suomea luokseni jotta voi olla auttamassa minua lasten kanssa kun jäin yksin heidän kanssaan ja ensimmäiset kuukaudet jouduin viettämään joka päivä sairaalassa teholla vauvan kanssa. Hän on sanonut minulle itse että haluaa olla täällä jotta voi olla apuna ja olla siellä missä lapsenlapset ovat. Hän toimii kanssani välillä toisena vanhempana kun olen joutunut yksin hoitamaan raskauden synnytyksen sairaalajaksot ja myös 2 muuta isompaa lasta (vanhin ei ole siis tulossa mukaan reissuun, hän on omalla matkalla) ja tämä kaikki on mummolle ollut ok. Me olemme toistemme parhaita kavereita ja tuki sekä turva. Mutta kiva kiitos näistä vastauksista, ymmärrän äitiäni ehkä paremmi, hän ei välttämättä nauti tekemisestä samanlailla kuin minä. Minulle lapset ovat kaikki kaikessa ja haluan vain kivoja asioita heille näinä raskaina aikoina, olen toivonut että erosta huolimatta voimme tehdä samoja asioita kuin ennen eroa ja haluan antaa elämyksiä, itse nautin kyllä kylpylässä olemisesta lasten kanssa. Vaikka siinä saa olla tarkkana ja ei ole mitään hermolomaa mutta mielummin välillä teen mukavia asioita kuin että oltaisiin vain kotona. Minulla on stressinsietokyky kasvanut suunnattomasti vaikean raskauden, raskauden aikana eron, monen kuukauden sairaalassa olemisen jälkeen ja 3 lapsen hoitamisesta yksin kun nuorin on vasta 6kk. Ehkä sitten kysyn isää mukaan kun vihdoin pöly on laskeutunut eron jälkeen.

Toisessa viestissä sanot ettei äitisi ole hoitanut yhtään lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Mam kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en ihmettele. Ei ole todellakaan yhtään leppoisaa mennä noin pienten kanssa uimaan. Saa olla todella tarkkana. Sinäkin yrität houkutella äitiäsi mukaan, jotta saisit lisäsilmäpareja. Myönnä. Minustakin olisi ihanaa käydä mun 1,5-, 4- ja 5- vuotiaiden kanssa uimahallissa, mutta ehkä sitä tosiaan ei kannata tehdä yksin ja jos joku tuleekin mukaan, niin tuskinpa voi itse missään vaiheessa uida rennosti, vaan pitää vahtia, ettei kukaan vahingossakaan huku.

Tottakai ja hän on itse halunnut olla auttamassa. Muutti toiselle puolelle Suomea luokseni jotta voi olla auttamassa minua lasten kanssa kun jäin yksin heidän kanssaan ja ensimmäiset kuukaudet jouduin viettämään joka päivä sairaalassa teholla vauvan kanssa. Hän on sanonut minulle itse että haluaa olla täällä jotta voi olla apuna ja olla siellä missä lapsenlapset ovat. Hän toimii kanssani välillä toisena vanhempana kun olen joutunut yksin hoitamaan raskauden synnytyksen sairaalajaksot ja myös 2 muuta isompaa lasta (vanhin ei ole siis tulossa mukaan reissuun, hän on omalla matkalla) ja tämä kaikki on mummolle ollut ok. Me olemme toistemme parhaita kavereita ja tuki sekä turva. Mutta kiva kiitos näistä vastauksista, ymmärrän äitiäni ehkä paremmi, hän ei välttämättä nauti tekemisestä samanlailla kuin minä. Minulle lapset ovat kaikki kaikessa ja haluan vain kivoja asioita heille näinä raskaina aikoina, olen toivonut että erosta huolimatta voimme tehdä samoja asioita kuin ennen eroa ja haluan antaa elämyksiä, itse nautin kyllä kylpylässä olemisesta lasten kanssa. Vaikka siinä saa olla tarkkana ja ei ole mitään hermolomaa mutta mielummin välillä teen mukavia asioita kuin että oltaisiin vain kotona. Minulla on stressinsietokyky kasvanut suunnattomasti vaikean raskauden, raskauden aikana eron, monen kuukauden sairaalassa olemisen jälkeen ja 3 lapsen hoitamisesta yksin kun nuorin on vasta 6kk. Ehkä sitten kysyn isää mukaan kun vihdoin pöly on laskeutunut eron jälkeen.

Toisessa viestissä sanot ettei äitisi ole hoitanut yhtään lapsia.

Ei yksin.. Olen aina ollut mukana, joko käyn nyt hänen luonaan tai hän minun luona. Silloin kun olimme sairaalassa kuukausia äitini ei asunut täällä vaan kävin yksin sairaalassa kun isommat lapseni olivat hoidossa päiväkodissa tai koulussa. Siskoni asuu myös täällä joten viikonloppuna hän katsoi lapsia kun kävin sairaalassa. Äiti on asunut nyt täällä 4kk ja sen aikana minä olen kyläillyt hänen luonaan n kerran viikossa tai hän minun luona kerran viikossa. Yökylässä ollaan oltu joskus koko konkkaronkka tai vanhin lpaseni on ollut yksin mummolassa yötä kun minä olen ollut pienempien kanssa kotona. Joskus on katsonut lapsia sen aikaa kun olen laittanut pyykkejä koneeseen, imuroinnut tai tehny lumitöitä pikaisesti. Eli samassa talossa oltu kaikki. En missään nimessä halua vaivata ketään jollei ole ihan pakko, viimeiseen asti yritän pärjätä yksin, mutta äitini itse halusi muuttaa tänne avuksi kun tiesi tilaneeni ja arvostan sitä suuresti, olemme alustavasti puhuneet kun vauva on isompi niin hän voi katsoa joskus häntä että pääsen vaikka yksin kauppaan tai vaikka leffaan.

Pelkää joutuvansa toimimaan lastenvahtina ilman, että häneltä sitä kysytään.

Ja on ihan eri asia toimia pyydettynä vahtina (tai omasta ehdotuksesta), kuin sitten vahingossa päätyä vahtimaan "ilman suostumusta".

Ap vaikuttaa jotenkin naiivilta teiniltä. Mutta ei voi olla, kun on jo 8-vuotias lapsikin hänellä.

Ap, kuulostat tasapainoiselta vanhemmalta, joka on saanut luotua hyvät rutiinit pikkuperheellenne. Aktiviteettinne kuulostavat tervehenkisiltä! Voimavaroja sinulla tuntuu löytyvän. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi nyt ja tulevaisuudessa!

Vierailija kirjoitti:

Ap, kuulostat tasapainoiselta vanhemmalta, joka on saanut luotua hyvät rutiinit pikkuperheellenne. Aktiviteettinne kuulostavat tervehenkisiltä! Voimavaroja sinulla tuntuu löytyvän. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi nyt ja tulevaisuudessa!

Paitsi, että yrittää nakittaa hoitovastuuta isoäidille..

Eikö teidän lapset oo ikinä isovanhempien kanssa? :O mun mielestä isovanhemmat on rikkaus lapsille. Mun parhaat muistot on mummolasta.

Ja jos on tekemisissä niin kuinka usein?

Mulle on tärkeetä että sukulaissuhteet on tiiviit ja lapset tykkää kovasti kun on sellaisia lapsen maailmaan heittäytyviä aikuisia ympärillä. En oo teini, +30 v ja todellakin hoitanut omat lapset niin pitkälle yksin kuin voin ja olisi kyllä huono idea jäädä täysin yksin. On tervettä pitää ihmisiin yhteyttä ja varsinkin omaan perheeseen ☺

Mam kirjoitti:

Eikö teidän lapset oo ikinä isovanhempien kanssa? :O mun mielestä isovanhemmat on rikkaus lapsille. Mun parhaat muistot on mummolasta.

Ja jos on tekemisissä niin kuinka usein?

Mulle on tärkeetä että sukulaissuhteet on tiiviit ja lapset tykkää kovasti kun on sellaisia lapsen maailmaan heittäytyviä aikuisia ympärillä. En oo teini, +30 v ja todellakin hoitanut omat lapset niin pitkälle yksin kuin voin ja olisi kyllä huono idea jäädä täysin yksin. On tervettä pitää ihmisiin yhteyttä ja varsinkin omaan perheeseen ☺

Ei ole. Ainoat isovanhemmat, jotka ovat elossa ovat mieheni vanhemmat, jotka ryyppäsivät ja tappelivat koko miehen lapsuuden. Tappelun yleisin aihe oli, kumpi pääsee juomaan ja kumpi joutuu olemaan lasten kanssa kotona (joskin silloinkin päissään). Olisi ollut huostaanotto enemmän kuin tarpeen. Niih; Arvaappa kahdesti onko mieheni yhteyksissä omiin vanhempiinsa? Lapsillemme tämä parivaljakko on enemmän kuin kuollut. Hänellä meni pitkälle aikuisuuteen, ennen kuin oppi olemaan tuntematta tästä mitään syyllisyyttä. Ettei oikeasti ole pakko olla äitinsä kanssa missään tekemisissä vaan välien katkaisu oman mielenterveyden ja oman perheen hyvinvoinnin takia on paitsi ok niin myös järkevää.

Että joo; Ei sitä tajua ajatella, ettei kaikilla ole sitä normaalia sukua. Tai elossa olevaa sukua.

Mam kirjoitti:

Eikö teidän lapset oo ikinä isovanhempien kanssa? :O mun mielestä isovanhemmat on rikkaus lapsille. Mun parhaat muistot on mummolasta.

Ja jos on tekemisissä niin kuinka usein?

Mulle on tärkeetä että sukulaissuhteet on tiiviit ja lapset tykkää kovasti kun on sellaisia lapsen maailmaan heittäytyviä aikuisia ympärillä. En oo teini, +30 v ja todellakin hoitanut omat lapset niin pitkälle yksin kuin voin ja olisi kyllä huono idea jäädä täysin yksin. On tervettä pitää ihmisiin yhteyttä ja varsinkin omaan perheeseen ☺

Mun lapset ovat iksovanhempien kanssa, mutta ei olisi tullut mieleenkään lähbteä tuon ikäisten lasten kanssa kylpylään ilman, että lasten isä olisi myös mukana. 3-vuotias on vielä täysin peräänkatsottava kylpylässä ja jos on vielä sylivauva samaan aikaan, niin ei onnistu. Vai oliko tarkoituksesi, että äitisi joko vahtii 3-vuotiasta tai hoitaa vauvaa sen aikaa, kun sinä vahdit taaperoa?