Lue keskustelun säännöt.
Koulupsykologina mua suututtaa kun hiljaisia oppilaita käytetään häiriköiden tukioppilaina
10.04.2022 |
Ja tätähän tapahtuu. Häirikön (esim. keskittymis/käytöshäirikkö, tunne-elämältään ulospäin oireileva) viereen/ryhmään laitetaan todella usein se ryhmän hiljaisin ja kiltein oppilas. Tämä ihan kirjataan häirikön=erityisoppilaan pedagogisiin papereihin tukitoimena tyyliin "istumapaikka rauhallisen oppilaan vieressä", "opettelee sosiaalisia taitoja sopivissa pienryhmissä" jne. Ja häirikön positiiviset ominaisuudet (koska niitä pitää myös laittaa) saatetaan ilmaista "paikoitellen sosiaalisissa tilanteissa sujuu paremmin, kun ryhmä on oikea".
Ja tätä ihan rehtoreiden tasolta perustellaan sillä, että häirikköjen käytös/keskittyminen/tunne-elämän ongelmat/sosiaaliset ongelmat paranee sillä, että "oppii sosiaalisia taitoja mallioppimisen kautta toisilta oppilaita oikeassa vuorovaikutuksessa". Näillä häiriköiden kanssa paritetuilla oppilailla sanotaan usein olevan hyvät sosiaaliset taidot, eli ideana häirikkö oppii katsomalla kiltin oppilaan toimintaa. Oikeasti kyse on ihan päin vastoin, eli häiriköiden pakotetut parit ovat yleensä hiljaisia ja miellyttämisenhaluisia ressukoita. Sellaisia jotka eivät uskalla asettaa omia rajoja ja pitää omista oikeuksistaan kiinni. Ts. häiriköiden pareilla nimenomaan on puutteelliset sosiaaliset taidot ainakin jämäkkyyden osin.
Ja turha muuten kuvitella, että häirikkö+hiljainen kiltti oppilas istuvat siinä open silmän alla eturivin keskellä, eivät suinkaan välttämättä. Moni nepsy/adhd-tyyppinen lapsi haluaa istua luokan perällä, jotta näkee koko luokan.
Minusta on tosi väärin ja epäeettistä, että kilttien, hiljaisten ja itsestään melua pitämättömien lasten koulua ihan tieten tahdon hankaloitetaan aikuisten taholta tältä osin. Itse toki yritän tähän puuttua mutta olen mm. saanut rehtoreiden huudot päälleni, kun en ymmärrä miten homma toimii. Pas*kanmarjat. Psykologina nimenomaan ymmärrän, että sosiaalisia taitoja opitaan ryhmissä, mutta se ryhmätilanne ei ole sellainen että leijonan häkkiin heitetään joku ressukka uhri! Olen niin kypsä tähän toimintaan, tarkistakaapa palstalaiset ettei teidän lapsenne ole jommassa kummassa roolissa.
Kommentit (260)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin se kunnollinen, jonka viereen noi häiriköt aina istutettiin. Muistan vieläkin kun ärsytti. Parityöt piti sitten tehdä usein sen vieressä istuvan häirikön kanssa joka tietenkin oli pihalla kaikesta. Omat kaverisuhteet kärsi, kun en päässyt niin paljon olemaan muiden kanssa. Olin ujo, mutta puoleni olen silti onneksi osannut pitää aina, joten kiusatuksi en sentään joutunut.
Nykyään työskentelen erityislasten parissa ja pidän huolen, että tukilapset saavat välillä "lepoa" ja olla ihan vain lapsia.
Ja sitten jotkut saavat olla koko ajan lapsia…kiva tukilapsille.
Mietittekö ikinä, että onko nykyisenkaltainen koulu hyvä? Lauma samanikäisiä lapsia, pakko tulla sinne joka päivä, pakko jaksaa nuo sosiaaliset kuviot?
Käytännössä luokissa taitaa olla nykyään niin paljon tuen tarpeisia, että kaikki muut ovat niitä tukilapsia.
Millainen koulu olisi sun mielestä sitten hyvä, jos siellä ei ole hyvä olla ikätovereita eikä joka päivä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on niin väärin, koska se hiljainen/kiltti oppilas voi olla vaikka ADD jolla itselläkin on haasteita.
Vierailija kirjoitti:
Oon sitä mieltä, että erkka-luokat ja pienryhmät takaisin. On kohtuutonta, että tunnollisia, kilttejä ja niitä jotka haluavat hoitaa koulunsa hyvin rangaistaan. Ei ole heidän tehtävänsä olla näiden häiriköiden tukipilareita, rauhoittajia ja mentoreita. Se on aikuisten tehtävä ja heidän tulisi keksiä keinot.
On mielestäni turha puhua leimaantumisesta, koska kyllä ne häiriköt leimaantuvat joka tapauksessa siellä normiluokissakin.
Todellakin! Pikku hiljaa sitten kokeilla osassa aineista olla sen isomman ryhmän mukana. Ja aikuinen tukena.
Vierailija kirjoitti:
Niin. Luokassa voi olla yli puolella oppilaista jokin käytöshäiriö tai erityisen tuen tarve. Ryhmäkoko on tapissa ja johonkin ne kaikki on laitettava istumaan. Jos 10 käytöshäiriöistä älämölöää yhdessä nipussa, niin ei ole toivoakaan yrittää kenenkään oppia siinä samassa huoneessa koskaan yhtään mitään.
t. Ope, en tosin enää kauaa!
Ps. Jos touhu ei miellytä, niin valittakaa kuntaan / poliitikoille, kouluilta näistä viimeisen 10 vuoden p*skauudistuksista ei ole koskaan kyselty eikä opettajien hätähuudoista välitetty.
Onnittelut alanvaihdosta! Samaa mieltä ops:n uudistuksesta, ihan p:stä koko juttu. Erityisluokkien alasajo oli myös yksi suuri virhe.
ap
Musta tehtiin kasarilla tällainen tukioppilas, kun kokeiltiin voi tarkkiksella ollet Jere siirtyä tavalliseen ryhmään. Jere istui mun vieressä ja mm rikkoi kaiken mun penaalista. Olin kiltti, joo, mutta mitä ei kukaan tiennyt oli mun kotiolot. Narsistinen ja henkisesti väkivaltainen äiti huusi ja haukkui minua 24/7 ja olin sen takia kyvytön pitämään rajojani. Jere oli mun viimeinen pisara ja jossei häntä olisisiirretty takaisin tarkkikselle niin jommalle kummalle meistä olisi käynyt pahasti hyvin pian. Mulla pimeni silmissä kun en missään saanut olla sekuntiakaan rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet oikeassa ap. Mietin, mikä olisi lopulta paras tapa auttaa häirikköä saamaan ystäviä ja pärjäämään luokassa ja ryhmissä. Onko siihen olemassa hyviä keinoja, vai pelkästään huonoja?
Jos ei ole hyviä, niin ei silti huonoja pidä käyttää jossa kilttiä lasta hyväksikäytetään ja pakotetaan olemaan ilkeän lapsen kaveri. Mieluummin olkoon ilkeä ilman kaveria kunnes oppii käyttäytymään niin että toiset haluavat hänen seuraa. Haluaisitko itse aikuinen olla väkisin jonkun hankalan ja vastenmielisen ihmisen kaveri?
Voi hyvää päivää, älkää takertuko ap:n ulosantiin. Kai vapaa-ajalla saa käyttää omaa kieltään?
Pitääkö kpulupsykologin olla vapaa-ajallaankin joku ylilempeä, ylikorrekti jne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että häirikön istuttaa sen hiljaisen ja kiltin lapsen viereen ei tee muuta kuin vaikeuttaa hiljaisen ja kiltin lapsen koulunkäyntiä.
T: Se hiljainen ja kiltti kenen viereen aina laitettiin häirikkö
Vierailija kirjoitti:
Jatkan vielä omaan viestiini kun äsken unohtui kirjoittaa tämä. Eli tällaistakin tapahtuu: jos vaikka joku lapsi, jolla on vaikeuksia syystä tai toisesta sosiaalisissa tilanteissa ja vaikea saada kavereita tultuaan ihan aiheeesta toisten lapsen torjumaksi, saa vihdoin ja viimein jonkun semikaverin sellaisesta lapsesta, joka on liian kiltti ja miellyttämisenhaluinen. Sitten tämän "hankalan" lapsen ja "kiltin" lapsen ystävyyttä yritetään oikein väkisin ajaa ja ylläpitää koulun aikuisten toimesta ja ajatellaan, miten hienoa on nyt kun tuo hankalakin lapsi on saanut ystävän. Esim. tunneilla, ruokatunneilla ja välitunneilla jopa heitä ohjataan yhteen! Pedagogisissa asiakirjoissa ja vanhempien kansssa palavereissa iloitaan, kun "hankalalla" lapsella sentään yksi kaveri.
Usein kolikon kääntöpuolena on, että tämä toinen osapuoli ei haluaisi välttämättä aidosti olla hankalan lapsen kanssa kaveri. Takaisin voi tulla piikittelyä, ilkeilyä, uhkaa, vähättelyä, jopa ihan väkivallan pelkoa tai väkivaltaa! Tyypillinen kuvio on, että oirehtiva lapsi suuttuu, jos toinen osapuoli haluaisi olla ihan muidenkin lasten kanssa kaveri tai mukana välitunneilla porukassa. Olen nähnyt omin silmin, miten välkkävalvoja on käynyt hakemassa tällaisen ylikiltin lapsen porukkaleikistä kädestä pitäen mukaan, jotta pitäisi seuraa kahden kesken hankalalle kaverilleen, joka murjottaa sitä kun hän ei halunnut mukaan yhteiseen leikkiin. Tämäkin ihan järkyttävä kuvio.
ap
Just tämä asetelma on syvältä. Ei mielellään viittis puhua rassukoista. Niistähän oikein tehdään sellaisia kun perustellaan kusipään olemassaolon tarkoitus ja oikeutetaan kaltoin kohtelu. Ja näistä kusipäistä. Eihän nekään lähtökohtaisesti sitä ole kuin itselleen soveltumattomana ympäristön takia. Ja aina on ihmisiä ikävä kyllä joiden tarpeeseen ei osata vastata. Ja itse olen saanut tarpeekseni psykologeista ja muusta koskaan niistä ei ole ollut hyötyä. Elinikäisiä leimoja saat ja maksat kertaalleen hintaa tuotetuista taakoista. Puhumattakaan vielä siitä pahemmasta versiosta josta puhun vaikeimpana tauti luokkana. Ymmärrän totuutta vastaa tämä kirjoitus mutta ei ratkaise mitään. Moni näistä hiljaisista on harkitseva tapa tehdä asioita ei vain kaikkialle sovellu. Usein kun aikansa seuraavat menevät ja pärjäävät paremmin oppivat sivusta katsomalla. Noh minkäs teet ainakin omat lahjat menevät hukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin, minulla on erityislapsi joka sai stipendin siitä miten hyvin tukee muita samalla luokalla olevia ja miten hyvä ystävä on mutta samalla unohtuu se että iso massa häiriköiviä lapsia estää lapseni opiskelua varsin tehokkaasti ja opettajilla ei ole mitään keinoja puuttua tähän... Tämä ns. maailman onnellisin maa on varsin mätä täällä lasten osuudella ja samalla mahdoton tehtävä opettajille - jaksamista opettajille siis... ja auta armias jos joku alkaa kiusata erityislastani niin katson hyvin tarkkaan kaikki Dexterin kaudet uudelleen...
Minä olin juuri sellainen hiljainen ja kiltti tyttö, joka sijoitettiin istumaan keskelle vilkkaiden poikien laumaa.
Onneksi äitini ei sietänyt sitä, vaan otti asian puheeksi opettajan kanssa. Pääsin takaisin entiselle paikalleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti sinulta evätään koulu"psykologin" pätevyys mahdollisimman pikaisesti. Idiootti.
ongelma-leevin äiti suuttu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti sinulta evätään koulu"psykologin" pätevyys mahdollisimman pikaisesti. Idiootti.
ongelma-leevin äiti suuttu
Nauroin samaa, että nyt johonkin osui ja upposi kovasti :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Musta tehtiin kasarilla tällainen tukioppilas, kun kokeiltiin voi tarkkiksella ollet Jere siirtyä tavalliseen ryhmään. Jere istui mun vieressä ja mm rikkoi kaiken mun penaalista. Olin kiltti, joo, mutta mitä ei kukaan tiennyt oli mun kotiolot. Narsistinen ja henkisesti väkivaltainen äiti huusi ja haukkui minua 24/7 ja olin sen takia kyvytön pitämään rajojani. Jere oli mun viimeinen pisara ja jossei häntä olisisiirretty takaisin tarkkikselle niin jommalle kummalle meistä olisi käynyt pahasti hyvin pian. Mulla pimeni silmissä kun en missään saanut olla sekuntiakaan rauhassa.
Niinpä sinusta tulee ongelma vaikka et ollut lähtökohtaisesti ongelma. Todella harmi. Eikä se rauha mihinkään riitä vaan ympäristö missä pystyt elämään ja toteutumaan. Nämä hiljaiset eivät lopulta enää viesti ja saa toiveitaan toteutumaan ja jotkut ajattelee että se on OK.
Mulla on ADHD enkä ole ikinä ollut mikään häirikkö, että kiitos vain.
Vierailija kirjoitti:
Eikö lapsi voi sanoa, ettei suostu. Vanhemmat voivat soittaa rehtorille ja siitä ylöspäin.
Itse vanhempana otin tämän esille suoraan opettajalle ja sanoin, että en halua oman lapseni olevan häirikön vieressä rauhoittamassa häntä, koska se vaikuttaa negatiivisesti lapseni oppimiseen ja on väärin lastani kohtaan. Tämän asian nostin esille kolmikantakeskustelussa, jossa siis lapseni oli myös mukana. Meillä tällä oli vaikutusta, kun opettaja joutui vastaamaan tuosta vanhemmalle. Riitti että olin ystävällinen ja sanomisistani painokas, katsoin silmiin ja en nostanut muuta asiaa esille. Eli tämä oli ykkösprioriteettini kyseisessä keskustelussa.
Koulupsykologi kyllä tietää ja ymmärtää resurssien vähyyden. Siitähän tämä ilmiö johtuu. Että valitusta poliitikoille ja kunnille, jos haluaa saada jotakin aikaiseksi. Opettajille asiasta on turha sanoa kun tietävät sen itsekin ja kärsivät siitä myös, mutta minkäs teet.
Eikö tuota kilttien ja rauhallisten tukilapsipakotusta ole jo joissain päiväkodeissa? Kysytäänkö näiltä lapsilta omaa suostumusta koko hommaan vai valitaanko heitä nimenomaan siksi etteivät uskalla sanoa ei?
Aika kammottavaa toimintaa, saadaan kaikenlaiset ongelmat sosialisoitua, vaikka vaikeasti oireilevien oikea paikka olisi jossain erityisryhmässä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta tämä on ennen kaikkea työrauhakysymys. Laitapa ne "häiriköt" vierekkäin, niin sen jälkeen kukaan luokasta ei opi mitään. Kaikki kärsii. Yksi avustaja ei auta, koska häirikköjä on usein enemmän kuin kaksi ja lisäksi ne eivät tottele avustajia.
Yläkoulun ope
Ymmärrän kyllä tämän ja symppaan myös opettajia! Pitäisi olla enemmän kohdennettuja pienluokkia, joustavia opetusjärjestelyitä, toiminnallista opiskelua, osaavia ja riittävästi avustajia. Mutta silti suurin sympatiani on noiden kilttien ja hiljaisten puolella, sillä heidän kärsimyksen näen omassa työssä selvimmin. Lapselle tai nuorelle puolikin vuotta häirikön parina on todella pitkä aika ja lisäksi luo kuvaa, ettei aikuisiin voi oikein luottaa.
ap
Ihanaa että joku vielä pitää kilttien ja hiljaisten puolta. Itse olen koulussa ollut kiltti ja hiljainen ja häiriköitä sai pelätä eikä ketään opettajaa kiinnostanut.
Nyt olen päiväkodissa lastenhoitaja ja yritän aina huomioida myös kiltit ja "helpot" lapset mutta tuntuu että opettajia ja psykologeja ym kiinnostaa vaan huonosti käyttäytyvät häiriköt ja heidän aika menee vain heihin ja heidän ongelmiin. Itse en laita kilttejä lapsia väkisin leikkimään näiden väkivaltaisten kanssa, vaikka joku psykologi sitäkin ehdotti palaverissa.
Se hiljainen oppilas on usein ujo, eikä todellakaan halua istua etupulpetissa opettajan katseen alla. Mulla kesti lukioon saakka se ujo olemus joka ei halunnut etupulpettiin. Silloin tunsi kaikkien silmät selässään. Mieluummin reunariviin tai taakse. Tästäkin myöhemmin kasvanut ulos, mutta kuulostaa kauhealta. Mun oppimisesta ei ujona/vähän hiljaisena/kilttinä olisi tullut hevonpaskaakaan, kun olisin koko ajan jännittänyt mitä se rääväsuu siinä vieressä seuraavaksi keksii.