Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Koulupsykologina mua suututtaa kun hiljaisia oppilaita käytetään häiriköiden tukioppilaina

Vierailija
10.04.2022 |

Ja tätähän tapahtuu. Häirikön (esim. keskittymis/käytöshäirikkö, tunne-elämältään ulospäin oireileva) viereen/ryhmään laitetaan todella usein se ryhmän hiljaisin ja kiltein oppilas. Tämä ihan kirjataan häirikön=erityisoppilaan pedagogisiin papereihin tukitoimena tyyliin "istumapaikka rauhallisen oppilaan vieressä", "opettelee sosiaalisia taitoja sopivissa pienryhmissä" jne. Ja häirikön positiiviset ominaisuudet (koska niitä pitää myös laittaa) saatetaan ilmaista "paikoitellen sosiaalisissa tilanteissa sujuu paremmin, kun ryhmä on oikea".

Ja tätä ihan rehtoreiden tasolta perustellaan sillä, että häirikköjen käytös/keskittyminen/tunne-elämän ongelmat/sosiaaliset ongelmat paranee sillä, että "oppii sosiaalisia taitoja mallioppimisen kautta toisilta oppilaita oikeassa vuorovaikutuksessa". Näillä häiriköiden kanssa paritetuilla oppilailla sanotaan usein olevan hyvät sosiaaliset taidot, eli ideana häirikkö oppii katsomalla kiltin oppilaan toimintaa. Oikeasti kyse on ihan päin vastoin, eli häiriköiden pakotetut parit ovat yleensä hiljaisia ja miellyttämisenhaluisia ressukoita. Sellaisia jotka eivät uskalla asettaa omia rajoja ja pitää omista oikeuksistaan kiinni. Ts. häiriköiden pareilla nimenomaan on puutteelliset sosiaaliset taidot ainakin jämäkkyyden osin.

Ja turha muuten kuvitella, että häirikkö+hiljainen kiltti oppilas istuvat siinä open silmän alla eturivin keskellä, eivät suinkaan välttämättä. Moni nepsy/adhd-tyyppinen lapsi haluaa istua luokan perällä, jotta näkee koko luokan.

Minusta on tosi väärin ja epäeettistä, että kilttien, hiljaisten ja itsestään melua pitämättömien lasten koulua ihan tieten tahdon hankaloitetaan aikuisten taholta tältä osin. Itse toki yritän tähän puuttua mutta olen mm. saanut rehtoreiden huudot päälleni, kun en ymmärrä miten homma toimii. Pas*kanmarjat. Psykologina nimenomaan ymmärrän, että sosiaalisia taitoja opitaan ryhmissä, mutta se ryhmätilanne ei ole sellainen että leijonan häkkiin heitetään joku ressukka uhri! Olen niin kypsä tähän toimintaan, tarkistakaapa palstalaiset ettei teidän lapsenne ole jommassa kummassa roolissa.

Kommentit (260)

Vierailija
61/260 |
10.04.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Se, että häirikön istuttaa sen hiljaisen ja kiltin lapsen viereen ei tee muuta kuin vaikeuttaa hiljaisen ja kiltin lapsen koulunkäyntiä.

T: Se hiljainen ja kiltti kenen viereen aina laitettiin häirikkö 

Täällä toinen samaan tilanteeseen jatkuvasti koulussa joutunut. Vieläkin suututtaa oman koulunkäynnin hankaloituminen tuosta, ne häiriköt ja erityisesti ne opettajat jotka jatkuvasti laittoivat mut aina uudelleen tuohon tilanteeseen, kun olin vähän aikaa saanut istua jossain muualla (meilöä vaihdettiin 4 krt vuodessa istumajärjestys). Vasta nyt aikuisena oon oppinut pois miellyttämisenhaluisuudesta ja liiasta kilttiydestä, harmi etten vielä peruskoulussa uskaltanut sanoa kuin nyt voisin niin ehkä tilanne olisi ollut toinen.

Vierailija
62/260 |
10.04.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Eikö lapsi voi sanoa, ettei suostu. Vanhemmat voivat soittaa rehtorille ja siitä ylöspäin.

Vanhemmat voivat myös ihan ottaa asian puheeksi opettajan kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
63/260 |
10.04.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun lapsella oli ystävä (5. lk tyttö), jolla oli jotain probleemaa tunne-elämän kanssa, en tiedä tarkemmin. Mutta olivat kavereita ja tämä tyttö oli omasta lapsestani tosi mustasukkainen. Esim. pommitti sekopäisillä viesteillä silloin kun lapseni oli toisen kaverin luona yökylässä. Tuo tyttö olisi halunnut meille yökylään mutta lapseni ei sitä haluanut ja ilman muuta kunnioitin hänen toivettaan. Vastaavasti hän ei myöskää halunnut tälle ystävälleen yökylään, sanoi että tuntuu ihan kamalalta koko ajatuskin. Ymmärrän tässä lastani, sillä aina kun näin häntä tämän ystävän kanssa, oli ystävän käytös todella vaativaa. Kaiken piti mennä hänen säännöillään, hän vähätteli ja mitätöi eri tavoin lastani. Ihan suoraan jouduin jopa neuvomaan lastani ottamaan tähän ystävään etäisyyttä, mikäli käytös ei muutu. 

Hän ottikin etäisyyttä mutta huippua oli, että ensin ystävän tukihenkilö otti minuun yhteyttä fb viestillä ja kertoi lapsen äidin luvalla ja pyynnöstä, miten tärkeää tyttöjen välinen ystävyys on tälle toiselle tytölle. Kertoi tytön diagnoosit, hoitokontaktit, terapiat jne. ja kertoi miten äärimmäisen tärkeää olisi päästä yökylään. Tukihenkilö kirjoitti olevansa valmis itse tulemaan pariksi tunniksi illalla tyttöjen kanssa yökyläilylle mukaan katsomaan, että kaikki sujuu mukavasti ja seuraavana päivän olisi ollut myös valmis tulemaan! Vastasin, että ajatus yökyläilystä ahdistaa lastani, joten asiasta ei enää keskustella ja blokkasin tukihenkilön. 

Vierailija
64/260 |
10.04.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet oikeassa ap. Mietin, mikä olisi lopulta paras tapa auttaa häirikköä saamaan ystäviä ja pärjäämään luokassa ja ryhmissä. Onko siihen olemassa hyviä keinoja, vai pelkästään huonoja?

Jos ei ole hyviä, niin ei silti huonoja pidä käyttää jossa kilttiä lasta hyväksikäytetään ja pakotetaan olemaan ilkeän lapsen kaveri. Mieluummin olkoon ilkeä ilman kaveria kunnes oppii käyttäytymään niin että toiset haluavat hänen seuraa. Haluaisitko itse aikuinen olla väkisin jonkun hankalan ja vastenmielisen ihmisen kaveri?

Kiinnostaisi myös kuulla mitä ope voisi tehdä sen sijaan? Itse olin myös se hiljainen ja kiltti oppilas, joten ymmärrän ongelman. Mutta miten opetat jos häiriköt istuu samassa nipussa?

Vierailija
65/260 |
10.04.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet oikeassa ap. Mietin, mikä olisi lopulta paras tapa auttaa häirikköä saamaan ystäviä ja pärjäämään luokassa ja ryhmissä. Onko siihen olemassa hyviä keinoja, vai pelkästään huonoja?

Jos ei ole hyviä, niin ei silti huonoja pidä käyttää jossa kilttiä lasta hyväksikäytetään ja pakotetaan olemaan ilkeän lapsen kaveri. Mieluummin olkoon ilkeä ilman kaveria kunnes oppii käyttäytymään niin että toiset haluavat hänen seuraa. Haluaisitko itse aikuinen olla väkisin jonkun hankalan ja vastenmielisen ihmisen kaveri?

Kiinnostaisi myös kuulla mitä ope voisi tehdä sen sijaan? Itse olin myös se hiljainen ja kiltti oppilas, joten ymmärrän ongelman. Mutta miten opetat jos häiriköt istuu samassa nipussa?

Lisään, että olen siis nykyään opettaja.

Vierailija
66/260 |
10.04.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet oikeassa ap. Mietin, mikä olisi lopulta paras tapa auttaa häirikköä saamaan ystäviä ja pärjäämään luokassa ja ryhmissä. Onko siihen olemassa hyviä keinoja, vai pelkästään huonoja?

Jos ei ole hyviä, niin ei silti huonoja pidä käyttää jossa kilttiä lasta hyväksikäytetään ja pakotetaan olemaan ilkeän lapsen kaveri. Mieluummin olkoon ilkeä ilman kaveria kunnes oppii käyttäytymään niin että toiset haluavat hänen seuraa. Haluaisitko itse aikuinen olla väkisin jonkun hankalan ja vastenmielisen ihmisen kaveri?

Kiinnostaisi myös kuulla mitä ope voisi tehdä sen sijaan? Itse olin myös se hiljainen ja kiltti oppilas, joten ymmärrän ongelman. Mutta miten opetat jos häiriköt istuu samassa nipussa?

No ainakin lähtökohta tulisi olla, ettei ketään yksittäistä kilttiä, hiljaista jne. oppilaista laiteta säännönmukaisesti sen häirikön pariksi. Kärsiköön sitten mieluummin koko luokka kuin että yksi oppilas joutuisi aina (tai pidempään) istumaan pelottavan tyypin vieressä ja tekemään parityöt yms. hänen kanssaan. Eli missään nimessä ei pidä parittaa häirikön/aggressiivisen/kiusaajan/uhkaavan tyypin kanssa ketään kilttiä, joka ei osaaa pitää omista oikeuksistaan kiinni. Tai oikeastaan ketään ei pitäisi tieten tahtoen parittaa tuollaisen tyypin kanssa. Istukoot yksin, tehkööt ryhmä/parityöt yksin, jne. 

Oma kokemukseni 90-luvulta. Olin kiltti ja hiljanen tyttö,  hyvä koulussa näkemättä vaivaa. Sen sijaan että oppimistani oltaisiin eriytetty ylöspäin, minut jatkuvasti paritettiin oikeasti pelottavien "kovispoikien" kanssa. Siis sellaisten, jotka polttivat, imppasivat, ryyppäsivät, ajelivat laittomasti 6.luokkalaisina viritetyillä mopoilla jne. Ajatus opella oli varmasti, että minä kilttinä jotenkin rauhoitan näitä ja he oppivat minulta. Muistan monia pari- ja ryhmätöitä, jossa ryhmässäni olin kovispojat räkimässä ja syljeskelmässä ja minä tärisin kauhusta. Samalla katsoin, miten kaverini tekivät projektia yhteisessä ryhmässään ja heillä oli kivaa ja rentoa ja mietin miten epäreilua tämä on, että minä en voi olla tuossa kivassa porukassa. 

6-luokan yhden ryhmätyön muistan tosi tarkkaan. Oli kuviksen pidempi projekti, piti mennä piirtämään luontoon eri kohteita tyyliin yhdellä kertaa rakennus, toisella kertaa kasvi jne. Nykyään ehkä ei ees olisi mahdollista, sillä mentiin ihan reilusti koulualueen ulkopuolelle. Parini oli luokan pahin häirikkö, joka oli mm sylkenyt naamalleni, törkännyt pääni juoma-automaattiin niin että hammas osui huuleen ja tuli pahasti verta ja uhannut hakata "aivot pellolle" musta monta kertaa jos vasikoin. En hetkeäkään epäillyt, etteikö niin olisi voinut tehdä, sillä oli ollut monissa tappeluissa mukana. Tämän tyypin kanssa siis jouduin useamman kerran lähtemään koulualueen ulkopuolelle tuohon painajaismaiseen kuvisprojektiin ja voin sanoa, että pelkäsin ihan sairaasti. Tein jopa elämäni ensimmäiset kaksi lintsausta tuon projektin takia, teeskentelin kipeää. 

Jännä muuten tuossa 12-vuotiaan ajattelu, että ei edes tullut mieleen puhua kotona tai opettajalle, että pelkään ihan tosissani etenkin tätä xx-poikaa. Kai itselläni oli vääränlainen auktoriteettien (vanhemmat, opettajat) pelko. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
67/260 |
10.04.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Jos oikeasti olisit psykologi, et käyttäisi sanaa häirikkö. Tai jos olet, olet väärällä alalla. T. Toinen koulupsykologi

Teitä psykologeja ei sitten haittaa kuvailla toista lasta ressukaksi? Olisitteko itse mielellänne ressukoita?

Vierailija
68/260 |
10.04.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oikeasti olisit psykologi, et käyttäisi sanaa häirikkö. Tai jos olet, olet väärällä alalla. T. Toinen koulupsykologi

Teitä psykologeja ei sitten haittaa kuvailla toista lasta ressukaksi? Olisitteko itse mielellänne ressukoita?

Ylempänä jonkyseenalaistin ap:n ammatin. Terminologia ja ulostulo ovat epätyyppillisiä psykologeille. ”Ressukka”- ei! ”Häirikkö” -ei!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
69/260 |
10.04.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Jos oikeasti olisit psykologi, et käyttäisi sanaa häirikkö. Tai jos olet, olet väärällä alalla. T. Toinen koulupsykologi

Minua ärsyttää, että ap käyttää sanaa "ressukka".

Vierailija
70/260 |
10.04.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mää veikkaan että luokkaryhmät lasketaan ihan systemaattisesti näin että siellä on tietynlaisia ihmisiä määrä x ja toisenlaisia ryhmä y.

Itse olisin varmasti saanut parempia numeroita esim kotikoulussa kun olen introvertti ja yövirkku.

Päiväs aikaan olotila on ihan kuin tainnutettu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
71/260 |
10.04.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tässä on myös se puoli, että eihän tässä vaarannu pelkästään ns. tukilapsen oikeus aitoon lapsuuteen vaan myös hänen tulevaisuutensa opintopaikkaa ja työuraa myöden. Ns. tukilapseksi laitettu lapsi, joka ei jaksa "tehtävässään" ei tietenkään jaksa myöskään opiskelua entiseen tapaan ja häiriköinti ja kiusaaminen sekä häiritsee oppimista että todennäköisesti stressaa lasta jatkuvasti.

Näillä eväillä ei enää kilpailla monistakaan opiskelupaikoista, voi olla vaikeaa jaksaa niitä tulevaisuuden opintoja ja voi olla ongelmia stressin hallinnan ja omien rajojen kanssa. Tämä voi johtaa loppuupalamiseen ja siitä ei palauduta täysin entiselleen. Tämä luonnollisesti tulee myös maksamaan lapsellenne satojen tuhansien ansiomenetykset työuran aikana. Onnellisuudesta puhumattakaan.

Miettikääpä vastaavaa tilannetta työpaikallenne, itseänne "tukityöntekijäksi" oikean työnne lisäksi. Olisiko se ok? Miten se voi lapselle, joka siis on lapsi, olla ok?

Vierailija
72/260 |
10.04.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Koulunkäyntiavustajako siellä kirjoittelee.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
73/260 |
10.04.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja tuo alkaa jo päiväkodissa, ts. toisia lapsia pidetään esimerkiksi käyttä'ytymisellään opireilevien lasten tukilapsina! Siis ihan puhutaankin heistä tukilapsina. Ihan kuin heillä ei olisi oikeutta olla ihan vain lapsia!

Vierailija
74/260 |
10.04.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet oikeassa ap. Mietin, mikä olisi lopulta paras tapa auttaa häirikköä saamaan ystäviä ja pärjäämään luokassa ja ryhmissä. Onko siihen olemassa hyviä keinoja, vai pelkästään huonoja?

Jos ei ole hyviä, niin ei silti huonoja pidä käyttää jossa kilttiä lasta hyväksikäytetään ja pakotetaan olemaan ilkeän lapsen kaveri. Mieluummin olkoon ilkeä ilman kaveria kunnes oppii käyttäytymään niin että toiset haluavat hänen seuraa. Haluaisitko itse aikuinen olla väkisin jonkun hankalan ja vastenmielisen ihmisen kaveri?

Kiinnostaisi myös kuulla mitä ope voisi tehdä sen sijaan? Itse olin myös se hiljainen ja kiltti oppilas, joten ymmärrän ongelman. Mutta miten opetat jos häiriköt istuu samassa nipussa?

No ainakin lähtökohta tulisi olla, ettei ketään yksittäistä kilttiä, hiljaista jne. oppilaista laiteta säännönmukaisesti sen häirikön pariksi. Kärsiköön sitten mieluummin koko luokka kuin että yksi oppilas joutuisi aina (tai pidempään) istumaan pelottavan tyypin vieressä ja tekemään parityöt yms. hänen kanssaan. Eli missään nimessä ei pidä parittaa häirikön/aggressiivisen/kiusaajan/uhkaavan tyypin kanssa ketään kilttiä, joka ei osaaa pitää omista oikeuksistaan kiinni. Tai oikeastaan ketään ei pitäisi tieten tahtoen parittaa tuollaisen tyypin kanssa. Istukoot yksin, tehkööt ryhmä/parityöt yksin, jne. 

Oma kokemukseni 90-luvulta. Olin kiltti ja hiljanen tyttö,  hyvä koulussa näkemättä vaivaa. Sen sijaan että oppimistani oltaisiin eriytetty ylöspäin, minut jatkuvasti paritettiin oikeasti pelottavien "kovispoikien" kanssa. Siis sellaisten, jotka polttivat, imppasivat, ryyppäsivät, ajelivat laittomasti 6.luokkalaisina viritetyillä mopoilla jne. Ajatus opella oli varmasti, että minä kilttinä jotenkin rauhoitan näitä ja he oppivat minulta. Muistan monia pari- ja ryhmätöitä, jossa ryhmässäni olin kovispojat räkimässä ja syljeskelmässä ja minä tärisin kauhusta. Samalla katsoin, miten kaverini tekivät projektia yhteisessä ryhmässään ja heillä oli kivaa ja rentoa ja mietin miten epäreilua tämä on, että minä en voi olla tuossa kivassa porukassa. 

6-luokan yhden ryhmätyön muistan tosi tarkkaan. Oli kuviksen pidempi projekti, piti mennä piirtämään luontoon eri kohteita tyyliin yhdellä kertaa rakennus, toisella kertaa kasvi jne. Nykyään ehkä ei ees olisi mahdollista, sillä mentiin ihan reilusti koulualueen ulkopuolelle. Parini oli luokan pahin häirikkö, joka oli mm sylkenyt naamalleni, törkännyt pääni juoma-automaattiin niin että hammas osui huuleen ja tuli pahasti verta ja uhannut hakata "aivot pellolle" musta monta kertaa jos vasikoin. En hetkeäkään epäillyt, etteikö niin olisi voinut tehdä, sillä oli ollut monissa tappeluissa mukana. Tämän tyypin kanssa siis jouduin useamman kerran lähtemään koulualueen ulkopuolelle tuohon painajaismaiseen kuvisprojektiin ja voin sanoa, että pelkäsin ihan sairaasti. Tein jopa elämäni ensimmäiset kaksi lintsausta tuon projektin takia, teeskentelin kipeää. 

Jännä muuten tuossa 12-vuotiaan ajattelu, että ei edes tullut mieleen puhua kotona tai opettajalle, että pelkään ihan tosissani etenkin tätä xx-poikaa. Kai itselläni oli vääränlainen auktoriteettien (vanhemmat, opettajat) pelko. 

Mutta pakko kertoa miten tämä homma jatkui. Kaupunkiimme (jossa ilmeisesti tehtiin jonkun opetuskoulutuksen/tutkijalaitoksen kanssa yhteistyötä) tuli omaan yläasteaikaani pilotti ilmeisesti jonkinlaisista tasoryhmistä, vaikka niistä ei silloin puhuttu. En muista millä nimellä kutsuttiin, olisiko ollut jotain kohdentamista? En voi muistaa. No mutta jokatapauksessa opiskelijat jaoteltiin kolmeen eri "tasoon", ja itse pääsin suoraan sanottuna parhaimpaan. Sellaiseen jossa oli hyvä koulumotivaatio, ei työrauhaongelmia, kiinnostus maailman asioihin. Mikään huippukoulu Ressu tai Syk ei ollut kuitenkaan kyseessä, eli suoriutumispaineet ja kilpailuasetelma olivat suhteellisen vähäiset. Ysin numerosta jo iloittiin kovasti ja kannustettiin toisiamme. Sitten oli vanhanmallitset "tarkkikset" joskin sitä sanaa ei ysärillä enää käytetty. Olisiko ollut joku "tuetumpi luokka tms.", virallista termiä en muista. Sitten oli näiden väliltä oleva luokka, ihan tavallisia seiskan oppilaita, ehkä parempia taito- ja taideaineissa kuin lukuaineissa, jossain määrin naljailua opettajille ja omaa luokkaani äänekkäämpi luokka, mutta ei mikään häirikköluokka kuitenkaan. omat ystäväni olivat omalla luokallani, osa sillä "tavallisemmalla luokalla".

Mutta mikä mieletön ero! Miten ihana opiskella, kun ei ollut työrauhaongelmia. Me kohdeltiin opettajia kivasti ja he kohteli meitä myös kohteliaasti ja arvostavasti. Keskusteltiin mm. filosofiasta opettajien kanssa, opettajat kertoi jopa meille henkilökohtaisia asioitaan kun ei ollut pelkoa että joutuisivat naurunalaisiksi. Harjoiteltiin väittelyä englantilaiseen tapaan kohteliaasti (asiat riitelee, ei ihmiset), pohdittiin elämän suuria kysymykisiä kun oltiin saatu jo pakolliset oppisisällöt käytyä läpi. Ikinä ei tarvinut pelätä kiusaamista, nälvintää jos vastasi väärin yms. Oli todella korjaava kokemus yläaste, siitä iso iso kiitos. Käsittääkseni myös sillä toisella luokalla "ei häirikkö"-luokalla oppilaat viihtyivät, oli toki välillä vähän jotain kränää, mutta ei siinä määrin mitä ala-asteella. Häirikköluokasta en tiedä miten siellä meni, mutta oppilasmäärä oli alle 10, joten se ehkä osaltaan helpottanut opettajia ja ehkä vienyt opettajilta painetta edetä opetussuunnitelman mukaisesti. 

Oman yläasteeni jälkeen en ole sittemmin törmännyt tällaiseen tasoryhmäkokeiluun. Oltaisiinko haudattu vähin äänin epäkorrektina? Sitä edelleen harmittelen, ettei meidän oppilaiden mielipiteitä ikinä kysytty, mikäli siis oli osa jotian tutkimusprojektia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
75/260 |
10.04.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hah, en minäkään tavismaallikoiden kanssa puhu ammattitermeillä. Kai psykologikin voi ns kansankieltä käyttää.

Me kaikki ymmärretään tasan tarkkaan, mikä on häirikkö. Sen sijaan ainakin osalle jäisi hiukan hämäräksi jos puhutaan oppilaasta, jolla on xx-haasteita xx-alueella jne jne

Vierailija
76/260 |
10.04.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti sinulta evätään koulu"psykologin" pätevyys mahdollisimman pikaisesti. Idiootti.

Koulupsykologi ei ole syyllinen teidän peruskouluikäisiin etupyllypieruihinne.

Vierailija
77/260 |
10.04.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oikeasti olisit psykologi, et käyttäisi sanaa häirikkö. Tai jos olet, olet väärällä alalla. T. Toinen koulupsykologi

Teitä psykologeja ei sitten haittaa kuvailla toista lasta ressukaksi? Olisitteko itse mielellänne ressukoita?

Ylempänä jonkyseenalaistin ap:n ammatin. Terminologia ja ulostulo ovat epätyyppillisiä psykologeille. ”Ressukka”- ei! ”Häirikkö” -ei!

Sen kun kyseenalaistat, en ota henkilökohtaisesti mitään niin vauva-palstalla kuin jodelissakaan. Tämä on viihdettä ja vapaa-aikaa. Ja ehkä nyt psykologina ymmärrät ihmisen tiedonkäsittelyn ymmärrettävän ja evolutiivisperustaisen taipumuksen muodostaa asioita yläkäsitteidnen mukaisiin kategorioihin, jotka paikoitellen ovat liian yleistäviä, kuten juuri ressukka tai häirikkö, mutta ehkä tavoittavat kuitenkin jotain oleennaista muutoin varsin laajasta ja monisyisestä ilmiöstä. Maailmasta tulisi liian kaoottinen, jos joka termi ja käsite pitäisi aina määritellä riittävän eksaktilla ja poliittisesti korrektilla tavalla. Käsitteiden epämääräiisyys on tosiasia eikä siitä ole haittaa niin kauan kuin sen tiedostaa. 

ap 

Vierailija
78/260 |
10.04.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Hah, en minäkään tavismaallikoiden kanssa puhu ammattitermeillä. Kai psykologikin voi ns kansankieltä käyttää.

Me kaikki ymmärretään tasan tarkkaan, mikä on häirikkö. Sen sijaan ainakin osalle jäisi hiukan hämäräksi jos puhutaan oppilaasta, jolla on xx-haasteita xx-alueella jne jne

Yritä tsempata. ”Tavismaallikko”, kirjoitusvirheet ja ajatusmaailma eivät oikein psykologille haiskahda. Ehkä noviisi sellainen voisi tuottaa tuollaista tekstiä. T. 15 vuotta psykologina

Vierailija
79/260 |
10.04.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voihan psykologeissakin olla pässejä.

Vierailija
80/260 |
10.04.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tässä on myös se puoli, että eihän tässä vaarannu pelkästään ns. tukilapsen oikeus aitoon lapsuuteen vaan myös hänen tulevaisuutensa opintopaikkaa ja työuraa myöden. Ns. tukilapseksi laitettu lapsi, joka ei jaksa "tehtävässään" ei tietenkään jaksa myöskään opiskelua entiseen tapaan ja häiriköinti ja kiusaaminen sekä häiritsee oppimista että todennäköisesti stressaa lasta jatkuvasti.

Näillä eväillä ei enää kilpailla monistakaan opiskelupaikoista, voi olla vaikeaa jaksaa niitä tulevaisuuden opintoja ja voi olla ongelmia stressin hallinnan ja omien rajojen kanssa. Tämä voi johtaa loppuupalamiseen ja siitä ei palauduta täysin entiselleen. Tämä luonnollisesti tulee myös maksamaan lapsellenne satojen tuhansien ansiomenetykset työuran aikana. Onnellisuudesta puhumattakaan.

Miettikääpä vastaavaa tilannetta työpaikallenne, itseänne "tukityöntekijäksi" oikean työnne lisäksi. Olisiko se ok? Miten se voi lapselle, joka siis on lapsi, olla ok?

Juuri tämä ja kiitos tästä kirjoituksesta! Olen ihan liian monen tukilapsen nähneen maksaneen kovaa emotionaalista hintaa siitä, että ovat sinnitelleet tukilapsena/mallioppilaana. Vääristää käsitystä aikuisten oikeudenmukaisuudesta ja samalla tulee tunne, että oma kiltteys ei kanna. Kun kukaan ei auta rajojen asettamisessa, ei niitä myöskään ikinä opita. Tällainen ihminen on riskissä a) masentua b) uhriutua ja joutua/kokea työpaikkakiusaamista jatkossakin, kun ei ole koskaan oppinut kunnolla ärähtämään ja pitämään puoliaan. 

Lisäksi, kuten aiemmin kirjoitin, etenkin pienillä lapsilla tämä voi oireilla epämääräisinä oireina, kuten vastustus kouluunlähtöön, maha/pääkivut, kastelu, oksentelu. Pienen lapsen voi olla tosi vaikea sanottaa mistä on kyse ja vähän vanhemmalla koululaisella mukaan astuu myös häpeä ja siksi vaikea tuoda omaa pahaa oloa ja sen syytä aikuisten tietoon. 

Paljon puhutaan koulukiusaamisesta ja kouluväkivallasta ja hyvä niin, mutta tämänkaltainen epäsuoran haitallisen vuorovaikutuksen kohteeksi joutuminen saisi olla enemmän tapetilla. 

ap 

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi kolme kolme