Lue keskustelun säännöt.
Koulupsykologina mua suututtaa kun hiljaisia oppilaita käytetään häiriköiden tukioppilaina
10.04.2022 |
Ja tätähän tapahtuu. Häirikön (esim. keskittymis/käytöshäirikkö, tunne-elämältään ulospäin oireileva) viereen/ryhmään laitetaan todella usein se ryhmän hiljaisin ja kiltein oppilas. Tämä ihan kirjataan häirikön=erityisoppilaan pedagogisiin papereihin tukitoimena tyyliin "istumapaikka rauhallisen oppilaan vieressä", "opettelee sosiaalisia taitoja sopivissa pienryhmissä" jne. Ja häirikön positiiviset ominaisuudet (koska niitä pitää myös laittaa) saatetaan ilmaista "paikoitellen sosiaalisissa tilanteissa sujuu paremmin, kun ryhmä on oikea".
Ja tätä ihan rehtoreiden tasolta perustellaan sillä, että häirikköjen käytös/keskittyminen/tunne-elämän ongelmat/sosiaaliset ongelmat paranee sillä, että "oppii sosiaalisia taitoja mallioppimisen kautta toisilta oppilaita oikeassa vuorovaikutuksessa". Näillä häiriköiden kanssa paritetuilla oppilailla sanotaan usein olevan hyvät sosiaaliset taidot, eli ideana häirikkö oppii katsomalla kiltin oppilaan toimintaa. Oikeasti kyse on ihan päin vastoin, eli häiriköiden pakotetut parit ovat yleensä hiljaisia ja miellyttämisenhaluisia ressukoita. Sellaisia jotka eivät uskalla asettaa omia rajoja ja pitää omista oikeuksistaan kiinni. Ts. häiriköiden pareilla nimenomaan on puutteelliset sosiaaliset taidot ainakin jämäkkyyden osin.
Ja turha muuten kuvitella, että häirikkö+hiljainen kiltti oppilas istuvat siinä open silmän alla eturivin keskellä, eivät suinkaan välttämättä. Moni nepsy/adhd-tyyppinen lapsi haluaa istua luokan perällä, jotta näkee koko luokan.
Minusta on tosi väärin ja epäeettistä, että kilttien, hiljaisten ja itsestään melua pitämättömien lasten koulua ihan tieten tahdon hankaloitetaan aikuisten taholta tältä osin. Itse toki yritän tähän puuttua mutta olen mm. saanut rehtoreiden huudot päälleni, kun en ymmärrä miten homma toimii. Pas*kanmarjat. Psykologina nimenomaan ymmärrän, että sosiaalisia taitoja opitaan ryhmissä, mutta se ryhmätilanne ei ole sellainen että leijonan häkkiin heitetään joku ressukka uhri! Olen niin kypsä tähän toimintaan, tarkistakaapa palstalaiset ettei teidän lapsenne ole jommassa kummassa roolissa.
Kommentit (260)
Vierailija kirjoitti:
Tää on ihan totta ja se on väärin. Mä olen erityisluokanopettaja, joten meillä tuota ei niinkään harrasteta, mutta kai sulla on joku ehdotus, miten aineenopettajat tai luokanopettajat voi tilanteen ratkaista? Koska jos luokkakoot ei pienene tai opettajia ja ohjaajia tule lisää, ei muutakaan mahdollisuutta ole.
Tällä hetkellä luokan-/ aineenopettajan työ on aikalailla päivästä selviämistä, erityisopettajan tukea ei ehdi saamaan ja pienluokille ei ole mahdollisuutta saada oppilaita, koska ne on ääriä myöten täynnä.
Väärinhän se on, siitä olen ihan samaa mieltä. Se on tosi epäreilua sille hiljaiselle oppilaalle, mutta muutakaan mahdollisuutta ei ole. Oppilasta ei voi laittaa muualle opiskelemaan, koska muuta tilaa ei ole. Ohjaajaa ei saada auttamaan, koska ei ohjaajaa ole. Lapset on pakko pitää luokassa ja saada vielä oppimaankin jotain.
Tähän auttaisi toki sekin, että koulupsykologin apua saisi, mutta meidän kunnassa on puolen vuoden jonot. Oppilas ei saa apua ja jatkaa häiriköintiä ja se toistuu päivästä toiseen. Ei opettajatkaan ole tyytyväisiä aina siihen työhön, mitä on mahdollista näillä resursseilla tehdä.
Ei mulla ole muuta ratkaisua kuin antaa vaan sitten koko luokan kärsiä kollektiivisesti vrt. että yksi yksittäinen oppilas kärsii moninkertaisesti työskennellesssään kaksin tai pienrymässä sen häirikön kanssa. Koulupsykologina mua myös toisinaan ärsyttää myös se, että opettajat ovat eniten vaatimassa apua ja tukea näille eniten ulospäin oireileville = häiriköiville oppilailleen eivätkä aina ymmärrä, että meitä psykologeja työllistää myös sisäänpäin oireilevat. Eli ne, joita opettajat todennäköisesti pitävät helppoina ja kiltteinä lapsina, vaikka taustalla voi olla aika vaikeaakin mielenterveyden ongelmia, jota luokkatilanne pahentaa.
En siis syytä opettajia, syytän päättäjiä ja olen aika pessimisti Suomen koulujärjestelmän tilasta ja lasten ja nuorten (=tulevaisuuden veronmaksajien) psyykkisestä voinnista. 10-20 vuoden päästä nuorten eläkeläisten määrä on moninkertaistunut nykyisestä ja nytkin se on hurjan korkea. Siis nuorten aikuisten eläkepäätökset mielenterveyssyiden vuoksi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole lukenut koko ketjua. Tein kuitenkin sellaisen havainnon, että "koulupsykologin" kielenkäyttö ja käsitykset eivät vaikuta kovin ammattimaisilta. Aihe toki on oikein tarpeellinen. Ei ole asiallista kutsua hiljaisempia lapsia ressukoiksi. He(kin) ovat vasta lapsia ja kehittyvät. Monelle kehittyy oikein hyvät sosiaaliset taidot, kun vain antaa rauhassa kypsyä.
Vierailija kirjoitti:
Itse kävin peruskoulun suurimmaksi osaksi 2010-luvulla, ja kyllä, jouduin ala-asteella todella usein sen pahimman häirikköpojan viereen. Usein tunneilla tämä poika riehui ja oli niin mahdoton, että opettaja määräsi hänet istumaan eturiviin aivan opettajanpöydän eteen ja tietenkin määräsi vielä pojan viereen jonkun "näyttämään hyvää esimerkkiä." Se oli liian usein minä. Jouduin jättämään kivan pulpettiporukkani ja menemään sen häirikön viereen, kun en ujouteni takia uskaltanut sanoa opettajalle ei. Sitten ihmeteltiin miksi minusta tuli entistä hiljaisempi...
Ala-asteella myös satuin ystävystymään erään tytön kanssa, jolla oli ongelmia ystävien saamisessa. Tämä tyttö roikkui ja roikkui minussa kiinni kuin takiainen, ja kun yritin ottaa etäisyyttä ja viettää aikaa myös muiden kanssa, opettajat ottivat minut heti puhutteluun ja syyttivät kiusaamisesta. Minun "velvollisuuteni" oli yläasteen loppuun saakka olla tämän tytön kaveri, koska hän ei osannut/pystynyt ystävystymään muiden kanssa ollenkaan. Minun tuntemuksistani ei välitetty yhtään, ja tämän tytön äiti jopa sanoi eräälle toiselle ystävälleni, että minä "kuulun" hänen tyttärelleen enkä saisi viettää aikaa kenenkään muun kanssa. Opettajatkin olivat samaa mieltä.
Ei olekaan ihme, että vihasin ala- ja yläastetta. Onneksi lopulta pääsin tästä takertuvasta ystävästä eroon, mutta samalla minulle annettiin se pahimman koulukiusaajan leima, vaikka en edes tehnyt mitään. Lukiossa onneksi sain viimein viettää aikaa kenen tahansa kanssa ilman pelkoa siitä, että minua alettaisiin yhtäkkiä pitämään toisia kiusaavana hirviönä.
Huh huh... kuinkahan moni suomalainen tälläkin hetkellä kokee samaa?
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut koko ketjua. Tein kuitenkin sellaisen havainnon, että "koulupsykologin" kielenkäyttö ja käsitykset eivät vaikuta kovin ammattimaisilta. Aihe toki on oikein tarpeellinen. Ei ole asiallista kutsua hiljaisempia lapsia ressukoiksi. He(kin) ovat vasta lapsia ja kehittyvät. Monelle kehittyy oikein hyvät sosiaaliset taidot, kun vain antaa rauhassa kypsyä.
Ressukka=poloinen, raasu. Aika hyvä termi mielestäni kuvaamaan lasta, jolla on puutteita sosiaalisissa taidoissa ja siksi hänet herkästi paritetaan "hankalan" lapsen kanssa siinä missä moni muu "napakampi" lapsi kieltäytyy moisesta "kunniasta". Jos lapseslla on puutteita sosiaalisissa taidoissa, ei todellakaan ole ideaali tilanne parittaa hänet haastavan, häiriköivän lapsen kaveriksi! Sosiaalisten taitojen kehityksessä etenkin jämäkkyyden ja rajoista kiinni pitämisessä on syytä saada ihan harjoittelua ja opetusta, samoin kuten muiden taitojenkin kehityksessä. On jotenkin hassu oletus, että sosiaaliset taidot kehittyvät itsekseen kun antaa rauhassa kypsyä. Niillä ehkä onkin näin, joilla on jo valmiiksi hyvät sosiaaliset taidot mutta niillä, joilla on haasteita sosiaalisissa taidoissa, on paljon etua siitä jos saavat oikeanlaista opastusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on ihan totta ja se on väärin. Mä olen erityisluokanopettaja, joten meillä tuota ei niinkään harrasteta, mutta kai sulla on joku ehdotus, miten aineenopettajat tai luokanopettajat voi tilanteen ratkaista? Koska jos luokkakoot ei pienene tai opettajia ja ohjaajia tule lisää, ei muutakaan mahdollisuutta ole.
Tällä hetkellä luokan-/ aineenopettajan työ on aikalailla päivästä selviämistä, erityisopettajan tukea ei ehdi saamaan ja pienluokille ei ole mahdollisuutta saada oppilaita, koska ne on ääriä myöten täynnä.
Väärinhän se on, siitä olen ihan samaa mieltä. Se on tosi epäreilua sille hiljaiselle oppilaalle, mutta muutakaan mahdollisuutta ei ole. Oppilasta ei voi laittaa muualle opiskelemaan, koska muuta tilaa ei ole. Ohjaajaa ei saada auttamaan, koska ei ohjaajaa ole. Lapset on pakko pitää luokassa ja saada vielä oppimaankin jotain.
Tähän auttaisi toki sekin, että koulupsykologin apua saisi, mutta meidän kunnassa on puolen vuoden jonot. Oppilas ei saa apua ja jatkaa häiriköintiä ja se toistuu päivästä toiseen. Ei opettajatkaan ole tyytyväisiä aina siihen työhön, mitä on mahdollista näillä resursseilla tehdä.
Ei mulla ole muuta ratkaisua kuin antaa vaan sitten koko luokan kärsiä kollektiivisesti vrt. että yksi yksittäinen oppilas kärsii moninkertaisesti työskennellesssään kaksin tai pienrymässä sen häirikön kanssa. Koulupsykologina mua myös toisinaan ärsyttää myös se, että opettajat ovat eniten vaatimassa apua ja tukea näille eniten ulospäin oireileville = häiriköiville oppilailleen eivätkä aina ymmärrä, että meitä psykologeja työllistää myös sisäänpäin oireilevat. Eli ne, joita opettajat todennäköisesti pitävät helppoina ja kiltteinä lapsina, vaikka taustalla voi olla aika vaikeaakin mielenterveyden ongelmia, jota luokkatilanne pahentaa.
En siis syytä opettajia, syytän päättäjiä ja olen aika pessimisti Suomen koulujärjestelmän tilasta ja lasten ja nuorten (=tulevaisuuden veronmaksajien) psyykkisestä voinnista. 10-20 vuoden päästä nuorten eläkeläisten määrä on moninkertaistunut nykyisestä ja nytkin se on hurjan korkea. Siis nuorten aikuisten eläkepäätökset mielenterveyssyiden vuoksi.
ap
Epäilen, että mainitsemasi suuntaus on tahallinen - tiedän, tämä kuulostaa pähkähullulta, mutta lännessä on tämä woke meneillään... Oletko lukenut ketjua YouTuben häiiriintyneet "lastenkanavat"? En tiedä, pidetäänkö häiriintyneisyyden määrää edes "korjattavana", näyttää siltä että sitä ollaan vain suuntaamassa poliittisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta epäilystä huolimatta uskon, että on vielä tulossa paljon hyviä muutoksia kouluelämään.
Peruskoulut ovat jo avohoitolaitoksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut koko ketjua. Tein kuitenkin sellaisen havainnon, että "koulupsykologin" kielenkäyttö ja käsitykset eivät vaikuta kovin ammattimaisilta. Aihe toki on oikein tarpeellinen. Ei ole asiallista kutsua hiljaisempia lapsia ressukoiksi. He(kin) ovat vasta lapsia ja kehittyvät. Monelle kehittyy oikein hyvät sosiaaliset taidot, kun vain antaa rauhassa kypsyä.
Ressukka=poloinen, raasu. Aika hyvä termi mielestäni kuvaamaan lasta, jolla on puutteita sosiaalisissa taidoissa ja siksi hänet herkästi paritetaan "hankalan" lapsen kanssa siinä missä moni muu "napakampi" lapsi kieltäytyy moisesta "kunniasta". Jos lapseslla on puutteita sosiaalisissa taidoissa, ei todellakaan ole ideaali tilanne parittaa hänet haastavan, häiriköivän lapsen kaveriksi! Sosiaalisten taitojen kehityksessä etenkin jämäkkyyden ja rajoista kiinni pitämisessä on syytä saada ihan harjoittelua ja opetusta, samoin kuten muiden taitojenkin kehityksessä. On jotenkin hassu oletus, että sosiaaliset taidot kehittyvät itsekseen kun antaa rauhassa kypsyä. Niillä ehkä onkin näin, joilla on jo valmiiksi hyvät sosiaaliset taidot mutta niillä, joilla on haasteita sosiaalisissa taidoissa, on paljon etua siitä jos saavat oikeanlaista opastusta.
Ressukka ja raasu tarvitsee tukea itsensä puolustamisessa. Ressukan vanhemmat ei osaa auttaa, muuten hän olisi kasvanut vahvemmaksi eikä antaisi itseään kohdella noin huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut koko ketjua. Tein kuitenkin sellaisen havainnon, että "koulupsykologin" kielenkäyttö ja käsitykset eivät vaikuta kovin ammattimaisilta. Aihe toki on oikein tarpeellinen. Ei ole asiallista kutsua hiljaisempia lapsia ressukoiksi. He(kin) ovat vasta lapsia ja kehittyvät. Monelle kehittyy oikein hyvät sosiaaliset taidot, kun vain antaa rauhassa kypsyä.
Ressukka=poloinen, raasu. Aika hyvä termi mielestäni kuvaamaan lasta, jolla on puutteita sosiaalisissa taidoissa ja siksi hänet herkästi paritetaan "hankalan" lapsen kanssa siinä missä moni muu "napakampi" lapsi kieltäytyy moisesta "kunniasta". Jos lapseslla on puutteita sosiaalisissa taidoissa, ei todellakaan ole ideaali tilanne parittaa hänet haastavan, häiriköivän lapsen kaveriksi! Sosiaalisten taitojen kehityksessä etenkin jämäkkyyden ja rajoista kiinni pitämisessä on syytä saada ihan harjoittelua ja opetusta, samoin kuten muiden taitojenkin kehityksessä. On jotenkin hassu oletus, että sosiaaliset taidot kehittyvät itsekseen kun antaa rauhassa kypsyä. Niillä ehkä onkin näin, joilla on jo valmiiksi hyvät sosiaaliset taidot mutta niillä, joilla on haasteita sosiaalisissa taidoissa, on paljon etua siitä jos saavat oikeanlaista opastusta.
Ressukka ja raasu tarvitsee tukea itsensä puolustamisessa. Ressukan vanhemmat ei osaa auttaa, muuten hän olisi kasvanut vahvemmaksi eikä antaisi itseään kohdella noin huonosti.
Samaa mieltä, ressukka tai raasu eivät ole mielestäni sinänsä haukkumasanoja. Ovat tosiaan ihmisiä, jotka ovat riskissä joutua ylikävellyiksi ja tarvitsevat tukea itsensä puolustamisessa. Koulumaailmassa ja muutenkin olisi tosi hyvä, jos aikuisilla olisi tarkka tutka havainnoida sitä, onko tiettyjen oppilaiden ystävyys tasaveroista vai onko joku ystävän roolissa hyväksikäytettynä. Tyyliin koska ei osaa sanoa ei, pelkää kiusaaja-kavereitaan tms. Vrt. Koskelan järkyttävä keissi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jatkan vielä omaan viestiini kun äsken unohtui kirjoittaa tämä. Eli tällaistakin tapahtuu: jos vaikka joku lapsi, jolla on vaikeuksia syystä tai toisesta sosiaalisissa tilanteissa ja vaikea saada kavereita tultuaan ihan aiheeesta toisten lapsen torjumaksi, saa vihdoin ja viimein jonkun semikaverin sellaisesta lapsesta, joka on liian kiltti ja miellyttämisenhaluinen. Sitten tämän "hankalan" lapsen ja "kiltin" lapsen ystävyyttä yritetään oikein väkisin ajaa ja ylläpitää koulun aikuisten toimesta ja ajatellaan, miten hienoa on nyt kun tuo hankalakin lapsi on saanut ystävän. Esim. tunneilla, ruokatunneilla ja välitunneilla jopa heitä ohjataan yhteen! Pedagogisissa asiakirjoissa ja vanhempien kansssa palavereissa iloitaan, kun "hankalalla" lapsella sentään yksi kaveri.
Usein kolikon kääntöpuolena on, että tämä toinen osapuoli ei haluaisi välttämättä aidosti olla hankalan lapsen kanssa kaveri. Takaisin voi tulla piikittelyä, ilkeilyä, uhkaa, vähättelyä, jopa ihan väkivallan pelkoa tai väkivaltaa! Tyypillinen kuvio on, että oirehtiva lapsi suuttuu, jos toinen osapuoli haluaisi olla ihan muidenkin lasten kanssa kaveri tai mukana välitunneilla porukassa. Olen nähnyt omin silmin, miten välkkävalvoja on käynyt hakemassa tällaisen ylikiltin lapsen porukkaleikistä kädestä pitäen mukaan, jotta pitäisi seuraa kahden kesken hankalalle kaverilleen, joka murjottaa sitä kun hän ei halunnut mukaan yhteiseen leikkiin. Tämäkin ihan järkyttävä kuvio.
ap
Kirjoitit uskomattoman tarkasti omasta lapsuudestani! Olin tuo kiltti ja miellyttämishaluinen osapuoli. Lapsuuteni oli muilta osin hyvä, mutta tämä kuvio ja kaveri teki siitä helvetin. En jaksa alkaa kuvailla yksityiskohtaisia tapahtumia. En yksinkertaisesti kestä mennä niihin muistoihin enää. Jollain tapaa hrlpottavaa kuulla kuitenkin, että edes joku aikuinen on tämäntyyppisen kuvion pistänyt merkille. Silloin itsestäni tuntui, ettei kukaan tajua, miltä tuo kaikki minusta tuntui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut koko ketjua. Tein kuitenkin sellaisen havainnon, että "koulupsykologin" kielenkäyttö ja käsitykset eivät vaikuta kovin ammattimaisilta. Aihe toki on oikein tarpeellinen. Ei ole asiallista kutsua hiljaisempia lapsia ressukoiksi. He(kin) ovat vasta lapsia ja kehittyvät. Monelle kehittyy oikein hyvät sosiaaliset taidot, kun vain antaa rauhassa kypsyä.
Ressukka=poloinen, raasu. Aika hyvä termi mielestäni kuvaamaan lasta, jolla on puutteita sosiaalisissa taidoissa ja siksi hänet herkästi paritetaan "hankalan" lapsen kanssa siinä missä moni muu "napakampi" lapsi kieltäytyy moisesta "kunniasta". Jos lapseslla on puutteita sosiaalisissa taidoissa, ei todellakaan ole ideaali tilanne parittaa hänet haastavan, häiriköivän lapsen kaveriksi! Sosiaalisten taitojen kehityksessä etenkin jämäkkyyden ja rajoista kiinni pitämisessä on syytä saada ihan harjoittelua ja opetusta, samoin kuten muiden taitojenkin kehityksessä. On jotenkin hassu oletus, että sosiaaliset taidot kehittyvät itsekseen kun antaa rauhassa kypsyä. Niillä ehkä onkin näin, joilla on jo valmiiksi hyvät sosiaaliset taidot mutta niillä, joilla on haasteita sosiaalisissa taidoissa, on paljon etua siitä jos saavat oikeanlaista opastusta.
Niinkö ne sosiaaliset taidot kehittyvät, että laitetaan kiusaajan viereen kiusattavaksi? Onko se jokin sosiaalisten taitojen puute, että osaa käyttäytyä? Siinä ei ole mitään sääliteltävää. En tiedä, miten sinä ymmärrät sen, että sosiaalisten taitojen annetaan rauhassa kypsyä, mutta minä ainakin niin, että oppilas saa osakseen kunnioitusta ja asiallista kohtelua, johon hän voi samalla tavoin vastata. Kenenkään taidot eivät kehity niin, ei etene niin, että pistetään häirikkö viereen huutamaan, kun ei sitä muuallekaan voi laittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin se kunnollinen, jonka viereen noi häiriköt aina istutettiin. Muistan vieläkin kun ärsytti. Parityöt piti sitten tehdä usein sen vieressä istuvan häirikön kanssa joka tietenkin oli pihalla kaikesta. Omat kaverisuhteet kärsi, kun en päässyt niin paljon olemaan muiden kanssa. Olin ujo, mutta puoleni olen silti onneksi osannut pitää aina, joten kiusatuksi en sentään joutunut.
Nykyään työskentelen erityislasten parissa ja pidän huolen, että tukilapset saavat välillä "lepoa" ja olla ihan vain lapsia.
Mielestäni on epäeettistä käyttää mitään tukilapsia ollenkaan. He ovat lapsia ja lapsityövoima on laitonta myös palkattomasti ja he ovat koulussa oppimassa itse omaa elämäänsä ja tulevaisuuttansa varten eivätkä opettamassa/kasvattamassa muita.
Tämä. Sama tukilapsikuvio on valitettavasti todellisuutta myös päiväkodissa.
Vierailija kirjoitti:
Mutta tämä on ennen kaikkea työrauhakysymys. Laitapa ne "häiriköt" vierekkäin, niin sen jälkeen kukaan luokasta ei opi mitään. Kaikki kärsii. Yksi avustaja ei auta, koska häirikköjä on usein enemmän kuin kaksi ja lisäksi ne eivät tottele avustajia.
Yläkoulun ope
Tarkkikset takaisin, jotta koululuokkiin voidaan taata opiskelurauha. Parilla häiriköllä ei pidä olla oikeutta sabotoida koko muun luokan opetusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut koko ketjua. Tein kuitenkin sellaisen havainnon, että "koulupsykologin" kielenkäyttö ja käsitykset eivät vaikuta kovin ammattimaisilta. Aihe toki on oikein tarpeellinen. Ei ole asiallista kutsua hiljaisempia lapsia ressukoiksi. He(kin) ovat vasta lapsia ja kehittyvät. Monelle kehittyy oikein hyvät sosiaaliset taidot, kun vain antaa rauhassa kypsyä.
Meinaatko, että tänne täytyisi kirjoittaa ammattitermein. Kuule, meillä kaikilla ihmistyön ammattilaisilla on vapaa-ajalla ihan samat arkikielen termit ja kaikki ilmaisut eivät todellakaan ole neutraalin ammattimaisia jatkuvasti.
Yritäpä kuvitella, että sama aloitus olisi tehty tänne käyttäen lausuntoihin ja tutkimusteksteihin soveltuvaa kieltä ja termistöä. Olisiko tätä hyvää keskustelua syntynyt?
Vierailija kirjoitti:
Olet oikeassa ap. Mietin, mikä olisi lopulta paras tapa auttaa häirikköä saamaan ystäviä ja pärjäämään luokassa ja ryhmissä. Onko siihen olemassa hyviä keinoja, vai pelkästään huonoja?
Sosiaalisten tilanteiden harjoittelu aikuisen ohjaamana/ valvomana ERI lasten kanssa. Ei niin että aina altistetaan se sama kaveri. Aikuisjohtoiset välitunti leikit ja pelit. Koulukutaarrorin/ psykologin vetämät sosiaalistentaitojen ryhmät. Opetusvideot erilaisista sosiaalisista tilanteista, ja keskustelu niiden pohjalta: mitä videossa tapahtui, mikä meni oikein/ väärin, miltä eri henkilöistä tuntui, miksi reagoivat kuten reagoivat, miten voisi toimia vaihtoehtoisella tavalla jne.
Vierailija kirjoitti:
Mä olin se kunnollinen, jonka viereen noi häiriköt aina istutettiin. Muistan vieläkin kun ärsytti. Parityöt piti sitten tehdä usein sen vieressä istuvan häirikön kanssa joka tietenkin oli pihalla kaikesta. Omat kaverisuhteet kärsi, kun en päässyt niin paljon olemaan muiden kanssa. Olin ujo, mutta puoleni olen silti onneksi osannut pitää aina, joten kiusatuksi en sentään joutunut.
Nykyään työskentelen erityislasten parissa ja pidän huolen, että tukilapset saavat välillä "lepoa" ja olla ihan vain lapsia.
Mitä ihmettä tarkoitat sanalla tukilapsi?
Vierailija kirjoitti:
Miksi koulupsyka puhuu hiljaisista oppilaista?
niin. ei ne häiritse heikkohermoista opettajaa, joten ei niistä tarvitse välittää
Olen ihan samaa mieltä aloittajan kanssa, oli hän sitten oikeasti koulupsyka tai ei. Vaikeilla nepsy - tai käytösoireilla lapsi tarvitsee aikuisjohtoista tukea. Siihen tehtävään tulisi palkata koulunkäynninavustaja tai henkilökohtainen avustaja. Ja sellainen, joka oikeasti tietää mitä on tekemässä. Esim nepsy-ymmärrystä tarvitaan, mutta myös traumatietoisuutta. Monen lapsen käytöksen takana on trauma (esim äidin synnytyksenjälkeinen masennus voi vaikuttaa lapsen sosiaalisten suhteiden oppimiseen vuosiakin myöhemmin)
Mutta ei. Näille "häiriköille" ei saada edes omaa erityisluokkaa vaikka näiden vanhemmatkin sitä toivovat. Inkluusio ei toimi.
t. "häirikön" äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin se kunnollinen, jonka viereen noi häiriköt aina istutettiin. Muistan vieläkin kun ärsytti. Parityöt piti sitten tehdä usein sen vieressä istuvan häirikön kanssa joka tietenkin oli pihalla kaikesta. Omat kaverisuhteet kärsi, kun en päässyt niin paljon olemaan muiden kanssa. Olin ujo, mutta puoleni olen silti onneksi osannut pitää aina, joten kiusatuksi en sentään joutunut.
Nykyään työskentelen erityislasten parissa ja pidän huolen, että tukilapset saavat välillä "lepoa" ja olla ihan vain lapsia.
Mitä ihmettä tarkoitat sanalla tukilapsi?
Eikö se mistään viestistä käynyt asiayhteydestä ilmi? Se on lapsi, joka on toisen lapsen tukena (mallina).
Pitää olla kunnon pituus, ei mitään viikon vapaita. Henkilön huoltaja huolehtii oppimisesta sinä aikana - hän on viime kädessä vastuussa oppivelvollisuuden toteutumisesta.