Lue keskustelun säännöt.
Koulupsykologina mua suututtaa kun hiljaisia oppilaita käytetään häiriköiden tukioppilaina
10.04.2022 |
Ja tätähän tapahtuu. Häirikön (esim. keskittymis/käytöshäirikkö, tunne-elämältään ulospäin oireileva) viereen/ryhmään laitetaan todella usein se ryhmän hiljaisin ja kiltein oppilas. Tämä ihan kirjataan häirikön=erityisoppilaan pedagogisiin papereihin tukitoimena tyyliin "istumapaikka rauhallisen oppilaan vieressä", "opettelee sosiaalisia taitoja sopivissa pienryhmissä" jne. Ja häirikön positiiviset ominaisuudet (koska niitä pitää myös laittaa) saatetaan ilmaista "paikoitellen sosiaalisissa tilanteissa sujuu paremmin, kun ryhmä on oikea".
Ja tätä ihan rehtoreiden tasolta perustellaan sillä, että häirikköjen käytös/keskittyminen/tunne-elämän ongelmat/sosiaaliset ongelmat paranee sillä, että "oppii sosiaalisia taitoja mallioppimisen kautta toisilta oppilaita oikeassa vuorovaikutuksessa". Näillä häiriköiden kanssa paritetuilla oppilailla sanotaan usein olevan hyvät sosiaaliset taidot, eli ideana häirikkö oppii katsomalla kiltin oppilaan toimintaa. Oikeasti kyse on ihan päin vastoin, eli häiriköiden pakotetut parit ovat yleensä hiljaisia ja miellyttämisenhaluisia ressukoita. Sellaisia jotka eivät uskalla asettaa omia rajoja ja pitää omista oikeuksistaan kiinni. Ts. häiriköiden pareilla nimenomaan on puutteelliset sosiaaliset taidot ainakin jämäkkyyden osin.
Ja turha muuten kuvitella, että häirikkö+hiljainen kiltti oppilas istuvat siinä open silmän alla eturivin keskellä, eivät suinkaan välttämättä. Moni nepsy/adhd-tyyppinen lapsi haluaa istua luokan perällä, jotta näkee koko luokan.
Minusta on tosi väärin ja epäeettistä, että kilttien, hiljaisten ja itsestään melua pitämättömien lasten koulua ihan tieten tahdon hankaloitetaan aikuisten taholta tältä osin. Itse toki yritän tähän puuttua mutta olen mm. saanut rehtoreiden huudot päälleni, kun en ymmärrä miten homma toimii. Pas*kanmarjat. Psykologina nimenomaan ymmärrän, että sosiaalisia taitoja opitaan ryhmissä, mutta se ryhmätilanne ei ole sellainen että leijonan häkkiin heitetään joku ressukka uhri! Olen niin kypsä tähän toimintaan, tarkistakaapa palstalaiset ettei teidän lapsenne ole jommassa kummassa roolissa.
Kommentit (260)
Mua jotenkin naurattaa Suomen tuudittautuminen vanhaan hyvään pisa-menestykseen, eikä lainkaan tajuta sitä miten nopeasti monet Aasian maat ja Virokin ovat tulleet heittämällä ohi. Ja miten kylmää kyytiä on tulossa Suomelle jatkossa entisen ylpeydenaiheen eli koulutuksen suhteen. Luuletteko, että jossain Intiassa, Koreassa, Japanissa tai Kiinassa katsottaisiin hyvällä sellaista häiriköintiä ja perseilyä mitä tapahtuu suomalaisissa peruskouluissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikös tämä nyt ole teidän sossutanttojen ajamaa mallia Suomeen. Lapset opettavat toisiaan… Tätähän tänne on koko ajan haluttu… nauttikaa. yt hedelmistänne.
Et näköjään taaskaan ymmärtänyt mitään. Et mitään!
Se on totta, että sosiaalistuminen tapahtuu ryhmässä. Lapset oppivat toisiltaan. Kumma, ettet ymmärrä, ettei todellakaan ole pakko laittaa noita ääripäitä pakosta olemaan keskenään. Muitakin mahdollisuuksia on.
Vierailija kirjoitti:
Eikö lapsi voi sanoa, ettei suostu. Vanhemmat voivat soittaa rehtorille ja siitä ylöspäin.
Vaatii ihmiseltä erinomaista itsetuntoa, ajatella voivansa vaikuttaa omaan hyvinvointiinsa koululaisena., vaikka sellaista vaihtoehtoa ei varsinaisesti anneta. Kukaan ei kysy, määrätään vain asioita, joten ihminen helposti uskoo joutuvansa alistumaan kaikessa.
Vierailija kirjoitti:
Mua jotenkin naurattaa Suomen tuudittautuminen vanhaan hyvään pisa-menestykseen, eikä lainkaan tajuta sitä miten nopeasti monet Aasian maat ja Virokin ovat tulleet heittämällä ohi. Ja miten kylmää kyytiä on tulossa Suomelle jatkossa entisen ylpeydenaiheen eli koulutuksen suhteen. Luuletteko, että jossain Intiassa, Koreassa, Japanissa tai Kiinassa katsottaisiin hyvällä sellaista häiriköintiä ja perseilyä mitä tapahtuu suomalaisissa peruskouluissa?
PISA-tulokset soveltuvat ainoastaan oman maan kehityksen arviointiin.
Tyhmäkin tajuaa, että on ihan eri asia osata lukea suomea kuin esim kiinaa, jossa joka sanalla on oma merkkinsä. Suomen lukeminen ja kirjoittaminen on maailman helpointa hommaa.
Kerran pari vuodessa voisi kysyä jokaiselta oppilaalta, mitä muuttaisi koulussa, jos voisi. Eikö olisi kiinnostavaa tietää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule ei koulupsykologi mitenkään yksin vastaa niistä tukitoimista vaan viime kädessä se on pedagogi eli opettaja ja/tai erityisopettaja. Koulupsykologi voi suositella jonkun oppilaan siirtämistä erityiseen tukeen, yksilöllistettyjä oppiaineita jne. mutta kyllä se on tasan tarkkaan opettaja, joka luokkansa istumajärjestyksen laittaa!
Istumajärjestys ei ole tukitoimi. Jos kyse on istumajärjestyksestä, kyseessä ei ole ”mallioppiminen” vaan opettajan järjestely. Jos se on väärä, koulupsykologin tehtävä on kirjata uusi, vain silloin voidaan puhua yksilöllisestä tuesta, jota seurataan.
Ei ole koulupsykologien tehtävä kirjata mitään tukitoimia. Opettaja laatii pedagogiset paperit niin tehostettuun ja erityiseen tukeen ja ne käsitellään moniammatillisesti. Vai olisiko sulle ok, jos koulupsykologi kirjaisi oppilaasi pedagogiseen paperiin, että "tukitoimena antaa joka 15 minuutin välein välitön palaute työskentelyn sujuvuudesta". Voisi oikeasti olla monelle tarkkaavuusongelmaiselle hyvä tukitoimi, sillä heillä on palkkio/palautejärjestelmässä todettu usein ongelmia, mutta luuletko että kukaan opettaja lähtisi tuollaista tukea toteuttamaan 25 oppilaan luokassa?
Suomessa on muuten paljon kouluja, joista yksinkertaisesti puuttuu koulupsykologeja kun ei saada rekrytoitua (en ihmettele henkiklökohtaisesti yhtään, koulupsykologin työstä ei saa kuin haukut ja on kamalassa vanhempien ja opettajien ristipaineessa), joten mites näissä koulupsykologittomissa kouluissa? Ei anneta mitään tukea, kun ei ole koulupsykologi sitä "kirjaamassa ja seuraamassa ja tekemässä uutta tukitoimea".
T. Luojan kiitos ENTINEN koulupsykologi
Kyllä se nyt vaan on koulupsykologin osaamisaluetta ja hopsiin kirjaa tukitoimet (kuten tietenkin muutkin oppilashuoltoryhmässä). Ja näitä palautejärjestelmiä, paikkoja luokassa, taukoja, lupia kävellä luokan ympäri, sermejä jne. jne. kirjataan useinkin. Jos opettaja ei niitä toteuta, niin sit ei toteuta, mutta on ne sinne kirjattava, jos ne sovitaan.
Koulupsykologi on lain mukaan löydyttävä joka koulussa, vaikka sit 1 pvä vko. Jos ei löydy, valitusta menemään.
-(Koulu)psykologien esimies/erityisasiantuntija
Onneksi en kaltaistesi ihmisten kanssa ole joutunut työskentelemään, sillä psykologi ei todellakaan itse kirjaa mitään pedagogisiin asiakirjoihin. On toki mukana käsittelemässä ja antaa mielipiteensä näkemyksensä perusteella osana kokonaisuutta mutta ei kirjaa yhtään mitään. Kirjaamisvastuun hoitaa aina oma opettaja joka tuen viime kädessä toteuttaa. Ja opettaja on viime kädessä lirissä, jos minä kirjoittaisin pedapaperiin tyyliin "opettaja antaa oppilaalle välittömän palautteen joka 15. minuutti" eikä ope tietenkään tällaiseen pysty, niin eiköhän vanhemmat sitten ole rukkaamassa AVI-valitusta kun koulun tukitoimet eivät toteudu.
Kaikkia edellä mainittuja tukitoimia ja muitakin tukitoimia opettaja saa myös ihan oman harkintansa mukaan käyttää heti kun huomaa tuen tarvetta. Ei tarvitse odottaa seuraavaa moniammatillisen tuen kokousta sitä varten. Ihmettelen myös opettajankoulutusta, jos siellä ei opeteta yhtään opetuksen erilaisia tukitoimia, jos nämä tulevat ihan uutena tietona opettajille. Olen ihan kypsä joidenkin opettajien ajatukseen, että "tukea en voi antaa, koska psykologi ei ole tutkinut/tavannut lasta/käynyt luokkavierailulla. Koulupsykologien resurssit on rajalliset, joten ihan turhaa viivyttelyä tuen kanssa tuollaiset.
Ja mitä tulee ap:n pointtiin siitä, että hiljaisia lapsia käytetään tasapainottamaan haastavia lapsia niin tunnistan ilmiön ja olisi hyvä, että tämän tekniikan ongelmista puhuttaisiin enemmän. Itse esim olen aikanaan suositellut "häiritsevälle" oppilaalle sermin takana istumista, mutta sain siitä erityisopettajan, rehtorin ja jonkun erityisen tuen suunnittelijan haukut päälle, koska sermin takana istuminen on kuulemma pahimman luokan ihmisoikeusrikos. Häiritsevästi käyttäytyvä lapsi siirrettiin sitten ihan tukipapereihin kirjattuna (ei oma näkemykseni) kiltin ja rauhallisen lapsen vieruskaveriksi takapenkkiin.
entinen koulupsykologi, ei ap
No jos sinun suosittelemia tukitoimia ei hopsiin kirjata, on ne sitten jonkun muun psykologin tekemiä. Ei tietenkään psykologi niitä sinne itse kirjoita, mutta ymmärtänet termien eron. Tottakai opettaja tukee, mutta heti, jos tukitoimista sovitaan, on ne oppilashuoltoryhmässä vanhempien kanssa sovittuja. Ja se on ihan laissa määriteltyä.
Minäkin plen tyytyväinen ettet ole minun ohjauksessani ollut, sen verran asenteellista kommentointia sinulta tulee.
Kuulepas, olen syystäkin tarkka näistä käsitteistä ja siitä kuka kirjaa ja mitä kirjaa. Tietäisitpä vaan, mitä työtehtäviä ollaan nakittamassa koulupsykologeille, jotka muutenkin jo aivan ylityöllisettyjä. Nimenomaan osalta opettajista (jopa rehtoreista) on tullut sellaista viestiä, että psykologin pitäisi olla open kanssa samalla koneella naputtelemassa pedagogista paperia tai jopa tehdä se opettajan puolesta. Kun järkevä protokolla menee niin, että opettaja naputtelee pedagogisen paperin raakaluonnoksen valmiiksi, konsultoi moniammatillisesti niitä ketä se koskee (ei koko porukkaa välttämättä tarvita, paikoitellen esim. kuraattori tai erikoissairaanhoidon työntekijä on kyseessä) ja moniammatillisen käsittelyn jälkeen muuttaa/lisäilee jotain kohtia.
Reality checkinä: koulupsykologilla esim. Helsingin alueella voi olla 1000 oppilasta vastuullaan. Maaseudulla heittämällä tuplaten. Tilastojen mukaan reilu 20% oppilaista saa joko tehostettua tai erityistä tukea. Lisäksi nämä pedagogiset asiakirjat ovat vain yksi pienehkö osa koulupsykologin työtä. Joten mieti siitä, kuinka tarkasti ja hartaasti psykologeilla on aikaa ja mahdollisuuksia kirjata tukitoimia pedagogisiin asiakirjoihin.
ENTINEN koulupsykologi, ei enää ikinä alalle palaava
Mikäli entisessä työpaikassasi on noin toimittu, ei ihme, jos on valitettu. Oikeusturvan (jokaisen) vuoksi opettaja ei saa kirjata yksin tukitoimia tehostetussa tai erityisessä tuessa, tämä on täysin yksiselitteistä. Silloin, kun koulupsykologeilla ei ole riittävästi aikaa tai ammattitaitoa, tulee palvelut ostaa ulkopuolelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö lapsi voi sanoa, ettei suostu. Vanhemmat voivat soittaa rehtorille ja siitä ylöspäin.
Vaatii ihmiseltä erinomaista itsetuntoa, ajatella voivansa vaikuttaa omaan hyvinvointiinsa koululaisena., vaikka sellaista vaihtoehtoa ei varsinaisesti anneta. Kukaan ei kysy, määrätään vain asioita, joten ihminen helposti uskoo joutuvansa alistumaan kaikessa.
Vastasit vissiin ihmiselle, jollai ei ole mitään tajua lapsista ja joka ei edes tajunnut asiaa, vaikka se "kädestä pitäen" selitettiin aloituksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa koulu aloitetaan turhan myöhään. Eskari pitäisi poistaa ja aloittaa koulu 5-vuotiaana. Monia juttuja tulisi karsia opetussuunnitelmasta kokonaan pois.
Itse kävin peruskoulun suurimmaksi osaksi 2010-luvulla, ja kyllä, jouduin ala-asteella todella usein sen pahimman häirikköpojan viereen. Usein tunneilla tämä poika riehui ja oli niin mahdoton, että opettaja määräsi hänet istumaan eturiviin aivan opettajanpöydän eteen ja tietenkin määräsi vielä pojan viereen jonkun "näyttämään hyvää esimerkkiä." Se oli liian usein minä. Jouduin jättämään kivan pulpettiporukkani ja menemään sen häirikön viereen, kun en ujouteni takia uskaltanut sanoa opettajalle ei. Sitten ihmeteltiin miksi minusta tuli entistä hiljaisempi...
Ala-asteella myös satuin ystävystymään erään tytön kanssa, jolla oli ongelmia ystävien saamisessa. Tämä tyttö roikkui ja roikkui minussa kiinni kuin takiainen, ja kun yritin ottaa etäisyyttä ja viettää aikaa myös muiden kanssa, opettajat ottivat minut heti puhutteluun ja syyttivät kiusaamisesta. Minun "velvollisuuteni" oli yläasteen loppuun saakka olla tämän tytön kaveri, koska hän ei osannut/pystynyt ystävystymään muiden kanssa ollenkaan. Minun tuntemuksistani ei välitetty yhtään, ja tämän tytön äiti jopa sanoi eräälle toiselle ystävälleni, että minä "kuulun" hänen tyttärelleen enkä saisi viettää aikaa kenenkään muun kanssa. Opettajatkin olivat samaa mieltä.
Ei olekaan ihme, että vihasin ala- ja yläastetta. Onneksi lopulta pääsin tästä takertuvasta ystävästä eroon, mutta samalla minulle annettiin se pahimman koulukiusaajan leima, vaikka en edes tehnyt mitään. Lukiossa onneksi sain viimein viettää aikaa kenen tahansa kanssa ilman pelkoa siitä, että minua alettaisiin yhtäkkiä pitämään toisia kiusaavana hirviönä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän pointin, mutta koen kyllä tosi harmilliseksi, että koulupsykologin asenne on se, että esimerkiksi nepsylapset tai kotioloja oireilevat lapset ovat häirikköjä. Tällainen asenne näkyy VÄISTÄMÄTTÄ työskennellessä näiden "häiriköiden" kanssa. Esimerkiksi nepsyt kärsivät niistä oireistaan itse todella paljon ja saavat ympäristöstä vain negatiivista palautetta. Kun sitten "ammatti-ihmisenkin" asenne on se, että kyseessä on häirikkölapsi niin se pahimmillaan aiheuttaa vaan suunnatonta pahaa oloa sille lapselle. Toisaalta en syytä tästä psykologeja. Äärimmäisen harvalla ns. ammattilaisella on minkäänlaista koulutusta ja tietotaitoa esimerkiksi adhd:sta.
Työssäni nuo "häirikkölapset" ovat asiakkaitani siinä missä muutkin asiakkaat ja suhtaudun heihin empaattisesti ja arvostavasti, yritän miettiä mikä juuri heitä parhaiten auttaisi. En tietenkään kutsu heitä häiriköiksi työn puolesta! Kuten eilen kirjoitin, vauvapalstalle kirjoittelu ei ole työtä.
Psykologin lausunnossa tai potilaskirjauksessa saatan kyllä käyttää "häiritsevää käytöstä", "väkivaltaista käytöstä" tms tyyppisiä ilmaisuja ja niistäkin joku saattaa joskus ottaa nokkiinsa. Mutta tietyt asiat pitää ilmaista suoraan, esim. jos kirjoitan tekstiä lastenpsykiatriaa/muuta erikoissairaanhoitoa varten. Ei silloin mikään lähete menisi läpi, jos kirjoittaisin vaikka "Nico vielä harjoittelee sosiaalisia taitoja rauhallisen vierustoverinsa kanssa", samalla kun "Nico" vaikka häiritsee vieruskaveriaan potkimalla jatkuvasti tämän tuolia ja tökkimällä kynällä kylkeen.
ap
ps. Onpa kiva, että tämä ketju saanut näin paljon vastauksia! Toki kyllä surullista huomata, miten monella aikuisella on omilta kouluajoista (tai nyt omien lastensa kautta) kokemusta vastentahtoisena tukioppilaana olemisesta. Todellinen ilmiö siis.
Kirjoituksistasi ei kyllä oikein välity empatia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö lapsi voi sanoa, ettei suostu. Vanhemmat voivat soittaa rehtorille ja siitä ylöspäin.
Vaatii ihmiseltä erinomaista itsetuntoa, ajatella voivansa vaikuttaa omaan hyvinvointiinsa koululaisena., vaikka sellaista vaihtoehtoa ei varsinaisesti anneta. Kukaan ei kysy, määrätään vain asioita, joten ihminen helposti uskoo joutuvansa alistumaan kaikessa.
Vastasit vissiin ihmiselle, jollai ei ole mitään tajua lapsista ja joka ei edes tajunnut asiaa, vaikka se "kädestä pitäen" selitettiin aloituksessa.
Vaikka vanhemmat yrittäisivät estää lapsensa käyttämistä tukihenkilönä, tajuaako lapsi hyväksikäyttönsä olevan asia, johon voi pyytää apua? Sitä vain yritin tuoda esille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis jos lapsi kokee, että joutuu pakotettuun suhteeseen ollessan luokkatoverinsa avustaja, ja tämä epämukavuus tiedetään... tai sitä ei edes kysytä... niin silloinhan asenne on hyväksikäyttävä: "saat toimia tukihenkilönä/avustajana, pidit siitä tai et". Asia ei saisi olla yhden lapsen vastuulla, jos lapsen vastuulla lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta tämä on ennen kaikkea työrauhakysymys. Laitapa ne "häiriköt" vierekkäin, niin sen jälkeen kukaan luokasta ei opi mitään. Kaikki kärsii. Yksi avustaja ei auta, koska häirikköjä on usein enemmän kuin kaksi ja lisäksi ne eivät tottele avustajia.
Yläkoulun ope
Ymmärrän kyllä tämän ja symppaan myös opettajia! Pitäisi olla enemmän kohdennettuja pienluokkia, joustavia opetusjärjestelyitä, toiminnallista opiskelua, osaavia ja riittävästi avustajia. Mutta silti suurin sympatiani on noiden kilttien ja hiljaisten puolella, sillä heidän kärsimyksen näen omassa työssä selvimmin. Lapselle tai nuorelle puolikin vuotta häirikön parina on todella pitkä aika ja lisäksi luo kuvaa, ettei aikuisiin voi oikein luottaa.
ap
Millaisia ovat hiljaisten lasten vanhemmat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä, että kouluissa surutta käytetään hyväksi hiljaisia ja rauhallisia lapsia. Muistan itsekin kun eka-/tokaluokkalaisena hiljaisena ja kilttinä tyttönä jouduin usein samalla luokalla olevan levottoman pojan viereen kun vaihdettiin paikkoja. Pelkäsin tuota poikaa ja se kiusasi etenkin mua, koska poikkesin uskonnoltani muista (tuo kultainen 90-luku ja pieni maalaiskyläkoulu). Aina opettaja sen vaan istutti mun viereen/lähelle kun olin siitä päässyt hetkeksi eroon. Onneksi se muutti kolmosella pois niin pääsin siitä eroon. En tajua miten opettaja ei tuota tilannetta nähnyt😰
Ehkä helposti ajatellaan, että sillä hiljaisella ei ole tunteita tai omaa mieltä. tai ainakin, ettei mikään kosketa.
En ole noin optimistinen. En usko, että sitä hiljaista ajatellaan lainkaan, vaan opettaja tekee oman elämänsä helpommaksi panemalla sen kiltin siihen istumaan.
Vierailija kirjoitti:
No tuohan on monen vanhemman ihanne, ettei lapsi aseta heille rajoja tai pidä omista oikeuksistaan kiinni.
Siten vanhemmalle ei tule paha mieli siitä ettei jokin asia menisikään kuten itse haluaa eikä pääsisi lesoilemaan hyvin käyttäytyvillä lapsillaan, jotka tekevät temppuja käskystä <3
Ja sitten tyranniasta ei pääse eroon edes koulussa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä, että kouluissa surutta käytetään hyväksi hiljaisia ja rauhallisia lapsia. Muistan itsekin kun eka-/tokaluokkalaisena hiljaisena ja kilttinä tyttönä jouduin usein samalla luokalla olevan levottoman pojan viereen kun vaihdettiin paikkoja. Pelkäsin tuota poikaa ja se kiusasi etenkin mua, koska poikkesin uskonnoltani muista (tuo kultainen 90-luku ja pieni maalaiskyläkoulu). Aina opettaja sen vaan istutti mun viereen/lähelle kun olin siitä päässyt hetkeksi eroon. Onneksi se muutti kolmosella pois niin pääsin siitä eroon. En tajua miten opettaja ei tuota tilannetta nähnyt😰
Ehkä helposti ajatellaan, että sillä hiljaisella ei ole tunteita tai omaa mieltä. tai ainakin, ettei mikään kosketa.
En ole noin optimistinen. En usko, että sitä hiljaista ajatellaan lainkaan, vaan opettaja tekee oman elämänsä helpommaksi panemalla sen kiltin siihen istumaan.
heh, no joo. Se on vain yksikkö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma poika aina pistettiin rauhallisen tytön viereen istumaan koulussa, he alkoivat sitten myöhemmin seurustella, kask vuotta jo yhdessä, edelleen tää tyttö rauhoittaa häntä läsnäolollaan, en tiedä todellakaan mitä kaikkea tuo poika ois keksinyt, jos ei ois tyttöystävää, jolla on järkeä päässä ja hyvät käytöstavat.
Se ei todellakaan olisi ollut alunperin sen tytön tehtävä, vaikka nyt sattuivat päätymäänkin yhteen.
Seksuaalistakin vielä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän pointin, mutta koen kyllä tosi harmilliseksi, että koulupsykologin asenne on se, että esimerkiksi nepsylapset tai kotioloja oireilevat lapset ovat häirikköjä. Tällainen asenne näkyy VÄISTÄMÄTTÄ työskennellessä näiden "häiriköiden" kanssa. Esimerkiksi nepsyt kärsivät niistä oireistaan itse todella paljon ja saavat ympäristöstä vain negatiivista palautetta. Kun sitten "ammatti-ihmisenkin" asenne on se, että kyseessä on häirikkölapsi niin se pahimmillaan aiheuttaa vaan suunnatonta pahaa oloa sille lapselle. Toisaalta en syytä tästä psykologeja. Äärimmäisen harvalla ns. ammattilaisella on minkäänlaista koulutusta ja tietotaitoa esimerkiksi adhd:sta.
Työssäni nuo "häirikkölapset" ovat asiakkaitani siinä missä muutkin asiakkaat ja suhtaudun heihin empaattisesti ja arvostavasti, yritän miettiä mikä juuri heitä parhaiten auttaisi. En tietenkään kutsu heitä häiriköiksi työn puolesta! Kuten eilen kirjoitin, vauvapalstalle kirjoittelu ei ole työtä.
Psykologin lausunnossa tai potilaskirjauksessa saatan kyllä käyttää "häiritsevää käytöstä", "väkivaltaista käytöstä" tms tyyppisiä ilmaisuja ja niistäkin joku saattaa joskus ottaa nokkiinsa. Mutta tietyt asiat pitää ilmaista suoraan, esim. jos kirjoitan tekstiä lastenpsykiatriaa/muuta erikoissairaanhoitoa varten. Ei silloin mikään lähete menisi läpi, jos kirjoittaisin vaikka "Nico vielä harjoittelee sosiaalisia taitoja rauhallisen vierustoverinsa kanssa", samalla kun "Nico" vaikka häiritsee vieruskaveriaan potkimalla jatkuvasti tämän tuolia ja tökkimällä kynällä kylkeen.
ap
ps. Onpa kiva, että tämä ketju saanut näin paljon vastauksia! Toki kyllä surullista huomata, miten monella aikuisella on omilta kouluajoista (tai nyt omien lastensa kautta) kokemusta vastentahtoisena tukioppilaana olemisesta. Todellinen ilmiö siis.
Kirjoituksistasi ei kyllä oikein välity empatia.
Minusta siinä vällittyy empatia ja aito välittäminen. Erityisesti ilahduttaa se, että kerrankin kiinnitetään huomiota muihinkin kuin vain ongelmatapauksiin.
^Oli niin kiltti, että antoi kaikkensa. olihan jo monta vuotta ollut pakko, joten siirtymä oli suhteellisen pieni.
Ehkä helposti ajatellaan, että sillä hiljaisella ei ole tunteita tai omaa mieltä. tai ainakin, ettei mikään kosketa.