Lue keskustelun säännöt.
Koulupsykologina mua suututtaa kun hiljaisia oppilaita käytetään häiriköiden tukioppilaina
10.04.2022 |
Ja tätähän tapahtuu. Häirikön (esim. keskittymis/käytöshäirikkö, tunne-elämältään ulospäin oireileva) viereen/ryhmään laitetaan todella usein se ryhmän hiljaisin ja kiltein oppilas. Tämä ihan kirjataan häirikön=erityisoppilaan pedagogisiin papereihin tukitoimena tyyliin "istumapaikka rauhallisen oppilaan vieressä", "opettelee sosiaalisia taitoja sopivissa pienryhmissä" jne. Ja häirikön positiiviset ominaisuudet (koska niitä pitää myös laittaa) saatetaan ilmaista "paikoitellen sosiaalisissa tilanteissa sujuu paremmin, kun ryhmä on oikea".
Ja tätä ihan rehtoreiden tasolta perustellaan sillä, että häirikköjen käytös/keskittyminen/tunne-elämän ongelmat/sosiaaliset ongelmat paranee sillä, että "oppii sosiaalisia taitoja mallioppimisen kautta toisilta oppilaita oikeassa vuorovaikutuksessa". Näillä häiriköiden kanssa paritetuilla oppilailla sanotaan usein olevan hyvät sosiaaliset taidot, eli ideana häirikkö oppii katsomalla kiltin oppilaan toimintaa. Oikeasti kyse on ihan päin vastoin, eli häiriköiden pakotetut parit ovat yleensä hiljaisia ja miellyttämisenhaluisia ressukoita. Sellaisia jotka eivät uskalla asettaa omia rajoja ja pitää omista oikeuksistaan kiinni. Ts. häiriköiden pareilla nimenomaan on puutteelliset sosiaaliset taidot ainakin jämäkkyyden osin.
Ja turha muuten kuvitella, että häirikkö+hiljainen kiltti oppilas istuvat siinä open silmän alla eturivin keskellä, eivät suinkaan välttämättä. Moni nepsy/adhd-tyyppinen lapsi haluaa istua luokan perällä, jotta näkee koko luokan.
Minusta on tosi väärin ja epäeettistä, että kilttien, hiljaisten ja itsestään melua pitämättömien lasten koulua ihan tieten tahdon hankaloitetaan aikuisten taholta tältä osin. Itse toki yritän tähän puuttua mutta olen mm. saanut rehtoreiden huudot päälleni, kun en ymmärrä miten homma toimii. Pas*kanmarjat. Psykologina nimenomaan ymmärrän, että sosiaalisia taitoja opitaan ryhmissä, mutta se ryhmätilanne ei ole sellainen että leijonan häkkiin heitetään joku ressukka uhri! Olen niin kypsä tähän toimintaan, tarkistakaapa palstalaiset ettei teidän lapsenne ole jommassa kummassa roolissa.
Kommentit (260)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja ei ole koulupsykologi. Tuskin on elämässään edes nähnyt koulupsykologia.
Mutta tämän palstan naiset uskovat aina kaiken, mitä netistä lukevat.
Surullista on noin vähän käsityskykyä ja taitoa hahmottaa asiantuntijan teksti tuollaista ap:n kaltaisen hörhön kirjoittamasta feikkitekstistä.
Tekstin ja ulosannin perusteella ei todellakaan ole koulupsykologi. T. Koulupsykologi
Ohis, mutta kun olet psykologi kysyn, mitä mieltä olet ketjusta "Pakonomainen ihastuminen", onko se mielestäsi aito vai jonkun alaa opiskelevan opiskelijan tms.:n keksimä? Tarina on outo, aivan kuin aloittaja ei tajuaisi omaa tilannettaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Musta tehtiin kasarilla tällainen tukioppilas, kun kokeiltiin voi tarkkiksella ollet Jere siirtyä tavalliseen ryhmään. Jere istui mun vieressä ja mm rikkoi kaiken mun penaalista. Olin kiltti, joo, mutta mitä ei kukaan tiennyt oli mun kotiolot. Narsistinen ja henkisesti väkivaltainen äiti huusi ja haukkui minua 24/7 ja olin sen takia kyvytön pitämään rajojani. Jere oli mun viimeinen pisara ja jossei häntä olisisiirretty takaisin tarkkikselle niin jommalle kummalle meistä olisi käynyt pahasti hyvin pian. Mulla pimeni silmissä kun en missään saanut olla sekuntiakaan rauhassa.
JUURI TÄTÄ tarkoitin sillä, että hiljaisilla tyrannia jatkuu koulussakin...
Vierailija kirjoitti:
Itse kävin peruskoulun suurimmaksi osaksi 2010-luvulla, ja kyllä, jouduin ala-asteella todella usein sen pahimman häirikköpojan viereen. Usein tunneilla tämä poika riehui ja oli niin mahdoton, että opettaja määräsi hänet istumaan eturiviin aivan opettajanpöydän eteen ja tietenkin määräsi vielä pojan viereen jonkun "näyttämään hyvää esimerkkiä." Se oli liian usein minä. Jouduin jättämään kivan pulpettiporukkani ja menemään sen häirikön viereen, kun en ujouteni takia uskaltanut sanoa opettajalle ei. Sitten ihmeteltiin miksi minusta tuli entistä hiljaisempi...
Ala-asteella myös satuin ystävystymään erään tytön kanssa, jolla oli ongelmia ystävien saamisessa. Tämä tyttö roikkui ja roikkui minussa kiinni kuin takiainen, ja kun yritin ottaa etäisyyttä ja viettää aikaa myös muiden kanssa, opettajat ottivat minut heti puhutteluun ja syyttivät kiusaamisesta. Minun "velvollisuuteni" oli yläasteen loppuun saakka olla tämän tytön kaveri, koska hän ei osannut/pystynyt ystävystymään muiden kanssa ollenkaan. Minun tuntemuksistani ei välitetty yhtään, ja tämän tytön äiti jopa sanoi eräälle toiselle ystävälleni, että minä "kuulun" hänen tyttärelleen enkä saisi viettää aikaa kenenkään muun kanssa. Opettajatkin olivat samaa mieltä.
Ei olekaan ihme, että vihasin ala- ja yläastetta. Onneksi lopulta pääsin tästä takertuvasta ystävästä eroon, mutta samalla minulle annettiin se pahimman koulukiusaajan leima, vaikka en edes tehnyt mitään. Lukiossa onneksi sain viimein viettää aikaa kenen tahansa kanssa ilman pelkoa siitä, että minua alettaisiin yhtäkkiä pitämään toisia kiusaavana hirviönä.
Erittäin surullinen juttu ja niin epäoikeudenmukaista sinulle, etenkin tuo kiusaajaksi syyttely. Surullista mutta totta, juuri tällaisia tapauksia olen joutunut työssäni kohtaamaan. Voin vain pahoitella entisen koulusi aikuisten toimintaa, todella todella väärin sinua kohtaan. :(
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet oikeassa ap. Mietin, mikä olisi lopulta paras tapa auttaa häirikköä saamaan ystäviä ja pärjäämään luokassa ja ryhmissä. Onko siihen olemassa hyviä keinoja, vai pelkästään huonoja?
Jos ei ole hyviä, niin ei silti huonoja pidä käyttää jossa kilttiä lasta hyväksikäytetään ja pakotetaan olemaan ilkeän lapsen kaveri. Mieluummin olkoon ilkeä ilman kaveria kunnes oppii käyttäytymään niin että toiset haluavat hänen seuraa. Haluaisitko itse aikuinen olla väkisin jonkun hankalan ja vastenmielisen ihmisen kaveri?
Samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuota kilttien ja rauhallisten tukilapsipakotusta ole jo joissain päiväkodeissa? Kysytäänkö näiltä lapsilta omaa suostumusta koko hommaan vai valitaanko heitä nimenomaan siksi etteivät uskalla sanoa ei?
Aika kammottavaa toimintaa, saadaan kaikenlaiset ongelmat sosialisoitua, vaikka vaikeasti oireilevien oikea paikka olisi jossain erityisryhmässä...
On! Ei kysytä! Heitä vain käytetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, että häirikön istuttaa sen hiljaisen ja kiltin lapsen viereen ei tee muuta kuin vaikeuttaa hiljaisen ja kiltin lapsen koulunkäyntiä.
T: Se hiljainen ja kiltti kenen viereen aina laitettiin häirikkö
Jos hiljaisen ajatellaan muuttuvan eloisammaksi. Vähän ylimääräistä siltä toiselta. Mutta ketään ei kiinnosta seurata, miten oletus toimii..?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule ei koulupsykologi mitenkään yksin vastaa niistä tukitoimista vaan viime kädessä se on pedagogi eli opettaja ja/tai erityisopettaja. Koulupsykologi voi suositella jonkun oppilaan siirtämistä erityiseen tukeen, yksilöllistettyjä oppiaineita jne. mutta kyllä se on tasan tarkkaan opettaja, joka luokkansa istumajärjestyksen laittaa!
Istumajärjestys ei ole tukitoimi. Jos kyse on istumajärjestyksestä, kyseessä ei ole ”mallioppiminen” vaan opettajan järjestely. Jos se on väärä, koulupsykologin tehtävä on kirjata uusi, vain silloin voidaan puhua yksilöllisestä tuesta, jota seurataan.
Ei ole koulupsykologien tehtävä kirjata mitään tukitoimia. Opettaja laatii pedagogiset paperit niin tehostettuun ja erityiseen tukeen ja ne käsitellään moniammatillisesti. Vai olisiko sulle ok, jos koulupsykologi kirjaisi oppilaasi pedagogiseen paperiin, että "tukitoimena antaa joka 15 minuutin välein välitön palaute työskentelyn sujuvuudesta". Voisi oikeasti olla monelle tarkkaavuusongelmaiselle hyvä tukitoimi, sillä heillä on palkkio/palautejärjestelmässä todettu usein ongelmia, mutta luuletko että kukaan opettaja lähtisi tuollaista tukea toteuttamaan 25 oppilaan luokassa?
Suomessa on muuten paljon kouluja, joista yksinkertaisesti puuttuu koulupsykologeja kun ei saada rekrytoitua (en ihmettele henkiklökohtaisesti yhtään, koulupsykologin työstä ei saa kuin haukut ja on kamalassa vanhempien ja opettajien ristipaineessa), joten mites näissä koulupsykologittomissa kouluissa? Ei anneta mitään tukea, kun ei ole koulupsykologi sitä "kirjaamassa ja seuraamassa ja tekemässä uutta tukitoimea".
T. Luojan kiitos ENTINEN koulupsykologi
Kyllä se nyt vaan on koulupsykologin osaamisaluetta ja hopsiin kirjaa tukitoimet (kuten tietenkin muutkin oppilashuoltoryhmässä). Ja näitä palautejärjestelmiä, paikkoja luokassa, taukoja, lupia kävellä luokan ympäri, sermejä jne. jne. kirjataan useinkin. Jos opettaja ei niitä toteuta, niin sit ei toteuta, mutta on ne sinne kirjattava, jos ne sovitaan.
Koulupsykologi on lain mukaan löydyttävä joka koulussa, vaikka sit 1 pvä vko. Jos ei löydy, valitusta menemään.
-(Koulu)psykologien esimies/erityisasiantuntija
Onneksi en kaltaistesi ihmisten kanssa ole joutunut työskentelemään, sillä psykologi ei todellakaan itse kirjaa mitään pedagogisiin asiakirjoihin. On toki mukana käsittelemässä ja antaa mielipiteensä näkemyksensä perusteella osana kokonaisuutta mutta ei kirjaa yhtään mitään. Kirjaamisvastuun hoitaa aina oma opettaja joka tuen viime kädessä toteuttaa. Ja opettaja on viime kädessä lirissä, jos minä kirjoittaisin pedapaperiin tyyliin "opettaja antaa oppilaalle välittömän palautteen joka 15. minuutti" eikä ope tietenkään tällaiseen pysty, niin eiköhän vanhemmat sitten ole rukkaamassa AVI-valitusta kun koulun tukitoimet eivät toteudu.
Kaikkia edellä mainittuja tukitoimia ja muitakin tukitoimia opettaja saa myös ihan oman harkintansa mukaan käyttää heti kun huomaa tuen tarvetta. Ei tarvitse odottaa seuraavaa moniammatillisen tuen kokousta sitä varten. Ihmettelen myös opettajankoulutusta, jos siellä ei opeteta yhtään opetuksen erilaisia tukitoimia, jos nämä tulevat ihan uutena tietona opettajille. Olen ihan kypsä joidenkin opettajien ajatukseen, että "tukea en voi antaa, koska psykologi ei ole tutkinut/tavannut lasta/käynyt luokkavierailulla. Koulupsykologien resurssit on rajalliset, joten ihan turhaa viivyttelyä tuen kanssa tuollaiset.
Ja mitä tulee ap:n pointtiin siitä, että hiljaisia lapsia käytetään tasapainottamaan haastavia lapsia niin tunnistan ilmiön ja olisi hyvä, että tämän tekniikan ongelmista puhuttaisiin enemmän. Itse esim olen aikanaan suositellut "häiritsevälle" oppilaalle sermin takana istumista, mutta sain siitä erityisopettajan, rehtorin ja jonkun erityisen tuen suunnittelijan haukut päälle, koska sermin takana istuminen on kuulemma pahimman luokan ihmisoikeusrikos. Häiritsevästi käyttäytyvä lapsi siirrettiin sitten ihan tukipapereihin kirjattuna (ei oma näkemykseni) kiltin ja rauhallisen lapsen vieruskaveriksi takapenkkiin.
entinen koulupsykologi, ei ap
No jos sinun suosittelemia tukitoimia ei hopsiin kirjata, on ne sitten jonkun muun psykologin tekemiä. Ei tietenkään psykologi niitä sinne itse kirjoita, mutta ymmärtänet termien eron. Tottakai opettaja tukee, mutta heti, jos tukitoimista sovitaan, on ne oppilashuoltoryhmässä vanhempien kanssa sovittuja. Ja se on ihan laissa määriteltyä.
Minäkin plen tyytyväinen ettet ole minun ohjauksessani ollut, sen verran asenteellista kommentointia sinulta tulee.
Kuulepas, olen syystäkin tarkka näistä käsitteistä ja siitä kuka kirjaa ja mitä kirjaa. Tietäisitpä vaan, mitä työtehtäviä ollaan nakittamassa koulupsykologeille, jotka muutenkin jo aivan ylityöllisettyjä. Nimenomaan osalta opettajista (jopa rehtoreista) on tullut sellaista viestiä, että psykologin pitäisi olla open kanssa samalla koneella naputtelemassa pedagogista paperia tai jopa tehdä se opettajan puolesta. Kun järkevä protokolla menee niin, että opettaja naputtelee pedagogisen paperin raakaluonnoksen valmiiksi, konsultoi moniammatillisesti niitä ketä se koskee (ei koko porukkaa välttämättä tarvita, paikoitellen esim. kuraattori tai erikoissairaanhoidon työntekijä on kyseessä) ja moniammatillisen käsittelyn jälkeen muuttaa/lisäilee jotain kohtia.
Reality checkinä: koulupsykologilla esim. Helsingin alueella voi olla 1000 oppilasta vastuullaan. Maaseudulla heittämällä tuplaten. Tilastojen mukaan reilu 20% oppilaista saa joko tehostettua tai erityistä tukea. Lisäksi nämä pedagogiset asiakirjat ovat vain yksi pienehkö osa koulupsykologin työtä. Joten mieti siitä, kuinka tarkasti ja hartaasti psykologeilla on aikaa ja mahdollisuuksia kirjata tukitoimia pedagogisiin asiakirjoihin.
ENTINEN koulupsykologi, ei enää ikinä alalle palaava
Mikäli entisessä työpaikassasi on noin toimittu, ei ihme, jos on valitettu. Oikeusturvan (jokaisen) vuoksi opettaja ei saa kirjata yksin tukitoimia tehostetussa tai erityisessä tuessa, tämä on täysin yksiselitteistä. Silloin, kun koulupsykologeilla ei ole riittävästi aikaa tai ammattitaitoa, tulee palvelut ostaa ulkopuolelta.
Usko jo, että laki ei edellytä että niitä kirjoitetaan/kirjataan yhdessä. Opettaja laatii pedagogiset asiakirjat ja niihin kirjatut tukitoimet käsitellään yhdessä. Lisäksi muista, että moniammatillisesssa käsittelyssä ei tarvitse välttämättä psykologia vaan voi olla tilanteesta riippuen esim. kuraattori tai terveydenhoitaja.
Oikeusturvaan liittyvät kysymykset tulee esiin siinä kohtaa jos mietitään oppiaineiden yksilöllistettyyn oppimäärään siirtymistä, mikä onkin harvinainen ja radikaali toimenpide. Siinä yksiselitteisesti edellytetään psykologin puolto tutkimukseen perustuen. Vähän eri toimenpiteestä kyse yksilöllistämisessä vrt. ope kirjaa tehostetun tuen papereihin sen, että Ville-Pekan kannattaa pelata ekapeliä tukiopetustunnilla.
Et sinä voi psykologina antaa opettajan kirjata sun havaintoja tai tukitoimisuosituksia. Ammattietiikasta kuullut? Asiakirjoissa pitää olla jokaisen asianomaisen tiedot.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta tämä on ennen kaikkea työrauhakysymys. Laitapa ne "häiriköt" vierekkäin, niin sen jälkeen kukaan luokasta ei opi mitään. Kaikki kärsii. Yksi avustaja ei auta, koska häirikköjä on usein enemmän kuin kaksi ja lisäksi ne eivät tottele avustajia.
Yläkoulun ope
Ymmärrän kyllä tämän ja symppaan myös opettajia! Pitäisi olla enemmän kohdennettuja pienluokkia, joustavia opetusjärjestelyitä, toiminnallista opiskelua, osaavia ja riittävästi avustajia. Mutta silti suurin sympatiani on noiden kilttien ja hiljaisten puolella, sillä heidän kärsimyksen näen omassa työssä selvimmin. Lapselle tai nuorelle puolikin vuotta häirikön parina on todella pitkä aika ja lisäksi luo kuvaa, ettei aikuisiin voi oikein luottaa.
ap
Oikeasti ihmisiä pakotetaan olemaan jonkun kanssa?
Ihanaa että joku vielä pitää kilttien ja hiljaisten puolta. Itse olen koulussa ollut kiltti ja hiljainen ja häiriköitä sai pelätä eikä ketään opettajaa kiinnostanut.
Nyt olen päiväkodissa lastenhoitaja ja yritän aina huomioida myös kiltit ja "helpot" lapset mutta tuntuu että opettajia ja psykologeja ym kiinnostaa vaan huonosti käyttäytyvät häiriköt ja heidän aika menee vain heihin ja heidän ongelmiin. Itse en laita kilttejä lapsia väkisin leikkimään näiden väkivaltaisten kanssa, vaikka joku psykologi sitäkin ehdotti palaverissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule ei koulupsykologi mitenkään yksin vastaa niistä tukitoimista vaan viime kädessä se on pedagogi eli opettaja ja/tai erityisopettaja. Koulupsykologi voi suositella jonkun oppilaan siirtämistä erityiseen tukeen, yksilöllistettyjä oppiaineita jne. mutta kyllä se on tasan tarkkaan opettaja, joka luokkansa istumajärjestyksen laittaa!
Istumajärjestys ei ole tukitoimi. Jos kyse on istumajärjestyksestä, kyseessä ei ole ”mallioppiminen” vaan opettajan järjestely. Jos se on väärä, koulupsykologin tehtävä on kirjata uusi, vain silloin voidaan puhua yksilöllisestä tuesta, jota seurataan.
Ei ole koulupsykologien tehtävä kirjata mitään tukitoimia. Opettaja laatii pedagogiset paperit niin tehostettuun ja erityiseen tukeen ja ne käsitellään moniammatillisesti. Vai olisiko sulle ok, jos koulupsykologi kirjaisi oppilaasi pedagogiseen paperiin, että "tukitoimena antaa joka 15 minuutin välein välitön palaute työskentelyn sujuvuudesta". Voisi oikeasti olla monelle tarkkaavuusongelmaiselle hyvä tukitoimi, sillä heillä on palkkio/palautejärjestelmässä todettu usein ongelmia, mutta luuletko että kukaan opettaja lähtisi tuollaista tukea toteuttamaan 25 oppilaan luokassa?
Suomessa on muuten paljon kouluja, joista yksinkertaisesti puuttuu koulupsykologeja kun ei saada rekrytoitua (en ihmettele henkiklökohtaisesti yhtään, koulupsykologin työstä ei saa kuin haukut ja on kamalassa vanhempien ja opettajien ristipaineessa), joten mites näissä koulupsykologittomissa kouluissa? Ei anneta mitään tukea, kun ei ole koulupsykologi sitä "kirjaamassa ja seuraamassa ja tekemässä uutta tukitoimea".
T. Luojan kiitos ENTINEN koulupsykologi
Kyllä se nyt vaan on koulupsykologin osaamisaluetta ja hopsiin kirjaa tukitoimet (kuten tietenkin muutkin oppilashuoltoryhmässä). Ja näitä palautejärjestelmiä, paikkoja luokassa, taukoja, lupia kävellä luokan ympäri, sermejä jne. jne. kirjataan useinkin. Jos opettaja ei niitä toteuta, niin sit ei toteuta, mutta on ne sinne kirjattava, jos ne sovitaan.
Koulupsykologi on lain mukaan löydyttävä joka koulussa, vaikka sit 1 pvä vko. Jos ei löydy, valitusta menemään.
-(Koulu)psykologien esimies/erityisasiantuntija
Onneksi en kaltaistesi ihmisten kanssa ole joutunut työskentelemään, sillä psykologi ei todellakaan itse kirjaa mitään pedagogisiin asiakirjoihin. On toki mukana käsittelemässä ja antaa mielipiteensä näkemyksensä perusteella osana kokonaisuutta mutta ei kirjaa yhtään mitään. Kirjaamisvastuun hoitaa aina oma opettaja joka tuen viime kädessä toteuttaa. Ja opettaja on viime kädessä lirissä, jos minä kirjoittaisin pedapaperiin tyyliin "opettaja antaa oppilaalle välittömän palautteen joka 15. minuutti" eikä ope tietenkään tällaiseen pysty, niin eiköhän vanhemmat sitten ole rukkaamassa AVI-valitusta kun koulun tukitoimet eivät toteudu.
Kaikkia edellä mainittuja tukitoimia ja muitakin tukitoimia opettaja saa myös ihan oman harkintansa mukaan käyttää heti kun huomaa tuen tarvetta. Ei tarvitse odottaa seuraavaa moniammatillisen tuen kokousta sitä varten. Ihmettelen myös opettajankoulutusta, jos siellä ei opeteta yhtään opetuksen erilaisia tukitoimia, jos nämä tulevat ihan uutena tietona opettajille. Olen ihan kypsä joidenkin opettajien ajatukseen, että "tukea en voi antaa, koska psykologi ei ole tutkinut/tavannut lasta/käynyt luokkavierailulla. Koulupsykologien resurssit on rajalliset, joten ihan turhaa viivyttelyä tuen kanssa tuollaiset.
Ja mitä tulee ap:n pointtiin siitä, että hiljaisia lapsia käytetään tasapainottamaan haastavia lapsia niin tunnistan ilmiön ja olisi hyvä, että tämän tekniikan ongelmista puhuttaisiin enemmän. Itse esim olen aikanaan suositellut "häiritsevälle" oppilaalle sermin takana istumista, mutta sain siitä erityisopettajan, rehtorin ja jonkun erityisen tuen suunnittelijan haukut päälle, koska sermin takana istuminen on kuulemma pahimman luokan ihmisoikeusrikos. Häiritsevästi käyttäytyvä lapsi siirrettiin sitten ihan tukipapereihin kirjattuna (ei oma näkemykseni) kiltin ja rauhallisen lapsen vieruskaveriksi takapenkkiin.
entinen koulupsykologi, ei ap
No jos sinun suosittelemia tukitoimia ei hopsiin kirjata, on ne sitten jonkun muun psykologin tekemiä. Ei tietenkään psykologi niitä sinne itse kirjoita, mutta ymmärtänet termien eron. Tottakai opettaja tukee, mutta heti, jos tukitoimista sovitaan, on ne oppilashuoltoryhmässä vanhempien kanssa sovittuja. Ja se on ihan laissa määriteltyä.
Minäkin plen tyytyväinen ettet ole minun ohjauksessani ollut, sen verran asenteellista kommentointia sinulta tulee.
Kuulepas, olen syystäkin tarkka näistä käsitteistä ja siitä kuka kirjaa ja mitä kirjaa. Tietäisitpä vaan, mitä työtehtäviä ollaan nakittamassa koulupsykologeille, jotka muutenkin jo aivan ylityöllisettyjä. Nimenomaan osalta opettajista (jopa rehtoreista) on tullut sellaista viestiä, että psykologin pitäisi olla open kanssa samalla koneella naputtelemassa pedagogista paperia tai jopa tehdä se opettajan puolesta. Kun järkevä protokolla menee niin, että opettaja naputtelee pedagogisen paperin raakaluonnoksen valmiiksi, konsultoi moniammatillisesti niitä ketä se koskee (ei koko porukkaa välttämättä tarvita, paikoitellen esim. kuraattori tai erikoissairaanhoidon työntekijä on kyseessä) ja moniammatillisen käsittelyn jälkeen muuttaa/lisäilee jotain kohtia.
Reality checkinä: koulupsykologilla esim. Helsingin alueella voi olla 1000 oppilasta vastuullaan. Maaseudulla heittämällä tuplaten. Tilastojen mukaan reilu 20% oppilaista saa joko tehostettua tai erityistä tukea. Lisäksi nämä pedagogiset asiakirjat ovat vain yksi pienehkö osa koulupsykologin työtä. Joten mieti siitä, kuinka tarkasti ja hartaasti psykologeilla on aikaa ja mahdollisuuksia kirjata tukitoimia pedagogisiin asiakirjoihin.
ENTINEN koulupsykologi, ei enää ikinä alalle palaava
Mikäli entisessä työpaikassasi on noin toimittu, ei ihme, jos on valitettu. Oikeusturvan (jokaisen) vuoksi opettaja ei saa kirjata yksin tukitoimia tehostetussa tai erityisessä tuessa, tämä on täysin yksiselitteistä. Silloin, kun koulupsykologeilla ei ole riittävästi aikaa tai ammattitaitoa, tulee palvelut ostaa ulkopuolelta.
Usko jo, että laki ei edellytä että niitä kirjoitetaan/kirjataan yhdessä. Opettaja laatii pedagogiset asiakirjat ja niihin kirjatut tukitoimet käsitellään yhdessä. Lisäksi muista, että moniammatillisesssa käsittelyssä ei tarvitse välttämättä psykologia vaan voi olla tilanteesta riippuen esim. kuraattori tai terveydenhoitaja.
Oikeusturvaan liittyvät kysymykset tulee esiin siinä kohtaa jos mietitään oppiaineiden yksilöllistettyyn oppimäärään siirtymistä, mikä onkin harvinainen ja radikaali toimenpide. Siinä yksiselitteisesti edellytetään psykologin puolto tutkimukseen perustuen. Vähän eri toimenpiteestä kyse yksilöllistämisessä vrt. ope kirjaa tehostetun tuen papereihin sen, että Ville-Pekan kannattaa pelata ekapeliä tukiopetustunnilla.
https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2013/20131287#Pidm45237815703920
Ihan mielenkiinnosta: missä tehtävissä toimit nykyään psykologina? Onko motivaatiosi yhtä heikko edelleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsella oli ystävä (5. lk tyttö), jolla oli jotain probleemaa tunne-elämän kanssa, en tiedä tarkemmin. Mutta olivat kavereita ja tämä tyttö oli omasta lapsestani tosi mustasukkainen. Esim. pommitti sekopäisillä viesteillä silloin kun lapseni oli toisen kaverin luona yökylässä. Tuo tyttö olisi halunnut meille yökylään mutta lapseni ei sitä haluanut ja ilman muuta kunnioitin hänen toivettaan. Vastaavasti hän ei myöskää halunnut tälle ystävälleen yökylään, sanoi että tuntuu ihan kamalalta koko ajatuskin. Ymmärrän tässä lastani, sillä aina kun näin häntä tämän ystävän kanssa, oli ystävän käytös todella vaativaa. Kaiken piti mennä hänen säännöillään, hän vähätteli ja mitätöi eri tavoin lastani. Ihan suoraan jouduin jopa neuvomaan lastani ottamaan tähän ystävään etäisyyttä, mikäli käytös ei muutu.
Hän ottikin etäisyyttä mutta huippua oli, että ensin ystävän tukihenkilö otti minuun yhteyttä fb viestillä ja kertoi lapsen äidin luvalla ja pyynnöstä, miten tärkeää tyttöjen välinen ystävyys on tälle toiselle tytölle. Kertoi tytön diagnoosit, hoitokontaktit, terapiat jne. ja kertoi miten äärimmäisen tärkeää olisi päästä yökylään. Tukihenkilö kirjoitti olevansa valmis itse tulemaan pariksi tunniksi illalla tyttöjen kanssa yökyläilylle mukaan katsomaan, että kaikki sujuu mukavasti ja seuraavana päivän olisi ollut myös valmis tulemaan! Vastasin, että ajatus yökyläilystä ahdistaa lastani, joten asiasta ei enää keskustella ja blokkasin tukihenkilön.
OH! Okei, ymmärrän terapian tärkeyden arkielämän kautta... Mutta olen yllättynyt avuliaisuuden määrästä. Ja toisaalta se kuulostaa niin painostavalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä lähtien ihmiset eivät ole saaneet itse päättää, kenen vieressä istuvat? Eikö istumajärjestys voisi olla kiertävä, ellei sitä saa itse päättää.
Ei lasten ja teinien voi antaa valita itse istumapaikkaansa. Valitsevat sen perusteella, kenen kanssa on hauskinta juoruta koko tunti. Kavereiden erottaminen toisistaan on osa välttämätöntä pedagogiikkaa. Koskee lähes kaikkia oppilaita, ei vain ”häiriköitä”. Ehkä 10% pystyy istumaan asiallisesti kaverinsa vieressä.
Olen sitä mieltä, että ihmisten on annettava mahdollisuus ottaa itsestään vastuuta koulussa mahdollisimman varhain. Heillä olisi myös oikeus priorisoida, mihin aineeseen tahtovat panostaa; riittävät tiedot riittävät.
Mihin perustat oletuksesi, että nuori ihminen pystyy ottamaan vastuuta sillä tavalla, että ajattelee muitakin? Mielipiteesi johtaa oikeuteen häiriköidä mielensä mukaan sillä perusteella ettei kiinnosta. Sitä paitsi häiriköinti ei ole sama asia kuin osaamattomuus tai joku kirjainyhdistelmä. Kympin tasoisesti osaavat oppilaat taitavat myös häiriköinnin. Heidän häiriköintinsä on erityisen kusipäistä, koska he estävät heikompia oppimasta. Itse he eivät tarvitse sitä opetusta oppiakseen. Kyllä nämäkin häiriköt on laitettava kuriin säännöillä, sääntelyllä ja sanktioilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohi mutta jäin lukiossa luokalle kahden muun punkkarin kanssa. Suuressa lukiossa meidät sijoitettiin luokkaan jonka keskiarvo oli yli yhdeksän, keskiarvoa tasoittamaan. Siinä ne ihmetteli meitä jotka oltiin siihen aikaan vähän erilaisia.
Teoriassa keskiarvotus voi olla hyvä ajatus, mutta outoa muuten.
No ei tietenkään voi verrata alakoulua ja lukiota.
Hyvä että asiasta puhutaan nyt ja tässä. Kiitos aloituksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet oikeassa ap. Mietin, mikä olisi lopulta paras tapa auttaa häirikköä saamaan ystäviä ja pärjäämään luokassa ja ryhmissä. Onko siihen olemassa hyviä keinoja, vai pelkästään huonoja?
Jos ei ole hyviä, niin ei silti huonoja pidä käyttää jossa kilttiä lasta hyväksikäytetään ja pakotetaan olemaan ilkeän lapsen kaveri. Mieluummin olkoon ilkeä ilman kaveria kunnes oppii käyttäytymään niin että toiset haluavat hänen seuraa. Haluaisitko itse aikuinen olla väkisin jonkun hankalan ja vastenmielisen ihmisen kaveri?
Kiinnostaisi myös kuulla mitä ope voisi tehdä sen sijaan? Itse olin myös se hiljainen ja kiltti oppilas, joten ymmärrän ongelman. Mutta miten opetat jos häiriköt istuu samassa nipussa?
Luokan voisi jakaa kahtia, väliin äänieristävä seinä. Äänekkäät toiselle puolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietippä vähän mitä Oikein ajattelit?
Oletko omalla alallasi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä lähtien ihmiset eivät ole saaneet itse päättää, kenen vieressä istuvat? Eikö istumajärjestys voisi olla kiertävä, ellei sitä saa itse päättää.
Ei lasten ja teinien voi antaa valita itse istumapaikkaansa. Valitsevat sen perusteella, kenen kanssa on hauskinta juoruta koko tunti. Kavereiden erottaminen toisistaan on osa välttämätöntä pedagogiikkaa. Koskee lähes kaikkia oppilaita, ei vain ”häiriköitä”. Ehkä 10% pystyy istumaan asiallisesti kaverinsa vieressä.
Olen sitä mieltä, että ihmisten on annettava mahdollisuus ottaa itsestään vastuuta koulussa mahdollisimman varhain. Heillä olisi myös oikeus priorisoida, mihin aineeseen tahtovat panostaa; riittävät tiedot riittävät.
Mihin perustat oletuksesi, että nuori ihminen pystyy ottamaan vastuuta sillä tavalla, että ajattelee muitakin? Mielipiteesi johtaa oikeuteen häiriköidä mielensä mukaan sillä perusteella ettei kiinnosta. Sitä paitsi häiriköinti ei ole sama asia kuin osaamattomuus tai joku kirjainyhdistelmä. Kympin tasoisesti osaavat oppilaat taitavat myös häiriköinnin. Heidän häiriköintinsä on erityisen kusipäistä, koska he estävät heikompia oppimasta. Itse he eivät tarvitse sitä opetusta oppiakseen. Kyllä nämäkin häiriköt on laitettava kuriin säännöillä, sääntelyllä ja sanktioilla.
Puhuin vastuun ottamisesta itsestä. Ja opiskelusta, en häiriköinnistä.
Mihin tarvitaan sääntelyä ja sanktioita, jos on toimivat säännöt? KOULUPUTKA! Ja koulusta lukuvuoden loppuajaksi erottaminen, jos kouluputkaa liian paljon kuluttaa.
Vastuun ottaminen itsestä on sitäkin, että saa mahdollisuuden torjua häiriköinti... ainakin korvansa juurella.
Tosiasia on, että osa lapsista ei milloinkaan tule olemaan yhteiskunnalle tuottavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä lähtien ihmiset eivät ole saaneet itse päättää, kenen vieressä istuvat? Eikö istumajärjestys voisi olla kiertävä, ellei sitä saa itse päättää.
Ei lasten ja teinien voi antaa valita itse istumapaikkaansa. Valitsevat sen perusteella, kenen kanssa on hauskinta juoruta koko tunti. Kavereiden erottaminen toisistaan on osa välttämätöntä pedagogiikkaa. Koskee lähes kaikkia oppilaita, ei vain ”häiriköitä”. Ehkä 10% pystyy istumaan asiallisesti kaverinsa vieressä.
Olen sitä mieltä, että ihmisten on annettava mahdollisuus ottaa itsestään vastuuta koulussa mahdollisimman varhain. Heillä olisi myös oikeus priorisoida, mihin aineeseen tahtovat panostaa; riittävät tiedot riittävät.
Mihin perustat oletuksesi, että nuori ihminen pystyy ottamaan vastuuta sillä tavalla, että ajattelee muitakin? Mielipiteesi johtaa oikeuteen häiriköidä mielensä mukaan sillä perusteella ettei kiinnosta. Sitä paitsi häiriköinti ei ole sama asia kuin osaamattomuus tai joku kirjainyhdistelmä. Kympin tasoisesti osaavat oppilaat taitavat myös häiriköinnin. Heidän häiriköintinsä on erityisen kusipäistä, koska he estävät heikompia oppimasta. Itse he eivät tarvitse sitä opetusta oppiakseen. Kyllä nämäkin häiriköt on laitettava kuriin säännöillä, sääntelyllä ja sanktioilla.
Puhuin vastuun ottamisesta itsestä. Ja opiskelusta, en häiriköinnistä.
Mihin tarvitaan sääntelyä ja sanktioita, jos on toimivat säännöt? KOULUPUTKA! Ja koulusta lukuvuoden loppuajaksi erottaminen, jos kouluputkaa liian paljon kuluttaa.
Eikös "sääntely ja sanktiot" ole juuri sama asia kuin säännöt ja "kouluputka". Taitaa taas olla joku vähä-älyinen koulupudokas keskustelemassa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet oikeassa ap. Mietin, mikä olisi lopulta paras tapa auttaa häirikköä saamaan ystäviä ja pärjäämään luokassa ja ryhmissä. Onko siihen olemassa hyviä keinoja, vai pelkästään huonoja?
Jos ei ole hyviä, niin ei silti huonoja pidä käyttää jossa kilttiä lasta hyväksikäytetään ja pakotetaan olemaan ilkeän lapsen kaveri. Mieluummin olkoon ilkeä ilman kaveria kunnes oppii käyttäytymään niin että toiset haluavat hänen seuraa. Haluaisitko itse aikuinen olla väkisin jonkun hankalan ja vastenmielisen ihmisen kaveri?
Kiinnostaisi myös kuulla mitä ope voisi tehdä sen sijaan? Itse olin myös se hiljainen ja kiltti oppilas, joten ymmärrän ongelman. Mutta miten opetat jos häiriköt istuu samassa nipussa?
No ainakin lähtökohta tulisi olla, ettei ketään yksittäistä kilttiä, hiljaista jne. oppilaista laiteta säännönmukaisesti sen häirikön pariksi. Kärsiköön sitten mieluummin koko luokka kuin että yksi oppilas joutuisi aina (tai pidempään) istumaan pelottavan tyypin vieressä ja tekemään parityöt yms. hänen kanssaan. Eli missään nimessä ei pidä parittaa häirikön/aggressiivisen/kiusaajan/uhkaavan tyypin kanssa ketään kilttiä, joka ei osaaa pitää omista oikeuksistaan kiinni. Tai oikeastaan ketään ei pitäisi tieten tahtoen parittaa tuollaisen tyypin kanssa. Istukoot yksin, tehkööt ryhmä/parityöt yksin, jne.
Oma kokemukseni 90-luvulta. Olin kiltti ja hiljanen tyttö, hyvä koulussa näkemättä vaivaa. Sen sijaan että oppimistani oltaisiin eriytetty ylöspäin, minut jatkuvasti paritettiin oikeasti pelottavien "kovispoikien" kanssa. Siis sellaisten, jotka polttivat, imppasivat, ryyppäsivät, ajelivat laittomasti 6.luokkalaisina viritetyillä mopoilla jne. Ajatus opella oli varmasti, että minä kilttinä jotenkin rauhoitan näitä ja he oppivat minulta. Muistan monia pari- ja ryhmätöitä, jossa ryhmässäni olin kovispojat räkimässä ja syljeskelmässä ja minä tärisin kauhusta. Samalla katsoin, miten kaverini tekivät projektia yhteisessä ryhmässään ja heillä oli kivaa ja rentoa ja mietin miten epäreilua tämä on, että minä en voi olla tuossa kivassa porukassa.
6-luokan yhden ryhmätyön muistan tosi tarkkaan. Oli kuviksen pidempi projekti, piti mennä piirtämään luontoon eri kohteita tyyliin yhdellä kertaa rakennus, toisella kertaa kasvi jne. Nykyään ehkä ei ees olisi mahdollista, sillä mentiin ihan reilusti koulualueen ulkopuolelle. Parini oli luokan pahin häirikkö, joka oli mm sylkenyt naamalleni, törkännyt pääni juoma-automaattiin niin että hammas osui huuleen ja tuli pahasti verta ja uhannut hakata "aivot pellolle" musta monta kertaa jos vasikoin. En hetkeäkään epäillyt, etteikö niin olisi voinut tehdä, sillä oli ollut monissa tappeluissa mukana. Tämän tyypin kanssa siis jouduin useamman kerran lähtemään koulualueen ulkopuolelle tuohon painajaismaiseen kuvisprojektiin ja voin sanoa, että pelkäsin ihan sairaasti. Tein jopa elämäni ensimmäiset kaksi lintsausta tuon projektin takia, teeskentelin kipeää.
Jännä muuten tuossa 12-vuotiaan ajattelu, että ei edes tullut mieleen puhua kotona tai opettajalle, että pelkään ihan tosissani etenkin tätä xx-poikaa. Kai itselläni oli vääränlainen auktoriteettien (vanhemmat, opettajat) pelko.
Minäkin olin 90-luvulla vielä peruskoulussa, mutta ei ollut mitään tällaista. Oletko suuresta kaupungista?
Usko jo, että laki ei edellytä että niitä kirjoitetaan/kirjataan yhdessä. Opettaja laatii pedagogiset asiakirjat ja niihin kirjatut tukitoimet käsitellään yhdessä. Lisäksi muista, että moniammatillisesssa käsittelyssä ei tarvitse välttämättä psykologia vaan voi olla tilanteesta riippuen esim. kuraattori tai terveydenhoitaja.
Oikeusturvaan liittyvät kysymykset tulee esiin siinä kohtaa jos mietitään oppiaineiden yksilöllistettyyn oppimäärään siirtymistä, mikä onkin harvinainen ja radikaali toimenpide. Siinä yksiselitteisesti edellytetään psykologin puolto tutkimukseen perustuen. Vähän eri toimenpiteestä kyse yksilöllistämisessä vrt. ope kirjaa tehostetun tuen papereihin sen, että Ville-Pekan kannattaa pelata ekapeliä tukiopetustunnilla.