Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yksinäisyys ja parisuhteen kaipuu
03.10.2015 |
En ymmärrä miksi tunnen itseni niin usein yksinäiseksi, onhan minulla kavereita tässä kaupungissa ja jokunen ystäväkin. Koko perhe, suku, lähimmät ystävät asuvat kaukana. No tämän asian kanssa minä kuitenkin pärjään.
Mutta sitten on sellainen jatkuva parisuhteen kaipuu. Olen tämän tunteen yrittänyt vuosikausia kuolettaa, mutta silti on jatkuva toive että kun olisi niin ihana törmätä johonkin ihanaan mieheen ja aloittaa tapailu, seurustelu, yhteinen elämä. Mutta kun olen siinä mielessä viallinen, jostain syystä nimittäin aina onnistun kiinnostumaan miehistä jotka eivät kiinnostu minusta takaisin. Ja minusta taas kiinnostuu miehet joista en itse vastaavasti kiinnostu. Nytkin olen kovin viehättynyt eräästä koulukaverista, joka ei ole kiinnostunut takaisin. Miten saan tämän kiinnostuksen loppumaan, joku oikeasti potentiaalinen ja mukava mieshän saattaa jäädä huomaamatta kun haikailen aivan väärän tyypin perään?
En tiedä mitä tehdä, kohta vaan hajoaa pää kun kaipaan niin paljon kosketusta ja rakkautta.
Kommentit (40)
Itse en rehellisesti sanottuna löydä seuraa, koska avioeroni oli niin traumaattinen. Itseluottamus meni ja syvällisempi luottamus parisuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 22:09"]
No täällä päälle 30 v sinkku mies. Ollut kyllä suhteissa aikaisemmin. Ongelma itsellä että todella pieni kaupunki ja täällä ei ole juuri yhtään vapaata lähellä oman ikäistä naista.
Ainoat paikka jossa voisi edes tavata naisen tai ihmisen yleensä on baari tai kuntosali tai kauppa. Ja noissa paikoissa näkee aina vain ne samat ihmiset.
Pitäisi varmaan muuttaa jonnekin suurkaupunkiin niin löytyisihän sitä ihmistä kai sitten? Tai sitten ei..
[/quote]
Pienten paikkojen ongelma! Vaikea kohdata uusia ihmisiä. Muuta tänne Helsinkiin, täällä on hyvin paljon nuoria sinkkunaisia, enemmän naisia kuin miehiä!
T: Ap
Lenkkipolulla ei kohtaa ketään, mutta ehkäpä tuon uuden harrastuksen parissa. Kauniskatseinen mies samassa ryhmässä ja odotan jo ensi tiistaita. Ei tuolla sormusta näkynyt.
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 22:20"] Kemiaa on kuitenkin oltava, tuskin kukaan mieskään haluaisi kenen tahansa randomin kanssa olla? Onhan se nyt vaan aivan erilaista kun oikein kunnolla kipinöi ja molemmat ovat himoissaan ;)
T: Ap
[/quote]
Minusta muuten tuntuu, että aika monet lopulta ottavat järjellä valiten. Jotkut ovat alunperinkin sen luonteisia ettei mitään kipinöintejä tule tai ei niitä kaipaa. Toiset taas nuorena kaipaavat, mutta jossain vaiheessa huomaavat, että vaihtoehdot näköjään on joko jäädä ilman puolisoa ja lapsia kokonaan, tai ottaa joku ihan riittävän kunnollinen ja mukava vaikkei niin kipinöikään. Suurin osa sitten ottaa edes jonkun kunnollisen ennen kuin jää yksin.
Minulle on kelvannut kuka vaan, kun ei ole koskaan ollut varaa nirsoilla.
Mutta eipä ole löytynyt sellaista joka ihan vakavissaan haluaa seurustella, tai ei olisi jostain syystä aivan kelvoton kumppaniksi.
Pitkään löin päätäni seinään, mutta voi että nyt olen onnellinen kun ei sitä kaipuuta ole enää.
Tai on niin vahva pelko siitä että yrityskin olisi kuitenkin katastrofi, enkä jaksa enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala seurustella sellaisen kanssa, joka ainusta kiinnostuu. Kerrot vain, ettei itsellä ole niin vahvoja tunteita. Mä tein niin kun en halunnut tuntea itseäni yksinäiseksi.
Ymmärrän hyvin mistä ap puhuu. Olen 47-vuotias, eronnut kaksi kertaa ja etsin ns. loppuelämän kumppania. Viimeisimmästä erosta tulee kohta neljä vuotta. Etsin sielunkumppaniani ja tuntuu vaikealta aloittaa seurustelu jos kipinää ja kiinnostusta ei ole. Aivan viime aikoina olen ajatellut että mitä jos se onkin niin että kiinnostun vain näistä tavoittamattomista, haasteellisista tai viileistä miehistä. Onko itselläni tällainen vika ja mikä saisi minut kiinnostumaan niistä miehistä jotka lähestyvät palavasti minua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.10.2015 klo 14:59"]Ymmärrän hyvin mistä ap puhuu. Olen 47-vuotias, eronnut kaksi kertaa ja etsin ns. loppuelämän kumppania. Viimeisimmästä erosta tulee kohta neljä vuotta. Etsin sielunkumppaniani ja tuntuu vaikealta aloittaa seurustelu jos kipinää ja kiinnostusta ei ole. Aivan viime aikoina olen ajatellut että mitä jos se onkin niin että kiinnostun vain näistä tavoittamattomista, haasteellisista tai viileistä miehistä. Onko itselläni tällainen vika ja mikä saisi minut kiinnostumaan niistä miehistä jotka lähestyvät palavasti minua?
[/quote]
Joo joillakin ihmisillä on sellainen etäisyys/läheisyys-juttu, kiinnostuvat vain saavuttamattomista.
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 22:30"]
Ala seurustella sellaisen kanssa, joka ainusta kiinnostuu. Kerrot vain, ettei itsellä ole niin vahvoja tunteita. Mä tein niin kun en halunnut tuntea itseäni yksinäiseksi.
[/quote]
Ei meillä ollut alkuun edes seksiä, ja nyt kun on, niin mulle riittää se läheisyys, mitä siitä saa, ei se tajunnan räjäyttävää ole, mutta en saanut vaan sitten kaikkea. Tätä helpotti toki se, että kun etsin miestä, niin minua ei seksi edes yhtään kiinnostanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 22:30"]
Ala seurustella sellaisen kanssa, joka ainusta kiinnostuu. Kerrot vain, ettei itsellä ole niin vahvoja tunteita. Mä tein niin kun en halunnut tuntea itseäni yksinäiseksi.
[/quote]
Eikö sinusta tunnu yhtään inhottavalle esimerkiksi seksi? Itse olen aina saanut parhaat orgasmini rakastuneena, ja ylipäätään vaikea kostua jos ei ole kiinnostusta... Eikö miestäsi ole yhtään haitannut, ettet ole rakastunut?
T: Ap
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 22:27"]
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 22:20"] Kemiaa on kuitenkin oltava, tuskin kukaan mieskään haluaisi kenen tahansa randomin kanssa olla? Onhan se nyt vaan aivan erilaista kun oikein kunnolla kipinöi ja molemmat ovat himoissaan ;)
T: Ap
[/quote]
Minusta muuten tuntuu, että aika monet lopulta ottavat järjellä valiten. Jotkut ovat alunperinkin sen luonteisia ettei mitään kipinöintejä tule tai ei niitä kaipaa. Toiset taas nuorena kaipaavat, mutta jossain vaiheessa huomaavat, että vaihtoehdot näköjään on joko jäädä ilman puolisoa ja lapsia kokonaan, tai ottaa joku ihan riittävän kunnollinen ja mukava vaikkei niin kipinöikään. Suurin osa sitten ottaa edes jonkun kunnollisen ennen kuin jää yksin.
[/quote]
Huh. Mielummin käytän vaikka spermapankkia, jos päätän lapsia hankkia eikä miestä vieläkään näy.
T: Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 22:26"]
Lenkkipolulla ei kohtaa ketään, mutta ehkäpä tuon uuden harrastuksen parissa. Kauniskatseinen mies samassa ryhmässä ja odotan jo ensi tiistaita. Ei tuolla sormusta näkynyt.
[/quote]
Jes! Tartu tilaisuuteen ja pyydä vaikka kahville :)
T: Ap
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 22:51"]
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 22:30"]
Ala seurustella sellaisen kanssa, joka ainusta kiinnostuu. Kerrot vain, ettei itsellä ole niin vahvoja tunteita. Mä tein niin kun en halunnut tuntea itseäni yksinäiseksi.
[/quote]
Eikö sinusta tunnu yhtään inhottavalle esimerkiksi seksi? Itse olen aina saanut parhaat orgasmini rakastuneena, ja ylipäätään vaikea kostua jos ei ole kiinnostusta... Eikö miestäsi ole yhtään haitannut, ettet ole rakastunut?
T: Ap
[/quote]
No tuntui se alkuun, mutta kun vaatimuksia ei ollut niin... Ja miestä ei haitannut. Siksi suhteemme olikin mahdollinen. Tai ehkä mä alkuun olin, mä pystyin olemaan ilman seksuaalista viehätystä.
Mies rakastaa mua edelleen enkä ole löytänyt suhteen aikanakaan ketään. Tai rakastuin yhteen, mutta hän ei (tietenkään) minuun jne. En ole koskaan saanut seksiä rakastuneena... En siis tiedä mitä menetän. Varmaan paljon mutta kuitenkin. Missä se mies on, joka haluaa mua, jota minäkin tahdon? Olen 43v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 22:02"]Kaikista pahinta on se, että monet ystävät ovat menneet lähiaikoina naimisiin ja/tai saaneet lapsia. Jotenkin raskasta katsella vierestä toisten onnea. Minulle kun kelpaisi ihan vaan se, että olisi joku jonka kainaloon käpertyä, joku jonka käsi kietoutuisi ympärilleni aamuisin. Mutta tässä se menee nuoruus ilman seksiä ja hellyyttä.
T: Ap
[/quote]
Totta. Itse en ole aina ollut tällainen, jossain vaiheessa se vain tuli takaraivoon se kaipaus. En oikein osaa aidosti iloita toisten onnesta enää, se on melkein kauheinta tässä. Lepertelen kyllä ystävien vauvoille ja suu hymyssä onnittelen vauvauutisista ja mielenkiintoa esittäen keskustelen vauvajutuista...Kun todellisuudessa en haluaisi nähdä yhtään vauvaa ikinä enkä puhua lapsista tai parisuhteista kun takaraivossa joku ilkkuu että sullapa ei koskaan tuu tuota olemaan...Jos en ikinä sitä kumppania löydä niin toivon ainakin että joskus taas pystyn olemaan tyytyväinen yksinoloon.
[quote author="Vierailija" time="04.10.2015 klo 15:02"]
[quote author="Vierailija" time="04.10.2015 klo 14:59"]Ymmärrän hyvin mistä ap puhuu. Olen 47-vuotias, eronnut kaksi kertaa ja etsin ns. loppuelämän kumppania. Viimeisimmästä erosta tulee kohta neljä vuotta. Etsin sielunkumppaniani ja tuntuu vaikealta aloittaa seurustelu jos kipinää ja kiinnostusta ei ole. Aivan viime aikoina olen ajatellut että mitä jos se onkin niin että kiinnostun vain näistä tavoittamattomista, haasteellisista tai viileistä miehistä. Onko itselläni tällainen vika ja mikä saisi minut kiinnostumaan niistä miehistä jotka lähestyvät palavasti minua? [/quote] Joo joillakin ihmisillä on sellainen etäisyys/läheisyys-juttu, kiinnostuvat vain saavuttamattomista.
[/quote]
Hmm. Olen minä useamman kerran kiinnostunut sellaisestakin, joka on kiinnostunut takaisin. Ja sitten on kipinöintiä ja kemiaa. Mikäköhän siinä on, että useimmiten kuitenkin kiinnostus suuntautuu niihin joita ei voi saada?
T: Ap
Testaa oletko rakkausaddikti http://www.voice.fi/daami/suhteet/ihastutko-ihmisiin-joita-et-voi-saada-testaa-oletko-rakkausaddikti-72889
En löytänyt itsestäni rakkausaddiktia. Esimerkiksi kiinnostun usein ihmisistä varsin hitaasti, kun moni mies taas on ollut ihastunut jo ensimmäisten treffien jälkeen. Mutta toivottavasti tuo artikkeli saa edes jonkun ajattelemaan ja muuttamaan tuhoisia tottumuksiaan :)
T: Ap
[quote author="Vierailija" time="04.10.2015 klo 13:28"]
Musta on olemassa enemmän kuin kipinä/ei kipinää. Ennemminkin niin että a. Mahtava kemia! b. Voisikohan tuon kanssa alkaa jossain vaiheessa vähän tulla kipinöintiäkin, ehkä? c. Kemiaa tasan nolla. Suosittelen kokeilemaan tuota beetä, jos a ei tärppää. Olen 40+ ja molemmin puolisen a:n olen kokenut vain kerran! En tiedä koenko enää koskaan. joskus b:n vastaus on kyllä ja silloin siitä tulee oikein hyvä suhde ajan kanssa.
[/quote]
Useimmiten on tuon vaihtoehto b:n kautta mennyt miessuhteeni, nimittäin varsin usein on yhtäkkiä huomannut rakastuneensa johonkin ystävään, jonka on tuntenut jo vuosia. Eli ei ole alussa mitään superkemiaa, vaan se vähitellen kehittyy ja syventyy kun tutustuu.
T: Ap
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 22:30"]
Ala seurustella sellaisen kanssa, joka ainusta kiinnostuu. Kerrot vain, ettei itsellä ole niin vahvoja tunteita. Mä tein niin kun en halunnut tuntea itseäni yksinäiseksi.
[/quote]
Jotenkin todella masentava ajatus :(
Ja vielä masentavampaa ajatella, että joku toinen väittäisi rakastavansa ja itse olisin vain paremman korvike, siksi aikaa että löytyy joku toinen joka kolahtaa kunnolla!
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 22:06"]
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 22:02"]
Kaikista pahinta on se, että monet ystävät ovat menneet lähiaikoina naimisiin ja/tai saaneet lapsia. Jotenkin raskasta katsella vierestä toisten onnea. Minulle kun kelpaisi ihan vaan se, että olisi joku jonka kainaloon käpertyä, joku jonka käsi kietoutuisi ympärilleni aamuisin. Mutta tässä se menee nuoruus ilman seksiä ja hellyyttä.
T: Ap
[/quote]
Jos oikeasti sulle kelpaisi kuka vaan joka haluaisi sulle hellyyttä ja seksiä antaa, varmasti sellainen löytyisi. Mutta kuten itsekin sanoit, ei sinulle kelpaa kuka vaan sellainen, vaan vain ne joista itse kiinnostut, jotka taas eivät kiinnostu sinusta.
[/quote]
Niin, en ole missään vaiheessa väittänyt, että kuka tahansa kelpaisi. Mutta minulle kävisi oikein hyvin seurustelu ilman että on pakko heti mennä naimisiin tai hankkia samantein lapsia. Kemiaa on kuitenkin oltava, tuskin kukaan mieskään haluaisi kenen tahansa randomin kanssa olla? Onhan se nyt vaan aivan erilaista kun oikein kunnolla kipinöi ja molemmat ovat himoissaan ;)
T: Ap