Lue keskustelun säännöt.
Perinteinen anoppi-miniä juttu
09.04.2022 |
Joo, en olisi uskonut näin käyvän, mutta niin se nyt on että miniäni ei voi sietää minua ja miestäni. Mitä tapahtui? Ei aavistustakaan. Pääni olen miettinyt puhki. Me kyllä pidämme hänestä, mutta tunne ei kulje molempiin suuntiin.
Ykkösvaihtoehto tilanteeseen on meidän ja hänen vanhempiensa täydellinen ero sosioekonomisesta asemassa, vanhanaikaisesti sanottuna olemme täysin eri yhteiskuntaluokkia, myös koulutustasot on mahdollisimman kaukana toisistaan. Kyseessä siis duunariperheen ja akateemisen perheen eroista.
No siinä niitä syitä, tulos on se ettei ole mitään välejä. Ei mitään yhteyttä. Luulin, että lika barn leker bäst-aikakausi olisi jo ohi. Ei ole.
He asuvat yhdessä ja lapsi tulossa.
Me emme vaan mahdu tähän kuvioon lainkaan.
Nyt vaan pitää kovettaa mieli. Me emme tule koskaan viettämään aikaa tämän lapsen kanssa kuten olemme omien isovanhempien kanssa viettäneet ja miten omamme ovat isovanhempiensa kanssa olleet.
Koitan ymmärtää, koitan selvitä. Kamala ajatus ettei lapsi tunne isovanhempiaan. Joo, poika on valintansa tehnyt ja nuoripari päättää keitä lähelleen päästää. Kunnioitan päätöstä, en tunge vaan väistyn. Silti on pohjattoman paha mieli.
Turha purkaus, anteeksi siitä.
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Uskoisin, että teille on kerrottu, mistä etäisyys johtuu. Kaivele muistisi kätköistä vastaus.
Kaikkien raskaus ei ole samanlainen. Hänen äidinvaistonsa sanoo, että hän tarvitsee rauhaa. Kunnioita sitä.
Jos ihan varta vasten haluat tehdä kitkaa välillenne, niin pidä tuo luokkaero-asenne. Alapa vielä kritisoida odottavaa naisparkaa miehelleen. Oletko ihan varmasti valmis luovuttamaan poikasi perheenjäseneksi perheessä, jossa SINÄ et ole äiti?
Tuskin on kerrottu. Tuon miniän tyyliset ihmiset eivät kerro, haukkuvat takanapäin vaan.
Kirjoituksesi oli ilkeä ja asiaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä miniä korostaa liikaa akateemisuuttaan, luulee sen kertovan älykkyydestään, ja halveksii appivanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskoisin, että teille on kerrottu, mistä etäisyys johtuu. Kaivele muistisi kätköistä vastaus.
Kaikkien raskaus ei ole samanlainen. Hänen äidinvaistonsa sanoo, että hän tarvitsee rauhaa. Kunnioita sitä.
Jos ihan varta vasten haluat tehdä kitkaa välillenne, niin pidä tuo luokkaero-asenne. Alapa vielä kritisoida odottavaa naisparkaa miehelleen. Oletko ihan varmasti valmis luovuttamaan poikasi perheenjäseneksi perheessä, jossa SINÄ et ole äiti?
Tiedätkö, ne kohtaamiset ovat olleet niin harvassa, että muistaisin kyllä.
Sanoin jo aiemmin, että kunnioitan ja väistyn enkä missään tilanteessa kenenkään kanssa tästä puhu paitsi täällä anonyyminä.
Poika on itsenäistynyt jo vuosia sitten, ei mulla ole ongelmaa siinä. Minä olen oman työni äitinä tehnyt. Uudet äidit jatkaa omien lastensa kanssa. Mainitsen vielä, että turha on loukata tuntemattomia, ei kaikki anopit ole sairaalloisen kiinni pojissaan.Ap
Voivat olla muuten vaan kamalia. Sinäkin olet oikein uhriutumisen ja draamailun riemuvoitto.
Piehtaroit ja ryvet alemmuudentunnossasi ja syytät siitä muita.
Hah, myönnän että tämä tuli mieleen kun mietin syntyjä syviä. En kuitenkaan koskaan ole niin kahjo, että tämän ääneen sanoisin tai käytökselläni toisin esiin.
Itse olen erakkouteen taipuva, sosiaalinen elämäni on perheen ja työn lisäksi vähäistä. Jos nettipalstalla nimettömänä kirjoitan, ei ihan piehtarointi terminä täyty.
ApEn sanonut että tämä tänne kirjoittaminen olisi piehtarointia vasn koko elämäsi huutaa uhriutumista ja itsekeskeisyyttä.
Minäminäminäminäminäminäminä luokkaero ja kyynel.
Sinulla on velvollisuuksia poikaasi kohtaan. Ei se niinpäin mene että muut kiertää sinua kuin aurinkoa.
Hophop, hold your horses.
Ei, minun napani ympäri pyörii vain oma ruhoni. Tiedätkö minusta tasan sen verran mitä olen tässä kertonut ja voin kertoa että se on kovin pieni otanta omasta elostani. Et ole tässä vieressä näkemässä empaattisuuttani, et tiedä yhtään mitään millainen olen joten älä sovita mua mihinkään narsistianopin muottiin.
Velvollisuudet äitinä tiedostan. Äitiys ei ole mulle eilen tapahtunut uusi juttu pesä on tyhjä kaikista lapsista ja itsenäinen hyvä elämä koitti myös meille pariskuntana sen jälkeen kun muuttuvat pois. En todellakaan haikaile mennyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskoisin, että teille on kerrottu, mistä etäisyys johtuu. Kaivele muistisi kätköistä vastaus.
Kaikkien raskaus ei ole samanlainen. Hänen äidinvaistonsa sanoo, että hän tarvitsee rauhaa. Kunnioita sitä.
Jos ihan varta vasten haluat tehdä kitkaa välillenne, niin pidä tuo luokkaero-asenne. Alapa vielä kritisoida odottavaa naisparkaa miehelleen. Oletko ihan varmasti valmis luovuttamaan poikasi perheenjäseneksi perheessä, jossa SINÄ et ole äiti?
Tiedätkö, ne kohtaamiset ovat olleet niin harvassa, että muistaisin kyllä.
Sanoin jo aiemmin, että kunnioitan ja väistyn enkä missään tilanteessa kenenkään kanssa tästä puhu paitsi täällä anonyyminä.
Poika on itsenäistynyt jo vuosia sitten, ei mulla ole ongelmaa siinä. Minä olen oman työni äitinä tehnyt. Uudet äidit jatkaa omien lastensa kanssa. Mainitsen vielä, että turha on loukata tuntemattomia, ei kaikki anopit ole sairaalloisen kiinni pojissaan.Ap
Voivat olla muuten vaan kamalia. Sinäkin olet oikein uhriutumisen ja draamailun riemuvoitto.
Piehtaroit ja ryvet alemmuudentunnossasi ja syytät siitä muita.
Hah, myönnän että tämä tuli mieleen kun mietin syntyjä syviä. En kuitenkaan koskaan ole niin kahjo, että tämän ääneen sanoisin tai käytökselläni toisin esiin.
Itse olen erakkouteen taipuva, sosiaalinen elämäni on perheen ja työn lisäksi vähäistä. Jos nettipalstalla nimettömänä kirjoitan, ei ihan piehtarointi terminä täyty.
ApEn sanonut että tämä tänne kirjoittaminen olisi piehtarointia vasn koko elämäsi huutaa uhriutumista ja itsekeskeisyyttä.
Minäminäminäminäminäminäminä luokkaero ja kyynel.
Sinulla on velvollisuuksia poikaasi kohtaan. Ei se niinpäin mene että muut kiertää sinua kuin aurinkoa.
Hophop, hold your horses.
Ei, minun napani ympäri pyörii vain oma ruhoni. Tiedätkö minusta tasan sen verran mitä olen tässä kertonut ja voin kertoa että se on kovin pieni otanta omasta elostani. Et ole tässä vieressä näkemässä empaattisuuttani, et tiedä yhtään mitään millainen olen joten älä sovita mua mihinkään narsistianopin muottiin.
Velvollisuudet äitinä tiedostan. Äitiys ei ole mulle eilen tapahtunut uusi juttu pesä on tyhjä kaikista lapsista ja itsenäinen hyvä elämä koitti myös meille pariskuntana sen jälkeen kun muuttuvat pois. En todellakaan haikaile mennyttä.
Minä kuule näen lapsellisen omahyväisen paasaajan joka oikein muhii uhriudessa ja draamassa.
Äiti on lapsilleen velkaa hyvän käytöksen ja aikuisen käytöksen senkin jälkeen kun on potkinut lapset kotoa 18-vuotiaana.
Sinä käyttäydyt törkeästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se näkyy, ettette kelpaa? Minkä pitäisi olla toisin?
Kysyn, koska ihan jo käsitys siitä, kuinka paljon aikuiset ihmiset ovat (appi)vanhempiensa kanssa tekemisissä, vaihtelee. Jotkut soittelevat päivittäin ja näkevät monta kertaa viikossa, oma tyylini on (ja pätee niin omiin kuin miehen vanhempiin) että kerran kuussa näkeminen on jo tosi usein.
Nähdään kerran vuodessa. Tarkoittaa siis sitä, että olemme nähneet kaksi kertaa. Ovat kieltäneet käymästä heillä. Tää on ihan ok, en halua olla piinaava anoppi.
Ja tämä johtuu luokkaerosta? Mistä sinä sen tiedät?
No liittyy sellaisia, esim koska isä on maksanut tämän asunnon, niin tänne ei saa tulla kuin ne jotka haluan.. Totta, niin totta. Ymmärrän, että on myös poikani päätös tämä. En mä sinne nyt muuttamassa olisi, mutta en pistäisi pahakseni jos synttärikahvit tarjottaisiin. Mutta siis, ei välttämättä luokkaeroa, tuli vaan mieleen kun oma suku on duunareita, ensimmäiset akateemiset on omat lapset. Vastapuolen tausta on akateemisuutta silmänkantamattomiin.
Tämä tällainen ajattelu on oman elämän aikana tullut esiin valitettavan usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maistuuko alko, itsellesi tai miehellesi?
Oma isäni uhriutuu samalla tavalla, kun en päästä häntä elämäämme olemaan vaari.
En halua turvattomia viinanhuuruisia aikuisia lasteni elämään. Itse isäni ei tietenkään näe mitään ongelmaa juomisessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskoisin, että teille on kerrottu, mistä etäisyys johtuu. Kaivele muistisi kätköistä vastaus.
Kaikkien raskaus ei ole samanlainen. Hänen äidinvaistonsa sanoo, että hän tarvitsee rauhaa. Kunnioita sitä.
Jos ihan varta vasten haluat tehdä kitkaa välillenne, niin pidä tuo luokkaero-asenne. Alapa vielä kritisoida odottavaa naisparkaa miehelleen. Oletko ihan varmasti valmis luovuttamaan poikasi perheenjäseneksi perheessä, jossa SINÄ et ole äiti?
Tiedätkö, ne kohtaamiset ovat olleet niin harvassa, että muistaisin kyllä.
Sanoin jo aiemmin, että kunnioitan ja väistyn enkä missään tilanteessa kenenkään kanssa tästä puhu paitsi täällä anonyyminä.
Poika on itsenäistynyt jo vuosia sitten, ei mulla ole ongelmaa siinä. Minä olen oman työni äitinä tehnyt. Uudet äidit jatkaa omien lastensa kanssa. Mainitsen vielä, että turha on loukata tuntemattomia, ei kaikki anopit ole sairaalloisen kiinni pojissaan.Ap
Voivat olla muuten vaan kamalia. Sinäkin olet oikein uhriutumisen ja draamailun riemuvoitto.
Piehtaroit ja ryvet alemmuudentunnossasi ja syytät siitä muita.
Hah, myönnän että tämä tuli mieleen kun mietin syntyjä syviä. En kuitenkaan koskaan ole niin kahjo, että tämän ääneen sanoisin tai käytökselläni toisin esiin.
Itse olen erakkouteen taipuva, sosiaalinen elämäni on perheen ja työn lisäksi vähäistä. Jos nettipalstalla nimettömänä kirjoitan, ei ihan piehtarointi terminä täyty.
ApEn sanonut että tämä tänne kirjoittaminen olisi piehtarointia vasn koko elämäsi huutaa uhriutumista ja itsekeskeisyyttä.
Minäminäminäminäminäminäminä luokkaero ja kyynel.
Sinulla on velvollisuuksia poikaasi kohtaan. Ei se niinpäin mene että muut kiertää sinua kuin aurinkoa.
Hophop, hold your horses.
Ei, minun napani ympäri pyörii vain oma ruhoni. Tiedätkö minusta tasan sen verran mitä olen tässä kertonut ja voin kertoa että se on kovin pieni otanta omasta elostani. Et ole tässä vieressä näkemässä empaattisuuttani, et tiedä yhtään mitään millainen olen joten älä sovita mua mihinkään narsistianopin muottiin.
Velvollisuudet äitinä tiedostan. Äitiys ei ole mulle eilen tapahtunut uusi juttu pesä on tyhjä kaikista lapsista ja itsenäinen hyvä elämä koitti myös meille pariskuntana sen jälkeen kun muuttuvat pois. En todellakaan haikaile mennyttä.Minä kuule näen lapsellisen omahyväisen paasaajan joka oikein muhii uhriudessa ja draamassa.
Äiti on lapsilleen velkaa hyvän käytöksen ja aikuisen käytöksen senkin jälkeen kun on potkinut lapset kotoa 18-vuotiaana.
Sinä käyttäydyt törkeästi.
Kyllä, samaa mieltä kanssasi. En tosin ole potkinut yhtään lapsistani 18-vuotiaana pihalle. Ovat muuttaneet kun ovat halunneet.
Kummallista, että käytöksestäni ei ole kukaan valittanut, paitsi muuan tuntematon nettikirjoittelija. Voit olla varma, että osaan käyttäytyä. Osaatko sinä?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maistuuko alko, itsellesi tai miehellesi?
Oma isäni uhriutuu samalla tavalla, kun en päästä häntä elämäämme olemaan vaari.
En halua turvattomia viinanhuuruisia aikuisia lasteni elämään. Itse isäni ei tietenkään näe mitään ongelmaa juomisessaan.
Ei maistu. Alkoholi ei ole erityisessä roolissa meillä.
Tämä on sellainen juttu, jos ei edes ajattele, kun ei ole ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskoisin, että teille on kerrottu, mistä etäisyys johtuu. Kaivele muistisi kätköistä vastaus.
Kaikkien raskaus ei ole samanlainen. Hänen äidinvaistonsa sanoo, että hän tarvitsee rauhaa. Kunnioita sitä.
Jos ihan varta vasten haluat tehdä kitkaa välillenne, niin pidä tuo luokkaero-asenne. Alapa vielä kritisoida odottavaa naisparkaa miehelleen. Oletko ihan varmasti valmis luovuttamaan poikasi perheenjäseneksi perheessä, jossa SINÄ et ole äiti?
Tiedätkö, ne kohtaamiset ovat olleet niin harvassa, että muistaisin kyllä.
Sanoin jo aiemmin, että kunnioitan ja väistyn enkä missään tilanteessa kenenkään kanssa tästä puhu paitsi täällä anonyyminä.
Poika on itsenäistynyt jo vuosia sitten, ei mulla ole ongelmaa siinä. Minä olen oman työni äitinä tehnyt. Uudet äidit jatkaa omien lastensa kanssa. Mainitsen vielä, että turha on loukata tuntemattomia, ei kaikki anopit ole sairaalloisen kiinni pojissaan.Ap
Voivat olla muuten vaan kamalia. Sinäkin olet oikein uhriutumisen ja draamailun riemuvoitto.
Piehtaroit ja ryvet alemmuudentunnossasi ja syytät siitä muita.
Hah, myönnän että tämä tuli mieleen kun mietin syntyjä syviä. En kuitenkaan koskaan ole niin kahjo, että tämän ääneen sanoisin tai käytökselläni toisin esiin.
Itse olen erakkouteen taipuva, sosiaalinen elämäni on perheen ja työn lisäksi vähäistä. Jos nettipalstalla nimettömänä kirjoitan, ei ihan piehtarointi terminä täyty.
ApEn sanonut että tämä tänne kirjoittaminen olisi piehtarointia vasn koko elämäsi huutaa uhriutumista ja itsekeskeisyyttä.
Minäminäminäminäminäminäminä luokkaero ja kyynel.
Sinulla on velvollisuuksia poikaasi kohtaan. Ei se niinpäin mene että muut kiertää sinua kuin aurinkoa.
Hophop, hold your horses.
Ei, minun napani ympäri pyörii vain oma ruhoni. Tiedätkö minusta tasan sen verran mitä olen tässä kertonut ja voin kertoa että se on kovin pieni otanta omasta elostani. Et ole tässä vieressä näkemässä empaattisuuttani, et tiedä yhtään mitään millainen olen joten älä sovita mua mihinkään narsistianopin muottiin.
Velvollisuudet äitinä tiedostan. Äitiys ei ole mulle eilen tapahtunut uusi juttu pesä on tyhjä kaikista lapsista ja itsenäinen hyvä elämä koitti myös meille pariskuntana sen jälkeen kun muuttuvat pois. En todellakaan haikaile mennyttä.Minä kuule näen lapsellisen omahyväisen paasaajan joka oikein muhii uhriudessa ja draamassa.
Äiti on lapsilleen velkaa hyvän käytöksen ja aikuisen käytöksen senkin jälkeen kun on potkinut lapset kotoa 18-vuotiaana.
Sinä käyttäydyt törkeästi.
Kyllä, samaa mieltä kanssasi. En tosin ole potkinut yhtään lapsistani 18-vuotiaana pihalle. Ovat muuttaneet kun ovat halunneet.
Kummallista, että käytöksestäni ei ole kukaan valittanut, paitsi muuan tuntematon nettikirjoittelija. Voit olla varma, että osaan käyttäytyä. Osaatko sinä?
Ap
Muuten vaan oman lapsenlapsesi onnistunut karkottamaan käytökselläsi luotasi jo ennen syntymäänsä.
Eikä sulla ole sosiaalista elämää. Miksiköhän? Hmmm.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se näkyy, ettette kelpaa? Minkä pitäisi olla toisin?
Kysyn, koska ihan jo käsitys siitä, kuinka paljon aikuiset ihmiset ovat (appi)vanhempiensa kanssa tekemisissä, vaihtelee. Jotkut soittelevat päivittäin ja näkevät monta kertaa viikossa, oma tyylini on (ja pätee niin omiin kuin miehen vanhempiin) että kerran kuussa näkeminen on jo tosi usein.
Nähdään kerran vuodessa. Tarkoittaa siis sitä, että olemme nähneet kaksi kertaa. Ovat kieltäneet käymästä heillä. Tää on ihan ok, en halua olla piinaava anoppi.
Ja tämä johtuu luokkaerosta? Mistä sinä sen tiedät?
No liittyy sellaisia, esim koska isä on maksanut tämän asunnon, niin tänne ei saa tulla kuin ne jotka haluan.. Totta, niin totta. Ymmärrän, että on myös poikani päätös tämä. En mä sinne nyt muuttamassa olisi, mutta en pistäisi pahakseni jos synttärikahvit tarjottaisiin. Mutta siis, ei välttämättä luokkaeroa, tuli vaan mieleen kun oma suku on duunareita, ensimmäiset akateemiset on omat lapset. Vastapuolen tausta on akateemisuutta silmänkantamattomiin.
Tämä tällainen ajattelu on oman elämän aikana tullut esiin valitettavan usein.
Eihän tuo mitenkään liity luokkaeroon vaan kotirauhaan. Ja se että joku joutuu erikseen selittämään missä menee rajat kertoo siitä että niitä on ylitelty.
Anopilla ja appiukolla ei ole mitään oikeutta tunkea pojan ja miniän kotiin. On aivan ymmärrettävää, että miniä ahdistuu kotirauhan rikkomisesta. Miniä ei halua olla tekemisissä, jos puolison rajattomat vanhemmat tunkevat häiriköimään kotirauhaa puhelinsoitoilla, viesteillä ja jopa yllätyskyläilyillä.
Kaikki lapsiperheet eivät halua ja tarvitse isovanhemmilta lastenhoitoapua. Ja tähän on monia, monia syitä. Kaikki isovanhemmat eivät ole luotettavia lastenhoitajia, vaan kaikkea muuta.
On paljon lapsia, jotka eivät tunne isovanhempiaan. Isovanhemmat voivat asua kaukana. Vanhempien ja isovanhempien välit ovat riitaisat tai poikki. Isovanhemmat ovat iäkkäitä ja sairaita. Tai isovanhemmat ovat jo kuolleet.
Lapset ovat iloisia, onnellisia ja tasapainoisia. Lapsen kehitykselle on tärkeintä äiti, isä, sisarukset ja oman kodin turvallinen ja rakastava ilmapiiri. Lapsi ei kasva kieroon, vaikka hän ei tapaisi koskaan isovanhempiaan.
Anopin ja appiukon pitää nyt väistyä. Jos miniänne ei siedä Teitä, niin oletteko jotenkin loukanneet miniää? Ehkä miniä ei vain viihdy Teidän seurassanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se näkyy, ettette kelpaa? Minkä pitäisi olla toisin?
Kysyn, koska ihan jo käsitys siitä, kuinka paljon aikuiset ihmiset ovat (appi)vanhempiensa kanssa tekemisissä, vaihtelee. Jotkut soittelevat päivittäin ja näkevät monta kertaa viikossa, oma tyylini on (ja pätee niin omiin kuin miehen vanhempiin) että kerran kuussa näkeminen on jo tosi usein.
Nähdään kerran vuodessa. Tarkoittaa siis sitä, että olemme nähneet kaksi kertaa. Ovat kieltäneet käymästä heillä. Tää on ihan ok, en halua olla piinaava anoppi.
Ja tämä johtuu luokkaerosta? Mistä sinä sen tiedät?
No liittyy sellaisia, esim koska isä on maksanut tämän asunnon, niin tänne ei saa tulla kuin ne jotka haluan.. Totta, niin totta. Ymmärrän, että on myös poikani päätös tämä. En mä sinne nyt muuttamassa olisi, mutta en pistäisi pahakseni jos synttärikahvit tarjottaisiin. Mutta siis, ei välttämättä luokkaeroa, tuli vaan mieleen kun oma suku on duunareita, ensimmäiset akateemiset on omat lapset. Vastapuolen tausta on akateemisuutta silmänkantamattomiin.
Tämä tällainen ajattelu on oman elämän aikana tullut esiin valitettavan usein.Eihän tuo mitenkään liity luokkaeroon vaan kotirauhaan. Ja se että joku joutuu erikseen selittämään missä menee rajat kertoo siitä että niitä on ylitelty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anopilla ja appiukolla ei ole mitään oikeutta tunkea pojan ja miniän kotiin. On aivan ymmärrettävää, että miniä ahdistuu kotirauhan rikkomisesta. Miniä ei halua olla tekemisissä, jos puolison rajattomat vanhemmat tunkevat häiriköimään kotirauhaa puhelinsoitoilla, viesteillä ja jopa yllätyskyläilyillä.
Kaikki lapsiperheet eivät halua ja tarvitse isovanhemmilta lastenhoitoapua. Ja tähän on monia, monia syitä. Kaikki isovanhemmat eivät ole luotettavia lastenhoitajia, vaan kaikkea muuta.
On paljon lapsia, jotka eivät tunne isovanhempiaan. Isovanhemmat voivat asua kaukana. Vanhempien ja isovanhempien välit ovat riitaisat tai poikki. Isovanhemmat ovat iäkkäitä ja sairaita. Tai isovanhemmat ovat jo kuolleet.
Lapset ovat iloisia, onnellisia ja tasapainoisia. Lapsen kehitykselle on tärkeintä äiti, isä, sisarukset ja oman kodin turvallinen ja rakastava ilmapiiri. Lapsi ei kasva kieroon, vaikka hän ei tapaisi koskaan isovanhempiaan.
Anopin ja appiukon pitää nyt väistyä. Jos miniänne ei siedä Teitä, niin oletteko jotenkin loukanneet miniää? Ehkä miniä ei vain viihdy Teidän seurassanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se näkyy, ettette kelpaa? Minkä pitäisi olla toisin?
Kysyn, koska ihan jo käsitys siitä, kuinka paljon aikuiset ihmiset ovat (appi)vanhempiensa kanssa tekemisissä, vaihtelee. Jotkut soittelevat päivittäin ja näkevät monta kertaa viikossa, oma tyylini on (ja pätee niin omiin kuin miehen vanhempiin) että kerran kuussa näkeminen on jo tosi usein.
Nähdään kerran vuodessa. Tarkoittaa siis sitä, että olemme nähneet kaksi kertaa. Ovat kieltäneet käymästä heillä. Tää on ihan ok, en halua olla piinaava anoppi.
Ja tämä johtuu luokkaerosta? Mistä sinä sen tiedät?
No liittyy sellaisia, esim koska isä on maksanut tämän asunnon, niin tänne ei saa tulla kuin ne jotka haluan.. Totta, niin totta. Ymmärrän, että on myös poikani päätös tämä. En mä sinne nyt muuttamassa olisi, mutta en pistäisi pahakseni jos synttärikahvit tarjottaisiin. Mutta siis, ei välttämättä luokkaeroa, tuli vaan mieleen kun oma suku on duunareita, ensimmäiset akateemiset on omat lapset. Vastapuolen tausta on akateemisuutta silmänkantamattomiin.
Tämä tällainen ajattelu on oman elämän aikana tullut esiin valitettavan usein.Eihän tuo mitenkään liity luokkaeroon vaan kotirauhaan. Ja se että joku joutuu erikseen selittämään missä menee rajat kertoo siitä että niitä on ylitelty.
No tuota.. Olemme nähneet kaksi kertaa, meillä. Olemme käyneet pojan luona viimeksi, kun hän vielä asui yksin, silloinkin hyvin maltillisesti, ei todellakaan viikottain tai edes kuukausittain. Eli olemme ylittäneet yksityisyyden rajat käymättä kertaakaan. Sepä merkillinen rajaloukkaus on.
Ei, en ole menossa jatkossakaan. Ei tulisi mieleenkään tunkea paikkaan, jonne vartavasten on kielletty menemästä. Perusteena pappa betalar -sitsueisson ja joka on niin selkeästi informoitu. Ensimmäisessä viestissä mainitsin, että osaan väistyä. Tarjoan apua jos sitä pyydetään, en koskaan tuppaa väkisin.
Mut joo. Mä olen pahan anoppiuden ilmentymä raadin mukaan. Onko siis täysin luonnotonta toivoa, että saisi käydä lapsensa kotona kylässä? Minun mielestäni kyse on normaalista kanssakäymisestä, mutta olen näemmä väärässä. Korostan vielä, että että en ole toiveitani ääneen puhunut kuin mieheni kanssa, eli en ole epäkorrektisti vaatinut itselleni minäminäminä-hengessä yhtään mitään. Aurinko paistaa myös minun navastani huolimatta muualla.
Tiedättekö, myös minulla läpipa$&ana ihmisenä ja parjattuna anoppina on oikeus omaan pieneen onneeni. Illalla mieleni oli matala on edelleen sitä. Mutta lupaan, että keskityn vain omaan pieneen maailmaani tästedes.
Iloa ja valoa ❤
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopilla ja appiukolla ei ole mitään oikeutta tunkea pojan ja miniän kotiin. On aivan ymmärrettävää, että miniä ahdistuu kotirauhan rikkomisesta. Miniä ei halua olla tekemisissä, jos puolison rajattomat vanhemmat tunkevat häiriköimään kotirauhaa puhelinsoitoilla, viesteillä ja jopa yllätyskyläilyillä.
Kaikki lapsiperheet eivät halua ja tarvitse isovanhemmilta lastenhoitoapua. Ja tähän on monia, monia syitä. Kaikki isovanhemmat eivät ole luotettavia lastenhoitajia, vaan kaikkea muuta.
On paljon lapsia, jotka eivät tunne isovanhempiaan. Isovanhemmat voivat asua kaukana. Vanhempien ja isovanhempien välit ovat riitaisat tai poikki. Isovanhemmat ovat iäkkäitä ja sairaita. Tai isovanhemmat ovat jo kuolleet.
Lapset ovat iloisia, onnellisia ja tasapainoisia. Lapsen kehitykselle on tärkeintä äiti, isä, sisarukset ja oman kodin turvallinen ja rakastava ilmapiiri. Lapsi ei kasva kieroon, vaikka hän ei tapaisi koskaan isovanhempiaan.
Anopin ja appiukon pitää nyt väistyä. Jos miniänne ei siedä Teitä, niin oletteko jotenkin loukanneet miniää? Ehkä miniä ei vain viihdy Teidän seurassanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se näkyy, ettette kelpaa? Minkä pitäisi olla toisin?
Kysyn, koska ihan jo käsitys siitä, kuinka paljon aikuiset ihmiset ovat (appi)vanhempiensa kanssa tekemisissä, vaihtelee. Jotkut soittelevat päivittäin ja näkevät monta kertaa viikossa, oma tyylini on (ja pätee niin omiin kuin miehen vanhempiin) että kerran kuussa näkeminen on jo tosi usein.
Nähdään kerran vuodessa. Tarkoittaa siis sitä, että olemme nähneet kaksi kertaa. Ovat kieltäneet käymästä heillä. Tää on ihan ok, en halua olla piinaava anoppi.
Ja tämä johtuu luokkaerosta? Mistä sinä sen tiedät?
No liittyy sellaisia, esim koska isä on maksanut tämän asunnon, niin tänne ei saa tulla kuin ne jotka haluan.. Totta, niin totta. Ymmärrän, että on myös poikani päätös tämä. En mä sinne nyt muuttamassa olisi, mutta en pistäisi pahakseni jos synttärikahvit tarjottaisiin. Mutta siis, ei välttämättä luokkaeroa, tuli vaan mieleen kun oma suku on duunareita, ensimmäiset akateemiset on omat lapset. Vastapuolen tausta on akateemisuutta silmänkantamattomiin.
Tämä tällainen ajattelu on oman elämän aikana tullut esiin valitettavan usein.Eihän tuo mitenkään liity luokkaeroon vaan kotirauhaan. Ja se että joku joutuu erikseen selittämään missä menee rajat kertoo siitä että niitä on ylitelty.
No tuota.. Olemme nähneet kaksi kertaa, meillä. Olemme käyneet pojan luona viimeksi, kun hän vielä asui yksin, silloinkin hyvin maltillisesti, ei todellakaan viikottain tai edes kuukausittain. Eli olemme ylittäneet yksityisyyden rajat käymättä kertaakaan. Sepä merkillinen rajaloukkaus on.
Ei, en ole menossa jatkossakaan. Ei tulisi mieleenkään tunkea paikkaan, jonne vartavasten on kielletty menemästä. Perusteena pappa betalar -sitsueisson ja joka on niin selkeästi informoitu. Ensimmäisessä viestissä mainitsin, että osaan väistyä. Tarjoan apua jos sitä pyydetään, en koskaan tuppaa väkisin.
Mut joo. Mä olen pahan anoppiuden ilmentymä raadin mukaan. Onko siis täysin luonnotonta toivoa, että saisi käydä lapsensa kotona kylässä? Minun mielestäni kyse on normaalista kanssakäymisestä, mutta olen näemmä väärässä. Korostan vielä, että että en ole toiveitani ääneen puhunut kuin mieheni kanssa, eli en ole epäkorrektisti vaatinut itselleni minäminäminä-hengessä yhtään mitään. Aurinko paistaa myös minun navastani huolimatta muualla.
Tiedättekö, myös minulla läpipa$&ana ihmisenä ja parjattuna anoppina on oikeus omaan pieneen onneeni. Illalla mieleni oli matala on edelleen sitä. Mutta lupaan, että keskityn vain omaan pieneen maailmaani tästedes.
Iloa ja valoa ❤
Miksi sinä jauhat luokkaerosta ja miniäsi vanhemmista kun ongelma on oma alemmuudentuntosi ja oma käytöksesi joka sen porttikiellon on tuonut?
Meinaatko että käytöksesi saisi olla mitä sattuu jos poikasi olisi peribyt asunnon rikkaalta suvultaan? Koska nyt sinua kismittää selkeästi se määräysvallan puute ja se ettei sinulla ole mitään millä kiristää heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyhmänä keskityin vain puolustautumaan. Sille tielle ei tule loppua.
Ketju on kuitenkin täynnä hienoja mielipiteitä, joista oikeasti saan ajatuksia ja voimaa.
Kiitos teille, teidän perusteella pysyn mielipiteessäni, että maailma on kuitenkin hyvä ja ihmiset tekevät elämästä oikean.
Kiitos ❤
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä: poika pitää onneksi yhteyttä ja käy. Siinä mielessä kaikki on hyvin kuin hän käy.
Vedät nyt kyllä mutkia suoriksi: Koska miniä ei käy raskausvatsaansa sinulle esittelemässä säännöllisin väliajoin, sinulla ja lapsenlapsellasi ei tule olemaan koskaan mitään yhteydenpitoa?
Ymmärrätkö: Sitten kun lapsi on syntynyt, ja hiukan kasvanut, hän voi käydä isänsä kanssa teidän luonanne, mikäli onnistut pitämään välisi hyvinä poikasi kanssa.
Useimmin se miniä estää sen, kävelee siinä lapsen isänkin yli
Vierailija kirjoitti:
Tyhmänä keskityin vain puolustautumaan. Sille tielle ei tule loppua.
Ketju on kuitenkin täynnä hienoja mielipiteitä, joista oikeasti saan ajatuksia ja voimaa.
Kiitos teille, teidän perusteella pysyn mielipiteessäni, että maailma on kuitenkin hyvä ja ihmiset tekevät elämästä oikean.
Kiitos ❤
Minäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminälässyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä: poika pitää onneksi yhteyttä ja käy. Siinä mielessä kaikki on hyvin kuin hän käy.
Vedät nyt kyllä mutkia suoriksi: Koska miniä ei käy raskausvatsaansa sinulle esittelemässä säännöllisin väliajoin, sinulla ja lapsenlapsellasi ei tule olemaan koskaan mitään yhteydenpitoa?
Ymmärrätkö: Sitten kun lapsi on syntynyt, ja hiukan kasvanut, hän voi käydä isänsä kanssa teidän luonanne, mikäli onnistut pitämään välisi hyvinä poikasi kanssa.
Useimmin se miniä estää sen, kävelee siinä lapsen isänkin yli
Ei vaan lapsen isä valitsee oman perheensä itsekkään minäminäminämummon sijaan.
Tai kuten meillä, mummo vain yrittää syyttää sitä lapsensa puolisoa siitä että itse sössi välit lapseensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopilla ja appiukolla ei ole mitään oikeutta tunkea pojan ja miniän kotiin. On aivan ymmärrettävää, että miniä ahdistuu kotirauhan rikkomisesta. Miniä ei halua olla tekemisissä, jos puolison rajattomat vanhemmat tunkevat häiriköimään kotirauhaa puhelinsoitoilla, viesteillä ja jopa yllätyskyläilyillä.
Kaikki lapsiperheet eivät halua ja tarvitse isovanhemmilta lastenhoitoapua. Ja tähän on monia, monia syitä. Kaikki isovanhemmat eivät ole luotettavia lastenhoitajia, vaan kaikkea muuta.
On paljon lapsia, jotka eivät tunne isovanhempiaan. Isovanhemmat voivat asua kaukana. Vanhempien ja isovanhempien välit ovat riitaisat tai poikki. Isovanhemmat ovat iäkkäitä ja sairaita. Tai isovanhemmat ovat jo kuolleet.
Lapset ovat iloisia, onnellisia ja tasapainoisia. Lapsen kehitykselle on tärkeintä äiti, isä, sisarukset ja oman kodin turvallinen ja rakastava ilmapiiri. Lapsi ei kasva kieroon, vaikka hän ei tapaisi koskaan isovanhempiaan.
Anopin ja appiukon pitää nyt väistyä. Jos miniänne ei siedä Teitä, niin oletteko jotenkin loukanneet miniää? Ehkä miniä ei vain viihdy Teidän seurassanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se näkyy, ettette kelpaa? Minkä pitäisi olla toisin?
Kysyn, koska ihan jo käsitys siitä, kuinka paljon aikuiset ihmiset ovat (appi)vanhempiensa kanssa tekemisissä, vaihtelee. Jotkut soittelevat päivittäin ja näkevät monta kertaa viikossa, oma tyylini on (ja pätee niin omiin kuin miehen vanhempiin) että kerran kuussa näkeminen on jo tosi usein.
Nähdään kerran vuodessa. Tarkoittaa siis sitä, että olemme nähneet kaksi kertaa. Ovat kieltäneet käymästä heillä. Tää on ihan ok, en halua olla piinaava anoppi.
Ja tämä johtuu luokkaerosta? Mistä sinä sen tiedät?
No liittyy sellaisia, esim koska isä on maksanut tämän asunnon, niin tänne ei saa tulla kuin ne jotka haluan.. Totta, niin totta. Ymmärrän, että on myös poikani päätös tämä. En mä sinne nyt muuttamassa olisi, mutta en pistäisi pahakseni jos synttärikahvit tarjottaisiin. Mutta siis, ei välttämättä luokkaeroa, tuli vaan mieleen kun oma suku on duunareita, ensimmäiset akateemiset on omat lapset. Vastapuolen tausta on akateemisuutta silmänkantamattomiin.
Tämä tällainen ajattelu on oman elämän aikana tullut esiin valitettavan usein.Eihän tuo mitenkään liity luokkaeroon vaan kotirauhaan. Ja se että joku joutuu erikseen selittämään missä menee rajat kertoo siitä että niitä on ylitelty.
No tuota.. Olemme nähneet kaksi kertaa, meillä. Olemme käyneet pojan luona viimeksi, kun hän vielä asui yksin, silloinkin hyvin maltillisesti, ei todellakaan viikottain tai edes kuukausittain. Eli olemme ylittäneet yksityisyyden rajat käymättä kertaakaan. Sepä merkillinen rajaloukkaus on.
Ei, en ole menossa jatkossakaan. Ei tulisi mieleenkään tunkea paikkaan, jonne vartavasten on kielletty menemästä. Perusteena pappa betalar -sitsueisson ja joka on niin selkeästi informoitu. Ensimmäisessä viestissä mainitsin, että osaan väistyä. Tarjoan apua jos sitä pyydetään, en koskaan tuppaa väkisin.
Mut joo. Mä olen pahan anoppiuden ilmentymä raadin mukaan. Onko siis täysin luonnotonta toivoa, että saisi käydä lapsensa kotona kylässä? Minun mielestäni kyse on normaalista kanssakäymisestä, mutta olen näemmä väärässä. Korostan vielä, että että en ole toiveitani ääneen puhunut kuin mieheni kanssa, eli en ole epäkorrektisti vaatinut itselleni minäminäminä-hengessä yhtään mitään. Aurinko paistaa myös minun navastani huolimatta muualla.
Tiedättekö, myös minulla läpipa$&ana ihmisenä ja parjattuna anoppina on oikeus omaan pieneen onneeni. Illalla mieleni oli matala on edelleen sitä. Mutta lupaan, että keskityn vain omaan pieneen maailmaani tästedes.
Iloa ja valoa ❤Miksi sinä jauhat luokkaerosta ja miniäsi vanhemmista kun ongelma on oma alemmuudentuntosi ja oma käytöksesi joka sen porttikiellon on tuonut?
Meinaatko että käytöksesi saisi olla mitä sattuu jos poikasi olisi peribyt asunnon rikkaalta suvultaan? Koska nyt sinua kismittää selkeästi se määräysvallan puute ja se ettei sinulla ole mitään millä kiristää heitä.
Mikä kiristäminen? Miksi ihmeessä haluaisin kiristää ketään yhtään millään? Tiedätkö, mä en ole ihminen, joka kävelisi kenenkään yli tai haluaisi millään muotoa määritellä kenenkään tapaa elää omaa elämäänsä. Toivoisin saavani olla jossain osassa lapsenlapseni elämässä, koska itselläni oli mahtavat isovanhemmat ja elämän ketjussa koen, että on vuoroni tehdä se sama. Tää nyt vaan on tällaista ajatusten virtaa. Mikäli sitä ei minulle suoda, niin voit olla varma että sitä iloa en suo että itkisin perään muuta kuin korkeintaan yksityisesti.
Tiesinhän toki, että tää palsta on sairas. Mutta toisaalta myös terve.
Miksi et kutsu poikaasi ja miniääsi käymään teille?
Ja tämä johtuu luokkaerosta? Mistä sinä sen tiedät?