Lue keskustelun säännöt.
Perinteinen anoppi-miniä juttu
09.04.2022 |
Joo, en olisi uskonut näin käyvän, mutta niin se nyt on että miniäni ei voi sietää minua ja miestäni. Mitä tapahtui? Ei aavistustakaan. Pääni olen miettinyt puhki. Me kyllä pidämme hänestä, mutta tunne ei kulje molempiin suuntiin.
Ykkösvaihtoehto tilanteeseen on meidän ja hänen vanhempiensa täydellinen ero sosioekonomisesta asemassa, vanhanaikaisesti sanottuna olemme täysin eri yhteiskuntaluokkia, myös koulutustasot on mahdollisimman kaukana toisistaan. Kyseessä siis duunariperheen ja akateemisen perheen eroista.
No siinä niitä syitä, tulos on se ettei ole mitään välejä. Ei mitään yhteyttä. Luulin, että lika barn leker bäst-aikakausi olisi jo ohi. Ei ole.
He asuvat yhdessä ja lapsi tulossa.
Me emme vaan mahdu tähän kuvioon lainkaan.
Nyt vaan pitää kovettaa mieli. Me emme tule koskaan viettämään aikaa tämän lapsen kanssa kuten olemme omien isovanhempien kanssa viettäneet ja miten omamme ovat isovanhempiensa kanssa olleet.
Koitan ymmärtää, koitan selvitä. Kamala ajatus ettei lapsi tunne isovanhempiaan. Joo, poika on valintansa tehnyt ja nuoripari päättää keitä lähelleen päästää. Kunnioitan päätöstä, en tunge vaan väistyn. Silti on pohjattoman paha mieli.
Turha purkaus, anteeksi siitä.
Kommentit (93)
Anoppi vinkui lapsenlapsia ensin 10 vuotta. Sitten kun lapsia tuli niin ei enää kiinnostanutkaan. 20 vuotta vinkui naimisiinmenosta, mutta en mene koska olen huomattavasti varakkaampi. Tähän mahtui monenlaista yritystä ja anopin kosintaa. Nykyään ei enää pidä yhteyttä. Jos laitan vaikka viestin tai kuvan lapsista, vastaus on vain ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käske aapee miestäsi lopettaa se miniän ahdistelu.
Vierailija kirjoitti:
Olet todennäköisesti yli-innokkuudellasi säikäyttänyt miniäsi. Itse säikähdin anoppiani, kun hänestä tuli ”hullu mummo”, ja yli-innokas vauvan perään. Halusin rauhoittaa pesimisajan, mutta anoppi ei kunnioittanut tätä ja näki asiat vain mummovinkkelistään.
En enää halua mennä anopille, vouhottaa vauvan ympärillä ja koko ajan pitäis olla näkemässä.
Ahdistavaa!
Siihen on taatusti syy, että miniä välttelee sinua, ja syy ei ole duunaritaustanne🙄
Ei. Tämän karikon osasin kiertää, koska oma äitini oli aivan mahdoton ja sekosi vauvasta aikoinaan. Se oli niin kamalaa, että ajattelin etten koskaan itse ole samanlainen. Enkä olekaan.
Ap
Mulla on ollut matkan varrella suhteissani sen verran painajaismaisia anoppeja, että täytyy myöntää, että kun nykyiseen mieheen tutustuessani kuulin, että hänen äitinsä on kuollut, olin hiljaa mielessäni väkisinkin vähän että "woohoo!"
Mun vauvasta ei kukaan seonnut. :(
Ei äiti eikä anoppipuoli. Jouduin sekoamaan ihan itse vaan.
Pikkuisen ole katkera siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut matkan varrella suhteissani sen verran painajaismaisia anoppeja, että täytyy myöntää, että kun nykyiseen mieheen tutustuessani kuulin, että hänen äitinsä on kuollut, olin hiljaa mielessäni väkisinkin vähän että "woohoo!"
Mun anoppi mokaili elämässään koko lailla kaiken mutta tajusi sentään kuolla kun esikoinen oli kaksi.
Vierailija kirjoitti:
Mun vauvasta ei kukaan seonnut. :(
Ei äiti eikä anoppipuoli. Jouduin sekoamaan ihan itse vaan.
Pikkuisen ole katkera siitä.
Tää on koko ketjun ainoa sympaattinen kommentti. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä: poika pitää onneksi yhteyttä ja käy. Siinä mielessä kaikki on hyvin kuin hän käy.
Vedät nyt kyllä mutkia suoriksi: Koska miniä ei käy raskausvatsaansa sinulle esittelemässä säännöllisin väliajoin, sinulla ja lapsenlapsellasi ei tule olemaan koskaan mitään yhteydenpitoa?
Ymmärrätkö: Sitten kun lapsi on syntynyt, ja hiukan kasvanut, hän voi käydä isänsä kanssa teidän luonanne, mikäli onnistut pitämään välisi hyvinä poikasi kanssa.
No ei ole kyse mistään esittelystä, jos ei tykkää niin silloin pitää olla niiden kanssa joista tykkää.
Kyse on siitä että emme kelpaa, tämä asia on selvä. Toivon sinun olevan oikeassa ja jonkinlainen suhde on luvassa.
Tiedätkö, en aio koskaan tätä murhettani avata pojalle juuri siitä syystä että yhteys säilyy. Mun maailmassa ei ole rakkaita yhtään liikaa, ei mulla olisi yhtäkään menettää oman käytöksen vuoksi.
Ap
Kyse ei välttämättä ole kelpaamisesta. Minun anoppini tunki väkisin kylään ja kertoi kaikessa, mitä ja miten pitäisi tehdä. Lisäksi haukkui tutut ja tuntemattomat siinä sivussa. Aikani kuvittelin anopin tajuavan itse miten tökerösti käyttäytyy, mutta lopulta oli pakko sanoa suoraan ja riitahan siitä tuli. Anoppi tietenkin itse ajatteli olevansa kiinnostunut meidän elämästä ja auttavassa avutonta miniää :D Nykyään anoppi on ihan ok, kovin paljon ei olla tekemisissä mutta lapset saavat totta kai kyläillä mummilassa.
Mutta ei vika välttämättä ole ap:ssä. Ihan yhtä hyvin miniä voi olla ikävä ja nenä pystyssä kulkeva ilkimys.
Oletko ajatellut, että ehkä poikasi määrittää kuinka paljon teitä näkevät? Ehkei aina syynä olekaan "se paha miniä", vaan poikasi haluaa pitää etäisyyttä.
Näin on ainakin meillä, kun mieheni on ikänsä kärsinyt kylmistä väleistä äitiinsä, karusta lapsuudesta. Nyt anoppi saanut syypään olemattomiin väleihin minusta, miniästään. Kuulemma oli kaikki paremmin ennen minua. Poikansa onneksi vakuuttaa, ettei ole minun vikaa tällainen kohtelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan aina se vika ei ole anopissa. Olen päässyt seuraamaan muutamia ’ensitapaamisia’, joissa on käynyt hyvin selväksi se, että miniäehdokkaalla on jo etukäteen hyvin vihamielinen asenne mahdollista anoppiaan kohtaan. Ja ei, en itse ole tuo anoppi. Omasin itse hankalahkon anopin, pitkään yritin olla ystävällinen/toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.
Vierailija kirjoitti:
Uskoisin, että teille on kerrottu, mistä etäisyys johtuu. Kaivele muistisi kätköistä vastaus.
Kaikkien raskaus ei ole samanlainen. Hänen äidinvaistonsa sanoo, että hän tarvitsee rauhaa. Kunnioita sitä.
Jos ihan varta vasten haluat tehdä kitkaa välillenne, niin pidä tuo luokkaero-asenne. Alapa vielä kritisoida odottavaa naisparkaa miehelleen. Oletko ihan varmasti valmis luovuttamaan poikasi perheenjäseneksi perheessä, jossa SINÄ et ole äiti?
Tiedätkö, ne kohtaamiset ovat olleet niin harvassa, että muistaisin kyllä.
Sanoin jo aiemmin, että kunnioitan ja väistyn enkä missään tilanteessa kenenkään kanssa tästä puhu paitsi täällä anonyyminä.
Poika on itsenäistynyt jo vuosia sitten, ei mulla ole ongelmaa siinä. Minä olen oman työni äitinä tehnyt. Uudet äidit jatkaa omien lastensa kanssa. Mainitsen vielä, että turha on loukata tuntemattomia, ei kaikki anopit ole sairaalloisen kiinni pojissaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan aina se vika ei ole anopissa. Olen päässyt seuraamaan muutamia ’ensitapaamisia’, joissa on käynyt hyvin selväksi se, että miniäehdokkaalla on jo etukäteen hyvin vihamielinen asenne mahdollista anoppiaan kohtaan. Ja ei, en itse ole tuo anoppi. Omasin itse hankalahkon anopin, pitkään yritin olla ystävällinen/toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.
Kukahan sinulle on tällaisia kertonut?
Vierailija kirjoitti:
Jaaha.
Minä olen se savokainuulaisen duunariperheen pojan nainut helsinkiläinen talousneuvoksen tytär.
Minua kohdeltiin vuosia, siis vuosia, kuin sontaa. Piikittelyä, vittuilua, pällistelyä, haukkumista, solvaamista, asuinpaikkani ja sukulaisteni ja koulutukseni mollaamista
Kotiimme on tunkeuduttu luvatta, kotimme on haukuttu, jopa ojat on vääränlaisia.
Ja aivan varmasti anoppi kirjoittelisi juurikin tuollaista soopaa.
Olen pahoillani rajattomasta anopistasi.
En ole puhunut pahaa enkö arvostellut.
Tämä on eka kerta kun mieltäni kevennän.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskoisin, että teille on kerrottu, mistä etäisyys johtuu. Kaivele muistisi kätköistä vastaus.
Kaikkien raskaus ei ole samanlainen. Hänen äidinvaistonsa sanoo, että hän tarvitsee rauhaa. Kunnioita sitä.
Jos ihan varta vasten haluat tehdä kitkaa välillenne, niin pidä tuo luokkaero-asenne. Alapa vielä kritisoida odottavaa naisparkaa miehelleen. Oletko ihan varmasti valmis luovuttamaan poikasi perheenjäseneksi perheessä, jossa SINÄ et ole äiti?
Tiedätkö, ne kohtaamiset ovat olleet niin harvassa, että muistaisin kyllä.
Sanoin jo aiemmin, että kunnioitan ja väistyn enkä missään tilanteessa kenenkään kanssa tästä puhu paitsi täällä anonyyminä.
Poika on itsenäistynyt jo vuosia sitten, ei mulla ole ongelmaa siinä. Minä olen oman työni äitinä tehnyt. Uudet äidit jatkaa omien lastensa kanssa. Mainitsen vielä, että turha on loukata tuntemattomia, ei kaikki anopit ole sairaalloisen kiinni pojissaan.Ap
Voivat olla muuten vaan kamalia. Sinäkin olet oikein uhriutumisen ja draamailun riemuvoitto.
Piehtaroit ja ryvet alemmuudentunnossasi ja syytät siitä muita.
Meillä se tilanne että minä olen tuo miniä. En vain viihdy appivanhempien seurassa.
Mutta lohdutuksena voin sanoa, että lapsemme saa isänsä kanssa käydä kyllä anoppilassa niin usein kun haluavat :) Minä saan silloin omaa aikaa. Ehkä teilläkin lapsi ja isä käyvät usein sitten tulevaisuudessa.
Miten se näkyy, ettette kelpaa? Minkä pitäisi olla toisin?
Kysyn, koska ihan jo käsitys siitä, kuinka paljon aikuiset ihmiset ovat (appi)vanhempiensa kanssa tekemisissä, vaihtelee. Jotkut soittelevat päivittäin ja näkevät monta kertaa viikossa, oma tyylini on (ja pätee niin omiin kuin miehen vanhempiin) että kerran kuussa näkeminen on jo tosi usein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskoisin, että teille on kerrottu, mistä etäisyys johtuu. Kaivele muistisi kätköistä vastaus.
Kaikkien raskaus ei ole samanlainen. Hänen äidinvaistonsa sanoo, että hän tarvitsee rauhaa. Kunnioita sitä.
Jos ihan varta vasten haluat tehdä kitkaa välillenne, niin pidä tuo luokkaero-asenne. Alapa vielä kritisoida odottavaa naisparkaa miehelleen. Oletko ihan varmasti valmis luovuttamaan poikasi perheenjäseneksi perheessä, jossa SINÄ et ole äiti?
Tiedätkö, ne kohtaamiset ovat olleet niin harvassa, että muistaisin kyllä.
Sanoin jo aiemmin, että kunnioitan ja väistyn enkä missään tilanteessa kenenkään kanssa tästä puhu paitsi täällä anonyyminä.
Poika on itsenäistynyt jo vuosia sitten, ei mulla ole ongelmaa siinä. Minä olen oman työni äitinä tehnyt. Uudet äidit jatkaa omien lastensa kanssa. Mainitsen vielä, että turha on loukata tuntemattomia, ei kaikki anopit ole sairaalloisen kiinni pojissaan.Ap
Voivat olla muuten vaan kamalia. Sinäkin olet oikein uhriutumisen ja draamailun riemuvoitto.
Piehtaroit ja ryvet alemmuudentunnossasi ja syytät siitä muita.
Hah, myönnän että tämä tuli mieleen kun mietin syntyjä syviä. En kuitenkaan koskaan ole niin kahjo, että tämän ääneen sanoisin tai käytökselläni toisin esiin.
Itse olen erakkouteen taipuva, sosiaalinen elämäni on perheen ja työn lisäksi vähäistä. Jos nettipalstalla nimettömänä kirjoitan, ei ihan piehtarointi terminä täyty.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskoisin, että teille on kerrottu, mistä etäisyys johtuu. Kaivele muistisi kätköistä vastaus.
Kaikkien raskaus ei ole samanlainen. Hänen äidinvaistonsa sanoo, että hän tarvitsee rauhaa. Kunnioita sitä.
Jos ihan varta vasten haluat tehdä kitkaa välillenne, niin pidä tuo luokkaero-asenne. Alapa vielä kritisoida odottavaa naisparkaa miehelleen. Oletko ihan varmasti valmis luovuttamaan poikasi perheenjäseneksi perheessä, jossa SINÄ et ole äiti?
Tiedätkö, ne kohtaamiset ovat olleet niin harvassa, että muistaisin kyllä.
Sanoin jo aiemmin, että kunnioitan ja väistyn enkä missään tilanteessa kenenkään kanssa tästä puhu paitsi täällä anonyyminä.
Poika on itsenäistynyt jo vuosia sitten, ei mulla ole ongelmaa siinä. Minä olen oman työni äitinä tehnyt. Uudet äidit jatkaa omien lastensa kanssa. Mainitsen vielä, että turha on loukata tuntemattomia, ei kaikki anopit ole sairaalloisen kiinni pojissaan.Ap
Voivat olla muuten vaan kamalia. Sinäkin olet oikein uhriutumisen ja draamailun riemuvoitto.
Piehtaroit ja ryvet alemmuudentunnossasi ja syytät siitä muita.
Hah, myönnän että tämä tuli mieleen kun mietin syntyjä syviä. En kuitenkaan koskaan ole niin kahjo, että tämän ääneen sanoisin tai käytökselläni toisin esiin.
Itse olen erakkouteen taipuva, sosiaalinen elämäni on perheen ja työn lisäksi vähäistä. Jos nettipalstalla nimettömänä kirjoitan, ei ihan piehtarointi terminä täyty.
Ap
En sanonut että tämä tänne kirjoittaminen olisi piehtarointia vasn koko elämäsi huutaa uhriutumista ja itsekeskeisyyttä.
Minäminäminäminäminäminäminä luokkaero ja kyynel.
Sinulla on velvollisuuksia poikaasi kohtaan. Ei se niinpäin mene että muut kiertää sinua kuin aurinkoa.
Vierailija kirjoitti:
Miten se näkyy, ettette kelpaa? Minkä pitäisi olla toisin?
Kysyn, koska ihan jo käsitys siitä, kuinka paljon aikuiset ihmiset ovat (appi)vanhempiensa kanssa tekemisissä, vaihtelee. Jotkut soittelevat päivittäin ja näkevät monta kertaa viikossa, oma tyylini on (ja pätee niin omiin kuin miehen vanhempiin) että kerran kuussa näkeminen on jo tosi usein.
Nähdään kerran vuodessa. Tarkoittaa siis sitä, että olemme nähneet kaksi kertaa. Ovat kieltäneet käymästä heillä. Tää on ihan ok, en halua olla piinaava anoppi.
Mun appivanhemmat ei voi mitenkään ymmärtää miksi "he eivät kelpaa"
- he ei kunnioita mitään lupauksia tai rajoja, tunkevat ihan miten lystäävät, sopivat miehen siskojen kanssa, että nämä voi yöpyä meillä (tosin nimittävät kotiani "Matin asunnoksi") kertomatta meille
- ivaavat sitä että en syö lihaa, loputonta jankkaamista Afrikan lapsista jne.
- käyttäytyvät poikaansa kohtaan törkeästi ja suosivat tyttäriään
- eivät osaa käyttäytyä, appi haisee hieltä, anoppi hihittelee ja möläyttelee, oikeasti piinallista liikkua missään heidän kanssaan
- sekaantuvat ihan kaikkeen
- odottavat ihan koko ajan palveluksia ja apua jne
Millään tästä ei ole mitään tekoa yhteiskuntaluokan kanssa.