Lue keskustelun säännöt.
Perinteinen anoppi-miniä juttu
09.04.2022 |
Joo, en olisi uskonut näin käyvän, mutta niin se nyt on että miniäni ei voi sietää minua ja miestäni. Mitä tapahtui? Ei aavistustakaan. Pääni olen miettinyt puhki. Me kyllä pidämme hänestä, mutta tunne ei kulje molempiin suuntiin.
Ykkösvaihtoehto tilanteeseen on meidän ja hänen vanhempiensa täydellinen ero sosioekonomisesta asemassa, vanhanaikaisesti sanottuna olemme täysin eri yhteiskuntaluokkia, myös koulutustasot on mahdollisimman kaukana toisistaan. Kyseessä siis duunariperheen ja akateemisen perheen eroista.
No siinä niitä syitä, tulos on se ettei ole mitään välejä. Ei mitään yhteyttä. Luulin, että lika barn leker bäst-aikakausi olisi jo ohi. Ei ole.
He asuvat yhdessä ja lapsi tulossa.
Me emme vaan mahdu tähän kuvioon lainkaan.
Nyt vaan pitää kovettaa mieli. Me emme tule koskaan viettämään aikaa tämän lapsen kanssa kuten olemme omien isovanhempien kanssa viettäneet ja miten omamme ovat isovanhempiensa kanssa olleet.
Koitan ymmärtää, koitan selvitä. Kamala ajatus ettei lapsi tunne isovanhempiaan. Joo, poika on valintansa tehnyt ja nuoripari päättää keitä lähelleen päästää. Kunnioitan päätöstä, en tunge vaan väistyn. Silti on pohjattoman paha mieli.
Turha purkaus, anteeksi siitä.
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Mahdoton asia pyytää anteeksi? Koska jotainhan te olette tehneet, koska miniä ei enää kestä teitä katsella.
Mun anoppi "pyysi anteeksi". Oikein kunnon teatterin pisti pystyyn. Alentuvasti määki, että aaaaaanteeksi nyt kauheeeeeesti. Raukka luuli, että tuo teatteriesitys riittäisi kuittaamaan viiden vuoden helvetin. Eipä taida anoppi edes tietää, mitä anteeksi tarkoittaa.
En kaipaile anteeksipyyntöä. Mulle riittää, että anoppi pysyy loitolla. Mies saa käydä äitinsä luona lasten kanssa. Ei kyllä käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mahdoton asia pyytää anteeksi? Koska jotainhan te olette tehneet, koska miniä ei enää kestä teitä katsella.
Tietylle ikäluokalle on mahdoton pyytää anteeksi. Oma äitini riehui, perseili, teki anteeksiantamattoman teon ja loukkasi äärimmäisellä tavalla minua ja perhettäni. Ei ole pyytänyt anteeksi. 15 vuotta jo mennyt. Tällä mennään varmaan loppuun asti. Minä en ala todellakaan sovitella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahdoton asia pyytää anteeksi? Koska jotainhan te olette tehneet, koska miniä ei enää kestä teitä katsella.
Mun anoppi "pyysi anteeksi". Oikein kunnon teatterin pisti pystyyn. Alentuvasti määki, että aaaaaanteeksi nyt kauheeeeeesti. Raukka luuli, että tuo teatteriesitys riittäisi kuittaamaan viiden vuoden helvetin. Eipä taida anoppi edes tietää, mitä anteeksi tarkoittaa.
En kaipaile anteeksipyyntöä. Mulle riittää, että anoppi pysyy loitolla. Mies saa käydä äitinsä luona lasten kanssa. Ei kyllä käy.
Minunkin anoppini pyysi anteeksi (halusi näet meiltä rahaa).
Ensin selitti että kaamea käytös johtui vaihdevuosista ja siitä että koska hänelläkin oli ollut kaamea anoppi, hänellä oli siksi oikeus olla minulle kamala.
Ei siis ottanut mitään vastuuta omista tekemisistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahdoton asia pyytää anteeksi? Koska jotainhan te olette tehneet, koska miniä ei enää kestä teitä katsella.
Tietylle ikäluokalle on mahdoton pyytää anteeksi. Oma äitini riehui, perseili, teki anteeksiantamattoman teon ja loukkasi äärimmäisellä tavalla minua ja perhettäni. Ei ole pyytänyt anteeksi. 15 vuotta jo mennyt. Tällä mennään varmaan loppuun asti. Minä en ala todellakaan sovitella.
Tuttua. Omalla isälläni on välit poikki hänen perseilynsä (ja sitä seuraavan anteeksipyytämättömyytensä) takia välit poikki KAIKKIIN. Sisaruksiin, entisiin työkavereihin, naapureihin, harrastusporukkaan, omiin aikuisiin lapsiin (mulla ollut yli 10v välit poikki isään), ja myös äidin sisaruksiin ja sukuun. Hän on erittäin vaikea-asteinen narsisti ja ainoa ihminen kuka on hänen elämässään enää on alistunut kynnysmatto äiti.
Narsisteja on tietyssä ikäluokassa (jonka nimeä ei saa sanoa) jopa 10-15–% eli tuplasti enemmän kuin muissa ikäluokissa. Luin tän artikkelin terveyslehdestä ja oli psykiatrin kirjoittama, harmi etten voi linkittää.
Minä en halua anoppiani ikinä vahtimaan lasta, koska nykypäivän lastenhoito on täynnä ihan eri uhkia, kuin isovanhempien lapsuudessa!
Kännykänkäyttöä ja ruutuaikaa pitää osata valvoa, oma anoppi ei ymmärrä koko hommaa vaan huudattaa telkkua ja radiota päivät itsekin.
On myös enemmän autoja, vilkkaita teitä ja kerrostalojen pihoilla ei leiki lapsikatraita, jonne voi vaan lapset päästää sekaan. Anopin retki leikkipuistoon olisi katastrofi, koska ei kykene pitämään mitään kuria tai edes pysyisi vilkkaan lapsen perässä.
Anoppi elää ihan eri vuosikymmenillä ja hänen luonaan aika on seisahtunut. Ei tosiaankaan ole hauska ja leikkisä muori, vaan istuttelee parvekkeella kukkiaan ja tuijottaa telkkua.
Ei ole ikinä tehnyt mitään poikiensakaan kanssa, vaan lähetti heidät joka lapsuuden kesä maalle mummolaan.
Viikonloput lapset olivat keskenään kotona, kun appivanhemmat kävivät tansseissa tai ryyppäsivät naapureitten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lle ”laiha lohdutus”, asiat voi olla joskus toisinkinpäin.
Meillä kummatkaan isovanhemmat ei viitsi / halua / jaksa olla missään tekemisissä perheemme tai lastenlasten (eli lastemme) kanssa. Eivät käy, soittele, pidä yhteyttä, eivät laita edes tekstaria onnitteluista synttärinä, saati mitään lahjaa hommaa koskaan. Eivät ole olleet ristiäisissä eivätkä omat vanhempani ole koskaan onnitelleet lapsen syntymästä.
Molemmat ovat vähän vinksallaan, omat vanhemmat kärsii sairaasta dynamiikasta (toinen narsisti, toinen alistettu, heillä on aivan hirveä parisuhde ja ihmeellistä vallankäyttöä keskenään). Omien vanhempien voimat ehkä menee tuohon heidän sairaaseen suhteeseen. Miehen vanhemmat taas on niin tunnekylmiä että jääkalikkakin on lämpimämpi. Heitä ei kiinnosta siis se oma poikakaan, ehkä kerta kahteen vuoteen soittavat pojalleen 5 min puhelun.
Olemme ihan täysin ilman isovanhempia eli lapseni ei tunne isovanhempia eikä tiedä että sellaiset on olemassa.
Tämä on todella loukkaavaa ja mielestäni törkeä käytös isovanhemmilta, mutta asiaa ei voi yksi ihminen muuttaa kun toinen osapuoli ei aio muuttua. Sitten se vaan pitää hyväksyä.
Ap, et välttämättä sinäkään voi mitään tuolle sinun tilanteelle.
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle ”laiha lohdutus”, asiat voi olla joskus toisinkinpäin.
Meillä kummatkaan isovanhemmat ei viitsi / halua / jaksa olla missään tekemisissä perheemme tai lastenlasten (eli lastemme) kanssa. Eivät käy, soittele, pidä yhteyttä, eivät laita edes tekstaria onnitteluista synttärinä, saati mitään lahjaa hommaa koskaan. Eivät ole olleet ristiäisissä eivätkä omat vanhempani ole koskaan onnitelleet lapsen syntymästä.Molemmat ovat vähän vinksallaan, omat vanhemmat kärsii sairaasta dynamiikasta (toinen narsisti, toinen alistettu, heillä on aivan hirveä parisuhde ja ihmeellistä vallankäyttöä keskenään). Omien vanhempien voimat ehkä menee tuohon heidän sairaaseen suhteeseen. Miehen vanhemmat taas on niin tunnekylmiä että jääkalikkakin on lämpimämpi. Heitä ei kiinnosta siis se oma poikakaan, ehkä kerta kahteen vuoteen soittavat pojalleen 5 min puhelun.
Olemme ihan täysin ilman isovanhempia eli lapseni ei tunne isovanhempia eikä tiedä että sellaiset on olemassa.
Tämä on todella loukkaavaa ja mielestäni törkeä käytös isovanhemmilta, mutta asiaa ei voi yksi ihminen muuttaa kun toinen osapuoli ei aio muuttua. Sitten se vaan pitää hyväksyä.
Ap, et välttämättä sinäkään voi mitään tuolle sinun tilanteelle.
On vaan tuhat kertaa rasittavampaa elää piiritettynä omassa kodissaan ja jatkuvasti selvittää yhtä ja samaa ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle ”laiha lohdutus”, asiat voi olla joskus toisinkinpäin.
Meillä kummatkaan isovanhemmat ei viitsi / halua / jaksa olla missään tekemisissä perheemme tai lastenlasten (eli lastemme) kanssa. Eivät käy, soittele, pidä yhteyttä, eivät laita edes tekstaria onnitteluista synttärinä, saati mitään lahjaa hommaa koskaan. Eivät ole olleet ristiäisissä eivätkä omat vanhempani ole koskaan onnitelleet lapsen syntymästä.Molemmat ovat vähän vinksallaan, omat vanhemmat kärsii sairaasta dynamiikasta (toinen narsisti, toinen alistettu, heillä on aivan hirveä parisuhde ja ihmeellistä vallankäyttöä keskenään). Omien vanhempien voimat ehkä menee tuohon heidän sairaaseen suhteeseen. Miehen vanhemmat taas on niin tunnekylmiä että jääkalikkakin on lämpimämpi. Heitä ei kiinnosta siis se oma poikakaan, ehkä kerta kahteen vuoteen soittavat pojalleen 5 min puhelun.
Olemme ihan täysin ilman isovanhempia eli lapseni ei tunne isovanhempia eikä tiedä että sellaiset on olemassa.
Tämä on todella loukkaavaa ja mielestäni törkeä käytös isovanhemmilta, mutta asiaa ei voi yksi ihminen muuttaa kun toinen osapuoli ei aio muuttua. Sitten se vaan pitää hyväksyä.
Ap, et välttämättä sinäkään voi mitään tuolle sinun tilanteelle.
On vaan tuhat kertaa rasittavampaa elää piiritettynä omassa kodissaan ja jatkuvasti selvittää yhtä ja samaa ongelmaa.
Ei ap piiritä ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle ”laiha lohdutus”, asiat voi olla joskus toisinkinpäin.
Meillä kummatkaan isovanhemmat ei viitsi / halua / jaksa olla missään tekemisissä perheemme tai lastenlasten (eli lastemme) kanssa. Eivät käy, soittele, pidä yhteyttä, eivät laita edes tekstaria onnitteluista synttärinä, saati mitään lahjaa hommaa koskaan. Eivät ole olleet ristiäisissä eivätkä omat vanhempani ole koskaan onnitelleet lapsen syntymästä.Molemmat ovat vähän vinksallaan, omat vanhemmat kärsii sairaasta dynamiikasta (toinen narsisti, toinen alistettu, heillä on aivan hirveä parisuhde ja ihmeellistä vallankäyttöä keskenään). Omien vanhempien voimat ehkä menee tuohon heidän sairaaseen suhteeseen. Miehen vanhemmat taas on niin tunnekylmiä että jääkalikkakin on lämpimämpi. Heitä ei kiinnosta siis se oma poikakaan, ehkä kerta kahteen vuoteen soittavat pojalleen 5 min puhelun.
Olemme ihan täysin ilman isovanhempia eli lapseni ei tunne isovanhempia eikä tiedä että sellaiset on olemassa.
Tämä on todella loukkaavaa ja mielestäni törkeä käytös isovanhemmilta, mutta asiaa ei voi yksi ihminen muuttaa kun toinen osapuoli ei aio muuttua. Sitten se vaan pitää hyväksyä.
Ap, et välttämättä sinäkään voi mitään tuolle sinun tilanteelle.
On vaan tuhat kertaa rasittavampaa elää piiritettynä omassa kodissaan ja jatkuvasti selvittää yhtä ja samaa ongelmaa.
Ei ap piiritä ketään.
Ei, hän on tällä hetkellä tätä marttyyrinä etäällä pyörivää tyyppiä joka haukkuu selän takana.
Sitä ennen on aiheuttanut ongelmia kyllä koska rajat on jouduttu vetämään.
Ja tuolla juoruilulla pyrkii niitä aiheuytamaan edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika usein näissä kuvioissa joissa ”välit on poikki ikuisesti” tai ”miniä ei suostu tapamaan anoppia” on mukana yksi narsisti joka usein on suuren ikäluokan edustaja.
Suurella tutkimusotannalla uskallan sanoa näin, oma äitini on esimerkki siitä että narsisti saa välit poikki sekä miniöihin että omiin tyttäriin….
oo nyt vaan onnellinen, että poikasi on nyt päässyt selkeästi parempiin piireihin. Lapsenlapsesikin on nyt päässyt piireihin. Itse olisi ikionnellinen, jos pojallani kävisi tuollainen flaksi. Olisin hiljaa ja odottelisin, että lapsi kasvaa ja mahdollisesti näen sitten useammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa asennemuutoksen ja tiukempien lakien ansiosta pienten lasten tapaturmat, onnettomuudet ja tapaturmaiset kuolemat ovat vähentyneet merkittävästi. Nykyajan vanhemmat valvovat lapsiaan ja lasten leikkejä sisällä ja ulkona. Autossa käytetään turvaistuimia ja turvavöitä. Pyöräillessä käytetään pyöräilykypärää. Liikenteessä on nopeusrajoitukset. Veneessä käytetään pelastusliivejä. Perhepäivähoitajilla ja päiväkodin työntekijöillä on hoitoalan koulutus. Vanhemmat pitävät lapsia silmällä paljon paremmin kuin ennen.
1960- ja 1970-luvuilla ja vielä 1980-luvun alussa pienetkin lapset ulkoilivat ilman aikuisen valvontaa. Äidit kurkistelivat kerrostalon ikkunoista ja parvekkeilta, näkyykö lapsia. Uimataidottomat lapset kävivät uimarannalla ilman vanhempia. Veneessä ei käytetty pelastusliivejä. Nykyään näistä vastuuttomista perheistä tehtäisiin lastensuojeluilmoitus ja lapset otettaisiin huostaan.
Lapsia hukkui ja kuoli tapaturmaisesti ja onnettomuuksissa. Vuonna 1969 hukkui 79 alle 14-vuotiasta lasta. Vuonna 1969 liikenteessä kuoli 169 alle 15-vuotiasta lasta. Vuonna 1969 kuoli 340 lasta tapaturmaisesti tai väkivallan seurauksena.
Lapset keikkuivat autossa ilman turvavyötä ja istuivat äidin sylissä auton etupenkillä. Onnettomuuksia ja tapaturmia sattui sisällä ja ulkona. Pienten lasten vanhemmat tupakoivat jopa sisällä. Monet vanhemmat käyttivät paljon alkoholia. Äidit eivät imettäneet vauvoja, vaan juottivat vauvalle tuttipullosta milloin mitäkin kuraa: Korviketta, sokerivettä, appelsiinimehua ja tavallista maitoa. Vauvoja vietiin jopa 2-3 kuukauden ikäisenä päivähoitoon. Pienet alakoululaiset olivat pitkiä aikoja yksin kotona ja kuljeksivat avaimet kaulassa pihalla.
Suomessa lapsen ruumillinen kuritus oli sallittua vielä 1980-luvun alussa. Lapsia kohdeltiin kaltoin, laiminlyötiin ja lyötiin. Monessa perheessä kasvatusmenetelmänä oli lapseen kohdistuva alistaminen ja henkinen ja fyysinen väkivalta.
Mukavuudenhaluiset suuret ikäluokat siirsivät vastuun lapsistaan sukulaisille ja päivähoidolle. Suuret ikäluokat kuskasivat pieniä, alle kouluikäisiä ja alakouluikäisiä lapsia mummoloihin hoitoon. Entisajan isoäidit hoitivat usein lapsenlapsiaan, koska lasten äidit ja isät välttelivät hoito- ja kasvatusvastuutaan. Monessa perheessä isoäiti oli ilmainen ja päätoiminen lastenhoitaja ja joutui hoitamaan lastenlapsia lähes 24/7.
Entisajan vanhemmat hoidattivat lapsiaan mummoloissa arkisin, viikonloppuisin ja päivähoidon ja koulun lomilla. Osa lapsista asui mummoloissa jopa viikkokausia. Pieniä, alle kouluikäisiä lapsia jätettiin yksin kotiin. 1960-1980-luvuilla alakouluikäisiä ja yläkouluikäisiä lapsia jätettiin yksin kotiin vanhempien ollessa milloin missäkin. Äiti ja isä olivat viikon-parin etelänmatkalla ja lapset kotona. Nykyajan äidit ja isät lomailevat yhdessä lastensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Minä en halua anoppiani ikinä vahtimaan lasta, koska nykypäivän lastenhoito on täynnä ihan eri uhkia, kuin isovanhempien lapsuudessa!
Kännykänkäyttöä ja ruutuaikaa pitää osata valvoa, oma anoppi ei ymmärrä koko hommaa vaan huudattaa telkkua ja radiota päivät itsekin.On myös enemmän autoja, vilkkaita teitä ja kerrostalojen pihoilla ei leiki lapsikatraita, jonne voi vaan lapset päästää sekaan. Anopin retki leikkipuistoon olisi katastrofi, koska ei kykene pitämään mitään kuria tai edes pysyisi vilkkaan lapsen perässä.
Anoppi elää ihan eri vuosikymmenillä ja hänen luonaan aika on seisahtunut. Ei tosiaankaan ole hauska ja leikkisä muori, vaan istuttelee parvekkeella kukkiaan ja tuijottaa telkkua.
Ei ole ikinä tehnyt mitään poikiensakaan kanssa, vaan lähetti heidät joka lapsuuden kesä maalle mummolaan.
Viikonloput lapset olivat keskenään kotona, kun appivanhemmat kävivät tansseissa tai ryyppäsivät naapureitten kanssa.
Ymmärrän miniää, joka ei halua anopin ja appiukon puuttuvan perheensä asioihin, parisuhteeseen ja lastenhoitoon. Miniä haluaa laittaa omalle perheelleen pitävät rajat. Kaikki appivanhemmat eivät ymmärrä, että poika on valinnut puolisonsa ja pojan koti ja pojan perhe ei ole heidän omaisuutta.
Lasten huoltajuus kuuluu lapsen vanhemmille - lapsen äidille ja isälle. Suomessa isovanhemmilla ei ole mitään lakisääteistä oikeutta edes tavata lapsenlapsiaan, jos vanhemmat kieltävät tapaamisen ja yhteydenpidon.
En kaipaa anoppia ja appiukkoa kotiimme kylään, kun pääsen synnytyssairaalasta univelkaisena ja rättipoikkiväsyneenä kotiin. Minulla on äitinä ja synnyttäjänä oikeus viettää lapsivuodeaikaa oman perheemme kanssa. Minulla on oikeus laittaa porttikielto kotiimme tunkeville vieraille ja yllätyskyläilijöille - myös appivanhemmille! En tarvitse perheen ulkopuolisia ihmisiä kyyläämään ja jakamaan neuvoja, miten vauvaa imetetään ja hoidetaan. Anoppi ei ole imettänyt omia lapsiaan, mutta haluaa "neuvoa", kontrolloida ja vahtia miniää, miten vauvaa pitäisi hoitaa. Koomista eikö totta?!
Oman ja oman perheen hyvinvoinnin ja kotirauhan takia appivanhemmille on ollut pakko laittaa rajat. Appivanhempien tuppautuminen, puhelinterrorismi, rasittava läheisriippuvuus aikuiseen poikaan ja lastenlasten omiminen ovat asioita, joita en hyväksy. On järkyttävää, että appivanhemmat kuvittelevat kuuluvansa aikuisen poikansa "perheeseen". Meillä on ydinperhe, johon kuuluu äiti, isä ja lapset.