Lue keskustelun säännöt.
Perinteinen anoppi-miniä juttu
09.04.2022 |
Joo, en olisi uskonut näin käyvän, mutta niin se nyt on että miniäni ei voi sietää minua ja miestäni. Mitä tapahtui? Ei aavistustakaan. Pääni olen miettinyt puhki. Me kyllä pidämme hänestä, mutta tunne ei kulje molempiin suuntiin.
Ykkösvaihtoehto tilanteeseen on meidän ja hänen vanhempiensa täydellinen ero sosioekonomisesta asemassa, vanhanaikaisesti sanottuna olemme täysin eri yhteiskuntaluokkia, myös koulutustasot on mahdollisimman kaukana toisistaan. Kyseessä siis duunariperheen ja akateemisen perheen eroista.
No siinä niitä syitä, tulos on se ettei ole mitään välejä. Ei mitään yhteyttä. Luulin, että lika barn leker bäst-aikakausi olisi jo ohi. Ei ole.
He asuvat yhdessä ja lapsi tulossa.
Me emme vaan mahdu tähän kuvioon lainkaan.
Nyt vaan pitää kovettaa mieli. Me emme tule koskaan viettämään aikaa tämän lapsen kanssa kuten olemme omien isovanhempien kanssa viettäneet ja miten omamme ovat isovanhempiensa kanssa olleet.
Koitan ymmärtää, koitan selvitä. Kamala ajatus ettei lapsi tunne isovanhempiaan. Joo, poika on valintansa tehnyt ja nuoripari päättää keitä lähelleen päästää. Kunnioitan päätöstä, en tunge vaan väistyn. Silti on pohjattoman paha mieli.
Turha purkaus, anteeksi siitä.
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopilla ja appiukolla ei ole mitään oikeutta tunkea pojan ja miniän kotiin. On aivan ymmärrettävää, että miniä ahdistuu kotirauhan rikkomisesta. Miniä ei halua olla tekemisissä, jos puolison rajattomat vanhemmat tunkevat häiriköimään kotirauhaa puhelinsoitoilla, viesteillä ja jopa yllätyskyläilyillä.
Kaikki lapsiperheet eivät halua ja tarvitse isovanhemmilta lastenhoitoapua. Ja tähän on monia, monia syitä. Kaikki isovanhemmat eivät ole luotettavia lastenhoitajia, vaan kaikkea muuta.
On paljon lapsia, jotka eivät tunne isovanhempiaan. Isovanhemmat voivat asua kaukana. Vanhempien ja isovanhempien välit ovat riitaisat tai poikki. Isovanhemmat ovat iäkkäitä ja sairaita. Tai isovanhemmat ovat jo kuolleet.
Lapset ovat iloisia, onnellisia ja tasapainoisia. Lapsen kehitykselle on tärkeintä äiti, isä, sisarukset ja oman kodin turvallinen ja rakastava ilmapiiri. Lapsi ei kasva kieroon, vaikka hän ei tapaisi koskaan isovanhempiaan.
Anopin ja appiukon pitää nyt väistyä. Jos miniänne ei siedä Teitä, niin oletteko jotenkin loukanneet miniää? Ehkä miniä ei vain viihdy Teidän seurassanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se näkyy, ettette kelpaa? Minkä pitäisi olla toisin?
Kysyn, koska ihan jo käsitys siitä, kuinka paljon aikuiset ihmiset ovat (appi)vanhempiensa kanssa tekemisissä, vaihtelee. Jotkut soittelevat päivittäin ja näkevät monta kertaa viikossa, oma tyylini on (ja pätee niin omiin kuin miehen vanhempiin) että kerran kuussa näkeminen on jo tosi usein.
Nähdään kerran vuodessa. Tarkoittaa siis sitä, että olemme nähneet kaksi kertaa. Ovat kieltäneet käymästä heillä. Tää on ihan ok, en halua olla piinaava anoppi.
Ja tämä johtuu luokkaerosta? Mistä sinä sen tiedät?
No liittyy sellaisia, esim koska isä on maksanut tämän asunnon, niin tänne ei saa tulla kuin ne jotka haluan.. Totta, niin totta. Ymmärrän, että on myös poikani päätös tämä. En mä sinne nyt muuttamassa olisi, mutta en pistäisi pahakseni jos synttärikahvit tarjottaisiin. Mutta siis, ei välttämättä luokkaeroa, tuli vaan mieleen kun oma suku on duunareita, ensimmäiset akateemiset on omat lapset. Vastapuolen tausta on akateemisuutta silmänkantamattomiin.
Tämä tällainen ajattelu on oman elämän aikana tullut esiin valitettavan usein.Eihän tuo mitenkään liity luokkaeroon vaan kotirauhaan. Ja se että joku joutuu erikseen selittämään missä menee rajat kertoo siitä että niitä on ylitelty.
No tuota.. Olemme nähneet kaksi kertaa, meillä. Olemme käyneet pojan luona viimeksi, kun hän vielä asui yksin, silloinkin hyvin maltillisesti, ei todellakaan viikottain tai edes kuukausittain. Eli olemme ylittäneet yksityisyyden rajat käymättä kertaakaan. Sepä merkillinen rajaloukkaus on.
Ei, en ole menossa jatkossakaan. Ei tulisi mieleenkään tunkea paikkaan, jonne vartavasten on kielletty menemästä. Perusteena pappa betalar -sitsueisson ja joka on niin selkeästi informoitu. Ensimmäisessä viestissä mainitsin, että osaan väistyä. Tarjoan apua jos sitä pyydetään, en koskaan tuppaa väkisin.
Mut joo. Mä olen pahan anoppiuden ilmentymä raadin mukaan. Onko siis täysin luonnotonta toivoa, että saisi käydä lapsensa kotona kylässä? Minun mielestäni kyse on normaalista kanssakäymisestä, mutta olen näemmä väärässä. Korostan vielä, että että en ole toiveitani ääneen puhunut kuin mieheni kanssa, eli en ole epäkorrektisti vaatinut itselleni minäminäminä-hengessä yhtään mitään. Aurinko paistaa myös minun navastani huolimatta muualla.
Tiedättekö, myös minulla läpipa$&ana ihmisenä ja parjattuna anoppina on oikeus omaan pieneen onneeni. Illalla mieleni oli matala on edelleen sitä. Mutta lupaan, että keskityn vain omaan pieneen maailmaani tästedes.
Iloa ja valoa ❤Miksi sinä jauhat luokkaerosta ja miniäsi vanhemmista kun ongelma on oma alemmuudentuntosi ja oma käytöksesi joka sen porttikiellon on tuonut?
Meinaatko että käytöksesi saisi olla mitä sattuu jos poikasi olisi peribyt asunnon rikkaalta suvultaan? Koska nyt sinua kismittää selkeästi se määräysvallan puute ja se ettei sinulla ole mitään millä kiristää heitä.
Mikä kiristäminen? Miksi ihmeessä haluaisin kiristää ketään yhtään millään? Tiedätkö, mä en ole ihminen, joka kävelisi kenenkään yli tai haluaisi millään muotoa määritellä kenenkään tapaa elää omaa elämäänsä. Toivoisin saavani olla jossain osassa lapsenlapseni elämässä, koska itselläni oli mahtavat isovanhemmat ja elämän ketjussa koen, että on vuoroni tehdä se sama. Tää nyt vaan on tällaista ajatusten virtaa. Mikäli sitä ei minulle suoda, niin voit olla varma että sitä iloa en suo että itkisin perään muuta kuin korkeintaan yksityisesti.
Tiesinhän toki, että tää palsta on sairas. Mutta toisaalta myös terve.
Niin, sinua häiritsee, että sinulla ei ole mitään otetta miniään. Et voi kiristää rahalla, et voi kiristää hoitoavulla, et vaan pärjää hänelle.
Se on sun "luokkaerosi".
Sinä ylikävelet tässäkni puheenvuorossa hänet. Jauhat mitä sinä haluat, miten sinä ajattelit, mitä sinä kuvittelit tekeväsi, miten sinua on loukattu kun sinulle ei suoda.
NORMAALI ihminen miettisi, mitä ihmettä mokasi, kun päätyi tällaiseen tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopilla ja appiukolla ei ole mitään oikeutta tunkea pojan ja miniän kotiin. On aivan ymmärrettävää, että miniä ahdistuu kotirauhan rikkomisesta. Miniä ei halua olla tekemisissä, jos puolison rajattomat vanhemmat tunkevat häiriköimään kotirauhaa puhelinsoitoilla, viesteillä ja jopa yllätyskyläilyillä.
Kaikki lapsiperheet eivät halua ja tarvitse isovanhemmilta lastenhoitoapua. Ja tähän on monia, monia syitä. Kaikki isovanhemmat eivät ole luotettavia lastenhoitajia, vaan kaikkea muuta.
On paljon lapsia, jotka eivät tunne isovanhempiaan. Isovanhemmat voivat asua kaukana. Vanhempien ja isovanhempien välit ovat riitaisat tai poikki. Isovanhemmat ovat iäkkäitä ja sairaita. Tai isovanhemmat ovat jo kuolleet.
Lapset ovat iloisia, onnellisia ja tasapainoisia. Lapsen kehitykselle on tärkeintä äiti, isä, sisarukset ja oman kodin turvallinen ja rakastava ilmapiiri. Lapsi ei kasva kieroon, vaikka hän ei tapaisi koskaan isovanhempiaan.
Anopin ja appiukon pitää nyt väistyä. Jos miniänne ei siedä Teitä, niin oletteko jotenkin loukanneet miniää? Ehkä miniä ei vain viihdy Teidän seurassanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se näkyy, ettette kelpaa? Minkä pitäisi olla toisin?
Kysyn, koska ihan jo käsitys siitä, kuinka paljon aikuiset ihmiset ovat (appi)vanhempiensa kanssa tekemisissä, vaihtelee. Jotkut soittelevat päivittäin ja näkevät monta kertaa viikossa, oma tyylini on (ja pätee niin omiin kuin miehen vanhempiin) että kerran kuussa näkeminen on jo tosi usein.
Nähdään kerran vuodessa. Tarkoittaa siis sitä, että olemme nähneet kaksi kertaa. Ovat kieltäneet käymästä heillä. Tää on ihan ok, en halua olla piinaava anoppi.
Ja tämä johtuu luokkaerosta? Mistä sinä sen tiedät?
No liittyy sellaisia, esim koska isä on maksanut tämän asunnon, niin tänne ei saa tulla kuin ne jotka haluan.. Totta, niin totta. Ymmärrän, että on myös poikani päätös tämä. En mä sinne nyt muuttamassa olisi, mutta en pistäisi pahakseni jos synttärikahvit tarjottaisiin. Mutta siis, ei välttämättä luokkaeroa, tuli vaan mieleen kun oma suku on duunareita, ensimmäiset akateemiset on omat lapset. Vastapuolen tausta on akateemisuutta silmänkantamattomiin.
Tämä tällainen ajattelu on oman elämän aikana tullut esiin valitettavan usein.Eihän tuo mitenkään liity luokkaeroon vaan kotirauhaan. Ja se että joku joutuu erikseen selittämään missä menee rajat kertoo siitä että niitä on ylitelty.
No tuota.. Olemme nähneet kaksi kertaa, meillä. Olemme käyneet pojan luona viimeksi, kun hän vielä asui yksin, silloinkin hyvin maltillisesti, ei todellakaan viikottain tai edes kuukausittain. Eli olemme ylittäneet yksityisyyden rajat käymättä kertaakaan. Sepä merkillinen rajaloukkaus on.
Ei, en ole menossa jatkossakaan. Ei tulisi mieleenkään tunkea paikkaan, jonne vartavasten on kielletty menemästä. Perusteena pappa betalar -sitsueisson ja joka on niin selkeästi informoitu. Ensimmäisessä viestissä mainitsin, että osaan väistyä. Tarjoan apua jos sitä pyydetään, en koskaan tuppaa väkisin.
Mut joo. Mä olen pahan anoppiuden ilmentymä raadin mukaan. Onko siis täysin luonnotonta toivoa, että saisi käydä lapsensa kotona kylässä? Minun mielestäni kyse on normaalista kanssakäymisestä, mutta olen näemmä väärässä. Korostan vielä, että että en ole toiveitani ääneen puhunut kuin mieheni kanssa, eli en ole epäkorrektisti vaatinut itselleni minäminäminä-hengessä yhtään mitään. Aurinko paistaa myös minun navastani huolimatta muualla.
Tiedättekö, myös minulla läpipa$&ana ihmisenä ja parjattuna anoppina on oikeus omaan pieneen onneeni. Illalla mieleni oli matala on edelleen sitä. Mutta lupaan, että keskityn vain omaan pieneen maailmaani tästedes.
Iloa ja valoa ❤Miksi sinä jauhat luokkaerosta ja miniäsi vanhemmista kun ongelma on oma alemmuudentuntosi ja oma käytöksesi joka sen porttikiellon on tuonut?
Meinaatko että käytöksesi saisi olla mitä sattuu jos poikasi olisi peribyt asunnon rikkaalta suvultaan? Koska nyt sinua kismittää selkeästi se määräysvallan puute ja se ettei sinulla ole mitään millä kiristää heitä.
Mikä kiristäminen? Miksi ihmeessä haluaisin kiristää ketään yhtään millään? Tiedätkö, mä en ole ihminen, joka kävelisi kenenkään yli tai haluaisi millään muotoa määritellä kenenkään tapaa elää omaa elämäänsä. Toivoisin saavani olla jossain osassa lapsenlapseni elämässä, koska itselläni oli mahtavat isovanhemmat ja elämän ketjussa koen, että on vuoroni tehdä se sama. Tää nyt vaan on tällaista ajatusten virtaa. Mikäli sitä ei minulle suoda, niin voit olla varma että sitä iloa en suo että itkisin perään muuta kuin korkeintaan yksityisesti.
Tiesinhän toki, että tää palsta on sairas. Mutta toisaalta myös terve.
Onneksi itselläni on kivat mniät. Turhan harvoin ollaan tekemisissä, mutta silloin, kun ollaan, meillä on hauskaa. Lapsenlapset ovat suloisia mummonmussukoita. Tuputusta ei ole puolin, eikä toisin. Rentoutta ja huumoria nuorten kanssa, sillä pärjää jo pitkälle.
Ap kuulostaa ihan minun äidiltäni, joka kehitti tällaisen kyyneltarinan siitä, miten hän ei kelpaa lapsenlapsensa tanssiesitykseen. Kun hän ei ole tarpeeksi hieno, häntä ylenkatsotaan jne. Nyt hän ei sitten ole missään tekemisissä, kun hän ei kerran kelpaa.
Hänelle on vuosia selitetty, että Helsingissä sekä koulujen että harrastusten tilat ovat niin tiukat, että yleisö on rajattu. Saamme yleensä liput vanhemmille ja sisarukselle, koululla on välillä jopa toivottu, että edes sisarukset eivät tulisi.
Tämä ei mene jakeluun. Hän väittää, että hänelle valehdellaan, että hän ei vain kelpaa kun häntä hävetään. Okei, siinä vaiheessa, kun hän soitti itkupotkupuhelun kuopuksen rehtorille, oikeasti häpesimmekin.
Sun kannattaa vaan pitää välejä yllä sun poikaa. Jos miniä ei halua tavata kutsuista huolimatta, niin anna olla. Hänellä on syynsä, mutta et välttämättä koskaan saa sitä selville. Raskaana oleva voi myös olla hyvin kipeä, mutta ongelma taitaa olla pidempiaikainen, kun näin tuntuu pahalta? Näet sitten lapsenlasta isänsä kanssa.
Mahdoton asia pyytää anteeksi? Koska jotainhan te olette tehneet, koska miniä ei enää kestä teitä katsella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopilla ja appiukolla ei ole mitään oikeutta tunkea pojan ja miniän kotiin. On aivan ymmärrettävää, että miniä ahdistuu kotirauhan rikkomisesta. Miniä ei halua olla tekemisissä, jos puolison rajattomat vanhemmat tunkevat häiriköimään kotirauhaa puhelinsoitoilla, viesteillä ja jopa yllätyskyläilyillä.
Kaikki lapsiperheet eivät halua ja tarvitse isovanhemmilta lastenhoitoapua. Ja tähän on monia, monia syitä. Kaikki isovanhemmat eivät ole luotettavia lastenhoitajia, vaan kaikkea muuta.
On paljon lapsia, jotka eivät tunne isovanhempiaan. Isovanhemmat voivat asua kaukana. Vanhempien ja isovanhempien välit ovat riitaisat tai poikki. Isovanhemmat ovat iäkkäitä ja sairaita. Tai isovanhemmat ovat jo kuolleet.
Lapset ovat iloisia, onnellisia ja tasapainoisia. Lapsen kehitykselle on tärkeintä äiti, isä, sisarukset ja oman kodin turvallinen ja rakastava ilmapiiri. Lapsi ei kasva kieroon, vaikka hän ei tapaisi koskaan isovanhempiaan.
Anopin ja appiukon pitää nyt väistyä. Jos miniänne ei siedä Teitä, niin oletteko jotenkin loukanneet miniää? Ehkä miniä ei vain viihdy Teidän seurassanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se näkyy, ettette kelpaa? Minkä pitäisi olla toisin?
Kysyn, koska ihan jo käsitys siitä, kuinka paljon aikuiset ihmiset ovat (appi)vanhempiensa kanssa tekemisissä, vaihtelee. Jotkut soittelevat päivittäin ja näkevät monta kertaa viikossa, oma tyylini on (ja pätee niin omiin kuin miehen vanhempiin) että kerran kuussa näkeminen on jo tosi usein.
Nähdään kerran vuodessa. Tarkoittaa siis sitä, että olemme nähneet kaksi kertaa. Ovat kieltäneet käymästä heillä. Tää on ihan ok, en halua olla piinaava anoppi.
Ja tämä johtuu luokkaerosta? Mistä sinä sen tiedät?
No liittyy sellaisia, esim koska isä on maksanut tämän asunnon, niin tänne ei saa tulla kuin ne jotka haluan.. Totta, niin totta. Ymmärrän, että on myös poikani päätös tämä. En mä sinne nyt muuttamassa olisi, mutta en pistäisi pahakseni jos synttärikahvit tarjottaisiin. Mutta siis, ei välttämättä luokkaeroa, tuli vaan mieleen kun oma suku on duunareita, ensimmäiset akateemiset on omat lapset. Vastapuolen tausta on akateemisuutta silmänkantamattomiin.
Tämä tällainen ajattelu on oman elämän aikana tullut esiin valitettavan usein.Eihän tuo mitenkään liity luokkaeroon vaan kotirauhaan. Ja se että joku joutuu erikseen selittämään missä menee rajat kertoo siitä että niitä on ylitelty.
No tuota.. Olemme nähneet kaksi kertaa, meillä. Olemme käyneet pojan luona viimeksi, kun hän vielä asui yksin, silloinkin hyvin maltillisesti, ei todellakaan viikottain tai edes kuukausittain. Eli olemme ylittäneet yksityisyyden rajat käymättä kertaakaan. Sepä merkillinen rajaloukkaus on.
Ei, en ole menossa jatkossakaan. Ei tulisi mieleenkään tunkea paikkaan, jonne vartavasten on kielletty menemästä. Perusteena pappa betalar -sitsueisson ja joka on niin selkeästi informoitu. Ensimmäisessä viestissä mainitsin, että osaan väistyä. Tarjoan apua jos sitä pyydetään, en koskaan tuppaa väkisin.
Mut joo. Mä olen pahan anoppiuden ilmentymä raadin mukaan. Onko siis täysin luonnotonta toivoa, että saisi käydä lapsensa kotona kylässä? Minun mielestäni kyse on normaalista kanssakäymisestä, mutta olen näemmä väärässä. Korostan vielä, että että en ole toiveitani ääneen puhunut kuin mieheni kanssa, eli en ole epäkorrektisti vaatinut itselleni minäminäminä-hengessä yhtään mitään. Aurinko paistaa myös minun navastani huolimatta muualla.
Tiedättekö, myös minulla läpipa$&ana ihmisenä ja parjattuna anoppina on oikeus omaan pieneen onneeni. Illalla mieleni oli matala on edelleen sitä. Mutta lupaan, että keskityn vain omaan pieneen maailmaani tästedes.
Iloa ja valoa ❤
Niin eli pojallasi ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että äityliä ei ole kutsuttu? Hänkö on täysin tahdoton ja tekee kuin vaimo sanoo? Vai sittenkin niin, että keksii tekosyyn, ettei tarvi sanoa oikeaa syytä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopilla ja appiukolla ei ole mitään oikeutta tunkea pojan ja miniän kotiin. On aivan ymmärrettävää, että miniä ahdistuu kotirauhan rikkomisesta. Miniä ei halua olla tekemisissä, jos puolison rajattomat vanhemmat tunkevat häiriköimään kotirauhaa puhelinsoitoilla, viesteillä ja jopa yllätyskyläilyillä.
Kaikki lapsiperheet eivät halua ja tarvitse isovanhemmilta lastenhoitoapua. Ja tähän on monia, monia syitä. Kaikki isovanhemmat eivät ole luotettavia lastenhoitajia, vaan kaikkea muuta.
On paljon lapsia, jotka eivät tunne isovanhempiaan. Isovanhemmat voivat asua kaukana. Vanhempien ja isovanhempien välit ovat riitaisat tai poikki. Isovanhemmat ovat iäkkäitä ja sairaita. Tai isovanhemmat ovat jo kuolleet.
Lapset ovat iloisia, onnellisia ja tasapainoisia. Lapsen kehitykselle on tärkeintä äiti, isä, sisarukset ja oman kodin turvallinen ja rakastava ilmapiiri. Lapsi ei kasva kieroon, vaikka hän ei tapaisi koskaan isovanhempiaan.
Anopin ja appiukon pitää nyt väistyä. Jos miniänne ei siedä Teitä, niin oletteko jotenkin loukanneet miniää? Ehkä miniä ei vain viihdy Teidän seurassanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se näkyy, ettette kelpaa? Minkä pitäisi olla toisin?
Kysyn, koska ihan jo käsitys siitä, kuinka paljon aikuiset ihmiset ovat (appi)vanhempiensa kanssa tekemisissä, vaihtelee. Jotkut soittelevat päivittäin ja näkevät monta kertaa viikossa, oma tyylini on (ja pätee niin omiin kuin miehen vanhempiin) että kerran kuussa näkeminen on jo tosi usein.
Nähdään kerran vuodessa. Tarkoittaa siis sitä, että olemme nähneet kaksi kertaa. Ovat kieltäneet käymästä heillä. Tää on ihan ok, en halua olla piinaava anoppi.
Ja tämä johtuu luokkaerosta? Mistä sinä sen tiedät?
No liittyy sellaisia, esim koska isä on maksanut tämän asunnon, niin tänne ei saa tulla kuin ne jotka haluan.. Totta, niin totta. Ymmärrän, että on myös poikani päätös tämä. En mä sinne nyt muuttamassa olisi, mutta en pistäisi pahakseni jos synttärikahvit tarjottaisiin. Mutta siis, ei välttämättä luokkaeroa, tuli vaan mieleen kun oma suku on duunareita, ensimmäiset akateemiset on omat lapset. Vastapuolen tausta on akateemisuutta silmänkantamattomiin.
Tämä tällainen ajattelu on oman elämän aikana tullut esiin valitettavan usein.Eihän tuo mitenkään liity luokkaeroon vaan kotirauhaan. Ja se että joku joutuu erikseen selittämään missä menee rajat kertoo siitä että niitä on ylitelty.
No tuota.. Olemme nähneet kaksi kertaa, meillä. Olemme käyneet pojan luona viimeksi, kun hän vielä asui yksin, silloinkin hyvin maltillisesti, ei todellakaan viikottain tai edes kuukausittain. Eli olemme ylittäneet yksityisyyden rajat käymättä kertaakaan. Sepä merkillinen rajaloukkaus on.
Ei, en ole menossa jatkossakaan. Ei tulisi mieleenkään tunkea paikkaan, jonne vartavasten on kielletty menemästä. Perusteena pappa betalar -sitsueisson ja joka on niin selkeästi informoitu. Ensimmäisessä viestissä mainitsin, että osaan väistyä. Tarjoan apua jos sitä pyydetään, en koskaan tuppaa väkisin.
Mut joo. Mä olen pahan anoppiuden ilmentymä raadin mukaan. Onko siis täysin luonnotonta toivoa, että saisi käydä lapsensa kotona kylässä? Minun mielestäni kyse on normaalista kanssakäymisestä, mutta olen näemmä väärässä. Korostan vielä, että että en ole toiveitani ääneen puhunut kuin mieheni kanssa, eli en ole epäkorrektisti vaatinut itselleni minäminäminä-hengessä yhtään mitään. Aurinko paistaa myös minun navastani huolimatta muualla.
Tiedättekö, myös minulla läpipa$&ana ihmisenä ja parjattuna anoppina on oikeus omaan pieneen onneeni. Illalla mieleni oli matala on edelleen sitä. Mutta lupaan, että keskityn vain omaan pieneen maailmaani tästedes.
Iloa ja valoa ❤
Oikea marttyyrimummo vauhdissa.
Mitään ei edes voida sanoa, vaan kaikkien muiden pitäisi kiertää kehää tulkitsemassa vihjeitä ilmeistä ja eleistä ja käyttää elämänsä marttyyrin pitämiseen tyytyväisenä.
Normaali ihminen kysyisi, että mitähän olen tehnyt, kun välit on menneet tällaisiksi, mitä minä voin tehdä että ne korjautuisi ja pahoittelisi että ikävää jos tästä nyt tuli teille stressiä muutenkin suuressa elämänmuutosvaiheessa.
Marttyyri on tyytymätön, kun häntä ei ole huomioitu, hänen ilmeitään ei ole luettu oikein, hän jauhaa vain selän takana muttei voi pukahtaakaan edessäpäin.
Marttyyrille mielipahan vaaliminen on The Juttu. Ei todellakaan se lapsenlapsi, edes, omasta lapsesta puhumattakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ongelma on miniä, jos poikasikaan ei käy luonasi? Eikö ongelma silloin ole poikasi kanssa?
Itselläni on elämässä niin paljon asioita, että mies saa ihan itse hoitaa suhteensa äitiinsä. Hän vie lapsia käymään äidillään ja huolehtii yhteydenpidosta sinnepäin.
Mun anoppi kieltää kaiken, miten hän on perheemme yli kävellyt, mitätöinti, haukkunut, puhunut pahaa, valehdellut... joko mitään ei ole tapahtunut ja mä olen vain kuvitellut kaiken. Tai klassikko, hän vain hyvää hyvyyttään ja me (varsinkin minä) ollaan kiittämättömiä.
Mun syytä on ettei mieheni käy lasten kanssa äitinsä luona. Mies ei käy omasta tahdostaan, ei ehdi äitinsä luona ottaa edes kenkiä jalasta, kun niskaan on kaadettu kahden täyden työviikon verran tekemistä, mieluiten saisi olla eilen valmista. Lapsille syöttäisi kiloittain karkkia, keksiä, jätskiä jne kielloista huolimatta. Anoppi haukkuu lasten läheisiä lasten läsnä ollessa. Tai siis kertoo pk-ikäisille totuuksia, kuten itse asian ilmaisee.
Mitään ei osata tehdä mieheni kanssa oikein, eikä saataisiin esim autoa vaihtaa ilman anopin konsultointia.
Mutta joo, anoppi ei raukka ymmärrä, miksi ei saa lapsia yökylään, miksi ei ikinä käydä varttia kauempaa tai miksi anoppia ei kutsuta meille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ongelma on miniä, jos poikasikaan ei käy luonasi? Eikö ongelma silloin ole poikasi kanssa?
Itselläni on elämässä niin paljon asioita, että mies saa ihan itse hoitaa suhteensa äitiinsä. Hän vie lapsia käymään äidillään ja huolehtii yhteydenpidosta sinnepäin.
Kivempi syyttää miniää.
Vierailija kirjoitti:
Kovin moni tuntuu tässä ketjussa purkavan omia traumojaan sinuun, ap.
Oma neuvoni on, että koitat pitää välit kunnossa oman lapsesi kanssa. Kun olet häneen yhteydessä, osoita olevasi kiinnostunut hänen ja hänen puolisonsa asioista. Kerro, että on mukava kuulla hänestä tai nähdä häntä. Tuossa joutuu tietenkin tasapainoilemaan sen kanssa, ettei poika koe sanojasi tunkeilevina tai syyllistämisenä. Suo siellä ja vetelä täällä…
Ai että selän takana utelee miniän asioita, mutta edessäpäin leikkii marttyyriä.
Eihän ne välit voi mitenkään olla kunnossa oman lapsen kanssa, jos ei osaa käyttäytyä sen lapsen kodissa kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Halusin sanoa ap:lle jotain rohkaisevaa, koska joko tänne on eksynyt yksi keskenkasvuinen röllääjä monistamaan täysin tarpeettomia ilkeyksiään tai sitten yllättävän monella on mennyt kuppi nurin aiheesta ja tosiaan projisoivat omia kipujaan kirjoittajaan. Surkuhupaisia nämä pitkälle menevät johtopäätökset ventovieraan ihmisen persoonasta ja käytöksestä. Vaikea edes sanoa, loukkaavatko silkkaa tyhmyyttään vai saavatko tästä myös kiksinsä. Hyvin teini-ikäisiltä ainakin kuulostavat kautta linjan. Ap on mielestäni hämmästyttävällä kärsivällisyydellä jatkanut keskustelua näiden kanssa. Itse olisin luovuttanut ajat sitten. Itse aiheeseen en osaa muuta sanoa, joskus kyseessä on vaan eripariset persoonat, joskus ehkä luokkakin, mutta ainakaan en väitä tietäväni asiaa, kuten niin moni täällä.
Ap:n tapainen marttyyri rakastaa sitä että saa paasata tuota uhrilahjaansa. Ketään muutahan sitä ei olekaan enää kuuntelemassa, kun sitä sosiaalista elämää ei ole, eikä edes oma poika jaksa enää.
Vierailija kirjoitti:
Jaaha.
Minä olen se savokainuulaisen duunariperheen pojan nainut helsinkiläinen talousneuvoksen tytär.
Minua kohdeltiin vuosia, siis vuosia, kuin sontaa. Piikittelyä, vittuilua, pällistelyä, haukkumista, solvaamista, asuinpaikkani ja sukulaisteni ja koulutukseni mollaamista
Kotiimme on tunkeuduttu luvatta, kotimme on haukuttu, jopa ojat on vääränlaisia.
Ja aivan varmasti anoppi kirjoittelisi juurikin tuollaista soopaa.
Huh huh, sotkeuduit savojunttisukuun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Voihan olla, ettei miniäsi edes tiedä asiaa. Meillä minä sain mieheni serkulta kuulla, että olen katkaissut välit anoppiini. Enpä itse tätä tiennytkään. Eli anoppini on kehitellyt omassa päässään jonkun asian, ja sisaruksilleen siitä puhunut, ja nämä lapsilleen. Hurjan kiva. Olen siinä uskossa, että välit ovat edelleen, ja mun mielestä ihan hyvät! Vien aina tuliaisia, anoppini maun mukaisia (siis sellaista, mistä en itse tykkää mutta tiedän anoppini tykkäävän ja käyttävän), soitellaan ja tavataan. Ja tavataan anoppini sukua ja käydään juhlissa, kuten muidenkin sukulaisten kanssa toimitaan. En ymmärrä.
Miksi ihmiset ovat pahoja toisilleen. Mikä on asian pihvi. Tästä ne sodat alkavat. Minun anoppini oli paras ystäväni. Miniäni on myös tolkun ihminen. Olen saanut pitää yhteyden lapsenlapsiin vielä, vaikka he ovatkin aikuisia. Rakastakaa älkää sotiko. Ollaan enkeleitä toisillemme.
Vierailija kirjoitti:
Niin. Voihan olla, ettei miniäsi edes tiedä asiaa. Meillä minä sain mieheni serkulta kuulla, että olen katkaissut välit anoppiini. Enpä itse tätä tiennytkään. Eli anoppini on kehitellyt omassa päässään jonkun asian, ja sisaruksilleen siitä puhunut, ja nämä lapsilleen. Hurjan kiva. Olen siinä uskossa, että välit ovat edelleen, ja mun mielestä ihan hyvät! Vien aina tuliaisia, anoppini maun mukaisia (siis sellaista, mistä en itse tykkää mutta tiedän anoppini tykkäävän ja käyttävän), soitellaan ja tavataan. Ja tavataan anoppini sukua ja käydään juhlissa, kuten muidenkin sukulaisten kanssa toimitaan. En ymmärrä.
No se on just sitä heikkoa itsetuntoa ja alemmuudentuntoa, jolla kaikki mahdollinen saadaan märehtimällä käännettyä julmuudeksi just henkilökohtaisesti itseä kohtaan. Ja miten ihanaa onkaan olla väärinkohdeltu marttyyri! Ilmeisesti paras tunne ikinä.
t. se jonka lasten juhliin ei järjestäjät voi tilanahtauden takia ottaa mummoja ja jonka äiti kokee että se johtuu siitä että häntä sorretaan.
Minulla 2 maailman parasta miniää❤❤ja yksi🤔 no jaa,,,,,sanotaanko sekundaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla 2 maailman parasta miniää❤❤ja yksi🤔 no jaa,,,,,sanotaanko sekundaa.
Narsistilla usein on suosikit ja inhokit. Kaksi miniää pörrää narsistin hovissa ja se yksi on narsistin hylkiö.
Onko se hylkiöminiä minkälaisen lapsesi puoliso? Onko lapsesi se syntipukki, näkymätön keskimmäinen vaiko kultalapsi?
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset ovat pahoja toisilleen. Mikä on asian pihvi. Tästä ne sodat alkavat. Minun anoppini oli paras ystäväni. Miniäni on myös tolkun ihminen. Olen saanut pitää yhteyden lapsenlapsiin vielä, vaikka he ovatkin aikuisia. Rakastakaa älkää sotiko. Ollaan enkeleitä toisillemme.
Miten (ja miksi) olla enkeli saatanalle?
Minunkin anoppi varmaan luulee, etten pidä hänestä kun en käy poikansa kanssa heillä. Totuus: se kun poikansa on äitillään on minun omaa aikaani. Saan olla yksin kotona ja minä niin nautin siitä!
Olen pikkulapsesta asti vältellyt kyläilyjä, yökyläilyt ihan pahimpia, saan näppylöitä moisesta. Jos meillä olisi lapsi tai tulossa sellainen niin tietenkin mies veisi sitä mukanaan äidilleen ja saisin sillä aikaa ladata yksinolo-akkujani.