Mistä tiesit, että sinun oli aika erota? Kerro tuntemuksiasi

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 16:32"]

Suomalaisilla menee aivan liian hyvin, kun on mahdollisuus miettiä aivan turhia eroja. Puolisoon kyllästytään, tulee huonoa seksiä jne. Maailmanhistoriallisesti nämä ovat ainutlaatuisia aikoja, kun voi tuijottaa noin paljon omaa napaansa. Ennen oli ehkä oma pieni yhteinen maapala omana elantona tai torpparina ja pakko pysyä yhdessä myös siksi, kun lapset piti elättää. Tämä sosiaaliturva on tuonut avioerot ja sekavat perhekuviot ja itsekkyyden.

[/quote]

Mikäs ylin päämäärä ja itseisarvo se elinikäinen parisude sitten on? Miksi on paha asia, ettei ole pakko pysyä suhteessa, joka ei tunnu hyvältä?

Mies makaa 4 vapaapäivää tv:tä katsoen. Ensimmäisen vapaiden jälkeisen työpäivän jälkeen ei jaksa lähteä kanssani (olen ajokortiton) kauppaan ja pankkiin, koska haluaa maata tv:tä katsomassa 1.5 tuntia, ennenkuin lähtee kaverinsa kanssa kahville ja kaveria autolla hakemaan. Kun oli niin sopinut.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisilla menee aivan liian hyvin, kun on mahdollisuus miettiä aivan turhia eroja. Puolisoon kyllästytään, tulee huonoa seksiä jne. Maailmanhistoriallisesti nämä ovat ainutlaatuisia aikoja, kun voi tuijottaa noin paljon omaa napaansa.

Ennen oli ehkä oma pieni yhteinen maapala omana elantona tai torpparina ja pakko pysyä yhdessä myös siksi, kun lapset piti elättää.

Tämä sosiaaliturva on tuonut avioerot ja sekavat perhekuviot ja itsekkyyden.

Mikä ihmeen sosiaaliturva?

Jokainen itse eron ottanut tuntemani nainen on käynyt avioliiton aikana ja myös sen jälkeen kokopäivätyössä. Kaikki perheet saa lapsilisää lapsistaan ja tuntemillani naisilla yh-korotus on ainut ero meihin kahden vanhemman perheisiin. Toki etävanhemman maksama osuus lapsen tai lastensa elatukseen on pienempi kuin mitä vamhempi maksaa ollessaan ydinperheessä.

Kokemuksia?

1. Mieheni köyhtyi

2. Mieheni sairastui

3. Nostin kytkintä

Itsellä taisi olla se hetki, kun tajusin, ettei mieheni koskaan kehunut tai pitänyt minua minään sukulaistensa edessä. Jatkuvasti piti huumorin kautta esittää huonot puoleni. Niitäkin, jotka eivät olleet huonoja, mutta hän sai ne huumorilla näyttämään toisin. Aina oli joku vika kokkaustaidoissa, siisteydessä, kasvatuksessa tai ihan missä muussa tahansa. Kerran hänen yksi tätinsä kehui kalakeittoani, joka sekin piti kuitata hänen äitinsä tekemäksi. Näinhän se ei ollut. Hänen äitinsä ei osallistunut kalakeiton tekoon mitenkään, mutta oli keittiössä seuranani, kun tein sitä. Se taisi olla se hetki, mikä jäi mieleeni, ettei edes antanut minun ottaa kehuja vastaan. Hiljalleen erkanimme ja erosimme. 

Vieläkin hän jaksaa tavatessamme muistuttaa puutteistani, vaikka hänellä on jo uusi. Pääsin minäkin sanomaan poikamme rippijuhlissa, että herra on hyvä vaan ja jatkaa lannistamistyötään uuden kanssa siitä mihin minun kanssa jäi. 

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 13:27"]

On helppo väittää että vaihtamalla ei parane, ja että kaikki ongelmat on yhdessä selvitettävissä.

Yhdessä ei voi päättää että mies lopettaa juomisen. Sen voi päättää vain hän itse, ja kun ei pariinkymmeneen vuoteen päätä sitä, niin voi päätellä ettei kannata pidätellä hengitystä odotellessa.

Vaihtamalla paranee kun vaihtaa juopon miehen raittiiseen.

Jos sä et muutu ei mies lopeta juomista. Tuo on itsekästä ja sä oot itsekäs ämmä. Tää on totuus.

 

Katkera eronnut läheisriippuvainen narsisti -hullu se täällä taas kommentoi

Vierailija kirjoitti:

Olin miettinyt eroa jo noin 9 kk ajan. Riitoja, kinoja, huutoa. Olin onneton ja yksinäinen, koska mies ei ottanut minua huomioon, vaan kaverit menivät aina edelleni. Lopulta erään kiukuttelukohtauksestani johtuneen riidan aikana mies sanoi jotain tähän malliin: "sä kiusaat mua vaan jotta jättäisin sut". Aloin itkeä, ja sovimme erosta. Tais mies olla oikeessa, näin jälkeenpäin ajateltuna.

Nyt on uusi mies, ja elämä hymyilee taas. Ei mitään huutoa ja itkupotkuraivareita.

Kunnes arki koittaa... ;)

En mä teidän suhteestanne mitään tiedä, mutta saat sen kuulostamaan tosi helpolta. "Jo" 9kk. Parisuhteissa on aina kriisejä, 9kk eroajatukset ei ole mitään "jo" vaan luovutus helpolla. Kaikki tuttuni on puhunut suhteen ongelmista ja eron ajatuksista _vuosia_. Moni sanoo toki jälkeen päin, että olisi pitänyt erota aikaisemmin, mutta itse ajattelen, että on hyvä tosiaan yrittää kaikkensa ennen eroa. Ei tarvitse sitten jossitella. Ap:n tekstissä pisti silmään "toinen sit ja toinen tätä.". Mitä itse tunnet? Rakastatko? Älä eroa jos tunteita on. Kun ei kuitenkaan mitään väkivaltaa tai muuta selkeää kaltoinkohtelua ole? Pettänyt, mutta ei fyysisesti? Voitteko käsitellä asian? Ulkopuolinen apu? Jos ei onnistu niin erotkaa, mutta jos on lapsiakin niin tulevaisuuden kannalta panosta suhteeseen niin, että voit itse elää päätöksen kanssa.

Itse olen eronnut kolmen vuoden eroajatusten jälkeen kun jäljellä ei ollut muita tunteita kuin viha miestä kohtaan. Olisi pitänyt erota aikaisemmin, joo, ehkä, mutta ei ole tarvinnut ikinä katua ja yksin jääminen ei sen jälkeen enää pelottanut yhtään. Ei ollut mitään käsiteltävää, eikä mitään muuta surtavaa kuin ilman ydinperhettä jääneet lapset. Moni on omista suhteistaan avautunut, kuten mainitsin, ja oman eroni takia en halua olla mikään erojen kannattaja tai tsemppaaja. Kannatan edelleen panostusta parisuhteeseen, siksi teillekin nämä ajatukset. Yksin kannatte ne päätökset ja tulevaisuuden.