Lue keskustelun säännöt.
Mistä tiesit, että sinun oli aika erota? Kerro tuntemuksiasi
02.10.2015 |
Jos esim. miettii eroa päivittäin, olisi varmaan syytä oikeasti erota? Kun toinen muistaa päivästä vain ne hiljaiset ja naama nurinpäin -hetket. Kun toisella ollut sivusuhde, ilman seksiä tosin. Kun toinen on tutkinut vuosikaudet puhelimet ja nettihistorian ym. Jos tätä on jatkunut jo vuosikausia, tietysti on ollut parempiakin hetkiä ja kaikki ollut suht ok, mutta aina sukelletaan samoihin kuoppiin yhä syvemmälle. Toinen tarkkailee jatkuvasti toisen mielialaa, jos on allapäin niin se on maailmanloppu. Kumpikaan ei oikein osaa innostua enää. Jos keksitään jotain kivaa, on se kivaa hetken. Pian kaikki on taas näin. Alan olla kypsä, mutta jotenkin sitä vuosikausia on vetkonut, lapsiakin ajatellen. Jos olisin tässä ilman lapsia, olisin jo varmasti vuosia sitten lähtenyt.
Mutta kerro minkälaisista tuntemuksista sinä tiesit, että on aika erota?
Kommentit (68)
[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 11:01"]
[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 10:49"]
Sama mietityttää täällä.. Nykyään ei edes seksi kiinnosta (minua), kun siinäkään ei mitään muutosta ole tapahtunut lukuisista pyynnöistä huolimatta, muhun ei edelleenkään kosketa, mua vain kynnetään. Läheisyyttä on vielä hiven. Samat riidat meilläkin kiertää, enimmäkseen kuitenkin ollaan leppoisasti yhdessä, mutta erillään. Mieluummin tietokoneillamme kuin jutellaan jne.
14 vuotta yhdessä, ja minäkin lähtisin jos lasta ei olisi.
[/quote]
Ihan normaali suhde tuo on. Jos ei ole varaa mennä lomille tai arki on aina samaa niin sama noidanpyörä pyörii.
Turha kuvitella että tyytymätön olo tai ikävä olo mihinkään katoaa sinkkuna tai toisessa suhteessa. Se olo on ollut aina aikojen alusta. Järkevä ihminen pureutuu tuohon tyytymättömyyden tunteeseen. Se on oma henkilökohtainen terapia ja kasvun paikka. Jos muutoksia haluaa tehdä ne lähtee teoista ja kuka muu tekee jotain asian suhteen kuin itse tekijä.
Tietenkin on poikkeuksiakin kuten miehesi päähän putoaa iso painava esine taivaalt ja hän vammautuu. Hoitaessasi ja elättäessäsi vammaista miestä jokin kliksahtaa päässäsi ja rakkaus syntyy uudestaan. Joskus olosuhteet ja suuret muutokset tekevät ihmeitä. Sokkona en lähtisi ryyppylomalle Thaimaahan koska sielä on myös potentiaalinen riitojen purku.
Totuus on että mikään ei koskaan muutu jos muutosta itse odottaa. Ihmisen kärsimys länsimaissa on psyykkistä. Sinunkin huolet ovat hyvin turhamaisia jos kolmannen maailma naiselta kysellään.
Ongelmaan vastaus on ette tee yhdessä mitään.
[/quote]
Ero on suuri muutos ja vaikuttaa kuten loma. Se on kuitenkin ongelmien pakenemista. Sama olo seuraa aina. Pienellä vauvallakin on tyytymättömyyden tunnetta ja se itkettää. Helpottaako se itkulla vai sylillä? Itku ei lopu elämässä koskaan.
Kokemuksella voin sanoa että vaihtamalla ei parane. Nekin jotka ovat vaihtaneet ja ovat erimieltä muistelkaas 20 vuoden päästä tai sen jälkeen. Viimeistään kumppanin kuoltua sama olo seuraa teitä hautaan asti. Tyytymättömyyden tunnetta voi kestää tai pyrkiä ratkaisemaan sen solmut auki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi että kun nämä pohdinnat kuulostavat niin tutuilta! Vuosia piti minunkin sitä eroa työstää henkisesti ennen kuin uskalsin. Sitten vain kerran kun mies taas jätti minut yksin kotiin pärjäämään ja lähti juomaan, niin tiesin, että se oli siinä. Ihme kirkastuminen oli se tunne. Enkä kertaakaan epäröinyt. Ja lähdin parissa viikossa. Lapsetkin voivat oikeasti paljon paremmin, kun ei ole sitä ilmapiiriä enää kotona. Voimia teille <3
Tajusin etten koskaan tule olemaan tarpeeksi hoikka tai kurvikas miehelleni. Monelle muulle kyllä olisin kelvannut, mutta jostain syystä kys. miehelle en
[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 11:19"]
Voi että kun nämä pohdinnat kuulostavat niin tutuilta! Vuosia piti minunkin sitä eroa työstää henkisesti ennen kuin uskalsin. Sitten vain kerran kun mies taas jätti minut yksin kotiin pärjäämään ja lähti juomaan, niin tiesin, että se oli siinä. Ihme kirkastuminen oli se tunne. Enkä kertaakaan epäröinyt. Ja lähdin parissa viikossa. Lapsetkin voivat oikeasti paljon paremmin, kun ei ole sitä ilmapiiriä enää kotona. Voimia teille <3
[/quote]
Sä et tajua sitä miehen puolta teidän suhteesta. Miksi se mies pakeni sitä ikävää tunnetta. Ei pystynyt olemaan kotona sun kanssa sitä ahdisti olla sun kanssas. Teidän suhde oli pielessä. Kumpakaan teistä ei ollut riittävän kypsiä ratkaisemaan ongelmaa sitä ikävää tunnetta joka saa pakenemaan parisuhdetta.
Teidän ratkaisu oli juosta pakoon ongelmaa. Ehkä se eli teille hyvä juttu. Olitte nuoriakin.
Parisuhde on kuin ovi. Yksi ovi menee kiinni niin monia muita on auki. Elämässä on paljon mahdollisuuksia. Mikään ratkaisuista ei ole oikea. Teit väärän ratkaisun ja niin teki miehesikin, vaikka teitte oikein olisitte voineet tehdä oikein myös toisin.
Olin miettinyt eroa jo noin 9 kk ajan. Riitoja, kinoja, huutoa. Olin onneton ja yksinäinen, koska mies ei ottanut minua huomioon, vaan kaverit menivät aina edelleni. Lopulta erään kiukuttelukohtauksestani johtuneen riidan aikana mies sanoi jotain tähän malliin: "sä kiusaat mua vaan jotta jättäisin sut". Aloin itkeä, ja sovimme erosta. Tais mies olla oikeessa, näin jälkeenpäin ajateltuna.
Nyt on uusi mies, ja elämä hymyilee taas. Ei mitään huutoa ja itkupotkuraivareita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin se tajuaminen tuli hetkessä, joitakin vuosia asioita pyöriteltyäni päässä. Mikään ei todellakaan muuttunut kuin huonompaan suuntaan, mies uhkasi tekevänsä erosta vaikeaa ja tämän pelossa (no, ainakin se toimi hyvänä tekosyynä, kun ei ollut munaa lähteä) en eronnut. Kunnes sitten vaan sain tarpeekseni. Tajusin, ettei mies voi tehdä erosta vaikeaa, asiat menevät lain mukaan eikä hänen möyhäämisensä vaikuta minuun enää pätkän vertaa. Sitten vaan sanoin, että haluan erota, ja toimin sen mukaisesti. Eikä mikään enää horjuttanut tuota päätöstä, päinvastoin, mitä hankalampi mies vielä oli, sitä varmempi olin siitä, että olin lopulta tehnyt oikean päätöksen.
Oli ihana hetki, kun ovi sulkeutui viimeisen kerran yhteiselomme jäljiltä. Se keveyden tunne oli käsinkosketeltavaa! Siitä elämä lähti vain parempaan, kotona oli ihana rauha ja hiljaisuus, kun saimme lasten kanssa olla omia itsejämme, ketään varten ei tarvinut enää esittää tai hyssytellä. Meillä saa olla iloinen, saa tanssia ja laulaa, nauraa ääneen ja saa myös paiskoa ovia ja huutaa kiukkua ulos. Meillä on todella hyvä nyt.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 16:33"]
Ero on turha, jos se ei johdu pettämisestä, hakkaamisesta tai hulluudesta (psykoosi yms).
[/quote]
Minulla oli psykoosi keväällä. Vähän harhainen oli noin 3kk. Kävin normaalisti töissä koko vuoden. Olisi ollut kurjaa jos vaimo olisi jättänyt psykoosin takia. Lapsiakin on ja asiat muuten hyvin. Tuli työkavereiden kanssa otettua pari päivää rajummin viinaa ja puhkesi melkoinen mieliharha päähän taas jälleen kerran. No, osaan kyllä paikallistaa että se mikä tuntuu aidolta ja todelta mutta poikkeaa todellisuuden säännöistä niin ei tarvitse uskoa ja voi hakea lääkettä lääkäriltä.
Mulla on juoppohulluus pukannut päälle elämän aikana neljästi ja aina siitä toipuu kun pistää korkin kiinni ja nukkuu säännöllisesti. Urheilemisenkin kielsi koska se stressaa ja heikentää palautumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä vaiheessa kun toinen vaan oksetti fyysisellä olemuksellaan.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 13:27"]
On helppo väittää että vaihtamalla ei parane, ja että kaikki ongelmat on yhdessä selvitettävissä.
Yhdessä ei voi päättää että mies lopettaa juomisen. Sen voi päättää vain hän itse, ja kun ei pariinkymmeneen vuoteen päätä sitä, niin voi päätellä ettei kannata pidätellä hengitystä odotellessa.
Vaihtamalla paranee kun vaihtaa juopon miehen raittiiseen.
[/quote]
Jos sä et muutu ei mies lopeta juomista. Tuo on itsekästä ja sä oot itsekäs ämmä. Tää on totuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä vaiheessa viimeistään, kun mua ei kiinnostanut sen toisen tekemiset enää yhtään. Ei riidelty, ei keskusteltu muuta kuin välttämättömät lasten asiat, ei tehty yhtään mitään yhdessä, välttelimme toistemme seuraa. Toinen oli käytännössä ilmaa.
Onneksi häippäsin.
Siis miksi ei saisi erota? Kuinka joku edes kehtaa kysyä. Huh huh oikeasti nyt hei.Vähän sama kuin joku kysyy seurakunnan pastorilta että miksi ei saa olla naispappeja tai miksi ei saa nauttia alkoholia tai miksi ei saa käyttää huumeita, miksi ei saa huorata, miksi ei saa tappaa?Jos mennään naimisiin niin se on elinikäinen pyhä liitto. On syntiä erota. Kiellettyä thäts it. Se pitäisi tajuta.
Asukaa mieluummin synnissä (avossa) ja tehkää äpäröitä, kuin menette naimisiin turhaan. Te mitätöitte avioliiton arvon Jumalan silmissä ja noin yleensäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 13:38"]
[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 13:27"]
On helppo väittää että vaihtamalla ei parane, ja että kaikki ongelmat on yhdessä selvitettävissä.
Yhdessä ei voi päättää että mies lopettaa juomisen. Sen voi päättää vain hän itse, ja kun ei pariinkymmeneen vuoteen päätä sitä, niin voi päätellä ettei kannata pidätellä hengitystä odotellessa.
Vaihtamalla paranee kun vaihtaa juopon miehen raittiiseen.
[/quote]
Jos sä et muutu ei mies lopeta juomista. Tuo on itsekästä ja sä oot itsekäs ämmä. Tää on totuus.
[/quote]
Kiitos, olen niin itsekäs että jätin hänet ihan itsekseen juomaan, niin ei ainakaan ole minusta kiinni sen lopettaminen. Hän väitti että juo koska minä olen niin kamala, ja mikä minä olen väittämään vastaan. Nyt ei tarvitse enää ainakaan sitä valittaa. Olin niin itsekäs että asetin oman hyvinvointini edelle ja jätin suhteen jossa oli paha olla. Joten kyllä, se on totuus.
Jokainen tekee omat ratkaisunsa. Itse olen seurakunnan edessä luvannut myötä/ vastamäessä olla mieheni rinnalla. Ei tulisi mieleenikään erota vaikka mieheni onkin juoppo. Hän käy kuitenkin töissä, hoitaa kotia, lapsia ja meidän suhde on mahtava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin surkeassa suhteessa jossa minua vähäteltiin, pilkattiin, haukuttiin, ei kunnioitettu lainkaan. Oli paha olla, jostain syystä vain sinnittelin siinä. Kunnes jälleen erään riidan aikana hän katsoi minua niin syvä halveksunta silmissään, että tajusin ettei tässä ole rakkaudesta tietoakaan. Riidan jälkeen mies hävisi loppupäiväksi, tuli vasta seuraavana aamuna takaisin. Siihen mennessä olin pohtinut asiaa, ja todennut että en minä tällaisessa suhteessa halua olla, ja että ei tämä tästä parane. Pelotti hirveästi sanoa miehelle että tämä oli tässä, mutta voi sitä vapauden tunnetta kun olin saanut ne sanat suustani.
Huonossa suhteessa ei kannata olla. Joskus vaihtamalla paranee. Nykyisessä suhteessa olen ollut jo muutaman vuoden, ja rakastamme ja kunnioitamme toisiamme. Olen edelleen joka kerta hämmentynyt kun mies tekee jotakin vain ilahduttaakseen minua - vanhassa suhteessa sellaisesta ei ollut tietoakaan. Pidämme toistemme seurasta, ja haluamme että toisellakin on hyvä olla.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 11:28"]
Olin miettinyt eroa jo noin 9 kk ajan. Riitoja, kinoja, huutoa. Olin onneton ja yksinäinen, koska mies ei ottanut minua huomioon, vaan kaverit menivät aina edelleni. Lopulta erään kiukuttelukohtauksestani johtuneen riidan aikana mies sanoi jotain tähän malliin: "sä kiusaat mua vaan jotta jättäisin sut". Aloin itkeä, ja sovimme erosta. Tais mies olla oikeessa, näin jälkeenpäin ajateltuna. Nyt on uusi mies, ja elämä hymyilee taas. Ei mitään huutoa ja itkupotkuraivareita.
[/quote]
Sulla tais olla se uus mies taustalla odottelemassa samaan aikaan kun työstit miehesi elämästä helvettiä.
niin tyypillistä naisilta.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 18:38"]
Siis miksi ei saisi erota? Kuinka joku edes kehtaa kysyä. Huh huh oikeasti nyt hei.Vähän sama kuin joku kysyy seurakunnan pastorilta että miksi ei saa olla naispappeja tai miksi ei saa nauttia alkoholia tai miksi ei saa käyttää huumeita, miksi ei saa huorata, miksi ei saa tappaa?Jos mennään naimisiin niin se on elinikäinen pyhä liitto. On syntiä erota. Kiellettyä thäts it. Se pitäisi tajuta.
Asukaa mieluummin synnissä (avossa) ja tehkää äpäröitä, kuin menette naimisiin turhaan. Te mitätöitte avioliiton arvon Jumalan silmissä ja noin yleensäkin.
[/quote]
Vittu mitä paskaa oikeasti. Hirveää vääryyttä suollat. Ainoa asia mistä olen samaa mieltä on että ei saa tappaa. Noin muuten ihminen on vapaa valitsemaan mitä haluaa tehdä ja ero tai minkä tahansa tekeminen on oma valinta. Se ei kuulu hihhuleille tippaakaan. Voitte vaikka vetää käteenne pimeässä tuvassa senkin sairaat pipipäät :O
[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 11:25"][quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 11:19"]
Voi että kun nämä pohdinnat kuulostavat niin tutuilta! Vuosia piti minunkin sitä eroa työstää henkisesti ennen kuin uskalsin. Sitten vain kerran kun mies taas jätti minut yksin kotiin pärjäämään ja lähti juomaan, niin tiesin, että se oli siinä. Ihme kirkastuminen oli se tunne. Enkä kertaakaan epäröinyt. Ja lähdin parissa viikossa. Lapsetkin voivat oikeasti paljon paremmin, kun ei ole sitä ilmapiiriä enää kotona. Voimia teille <3
[/quote]
Sä et tajua sitä miehen puolta teidän suhteesta. Miksi se mies pakeni sitä ikävää tunnetta. Ei pystynyt olemaan kotona sun kanssa sitä ahdisti olla sun kanssas. Teidän suhde oli pielessä. Kumpakaan teistä ei ollut riittävän kypsiä ratkaisemaan ongelmaa sitä ikävää tunnetta joka saa pakenemaan parisuhdetta.
Teidän ratkaisu oli juosta pakoon ongelmaa. Ehkä se eli teille hyvä juttu. Olitte nuoriakin.
Parisuhde on kuin ovi. Yksi ovi menee kiinni niin monia muita on auki. Elämässä on paljon mahdollisuuksia. Mikään ratkaisuista ei ole oikea. Teit väärän ratkaisun ja niin teki miehesikin, vaikka teitte oikein olisitte voineet tehdä oikein myös toisin.
[/quote]
Arvostelet, vaikket tiedä kuin pienen jäävuoren huipun siitä parisuhteen irvikuvasta. Toisaalta..samapa se mulle on, saahan täällä mielipiteitä esittää.
Miksi ihmeessä ihmiset menee avioliittoon. Avoliitossa on niin paljon helpompi olla ja ei kiristä vannetta henkisesti eikä fyysisesti. Pitkän liiton salaisuus on avoliitto.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 12:06"]
Miksi ihmeessä ihmiset menee avioliittoon. Avoliitossa on niin paljon helpompi olla ja ei kiristä vannetta henkisesti eikä fyysisesti. Pitkän liiton salaisuus on avoliitto.
[/quote] Avoliitossa mä olinkin, 12v. Onneksi en naimisiin mennyt silloin. Nyt onnellisesti naimisissa ja yhdessä jo yli 18v. t: 22
[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 11:09"]kun erosta oli pari vuotta niin tajusin että "tiesin" eron olevan käsillä jo vuosia aiemmin. piti vaan vetkuttaa ja yrittää, turhaan. tuhlasin vuosia mieheen jonka kanssa oli yhteistä vain lapset ja asuntolaina.
merkkejä oli riidat todella pienistä asioista, miehen kaljottelu ja typerä mustasukkaisuus, oma ahdistus ja pyöriminen että miten nyt oisin mieliksi ettei huutaisi ja tämän seurauksena räjähdys ja riita kun ei voi olla mieliksi eikä edes halua.
lyhyesti sanoen kunnioituksen puute. ja ihan molemmin puolin.
ex-anoppini on naimisissa edelleen, ei edes mieti eroa vaan on ratkaissut asian toisin. omat harrastukset, oma elämänpuolikas ja omat kotityöt, miehellä oma alueensa. ilmeisesti hänelle kulissiavioliitto sopii ja mikä minä olen ketään neuvomaan. toivon hänelle kaikkea hyvää.
[/quote] eli anoppisi ei voi oikeasti olla onnellinen, koska säkään et ollut?