Kiusaan ja olen hankala miehelleni

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 20:43"]Miksi mä kiusaan mun miestä? :( Se on kiltti mies, mutta en tunnu arvostavan sitä (häntä) yhtään. Mies ei eroa. En itsekään osaa erota, koska en ole ollut onnellinen yksinkään. Mutta en ymmärrä miten näkisin itseni enää koskaan onnellisena hänenkään kanssaan. Sen huutelut, että olen paha ihminen voi jättää toiseen ketjuun, tiedän itsekin, etten toimi oikein. Puhun hänelle pahoin, koitan saada reagoimaan, suuttumaan. Ärsytän tahallani ja puhun väheksyvästikin. En tunne rakastavani. En jaksa uskoa, että hän rakastaa minua. Miksi hän on kanssani? Meillä on lapsia, siksikö vain? Olen sanonut, että hän saa lapset, mutta hän sanoo, ettei pärjäisi yksin lasten kanssa vaikka lapset ottaisikin. Miksi joku ihminen ei lähde?
[/quote]

Sinulla on päässä vikaa, et ole tyytyväinen itseesi ja kohdistat huonot tunteesi ympärillesi, tässä tapauksessa mieheesi.

[quote author="Vierailija" time="01.10.2015 klo 10:11"]

[quote author="Vierailija" time="01.10.2015 klo 00:12"]

Ja siis kyllä mä katson, että vääristyneitä ajatusmalleja korjaa nimenomaan joku muu, kuin minä itse. Eihän siinä sit mitään oliskaan, jos mä ne voisin itse työstää terveiksi. Eli kyllä mä nyt vain tarvitsen mielestäni vastauksia muilta. Vaikeus on muilla varmaan niiden vääristymien ymmärtämisessä tai minulla niiden osoittamisessa tai esilletuonnissa. Näin mä sen itse näkisin. 

[/quote]

Ei vaan sinä olet ainoa joka ne voi korjata. Vastuu on vain sinun. Terapeutti voi auttaa sinua näkemään ulkopuolisen näkökulman ja auttaa sinua näkemään itse, missä vika on. Mehän se jo nähdään, sinä vaan et suostu kuuntelemaan ketään. Ei kukaan voi sinua pakottaa myöntämään että sinussa on vikaa, sinun pitää itse nöyrtyä. Vasta sitten voit alkaa korjata niitä. Ehkä miehesi pakottaa sinut sen eteen lähtemällä, mutta luulen että laitat senkin jonkun muun viaksi kuin sinun.

[/quote]

 Eli terapeutti korjaa, jos kerran auttaa mua tajuamaan, koska mä tajuan kyllä heti, kun asiat minulle osoitetaan. Ja olen oppimiskykyinen. Ainoa, milloin en opi jos opetettava asia ei mitenkään ratkaise minun ongelmiani. Mutta sen kyllä tajusin, että minun on vaikeaa olla nöyrä oikealla tavalla. Mieheni kanssa voisin nöyränä luottaa, ettei hän tee minulle pahaa, mutta en uskalla, koska maailmassa on parempi suhtautua niin, että varustaudu ja taistele. Yleensä. Paitsi juuri mieheni kanssa, mutta se pelottaa, että hairahdun ja mieheen ei voikaan luottaa, että se on mun ystävä. 

Minusta se, että olet kamala miehellesi, on vähintään yhtä paha asia kuin se, mitä miehesi tekee "väärin". Minusta hän ei tee virheitä, hän vaan tekee asiat erilailla kuin sinä.
Vaikutat vaikealle, täälläkin väännät vastaan.
Parempi olisi sinun nyt yrittää tulla toimeen sillä, mitä sinulla on, jos et kerta lähteäkään halua.
En ymmärrä asennettasi lapsiasi kohtaan. Ne eivät ole huonekaluja, ne on ihmisiä.

[quote author="Vierailija" time="01.10.2015 klo 10:53"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 20:47"]

Koen, että olen parantumaton :((  Haluaisn uskoa että muutun mukavaksi ihmiseksi, mutta se on valhetta. En vain saa miehen paheksumis ja väheksymisketjua katki. Esim. tänäänkin mies oli lähtenyt viemään lapsia harrastuksiin ja jättänyt pesukoneen päälle kotiin. Soitin miehelle ja sanoin aika ilkeästi, ettei sitä saa jättää päälle, vakuutusyhtiö ei muuten korvaa kuin osittain, jos sattuu jotain. Eikä miehellä ole rahaa korvata minulle minun menetettyä osuuttani vakuutuskorvauksista, joten minäkin häviäisin siinä. Mm tällaiset asiat raivostuttavat minua miehessä. Varmaan aika pientä, mutta kun se ei vain OPI, vaikka sille sanoo samasta asiasta 100 kertaa. Tahallaanko se mua loukkaa? Hirveä ihminen.

[/quote]

Ihan vain ajatuksena. Kuinka paljon asioita sinä OPIT jos sinulle ilkeästi huomautellaan ja vaikka mies 100 kertaa asiasta sanoo? Käsi sydämelle?? Olisikohan keino mahdollisesti väärä? Kuinka monta asiaa olet itsessäsi muuttanut toisen ilkeyden tähden?

Mies 77

[/quote]

 Kaikki mitä olen oppinut on tullut minulle huutamalla, mitätöimällä, väheksymällä ja raivoamalla. Eli aika paljon. Väärinhän se tietenkin on. 

[quote author="Vierailija" time="01.10.2015 klo 08:40"]

Minusta se, että olet kamala miehellesi, on vähintään yhtä paha asia kuin se, mitä miehesi tekee "väärin". Minusta hän ei tee virheitä, hän vaan tekee asiat erilailla kuin sinä. Vaikutat vaikealle, täälläkin väännät vastaan. Parempi olisi sinun nyt yrittää tulla toimeen sillä, mitä sinulla on, jos et kerta lähteäkään halua. En ymmärrä asennettasi lapsiasi kohtaan. Ne eivät ole huonekaluja, ne on ihmisiä.

[/quote]

Hän tekee asiat tyhmemmin kuin minä. Se minua kiusaa. Mutta ei läheskään yhtä paljon kuin omat ratkaisemattomat ongelmani. On miehessä niin paljon hyviäkin puolia, että ei voi kokonaisuutena sanoa huonoa. Ja on tietenkin paha se että tekee mieli kaataa miehen päälle oma paha olo ja että teen myös niin. Mutta koitan löytää akuuteimman syyn tämän tarpeen takana (vaikka sen takana on niin vanhoja mieheen liittymättömiä syitä, että mahdanko niihin koskaan päästä käsiksi), että ei tulis oltua ihan niin ilkeä ja paha. Vaikka kyllä muutkin on miehilleen pahoja kuin vain minä, vaikkeivät edes myönnä sitä itselleen. Luulevat vain "sanovansa asiasta".

Uskomatonta vastuun väistelyä,  sietäisit hävetä.

Toivon puhtaasti että miehesi herää ja ottaa lapset ennenkuin olet tehnyt heille peruuttamatonta tuhoa ja yhteiskuntamme on saanut pari mielenterveys-ongelmaista lisää.

Tuo itsekkyys mitä tuot esiin on  yksi syy miksi asiat on menossa päin vittua.

Vielä kerran: Häpeäisit edes.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 23:50"]

Eikö teillä ole kontrolloivaa yliminää, joka tahtoo teille pahaa, vai miksi taas miinuspeukkuja? 

[/quote]

Ei ole tullut mieleenkään mitään tuollaista. Pitäisikö sinun jutella psykiatrin kanssa tuosta?

Hyvin outo ajatus, että psyykeessä olisi jotain itselle pahaa tarkoittavaa.

Voi olla provo mutta minun ex oli ihan oikeasti tuollainen. Perfektionisti kontrollifriikki, jolla oli itsellä niin huono itsetunto, että piti lytätä minua jotta voisi tuntea että on edes jollain lailla ylempänä kuin toinen. Täytin tiskikoneen väärin, siivosin väärin, pesin ja kuivasin pyykit väärin, jne. jne. Pelkäsin hänen kotiin tuloa töistä koska hän aloitti jo eteisessä antaa tulla mitä kaikkea olin tehnyt väärin tai jättänyt tekemättä. Sattumoisin hän on nyt ex ja saa tehdä tuon kaiken itse niin täydellisesti kuin suinkin pystyy. Valtavan helpottavaa.

[quote author="Vierailija" time="01.10.2015 klo 13:10"]

[quote author="Vierailija" time="01.10.2015 klo 10:53"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 20:47"]

Koen, että olen parantumaton :((  Haluaisn uskoa että muutun mukavaksi ihmiseksi, mutta se on valhetta. En vain saa miehen paheksumis ja väheksymisketjua katki. Esim. tänäänkin mies oli lähtenyt viemään lapsia harrastuksiin ja jättänyt pesukoneen päälle kotiin. Soitin miehelle ja sanoin aika ilkeästi, ettei sitä saa jättää päälle, vakuutusyhtiö ei muuten korvaa kuin osittain, jos sattuu jotain. Eikä miehellä ole rahaa korvata minulle minun menetettyä osuuttani vakuutuskorvauksista, joten minäkin häviäisin siinä. Mm tällaiset asiat raivostuttavat minua miehessä. Varmaan aika pientä, mutta kun se ei vain OPI, vaikka sille sanoo samasta asiasta 100 kertaa. Tahallaanko se mua loukkaa? Hirveä ihminen.

[/quote]

Ihan vain ajatuksena. Kuinka paljon asioita sinä OPIT jos sinulle ilkeästi huomautellaan ja vaikka mies 100 kertaa asiasta sanoo? Käsi sydämelle?? Olisikohan keino mahdollisesti väärä? Kuinka monta asiaa olet itsessäsi muuttanut toisen ilkeyden tähden?

Mies 77

[/quote]

 Kaikki mitä olen oppinut on tullut minulle huutamalla, mitätöimällä, väheksymällä ja raivoamalla. Eli aika paljon. Väärinhän se tietenkin on. 

[/quote]

Toivottavasti et kuitenkaan tukeudu liiaksi ikäviin kokemuksiin siten, että ne antavat sinulle luvan käyttäytyä itse huonosti. Mikäli miehesi ei ole "opettanut" sinua huutamalla, mitätöimällä, väheksymällä ja raivoamalla, hän ei missään määrin ansaitse sinun käytöstäsi. 

Ohis

[quote author="Vierailija" time="01.10.2015 klo 13:10"]

[quote author="Vierailija" time="01.10.2015 klo 10:53"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 20:47"]

Koen, että olen parantumaton :((  Haluaisn uskoa että muutun mukavaksi ihmiseksi, mutta se on valhetta. En vain saa miehen paheksumis ja väheksymisketjua katki. Esim. tänäänkin mies oli lähtenyt viemään lapsia harrastuksiin ja jättänyt pesukoneen päälle kotiin. Soitin miehelle ja sanoin aika ilkeästi, ettei sitä saa jättää päälle, vakuutusyhtiö ei muuten korvaa kuin osittain, jos sattuu jotain. Eikä miehellä ole rahaa korvata minulle minun menetettyä osuuttani vakuutuskorvauksista, joten minäkin häviäisin siinä. Mm tällaiset asiat raivostuttavat minua miehessä. Varmaan aika pientä, mutta kun se ei vain OPI, vaikka sille sanoo samasta asiasta 100 kertaa. Tahallaanko se mua loukkaa? Hirveä ihminen.

[/quote]

Ihan vain ajatuksena. Kuinka paljon asioita sinä OPIT jos sinulle ilkeästi huomautellaan ja vaikka mies 100 kertaa asiasta sanoo? Käsi sydämelle?? Olisikohan keino mahdollisesti väärä? Kuinka monta asiaa olet itsessäsi muuttanut toisen ilkeyden tähden?

Mies 77

[/quote]

 Kaikki mitä olen oppinut on tullut minulle huutamalla, mitätöimällä, väheksymällä ja raivoamalla. Eli aika paljon. Väärinhän se tietenkin on. 

[/quote]

No mitäs olet sitten oppinut?

Mies 77

[quote author="Vierailija" time="01.10.2015 klo 00:12"]

Ja siis kyllä mä katson, että vääristyneitä ajatusmalleja korjaa nimenomaan joku muu, kuin minä itse. Eihän siinä sit mitään oliskaan, jos mä ne voisin itse työstää terveiksi. Eli kyllä mä nyt vain tarvitsen mielestäni vastauksia muilta. Vaikeus on muilla varmaan niiden vääristymien ymmärtämisessä tai minulla niiden osoittamisessa tai esilletuonnissa. Näin mä sen itse näkisin. 

[/quote]

Ei vaan sinä olet ainoa joka ne voi korjata. Vastuu on vain sinun. Terapeutti voi auttaa sinua näkemään ulkopuolisen näkökulman ja auttaa sinua näkemään itse, missä vika on. Mehän se jo nähdään, sinä vaan et suostu kuuntelemaan ketään. Ei kukaan voi sinua pakottaa myöntämään että sinussa on vikaa, sinun pitää itse nöyrtyä. Vasta sitten voit alkaa korjata niitä. Ehkä miehesi pakottaa sinut sen eteen lähtemällä, mutta luulen että laitat senkin jonkun muun viaksi kuin sinun.

[quote author="Vierailija" time="01.10.2015 klo 13:10"]

[quote author="Vierailija" time="01.10.2015 klo 10:53"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 20:47"]

Koen, että olen parantumaton :((  Haluaisn uskoa että muutun mukavaksi ihmiseksi, mutta se on valhetta. En vain saa miehen paheksumis ja väheksymisketjua katki. Esim. tänäänkin mies oli lähtenyt viemään lapsia harrastuksiin ja jättänyt pesukoneen päälle kotiin. Soitin miehelle ja sanoin aika ilkeästi, ettei sitä saa jättää päälle, vakuutusyhtiö ei muuten korvaa kuin osittain, jos sattuu jotain. Eikä miehellä ole rahaa korvata minulle minun menetettyä osuuttani vakuutuskorvauksista, joten minäkin häviäisin siinä. Mm tällaiset asiat raivostuttavat minua miehessä. Varmaan aika pientä, mutta kun se ei vain OPI, vaikka sille sanoo samasta asiasta 100 kertaa. Tahallaanko se mua loukkaa? Hirveä ihminen.

[/quote]

Ihan vain ajatuksena. Kuinka paljon asioita sinä OPIT jos sinulle ilkeästi huomautellaan ja vaikka mies 100 kertaa asiasta sanoo? Käsi sydämelle?? Olisikohan keino mahdollisesti väärä? Kuinka monta asiaa olet itsessäsi muuttanut toisen ilkeyden tähden?

Mies 77

[/quote]

 Kaikki mitä olen oppinut on tullut minulle huutamalla, mitätöimällä, väheksymällä ja raivoamalla. Eli aika paljon. Väärinhän se tietenkin on. 

[/quote]

No oliko se kivaa ja motivoivaa, se huutaminen, mitätöinti, väheksyminen ja raivoaminen... sinä nimittäin jaat sitä nyt avokätisesti eteenpäin kaikille "rakkaillesi".

[quote author="Vierailija" time="01.10.2015 klo 10:04"]

Voi olla provo mutta minun ex oli ihan oikeasti tuollainen. Perfektionisti kontrollifriikki, jolla oli itsellä niin huono itsetunto, että piti lytätä minua jotta voisi tuntea että on edes jollain lailla ylempänä kuin toinen. Täytin tiskikoneen väärin, siivosin väärin, pesin ja kuivasin pyykit väärin, jne. jne. Pelkäsin hänen kotiin tuloa töistä koska hän aloitti jo eteisessä antaa tulla mitä kaikkea olin tehnyt väärin tai jättänyt tekemättä. Sattumoisin hän on nyt ex ja saa tehdä tuon kaiken itse niin täydellisesti kuin suinkin pystyy. Valtavan helpottavaa.

[/quote]

Niin siis ex oli alkoholisti työnarkomaani hamsteri, ei siis ihan virheetön itsekään. Jos hän olisi myöntänyt omat puutteensa niin olisi ensimmäisenä joutunut myöntämään että on alkoholisti ja sille pitää tehdä jotain. Varmaan sen tosiasian välttely olikin suurin syy hänen pahaan oloonsa, jonka kaatoi minun niskaan päivin öin. Ero oli paras päätös mitä olen ikinä tehnyt. -107

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 22:59"][quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 22:56"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 22:44"][quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 22:33"] Pyydä mieheltäsi että sitoo sinut ja antaa kunnolla remmiä loppuu se turha kiukuttelu .. [/quote]  Se vois toimiakin, mutta kun on niin hänen luonteensa vastaista.  [/quote] Oletko ehdottanut ikinä ? Kokeile joskus Tolla kiukuttelulla voisi jopa suostuakin , omani antaa välillä remmiä kun olen ollut äksy joskus koko viikon, enkä oikein tiedä itse edes mistä ? Sen jälkeen on kyllä rauha maassa kauan

[/quote]

 Mitä mä sit sanoisin? Miten sanon sen niin, etten purskahda nauruun kesken lauseitten? Ja ala hekottaa kun mies yrittäisi olla raisu? =D
[/quote]

Sanot esim joku ilta kun olette sängyssä käymässä nukkumaan että antaisitko kulta mulle joskus remmiä voisin tykätä siitä ja luulen että en olis enää niin hermoheikko ..kävisikö vaikka tuo lause omalleni sanoin noin niin mies ensin hymyili sitten käveli sanaakaan sanomatta eteiseen ja haki vyönsä tuli takaisin ja sanoi että oikeastaan voisit saada sitä remmiä vaikka heti

Noniin ehkä nyt ei täällä palstallakin kannata alkaa jäkättää siitä mikä on virhe ja miten niitä ei saa tehdä. Kannattanee keskittyä pohtimaan sitä, että jos koet että mies ei ole "oikea kumppani sinulle", niin mitä voit asian suhtern tehdä. Vaikka kuinka ilkeilisit/jäkättäisit/huomauttelisit/kouluttaisit jne. et pysty muuttamaan miestä sellaiseksi unelmien prinssiksi, jonka haluaisit. Ainoa ketä voit muuttaa olet sinä itse. Muuta siis vuorovaikutustapojasi miestä kohtaan ja katso muuttuuko suhteenne oman muutoksesi myötä tyydyttävämmäksi. Tai sitten voit lähteä suhteesta.

Voi voi, sulla on ap niin paljon vääristyneitä ajatusmalleja että parempi että käsittelet niitä siellä terapiassa.

En jaksa lukea ketjua kokonaan, rasittavaa jankutusta. Ap, vähän kyssäreitä & pohdittavaa sinulle. Oletko tullut ajatelleeksi, että olet itse vastuussa olostasi? Teetkö asioita, joista nautit? Kuinka suuret / pienet ympyrät sinulla on? Aloituksesta tulee vähän sellainen olo, että sysäät kaiken miehesi harteille, vaikka et ehkä itse aktiivisesti tee ja hae asioita, joista saat iloa ja koet toteuttavasi itseäsi.

Joo, kyllähän tuo ristiriitaiselta kuulostaa: sinä olet paha, sinussa on ongelma... mutta yhtäkkiä kaikki onkin miehesi syy, ja miehesi pitäisi muuttua. Sinulla on jokin ankara yliminä, joka pakottaa sinut tekemään pahoja asioita... mutta se onkin niiden "muiden" syy, jotka ovat tai ovat olleet sinulle pahoja. Sinun pitäisi muuttaa ajatusmallejasi, mutta se onkin niiden muiden tehtävä, eikä sinun. Sinun paha olosi on muiden syy, etkä sinä ole mistään vastuussa.

Ehkä tosiaan on kaikkien muiden syy, että sinulla on paha olla. Mutta jos sinä ulkoistat kaiken vastuun "niille muille" ja odotat passiivisena muutosta kuin kuuta nousevaa, saat todennäköisesti odotttaa pitkään - ja tulet koko ajan onnettomammaksi, ja teet sekä miehesi että lapsesi onnettomiksi. Silloin tekisi mieleni kysyä, että onko tosiaan koko muu maailma paha sinulle, vai oletko sinä itse paha maailmalle (mukaan lukien puolisosi ja lapsesi)?

?

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 20:47"]

Koen, että olen parantumaton :((  Haluaisn uskoa että muutun mukavaksi ihmiseksi, mutta se on valhetta. En vain saa miehen paheksumis ja väheksymisketjua katki. Esim. tänäänkin mies oli lähtenyt viemään lapsia harrastuksiin ja jättänyt pesukoneen päälle kotiin. Soitin miehelle ja sanoin aika ilkeästi, ettei sitä saa jättää päälle, vakuutusyhtiö ei muuten korvaa kuin osittain, jos sattuu jotain. Eikä miehellä ole rahaa korvata minulle minun menetettyä osuuttani vakuutuskorvauksista, joten minäkin häviäisin siinä. Mm tällaiset asiat raivostuttavat minua miehessä. Varmaan aika pientä, mutta kun se ei vain OPI, vaikka sille sanoo samasta asiasta 100 kertaa. Tahallaanko se mua loukkaa? Hirveä ihminen.

[/quote]

Ihan vain ajatuksena. Kuinka paljon asioita sinä OPIT jos sinulle ilkeästi huomautellaan ja vaikka mies 100 kertaa asiasta sanoo? Käsi sydämelle?? Olisikohan keino mahdollisesti väärä? Kuinka monta asiaa olet itsessäsi muuttanut toisen ilkeyden tähden?

Mies 77