Lue keskustelun säännöt.
Kiusaan ja olen hankala miehelleni
30.09.2015 |
Miksi mä kiusaan mun miestä? :( Se on kiltti mies, mutta en tunnu arvostavan sitä (häntä) yhtään. Mies ei eroa. En itsekään osaa erota, koska en ole ollut onnellinen yksinkään. Mutta en ymmärrä miten näkisin itseni enää koskaan onnellisena hänenkään kanssaan. Sen huutelut, että olen paha ihminen voi jättää toiseen ketjuun, tiedän itsekin, etten toimi oikein. Puhun hänelle pahoin, koitan saada reagoimaan, suuttumaan. Ärsytän tahallani ja puhun väheksyvästikin. En tunne rakastavani. En jaksa uskoa, että hän rakastaa minua. Miksi hän on kanssani? Meillä on lapsia, siksikö vain? Olen sanonut, että hän saa lapset, mutta hän sanoo, ettei pärjäisi yksin lasten kanssa vaikka lapset ottaisikin. Miksi joku ihminen ei lähde?
Kommentit (132)
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 22:59"]
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 22:57"][quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 22:54"] Niin, oon ollut ihan samanlainen bitch. Tajusin lopulta erota koska ei se ollut reilua miehelleni. Siinä joutui jotenkin sellaiseen kierteeseen. Vaikka tajusin olevani väärässä ja kauhea en saanut sitä vaihdetta pois. Erosin, sain etäisyyttä, keskityin ongelmieni ratkaisemiseen YKSIN. Miestä en saanut takaisin enkä olisi ansainnutkaan. Mutta nyt olen tasapainoisempi enkä käyttäydy samalla tavalla nykyisessä suhteessani. Siihen vaan tarvittiin yksinoloa. Menetin elämäni miehen mutten muuta ansainnutkaan. Nyt vain eteenpäin. [/quote] Mä en edes koe, että mulla on elämäni mies. Ainoa, joka minut huoli ja jonka kanssa tulen toimeen. Koska olen niin kauhea. Jos olisin kiva valitisisn ihan toisenlaisen miehen. [/quote] Voi taivas! Toivottavasti miehes tajuaa lähteä.
[/quote]
Niin. Tämmöisiäkin liittoja on, ei kaikilla ole onnea löytää unelmaparia tai edes rakkautta (minulla). Mies on saanut olla rakastamansa naisen kanssa, vaikka tää onkin nyt mennyt tämmöiseksi mun pahoinvoinnikseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 22:59"]
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 22:57"][quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 22:54"] Niin, oon ollut ihan samanlainen bitch. Tajusin lopulta erota koska ei se ollut reilua miehelleni. Siinä joutui jotenkin sellaiseen kierteeseen. Vaikka tajusin olevani väärässä ja kauhea en saanut sitä vaihdetta pois. Erosin, sain etäisyyttä, keskityin ongelmieni ratkaisemiseen YKSIN. Miestä en saanut takaisin enkä olisi ansainnutkaan. Mutta nyt olen tasapainoisempi enkä käyttäydy samalla tavalla nykyisessä suhteessani. Siihen vaan tarvittiin yksinoloa. Menetin elämäni miehen mutten muuta ansainnutkaan. Nyt vain eteenpäin. [/quote] Mä en edes koe, että mulla on elämäni mies. Ainoa, joka minut huoli ja jonka kanssa tulen toimeen. Koska olen niin kauhea. Jos olisin kiva valitisisn ihan toisenlaisen miehen. [/quote] Voi taivas! Toivottavasti miehes tajuaa lähteä.
[/quote]
Ja mut on jo jätetty niin pahasti, että tämän miehen valitsin niin, että varmasti ei lähde, eikä olekaan lähdössä. Enemmän mulla on tässä itselläni vaikeuksia :(
Jokainen voi halutessaan valita miehen ykköskriteerinä se, ettei mies jätä sinua. Silloin pitää vain tinkiä jotain muuta pois.
Ap
No, jatka nyt ihmeessä ainakin sitä terapiaa, ja tee töitä sen onnistumisen eteen. Terapiakaan ei tarjoa vastauksia ja ratkaisuja kultalautaselta, vaan sinun täytyy itse ne oivaltaa. Tai vakavammassa tapauksessa turvautua esimerkiksi lääkitykseen, jos tuntuu, ettei terapia yksin riitä.
Minusta isoin ongelma näiden kommenttiesi perusteella on se, että olet heittäytynyt passiiviseksi. Ihan kuin olisi vain jokin ulkopuolinen voima, joka saisi sinut äyskimään ja olemaan ilkeä miehellesi, etkä millään voi siihen vaikuttaa. Tai että se sama voima samalla loihtisi riittämättömän miehesi tilalle unelmiesi ritarin ja tekisi sinusta onnellisen, ja sinun tehtäväsi on vain odottaa. Niinhän se ei ole. Sinä itse voit vaikuttaa siihen, miten sinä käyttäydyt miestäsi kohtaan. Itse asiassa sinun itsesi käsissä on myös se, oletko onnellinen. Miehesi ja lastesi elämäntehtävä ei ole tehdä sinua varta vasten onnelliseksi. Heistä kukaan ei riitä täyttämään itsessään sisäistä tyytymättömyyttäsi. Sinun pitää tehdä se itse.
Okei, mikäli taktiikkasi on pakottaa huonolla käytöksellä miehesi tekemään päätökset puolestasi, anna mennä. Mutta se ei ole reilua miestäsi eikä lapsianne kohtaan, ei edes sinua. Sinä et ole pikkulapsi, jonka tarpeet täyttää joku muu, kun vähän kiljut. Sinun on tönäistävä itsesi jollakin tavalla liikkeelle siten, että sinä itse otat vastuun elämästäsi. Se on vaikeaa, varsinkin, jos sinulla on masennus (ja silloin on tärkeintä, että haet ja saat hoitoa vaikka jonkun tukihenkilön avustamana).
Mutta yhtä kaikki: sinun on itse toimittava. Mikäli et tee niin, sinä olet ja pysyt onnettomana, teet läheisesikin onnettomaksi ja elät onnettoman elämän. Miksi eläisit tuollaisen elämän, kun sen ei ole pakko olla tuollainen?
Ja eikö se, että minulla on paha olo ole sellainen asia, että parhaassakin suhteessa on aina jotakin hampaankolossa toista vastaan. Niin jos mä haen myötätuntoa toiselta sanomalla, että mulla on paha olla, niin siinähän on sille toiselle lyömäase minua vastaan. Hän voi sanoa, että on ihan minun oma vika, että mulla on paha olla, koska olen ollut hänelle ilkeä. Vaikka se ilkeys olisikin ollut tahatonta. Niin aina muistutellaan tai vedotaan siihen, miksi se, minkä pitäisi olla myötätuntoa minun pahaa oloani kohtaan onkin ase minua vastaan. Mies ei ole tehnyt näin, mutta olen ihan varma, että ottaisi minun pahuuteni esille, jos hakisin jotain myötätuntoa häneltä.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 23:37"]
Ja eikö se, että minulla on paha olo ole sellainen asia, että parhaassakin suhteessa on aina jotakin hampaankolossa toista vastaan. Niin jos mä haen myötätuntoa toiselta sanomalla, että mulla on paha olla, niin siinähän on sille toiselle lyömäase minua vastaan. Hän voi sanoa, että on ihan minun oma vika, että mulla on paha olla, koska olen ollut hänelle ilkeä. Vaikka se ilkeys olisikin ollut tahatonta. Niin aina muistutellaan tai vedotaan siihen, miksi se, minkä pitäisi olla myötätuntoa minun pahaa oloani kohtaan onkin ase minua vastaan. Mies ei ole tehnyt näin, mutta olen ihan varma, että ottaisi minun pahuuteni esille, jos hakisin jotain myötätuntoa häneltä.
[/quote]
Miksi suhtaudut siten, että miehesi on pahin vihollisesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 23:35"]
No, jatka nyt ihmeessä ainakin sitä terapiaa, ja tee töitä sen onnistumisen eteen. Terapiakaan ei tarjoa vastauksia ja ratkaisuja kultalautaselta, vaan sinun täytyy itse ne oivaltaa. Tai vakavammassa tapauksessa turvautua esimerkiksi lääkitykseen, jos tuntuu, ettei terapia yksin riitä.
Minusta isoin ongelma näiden kommenttiesi perusteella on se, että olet heittäytynyt passiiviseksi. Ihan kuin olisi vain jokin ulkopuolinen voima, joka saisi sinut äyskimään ja olemaan ilkeä miehellesi, etkä millään voi siihen vaikuttaa. Tai että se sama voima samalla loihtisi riittämättömän miehesi tilalle unelmiesi ritarin ja tekisi sinusta onnellisen, ja sinun tehtäväsi on vain odottaa. Niinhän se ei ole. Sinä itse voit vaikuttaa siihen, miten sinä käyttäydyt miestäsi kohtaan. Itse asiassa sinun itsesi käsissä on myös se, oletko onnellinen. Miehesi ja lastesi elämäntehtävä ei ole tehdä sinua varta vasten onnelliseksi. Heistä kukaan ei riitä täyttämään itsessään sisäistä tyytymättömyyttäsi. Sinun pitää tehdä se itse.
Okei, mikäli taktiikkasi on pakottaa huonolla käytöksellä miehesi tekemään päätökset puolestasi, anna mennä. Mutta se ei ole reilua miestäsi eikä lapsianne kohtaan, ei edes sinua. Sinä et ole pikkulapsi, jonka tarpeet täyttää joku muu, kun vähän kiljut. Sinun on tönäistävä itsesi jollakin tavalla liikkeelle siten, että sinä itse otat vastuun elämästäsi. Se on vaikeaa, varsinkin, jos sinulla on masennus (ja silloin on tärkeintä, että haet ja saat hoitoa vaikka jonkun tukihenkilön avustamana).
Mutta yhtä kaikki: sinun on itse toimittava. Mikäli et tee niin, sinä olet ja pysyt onnettomana, teet läheisesikin onnettomaksi ja elät onnettoman elämän. Miksi eläisit tuollaisen elämän, kun sen ei ole pakko olla tuollainen?
[/quote]
Miten niin ei ole pakko? Kyllä minut pakottaa jokin "ulkopuolinen voima" nimenomaan vihaamaan muita ja käyttäytymään näin. Se ei halua, että mä onnistun missään. Ikinä. Se ei ole tahtoni vallassa. Se tahtoo minulle pelkkää pahaa, enkä tiedä, mikä se on, yliminäni vai mikä, mutta minulla ei ole sanan valtaa sen haluun tuhota elämäni. Se on joku, joka ei auta minua, kun tarttisin tukea, se on joku joka evää minulta avun, kun siitä olisi minulle hyötyä, se on jokin hirveä kontrolloiva päättäjä eikä mulla tosiaan ole otetta siihen.
Ap
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 23:41"]
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 23:37"]
Ja eikö se, että minulla on paha olo ole sellainen asia, että parhaassakin suhteessa on aina jotakin hampaankolossa toista vastaan. Niin jos mä haen myötätuntoa toiselta sanomalla, että mulla on paha olla, niin siinähän on sille toiselle lyömäase minua vastaan. Hän voi sanoa, että on ihan minun oma vika, että mulla on paha olla, koska olen ollut hänelle ilkeä. Vaikka se ilkeys olisikin ollut tahatonta. Niin aina muistutellaan tai vedotaan siihen, miksi se, minkä pitäisi olla myötätuntoa minun pahaa oloani kohtaan onkin ase minua vastaan. Mies ei ole tehnyt näin, mutta olen ihan varma, että ottaisi minun pahuuteni esille, jos hakisin jotain myötätuntoa häneltä.
[/quote]
Miksi suhtaudut siten, että miehesi on pahin vihollisesi?
[/quote]
Olen itse pettänyt häntä antamalla hänen ymmärtää, että rakastan häntä enemmän kuin rakastankaan. Se ei ole tosin koko totuus. Loppua syytä en tiedä itsekään. En edes itse miellä suhtautuvani noin :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö teillä ole kontrolloivaa yliminää, joka tahtoo teille pahaa, vai miksi taas miinuspeukkuja?
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 23:43"]
--
Miten niin ei ole pakko? Kyllä minut pakottaa jokin "ulkopuolinen voima" nimenomaan vihaamaan muita ja käyttäytymään näin. Se ei halua, että mä onnistun missään. Ikinä. Se ei ole tahtoni vallassa. Se tahtoo minulle pelkkää pahaa, enkä tiedä, mikä se on, yliminäni vai mikä, mutta minulla ei ole sanan valtaa sen haluun tuhota elämäni. Se on joku, joka ei auta minua, kun tarttisin tukea, se on joku joka evää minulta avun, kun siitä olisi minulle hyötyä, se on jokin hirveä kontrolloiva päättäjä eikä mulla tosiaan ole otetta siihen.
Ap
[/quote]
Se, mikä sinulla voi olla, on masennus - ja se on kukistettavissa. Toisilla se vaatii järeämmät aseet kuin toisilla, mutta se on hoidettavissa. Et pysty siihen välttämättä yksin, joten hakeudu alan ammattilaisten puoleen ja keskustele vaihtoehdoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 23:51"]
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 23:43"]
--
Miten niin ei ole pakko? Kyllä minut pakottaa jokin "ulkopuolinen voima" nimenomaan vihaamaan muita ja käyttäytymään näin. Se ei halua, että mä onnistun missään. Ikinä. Se ei ole tahtoni vallassa. Se tahtoo minulle pelkkää pahaa, enkä tiedä, mikä se on, yliminäni vai mikä, mutta minulla ei ole sanan valtaa sen haluun tuhota elämäni. Se on joku, joka ei auta minua, kun tarttisin tukea, se on joku joka evää minulta avun, kun siitä olisi minulle hyötyä, se on jokin hirveä kontrolloiva päättäjä eikä mulla tosiaan ole otetta siihen.
Ap
[/quote]
Se, mikä sinulla voi olla, on masennus - ja se on kukistettavissa. Toisilla se vaatii järeämmät aseet kuin toisilla, mutta se on hoidettavissa. Et pysty siihen välttämättä yksin, joten hakeudu alan ammattilaisten puoleen ja keskustele vaihtoehdoista.
[/quote]
En usko, että tuo on masennusta. Kuulostaa ennemminkin vääristyneiltä ajatusmalleilta. Mutta vaikka ymmärrän sen, en osaa muuttaa ajatusmallejani, minulle ne vaihtoehtoiset itseäni kannustavat (?) ajatusmallit ovat valhetta :( Lääkkeet ei ainakaan kuulosta ratkaisulta ajatusmalliongelmiin, psykiatri ehkä, mutta kokemukseni heistä ovat huonot, ovat vain hiljaa ja kuuntelevat. Ja ovat tosi kalliita.
Lisäksi tuntuu vaikealta hakea apua psykiatrilta, en tunne, että mä edes ansaitsisin parempaa. Vaikka en ole tyytyväinen tähänkään. Hirveä ristiriita. Mutta käyn terapiassa, siellä on tuosta mun ristiriitoihin joutumisesta puhuttukin. Ajatukseni ovat siis hyvin ristiriitaisia. Kuulemma.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kun psykiatritkaan eivät pysty tarjoamaan sinulle valmiita täsmävastauksia, joilla saavutat taatun onnen. Eivätkä psykologit. Eikä miehesi. Eikä kukaan. Se on tosi ikävää, mutta se on fakta. He voivat olla tukena ja auttaa prosessissa, mutta sinä itse teet sen varsinaisen työn.
Vaikka sinusta ei tuntuisikaan siltä että olisit masentunut, tee silti masennustesti. Minä vain en keksi sen parempaakaan vaihtoehtoa sille, että olet läpeensä onneton kaikilla mahdollisilla tavoilla, eikä suuntaa ulos ole.
No tottakai olenkin onneton, koska elämäni on täynnä vaikeita ristiriitoja ja kärsin (?) ankarasta yliminästä jne. Mutta kiitos silti sinulle. Masennus on kohdallani käsittääkseni seuraus, ei syy. Siihen tarttuminen on kuin pintaa silittelisi. Lisäksi masennustesteissä on se ongelma, jos niissä kysytään olon vertaamista aiempaan. Olen ollut masentunut paria vuotta lukuunottamatta koko aikuiselämäni, ihan hassua arvioida siis olotilaa normaaliin (ei-masentuneeseen, mikä se on?) tai edes aiempaan. Se kun ei nyt ole kauheasti enää pahempi. Tai on, mutta kellä vaan olis näillä ongelmilla!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siis kyllä mä katson, että vääristyneitä ajatusmalleja korjaa nimenomaan joku muu, kuin minä itse. Eihän siinä sit mitään oliskaan, jos mä ne voisin itse työstää terveiksi. Eli kyllä mä nyt vain tarvitsen mielestäni vastauksia muilta. Vaikeus on muilla varmaan niiden vääristymien ymmärtämisessä tai minulla niiden osoittamisessa tai esilletuonnissa. Näin mä sen itse näkisin.
[quote author="Vierailija" time="01.10.2015 klo 00:09"]
No tottakai olenkin onneton, koska elämäni on täynnä vaikeita ristiriitoja ja kärsin (?) ankarasta yliminästä jne. Mutta kiitos silti sinulle. Masennus on kohdallani käsittääkseni seuraus, ei syy. Siihen tarttuminen on kuin pintaa silittelisi. Lisäksi masennustesteissä on se ongelma, jos niissä kysytään olon vertaamista aiempaan. Olen ollut masentunut paria vuotta lukuunottamatta koko aikuiselämäni, ihan hassua arvioida siis olotilaa normaaliin (ei-masentuneeseen, mikä se on?) tai edes aiempaan. Se kun ei nyt ole kauheasti enää pahempi. Tai on, mutta kellä vaan olis näillä ongelmilla!!!
[/quote]
Kumpi tuli ensin, muna vai kana: mistäpä sitä tietää, tuottavatko onnettomuudet masennusta vai masennus onnettomuutta. Mutta yhtä kaikki se on kuluttava ja koko elämänalaan vaikuttava sairaus. Mikäli et usko, että sinulla on masennusta etkä halua sitä selvittää tai hakea siihen hoitoa, älä tee niin. Ei siihen kukaan pakota.
Onko sinulla siis muitakin ongelmia ja "ristiriitoja" kuin onneton suhde mieheen, jota et rakasta?
[quote author="Vierailija" time="01.10.2015 klo 00:15"]
[quote author="Vierailija" time="01.10.2015 klo 00:09"]
No tottakai olenkin onneton, koska elämäni on täynnä vaikeita ristiriitoja ja kärsin (?) ankarasta yliminästä jne. Mutta kiitos silti sinulle. Masennus on kohdallani käsittääkseni seuraus, ei syy. Siihen tarttuminen on kuin pintaa silittelisi. Lisäksi masennustesteissä on se ongelma, jos niissä kysytään olon vertaamista aiempaan. Olen ollut masentunut paria vuotta lukuunottamatta koko aikuiselämäni, ihan hassua arvioida siis olotilaa normaaliin (ei-masentuneeseen, mikä se on?) tai edes aiempaan. Se kun ei nyt ole kauheasti enää pahempi. Tai on, mutta kellä vaan olis näillä ongelmilla!!!
[/quote]
Kumpi tuli ensin, muna vai kana: mistäpä sitä tietää, tuottavatko onnettomuudet masennusta vai masennus onnettomuutta. Mutta yhtä kaikki se on kuluttava ja koko elämänalaan vaikuttava sairaus. Mikäli et usko, että sinulla on masennusta etkä halua sitä selvittää tai hakea siihen hoitoa, älä tee niin. Ei siihen kukaan pakota.
Onko sinulla siis muitakin ongelmia ja "ristiriitoja" kuin onneton suhde mieheen, jota et rakasta?
[/quote]
No on tietysti. Johan kirjoittaja nro 2 sen ymmärsi. Mutta kuten aiemmin sanoin, en tiedä mikä ongelmani on. Mutta se tuottaa pahaa oloa. Paljolti se on kiinni ajatuksista, jotka tuomitsevat minut ja joita uskon enkä saa muutettua. Olen huono ihminen ja sellaisena ansaitsen olla jne. En vain osaa kertakaikkiaan uskoa muuta - yksin. Minulla on sellainen olo vaikka olisin ihan kiltti enkä tekisi mitään pahaa kelleen ja eihän se mun olo siitä sitten miksikään muutu, kun kukaan ei silloin edes huomaa että mulla on paha olla tai jos huomaakin, niin voi korkeintaan sanoa pää kalleellaan, että voi voooi. Ja mulla on sellainen uskomus, että mun paha olo johtuu alunperin muista, miksi mä itseäni haukkuisin tai itselleni pahaa oloa tuottaisin ja olisin aiheuttanut itsessäni sen uskon, että olen huono ihminen. Sen ovat muut tehneet, koska ihmisiin ei vain voi luottaa ja koska he ymmärtävät minua aina väärin ja koska ihmisisssä asuu vissiin jonkinlainen pahuus. Siksi mulla on sellainen "kaikki ovat vihollisiani ja aiheuttaneet sen, että mulla on paha mieli" -olo. Kai sen herraksi pitäisi päästä, mutta tuntuu ihan mahdottomalta, kun olen itsekin muuttunut samanlaiseksi, kuin minua kiusanneet ihmiset, pahaksi ja toivottomaksi. Sitä he kai halusivatkin. Rakastivat minua niin paljon, että halusivat minulle samaa kuin itselleen oli käynyt.
Eikö tämä ole ihan tavallinen tarina?
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 20:53"]
Mies tekee oikeastaan kaiken väärin ja on minulle ihan väärä kumppani, ja sitkö se johtuu siitä, että minulla on ongelmia? Kiva. En saa niitä ikinä ratkaistua, mitä mun ongelmani ikinä ovatkaan, se on jo tähän ikään mennessä nähty. Terapiaa on takana ja yhdessä olen parhaillaankin. En usko, että saan apua sieltäkään tai koskaan muutun. Enkä edes tiedä, mitä ne mun ongelmat ovat.
[/quote]
Älä ruikuta. Sinä itse olet vastuussa omasta hyvinvoinnista ja onnestasi. Ei miehesi. Eroa ja tee itsesi onnelliseksi. Teet samalla palveluksen miehellesi. Hänelläkin on lähtösi jälkeen mahdollisuus onnelliseen elämään.
Vastuu omasta onnellisuudesta on jokaisella itsellään. Ala miettiä sitä - et voi muuttaa toista, voit päättää muuttaa vain itseäsi ja omaa käytöstäsi.
Siihen sisältyy myös omaa elämää koskevien päätösten teko.
[quote author="Vierailija" time="01.10.2015 klo 08:21"]
Vastuu omasta onnellisuudesta on jokaisella itsellään. Ala miettiä sitä - et voi muuttaa toista, voit päättää muuttaa vain itseäsi ja omaa käytöstäsi.
Siihen sisältyy myös omaa elämää koskevien päätösten teko.
[/quote]
Ei ole mitään järkeä päättää siis mitään, koska ne päätökset osoittautuvat aina muutaman vuoden päästä huonoiksi. Ihan turhaa siis päätin mennä miehen kanssa yhteen, kun ei siitäkään seurannut onnellisuutta, ihan turha mun on onnen perässä erotakaan. Ettehän tekään varmaan ole koko ajan onnellisia, ettekö ole kärsineet ongelmista, joille ei voi tehdä mitään? Tai eikö saa valittaa kun on ongelmia, joille ei voi tehdä mitään? Mulla on paha olla, se on se ongelma, eikä se, kenen kanssa tässä ollaan. Tietysti yksinollessa en levittäisi sitä ympärilleni, mutta mies ei kai halua että mä jään ihan yksin tai jotain.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 22:57"][quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 22:54"]
Niin, oon ollut ihan samanlainen bitch. Tajusin lopulta erota koska ei se ollut reilua miehelleni. Siinä joutui jotenkin sellaiseen kierteeseen. Vaikka tajusin olevani väärässä ja kauhea en saanut sitä vaihdetta pois. Erosin, sain etäisyyttä, keskityin ongelmieni ratkaisemiseen YKSIN. Miestä en saanut takaisin enkä olisi ansainnutkaan. Mutta nyt olen tasapainoisempi enkä käyttäydy samalla tavalla nykyisessä suhteessani. Siihen vaan tarvittiin yksinoloa. Menetin elämäni miehen mutten muuta ansainnutkaan. Nyt vain eteenpäin.
[/quote]
Mä en edes koe, että mulla on elämäni mies. Ainoa, joka minut huoli ja jonka kanssa tulen toimeen. Koska olen niin kauhea. Jos olisin kiva valitisisn ihan toisenlaisen miehen.
[/quote]
Voi taivas! Toivottavasti miehes tajuaa lähteä.