Kiusaan ja olen hankala miehelleni
Miksi mä kiusaan mun miestä? :( Se on kiltti mies, mutta en tunnu arvostavan sitä (häntä) yhtään. Mies ei eroa. En itsekään osaa erota, koska en ole ollut onnellinen yksinkään. Mutta en ymmärrä miten näkisin itseni enää koskaan onnellisena hänenkään kanssaan. Sen huutelut, että olen paha ihminen voi jättää toiseen ketjuun, tiedän itsekin, etten toimi oikein. Puhun hänelle pahoin, koitan saada reagoimaan, suuttumaan. Ärsytän tahallani ja puhun väheksyvästikin. En tunne rakastavani. En jaksa uskoa, että hän rakastaa minua. Miksi hän on kanssani? Meillä on lapsia, siksikö vain? Olen sanonut, että hän saa lapset, mutta hän sanoo, ettei pärjäisi yksin lasten kanssa vaikka lapset ottaisikin. Miksi joku ihminen ei lähde?
Kommentit (132)
[quote author="Vierailija" time="01.10.2015 klo 13:52"] [quote author="Vierailija" time="01.10.2015 klo 13:10"]
[quote author="Vierailija" time="01.10.2015 klo 10:53"]
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 20:47"]
Koen, että olen parantumaton :(( Haluaisn uskoa että muutun mukavaksi ihmiseksi, mutta se on valhetta. En vain saa miehen paheksumis ja väheksymisketjua katki. Esim. tänäänkin mies oli lähtenyt viemään lapsia harrastuksiin ja jättänyt pesukoneen päälle kotiin. Soitin miehelle ja sanoin aika ilkeästi, ettei sitä saa jättää päälle, vakuutusyhtiö ei muuten korvaa kuin osittain, jos sattuu jotain. Eikä miehellä ole rahaa korvata minulle minun menetettyä osuuttani vakuutuskorvauksista, joten minäkin häviäisin siinä. Mm tällaiset asiat raivostuttavat minua miehessä. Varmaan aika pientä, mutta kun se ei vain OPI, vaikka sille sanoo samasta asiasta 100 kertaa. Tahallaanko se mua loukkaa? Hirveä ihminen.
[/quote]
Ihan vain ajatuksena. Kuinka paljon asioita sinä OPIT jos sinulle ilkeästi huomautellaan ja vaikka mies 100 kertaa asiasta sanoo? Käsi sydämelle?? Olisikohan keino mahdollisesti väärä? Kuinka monta asiaa olet itsessäsi muuttanut toisen ilkeyden tähden?
Mies 77
[/quote]
Kaikki mitä olen oppinut on tullut minulle huutamalla, mitätöimällä, väheksymällä ja raivoamalla. Eli aika paljon. Väärinhän se tietenkin on.
[/quote] No mitäs olet sitten oppinut? Mies 77 [/quote]
Ettei kukaan minultakaan kysynyt, kuinka halusin minua kohdeltavan.
Eli se mitä olen oppinut on että ihmisiä kohtaan voi käyttäytyä ihan miten tahansa, vaikkei se näistä olekaan mukavaa. Kun minä valitin lapsena, ettei kohteluni ollut mukavaa, niin sain vastaukseksi juurikin, että pitää vain oppia sietämään, kun ei kerran käyttäydy oikein. (Vrt. se pesukonejuttu vaikkapa)
[quote author="Vierailija" time="01.10.2015 klo 15:24"]
Eli se mitä olen oppinut on että ihmisiä kohtaan voi käyttäytyä ihan miten tahansa, vaikkei se näistä olekaan mukavaa. Kun minä valitin lapsena, ettei kohteluni ollut mukavaa, niin sain vastaukseksi juurikin, että pitää vain oppia sietämään, kun ei kerran käyttäydy oikein. (Vrt. se pesukonejuttu vaikkapa)
[/quote]
Sä jatkat nyt tuota samaa perheellesi, et kai luullut ettei lapsesi opi tuota samaa sinulta. Sen sijaan voisit pysähtyä miettimään että sun pahan olon ja arvottomuuden syy ei ole sun miehessä vaan sun lapsuudenkodissa. Laittaisit kaiken tuon vihaisuuden siihen osoitteeseen mihin se kuuluu. En nyt tarkoita että lähtisit äidillesi riehumaan, vaan käsittelisit sitä katkeruutta muuten kuin olemalla inhottava miehellesi. Sun pitää saada tuo jatkumo poikki ja pysähtymään.
[quote author="Vierailija" time="01.10.2015 klo 15:28"]
[quote author="Vierailija" time="01.10.2015 klo 15:24"]
Eli se mitä olen oppinut on että ihmisiä kohtaan voi käyttäytyä ihan miten tahansa, vaikkei se näistä olekaan mukavaa. Kun minä valitin lapsena, ettei kohteluni ollut mukavaa, niin sain vastaukseksi juurikin, että pitää vain oppia sietämään, kun ei kerran käyttäydy oikein. (Vrt. se pesukonejuttu vaikkapa)
[/quote]
Sä jatkat nyt tuota samaa perheellesi, et kai luullut ettei lapsesi opi tuota samaa sinulta. Sen sijaan voisit pysähtyä miettimään että sun pahan olon ja arvottomuuden syy ei ole sun miehessä vaan sun lapsuudenkodissa. Laittaisit kaiken tuon vihaisuuden siihen osoitteeseen mihin se kuuluu. En nyt tarkoita että lähtisit äidillesi riehumaan, vaan käsittelisit sitä katkeruutta muuten kuin olemalla inhottava miehellesi. Sun pitää saada tuo jatkumo poikki ja pysähtymään.
[/quote]
Joo niin pitää. Tiedän. Inhottaa mennä nyt kotiin mistä aamulla lähdin taas miestä "rassaten". Mies lähti ulos ovesta, minkä hyvin ymmärrän ja se sai minut ajattelemaan. Mutta vaikka kuinka ajattelen, en saa asioita ratkaistuksi sillä. En ymmärrä itsekään, miksi mies on nyt niin tulilinjalla. Jos menen kotiin pelottaa, että ALOITAN taas saman homman. Oon vaan niin kiukkuinen (jonnekin) ja hävettää, kun en osaa käyttäytyä.
2 vaihtoehtoa sun tekemisien pohjalla:
a) joko et erota mikä on oikein ja mikä väärin
b) erotat oikean ja väärän, mutta tietoisesti toimit väärin.
a on tosipaha ongelma ja parantuu ainoastaan ammattilaisen avulla, b johtuu ainoastaan sinusta ja voit korjata ongelman itse, tosin ammattilaisesta olisi paljon apua.
Mä en oikein ymmärrä että miksi sä annat itsesi käyttäytyä noin huonosti? Miksi sä alennut tuollaiselle tasolle että haukut, solvaat ja kiusaat toista ihmistä? Tuollainen koulukiusaaja ei ole minkään arvoinen.
Vika on sinussa, ainoastaan sinussa, mies ei tekemisillään voi vaikuttaa siihen mitenkään.
Sulla on pahoja vinhanhallintaongelmia ja sun pitäisi heti hankkia apua niihin. Sä oot ihan holtiton ja joskus se voi sielä sattua suhun itseesi ja lujaa.
Etkä voi piiloutua lapsuutesi taakse. Sä olet aikuinen ihminen ja päätät miten käyttäydyt, miten itseäsi arvostat ja miten kohtelet toisia ihmisiä. Sä olet päättänyt kohdella niitä huonosti ja väärin.
[quote author="Vierailija" time="01.10.2015 klo 10:26"]
En jaksa lukea ketjua kokonaan, rasittavaa jankutusta. Ap, vähän kyssäreitä & pohdittavaa sinulle. Oletko tullut ajatelleeksi, että olet itse vastuussa olostasi? Teetkö asioita, joista nautit? Kuinka suuret / pienet ympyrät sinulla on? Aloituksesta tulee vähän sellainen olo, että sysäät kaiken miehesi harteille, vaikka et ehkä itse aktiivisesti tee ja hae asioita, joista saat iloa ja koet toteuttavasi itseäsi.
[/quote]
Ei noi tekemiset ilahduta minua yhtään. Koen niissäkin vain suorittavani niitä vailla mitään tunnesisältöä niihin. Aiemmin oon tehnyt kyllä asioita, mutta kiinnostus ja mielihyvä niihin lopahti aina niin ei jaksa tehdä vain tekemisen vuoksi kun ei ole pakko. Aika pienet ympyrät mulla on, perheenäidillä, joka ei luota muihin äiteihin. Muutimme paikkakuntaa lasten ollessa pieniä niin en ole osannut solmia ystävyyssuhteita epävarmuuteni takiakaan.
Jos olen itse vastuussa olostani niin en kyllä tiedä, miten sitä muuttaisin paremmaksi tai parantaisin, koska kaikki tuntuu minusta nykyään IHAN SAMANTEKEVÄLLE. Voisin käydä esim. ratsastamassa kerran tai kaksi, mutta sitäkin tehdessä alan miettiä, että mitä merkitystä tälläkään oikein on? Ei kiinnosta luonto kertaa pitempää, eikä kouluratsastus, jota en edes enää osaa. Aikoinaan mieluisin harrastukseni oli hevoset. Vuokrasin yhtä hevosta useita vuosia sitten pitkän tauon jälkeen ja huomasin, ettei sekään enää antanut minulle oikeastaan mitään.
Ei vain ole asioita, jotka yksinkertaisesti kiinnostaisivat minua, paitsi ehkä rakkaus ja sitä en saa.
[quote author="Vierailija" time="01.10.2015 klo 18:26"]
2 vaihtoehtoa sun tekemisien pohjalla:
a) joko et erota mikä on oikein ja mikä väärin
b) erotat oikean ja väärän, mutta tietoisesti toimit väärin.
a on tosipaha ongelma ja parantuu ainoastaan ammattilaisen avulla, b johtuu ainoastaan sinusta ja voit korjata ongelman itse, tosin ammattilaisesta olisi paljon apua.
Mä en oikein ymmärrä että miksi sä annat itsesi käyttäytyä noin huonosti? Miksi sä alennut tuollaiselle tasolle että haukut, solvaat ja kiusaat toista ihmistä? Tuollainen koulukiusaaja ei ole minkään arvoinen.
Vika on sinussa, ainoastaan sinussa, mies ei tekemisillään voi vaikuttaa siihen mitenkään.
Sulla on pahoja vinhanhallintaongelmia ja sun pitäisi heti hankkia apua niihin. Sä oot ihan holtiton ja joskus se voi sielä sattua suhun itseesi ja lujaa.
Etkä voi piiloutua lapsuutesi taakse. Sä olet aikuinen ihminen ja päätät miten käyttäydyt, miten itseäsi arvostat ja miten kohtelet toisia ihmisiä. Sä olet päättänyt kohdella niitä huonosti ja väärin.
[/quote]
Mutta sen vian minuun on tehnyt joku muu kuin minä itse. Enkä tiedä miten se poistetaan tai puretaan. Sehän se kamalinta onkin. Olen sisimmässäni varmaan ihan nöyräkin ihminen, mutta joutunut kasvamaan olosuhteissa, joissa sitä ei ole ymmärretty eikä tuettu eikä arvostettu vaan olen joutunut kovettamaan itseni ja tappelemaan. Nöyränä olisn jauhautunut jo hourulaan. En tiedä, miten lopettaa ne taistelut.
Arvostelemiseni kuulen heti moitteena ja siitä alkaa taisteluni heti. Minua ei saa moittia, koska otan sen pahan haluamisena minulle. Arvostelua voi olla jo se, ettei katso minuun oikein, vaan tavalla josta luen toisesta (aiheettomasti) vihaa itseäni kohtaan. En mä siitä vielä räjähdä tietenkään, mutta joudun heikoille jäille jo. Ihan hullua, mutta jotenkin näin se on.
Sulla vaikutaa olevan hyvinkin vinksahtaneet ja negatiiviset ajatusmallit. Ei lainkaan tavallinen tarina tai ajattelutapa. Onneksi olet terapiassa, toivottavasti se auttaa.
Miksiköhän? Koska olet sortanut ja lytännyt hänet. Ihminen joka ei tee virheitä, ei yleensä tee muutakaan, mutta sinä olet kyllä ihan oma lukusi. Vastaavaa itsekkyyttä saa etsiä. Ruukku tihkuu sitä mitä se sisältää. Sun ajattelutavalla on aika heikot todennäköisyydet muutokseen, mutta suo muulle perheellesi mahdollisuus onneen, ilman sinua!
Nimenomaan, voi tehdä itse täysin samat virheet, tässä tapauksessa jopa kostaa, TAI oppia kuinka pahalta se itsestä tuntui eikä toivoa SAATI aiheuttaa sitä kenellekään.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 20:43"]Miksi mä kiusaan mun miestä? :( Se on kiltti mies, mutta en tunnu arvostavan sitä (häntä) yhtään. Mies ei eroa. En itsekään osaa erota, koska en ole ollut onnellinen yksinkään. Mutta en ymmärrä miten näkisin itseni enää koskaan onnellisena hänenkään kanssaan. Sen huutelut, että olen paha ihminen voi jättää toiseen ketjuun, tiedän itsekin, etten toimi oikein. Puhun hänelle pahoin, koitan saada reagoimaan, suuttumaan. Ärsytän tahallani ja puhun väheksyvästikin. En tunne rakastavani. En jaksa uskoa, että hän rakastaa minua. Miksi hän on kanssani? Meillä on lapsia, siksikö vain? Olen sanonut, että hän saa lapset, mutta hän sanoo, ettei pärjäisi yksin lasten kanssa vaikka lapset ottaisikin. Miksi joku ihminen ei lähde?
[/quote]
Olisit ottanut pidemmän miehen jota voisit katsoa ylöspäin. Pätkä ei varmasti jätä vaikka olisit miten ilkeä, koska se ei koskaan saisi uutta naista.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 20:47"]
Eikä miehellä ole rahaa korvata minulle minun menetettyä osuuttani vakuutuskorvauksista
[/quote]
Ei vittu mitkä perustukset joidenkin ihmissuhteissa on.