Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksatte lenkkeillä?
30.09.2015 |
Siis ei kunnon puolesta, vaan kun se on niin yksitoikkoista? Reittejä ei ole loputtomiin, jos kotiovelta lähtee. Mitä ajattelette lenkillä? Eiks koskaan tule tylsää? Haluaisin periaatteessa olla lenkkeilevä ihminen, mutta se käveleminen ilman päämäärää puuduttaa jo kun kävelen toista kertaa samaa lenkkiä. Mikä lenkkeilystä tekee nautinnollista?
Kommentit (29)
Reittejä nyt riittää loputtomiin. Kannattaa ryhtyä juoksemaan. Lenkkeillessä voi kuunnella musiikkia tai miettiä omia juttuja. Joskus johonkin ongelmaan saattaa löytyä lenkillä ratkaisu,tai voi tulla uusia ideoita mieleen. Juoksemisesta tulee niin hyvä olo,että ilman sitä ei osaa enää olla. Siten sitä lenkkeilyä jaksaa. Mutta kaikki ei voi tykätä lenkkeilystäkään ja se on ihan ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm. Tylsää olisi, jos kävelisin. Juokseminen on paljon hauskempaa. Juostessa ajattelen juoksemista: tekniikkaa, asentoa, vauhdin valintaa, mihin astun metsäpolulla seuraavaksi, onko askel sopivan mittainen ja riittävän tiheä, miltä pulssi ja hengitys tuntuu, onko rasitus sopiva, miltä metsä tuoksuu, kuuluuko kurkien ääniä. Ei ehdi pitkästyä todellakaan. Nautin.
Jos sulla on tylsää, vaihda lajia. On kivempaa kun on kivaa.
Juoksen ja kuuntelen äänikirjaa lenkillä. En malta oottaa että taas pääsee jatkamaan, jäi kirja niin jännään kohtaan viimeksi :)
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 20:52"]
Jos sulla on tylsää, vaihda lajia. On kivempaa kun on kivaa.
[/quote]
Totta tuokin puoli :D Mulla on vaan sellanen romanttinen käsitys lenkkeilystä, ja se olisi helppo, halpa ja joustava liikuntaharrastus. Mutta sitten käytännössä se harmikseni käykin tylsäksi hyvin pian.
-ap
Koulutan koiraa samalla ja kuuntelen musiikkia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saa näytellä kohonnutta kuntopersettä tiukossa trikoissa kun miehet tulee kohdalle. Sitten pyllistän mukamas sitomaan kengännauhoja. Välillä saan kunnon munaa lenkin päätteeksi.
-Mies 45v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle juokseminen on terapeuttista. Ei tarvi ajatella mitään jos ei halua, voi keskittyä puhtaasti juoksemiseen ja musiikkiin. Sellainen päivän aivojen nollaus, totaalista omaa aikaa. Ja kaupan päälle vielä helvetin hyvä fiilis ja hyvä kunto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katselen maisemia (esim. kukkia, puita, lintuja, oravia, pupuja yms. koska tykkään niistä) ja stalkkaan söpöjä koiria. Ja katselen toki myös ihmisiä vaivihkaa. Lasten touhuiluja on hauska seurata. Katselen myös miten työmaalla rakentaminen edistyy. Toki mietin myös omia juttujani. Sellaista.
Minä lenkkeilen metsässä, aina riittää ihmeteltävää! Nyt harmittaa vain nämä pimenevät illat kun täytyy siirtyä asvaltille ihan jo sen takia etten putoa mistään kalliolta alas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just se kun ei tarvi ajatellä mitään.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 20:55"]
Juoksen ja kuuntelen äänikirjaa lenkillä. En malta oottaa että taas pääsee jatkamaan, jäi kirja niin jännään kohtaan viimeksi :)
[/quote]
Miten kuuntelet äänikirjaa? Pystyykö niitä kuuntelemaan puhelimesta netin kautta tai jostain kirjastosovelluksesta? Just vasta löysin kirjaston ääni cd:t, tuun vähän perässä hehe. Mut kiiinnostais just muakin kuunnella lenkillä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävellen on varmasti tylsää. Juostessa mä yleensä mietin kaikenlaisia kivoja juttuja mun elämässä. Fyysinen rasitus alentaa jonkin verran ajattelukykyä ja siten yllättävän vähillä kivoilla jutuilla pärjää pitkään.
Ei minusta kävely ole tylsää, vaan just kivaa. On ihana tuulettaa ajatuksia, antaa niiden mennä vaan. Kaikkea kivaa tulee mieleen. Voi suunnitella juttuja, päiväohjelmia, ruokia, aikatauluja. Sillon ei onnistu, jos on toinen mukana, en voi sietää yhteislenkkejä. Hyvin harvoin miehen kanssa käydään yhdessä, vaan aina eri matkaa, vaikka meillä on kaksi koiraa ja toinen vie toista, toinen toista. Se yksinäisyys on siinä parasta.
Kävely ja juokseminen on ihan kuin meditaatiota. Siinä saa tyhjentää pään kaikista ajatuksista, ja mennä vain liikkeen mukana, tuntea oma keho ja ilma ja tuoksut ja äänet ja liike. Tai voi halutessaan kuunnella musiikkia tai kirjaa. Ihan parasta liikuntaa. Nykyihminen on niin totutettu jatkuvaan viihteeseen, ettei oman pään kanssa osata olla yksin hetkeäkään. Se on hyvä taito opetella.
Vitsi miten ihanalta saatte lenkkeilyn kuulostamaan :) Onkohan joku täällä harrastusta aloittaessaan ollut sitä mieltä että tylsää on, mutta sittemmin ihastunut? Olis kiva kuulla myös että millaset ajatukset ja havainnot on muuttaneet mielen. Voiko lenkkeilystä opetella nauttimaan vai tuleeko se vaan jos on tullakseen?
-ap
Siinä ei tarvitse ajatella tai näytellä sosiaalista.