Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun mies ei suostu uskomaan, että minua ei kiinnosta ”perinteiset naisten jutut”?
Ollaan naimisissa ja meillä on yksi lapsi. Jo seurustelun alussa tein miehelle selväksi, että en ole sellainen, joka vastaisi ”perinteistä naiskuvaa”. Eli minua ei kiinnosta tyttökaverin luona järjestetyt tyttöjen illat, parvekekukkien istuttaminen, sukulaisnaisten kanssa puhelimessa höpöttely, jatkuva kodin laittaminen ja sisustelu, kauneudenhoitoillat, anopin kanssa loputtomat kahvittelut vauvanvaatteista ja käsitöistä jutellen jne. Saatte varmaan kiinni ideasta. Vaan olen aika päinvastainen ihminen. Enkä tarkoita nyt että olisin jotenkin erilainen kuin muut naiset, vaan että en yhtään vastaa tuollaista naiskuvaa. Rehellisesti en edes tiedä vastaako sitä naiskuvaa monikaan nainen Suomessa.
Olin siinä käsityksessä että mies ymmärsi, että en ole tuollainen, ja luulin että hän ihan näkikin sen minun tekemisistä ja olemisista. Mutta nykyään asiasta tulee jatkuvaa väärinkäsitystä ja mies tuntuu usein pettyvän kun minua ei voisi vähempää kiinnostaa olla tuollainen. Minkähän takia hän edes minun kanssa halusi naimisiin ja perheen… Miksi ei seurusteluaikana kertonut, että hän ei hyväksykään minua sellaisena, että en vastas tuota naiskuvaa? Vai sekosiko hän jotenkin lapsen saamisesta ja kuvitteli että muutun perinteiseksi sukurakkaaksi kodinhengettäksi, joka viettää päivänsä mammakerhoissa ja mamma-vaunukävelyillä? En todellakaan muuttunut, miksi olisin. Jatkuvaa skismaa tulee tästä aiheesta nyt kotona :( .
Kommentit (611)
En nyt ihan saa kiinni, onko tässä kyse miehen odotuksista vai aloittajan vihamielisestä suhtautumisesta naisellisiksi miellettyihin asioihin.
Ompelukoneesta olisin sanonut, että onpa kiva, voisitko kulta nyt lyhentää mun housut kun sulla on toi kone?
Mutta onko aloittajan mielestä äitiys jotenkin noloa ja omasta lapsesta tai ylipäätään lapsista puhuminen jotenkin tyhmää? Mikä vika on vaunulenkeissä?
Oma äitini oli just sellainen sisäistetystä naisvihasta kärsivä, jolle äitiys oli noloa ja tyhmää, ja se oli kyllä lapselle tosi inhottavaa. Äitini piti myös kotitöitä nöyryyttävinä, joten jouduin esimerkiksi pesemään koko perheen pyykit ja hoitamaan koko perheen kaupassa käynnit ja päivittäisen siivouksen (tyyliin keittiön tasojen pyyhkimiset ja eteisen lakaisu) jo alle 10-vuotiaana. Viikonloppuisin näitä teki isä, jolla oli viikolla pitkät työpäivät.
Jos aloittajalla on tätä asennetta, en yhtään ihmettele miehen nihkeää suhtautumista. Aikuisen ihmisen elämään vaan kuuluu monia ”naisten juttujakin”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ihan samanlainen!
Ei kiinnosta pätkääkään jotkut pitkät juorupuhelut ja tupperikutsut!
Mutta mies ei ole kyllä ikinä valittanut tästä, enkä ymmärrä miksi sun mies valittaa.
Mitä se siis haluaa? Ja miksi sille on niin tärkeää että sä istuisit jossain mammakerhossa? Hänhän voi itse mennä johonkin perhekerhoon jos haluaa :)
Sori vaan, mutta eihän tuo nyt ihan normaalilta kuulosta. Oletko bi tai lesbo?
En kyllä tunne ketään joka tekee kaikkia noita juttuja. Suurin osa tuntemistani naisista ei ole kiinnostunut mistään noista, muutama tykkää parvekekukista tai sisustamisesta. Kuka helvetti jaksaa jutella vauvanvaatteista?
Just joo. Ei ole mitään "perinteisiä naisten juttuja", tuo on vain sitä toksista feministisyyttä. Alennetaan muut naiset "tavallisiksi" ja ylennetään itsensä "enoletavallinen"ksi.
Itse en henkilökohtaisesti tunne ketään tuollaista "perinteistä", mutta ei mulla olekaan koskaan ollut mammakavereita tai sukulaisia, jotka soittelis. Eipä ole miehiä häirinnyt.
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet äiti nyt ja sinun pitää sopeutua perhe- ja emännänvelvollisuuksiisi ja niiden kunnialliseen hoitamiseen. On syytä sinun tehdä perustavaa laatua oleva asennemuutos nyt, ja alkaa elää kunnollisella tavalla! Ei mies jaksa tuollaista uniikkia lumihiutaletta maailman tappiin katsella.
Olihan tämä ironiaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miesten pitäisi aina muistaa vilkuttaa ja nostaa kytkintä, heti kun nainen sanoo ettei ole perinteinen nainen.
Miksi sitten kuitenkin halveksutte perinteisen naisellisia kiinnostuksenkohteita?
Teistä on kivaa ensin kun tyttöystävä tykkää samoista jutuista kuin te eikä niistä "kanojen jutuista", mutta myöhemmin se alkaa sitten kuitenkin ärsyttää?
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tunne ketään joka tekee kaikkia noita juttuja. Suurin osa tuntemistani naisista ei ole kiinnostunut mistään noista, muutama tykkää parvekekukista tai sisustamisesta. Kuka helvetti jaksaa jutella vauvanvaatteista?
Sitähän minä jo aloituksessa kirjoitin, että kyse on mieheni /miesten mielessä olevasta naiskuvasta, jota ei varmaan juuri kukaan nainen vastaa (mutta mieheni /miehet kuvittelee tai haluaa vastaavan). En minä ainakaan tunne yhtään tuollaista naista. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tunne ketään joka tekee kaikkia noita juttuja. Suurin osa tuntemistani naisista ei ole kiinnostunut mistään noista, muutama tykkää parvekekukista tai sisustamisesta. Kuka helvetti jaksaa jutella vauvanvaatteista?
Tuo nyt onkin vain joku mielikuva joka on luotu "perinteisestä naisesta".
Sellainen mitä näkee elokuvissa joissa usein on yksiulotteisia hahmoja. Eivät ihmiset yleensä ole niin yksiulotteisia.
Vastaat sitä kaikista perinteistä naiskuvaa miehinesi ja lisääntymisesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin vinkiksi, että pärjäät kohteliaisuudella pitkälle. Esim. muista kiittää anoppia ompelukoneesta ja samalla voit tunnustaa, ettet ole ompelukoneihmisiä, mutta kiitos silti huomaavaisuudesta. Olkoonkin että sinun kannaltasi katsoen huomaavaisuutta olisi sen huomioiminen. Mutta anoppi on sinua vanhempi ja kohteliaisuus on kannattavaa.
Vaikka et ole perinteisistä naisten sfääriin kuuluvista asioista kiinnostunut, niin voithan silti ns. yhteisen hyvän eteen välillä yrittää jotain, ihan vaan että on esim pääsiäiseksi jotain pääsiäismeininkiä lastakin ajatellen. En minäkään ole yhtään kotitalousihmisiä, mutta _tunnelma_/ilmapiiri on tärkeää, kaikkien kannalta. Siksi voi aina vähän yrittää. Koskee yhtä lailla miestä.
Sun ei tarvitse alkaa tehdä heidän mukaansa, tai toteuttaa jotain "roolia", sen sijaan välittämisellä (!) pääsee pitkälle. Siis niin että ei ole tyly/töykeä vaan kertoo ja näyttää, että välittää toisesta ja siitä mitä teillä on. Niin pitäisi miehen tehdä.
Lisäksi sun kannattaa jutella miehen kanssa, voihan olla että hänen äitinsä sanoo miehelle, miten sinun tulisi olla ja tehdä, ja mies sitten on alkanut sellaista haluamaan. Ja voittehan te yhdessäkin miehen kanssa tyyliin leipoa jotain, jos sinä et tykkää leipoa eikä mieskään, niin yhdessä voitte kitua leipomisen kanssa ja jaatte kokemuksellisuuden - lähentää taas yhteisyyttänne.
Huom. Varo kuitenkin aiheita äidistään jne, muista kohteliaisuus, ja koeta vaan saada mies ymmärtämään, että se on hänen äitinsä "totuutta" ja te elätte teidän elämää ja olisi hyvä että välit ovat ok.
Onko tämä provo!? Jos ei ole, niin miehesi on totaaliurpo enkä jaksaisi katsella tuollaista. Kai hän nyt hyvänen aika tunsi sinut ennen, kuin aloitte perhettä perustamaan vai mikä teitä vaivaa!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies jostain syystä oletti, että äitiyden myötä tulet enemmän sellaiseksi "perinteiseksi" naiseksi, ei se sen kummempaa ole
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet halunnut perustaa perheen, jos olet noin äitiydenvastainen?
Miten niin äitiydenvastainen?
Ap
Siten että sikiäminen on se perinteinen naisten juttu.
Vain viidesosa naisista jää lapsettomiksi ja heistäkin iso osa vasten tahtoaan. Velat ovat uniikkeja lumihiutaleita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies jostain syystä oletti, että äitiyden myötä tulet enemmän sellaiseksi "perinteiseksi" naiseksi, ei se sen kummempaa ole
Voi jestas. Ei taida tuollainen ihan täysillä käydä.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies ei ole tuollainen mutta anoppi on. Voi kuinka monta kertaa olen joutunut toistamaan anopille etten ole eläissäni kutonut sukkia tai tumppuja tai ommellut vaatteita. Eikä kiinnosta oppiakaan.
Enkä leiponut kakkuja. Olen kyllä jo suunnitellut leipomisen aloittamista, mut vain koska me tykätään leivonnaisista. Ei sen takia että pitäisi kun on äiti. Miksi muuten monesti luullaan, että jotain ei tee, kun ei osaa? Esim. en leivo usein, koska ensinnäkin tulee sotkua ja on vaivalloista tai en tykkää, jaksa. Ja kaupastahan noita valmiita saa. Jotain nopeita juttuja joo, kuten mustikkapiirakkaa , muffinseja mutta muita, ei jaksa. Joidenkin erikoisempien juttujen laittaminen itse vähän turhan vaivaa, jos pitää ostaa useampi erikoisaine, tai vie paljon aikaa ja on vaivalloista.
Tiikerikakku suunnitteilla seuraavaksi. Ehkä juuri ja juuri jaksaa nähdä vaivan.
Jotkut jutut on parempia kotitekoisina kun taas toiset parempia muiden tekemänä. Esim. kotitekoista pizzaa en ole ikinä maistanut yhtä hyvää kun suosikki pizzerioitten. En muidenkaan, kun itseni tekemänä, joten enpä allekirjoita sitä, että jos vain osaa, niin yhtä hyvää tulee kun ravintolassa.
Ja erään omatekoinen tippaleipä oli aika kamalaa verrattuna niihin kauppojen, ja mikä vaiva niissä on tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten pitäisi aina muistaa vilkuttaa ja nostaa kytkintä, heti kun nainen sanoo ettei ole perinteinen nainen.
Miksi sitten kuitenkin halveksutte perinteisen naisellisia kiinnostuksenkohteita?
Teistä on kivaa ensin kun tyttöystävä tykkää samoista jutuista kuin te eikä niistä "kanojen jutuista", mutta myöhemmin se alkaa sitten kuitenkin ärsyttää?
Minä en ole koskaan halveksinut, ja siksi minua onkin monen toimesta pilkattu.
Joskus on pilkattu jopa siitä että tykkäsin nuorempana antaa tyttöystäville kukkia, sekin oli joidenkin mielestä vanhoillista ja imelää ym.
Nykyään en kukkia anna saati ovia availe, en kanniskele mitään vaikka näkisin että nainen on pulassa, en puolusta väliin puuttumalla, ihan sama sit kerta naiset haluaakin olla vaan jätkiä muiden joukossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä siis teet?
Kerroit millaisena kuvittelet miehesi sinun olevan, mutta et kerro millainen olet?
Jospa mies ei haluaisikaan perinteistä pullantuoksuista kodin hengetärtä, vaan häntä mättää uskottomuutesi, tatuointiharrastuksesi, prosenttijengin jäsenyytesi?
Millainen siis olet?
En minä ole uskoton tai mikään kriminaali. Olen koulutukseltani DI, ystäväni on paljolti saman alan ihmisiä, tykätään jutella tieteistä, tekniikasta ja sellaisesta. Minua kiinnostaa seinäkiipeily ja suunnistus, matkustelu, kouluttautuminen lisää omalla alalla, japanilainen kulttuuri. Olen vähän introvertti, en kovin puhelias pälpättäjä. Olen analyyttinen omiin ajatuksiin herkästi uppoutuva ihminen. Lapsi on minulle tietysti erittäin tärkeä, ja mielestäni olen läsnäoleva ja lämmin äiti hänelle, mutta en tunne tarvetta puhua äitiydestä sen enempää muiden kanssa. Ap
Prosenttijengi?
Vierailija kirjoitti:
Mies jostain syystä oletti, että äitiyden myötä tulet enemmän sellaiseksi "perinteiseksi" naiseksi, ei se sen kummempaa ole
Tästä voi kyllä olla kyse. Mutta ongelma on se, että hän ei suostu uskomaan että minua ei vain kiinnosta olla sellainen. Valittaa ja arvostelee. Ap
Kai mies näkee vaivaa siitäkin, kun sinä et kata pöytää ja leivo nisuja vieraille, kun arvon herra saa istua olkkarissa "viihdyttämässä" vieraita? Yök. Mieshän ei osaa kahvia keittää ja kaataa ja asetella pipareita lautaselle tai vaikka leipoa pullia.
En minä ole uskoton tai mikään kriminaali. Olen koulutukseltani DI, ystäväni on paljolti saman alan ihmisiä, tykätään jutella tieteistä, tekniikasta ja sellaisesta. Minua kiinnostaa seinäkiipeily ja suunnistus, matkustelu, kouluttautuminen lisää omalla alalla, japanilainen kulttuuri. Olen vähän introvertti, en kovin puhelias pälpättäjä. Olen analyyttinen omiin ajatuksiin herkästi uppoutuva ihminen. Lapsi on minulle tietysti erittäin tärkeä, ja mielestäni olen läsnäoleva ja lämmin äiti hänelle, mutta en tunne tarvetta puhua äitiydestä sen enempää muiden kanssa. Ap