Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun mies ei suostu uskomaan, että minua ei kiinnosta ”perinteiset naisten jutut”?
Ollaan naimisissa ja meillä on yksi lapsi. Jo seurustelun alussa tein miehelle selväksi, että en ole sellainen, joka vastaisi ”perinteistä naiskuvaa”. Eli minua ei kiinnosta tyttökaverin luona järjestetyt tyttöjen illat, parvekekukkien istuttaminen, sukulaisnaisten kanssa puhelimessa höpöttely, jatkuva kodin laittaminen ja sisustelu, kauneudenhoitoillat, anopin kanssa loputtomat kahvittelut vauvanvaatteista ja käsitöistä jutellen jne. Saatte varmaan kiinni ideasta. Vaan olen aika päinvastainen ihminen. Enkä tarkoita nyt että olisin jotenkin erilainen kuin muut naiset, vaan että en yhtään vastaa tuollaista naiskuvaa. Rehellisesti en edes tiedä vastaako sitä naiskuvaa monikaan nainen Suomessa.
Olin siinä käsityksessä että mies ymmärsi, että en ole tuollainen, ja luulin että hän ihan näkikin sen minun tekemisistä ja olemisista. Mutta nykyään asiasta tulee jatkuvaa väärinkäsitystä ja mies tuntuu usein pettyvän kun minua ei voisi vähempää kiinnostaa olla tuollainen. Minkähän takia hän edes minun kanssa halusi naimisiin ja perheen… Miksi ei seurusteluaikana kertonut, että hän ei hyväksykään minua sellaisena, että en vastas tuota naiskuvaa? Vai sekosiko hän jotenkin lapsen saamisesta ja kuvitteli että muutun perinteiseksi sukurakkaaksi kodinhengettäksi, joka viettää päivänsä mammakerhoissa ja mamma-vaunukävelyillä? En todellakaan muuttunut, miksi olisin. Jatkuvaa skismaa tulee tästä aiheesta nyt kotona :( .
Kommentit (611)
Tuossa taannoin kun putsasin uunin uuden veroiseksi tuli kommentti: osasitsä. No sherlock, mut en jaksa joka kuukausi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaat sitä kaikista perinteistä naiskuvaa miehinesi ja lisääntymisesi.
Parisuhde ja lapset nyt ovat melko tavanomainen ja monelle luontainen asia elämässä yleensä, ei pelkästään perinteisyyttä.
Naisille miehiä tyypillisempää haluta lapsia.
Jos nainen ei halua lapsia -> uniikki lumihiutale
Jos mies haluaa lapsia -> uniikki lumihiutale
Anoppi on ihan samanlainen.
Ostaa minulle kaiken maailman voimakkaan tuoksuisia hemmottelutuotteita, käytti yli sata euroa johonkin kerää koko sarja -tyyppiseen jälkiruokaohjekirjaan, jne. Minulle tulee kaikista näistä ei-toivotuista ja huonosti suunnitelluista lahjoista jotenkin ohitettu olo. Yritän olla kiitollinen, mutta en ymmärrä, minkä kaiken pitää mennä pieleen, jos ruuanlaittoa vain suurin piirtein osaava ja kaikkeaa makeaa karttavalle naiselle kerätään jotain Valittujen Palojen jälkiruokaohjekirjaa jopa vuoden-parin ajan??? Hirveää haaskausta! Etenkin, kun nyt veljeni vaimo on "liittoutunut" anopin kanssa ja he vyöryttävät ylitseni huulipunia, epäkäytännöllisiä ja kylmiä vaatekappaleita, sekä kaikkea mikä ei vahingossakaan mahdollista bondaamista.
Ihan kivoja ihmisiä, mutta hirveää haaskausta todellakin. Eikä oikein tee mieli olla tekemisissä heidän kanssaan, koska heitä ei kiinnosta etsiä mitään meitä yhdistäviä tekemisiä (kuten vaikka kesäkukkaset, minä pidän niistä!) vaan heillä on hirveä vimma muuttaa minut heidän mieleisekseen. Onneksi emme ole juurikaan tekemisissä.
Onneksi anoppini ei myöskään ole tuollainen perinteinen vanhanajan kodinhengetär, vaan ihan muuta.
Se, että ei ole perinteinen tai pullantuoksuinen ei tarkoita sitä, että ei tajuaisi tai haluaisi tarjota vieraille ne kahvit ja pullat. (vaikka kaupassa ostetut) että istua mököttäisi vaan sohvalla. Tarvittaessa onnistuu vaikka mitkä ateriatarjoilut kattauksella, vaikka ollaankin välillä pizza valmisruokalinjalla. Ihmettelen sellaista ajatusmaailmaa, että jos ostaa välillä pizzaa ja valmisruokaa, ei osaisi laittaa eikä taloudessa laitettaisi lähes koskaan "oikeata" ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi kuvitteli, että saa nostaa tohvelit kattoon ja alkaa nukkumaan ja lihomaan, kunhan sinä hormonipäissäsi alkaisit ylivastuulliseksi ja ylikiltiksi. Nyt se on pettynyt, kun persoonasi pysyikin samana (yllätys?!).
Jos minulle joskus lapsi suodaan, voin taata ettei minusta tule minkään sortin kotihengetärtä sen enempää kuin nytkään.
Olen ihminen, mutta myös äiti ja vaimo, eikä mikään kondinhengetär ole itsestäänselvyys näille rooleille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma on siis se, että ennen avioliittoa ja lasta tunsin (kuvittelin?!) olevani tässä parisuhteessa hyväksytty ja tykätty sellaisena kuin olen eikä minua vaadittu muuttumaan. Mutta nyt avioliiton ja lapsen myötä saankin kuulla olevani vääränlainen ja puoliso ilmaisee usein pettymystään minuun kun en taivu enkä halua taipua hänen naiskuvaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Se, että ei ole perinteinen tai pullantuoksuinen ei tarkoita sitä, että ei tajuaisi tai haluaisi tarjota vieraille ne kahvit ja pullat. (vaikka kaupassa ostetut) että istua mököttäisi vaan sohvalla. Tarvittaessa onnistuu vaikka mitkä ateriatarjoilut kattauksella, vaikka ollaankin välillä pizza valmisruokalinjalla. Ihmettelen sellaista ajatusmaailmaa, että jos ostaa välillä pizzaa ja valmisruokaa, ei osaisi laittaa eikä taloudessa laitettaisi lähes koskaan "oikeata" ruokaa.
Näin juuri! Monessa asiassa syomessa tuntuu olevan hyvinkin mustavalkoinen näkemys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies luuli saavansa ylikiltin työjuhdan, joka antaisi hänen olla Miehekäs Mies (= perseillä ja piereskellä), mutta oletkin edelleen skarppi. Vauvasta huolimatta. Mission failed.
Kokeile vastavedoksi usealla rintamalla vaatia mieheltäsi jotain, mitä hän ei luontaisesti ole. Vaikka permanenttikiharoita etuhiuksiin, kangasnenäliinaa, tiettyjen kirjojen lukemista, kuivalihantekoa... mikä kaikki nyt miehellesi onkaan vierasta. Ja toki olet pahoillasi, yllättynyt ja loukkaantunut, kun hän ei ole sitä, mitä toivot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, että ei ole perinteinen tai pullantuoksuinen ei tarkoita sitä, että ei tajuaisi tai haluaisi tarjota vieraille ne kahvit ja pullat. (vaikka kaupassa ostetut) että istua mököttäisi vaan sohvalla. Tarvittaessa onnistuu vaikka mitkä ateriatarjoilut kattauksella, vaikka ollaankin välillä pizza valmisruokalinjalla. Ihmettelen sellaista ajatusmaailmaa, että jos ostaa välillä pizzaa ja valmisruokaa, ei osaisi laittaa eikä taloudessa laitettaisi lähes koskaan "oikeata" ruokaa.
Siis tottakai vieraille tarjotaan, mutta sitä en ymmärrä, että nainen häärii keittiössä yksin eikä mies osaa edes kaataa kahvia vieraille lisää. Istuu röhnöttää vaan olkkarissa ja odottaa pääsyä valmiiseen pöytään vieraiden kanssa. Tällaisesta kuviosta tulee aina mieleen sellainen ärsyttävän teennäinen perinteinen ja vanhanaikainen malli. Monesti on käynyt niin, että se itse talon isäntä odottaa, että emäntä kaataa hänellekin kahvia lisää.
Vierailija kirjoitti:
Kai mies näkee vaivaa siitäkin, kun sinä et kata pöytää ja leivo nisuja vieraille, kun arvon herra saa istua olkkarissa "viihdyttämässä" vieraita? Yök. Mieshän ei osaa kahvia keittää ja kaataa ja asetella pipareita lautaselle tai vaikka leipoa pullia.
Tuon voi tehdä kumpikin, eikä itseäni haittaa vaikka joku olettaisi että ensisijaisesti se olisi naisen tehtävä. (Ja hei, kuka sanoi, että pitää olla itseleivottuja) Varsinkin jos miehen tuttuja mielummin niin päin, että itse keittiössä kun niin, että itse sohvalla miehen tuttujen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies luuli saavansa ylikiltin työjuhdan, joka antaisi hänen olla Miehekäs Mies (= perseillä ja piereskellä), mutta oletkin edelleen skarppi. Vauvasta huolimatta. Mission failed.
Tämä on kummallista, koska en ole koskaan ollut mikään ylikiltti luonne. Työssänikin paljolti johdan muita. Ja muut ihmiset ovat antaneet minulle palautetta, että vaikutan jopa vähän hallitsevalta luonteelta, kynnysmaton vastakohdalta. Miksi mieheni halusi minut kun olen tällainen? Ei kai hän voinut kuvitella, että kaltaiseni luonne olisikin yhtäkkiä itsensä vastakohta (ylikiltti). Ap
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on siis se, että ennen avioliittoa ja lasta tunsin (kuvittelin?!) olevani tässä parisuhteessa hyväksytty ja tykätty sellaisena kuin olen eikä minua vaadittu muuttumaan. Mutta nyt avioliiton ja lapsen myötä saankin kuulla olevani vääränlainen ja puoliso ilmaisee usein pettymystään minuun kun en taivu enkä halua taipua hänen naiskuvaan. Ap
Sinun pitää vääntää sille saamarin uuvatille ratakiskosta, että jaksat kuunnella kitinää vielä 1-2 vuotta, mutta jos se vielä sen jälkeen jatkuu, niin herra on hyvä ja jatkaa eloaan ilman vaimoja ja lapsia.
Pistää vihaksi tuollainen, tuohan on kiusaamista. Uskoo nakittaneensa sinut ansaan, ja alkaa nyt esittää vaatimuksia ja kiristämään peukaloruuvia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai mies näkee vaivaa siitäkin, kun sinä et kata pöytää ja leivo nisuja vieraille, kun arvon herra saa istua olkkarissa "viihdyttämässä" vieraita? Yök. Mieshän ei osaa kahvia keittää ja kaataa ja asetella pipareita lautaselle tai vaikka leipoa pullia.
Tuon voi tehdä kumpikin, eikä itseäni haittaa vaikka joku olettaisi että ensisijaisesti se olisi naisen tehtävä. (Ja hei, kuka sanoi, että pitää olla itseleivottuja) Varsinkin jos miehen tuttuja mielummin niin päin, että itse keittiössä kun niin, että itse sohvalla miehen tuttujen kanssa.
Minua ärsyttää, jos joku olettaa, että nainen tekee tuon. Etenkin, jos se olettaja on oma mies tai anoppi.
Täällä yksi, kerhot ei ole koskaan kiinnostanut ja kutsut on tylsiä. Olen yhden lapsen äiti ja sinkku, viihdyn enemmän kotona laitellen kotia. Ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta juoruilu jossain abc:llä tyyliin: "voi, taas meidän Erkki voitti luistelukilpailun."
Olen jalat maassa tyyppi ja keskityn omiin juttuihin, en omista autoa niin ei tule hirveästi lähdettyä mihinkään 😁
Vaikka ei ole miestä niin yksinkin pärjää.
Sano miehellesi, että joko hyväksyy sinut sellaisena kuin olet tai sitten on syytä mennä jonnekin terapiaan käsittelemään miehen ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Kokeile vastavedoksi usealla rintamalla vaatia mieheltäsi jotain, mitä hän ei luontaisesti ole. Vaikka permanenttikiharoita etuhiuksiin, kangasnenäliinaa, tiettyjen kirjojen lukemista, kuivalihantekoa... mikä kaikki nyt miehellesi onkaan vierasta. Ja toki olet pahoillasi, yllättynyt ja loukkaantunut, kun hän ei ole sitä, mitä toivot.
No tämä. Sano, että sinun postikorttiperheessäsi miehellä olisi eri värinen tukka, leveämmät hartiat ja hän ei pukeutuisi koskaan collage-housuihin, edes kotona sisällä.
Sitten alkaisit vaatia hiusten ja parran jatkuvaa värjäämistä, salilla käyntiä ja parempaa pukeutumista.
Sanoisit, että jos tämä ei ollutkaan rakkausavioliitto vaan kulissiavioliitto, niin miehen pitää ensin näyttää, miten muututaan toiseksi ihmiseksi. Ap voi sitten vaimona seurata perästä.
Mies elää selvästi enemmän äitinsä/ystäviensä kautta kuin teidän pikku perheenne kautta, ja se näkyy inhottavana päsmäröintinä ja vahingollisena kiukutteluna.
Parisuhde ja lapset nyt ovat melko tavanomainen ja monelle luontainen asia elämässä yleensä, ei pelkästään perinteisyyttä.