Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun mies ei suostu uskomaan, että minua ei kiinnosta ”perinteiset naisten jutut”?
Ollaan naimisissa ja meillä on yksi lapsi. Jo seurustelun alussa tein miehelle selväksi, että en ole sellainen, joka vastaisi ”perinteistä naiskuvaa”. Eli minua ei kiinnosta tyttökaverin luona järjestetyt tyttöjen illat, parvekekukkien istuttaminen, sukulaisnaisten kanssa puhelimessa höpöttely, jatkuva kodin laittaminen ja sisustelu, kauneudenhoitoillat, anopin kanssa loputtomat kahvittelut vauvanvaatteista ja käsitöistä jutellen jne. Saatte varmaan kiinni ideasta. Vaan olen aika päinvastainen ihminen. Enkä tarkoita nyt että olisin jotenkin erilainen kuin muut naiset, vaan että en yhtään vastaa tuollaista naiskuvaa. Rehellisesti en edes tiedä vastaako sitä naiskuvaa monikaan nainen Suomessa.
Olin siinä käsityksessä että mies ymmärsi, että en ole tuollainen, ja luulin että hän ihan näkikin sen minun tekemisistä ja olemisista. Mutta nykyään asiasta tulee jatkuvaa väärinkäsitystä ja mies tuntuu usein pettyvän kun minua ei voisi vähempää kiinnostaa olla tuollainen. Minkähän takia hän edes minun kanssa halusi naimisiin ja perheen… Miksi ei seurusteluaikana kertonut, että hän ei hyväksykään minua sellaisena, että en vastas tuota naiskuvaa? Vai sekosiko hän jotenkin lapsen saamisesta ja kuvitteli että muutun perinteiseksi sukurakkaaksi kodinhengettäksi, joka viettää päivänsä mammakerhoissa ja mamma-vaunukävelyillä? En todellakaan muuttunut, miksi olisin. Jatkuvaa skismaa tulee tästä aiheesta nyt kotona :( .
Kommentit (611)
Ja jos joku mieltää olevansa ”mamma” (ref. ne mammakerhot ym., joista kirjoitin), niin en tarkoita loukata millään tavalla. Itse vain en ole yhtään kiinnostunut puhumaan kenenkään kanssa äitiydestä, lapsista tai lapsiin liittyvistä asioista (vaikka lapseni on minulle erittäin tärkeä) enkä koe ollenkaan omaksi ihmissuhdetta, jossa yhdistävänä tekijänä olisi äitiys tai lapset. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies luuli saavansa ylikiltin työjuhdan, joka antaisi hänen olla Miehekäs Mies (= perseillä ja piereskellä), mutta oletkin edelleen skarppi. Vauvasta huolimatta. Mission failed.
Tämä on kummallista, koska en ole koskaan ollut mikään ylikiltti luonne. Työssänikin paljolti johdan muita. Ja muut ihmiset ovat antaneet minulle palautetta, että vaikutan jopa vähän hallitsevalta luonteelta, kynnysmaton vastakohdalta. Miksi mieheni halusi minut kun olen tällainen? Ei kai hän voinut kuvitella, että kaltaiseni luonne olisikin yhtäkkiä itsensä vastakohta (ylikiltti). Ap
Olet miehekäs nainen, ap. Ei siinä muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten pitäisi aina muistaa vilkuttaa ja nostaa kytkintä, heti kun nainen sanoo ettei ole perinteinen nainen.
Miksi sitten kuitenkin halveksutte perinteisen naisellisia kiinnostuksenkohteita?
Teistä on kivaa ensin kun tyttöystävä tykkää samoista jutuista kuin te eikä niistä "kanojen jutuista", mutta myöhemmin se alkaa sitten kuitenkin ärsyttää?Minä en ole koskaan halveksinut, ja siksi minua onkin monen toimesta pilkattu.
Joskus on pilkattu jopa siitä että tykkäsin nuorempana antaa tyttöystäville kukkia, sekin oli joidenkin mielestä vanhoillista ja imelää ym.
Nykyään en kukkia anna saati ovia availe, en kanniskele mitään vaikka näkisin että nainen on pulassa, en puolusta väliin puuttumalla, ihan sama sit kerta naiset haluaakin olla vaan jätkiä muiden joukossa.
En minä halua olla "jätkä muiden joukossa", mutta jos naisille annetaan viestiä että vain siten voi olla arvostettu ja kunnioitettu kun taas naisten jutut ovat halveksuttavia, totta kai moni sellaiseksi rupeaa.
Toiset miehet pilkkaavat naistaan huomioivaa miestä ja väittävät että mies on tossun alla jos tekee mitään mukavaa kumppaniaan kohtaan.
Hän siis tiesi ettei ompelukone ole sun juttu ja silti antoi lahjaksi sellaisen?
Kaistapää mies koittaa luoda kelvotonta kuvaa sinusta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeile vastavedoksi usealla rintamalla vaatia mieheltäsi jotain, mitä hän ei luontaisesti ole. Vaikka permanenttikiharoita etuhiuksiin, kangasnenäliinaa, tiettyjen kirjojen lukemista, kuivalihantekoa... mikä kaikki nyt miehellesi onkaan vierasta. Ja toki olet pahoillasi, yllättynyt ja loukkaantunut, kun hän ei ole sitä, mitä toivot.
No tämä. Sano, että sinun postikorttiperheessäsi miehellä olisi eri värinen tukka, leveämmät hartiat ja hän ei pukeutuisi koskaan collage-housuihin, edes kotona sisällä.
Sitten alkaisit vaatia hiusten ja parran jatkuvaa värjäämistä, salilla käyntiä ja parempaa pukeutumista.
Sanoisit, että jos tämä ei ollutkaan rakkausavioliitto vaan kulissiavioliitto, niin miehen pitää ensin näyttää, miten muututaan toiseksi ihmiseksi. Ap voi sitten vaimona seurata perästä.
Mies elää selvästi enemmän äitinsä/ystäviensä kautta kuin teidän pikku perheenne kautta, ja se näkyy inhottavana päsmäröintinä ja vahingollisena kiukutteluna.
"jos tämä ei ollutkaan rakkausavioliitto vaan kulissiavioliitto, niin miehen pitää ensin näyttää, miten muututaan toiseksi ihmiseksi. Ap voi sitten vaimona seurata perästä."
Tymäkkä ja ajatuksia herättävä katkelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies luuli saavansa ylikiltin työjuhdan, joka antaisi hänen olla Miehekäs Mies (= perseillä ja piereskellä), mutta oletkin edelleen skarppi. Vauvasta huolimatta. Mission failed.
Tämä on kummallista, koska en ole koskaan ollut mikään ylikiltti luonne. Työssänikin paljolti johdan muita. Ja muut ihmiset ovat antaneet minulle palautetta, että vaikutan jopa vähän hallitsevalta luonteelta, kynnysmaton vastakohdalta. Miksi mieheni halusi minut kun olen tällainen? Ei kai hän voinut kuvitella, että kaltaiseni luonne olisikin yhtäkkiä itsensä vastakohta (ylikiltti). Ap
Olet miehekäs nainen, ap. Ei siinä muuta.
Voihan se olla niinkin. Itselleni sinänsä ihan sama. Mutta se mitä olenkin, niin olen ollut sitä aina ja avoimesti ja suoraan. Miksi mieheni siispä halusi minut, jos hän kerran haluaa ihan muuta? Tunnen itseni huijatuksi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kontrolloi sinua, jätä se.
Juuri näin. Mieshän on umpihullu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meillä vaan tuollaisia ongelmia. Huvittaa vaan mikä kuva miehen sukulaisilla saattaa olla meidän kuvioista. En siis ole mikään pullantuoksuinen hengetär, mutta miehellä on välillä tapana liioitella tai vääristellä asioita, riippuen omasta mielenlaadusta.
Esim. joskus saatan saada kehuja, kun taas ihan samasta ruuasta samoin tehtynä voi tulla hirveät haukut, jos on jo valmiiksi pahalla tai oikeastaan vitt..umaisella päällä. Tai jos on pastaa pari kertaa viikossa, tulee kommentti: oonks mä italialainen ja en yhtään ihmettele vaikka kommenttina sukulaisille menisi: ei se osaa muuta laittaa..
Hän ei ole kovin realistinen näkemyksissään esim. jos hän laittaa ruokaa 1 x viikossa ja minä 6 x hän saattaa kertoa sen sukulaisilleen niin, että hän pääasiassa laittaa ruokaa.
Meillä voisi olla siistimpää, mutta mies käyttää ilmaisuja: pas..kaa lattialla, vaikka on kyse vain murusista. Toivottavasti sitä ei muut ota sentään tosissaan. Vaikka itse tunnen hänet, niin joskus on ihan oikeasti tullut väärinkäsityksiä, kun hän on puhunut jostain paskasta kylpyhuoneessa ja olen luullut ihan oikeasti, että siellä on paskaa, mutta kyse on vain pölystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies luuli saavansa ylikiltin työjuhdan, joka antaisi hänen olla Miehekäs Mies (= perseillä ja piereskellä), mutta oletkin edelleen skarppi. Vauvasta huolimatta. Mission failed.
Tämä on kummallista, koska en ole koskaan ollut mikään ylikiltti luonne. Työssänikin paljolti johdan muita. Ja muut ihmiset ovat antaneet minulle palautetta, että vaikutan jopa vähän hallitsevalta luonteelta, kynnysmaton vastakohdalta. Miksi mieheni halusi minut kun olen tällainen? Ei kai hän voinut kuvitella, että kaltaiseni luonne olisikin yhtäkkiä itsensä vastakohta (ylikiltti). Ap
Olet miehekäs nainen, ap. Ei siinä muuta.
Voihan se olla niinkin. Itselleni sinänsä ihan sama. Mutta se mitä olenkin, niin olen ollut sitä aina ja avoimesti ja suoraan. Miksi mieheni siispä halusi minut, jos hän kerran haluaa ihan muuta? Tunnen itseni huijatuksi. Ap
Mies käy jotain valtataistelua nyt. Se kuvittelee, että voi polkaista parisuhteen tasa-arvon sinulle epäedulliseksi nyt, kun olet "heikoilla".
Älä ota itseesi, mutta tuollaisia miehet vaan ovat. Laita kova kovaa vastaan, se ei lopeta sinun tossuttamistasi ennen kuin osoitat olevasi sama vahva, skarppi nainen kuin ennenkin.
"Miehet taistelevat ollakseen vallassa - naiset taistelevat ollakseen tasa-arvoisia."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miestä on alkanut ärsyttää itseä älykkäämpi/menestyvämpi vaimo. Potee identiteettikriisiä.
Tuossa voi olla takana se, että mies itse olisi kiinnostunut esim. puutarhan laitosta, mutta ei kehtaa kun ajattelee, että se on ns. naisten juttuja. Yrittää toteuttaa tätä taipumustaan sitten sinun kauttasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaat sitä kaikista perinteistä naiskuvaa miehinesi ja lisääntymisesi.
Parisuhde ja lapset nyt ovat melko tavanomainen ja monelle luontainen asia elämässä yleensä, ei pelkästään perinteisyyttä.
Naisille miehiä tyypillisempää haluta lapsia.
Jos nainen ei halua lapsia -> uniikki lumihiutale
Jos mies haluaa lapsia -> uniikki lumihiutale
Kumpikaan ei ole uniikkia.
Eb tunme yhtään paria, jossa vain nainen olisi halunnut lapsen ja mies ei. Meilläkin mies oli se joka jo seurustelun alkumetreillä puhui että haluaisi oman lapsen että tehdään mekin joskus semmoinen.
Itse en pidä itseäni mitenkään perinteisenä myöskään, mutta olen silti kiinnostunut osasta noita juttuja. Outo yhteen niputtaminen sulla tossa mielestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos vain menisit sinne mammakerhoon, kuten muutkin äidit? Kyllä sinä sinne ajan myötä sopeudut.
ehdottaja, mitäpä jos liittisit metsästysseuraan, ryhtyisit aktiiviseksi koiranäyttelyharrastajaksi tai aloittaisit jumppakerhossa tai kirkossa käymisen tai muuta sellaista josta puhuminenkin tökkii, kyllä sinä sinne seuraan aikanaan sopeutuisit
Vierailija kirjoitti:
Itse en pidä itseäni mitenkään perinteisenä myöskään, mutta olen silti kiinnostunut osasta noita juttuja. Outo yhteen niputtaminen sulla tossa mielestäni.
Ei kai ap mitään niputtanut vaan apn ukko.
Kyllä se mies uskoo.
Tietoisesti tekee tuota.
Naama näkkärille ja lusikat jakoon pidemmittä puheitta ettei käy huonosti.
Älä provosoidu tai provosoi. Miehesi on kotoisin porvoosta
Oletko kysynyt mieheltäsi, että miksi tällaisilla asioilla on hänelle nyt väliä, jos ei aiemmin ollut? Että miksi mies nyt haluaisi sinun olevan "perinteisempi" nainen, jos ei aiemmin kerran sitä kaivannut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten pitäisi aina muistaa vilkuttaa ja nostaa kytkintä, heti kun nainen sanoo ettei ole perinteinen nainen.
Miksi sitten kuitenkin halveksutte perinteisen naisellisia kiinnostuksenkohteita?
Teistä on kivaa ensin kun tyttöystävä tykkää samoista jutuista kuin te eikä niistä "kanojen jutuista", mutta myöhemmin se alkaa sitten kuitenkin ärsyttää?Minä en ole koskaan halveksinut, ja siksi minua onkin monen toimesta pilkattu.
Joskus on pilkattu jopa siitä että tykkäsin nuorempana antaa tyttöystäville kukkia, sekin oli joidenkin mielestä vanhoillista ja imelää ym.
Nykyään en kukkia anna saati ovia availe, en kanniskele mitään vaikka näkisin että nainen on pulassa, en puolusta väliin puuttumalla, ihan sama sit kerta naiset haluaakin olla vaan jätkiä muiden joukossa.
Olipa lapsellinen viestisi. Kyllä minä ainakin availen ovia vanhuksille, äideille lastenvaunujen kanssa tms. jotka ovat itseäni heikommassa asemassa vaikka pienikokoinen nainen olenkin. Siitä tulee sitä paitsi itselle hyvä mieli.
Vierailija kirjoitti:
Tutun kuuloinen tarina. Ja me sentään elettiin kaksin ennen lapsia 10 vuotta, että ei voi siihenkään vedota, että ei tuntenut mua. Mutta sama homma siis täällä, mun pitäisi olla ihan liekeissä jostain pihakukkien istuttelusta: "kun minusta olisi niin kiva kun olisi kukkia".. no herra on hyvä istuttelee, eihän se en ihmeempää ole. Kaikki lasten asiat pitäisi olla mun ongelma, kun hän varaa lapselle vaikka jonkun lääkärin (mikä jo sinällään on pieni ihme) kesken koulupäivän, mun asia on ilmoittaa se koululle. Hän toivoo, että suku/ ystävät tulisi kylään, kenen tulisi hoitaa kutsumiset, siivoamiset, ruuanlaitot, kattamiset ja poiskorjaamiset? Joo, ei miehen tietenkään. Jossain vaiheessa vaan lopetin, nyt kutsun tasan ne, kenet itse haluan nähdä ja hoidan tarjoilut, jos mies haluaa tavata jonkun, ihan siitä vaan hoitamaan. Ja siis ennen kuin joku tulee tänne itkemään mitään mistään lompakkoloisesta, ihan samalla lailla ollaan päivätöissä, tulot suurinpiirtein samat. Kotona olen ollut kolmen lapsen takia yhteensä 4 vuotta ja viimeisestä kotiäiti pätkästä on nyt 12.5v aikaa..
Kuulostaa tutulta, miten nainen alkaakin kaivata sitä Puuha-Peteä vuosien yhdessä olon jälkeen, kun työkavereilta ja ystäviltä jatkuvasti kuulee, miten näppärä se meidän ukko käsistään on. Rakensi omin kätösin perheelleen talon, lenkkeilee, kuntoilee, tuo leipää pöytään ja hoitelee kätevästi vasemmalla kädellä myös vaimon ja lapset.
Mies varmaan kuvitteli että muutut perinteiseksi naiseksi äitiyden myötä että mies pääsee luistelemaan omista vastuistaan.