Appivanhemmat ei hoida itse asioitaan.
Vaan soittavat meille.
Talossa hometta (vuokrasivat sen vastoin neuvoamme), soitetaan meille.
Anopilla lääkärin kanssa ongelmia, soitetaan meille.
Nuorin käly perseilee, soitetaan meille.
Alan olla ihan snan väsynyt tähän ajatusmalliin että ”pojan pitää auttaa!”
Anoppi on 55. Pitääkö tätä sietää pahimmillaan 40 vuotta?
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No anna miehen auttaa vanhempiaan halutessaan.
Vapaaehtoisesti voi tietenkin auttaa mutta mitään pakkoa siihen kenelläkään ei ole.
Jos en auta , paha olo ja auttaessakin paha olo . Ei pysty olemaan auttamatta syyllisyyden tunteen takia , henkinen pakko.
Syyllisyyden tunteesta kannattaa etenkin auttajan hankkiutua eroon mahdollisimman pian. Koskee niin vapaaehtoisia kuin ammattiauttajiakin. Jos itse olet avun tarpeessa harvoin voit auttaa muitakaan.
Läheisriippuvuudesta kannattaa hankkiutua eroon ihan oman itsensä vuoksi. Ei sen vuoksi, että voisi entistä enemmän auttaa.
Näitä sairaita valtasuhteita ja huonosti hoidettuja lapsia on ihan liikaa.
- ohis
Muista arvostelusi, kun itse vanhenet ja/tai tulet olemaan jossain elämäsi aikana avun tarpeessa. Toivottavasti saat ? miniän tms , joka ajattelee samalla tavalla, kun sinä nyt.
Vierailija kirjoitti:
No jos talosta löytyy hometta, niin eikö se ole ihan normaalia soittaa asiasta? Minäkin soittaisin varmaan kaikille ja kysyisin neuvoa mitä tässä nyt tehdään.
Jos käly perseilee, niin miksi siitä ei voisi puhua?
Olet 55 v. ja pistät lapsesi hoitamaan omat hommasi. Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No anna miehen auttaa vanhempiaan halutessaan.
Vapaaehtoisesti voi tietenkin auttaa mutta mitään pakkoa siihen kenelläkään ei ole.
Jos en auta , paha olo ja auttaessakin paha olo . Ei pysty olemaan auttamatta syyllisyyden tunteen takia , henkinen pakko.
Syyllisyyden tunteesta kannattaa etenkin auttajan hankkiutua eroon mahdollisimman pian. Koskee niin vapaaehtoisia kuin ammattiauttajiakin. Jos itse olet avun tarpeessa harvoin voit auttaa muitakaan.
Läheisriippuvuudesta kannattaa hankkiutua eroon ihan oman itsensä vuoksi. Ei sen vuoksi, että voisi entistä enemmän auttaa.
Näitä sairaita valtasuhteita ja huonosti hoidettuja lapsia on ihan liikaa.
- ohis
Monet haluaa auttaa ja jotkut haluavat siitä jopa itselleen ammatin. Se on totta että se harvoin onnistuu jos tuntee läheisriippuvuutta siihen autettavaan.
Siis soittavat teille ja sanovat mitä? Vaativatko, että poika kirjaimellisesti tekee jotain, vai purkavatko vaan sydäntään ja kysyvät neuvoa?
Vierailija kirjoitti:
Muista arvostelusi, kun itse vanhenet ja/tai tulet olemaan jossain elämäsi aikana avun tarpeessa. Toivottavasti saat ? miniän tms , joka ajattelee samalla tavalla, kun sinä nyt.
55 v. on aikuinen hyväksikäyttäjä eikä mikään vanhus.
- ohis
Ap:n anoppi ei halua päästää pojastaan irti. Ei varmaan edes tarvitse apua noissa jutuissa, tekee sitä vaan, että saa olla yhteydessä lapsukaiseensa. Itse olen 60-vuotias eikä tulis mieleenkään soitella pojalleni joka jutussa. No, poikani varmaan sanoisi, että mitäs tänne soittelet, hoida hommat.
Vierailija kirjoitti:
Siis soittavat teille ja sanovat mitä? Vaativatko, että poika kirjaimellisesti tekee jotain, vai purkavatko vaan sydäntään ja kysyvät neuvoa?
Vaativat tekemään ja tulemaan ja hoitamaan. Jatkuvasti jotain. Takertuvat ja ripustautuvat.
Helvettiäkö se meidän asia on soitella jollekin anopin lääkärille? Eihän se edes voi puhua meille potilaansa asioita!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Muista arvostelusi, kun itse vanhenet ja/tai tulet olemaan jossain elämäsi aikana avun tarpeessa. Toivottavasti saat ? miniän tms , joka ajattelee samalla tavalla, kun sinä nyt.
Anoppi on 55.
Ap
Vierailija kirjoitti:
No jos talosta löytyy hometta, niin eikö se ole ihan normaalia soittaa asiasta? Minäkin soittaisin varmaan kaikille ja kysyisin neuvoa mitä tässä nyt tehdään.
Jos käly perseilee, niin miksi siitä ei voisi puhua?
Hiomeen suhteen neuvo on, että ensin puhutaan vuokranantajalle, sitten puretaan vuokrasopimus ja hankitaan uusi asunto. Jos tuota ei itse tajua, niin sitten pitää miettiä, onko enää kykenevä hoitamaan omia asioitaan ja asumaan omillaan.
Mitä ne lapset voi tehdä perseilevän kälyn suhteen? On ihan hirveän raskasta, jos vanhempi vain valittaa ja valittaa ulkopuolisille eikä itse tee asialle mitään.
Vierailija kirjoitti:
Muista arvostelusi, kun itse vanhenet ja/tai tulet olemaan jossain elämäsi aikana avun tarpeessa. Toivottavasti saat ? miniän tms , joka ajattelee samalla tavalla, kun sinä nyt.
Vanhuskaan harvemmin tarvitsee neuvoja tai sitä että häntä autetaan tavalla jota hän ei hyväksy. Ongelmissa useinkin riittää se että kuuntelee ja ehkä se että toinen vähän johdattelee löytämään itselle sopivat ratkaisut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista arvostelusi, kun itse vanhenet ja/tai tulet olemaan jossain elämäsi aikana avun tarpeessa. Toivottavasti saat ? miniän tms , joka ajattelee samalla tavalla, kun sinä nyt.
Vanhuskaan harvemmin tarvitsee neuvoja tai sitä että häntä autetaan tavalla jota hän ei hyväksy. Ongelmissa useinkin riittää se että kuuntelee ja ehkä se että toinen vähän johdattelee löytämään itselle sopivat ratkaisut.
Niin. Esimerkiksi tämä homeasunto.
Me ajoimme kesken kesäloman katsomaan sitä ennen kuinhe vuokrasivat sen.
Tarkistimme sen ja sanoimme että älkää helvwtissä tätä vuokratko.
Ajettiin takaisin kotiin, palattiin töihin ja seuraavana viikonloppuna appivanhemmat ilmoittaa uuden osoitteensa eli sen homeasunnon.
Meni puoli vuotta ja soittivat että pitää mennä auttamaan heidät pois sieltä ja hankkia heille asunto.
Tällaista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Siis soittavat teille ja sanovat mitä? Vaativatko, että poika kirjaimellisesti tekee jotain, vai purkavatko vaan sydäntään ja kysyvät neuvoa?
"Tiedätkö meiltä löytyi hometta"
"Voi ei! Tuo on varmasti kamalaa"
"On se. En yhtään tiedä mitä tehdä."
"En kyllä osaa neuvoa... Keneltäs te sen vuokrasittekaan..."
" XV:ltä"
"Osaiskohan hän auttaa"
"Appivanhemmat ei hoida itse asioitaan." - Appivanhemmat opetelkoot itse hoitamaan asiansa.
"Vaan soittavat meille." Älä vastaa puhelimeen, kun appivanhemmat soittavat. Älä vastaa appivanhempien viesteihin. Opetelkoot itse pärjäämään. Ovatko he jollain tapaa sairaita tai onko heillä alkava muistisairaus?
"Talossa hometta (vuokrasivat sen vastoin neuvoamme), soitetaan meille." Älä vastaa puhelimeen. Hoitakoot itse ongelmansa vuokranantajansa kanssa. Appivanhemmat voivat hankkia joko homeettoman vuokra-asunnon tai ottaa pankkilainaa ja ostaa omistusasunnon.
"Anopilla lääkärin kanssa ongelmia, soitetaan meille." Älä vastaa puhelimeen. Anoppi opetelkoot käymään itse lääkärissä ja hoitamaan itse ongelmansa lääkärin kanssa. Anopin ongelma ei ole Teidän ongelma.
"Nuorin käly perseilee, soitetaan meille." Älä vastaa puhelimeen. Ratkaiskoot itse ongelmat kälynsä kanssa. Asia ei kuulu Teille.
"Alan olla ihan snan väsynyt tähän ajatusmalliin että ”pojan pitää auttaa!”" Aikuisen pojan tai aikuisen tyttären ei tarvitse auttaa omia vanhempiaan mitenkään eikä missään asiassa. Poika tai tytär itsenäistyy ja katkaisee napanuoransa omiin vanhempiinsa. Nyt heti! Oma perhe, omat lapset, oma koti ja oma elämä on tärkein - ei omat vanhemmat tai appivanhemmat.
"Anoppi on 55. Pitääkö tätä sietää pahimmillaan 40 vuotta?" EI tarvitse. Suomessa lapsilla ei ole mitään lakisääteistä velvollisuutta huolehtia vanhemmistaan. Vanhukset saavat ostettua rahalla kotiapua. Iäkkäät, sairaat ja huonokuntoiset vanhukset saavat paikan senioritalosta, palvelutalosta tai hoitokodista. Avuton anoppi opetelkoot itse hoitamaan asiansa tai hakekoot maksullista apua muualta. Onko tämä 55-vuotias anoppi työssä, työtön vai eläkkeellä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista arvostelusi, kun itse vanhenet ja/tai tulet olemaan jossain elämäsi aikana avun tarpeessa. Toivottavasti saat ? miniän tms , joka ajattelee samalla tavalla, kun sinä nyt.
Vanhuskaan harvemmin tarvitsee neuvoja tai sitä että häntä autetaan tavalla jota hän ei hyväksy. Ongelmissa useinkin riittää se että kuuntelee ja ehkä se että toinen vähän johdattelee löytämään itselle sopivat ratkaisut.
Niin. Esimerkiksi tämä homeasunto.
Me ajoimme kesken kesäloman katsomaan sitä ennen kuinhe vuokrasivat sen.
Tarkistimme sen ja sanoimme että älkää helvwtissä tätä vuokratko.
Ajettiin takaisin kotiin, palattiin töihin ja seuraavana viikonloppuna appivanhemmat ilmoittaa uuden osoitteensa eli sen homeasunnon.
Meni puoli vuotta ja soittivat että pitää mennä auttamaan heidät pois sieltä ja hankkia heille asunto.
Tällaista.
Ap
No ei kyllä tarvitse. Mitä sille heidän edelliselle kodille tapahtui ennen tätä homekämppää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista arvostelusi, kun itse vanhenet ja/tai tulet olemaan jossain elämäsi aikana avun tarpeessa. Toivottavasti saat ? miniän tms , joka ajattelee samalla tavalla, kun sinä nyt.
Vanhuskaan harvemmin tarvitsee neuvoja tai sitä että häntä autetaan tavalla jota hän ei hyväksy. Ongelmissa useinkin riittää se että kuuntelee ja ehkä se että toinen vähän johdattelee löytämään itselle sopivat ratkaisut.
Niin. Esimerkiksi tämä homeasunto.
Me ajoimme kesken kesäloman katsomaan sitä ennen kuinhe vuokrasivat sen.
Tarkistimme sen ja sanoimme että älkää helvwtissä tätä vuokratko.
Ajettiin takaisin kotiin, palattiin töihin ja seuraavana viikonloppuna appivanhemmat ilmoittaa uuden osoitteensa eli sen homeasunnon.
Meni puoli vuotta ja soittivat että pitää mennä auttamaan heidät pois sieltä ja hankkia heille asunto.
Tällaista.
Ap
Jo lähtökohta on väärin. Älä neuvo. Auta toista löytämään itse ratkaisut. Seuraksi voi mennä katsomaan asuntoa ja jos toinen kysyy onko tämä sinusta sopiva, kerrot että mielestäsi se ei ole sopiva, koska..
Pyydät heidät etsimään uuden asunnon jos he haluavat sieltä muuttaa pois. Jos haluatte voitte taas mennä mukaan asuntoa katsomaan, mutta ei taaskaan suoria neuvoja. Halutessa voitte auttaa pakkaamisessa yms tai kertoa että nyt ette ehdi. Löytyisiköhän jostain läheltä jotakin muuta muuttoapua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista arvostelusi, kun itse vanhenet ja/tai tulet olemaan jossain elämäsi aikana avun tarpeessa. Toivottavasti saat ? miniän tms , joka ajattelee samalla tavalla, kun sinä nyt.
Vanhuskaan harvemmin tarvitsee neuvoja tai sitä että häntä autetaan tavalla jota hän ei hyväksy. Ongelmissa useinkin riittää se että kuuntelee ja ehkä se että toinen vähän johdattelee löytämään itselle sopivat ratkaisut.
Niin. Esimerkiksi tämä homeasunto.
Me ajoimme kesken kesäloman katsomaan sitä ennen kuinhe vuokrasivat sen.
Tarkistimme sen ja sanoimme että älkää helvwtissä tätä vuokratko.
Ajettiin takaisin kotiin, palattiin töihin ja seuraavana viikonloppuna appivanhemmat ilmoittaa uuden osoitteensa eli sen homeasunnon.
Meni puoli vuotta ja soittivat että pitää mennä auttamaan heidät pois sieltä ja hankkia heille asunto.
Tällaista.
Ap
No ei kyllä tarvitse. Mitä sille heidän edelliselle kodille tapahtui ennen tätä homekämppää.
Sössivät sen kanssa…
Ap
Vierailija kirjoitti:
Siis soittavat teille ja sanovat mitä? Vaativatko, että poika kirjaimellisesti tekee jotain, vai purkavatko vaan sydäntään ja kysyvät neuvoa?
Niin, juuri näin. Enemmänkin sellainen henkisen puolen tsemppauksen kaipuu, kuin mikään muu.
Kyllähän sitä tavallisestikin soitetaan läheisellä, jos joku suurempi juttu omassa kodissakin tapahtuu.
Voin esimerkiksi soittaa äidille ihan kevyesti, että hitsi kun tuo pesukone meni rikki ja jutella hänen siitä ja samalla muustakin. En minä mitään apua ole häneltä ole vaatimassa, mutta kun kismittää, niin soitanpa ja kerron, että tällänen nyt tänä iltana tapahtui.
Miksi kummassa täällä ollaan aina niin ilkeitä ja käsketään muiden olla ilkeitä läheisille ja katkaista välit kokonaan, ettei helvetin pirut anoppi tai appi enää soittaisi?
Millaista elämää te oikein elätte?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No anna miehen auttaa vanhempiaan halutessaan.
Miksi ihmeessä 55 v. soittaa lapselleen, jos hänellä itsellään on lääkärin kanssa ongelmia? Ihan käsittämätön kuvio.
- ohis
Rivien välistä kuultaa, että eivät ole penaalin terävimpiä kyniä. Ei juuri koulutusta, lapset tehty nuorena ja sit odotetaan eläkkeelle pääsyä. Mikä on erikoinen haave, koska näiden mielikuva eläkepäivistäkin on juuri tuollainen ”vahvat mielipiteet, vähän tietoa” vänkääminen elämän sisältönä. Ai niin, lisäksi voi käyttää aikaa muiden, varsinkin elämässä enemmän tehneiden halveeraamisen. Ihanaa aikaa.
Kyllä opit kun vaan harjoittelet! Seuraavan kerran kun soittelee niin pahoittelet miten on käynyt ja kysyt miten aikovat hoitaa asian.
Toivotat tsemppiä sitten vaan. Ystävällistä, mutta ei neuvomista eikä puuttumista.