Appivanhemmat ei hoida itse asioitaan.

Mua nyt eniten ihmetyttää että miksi te karautatte paikalle appivanhempien tarviessa apua? Kyllä te voitte kieltäytyä, tai jos miehesi haluaa välttämättä sinne mennä niin eihän sun tarvi. Toinen asia on jotta sanoisitte napakasti mutta ystävällisesti ettette nyt auta, ette ehdi ettekä jaksa. Onhan tässä teidänkin vastuu jos mahdollistatte miehen vanhempien käytöksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiahan ei kuulu sinulle vaan miehellesi. Miten mies reagoi vanhempiensa yhteydenottoihin ja miten hän reagoi kun sinä ilmaiset että ne stressaavat sinua?

55 v. on aikuinen täysin itsestään vastuussa oleva ihminen. Miten edes tulee mieleen soittaa lapselleen noissa ap:n luettelemista tapauksissa?

Joillakin vanhemmilla on vastenmielinen tapa nostaa vanhimmat lapsensa jonkinlaiseksi apuvanhemmaksi, pahimmillaan jatkuu kotoa poismuuton jälkeenkin. Etäännyttää tehokkaasti omista vanhemmistaan.

- ohis

Ei, vaan nimenomaan nuorimmat lapset/lapsi joutuvat yleensä apuvanhemmiksi.

Sekä omassa että puolison perheessä nuorimmat saivat olla "avuttomia" lapsia, kun taas perheen vanhimmalla lapselle valitettiin kaikki näiden nuorempien sisarusten toilailut. Jostain syystä jätettiin kotiin soittelut lopulta vähiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jeps, anoppi täälläkin soittelee miehelleni Ruutu-sovelluksen ongelmista ja ihan ties mistä. Toinen ailuinen poika asuu kotona ja anopilla on myös autollinen avopuoliso.

Silti miehen pitää kyysätä ja auttaa kaikessa, kun anoppi keskittyy passaamaan kahta miesloista.

Anoppi vasta reilu 60v ja terve ja liikuntakykyinen. Olen miehelle sanonut, että toivottavasti älyää, että toi tulee pahenemaan!

Avomiehellä auttamisvastuu, mutta mitä lapsiin tulee, omassa kodissa asuminen ei vapauta miestäsi auttamisvastuusta.

Mihin tuossa tarvitaan muualla asuvan lapsen apua, kun samassa taloudessa asuu kaksi aikuista miestä? Millainen hovi toisten ympärillä pitää jatkuvasti pyöriä?

Vierailija kirjoitti:

Mua nyt eniten ihmetyttää että miksi te karautatte paikalle appivanhempien tarviessa apua? Kyllä te voitte kieltäytyä, tai jos miehesi haluaa välttämättä sinne mennä niin eihän sun tarvi. Toinen asia on jotta sanoisitte napakasti mutta ystävällisesti ettette nyt auta, ette ehdi ettekä jaksa. Onhan tässä teidänkin vastuu jos mahdollistatte miehen vanhempien käytöksen.

Me autoimme sen vuokra-asunnon kanssa koska se oli mielestäni normaalia sukulaisapua.

On mullakin käynyt esimerkiksi serkkuni katsomassa yhtä mökkiehdokasta.

Mutta tää tällainen ”selvitä sotkumme” -paska ei ole normaalia.

Neuvoin soittamaan potilasliittoon siinä lääkäriongelmassa ja sanoin että he väen vängällä halusivat homeasunnon joten sotku on ihan omansa.

Soittivat miehen siskolle, haukkuivat meidät ja nyt se sisko sitten laukkaa siellä hoitamassa…

Jonkinlainen outo asennevamma koko porukalla.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiahan ei kuulu sinulle vaan miehellesi. Miten mies reagoi vanhempiensa yhteydenottoihin ja miten hän reagoi kun sinä ilmaiset että ne stressaavat sinua?

55 v. on aikuinen täysin itsestään vastuussa oleva ihminen. Miten edes tulee mieleen soittaa lapselleen noissa ap:n luettelemista tapauksissa?

Joillakin vanhemmilla on vastenmielinen tapa nostaa vanhimmat lapsensa jonkinlaiseksi apuvanhemmaksi, pahimmillaan jatkuu kotoa poismuuton jälkeenkin. Etäännyttää tehokkaasti omista vanhemmistaan.

- ohis

Ei, vaan nimenomaan nuorimmat lapset/lapsi joutuvat yleensä apuvanhemmiksi.

Kenelle olet apuvanhempi, jos itse olet nuorin lapsi? Itsellesi?

Sinä näytät nyt lapsillesi mallin, se miten kohtelet vanhempia, käytöksesi antaa heille mallin miten kuuluu tehdä. Kannattaa sitten varautua omaan vanhuuteen niin, ettei apua tarvitse. Ja juu, voit nyt päättää ettet soittaisikaan apua, elämä vaan tahtoo olla sellaista, että me ihmiset joskus apua tarvitsemme.

Muutoin olen sitä mieltä, että hae apua, tämä sinun tarve spämmätä tätä appivanhempivihaa on säälittävää.

Ja turhaa väittää vastaan,osoite on aina sama näillä, tarkistan joka kerta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua nyt eniten ihmetyttää että miksi te karautatte paikalle appivanhempien tarviessa apua? Kyllä te voitte kieltäytyä, tai jos miehesi haluaa välttämättä sinne mennä niin eihän sun tarvi. Toinen asia on jotta sanoisitte napakasti mutta ystävällisesti ettette nyt auta, ette ehdi ettekä jaksa. Onhan tässä teidänkin vastuu jos mahdollistatte miehen vanhempien käytöksen.

Me autoimme sen vuokra-asunnon kanssa koska se oli mielestäni normaalia sukulaisapua.

On mullakin käynyt esimerkiksi serkkuni katsomassa yhtä mökkiehdokasta.

Mutta tää tällainen ”selvitä sotkumme” -paska ei ole normaalia.

Neuvoin soittamaan potilasliittoon siinä lääkäriongelmassa ja sanoin että he väen vängällä halusivat homeasunnon joten sotku on ihan omansa.

Soittivat miehen siskolle, haukkuivat meidät ja nyt se sisko sitten laukkaa siellä hoitamassa…

Jonkinlainen outo asennevamma koko porukalla.

Ap

Toki on normaalia auttaa, mutta tässä tapauksessa selvittävät sitten itse ongelmansa kun neuvoista huolimatta ovat sössineet. Jos haukkuvat teidät niin ette te sille mitään mahda, yhteydenotot minimiin ja elätte omaa eloanne. Teidän vastuulla on se kuinka paljon olette appivanhempiisi yhteydessä ja kuinka paljon kuuntelette narinaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jeps, anoppi täälläkin soittelee miehelleni Ruutu-sovelluksen ongelmista ja ihan ties mistä. Toinen ailuinen poika asuu kotona ja anopilla on myös autollinen avopuoliso.

Silti miehen pitää kyysätä ja auttaa kaikessa, kun anoppi keskittyy passaamaan kahta miesloista.

Anoppi vasta reilu 60v ja terve ja liikuntakykyinen. Olen miehelle sanonut, että toivottavasti älyää, että toi tulee pahenemaan!

Avomiehellä auttamisvastuu, mutta mitä lapsiin tulee, omassa kodissa asuminen ei vapauta miestäsi auttamisvastuusta.

Mihin auttamisvastuu perustuu?

Vierailija kirjoitti:

Sinä näytät nyt lapsillesi mallin, se miten kohtelet vanhempia, käytöksesi antaa heille mallin miten kuuluu tehdä. Kannattaa sitten varautua omaan vanhuuteen niin, ettei apua tarvitse. Ja juu, voit nyt päättää ettet soittaisikaan apua, elämä vaan tahtoo olla sellaista, että me ihmiset joskus apua tarvitsemme.

Muutoin olen sitä mieltä, että hae apua, tämä sinun tarve spämmätä tätä appivanhempivihaa on säälittävää.

Ja turhaa väittää vastaan,osoite on aina sama näillä, tarkistan joka kerta.

Lapseni saavat vapaasti ampua minut jos yritän 55-vuotiaana heittäytyä heidän kiviriipakseen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Sinä näytät nyt lapsillesi mallin, se miten kohtelet vanhempia, käytöksesi antaa heille mallin miten kuuluu tehdä. Kannattaa sitten varautua omaan vanhuuteen niin, ettei apua tarvitse. Ja juu, voit nyt päättää ettet soittaisikaan apua, elämä vaan tahtoo olla sellaista, että me ihmiset joskus apua tarvitsemme.

Muutoin olen sitä mieltä, että hae apua, tämä sinun tarve spämmätä tätä appivanhempivihaa on säälittävää.

Ja turhaa väittää vastaan,osoite on aina sama näillä, tarkistan joka kerta.

Haloo, nythän on kyse työikäisistä ihmisistä eikä 8-kymppisistä vanhuksista. Jos tuon ikäiset tarvitsevat aikuisia lapsiaan hoitamaan omia asioitaan, niin heillä on muistisairaus tai joku muu vamma, jonka vuoksi he tarvitsevat tuettua asumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muista arvostelusi, kun itse vanhenet ja/tai tulet olemaan jossain elämäsi aikana avun tarpeessa. Toivottavasti saat ? miniän tms , joka ajattelee samalla tavalla, kun sinä nyt.

Vanhuskaan harvemmin tarvitsee neuvoja tai sitä että häntä autetaan tavalla jota hän ei hyväksy. Ongelmissa useinkin riittää se että kuuntelee ja ehkä se että toinen vähän johdattelee löytämään itselle sopivat ratkaisut.

Niin. Esimerkiksi tämä homeasunto.

Me ajoimme kesken kesäloman katsomaan sitä ennen kuinhe vuokrasivat sen.

Tarkistimme sen ja sanoimme että älkää helvwtissä tätä vuokratko.

Ajettiin takaisin kotiin, palattiin töihin ja seuraavana viikonloppuna appivanhemmat ilmoittaa uuden osoitteensa eli sen homeasunnon.

Meni puoli vuotta ja soittivat että pitää mennä auttamaan heidät pois sieltä ja hankkia heille asunto.

Tällaista.

Ap

No onko tuo nyt niin kamalaa? Itse ainakin autan vanhempiani, jos apua tarvitsevat. Olen erikseen vielä sanonut, että soittakaa sitten, jos apua tarvitsette. 

Ensinnäkin nämä eivät ole minun vanhempani ja toisekseen eihän se ole mitään avun pyytämistä, että jatkuvasti sössii ja sitten heittäytyy avuttomaksi ja vinkuu, miten vanhaa vanhempaa ei saa hylätä hädän hetkellä.

Ja tosiaan itse ei tehtäisi enää mitään, vaan mäkätettäisiin sivusta sille joka niitä asioita hoitaa.

Voisin jollain tavoin ymmärtää jos kyse olisi oikeasti vanhoista ihmisistä, mutta 50-60-vuotiaiden pitää jo oman tulevaisuutensa takia yrittää pitää aivonsa ja voimansa kunnossa.

ap

Ovatko he jotenkin kehitysvammaisia? Tuon ikäiset ovat yleensä vielä ihan skarppeja työelämässäkin ja samalla hoituu muutkin asiat. Tuntin itseni nuoreksi vielä 50-vuotiaana. 

Odottaako he edes varsinaisesti apua vai pikemminkin sitä että te passaatte ja palvelette heitä? Apu ja palveleminen on kaksi ihan eri asiaa.

Jos Sinä haluat auttaa vanhempiasi, niin se on Sinun valintasi. Muista kuitenkin, että kaikki eivät halua, ehdi, jaksa tai pysty auttamaan vanhempiaan eri syistä!

Monelle on todella rasittavaa, kun omat vanhemmat tai appivanhemmat soittelevat ja viestittelevät jatkuvasti ja häiritsevät kotirauhaa. Ja joillakin vanhemmat tai appivanhemmat ovat avuttomia, uusavuttomia, mukavuudenhaluisia, laiskoja, vanhoja, raihnaisia tai sairaita.

Kotiin saa apua rahalla. Vanhukset saavat kotiinsa kotiapua, siivousta, lumenluontia, nurmikonleikkuuta ja remonttiapua tilaamalla alan yrittäjän töihin ja maksamalla työstä palkan. Lääkäriin pääsee linja-autolla, taksilla tai palvelutaksilla. Ruokaostokset ja apteekkiostokset voi tilata kaupasta ja apteekista kotiintoimituksella kotiin asti. Viikkosiivouksen voi tilata kotipalvelualan yritykseltä. Tietokonetta voi opetella käyttämään ilmaiseksi kirjastossa. Tietokoneen ja älylaitteiden käyttööön saa kirjastosta maksutonta digiopastusta. Vanhus voi hankkia itselleen yksinkertaisen näppäinpuhelimen, jota osaa käyttää. Monesta kotiin ostettavasta työstä saa myös kotitalousvähennyksen verotukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muista arvostelusi, kun itse vanhenet ja/tai tulet olemaan jossain elämäsi aikana avun tarpeessa. Toivottavasti saat ? miniän tms , joka ajattelee samalla tavalla, kun sinä nyt.

Vanhuskaan harvemmin tarvitsee neuvoja tai sitä että häntä autetaan tavalla jota hän ei hyväksy. Ongelmissa useinkin riittää se että kuuntelee ja ehkä se että toinen vähän johdattelee löytämään itselle sopivat ratkaisut.

Niin. Esimerkiksi tämä homeasunto.

Me ajoimme kesken kesäloman katsomaan sitä ennen kuinhe vuokrasivat sen.

Tarkistimme sen ja sanoimme että älkää helvwtissä tätä vuokratko.

Ajettiin takaisin kotiin, palattiin töihin ja seuraavana viikonloppuna appivanhemmat ilmoittaa uuden osoitteensa eli sen homeasunnon.

Meni puoli vuotta ja soittivat että pitää mennä auttamaan heidät pois sieltä ja hankkia heille asunto.

Tällaista.

Ap

No onko tuo nyt niin kamalaa? Itse ainakin autan vanhempiani, jos apua tarvitsevat. Olen erikseen vielä sanonut, että soittakaa sitten, jos apua tarvitsette. 

Mielestäni tässä on kysymys vallankäytöstä ja vanhemmat toimivat noin, koska voivat. Anoppisi on vain 5 vuotta vanhempi kuin minä eikä tulisi mieleenkään, että viiden vuoden kuluttua soittelisin pojaltani neuvoja tai apuja noissa asioissa. 

He yrittävät kontrolloida elämäänne. Puhukaa nyt ainakin miehesi kanssa asiat selväksi ja sopikaa joku yhtenäinen linja, miten hoidatte asiat appivanhempiin päin. Tuo käytös nimittäin tulee pahenemaan. 

Tästä on nyt aikaa jo kolmekymmentä vuotta, mutta äitini teki tuota samaa. Hän oli tehokas sairaanhoitaja, joka oli kykenevä elvyttämään ja pelastamaan ihmisiä onnettomuuksien keskeltä, mutta heittäytyi avuttomaksi jossain täysin älyvapaissa asioissa. Esimerkiksi soitteli minulle 500 kilometrin päähän opiskelupaikkakunnalleni, ettei ole voinut ikkunoita pestä, kun en ole tulossa ottamaan verhoja pois ja muuta yhtä typerää. 

Ap, appivanhempien käytös ei ole ok ja se tuskin tulee muuttumaan. Nyt voitte päättää jatkossa kuinka paljon olette valmiita osallistumaan appivanhempien elämään, niin ettei se rasita teidän elämäänne liikaa. Toisia ei voi muuttaa, joten voitte ainoastaan muuttaa omaa toimintaanne ja sopia miehen kanssa yhteisen linjan siihen miten toimitte. Päävastuu toiminnastanne ja rajojen asettamisesta on miehen vastuulla, sillä kyseessä on hänen vanhempansa. Kuinka usein haluatte olla tekemisissä appivanhempien kanssa, kun tiedätte että se on kuormittavaa? Puhelimeen ei ole pakko vastata aina, viesteihin ei ole pakko vastata heti, ja vierailuja ei tarvitse tehdä useammin kuin jaksaa (välimatka). Omalla käytöksellänne voitte opettaa appivanhemmille, että palaatte asiaan esim. muutaman päivän sisällä, jolloin teitä ei kannata pommittaa yhteydenotoilla jatkuvasti. Tai kerrotte että jutellaan taas perjantaina, jolloin sitä ennen ei kannata soitella. Tai sanotte että jos on kiireellistä asiaa, niin kannattaa laittaa tekstiviesti ja asia. Tai kerrotte että olette tulossa seuraavan kerran kylään x ajan päästä, jolloin voitte auttaa niissä asioissa jotka eivät ole selvinneet sitä ennen. Appivanhemmat tuskin pitävät muutoksista ja saattavat kiukutella niitä vastaan, mutta ajan myötä tulette saamaan lisää tilaa ja appivanhemmat oppivat oma-aloitteisemmiksi tai hyödyntämään muiden apua. Tsemppiä jatkoon!