Lue keskustelun säännöt.
Sain keskenmenon - ystävä tuli raskaaksi ja allekirjoittaa viestinsä rvX+x
04.10.2006 |
ja mua jotenkin masentaa aina kun luen niitä posteja. Itse yritän juuri lopettaa raskausviikkojen laskemisen, tai siis sen ajattelemisen, että tässä ei ollakaan energisessä keskiraskaudessa, vaan raskaus loppui ja meille ei tule vauvaa. Tietysti olen tosi iloinen ystävän puolesta, vauvaa on heillekin yritetty pitkään, mutta silti surettaa. Tuntuu siltä että pakkoko sitä on alleviivata sitä omaa raskauttaan koko ajan, mutta toisaalta en haluaisi olla pikkumainen ja sanoa asiasta. Kuitenkin itse vähän välttelin sitä oman raskauden mainitsemista joka viestissä, kun tiesin että heilläkin kovasti yritetään. Huoh. Olenko pikkumainen? Voinko pyytää että jättäisi edes muutamaksi viikoksi ne raskausviikkonsa pois sieltä nimen perästä, kyllä minä ainakin muistan että hän on raskaana (ja minä en). Vai pitäisikö vain olla hiljaa ja antaa toisen iloita?
Kommentit (52)
Minulta on kuollut monenmonta läheistä ihmistä.
Miksen minä (helvettivie) saa sitten olla katkera kaikille elämästä ja terveydestä muistuttaville ihmisille, jos kerran jostain raskausviikoista saa jo ystävälle skitsahtaa? Ihan totta, maailma ei pyöri teidän ympärillänne, sen enempää kuin minunkaan.
En tiedä, mutta minä olen sellainen ihminen, että en pidä säälittelystä. En pitänyt siitä, että keskenmenojeni jälkeen jotkut ystävät pidättäytyivät puhumasta lapsistaan tai raskauksistaan, koska silloin olisin saanut eriarvoisen kohtelun. Ihan parhaiten pääsi elämään takas kiinni siten, että jatkoi kaikkea " normaalia" . En tietenkään tarkoita, että täytyisi varta vasten hehkuttaa juuri keskenmenon saaneelle ihmiselle raskausuutistaan, mutta ei siitä tarvitse mielestäni vaietakaan. Ja jos joku ei puhu ystäviensä kanssa raskaudesta sen enemmän kuin " Olen raskaana" , ja lapsen syntyessä " Meille syntyi lapsi" , niin kenenkäs kanssa niistä raskausasioista sitten puhutaan?
En tahallaan loukannut ap:ta, mutta tuskin on loukannut ap:n ystäväkään. Ehkä on vain ajatellut olla eristämättä ap:ta elämästään hänen suuren surunsa vuoksi? Näinhän siinä kävisi, monet raskaana olevat puhuvat raskaudestaan hyvinkin paljon, ja siinä tippuvat kyydistä monet, joiden kanssa raskaudesta ei voikaan keskustella..
t. 4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sama missä elämäntilanteessa viestin vastaanottaja on, kun tuollainen viestien allekirjoittaminen (muualla kuin jollakin vauvaodotuspalstalla) on ihan naurettavaa. On se kumma, jos ei oma nimi riitä, vaan pitää tuolla lailla päivän tarkkaan julistaa raskauttaan. Ei oikein kypsää toimintaa.
ja itseä pelottaa ja jännittää ja on huono olo jne.
Itse en laittaisi, mutta suotakoon nyt tietty tohkeus.
eri asia kuin sääliminen. Samoin hyvät tavat on asia erikseen.
Keskenmeno on itselle vieläkin kova paikka, vaikka siitä tulee nyt vuosi. Uutta raskautta ei ole suotu. Ehkä vielä suurempi on pelko lapsettomuudesta. Hinnat hoitoihin ovat päätähuimaavat, jäävät siis varmaankin kokeilematta.
Kaverini saavat iloita raskauksistaan tottakai, mutta veistä haavassa on turha kääntää. Sen he tietävät itsekkin.
Miksi tällä palstalla abortti tuomitaan murhaksi, mutta keskenmeno on vaan jonkin solumöykky, jonka pitikin mennä kesken. Turha siihen jäädä suremaan. Kaksinaismoralismia!
Minäkin olen menettänyt kolme läheisintä ihmistä peräkkäin. Kun vietin joulun keskellä kuolemaa ja yksinäisyyttä, ei kukaan varonut puhumasta omasta lämpimästä ja perhepiirissä vietetystä joulustaan, päinvastoin. Ei olisi tullut mieleenkään vaatia hyssyttelyä.
Niin kamalaa kuin lapsettomuus onkin, se on vain ongelma muiden joukossa. Siksi juuri kyselen, mikä siitä tekee niin erityisen ongelman, että ihmisten pitäisi nielaista oma ilonsa ja elämänsä ettei toinen loukkaannu. Elämä jatkuu tuli lasta tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että josko sillä kuittauksen laittajalla on ollut muuten vaikeaa. Ei ole töitä, koulutus tökkii, tai jokin muu ja se kuittaus on enemmänkin itselle vain tapa sanoa, että jokin on onnistunut toistaiseksi.
Joo, siis ymmärrän että ystävälleni tämä raskaus on todella tärkeä ja pitkään pitkään yritetty ja varmasti täyttää koko hänen mielensä. Iloitsen kovasti hänen puolestaan ja odotan ihan varmasti mukana sen mitä ystävä nyt voi :-) Enkä tuota allekirjoitustakaan ihmettele, kun on tutustuttu niissä merkeissä. Molemmilla on jo lapsia ennestäänkin ja hän teki positiivisen raskaustestin vähän keskenmenoni jälkeen. En varmaan ihan oikeasti voisi sanoa hänelle asiasta, enkä pahoittaa hänen mieltään, koska tämä raskaus on todella hänellekin erittäin odotettu ja yritetty - minä taas tulen raskaaksi helposti.
Mutta juuri nyt, ehkä juuri tänään kun olisi ollut neuvolalääkäri, se vain sattui vähän liikaa. Enkä usko että hän edes oikein tietää kuinka paljon minua vielä surettaa, vaikka keskenmenosta on jo viikkoja. Kai minä silti jotenkin olisin toivonut että hän hienotunteisesti olisi muistuttamatta omasta raskaudestaan. Ehkä olen vähän yliherkkä ja neuroottinen, koska itse raskaana ollessani ennemminkin yritin välttää ylenpalttista riemuitsemista ja raskauden mainitsemista silloin, kun se ei erikseen tullut puheeksi, koska tiesin että hän oli (hyvässä mielessä) kateellinen, ja olisi itsekin halunnut olla raskaana. Eli juuri sitä, että ei heiluttele sitä toiselle tuskallista asiaa nenän edessä. Huomioimista.
Eli kyllä, omassa päässä tämä asia on käytävä läpi ja sitä vähän helpottaa ruikutus anonyyminä :-/
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin ei se kuittauskaan ollenkaan kummalliselta tunnu!
tunnistaa omatkin heikkoutensa. Onnea matkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Minulta on kuollut monenmonta läheistä ihmistä.
Miksen minä (helvettivie) saa sitten olla katkera kaikille elämästä ja terveydestä muistuttaville ihmisille, jos kerran jostain raskausviikoista saa jo ystävälle skitsahtaa? Ihan totta, maailma ei pyöri teidän ympärillänne, sen enempää kuin minunkaan.En tiedä, mutta minä olen sellainen ihminen, että en pidä säälittelystä. En pitänyt siitä, että keskenmenojeni jälkeen jotkut ystävät pidättäytyivät puhumasta lapsistaan tai raskauksistaan, koska silloin olisin saanut eriarvoisen kohtelun. Ihan parhaiten pääsi elämään takas kiinni siten, että jatkoi kaikkea " normaalia" . En tietenkään tarkoita, että täytyisi varta vasten hehkuttaa juuri keskenmenon saaneelle ihmiselle raskausuutistaan, mutta ei siitä tarvitse mielestäni vaietakaan. Ja jos joku ei puhu ystäviensä kanssa raskaudesta sen enemmän kuin " Olen raskaana" , ja lapsen syntyessä " Meille syntyi lapsi" , niin kenenkäs kanssa niistä raskausasioista sitten puhutaan?
En tahallaan loukannut ap:ta, mutta tuskin on loukannut ap:n ystäväkään. Ehkä on vain ajatellut olla eristämättä ap:ta elämästään hänen suuren surunsa vuoksi? Näinhän siinä kävisi, monet raskaana olevat puhuvat raskaudestaan hyvinkin paljon, ja siinä tippuvat kyydistä monet, joiden kanssa raskaudesta ei voikaan keskustella..
t. 4
Et todellakaan ole. Jos joltakin on vaikkapa isovanhemmat kuolleet, niin on minusta todella epäasiallista kommentoida asiaa sanomalla vaikkapa, että onneksi minun isovanhempani elävät. Parempi ratkaisu olisi pahoitella tilannetta. Samalla tavalla, minusta ei asiallista mainostaa raskausviikkojaan keskenmenon kokeneelle sähköpostin allekirjoituksena. Muutenhan tuo idea on ihan hauska ja voisin jopa itsekin sitä käyttää, mutta sen verran minut on hyvin kasvatettu, etten rupea suolaa hieromaan toisten haavoihin.
Eikä tässä ole kukaan maininnutkaan siitä, etteikö lapsistaan tai raskauksistaan saisi puhua. Miksi siis taas tästä asiasta jankkaat? Saa ja pitääkin puhua omista raskauksistaan ja lapsistaan, mutta hienotunteisuus on säilytettävä. Edelleen, lue Fletchin erinomaiset vertaukset. Ei tulisi mieleenkään alkaa hehkuttaa oman parisuhteen erinomaisuutta kaverille, joka on juuri eronnut.
3
Siis oikeasti, raskausjutut eivät hirveästi kiinnosta kuin muita juuri samalla hetkellä raskaana olevia. Sama pätee muuten esim. työjuttuihin. Ei ketään kiinnosta kuunnella ihmistä, joka puhuu vain työstään, lapsistaan, raskaudestaan tms. Siis tottakai raskaudestaan saa mainita, mutta on huonoa käytöstä pitkästyttää muut jaarittelemalla vain yhdestä aiheesta tai tosiaan vääntää veistä haavassa. Siksi on kiva, että on muutamia juuri samassa elämäntilanteessa, samassa työpaikassa tai samaa harrastava ystävä, joiden kanssa voi jakaa tämän erikoismielenkiinnonkohteen. Jos sellaista ei muuten ole, niin nykyisin netistä löytyy hyvin vertaisfoorumeita. mutta samalla pitää ymmärtää, että muita ei oikeasti ihan hirveästi kiinnosta kuinka monta kertaa minuutissa se odottamasi vauva potkii, mitä vaippamerkkiä se puolivuotiaasi käyttää tai paljonko syö, minkä uuden hilavitkuttimen asensit juuri tietokoneeseesi tai miten työkaverisi ei ikinä tuomatkalaskukuittejaan ajoissa kirjanpitoon.
Ja tosiaan toiselle potentiaalisesti aroissa aiheissa voi hyvin noudattaa erityistä varovaisuutta, ei siitä kenenkään päivä pilalle mene. jos se keskenmenon kokenut ystävä siitä huolimatta erityisesti haluaa tietää, minkä väristä virtsasi on tässä vaiheessa raskautta tms., hän voi itse ottaa sen puheeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avainasia tässä taitaakin olla se, että raskausviikkojen MAINITSEMINEN ei ole minun mielestäni mitään hehkutusta, menee samaan kategoriaan normaalin lapsista / raskaudesta / perheestä puhumisen kanssa.
terkuin 4
Vierailija:
Avainasia tässä taitaakin olla se, että raskausviikkojen MAINITSEMINEN ei ole minun mielestäni mitään hehkutusta, menee samaan kategoriaan normaalin lapsista / raskaudesta / perheestä puhumisen kanssa.terkuin 4
Tämä voi tulla monelle odottavalle äidille järkytyksenä, mutta useimpia ihmisiä ei kiinnosta ne raskausviikot. Lähinnä niillä kai on merkitystä odottaville vanhemmille itselleen. Ei minua ainakaan kiinnosta, onko nyt menossa 32+5 vai 32+6.
Avainasian taas minun mielestäni on se, että ihmisten tulisi toimia hienovaraisesti joissakin tilanteissa.
4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli yhtä kuin raskausviikkojen mainitseminen. Tilanteessa, jossa ystävykset ovat alunperin tavanneetkin raskaushaaveiden ja lapsiasioiden merkeissä. Vertaukset hieman ontuvat.
Kokonaan toinen asia olisi jos ystävä olisi heittänut jotakin ' onneksi minä olen raskaana' kuten kolmonen onnahtelevassa isovanhempi-jutussa vertasi.
En toki uskokaan olevani ainoa ihminen, joka on menettänyt läheisiä.
Mutta näytän olevani harvinainen siinä mielessä, että en ole vaatinut itselleni mitäin silkkihansikkain tapahtuvaa kohtelua keskenmenojeni jälkeen. Vertauksesi isovanhempien kuolemasta oli mielestäni vähän tökerö, koska raskausviikkojen ilmoittaminen keskenmenon kokeneelle tuskin tarkoittaa aivan tuota (" no onneksi minun sikiöni voi hyvin, lälläslää" ). Ei pidä olla liian herkkis, elämä ei ole aina niin reilua..
ei sitä voida verrata.
Taas tästä tuli kilpailu, että kuka on kokenut eniten paskaa.
Empatia on monelta puuttumaton kyky. Tottakai elämä jatkuu ja sen pitääkin jatkua. En puhuisi lapsettomuudesta pelkästään ongelmana, vaan se voi monille olla elämää jarruttava asia. Tietenkin sitä elää ihan normaalisti kuten aiemminkin, kuitenkin sisällä tuntien surua.
Vierailija:
Minäkin olen menettänyt kolme läheisintä ihmistä peräkkäin. Kun vietin joulun keskellä kuolemaa ja yksinäisyyttä, ei kukaan varonut puhumasta omasta lämpimästä ja perhepiirissä vietetystä joulustaan, päinvastoin. Ei olisi tullut mieleenkään vaatia hyssyttelyä.Niin kamalaa kuin lapsettomuus onkin, se on vain ongelma muiden joukossa. Siksi juuri kyselen, mikä siitä tekee niin erityisen ongelman, että ihmisten pitäisi nielaista oma ilonsa ja elämänsä ettei toinen loukkaannu. Elämä jatkuu tuli lasta tai ei.
Se, että sinä jaksat kuunnella muiden hehkutuksia lämpöisestä perhejoulusta, ei tarkoita sitä, että muut menetyksen kokeneet jaksaisivat. Samaa kaavaa voit soveltaa lapsettomuuteen ja muihinkin elämän kriisi- ja ongelmatilanteisiin.
3
Kuka niin väitti? Tässä ihmetellään, miksi lapsettomuus menee ylitse muiden murheiden. Ja miten raskausviikkojen kiinnostavuus liittyy alkuperäiseen aiheeseen?
MIKSI erityistä hienotunteisuutta pitäisi soveltaa juuri lapsettomuuden kohdalla kun sitä ei muissakaan asioissa sevelleta tuossa laajuudessa?
Se vain osoittaa erittäin huonoa tilannetajua.
3