Jonkinlainen luovuttaminen 47-vuotiaana?

Olen 24v ja tuollainen. Vietän aikaa suurimmaksi osaksi kotona ja urheilen ja opiskelen. Ei mitään suuria haaveita elämälle, jos koulutuksen mukaisen työpaikan saisi.

Olen 30 ja luovuttanut. Tajusin viimeisimmässä työssäni että olen niin jumissa kaikilla elämän osa-alueilla että häpeän ja inhoan itseäni. Seksistä en ole koskaan kiinnostunut ja olen aseksuaali neitsyt, mutta haluaisin rakkautta täynnä olevan parisuhteen. Some ei aiheuta paineita, mutta koen olevani todella yksinäinen.

Tuo "oman laatikon ulkopuolelle meneminen" auttaa vain, jos laatikko on se ongelma. Eli jos ihmisellä on jo luutuneet rakenteet ja rutiinit olemassa.

Itse puolestani taisin jo aikaisemmissa kriiseissä rikkoa ne laatikot: jätin varman alan ja lähdin haihattelemaan kiinnostusteni perässä ja opiskelin asioita, jotka ei työllistä. Juoksin jonkin "henkisen kasvun" perässä. Siinä sivussa avioliitto kaatui jne.

Nyt uudessa suhteessa ja koronan myötä olen ekaa kertaa pysähtynyt. Laatikossa on mukavaa. Pihan eläinten tarkkailu, käveleminen luonnossa, lukeminen ja taiteen tekeminen riittää.

Toi "valaistuminen" tai "muumioituminen" taitaa koskea koko kansaa.

Jenkeissä oli touhu ihan erilaista: siellä ihmiset innostuu liikaakin kaikenlaisesta hömppähumpasta, jopa myöhäiskeski-ikäiset.

Myöhäiskeski-ikäisilläkin on suuria unelmia ja kova tarve onnistua.

Kun tulin Suomeen, niin ihmettelin mihin "korpifilosofien" maahan tulin.

Yksi jenkkiläinen horoskooppiharrastaja sanoi mulle kerran, että suomalaiset on teosofien mukaan "vanhoja sieluja". Eli me emme jaksa innostua asioista niin kuin jenkit, koska jenkit on "teini-ikäisiä sieluja". Siksi jenkkikulttuuri vetoaa juuri nuoriin. Siksi jenkeillä on valtavasti energiaa ja valtava draivi päällä.

Kun jenkki haaveilee, hän haaveilee isosti: hulppea lukaali, hienot autot, luksusmerkkejä ja muita statussymboleja ja valtaa.

kun suomalainen haaveilee, se on tyyliin oma mökki ja sauna järven rannalla koivikossa kaukana pahasta maailmasta tai sitten lekottelu kanarialla auringossa palmujen huojuessa.

Jenkki haaveilee olevansa suuri ja tärkeä ihminen "pöhinän" keskipisteessä, kun suomalaista stressaa ylimääräinen turha pöhinä ja pörräys ja kintereillä kulkevat jees-miehet.

Mun mielestä jo suomalaiset nuoretkin ovat individualisteja, itsenäisiä omien polkujen kulkijoita, verrattuna jenkkinuoriin, he ovat myös paljon pragmaattisempia.

Anteeksi, että sanon ääneen, mutta tuossa ”seesteisessä” iässä olevat ovat työpaikoilla niitä vähän laiskoja ja kaikkialla itsekkäitä. Valittavat helposti ja ovat nuivia. Sisäistä rauhaa, en usko. Se on varmaan joku murrosvaihe? Vaihdevuosien lähestyminen. Kun pääsee nimittäin viidenkympin yli, monet kehittyvät vielä huimasti ja innostuvat taas uudelleen.

Vaihdevuosi-ikäinen nainen on hedelmätön ja biologinen turhake.

50 v on se vaihdevuosi hetki jolloin huomaa että mitään ei voi vanhuus alkaa ja toisaalta yllättää että on elänyt niin vanhaksi.Yleensä vanhetessa luonto tulee tärkeämmäksi kuin muut asiat ennen kuolemaansa haluaa nähdä vielä kukkia puita taivasta tähtiä kasveja ja näkee myös että elämä jatkuu tulee uutta.Kyllä luopumista on myös surettaa niiden puolesta joilla on varastettua tavaraa eivät päästä irti millään niistä joten heidän kuolema voi olla hankala nimittäin synnin lisäksi jos on kiinni muiden tavaroissa ei edes omissaan.....hups faarao yrittää ottaa mukaansa toisten tavaroita.

Vierailija kirjoitti:

Vaihdevuosi-ikäinen nainen on hedelmätön ja biologinen turhake.

Vaihdevuosi ikäinen mies on riippuvaa lihaa rypistyy kuin rusina eikä mikään enää toimi muu kuin huohotus.

Joo. Minä tosin olen kaikkea muuta paitsi helpottunut, koska tällä asenteella tulee menemään ikuisuus ennen kuin valmistun yliopistosta.

N19

Onko joku joskus tavannut huimasti kehittyneen ja uudelleen innostuneen yli 50-vuotiaan ihmisen??? Yli 50-vuotiaat ovat - harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta - elämäänsä kyllästyneitä valittajia, mukavuudenhaluisia, veteliä, laiskoja ja välttelevät omalle epämukavuusalueelleen joutumista kaikin tavoin. Työpaikoilla ikääntyvät ja ikääntyneet sairastelevat paljon ja on "sairauslomia" ja omia lomia. Kaavoihin kangistuneita ja eivät halua opiskella uusia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, että sanon ääneen, mutta tuossa ”seesteisessä” iässä olevat ovat työpaikoilla niitä vähän laiskoja ja kaikkialla itsekkäitä. Valittavat helposti ja ovat nuivia. Sisäistä rauhaa, en usko. Se on varmaan joku murrosvaihe? Vaihdevuosien lähestyminen. Kun pääsee nimittäin viidenkympin yli, monet kehittyvät vielä huimasti ja innostuvat taas uudelleen.

Itse ole 37 vuotias nainen viihydyn näissä kinesteettisissa perushommissa. Enään keskityn pätkittäisiin töihin rakkaisiin harrastuksiini. Pieniin unelmien saavuttamisiin. Lapseni elämän seuraamiseen ja ohjaamiseen. Parisuhderintamamalta en odota mitään, kun se polku on kerran nähty.

Tänä vuonna täytän 45 ja odotan vain eläkettä.

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu. Ikää on 49v. Olen hirvittävän alakuloinen.

Ei muuta kuin eläkettä alat hamuamaan. Minä jouduin sairauslomalle vuodeksi 50-vuotiaana. Sen jälkeen pari vuotta kuntoutustuella ja sitten jouduin eläkkeelle. Voi sitä onnea ja autuutta, kun eläkepäätös tuli. Nyt olen nauttinut hiljaisesta ja rauhallisesta elämästäni. Olen neuvonut kaikkia ystäviäni, että jääkää eläkkeelle heti, kun se on mahdollista. Tulot tietysti tippuu, mutta kyllä sitä hengissä pysyy. Tämä on ihanaa, tulkaa perässä.

Sama tunne, tuntuu etten ole saanut elämältä mitään. Ei miestä, perhettä eikä lapsia. Kaikki läheiset on kuolleet, ei ole yksinkertaisesti ketään. Olen yrittänyt keskittyä itseeni ja tehdä sitä mikä hyvältä tuntuu mutta korona-aika on vienyt kaikki mieleiset tapahtumat.

N45

"Seniili thaimaa eläke" Voi kun löytäisi naisen joka saisi sukat pyörimään jalassa ja innostuisi rinkan kantamisesta.

Monta vuotta häntä arvostettiin

Kunnes kerran kävikin niin

Että poltti kaikki miljoonansa

Vihoviimeiseen seteliin

Nauroi kauan ja makeasti

Katsoi kansaa ja nauroi niin

Katsoi kansa häneen kyynelsilmin

Ja hänet miltei lynkattiin

Minä en ole tohtori kummoinen

Mutta tiedänpä sentään sen

Että päällisin puolin on potilas

Lähes täysijärkinen

Hän sanoo ettei tahdo edes olla tätä rotua

Kun muu väki hississä monistuu hän

Selän kääntää ja katoaa

Tätä joutilasta kavahtakaa

on säröjä sielussaan

Ei vaadi, tahdo, kadehdi,

ei kumarra mitään johtajaa

Tätä joutilasta kavahtakaa,

se ei kuulu maailmaan

Vain laiskan läksyjä kantaa

ja niitä kalloosi kaivertaa

Lapsi joka usein hymyilee silmissänne on suloinen

Vaan jos nauraa vanhalla iällä niin on vajaaälyinen

Minä en ole tottunut suremaan vaikka potilaat pois kuolee

Mutta käypää rahaa jos poltetaan se ajatus kyllä häiritsee

Tätä joutilasta kavahtakaa on säröjä sielussaan

Ei vaadi, tahdo, kadehdi, ei kumarra mitään johtajaa

Tätä joutilasta kavahtakaa, se ei kuulu maailmaan

Vain laiskan läksyjä kantaa ja niitä kalloosi kaivertaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaako kulli enää teitä?

Ei kiinnosta. Ei miehet eikä kullit. Sekin on hieno juttu tässä viittäkymppiä lähestyessä.

AMEN!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaako kulli enää teitä?

Ei kiinnosta. Ei miehet eikä kullit. Sekin on hieno juttu tässä viittäkymppiä lähestyessä.

AMEN!

Koska teitä oikeasti kiinnosti muu kuin elättäjä? Yllätys, miehet haluavat seksiä ja miksi miehiä lievästi sanottuna harmittaa.

Vierailija kirjoitti:

Sama tunne, tuntuu etten ole saanut elämältä mitään. Ei miestä, perhettä eikä lapsia. Kaikki läheiset on kuolleet, ei ole yksinkertaisesti ketään. Olen yrittänyt keskittyä itseeni ja tehdä sitä mikä hyvältä tuntuu mutta korona-aika on vienyt kaikki mieleiset tapahtumat.

N45

Niinpä. Olen saman ikäinen ja ihan samat fiilikset sillä erotuksella ettei yksin ole enää aikoihin ennen koronaakaan kiinnostanut mennä mihinkään tapahtumiin vaan kiintiö sen sortin itsellistä elämäntapaa on jo täynnä. Lisäksi tämä korona-aika on oikein kunnolla läväyttänyt silmille sen kuinka yksin on eikä itsellä ole oikeastaan mitään odotettavaa edes siinä, että pandemiasta joskus eroon päästäisiin. Mikään kun ei muutu miksikään. Samaan aikaan on tullut täydellinen tietoisuus siitä, että itselle aidosti oikeanlainen elämä olisi sisältänyt puolison ja oman perheen.

Siinä iässä on jo hyvä tajuta, että elämä alkaa olla ohi.