Lue keskustelun säännöt.
Jonkinlainen luovuttaminen 47-vuotiaana?
06.04.2022 |
Olen viime aikoina huomannut, että olen todella muuttunut elämään suhtautumisessa. Minulla ei ole enää unelmia, haaveita tai tavoitteita.
Töissä käyn jotta saan rahaa. En halua oppia uutta, ei ole mitään paloa enää sellaiseen. Työni teen miten pitääkin, mutta kehittäkööt nuoremmat firmaa ja kouluttautukoot lisää.
Toisaalta koen oloni helpottuneeksi. Enää ei tarvitse tehdä "mitään". Nyt saan vaan olla ja yrittää nauttia elämästä. Helppoa se ei ole koska minulla niin paljon ollut viime vuosina vastoinkäymisiä :(
Onko minulla kohtalotovereita?
Kommentit (283)
Samoja tuntemuksia viime aikoina kuin aloittajalla. Olen kuitenkin aloittajaa paljon vanhempi, pian 62-vuotias. Työuraa vielä vuosia jäljellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla tämä on tapahtunut vain parisuhteiden osalta. Sinkkuna ikuisen kauan ja joka päivä opin lisää miesten tyhmyydestä ja pelkän reiän perässä juoksemisesta. Se tuntuu koko ajan typerämmältä. Eli seksistä ja miehistä olen luopunut, masturbointi silloin tällöin riittää minulle, Mutta muuten olen kyllä innostunut elämästä ja mielellään opin uutta ja tapaan uusia ihmisiä. Tosin luonto, henkisyys ja yksinkertainen elämä on tullut tärkeämmäksi. Ehkä se johtuu tästä korona-ajastakin. t. N 47v
Jooga nainen isolla J kirjaimella, kristalli siellä ja enkeli täällä. Pahoittelut jos meistä miehistä joku ei osannut tyydyttää sinua. Ja pahoittelut että toiset meistä miehistä edelleen metsästää hyvää seksiä, voi meitä urpoja.
Tämänkaltaisiin ajatuksiin on usein syynä urautuminen esim. vuosia samaa työ- ja perhe-elämää samoissa ympyröissä. Joskus sitä ajattelee, että taas meni yksi lukio tai yläaste ajanjakso elämässä kuin siivillä ja niissä tutuissa kaavamaisissa jutuissa. Mitä kaikkea siinäkin ajassa voisi tehdä, matkustaa ja harrastaa, mutta usein mm. työ vie omasta ajasta sen parhaimman osan ja energiasta terän....
kyllä 47veenä alkaa elämä olemaan jo ohitse.ihan turha haaveilla enään mistään.itse saan lohtua sentäs viinapullosta :/
Nyt vasta elää yli 50 kun ei ole enää ulkonäkö keskeisyyttä ja saa olla ihan oman itsensä näköinen vanheneva akka kenenkään kiinnittämättä mitään huomioo eikä miehet enää ahdistele. Saa kulkea ihan rauhassa miesten kiinnittämättä huomioo. Eikä saa enää miehiltä arvostelua onko liian lihava vai ei kropastaan kun ennen sai aina arvostelua niin kuin olisi ollut kaupan jos yksin meni minne tahansa.
Onneksi viallinen kroppani kelpasi yhdelle miehelle jolla itselläkin oli ulkonäkö vika niin ettei ollut onhelmia perustaa elämäämme yhteen ja mielenkiintoinen elämä meillä on ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se**ksielämä EI ole kiinnostanut enää vuosikausiin. Kun nainen täyttää 45, niin sitä naista lakkaa kiinnostamasta. Sänky on olemassa lepoa ja nukkumista varten.
Selibaatti on muuten oikein mukavaa ja miellyttävää, myös parisuhteessa. Suosittelen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaako kulli enää teitä?
No sun ei. Mieheni kulli kyllä.
Olen miehesi.
En itse pidä tuota luovuttamisena, sillä ei paremman tavoittelun ja kunnianhimon tarvitse olla mikään elämän perusoletus. Jos osaa olla tyytyväinen nykyhetkeen ja ottaa rennosti, niin mielestäni silloin on oppinut elämästä jotain oleellista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämänkaltaisiin ajatuksiin on usein syynä urautuminen esim. vuosia samaa työ- ja perhe-elämää samoissa ympyröissä. Joskus sitä ajattelee, että taas meni yksi lukio tai yläaste ajanjakso elämässä kuin siivillä ja niissä tutuissa kaavamaisissa jutuissa. Mitä kaikkea siinäkin ajassa voisi tehdä, matkustaa ja harrastaa, mutta usein mm. työ vie omasta ajasta sen parhaimman osan ja energiasta terän....
En minä ainakaan enää ole innostunut matkustamisesta ja isoissa määrin harrastamisestakaan. Lasten takia tulee lähdettyä, mutta kun he aikanaan muuttavat niin tuskin sitten enää innostun. Ja olen siis nuorena matkustanut paljon. Vuosia, jos kaikki matka-ajat lasketaan yhteen. En koe, että työelämä on tähän innottomuuteen syynä.
Suurimmalla osalla ei varmaan ole lapsia jos noin toivottomalta tuntuu. Velana varmaan kaikki se mitä haluttu jo nähty. Tässä kohtaa perheelliset yleensä pikku hiljaa ”vapautuu” perheen hoitamisesta, kun lapset lähtevät maailmalle ja alkaa uudelleen se varsinainen oma elämä, kun voi taas tehdä mitä lystää. Odotan sitä innolla, vaikka olen tyytyväinen nykyiseenkin elämäntilanteeseen.
N46
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tota on että kaikkeen kyllästyy kun sitä alkaa liikaa olemaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko joku joskus tavannut huimasti kehittyneen ja uudelleen innostuneen yli 50-vuotiaan ihmisen??? Yli 50-vuotiaat ovat - harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta - elämäänsä kyllästyneitä valittajia, mukavuudenhaluisia, veteliä, laiskoja ja välttelevät omalle epämukavuusalueelleen joutumista kaikin tavoin. Työpaikoilla ikääntyvät ja ikääntyneet sairastelevat paljon ja on "sairauslomia" ja omia lomia. Kaavoihin kangistuneita ja eivät halua opiskella uusia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, että sanon ääneen, mutta tuossa ”seesteisessä” iässä olevat ovat työpaikoilla niitä vähän laiskoja ja kaikkialla itsekkäitä. Valittavat helposti ja ovat nuivia. Sisäistä rauhaa, en usko. Se on varmaan joku murrosvaihe? Vaihdevuosien lähestyminen. Kun pääsee nimittäin viidenkympin yli, monet kehittyvät vielä huimasti ja innostuvat taas uudelleen.
Et varmaan ehkä vielä ymmärrä, että miltä se tuntuu, kun alkaa olla vaivoja ja sairauksia. Jaksaminenkaan ei ole enää sama kuin nuorena. Uuden oppiminen hitaampaa. Minusta työelämä voisi jotenkin tulla vastaan ettei 50-vuotiaana tarvisi pystyä samaan kuin 25-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurimmalla osalla ei varmaan ole lapsia jos noin toivottomalta tuntuu. Velana varmaan kaikki se mitä haluttu jo nähty. Tässä kohtaa perheelliset yleensä pikku hiljaa ”vapautuu” perheen hoitamisesta, kun lapset lähtevät maailmalle ja alkaa uudelleen se varsinainen oma elämä, kun voi taas tehdä mitä lystää. Odotan sitä innolla, vaikka olen tyytyväinen nykyiseenkin elämäntilanteeseen.
N46
Minulla on lapsia, mutta en mitenkään odota sitä aikaa, kun he muuttavat pois kotoa. Ei ole mitään erityistä, mitä haluan sitten tehdä. Sain kyllä lapset suht vanhana eli ehdin tehdä yhtä ja toista ennen heidän syntymäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaako kulli enää teitä?
Ei kiinnosta. Ei miehet eikä kullit. Sekin on hieno juttu tässä viittäkymppiä lähestyessä.
AMEN!
Koska teitä oikeasti kiinnosti muu kuin elättäjä? Yllätys, miehet haluavat seksiä ja miksi miehiä lievästi sanottuna harmittaa.
Ei ole yksikään mies minua elättänyt, ei edes isäni. Kaljan kittaamisella, pelikoneella istumisella,kullin tumputuksella ja työttömyyskorvauksella ei ketään elätetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toi "valaistuminen" tai "muumioituminen" taitaa koskea koko kansaa.
Jenkeissä oli touhu ihan erilaista: siellä ihmiset innostuu liikaakin kaikenlaisesta hömppähumpasta, jopa myöhäiskeski-ikäiset.
Myöhäiskeski-ikäisilläkin on suuria unelmia ja kova tarve onnistua.
Kun tulin Suomeen, niin ihmettelin mihin "korpifilosofien" maahan tulin.
Yksi jenkkiläinen horoskooppiharrastaja sanoi mulle kerran, että suomalaiset on teosofien mukaan "vanhoja sieluja". Eli me emme jaksa innostua asioista niin kuin jenkit, koska jenkit on "teini-ikäisiä sieluja". Siksi jenkkikulttuuri vetoaa juuri nuoriin. Siksi jenkeillä on valtavasti energiaa ja valtava draivi päällä.
Kun jenkki haaveilee, hän haaveilee isosti: hulppea lukaali, hienot autot, luksusmerkkejä ja muita statussymboleja ja valtaa.
kun suomalainen haaveilee, se on tyyliin oma mökki ja sauna järven rannalla koivikossa kaukana pahasta maailmasta tai sitten lekottelu kanarialla auringossa palmujen huojuessa.
Jenkki haaveilee olevansa suuri ja tärkeä ihminen "pöhinän" keskipisteessä, kun suomalaista stressaa ylimääräinen turha pöhinä ja pörräys ja kintereillä kulkevat jees-miehet.
Mun mielestä jo suomalaiset nuoretkin ovat individualisteja, itsenäisiä omien polkujen kulkijoita, verrattuna jenkkinuoriin, he ovat myös paljon pragmaattisempia.
Toi "suomalaiset on vanhoja sieluja" liittyy ehkä siihen kun se kuuluisa okkultisti, aatelisrouva ja teosofisen liikkeen oppiäiti, madame Blavatsky luki juuri julkaistun Kalevalan 1800-luvulla ja julisti, että hän on nähnyt valon nousevan idästä, Suomesta ja julisti suomalaiset "vanhoiksi sieluiksi".
Myös Tolkien, joka oli kiinnostunut myös mytologiasta ja Teosofiasta, otti suomalaisista esikuvan haltijoiksi omiin kirjoihinsa.
Tosin nykyään teosofinen liike on esikuvana ja astinlautana sille NWO:lle. Esim. Bill Gates, Sanna Marin ym.
Olen yli 10 vuotta vanhempi, työtön mutta uskon vielä mahdollisuuksiini, varsinkin kun korona ei enää estä rekrytointeja. Ja tavoitteita on koska mikään niistä ei ole vielä kunnolla toteutunut, vaikka osa on aivan arkisia ja monelle itsestään selvyyksiä.
Voi luoja kun sain joskus nuorena miehenä kovan kyydin keski ikäiseltä naiselta. Välillä pitää ihmetellä näitä uutisia, ei kiinnosta vanhempana ollenkaan tai sitten hyrrää hulluna. Mistä näin nelikymppisenä löytäisi naisen jolla hyrrää ja on halua kokeilla. Takaapäin hyökkäisin suutelemaan kaulaa, käteni juoksisi lanteillasi ja lopuksi eksyisin rinnoillesi. Hikisenä pussailla ja kehrätä seksin jälkeen, mikä sen parempaa. On meitä moneen junaan, itse en tajua mitä järkeä junassa on yksin matkustaa.
Vierailija kirjoitti:
Millaista henkisyytenne on?
Minulla se "henkistymisen" kriisi on ollut murrosiästä lähtien, mutta sekin on nelikymppisenä muuttunut.
Ensin filosofian, uskontojen ja psykologian opiskelua, sitten tuli joogat ja keholliset harjoitukset. Ennen tämä oli levotonta etsintää ja johonkin pyrkimistä (vaikka sitten pyrkimättömyyden tilaan). Kävin vuosikausia psykoterapioissa ja kaikenlaisissa hoidoissa. Kävin retriiteillä ja kursseilla.
Nykyään meditoin kun siltä tuntuu, mutta parasta on ihan tavallinen elämä. Olen lähes allerginen kaikille guruille ja itsensä kehittämiselle. Luonnon tarkkailu, käveleminen, kotiaskareet, oleminen. Tuntuu, että olen ulkoisesti maallisempi kuin ikinä, mutta silti parempi olo kuin nuoruuden etsikkoaikoina ja terapiassa loppui puheenaiheet kesken.
Itselläni on tuo myös, ja alle nelikymppisenä. Myös politiikka ja oikeastaan äänestäminenkin lakkasivat kiinnosamasta.
Minulla tämä on tapahtunut vain parisuhteiden osalta. Sinkkuna ikuisen kauan ja joka päivä opin lisää miesten tyhmyydestä ja pelkän reiän perässä juoksemisesta. Se tuntuu koko ajan typerämmältä. Eli seksistä ja miehistä olen luopunut, masturbointi silloin tällöin riittää minulle, Mutta muuten olen kyllä innostunut elämästä ja mielellään opin uutta ja tapaan uusia ihmisiä. Tosin luonto, henkisyys ja yksinkertainen elämä on tullut tärkeämmäksi. Ehkä se johtuu tästä korona-ajastakin. t. N 47v