Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Jonkinlainen luovuttaminen 47-vuotiaana?
06.04.2022 |
Olen viime aikoina huomannut, että olen todella muuttunut elämään suhtautumisessa. Minulla ei ole enää unelmia, haaveita tai tavoitteita.
Töissä käyn jotta saan rahaa. En halua oppia uutta, ei ole mitään paloa enää sellaiseen. Työni teen miten pitääkin, mutta kehittäkööt nuoremmat firmaa ja kouluttautukoot lisää.
Toisaalta koen oloni helpottuneeksi. Enää ei tarvitse tehdä "mitään". Nyt saan vaan olla ja yrittää nauttia elämästä. Helppoa se ei ole koska minulla niin paljon ollut viime vuosina vastoinkäymisiä :(
Onko minulla kohtalotovereita?
Kommentit (283)
Vierailija kirjoitti:
Tämä on positiivista ja kehityspsykologian näkemysten mukaan luonnollista kehitystä, ei ongelma. Ongelma se on vain jos ihannoi nuorten tapaa pyrkiä "laajentamaan" elämänpiiriään ulkoisesssa maailmassa. Mutta meidän iässä sellaisen aika alkaa olla ohi ja elämässä on aika keskittyä henkiseen ja sisäiseen.
Silloin pienestä arjesta voi tulla valtava nautinto, nykyhetken pienistä aistimuksista. Ei enää kaipaa urasaavutuksia tai elämyksiä tai suuria tunteitakaan, kaikki mitä on tässä riittää. Katuvalossa kimaltavat jääkiteet, kastepisarat, lämmin suihku tai takka, hyvä ruoka, kaikki sellainen tuottaa niin suurta nautintoa että mitään ei kaipaa lisää.
Mutta tähän on usein vähän tuskainen siirtymävaihe, koska tosiaan nykymaailma ihannoi nuorten tapaa nähdä maailma ja sitä että pitää saavuttaa, mennä, tehdä. Siksi moni ajattelee että luontainen kääntyminen SUPISTUMAAN ulkoisessa mutta rikastumaan henkisessä on jokin ongelma, masennusta tai muuta. Mutta se on hyvä vaihe sitten kun sen hyväksyy täysin, että näin käy enkä taistele vastaan enkä leimaa sitä ongelmaksi.
Loistavasti kiteytetty! Varsinkin uraputki ei nappaa enää yhtään, sisäinen rauha, mikä sen parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon 35 ja samat tuntemukset.
Ei kai nyt sinulla päälle 30 sentään ole tuollaisia ajatuksia! Olet niin kovin nuori vielä. Kaikkihan on tuossa iässä vasta edessä! Nauti elämästäsi ja tee unelmistasi totta.
Onko tämä vastaus aivan tosissaan kirjoitettu? Olen vajaa nelikymppinen, ja kyllä monta vuotta on jo tuntunut ja näyttänyt että kaikki parhain on jo kauan sitten takana. Kuten joku aiemmin sanoi, niin en enää elä, olen vain olemassa. Unelmista totta tekeminen on täysin mahdotonta ja elämästä nauttiminenkin edellyttäisi ihan toisenlaisia olosuhteita. Mutta näillä täytyy mennä, päivä kerrallaan. Huonomminkin voisi sittenkin olla.
Minulle jäi valtavasti aikaa ja energiaa ja jopa rahaa käytettäväksi omiin tarpeisiini kun erosin.
Ja pääsin eroon sekä korvatulpista että nukahtamislääkkeestä.
En nykyään enää itke öisin enkä ole kiukkuinen päivisin. Stressikilot sulavat ja hiusten oheneminen loppui.
Nyt vasta tajuan, että ekan kerran elämässäni saan olla hiukan itsekäs ja passaamatta muita. Mä oon 56. Tajutkaa te nuoremmat ajoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon 35 ja samat tuntemukset.
Ei kai nyt sinulla päälle 30 sentään ole tuollaisia ajatuksia! Olet niin kovin nuori vielä. Kaikkihan on tuossa iässä vasta edessä! Nauti elämästäsi ja tee unelmistasi totta.
Onko tämä vastaus aivan tosissaan kirjoitettu? Olen vajaa nelikymppinen, ja kyllä monta vuotta on jo tuntunut ja näyttänyt että kaikki parhain on jo kauan sitten takana. Kuten joku aiemmin sanoi, niin en enää elä, olen vain olemassa. Unelmista totta tekeminen on täysin mahdotonta ja elämästä nauttiminenkin edellyttäisi ihan toisenlaisia olosuhteita. Mutta näillä täytyy mennä, päivä kerrallaan. Huonomminkin voisi sittenkin olla.
Et postaa kuvia facebookkiin?
Tykkäät koirista?
Tykkäät ruuasta?
N50vee:)
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä niin huonoa ole kumminkaan. Ei ole perhettä, ei lapsia, ei sukujuhlia, ei kiinnosta muitten tekemiset muutenkaan. Ei enää aja seksinhimo väkinäisiin suhteisiin ja niitten yrittämisiin ja ainaisiin pettymyksiin. Saa olla kotona ja tehdä sitä mitä haluaa. Saa omistaa elämänsä harrastuksille, jotka jonkun mielestä ovat ihan typerää ajanhaaskuuta. Ei tarvitse katsoa uutisia kuukauteen. Ei tarvitse koskaan tehdä facebook-, twitter- tai muuta tiliä. Ei tarvitse olla typerien ihmisten kanssa tekemisissä. Ei tarvitse pestä ikkunoita, jos ei huvita. Saa istua mökin portailla saunomisen välillä alasti pakkasessa oluttölkki kourassa. Ei tarvitse kantaa huolta mistään. Kantaa vain itsensä ja tietää, että se onnistuu kyllä. Meikäläistä ei murreta.
M48
Hoe tuota itsellesi
Meikäläistä ei murreta
Meikäläistä ei murreta
Hanki koira
Pysy pois keskustelupalstoilta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon 35 ja samat tuntemukset.
Ei kai nyt sinulla päälle 30 sentään ole tuollaisia ajatuksia! Olet niin kovin nuori vielä. Kaikkihan on tuossa iässä vasta edessä! Nauti elämästäsi ja tee unelmistasi totta.
Onko tämä vastaus aivan tosissaan kirjoitettu? Olen vajaa nelikymppinen, ja kyllä monta vuotta on jo tuntunut ja näyttänyt että kaikki parhain on jo kauan sitten takana. Kuten joku aiemmin sanoi, niin en enää elä, olen vain olemassa. Unelmista totta tekeminen on täysin mahdotonta ja elämästä nauttiminenkin edellyttäisi ihan toisenlaisia olosuhteita. Mutta näillä täytyy mennä, päivä kerrallaan. Huonomminkin voisi sittenkin olla.
Onko sinulla palkkatuloja?
Ala ostamaan ja myymään tori.fi:ssä
Tapaat ihmisiä
Teet löytöjä
Ansaitset RAHAA!!!!
Loistava ketju ennenkuin muutama ressukka tuli lässyttämään. Jatkakaa ihmeessä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua miestä enkä seksiä, ja oikein kimmastun, kun vieläkin tulee miehiltä tekstareita ja ehdotteluita. Eikö jo tässä iässä (48) saisi olla rauhassa? Joskus kun selaan tv-kanavia öisin ja paikalla 18 vilahtaa pornoa, tulee oikein pakokauhuinen olo. Ei yhtään kiinnosta seksi enkä halua nähdä seksinharjoittamista ja alastomia ihmisiä. En todellakaan enää ikinä anna kenenkään tunkeutua kehooni! Ja minä olen joskus ollut aivan hulluna seksiin. Aika aikaa kutakin.
.
Hyi, minäkin just muistelin sinkkuaikoja ja kaduttaa ne panosuhteet. Silloin siis janosin niitä. Nyt mieheni onneksi haluaa nukkua erillään ja seksiä harvoin. On parempaakin tekemistä kuin lutkuttaa toistemme elimiä ja hinkata niitä vastakkain. Kumpikin mieluummin iltaisin lukee kirjaa. N40 m45
Puoliksi sama juttu. Itseä ällöttää ne menneetkin irtonumerot ja lähinnä seksiin perustuneet, tunteettomat suhteet ihan riittävästi eli minkäänlainen vapaamielisyys vaihtuvine kumppaneineen ei tässä asiassa ole yhtään mun juttu edelleenkään.
Mutta.
Parisuhde sen sijaan on toiveissa edelleen. Tai no, ei sitä enää jaksa oikeastaan edes toivoa ja siinä on suurin yksittäinen syy sille miksi itselläkin on fiilis, ettei mikään oikein innosta tai kiinnosta vaan sitä on luovuttanut tulevaisuuden suunnitelmien ja unelmien suhteen. Enää ei vaan jaksa ollenkaan sitä, että jokaikinen asia/unelma/suunnitelma/tekeminen on suunniteltava ja toteutettava yksin vaan nyt sitä jo mieluummin sitten jättää unelmoimatta ja tekemättä. En siis tarkoita, että haluaisin tai tarvitsisin kumppanin kannattelemaan itseäni tai olisin odotellut miestä tuomaan elämääni sisältöä vaan sitä, että haluaisin elämänkumppanin jonka kanssa jakaa niin arkea kuin juhlaakin ja kokea erilaisia asioita yhdessä. Sitä että olisi ihminen jonka kanssa olisi yhteisiä muistoja ja toisaalta haaveitakin vaikka monen haaveen osalta on jo se kuuluisa juna jo mennyt. Ja siihen suhteeseen kuuluisi yhdessäolon ja molemminpuolisten tunteiden lisäksi tietenkin myös paljon läheisyyttä ja seksiä.
N46
Vierailija kirjoitti:
On meitäkin, joille vielä viidenkympin kynnyksellä läheisyys ja seksi rakkaan ihmisen kanssa tuo paljon iloa elämään:)
Totta kai. Paljon on kuitenkin myös meitä joilta puuttuu se parisuhde rakkaan ihmisen kanssa ja pelkkä seksi jonkun satunnaisen kanssa ei todellakaan ole sama asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaako kulli enää teitä?
Ei kiinnosta. Ei miehet eikä kullit. Sekin on hieno juttu tässä viittäkymppiä lähestyessä.
Nuorempana juoksin sen perässä. Monelta olisin säästynyt, jos olisin ymmärtänyt luopua aiemmin, mutta hormonit veivät.
Tämä! Aiemmin myös joku mainitsi ketjussa osuvasti menneensä miesten suhteen sillä, että sitä otetaan mitä on tarjolla ja niin se itselläkin meni.
Ja sitten nyt saa kuulla (lukea palstalta) kuinka naisten pitäisi (ainakin ikääntyessään) laskea rimaa. Pah! Eihän sitä rimaa edes ole ollut tai ainakin se oli kaivettuna hiekkaan eli kaikki kelpasi jos vaan itse kelpasi.
YLÖS ULOS ja LENKILLE kirjoitti:
Kun on kuopan pohjalla ..
A olet haudassa
B suunta on vain ylös
Lenkillä käydään ja vituttaa nykyään sekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on masentavia ihmisiä suomi pullollaan. Onneksi on taas lennot ostettu lämpimään.
Toiset ne vaan matkustelee kun toiset taistelee elämästä ja kuolemasta. Tervemenoa narsisti.
Jos elämä tuntuu junnaavan paikallaan, niin on vain yksi tapa muuttaa sitä. Tehkää jotain aivan uutta ja erilaista. Poistukaa mukavuusalueeltanne. Pää tarvii virikkeitä motivoituakseen. Mutta jos on liian kauan mennyt samoja kaavoja ja vain suojellut omaa elintilaa niin pääkin menee tunkkaiseksi. Tarvitsette hypyn tuntemattomaan ja raikasta ilmaa aivoille. Itse osallistuin taidekurssille vuosia sitten. Olin aiemmin ollut kovin taiteellinen, mutta työ oli tukahduttanut inspiraation kokonaan. Tuo kurssi oli parasta aikaa. Ympärillä oleva rauha ja kanssa ihmiset jotka eivät puhuneet työasioista tai perheittensä ongelmista oli todella terapeuttista. Bonuksena löysin sielunkumppanini ja elämäniloni takaisin. Tiedän että helppoa ei keski-ikäisenä ole arkirutiineja ja ajattelutapaa muuttaa, mutta mahdollista se on. Ihmiset, miettikää laatikon ulkopuolelta ja ottakaa askel sinne. Se tekee hyvää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yli 50 v. sinkkuna nautin elämästä. En halua parisuhdetta, kun yhdestä pääsin eroon ja voin sanoa, että elämäni sinkkuna ennen ja jälkeen parisuhteen on ollut elämäni parasta aikaa.
Parisuhteita on ollut tarjolla jopa enemmän kuin nuoruuspäivinä ja riippumatta siitä, miten mukava mies olisi ollut kyseessä niin vastaus on ei ja sama kaikille sukulaisten paritusyrityksille tai Tinder-tyrkytyksille.
Päivät menevät liiankin nopeasti ja harvinaisia ovat ne päivät, jolloin ei olisi mukava nousta uuteen päivään.
Mitään paikka ei kolota, vaihdevuosioireita ei ole, aivot toimii, netti toimii... eipä ole juuri valittamista.
Kun päivittäin seuraan, mitä Ukrainassa tapahtuu, vielä vähemmän on itselläni valittamista.
Samoja ajatuksia myös minulla. Parisuhteen haluaisin mutten tyydy kehenkään. Tämän ikäisenä vaadin kumppanin, joka kunnioittaa minua ja minä häntä. Olen nostanut riman korkealle, koska en enää tuhlaa elämääni huonoihin parisuhteisiin enkä moukkiin miehiin. Mieluummin sitten olen yksin.
Vierailija kirjoitti:
Samanikäinen ja samanlainen näköalattomuus vaivaa, elämä ei ole sujunut ollenkaan niinkuin olisin halunnut jo 90-luvulta lähtien. Lama pilasi töihinpääsyn silloin, oli vaan silpputyötä, 2000-luvulla pääsin vakituiseen työhön, mutta se osoittautui liian raskaaksi minulle, eikä alunperinkään ollut sitä mitä haluaisin tehdä, olen kokeillut tehdä mitä haluaisin, mutta ei ole menestystä siinäkään. Jäljellä ei ole oikein mitään.
Samoissa tunnelmissa. Elämässä jäljellä kivut ja rajoitteet. Rahat ja voimat ei riitä edes lemmikkiin. Olen henkisesti jo mädäntynyt.
Ennen rakastin matkustelua, nyt en ole pariin vuoteen käynyt missään ja ajatuskin reissuun lähdöstä tuntuu lähinnä rasittavalta. Shoppailu on nykyään tylsää ja turhaa rojua en kotiini halua. Vaatteet ja muoti ei kiinosta enää ollenkaan - vaatteita ostan ihan vain tarpeeseen, en siksi, että joku juttu näyttää kivalta. Ravintoloissa käyn vielä syömässä, mutta toisinaan sekin tuntuu tyhjänpäiväiseltä. Baarissa käyminen tuntuu kertakaikkisen typerältä. Seksiä on aika harvoin ja sen on vain hyvä juttu. Että tosi moni sellainen asia, joka joskus tuotti mielihyvää, onkin nyt 51-vuotiaana herttisen yhdentekevää. Eikä se oikeastaan edes haittaa minua.
Aistin itsessäni saman olevan aluillaan. Ikä 37. Ei miestä, ei lapsia. Vielä jokin toivo, että josko tänä kesänä. Ympärillä niin erilaista. Siskoni ja vanhat kaverit joiden kanssa ei enää olla yhteydessä... kaikki naimisissa ja perheellisiä. Itse en vielä rauhaa ole saavuttanut. Jos koitan jossakin tapahtumissa tai aktiviteeteissa käydä, en elä siinä hetkessä sisällä vaan tarkkailen elämän ja ilmiöiden kummallisuutta. Vähitellen mielenkiintoni ovat kaventumassa muutamaan rajattuun aiheeseen, joiden pariin voin helposti eristäytyä yksiööni viikoiksi käymättä missään. Usein kuvittelen itseni vuorella vain katsomassa maisemaa. Joillekin olen kertonut, että se olisi unelmaelämääni. Heidän mielestään kuulostaa äärimmäisen tylsältä, koska elämässä pitää tehdä ja kehittyä.
M51 kirjoitti:
Jos elämä tuntuu junnaavan paikallaan, niin on vain yksi tapa muuttaa sitä. Tehkää jotain aivan uutta ja erilaista. Poistukaa mukavuusalueeltanne. Pää tarvii virikkeitä motivoituakseen. Mutta jos on liian kauan mennyt samoja kaavoja ja vain suojellut omaa elintilaa niin pääkin menee tunkkaiseksi. Tarvitsette hypyn tuntemattomaan ja raikasta ilmaa aivoille. Itse osallistuin taidekurssille vuosia sitten. Olin aiemmin ollut kovin taiteellinen, mutta työ oli tukahduttanut inspiraation kokonaan. Tuo kurssi oli parasta aikaa. Ympärillä oleva rauha ja kanssa ihmiset jotka eivät puhuneet työasioista tai perheittensä ongelmista oli todella terapeuttista. Bonuksena löysin sielunkumppanini ja elämäniloni takaisin. Tiedän että helppoa ei keski-ikäisenä ole arkirutiineja ja ajattelutapaa muuttaa, mutta mahdollista se on. Ihmiset, miettikää laatikon ulkopuolelta ja ottakaa askel sinne. Se tekee hyvää!
Hyvä idea, jos ei ole elämän perusteita kuristavia murheita painona.
Olen akatellut itsekin jotain kansalaisopiston taidekurssia.
Olen opetellutkin muutamia uusia taitoja, mutta ne ovat lähinnä laastaria kroonisten haavaumien päällä.
Alue: Aihe vapaa
Ei tämä niin huonoa ole kumminkaan. Ei ole perhettä, ei lapsia, ei sukujuhlia, ei kiinnosta muitten tekemiset muutenkaan. Ei enää aja seksinhimo väkinäisiin suhteisiin ja niitten yrittämisiin ja ainaisiin pettymyksiin. Saa olla kotona ja tehdä sitä mitä haluaa. Saa omistaa elämänsä harrastuksille, jotka jonkun mielestä ovat ihan typerää ajanhaaskuuta. Ei tarvitse katsoa uutisia kuukauteen. Ei tarvitse koskaan tehdä facebook-, twitter- tai muuta tiliä. Ei tarvitse olla typerien ihmisten kanssa tekemisissä. Ei tarvitse pestä ikkunoita, jos ei huvita. Saa istua mökin portailla saunomisen välillä alasti pakkasessa oluttölkki kourassa. Ei tarvitse kantaa huolta mistään. Kantaa vain itsensä ja tietää, että se onnistuu kyllä. Meikäläistä ei murreta.
M48