Miesystävä häiritsee, onko ero ainoa mahdollisuus

Kyllä se usein vaan on liikaa, että kun lapset siirtyvät tarpeineen isänsä luo viikonlopuksi, melkein samalla ovenavauksella saapuu miesystävä tarpeineen. Koko elämä on 24/7 joidenkin muiden tarpeiden täyttämistä.

Itse olen eroamassa saman ongelman vuoksi. Tahdon välillä harrastaa ja olla ihan rauhassa.

Ihan hyvin ap kerkeät seurustelemaan sielusi kyllyydestä sitten kun lapset ovat isompia. Tätä aikaa et saa koskaan enää takaisin, katso että vietät sen kuten ITSE haluat! 

Minä "rilluttelin" eri miesten kanssa lapsen ikävuodet 5-15, eli otin itse ne rusinat pullista, vastapuolen hyväksynnällä tietenkin, eli en valehdellut kellekään, ja kun lapseni oli 16, niin löysin sen elämäni rakkauden, jonka kanssa olen edelleen yhdessä näin 10v myöhemmin.  Eli kun minulla oli vapaata, niin tein mitä itseäni huvitti, mutta en alkanut seurustelemaan kenenkään kanssa, koska koin tilanteen epäreiluksi itselleni. Yritin yhtä suhdetta kun lapsi oli 5v, mutta ei siitä mitään tullut, kun toisella ei lapsia ollut, ja minun roolini olisi ollut istua kotona lapsen kanssa kun mies hurvittelisi ties missä. Tuo oli myös ainoa mies jonka lapseni näki, ja jonk siis lapselleni esittelin.  Muutoin vietin vapaat aikani ystävien kanssa, itsekseni, ja ihanien miesten kanssa, jotka olivat halukkaita samanlaiseen kuvioon kuin itsekin olin.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti tässä on jälleen yksi lisäsyy miehille olla deittailematta naisia, joilla on jo lapsia hankittuna muiden miesten kanssa.

Eipäs ole valitettavaa, vaan ehdottoman hyvä asia! Kannattaa todellakin pohtia millainen elämäntilanne itsellä on, millainen kumppaniehdokkaalla, ja saadaanko niit äsovitettua yhteen niin että molemmat ovat tyytyväisiä!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se usein vaan on liikaa, että kun lapset siirtyvät tarpeineen isänsä luo viikonlopuksi, melkein samalla ovenavauksella saapuu miesystävä tarpeineen. Koko elämä on 24/7 joidenkin muiden tarpeiden täyttämistä.

Itse olen eroamassa saman ongelman vuoksi. Tahdon välillä harrastaa ja olla ihan rauhassa.

Tämä!

Jotta miehen elämääni ottaisin yksinhuoltajana, niin suhteen pitäisi antaa enemmän kuin ottaa. Jos ei, niin parempi on olla yksin.

Lähdin edellisestä reilu 2 v kestäneestä suhteesta, koska omaa aikaa (ja energiaa) ei miehen jälkeen jäänyt yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohis, mutta älkää kutsuko itseänne yh-äideiksi, jos on yhteishuoltajuus.

Juu siis on paperilla yhteishuoltajuus, mutta lapset ovat vain 4 päivää kuukaudessa isällään, ja isä ei hoida mitään heidän käytännön asioitaan. Juuri sen verran on tullut lasten isältä tällaista lasten säilytys palvelua, että olen jotenkin saanut tällaisen rakkaussuhteen sitten siihen rakoon tungettua. Lasten isältä ei tule enempää apua ja lapset eivät myöskään suostu olemaan enempää hänen luonaan. ap

Meillä tehtiin niin että lapset laitettiin viikkoviikko, ja elarit pois, ja miehelle toisen lapsen lapsilisät. Kannattaa kokeilla, voi olla että isällä ei vain ole rahaa ottaa lapsia enempää, ja hän kokee että koska sinä hyödyt lapsista, niin elarit ja lapsilisät on tavallaan palkka sinulle siitä, joten jos isä hoitaa lapsia enemmän,kuuluu hänelle myös osa palkasta.

Ei kaikki eronneet ole rahattomia. Ap:kin on vaativassa työssä, varmaan exänsäkin on (kun usein otetaan samankaltainen puoliso). Niistä töistä yleensä maksetaan ihan hyvin. Minun lasteni isällä on rahaa, muttei huvita lapsisäätö arjessa. Ei ole varmaan koskaan hankkinut lapsille mitään vaatteita tms. Jos olisi viikko-viikko, minä hommaisin edelleen kaikki lasten vaatteet ja tarvikkeet, jolloin olisi epäreilua, ettei maksaisi elaria yhtään. Ei sillä, ei lasteni isä ikinä suostuisi ottamaan lapsia arkeensa. Ei vaikka hänelle maksettaisiin siitä (ja elarit menee lasten kuluihin, että tarkoitan, että hänelle maksettaisiin sen lisäksi).

Kuten varmaan huomasit, en puhunut  SINUN elämästäsi, vaan omastani. 

Hyvin usein nainen ei vain tahdo ymmärtää että hänen mielipitetensä miehestä ja tämän isyydestä ei ol totuus, vaan vain mielipide. Kyllä kannattaa nostaa kissa pöydälle ja kysyä lasten isältä että mitä mieltä hän olisi tällaisesta?  Teilläkään ei ollut rahasta tiukkaa, joten mitä se haittaisi jos vaihtaisit osan siitä saamastasi rahasta vapaaseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä oli jonkin aikaa suhde miehen kanssa, joka asui eri paikkakunnalla. Joka viikonloppu meni perjantaista sunnuntaihin jomman kumman luona 24/7. Olen yrittäjä, joten arki-iltaisin ei ole aikaa muutenkaan mihinkään, ja tässä suhteessa ei ollut aikaa tehdä mitään kotona viikonloppuisinkaan. Mies oli työnsä puolesta päässyt jo normaalia aikaisemmin eläkkeelle ja hänellä oli arkiviikot aikaa tehdä kaikki omat kotityöt. Joka arki-ilta hän vielä soitteli tunnin puheluita minulle. Yritin sanoa, että tämä ei toimi näin, että lähden heti perjantaina töiden jälkeen hänen luokseen ja sunnuntaina myöhään takaisin. Hänellä on aikaa viikolla tehdä mitä vaan ja käyttää viikonloppu vaan oleiluun. Minulla on ihan eri tilanne ja myöskin omakotitalo hoidettavana. Ei ymmärtänyt ollenkaan, vaan loukkaantui kun ei minua kuulemma yhtään kiinnosta viettää aikaa hänen kanssaan. Siinä vaiheessa tajusin, että sen lisäksi ettei pysty olemaan yksin, mies on myös itsekäs. Ei ole minun asiani laittaa koko omaa elämääni sivuun, koska toinen ei pysty olemaan yhtään itsekseen.

Parisuhteessa on todella tärkeää löytää joku, jolla on samanlainen elämäntapa ja elämäntilanne. Omien tarpeiden sivuun laittaminen ei toimi kovinkaan pitkään eikä ole mitenkään tervettäkään. Toki alkuun rakastuneena tulee vietettyä paljon aikaa yhdessä, mutta sellaisessa täyssymbioosissa ei voi jatkaa loputtomiin.

Kannattaa selvittää nämä toiveet yhteisestä ajasta jo heti alussa. Ja varsinkin kannattaa selvittää se, kuinka itsenäisiä molemmat ovat.

Pyysitkö miestä harkitsemaan muuttoa lähemmäs sinua tai luoksesi?

Minun puolestani olisi voinut muuttaa vaikka naapuriin, mutta en halua asua kenenkään kanssa samassa taloudessa. Ei kuitenkaan halunnut, vaan minun olisi pitänyt jättää yritykseni ja kotini ja muuttaa hänen luokseen. En tiedä sitten mihin lapseni olisi laittanut, hän asuu vielä kotona...

Jos toinen on itsenäinen ja toinen ei ole, eikä halua sitä toisessakaan ymmärtää saati kunnioittaa, ei se asumiskuvio sitä tilannetta miksikään paranna. Päinvastoin muuttuu entistä vaikeammaksi.

Ihminen on itsenäinen vasta silloin kun hän kykenee ottamaan toisetkin huomioon, ja olemaan heidän kanssa samassa tilassa. Monesti käytetään sanaa itsenäinen väärin. Se ettei halua asua jonkun kanssa ei tarkoita sitä että on itsenäinen, ja se että haluaa asua jonkun kanssa ei tarkoita sitä että ei olisi itsenäinen. Itsenäinen ihminen ottaa vastuun itsestään JA toisista, tarpeen mukaan, Itsenäistymisprosessi on vielä pahasti kesken jos tähän ei pysty.

Uli uli uli uli...

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin ap kerkeät seurustelemaan sielusi kyllyydestä sitten kun lapset ovat isompia. Tätä aikaa et saa koskaan enää takaisin, katso että vietät sen kuten ITSE haluat! 

Minä "rilluttelin" eri miesten kanssa lapsen ikävuodet 5-15, eli otin itse ne rusinat pullista, vastapuolen hyväksynnällä tietenkin, eli en valehdellut kellekään, ja kun lapseni oli 16, niin löysin sen elämäni rakkauden, jonka kanssa olen edelleen yhdessä näin 10v myöhemmin.  Eli kun minulla oli vapaata, niin tein mitä itseäni huvitti, mutta en alkanut seurustelemaan kenenkään kanssa, koska koin tilanteen epäreiluksi itselleni. Yritin yhtä suhdetta kun lapsi oli 5v, mutta ei siitä mitään tullut, kun toisella ei lapsia ollut, ja minun roolini olisi ollut istua kotona lapsen kanssa kun mies hurvittelisi ties missä. Tuo oli myös ainoa mies jonka lapseni näki, ja jonk siis lapselleni esittelin.  Muutoin vietin vapaat aikani ystävien kanssa, itsekseni, ja ihanien miesten kanssa, jotka olivat halukkaita samanlaiseen kuvioon kuin itsekin olin.

Kiitos tästä. Tämä antoi toivoa. Näin itsekin olen pähkäillyt ja toivon, etten ikuisesti olisi yksin, vaikken nyt suhteeseen hakeutuisikaan. Lapset vielä päiväkodissa.

Koet, että mies on lisärasite. Se on ehkä huonoin mahdollinen asetelma suhteessa. Suhteen pitää tuoda lisäarvoa elämään, eikä toisin päin. Se taas kuulostaa siltä ettet oikeasti välitä kumppanista (vaikka toisin väität) etenkin, kun sen yhdistää tuohon narinaan yhteisestä ajasta, joka pitäisi vaihtaa sinun tarpeisiisi. Totta kai on ymmärrettävää, että olet kuormittunut mutta myös sinun halusi ja motiivisi millaiseksi suhteen pitäisi mennä ovat itsekkäät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä jotkut miehet on nyt ymmärtänyt tän aloituksen väärin. Eihän ap ole kolmeen vuoteen vaatinut mieheltä mitään ja on nyt väsynyt. Eikä siltikään vaadi enempää vaan miettii kannattaisiko erota, koska ei ole voimia rilluttelu suhteelle. Ei tässä ole mitään asetelmaa, että jompikumpi olisi paha tai toimisi väärin. Nyt ei näytä vaan toiveet yhteiselämästå osuvan yhteen.

"En ole oikein varma onko hän tietoisesti tai puolitietoisesti itsekäs kun käyttää minua omiin tarpeisiinsa, vai onko kyseessä jokin suhteen muusta ilmapiiristä johtuva kyvyttömyys luottaa toisen apuun ja ottaa niitä arjen askelia." -ap

Mihin ap sitä miestä tarvii? Mies kelpaisi, jos hän ottaisi osan ap taakasta?

Ap tarvii isän lapsilleen. Ehdottaisin kääntymään lasten isien puoleen ja aloittamaan prosessin vuoroviikkovanhemmuden aloittamiseksi.

Ap EI TIEDÄ, ketä isät on⁉️

Ja sinä olet tollo, joka uskoo jokaista ketjussa provoilevaa trollia. 😂😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohis, mutta älkää kutsuko itseänne yh-äideiksi, jos on yhteishuoltajuus.

Juu siis on paperilla yhteishuoltajuus, mutta lapset ovat vain 4 päivää kuukaudessa isällään, ja isä ei hoida mitään heidän käytännön asioitaan. Juuri sen verran on tullut lasten isältä tällaista lasten säilytys palvelua, että olen jotenkin saanut tällaisen rakkaussuhteen sitten siihen rakoon tungettua. Lasten isältä ei tule enempää apua ja lapset eivät myöskään suostu olemaan enempää hänen luonaan. ap

Meillä tehtiin niin että lapset laitettiin viikkoviikko, ja elarit pois, ja miehelle toisen lapsen lapsilisät. Kannattaa kokeilla, voi olla että isällä ei vain ole rahaa ottaa lapsia enempää, ja hän kokee että koska sinä hyödyt lapsista, niin elarit ja lapsilisät on tavallaan palkka sinulle siitä, joten jos isä hoitaa lapsia enemmän,kuuluu hänelle myös osa palkasta.

Ei kaikki eronneet ole rahattomia. Ap:kin on vaativassa työssä, varmaan exänsäkin on (kun usein otetaan samankaltainen puoliso). Niistä töistä yleensä maksetaan ihan hyvin. Minun lasteni isällä on rahaa, muttei huvita lapsisäätö arjessa. Ei ole varmaan koskaan hankkinut lapsille mitään vaatteita tms. Jos olisi viikko-viikko, minä hommaisin edelleen kaikki lasten vaatteet ja tarvikkeet, jolloin olisi epäreilua, ettei maksaisi elaria yhtään. Ei sillä, ei lasteni isä ikinä suostuisi ottamaan lapsia arkeensa. Ei vaikka hänelle maksettaisiin siitä (ja elarit menee lasten kuluihin, että tarkoitan, että hänelle maksettaisiin sen lisäksi).

Kuten varmaan huomasit, en puhunut  SINUN elämästäsi, vaan omastani. 

Hyvin usein nainen ei vain tahdo ymmärtää että hänen mielipitetensä miehestä ja tämän isyydestä ei ol totuus, vaan vain mielipide. Kyllä kannattaa nostaa kissa pöydälle ja kysyä lasten isältä että mitä mieltä hän olisi tällaisesta?  Teilläkään ei ollut rahasta tiukkaa, joten mitä se haittaisi jos vaihtaisit osan siitä saamastasi rahasta vapaaseen?

Meillä on tälläkin hetkellä vääntö menossa siitä, että

ex pitäisi lapsia edes yhden päivän enemmän/kk. Ei onnistu. Eikä ole rahasta kiinni. Ihan vaan tulin sanomaan, että ei se aina ole äidin valinta, että lapset ovat aina hänellä. Jos isä ahdistui lapsiarjesta, eikä sitä halua, niin turha siinä on viikko-viikko-systeemeistä haaveilla.

Vierailija kirjoitti:

Koet, että mies on lisärasite. Se on ehkä huonoin mahdollinen asetelma suhteessa. Suhteen pitää tuoda lisäarvoa elämään, eikä toisin päin. Se taas kuulostaa siltä ettet oikeasti välitä kumppanista (vaikka toisin väität) etenkin, kun sen yhdistää tuohon narinaan yhteisestä ajasta, joka pitäisi vaihtaa sinun tarpeisiisi. Totta kai on ymmärrettävää, että olet kuormittunut mutta myös sinun halusi ja motiivisi millaiseksi suhteen pitäisi mennä ovat itsekkäät. 

Mieshän tässä on itsekäs. Tällä hetkellä ap vain toteuttaa miehen tarpeita, kun näkevät. Mies ei huomioi ap:n tarpeita. Tämä on jo ketjussa aiemminkin todettu; suhde ei ole tasapainoinen ja se ei ole ap, joka on itsekäs.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin ap kerkeät seurustelemaan sielusi kyllyydestä sitten kun lapset ovat isompia. Tätä aikaa et saa koskaan enää takaisin, katso että vietät sen kuten ITSE haluat! 

Minä "rilluttelin" eri miesten kanssa lapsen ikävuodet 5-15, eli otin itse ne rusinat pullista, vastapuolen hyväksynnällä tietenkin, eli en valehdellut kellekään, ja kun lapseni oli 16, niin löysin sen elämäni rakkauden, jonka kanssa olen edelleen yhdessä näin 10v myöhemmin.  Eli kun minulla oli vapaata, niin tein mitä itseäni huvitti, mutta en alkanut seurustelemaan kenenkään kanssa, koska koin tilanteen epäreiluksi itselleni. Yritin yhtä suhdetta kun lapsi oli 5v, mutta ei siitä mitään tullut, kun toisella ei lapsia ollut, ja minun roolini olisi ollut istua kotona lapsen kanssa kun mies hurvittelisi ties missä. Tuo oli myös ainoa mies jonka lapseni näki, ja jonk siis lapselleni esittelin.  Muutoin vietin vapaat aikani ystävien kanssa, itsekseni, ja ihanien miesten kanssa, jotka olivat halukkaita samanlaiseen kuvioon kuin itsekin olin.

Kiitos tästä. Tämä antoi toivoa. Näin itsekin olen pähkäillyt ja toivon, etten ikuisesti olisi yksin, vaikken nyt suhteeseen hakeutuisikaan. Lapset vielä päiväkodissa.

Ole hyvä! Jos nyt alkaisit seurustelemaan pitkäksikin aikaa, niin joutuisit jakamaan perheen ulkopuoliselle ihmiselle aikaasi, jota kipeästi tarvitset itse. Jos vielä suhde on sellainen että nähdään silloin kun sopii, eli harvoin, eikä lapsille esitellä miestä, niin teillä jää ajastanne erilaiset muistot. Sinulla on ne muistot lasten kanssa eletystä elmästä, ja miehen kanssa olemisesta erikseen, miehellä vain teistä kahdesta.

Tarvitset aikaa myös lapsille tärkeiden ihmisten kanssa yhdessä olemiseen, (kaverit, sukulaiset, tädit, isovanhemmat jne) jotta sinä et huomaa eron jälkeen että sinulla ei ole ketään kenen kanssa puhua lasten vuosista, ei ketään kenen kanssa muistella, kun kaikki aika meni joko arjen pyörittämiseen tai miehen kanssa kahden olemiseen, miehen, jolla ei ollut lapsiisi mitään suhdetta. 

Kerkeät kyllä, älä huoli :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohis, mutta älkää kutsuko itseänne yh-äideiksi, jos on yhteishuoltajuus.

Juu siis on paperilla yhteishuoltajuus, mutta lapset ovat vain 4 päivää kuukaudessa isällään, ja isä ei hoida mitään heidän käytännön asioitaan. Juuri sen verran on tullut lasten isältä tällaista lasten säilytys palvelua, että olen jotenkin saanut tällaisen rakkaussuhteen sitten siihen rakoon tungettua. Lasten isältä ei tule enempää apua ja lapset eivät myöskään suostu olemaan enempää hänen luonaan. ap

Meillä tehtiin niin että lapset laitettiin viikkoviikko, ja elarit pois, ja miehelle toisen lapsen lapsilisät. Kannattaa kokeilla, voi olla että isällä ei vain ole rahaa ottaa lapsia enempää, ja hän kokee että koska sinä hyödyt lapsista, niin elarit ja lapsilisät on tavallaan palkka sinulle siitä, joten jos isä hoitaa lapsia enemmän,kuuluu hänelle myös osa palkasta.

Ei kaikki eronneet ole rahattomia. Ap:kin on vaativassa työssä, varmaan exänsäkin on (kun usein otetaan samankaltainen puoliso). Niistä töistä yleensä maksetaan ihan hyvin. Minun lasteni isällä on rahaa, muttei huvita lapsisäätö arjessa. Ei ole varmaan koskaan hankkinut lapsille mitään vaatteita tms. Jos olisi viikko-viikko, minä hommaisin edelleen kaikki lasten vaatteet ja tarvikkeet, jolloin olisi epäreilua, ettei maksaisi elaria yhtään. Ei sillä, ei lasteni isä ikinä suostuisi ottamaan lapsia arkeensa. Ei vaikka hänelle maksettaisiin siitä (ja elarit menee lasten kuluihin, että tarkoitan, että hänelle maksettaisiin sen lisäksi).

Kuten varmaan huomasit, en puhunut  SINUN elämästäsi, vaan omastani. 

Hyvin usein nainen ei vain tahdo ymmärtää että hänen mielipitetensä miehestä ja tämän isyydestä ei ol totuus, vaan vain mielipide. Kyllä kannattaa nostaa kissa pöydälle ja kysyä lasten isältä että mitä mieltä hän olisi tällaisesta?  Teilläkään ei ollut rahasta tiukkaa, joten mitä se haittaisi jos vaihtaisit osan siitä saamastasi rahasta vapaaseen?

Meillä on tälläkin hetkellä vääntö menossa siitä, että

ex pitäisi lapsia edes yhden päivän enemmän/kk. Ei onnistu. Eikä ole rahasta kiinni. Ihan vaan tulin sanomaan, että ei se aina ole äidin valinta, että lapset ovat aina hänellä. Jos isä ahdistui lapsiarjesta, eikä sitä halua, niin turha siinä on viikko-viikko-systeemeistä haaveilla.

Paljonko hän saisi vähennyksiin tuosta vurokaudesta elareissa? Kannattaa sanoa että tuo vrk tietysti vähennetään hänen maksamistaan rahoista. Voi vaikka suostuakin.

Muutenkin kannattaa perääntyä, ja antaa isän hoitaa edes eron jälkeen aisansa ja lapsensa itsenäisesti ilman pitkää listaa tehtävistä joka kerta kun hän lapsia näkee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti tässä on jälleen yksi lisäsyy miehille olla deittailematta naisia, joilla on jo lapsia hankittuna muiden miesten kanssa.

Tämä ja vastaavia kommentteja on nyt tullut monta kertaa tässä ketjussa.

Kuvitteletko yh-äideille tulevan paha mieli,vai mitä koitat sanoa?

Ap:n ja miehen vapaa-ajan viettotavat eivät mene yksiin. En minäkään tuollaista jaksaisi. Minä haluan suhteelta arkea, en jatkuvaa laatuaikaa ja menemistä.

Minä esimerkiksi olen seurustellessani tehnyt miehan kanssa pihahommia, polttopuita (sekä minun että miehen kodeissa), tai on nähty illaloa jommankumman luoka, miten on muihin päivän puuhiin sopinut.

Ei minulla ainakaan ole mahdollisuutta, jaksamista eikä kiinnostusta bilettää, matkustella tai viettää parisuhdeaikaa joka viikonloppu.

Ap:n ja miehen toiveet eivät kohtaa.

Eikä se kyllä johdu ap:n lapsista, vaikka koitattekin siitä ilkeillä.

Tämähän se ratkaisu on.

Mies tulee auttamaan lattioiden pesussa, yh-äippä tulee imuroimaan auton samalla, kun mies vahaa sen ulkopinnat. Jos miehen kanssa oleminen on silkkaa stressiä siitä, että tekemättömiä asioita kasaantuu, niin ei se ole kivaa. Minusta on kiva puuhastella mieheni kanssa. Ja me puuhastelemme toistemme taloissa, laitamme ruokaa yhdessä ja elämme nimenomaan sitä arkea. En edes jaksa kommentoida seksipuolta muuta kuin että meillä homma sujuu, kun kummankaan ei tarvitse kerryttää vuosien univelkoja kumppania miellyttääkseen 🙄

En ole mikään kireä suorittaja, mutta tuntuu kummalta, että minulla on aikaa joka toinen viikonloppu olla miehen kanssa rentoutumassa mutta ei aikaa järjestää lapsille stressittömästi juhlia tai käydä hoitokodissa katsomassa isoäitiä. Tottakai jokaisen unelma on saada joskus ihana rentoutumisviikonloppu ja kunnolla seksiä ja hemmottelua, mutta kahdesti kuukaudessa vuodesta toiseen, samalla kun omat työt ja tekemiset kasautuvat…. Ei kuulosta kovin toimivalta elämältä. Miehen lompakolla en käy enkä haluakaan käydä, siitä on turha syyttää. Miehen osallistumattomuus aiheuttaa myös tiettyä turvattomuuden tunnetta. Pelkään joskus, että jos minulle tai lapsille kävisi jotain pahaa, kukaan ei auttaisi, koska olen vain paneskellut tuon miehen kanssa kaiken vapaa-aikani enkä hoitanut turveverkkoja. Ap

Vierailija kirjoitti:

En ole mikään kireä suorittaja, mutta tuntuu kummalta, että minulla on aikaa joka toinen viikonloppu olla miehen kanssa rentoutumassa mutta ei aikaa järjestää lapsille stressittömästi juhlia tai käydä hoitokodissa katsomassa isoäitiä. Tottakai jokaisen unelma on saada joskus ihana rentoutumisviikonloppu ja kunnolla seksiä ja hemmottelua, mutta kahdesti kuukaudessa vuodesta toiseen, samalla kun omat työt ja tekemiset kasautuvat…. Ei kuulosta kovin toimivalta elämältä. Miehen lompakolla en käy enkä haluakaan käydä, siitä on turha syyttää. Miehen osallistumattomuus aiheuttaa myös tiettyä turvattomuuden tunnetta. Pelkään joskus, että jos minulle tai lapsille kävisi jotain pahaa, kukaan ei auttaisi, koska olen vain paneskellut tuon miehen kanssa kaiken vapaa-aikani enkä hoitanut turveverkkoja. Ap

Ap, keskustele miehesi kanssa. Jos hän ei ole halukas tulemaan osaksi perhearkea, auttamaan ja osallistumaan, niin mielestäni hukkaat kallisarvoista energiaasi ja aikaasi. Oma hyvinvointisi ja lapsesi tulisi olla etusijalla. 

Ymmärrän niin hyvin mitä käyt läpi. Olen itse ollut samanlaisessa tilanteessa/suhteessa, eikä se ollut loppupeleissä hyväksi minulle, lapsilleni tai muille ihmissuhteilleni. 

Haluaako tuo mies elää yhteistä arkea millään tavalla? Enkä tarkoita nyt yhteistä asuntoa tai lapsia, vaan haluaako hän että parisuhde on vain pelkkiä matkoja/juhlia/kahdenkeskistä laatuaikaa? Vai haluaako hän, että myös arjen asiat jaettaisiin?

Eroa? Ei tuo voi toimia. Joudut huolehtimaan lapsista ja itsestäsi ensisijassa, ja etsimään halutessasi niitä positiivisia "verkostoja" jotka mainitsit (=joku mukava ihminen) tai sukulaisia jos aikaa jää. Se vie voimia riittävästi. Ei mies vaikuta siltä mitä haet, jos oikein käsitti tekstin. Jos olisit sinkku, rahakas ja olisi aikaa vatvoa suhteita, tilannetta voisi ihmetellä pitempään, vaikkei siinäkään järkeä. Mies löytää mahdollisesti sellaisen, jolla on enemmän aikaa, voimia ja kiinnostusta. 

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja tuntuu aika järkiperäiseltä ja ei ilmeisesti kaipaa ihmistä elämäänsä muussa mielessä kuin arjen aherrukseen ja kokoaikaiseen ahertamiseen. Ei vapaa-ajan viettoon saati tunnepitoiseen yhdessäoloon.

Jo pari sanaa kertoo, miten aloittaja suhtautuu mieheen: mies häiritsee häntä ja mies on vaivaksi.

Lopettakaa nyt hyvän sään aikana tuo "seurustelu". Tunteita ei ainakaan aloittajalla ole miestä kohtaan. Eikä arvostusta yhtään. Jos olisi niin ei puhuisi tai kokisi miehen olemassaoloa noin vaivalloiseksi ja häiritseväksi.

Mies yrittää tarjota rentouttavaa yhdessäoloa totisen arjen puurtamisen välillä.

Mies ei ole lasten isä eikä aloittajan itse haalimat "tärkeät ja haasteelliset" työkuviot kuulu oikeastaan miehelle, ei hän ole niitä valinnut.

Jos pelkkä arkinen, työntäyteinen velvollisuuksien täyttämä elämä on jollekin maailman tärkein asia niin ok. Mutta jos se ei ole sitä jollekin muulle ihmiselle niin sekin on ok.

Mutta älkää viekö enempää toistenne elämää ja aikaa.

Aloittaja: hanki samantyylinen ja samassa elämäntilanteessa oleva mies. Ja anna tälle miehelle vapaus löytää itselleen samantyylinen ja samassa elämäntilanteessa oleva ihminen.

Itse naisena en haluaisi olla tässä tilanteessa missä aloittajan miesystävä nyt on. Että monivuotinen miesystäväni puhuisi minusta harmillisena häiriötekijänä ja vaivana elämässään.

Eihän aloittajakaan haluaisi kokea miesystäväänsä häiriötekijänä ja ylimääräisenä vaivana ja hän tuntee surua ja omantunnon tuskia siitä. Mutta jos vapaa-aika kuluu lähinnä toisen ehdoilla eläessä samalla kun oma aika ja jo yksinkertaisesti arjen pakolliset velvollisuudet jäävät kokonaan välistä, niin kyllä se toinen ihminen, vaikka kuinka kiva ja ihana, muuttuu helposti rasitteeksi. Ei kaikilla ihmisillä ole aikaa tai mahdollisuutta käyttää jokaista lapsivapaata vuorokauttaan jonkun toisen luona oleskellen. Ja toisaalta, eipä näytä miesystäväkään aloittajan tarpeita juuri ymmärtävän ja kuuntelevan. Kaiketi hänellä sitten on omaa aikaa sen verran enemmän kuin aloittajalla, että hän ehtii huolehtia oman elämänsä pakolliset askareetkin ja viettää vapaa-aikaa itsekseen tai ystäviään tavatenkin näiden rentouttavien mökkiviikonloppujen lisäksi. Mutta aloittajalle ne mökkiviikonloput ovat ainoa oma aika, ja ne hän on kolmen vuoden ajan uhrannut 100%:sti miesystävänsä tarpeille.

Siinä olet oikeassa, että aloittajan ja hänen miesystävänsä elämäntilanteet ja parisuhdetoiveet lienevät niin erilaisia, että vaikea niitä on yhteen sovittaa. Mutta todella ymmärtämättömästi, syytellen ja ilkeästi sinä aloittajaan suhtaudut.

Ensimmäiseksi väität, että ap ei edes haluaisi toista ihmistä elämäänsä vapaa-ajan viettoon ja tunneperäiseen yhdessäoloon, vaan pelkästään kokoaikaiseen arkiseen ahertamiseen. Aika ilkeästi sanottu siihen nähden, että puhut ihmisestä, joka on kuluneet kolme vuotta käyttänyt kaikki vapaat viikonloppunsa tunneperäiseen vapaa-aikaan miesystävänsä kanssa unohtaen omat arkiset aherruksensa kokonaan. Eihän ap ole ilmeisesti edes kotonaan näitä viikonloppuja viettänyt, vaan miesystävänsä mökillä!

Seuraavaksi syytät aloittajaa tunteettomuudesta ja arvostuksen puutteesta, vaikka hän on tosiaan, viettänyt vähät vapaansa miesystävän ehdoilla. Miesystävän sen sijaan kehut siitä, että tämä tarjoaa aloittajalle rentouttavaa yhdessäoloa arjen puurtamisen välillä, mutta ei kuitenkaan tarjoa sellaista yhdessäoloa ja apua, mitä aloittaja kaipaisi, siis myös sitä arjen jakamista. Siihen ei miehellä toki ole velvollisuuttakaan, kuten muistutat, mutta silti moitit aloittajaa siitä, että tämä kaipaisi parisuhteessa myös sitä arjen velvollisuuksien huomioimista. Ikäänkuin ainoastaan miehen käsitys hyvästä parisuhteesta pelkkänä arjesta irottautumisen kumppanina vailla oikean elämän huolien ja murheiden jakamista olisi oikea, toista arvostava ja tunnepitoinen käsitys.

Puhut aloittajasta siten, kuin hän olisi haalimalla haalinut itselleen haastavan elämäntilanteen. Ikäänkuin hän olisi itse päättänyt jättäytyä lastensa pääasialliseksi huolehtijaksi yksin, ilman osallistuvaa isää ja muita tukiverkkoja. Ehkä se sairaiden vanhempienkin asioista huolehtiminen on mielestäsi aloittajan omaa syytä, jotain, mitä hän on elämäänsä valinnut? Pienintäkään ymmärrystä sinulta ei ainakaan aloittajan elämäntilanteelle selvästikään riitä.

Sanot, ettet itse haluaisi, että monivuotinen miesystäväsi puhuisi sinusta häiriötekijänä ja vaivana elämässään. Tämä on ymmärrettävä toive. Toivottavasti sinäkin sitten vastapainoksi kunnioitat miesystäväsi toiveita siitä, kuinka vietätte yhteistä aikaa parisuhteessanne, sen sijaan että vaadit viettämään sitä pelkästään sinun haluamallasi tavalla. Toivottavasti sinä et miesystävästäsi puhu yhtä ilkeästi kuin aloittajasta silloin, kun hänen elämänsä on hyvin hektistä ja stressaavaa pitkälti hänestä itsestään riippumattomista syistä ja tästä johtuen haluaisi sinulta tukea ja ymmärrystä pelkkien mökkilomien lisäksi.