Miesystävä häiritsee, onko ero ainoa mahdollisuus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osin sama fiilis tuli, kun muutama vuosi sitten kokeilin kaukosuhdetta. Käytännössä lapsettomalla viikonlopulla perjataina jompikumpi matkusti toisen luokse ja olimme yhdessä maanantai aamuun. Aika äkkiä huomasi, ettei olekaan omaa aikaa juuri ollenkaan, kuin muutamana arki-iltana. Totesin, ettei kaukosuhde ole minun juttu ja varsinkin nykyään, kun harrastukset haukkaavat osansa, niin olisi kurja missata seuran treenit ollessa eri seutukunnalla.

Nyt toivonkin löytäväni kumppanin niin läheltä, että voimme myös viettää illan yhdessä, mutta nukkua omassa kodissa yksin.  Öitä ja viikonloppuja toki ollaan yhdessä, mutta sen ei tule olla pakon sanelema vakiotilanne.

Mikä idea tuossa on mennä omaan kotiin yksin nukkumaan, jos ollaan parisuhteessa ja asutaan lähekkäin?

Eikö olisi helpompi vain hakea FWB seuraa, sitä varmasti löytyy naiselle helposti tinderistä.

Kai luit, että yksin nukkuminen on yksi vaihtoehto ei ainoa vaihtoehto? Saatan seuraavana aamuna herätä 0530 lähteäkseni töihin ja ennemmin lähden kotoa kuin kuljetan toisen luokse töissä tarvittavat tavarat. Hauska muuten oletuksesi, että olen nainen. Missään vaiheessa en ole osapuolten sukupuolia kertonut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä lasten isät ovat?

En tiedä keitä lasten isät ovat.

Ap

Hah haa! Tää onkin tosi huono provo. Sanoit, että lapset ovat vain neljä päivää kuukausessa isällään.

Vähän kannattaisi keskittyä nyt.

Vierailija kirjoitti:

Mä ymmärrän ap:tä ihan täysin. Olen sellainen puuhastelusta jollain tavalla nauttiva ihminen ja sen takia olen valinnut sellaisen asumismuodonkin, että hommaa riittää (vanha okt puutarhatontilla ja tulisijoilla, joilla osittain lämmitän taloa talvella). Lisäksi harrastan tavoitteellisesti kestävyysliikuntaa.

Seurustelin joskus sellaisen miehen kanssa, joka olisi halunnut viettää viikonloppua esim. ajellen autolla pitkin maakuntaa, käymällä erilaisissa paikoissa kahvilla ja muuten vaan ihmettelemässä maisemia. Joo, ihan mukavaa kerran vuodessa, mutta ei mua levittää ahteriani istumalla tuntitolkulla autossa ja maksaa kahvikupista 5 euroa... 

Erohan siitä sitten tuli ja jatkoin tyytyväisenä kukkapenkkieni möyrimistä ja metsässä juoksentelua. Mies saa nyt rauhassa ajella autollaan kahvittelemassa pitkin maakuntaa :-D

Kuulostat hieman ankealta ihmiseltä. Mukavahan se on nähdä välillä muitakin maisemia kuin pelkkä kotiseutu päivästä toiseen. 

Joskus on myös hyvä tehdä jotain ihan vain siksi, että se on mukavaa, eikä siksi että kokee itsensä hyödylliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti tässä on jälleen yksi lisäsyy miehille olla deittailematta naisia, joilla on jo lapsia hankittuna muiden miesten kanssa.

Minulla on itselläni lapsia aiemmasta avioliitosta. Miksi naisen lapset olisivat minulle ongelma, mutta olettaisin minun lasten olevan hänelle normaali osa arkea? 

Erilläänasuessa tulee helposti kyse, miten ihminen vapaa-aikansa jakaa. En halua 24/7 suhdetta ja toki tämän potentiaaliselle kumppanillekin tuon esiin ja tutustumisen varhaisessa vaiheessa. Mikäli hän haluaa viettää kaiken vapaa-aikamme yhdessä, niin olemme toisillemme väärät ihmiset. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ymmärrän ap:tä ihan täysin. Olen sellainen puuhastelusta jollain tavalla nauttiva ihminen ja sen takia olen valinnut sellaisen asumismuodonkin, että hommaa riittää (vanha okt puutarhatontilla ja tulisijoilla, joilla osittain lämmitän taloa talvella). Lisäksi harrastan tavoitteellisesti kestävyysliikuntaa.

Seurustelin joskus sellaisen miehen kanssa, joka olisi halunnut viettää viikonloppua esim. ajellen autolla pitkin maakuntaa, käymällä erilaisissa paikoissa kahvilla ja muuten vaan ihmettelemässä maisemia. Joo, ihan mukavaa kerran vuodessa, mutta ei mua levittää ahteriani istumalla tuntitolkulla autossa ja maksaa kahvikupista 5 euroa... 

Erohan siitä sitten tuli ja jatkoin tyytyväisenä kukkapenkkieni möyrimistä ja metsässä juoksentelua. Mies saa nyt rauhassa ajella autollaan kahvittelemassa pitkin maakuntaa :-D

Kuulostat hieman ankealta ihmiseltä. Mukavahan se on nähdä välillä muitakin maisemia kuin pelkkä kotiseutu päivästä toiseen. 

Joskus on myös hyvä tehdä jotain ihan vain siksi, että se on mukavaa, eikä siksi että kokee itsensä hyödylliseksi.

No mutta kun eri ihmisille eri asiat on mukavia. Mun mielestä on mukava vaikkapa juosta metsässä ja nähdä ja kokea hienoja maisemia siellä, ei istua autossa.  

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä tässä keskustelussa myös tulkitaan aika rumasti miehen halu viettää yhteistä aikaa "bilekaveruudeksi" tai "itsekkäiksi haluiksi". Siis mitä ihmettä. Normaali yhdessäolo ei ole mitään paheellista biletystä vaan parisuhteen ylläpitoa!  Mieshän on vielä yrittänyt järjestää naiselleen hemmotteluaikaa, ja sekin on ilmeisesti paha asia, kun ei pääse luuttuamaan lattioita?

Toisaalta ymmärrän myös sen, että kotityöt pitää hoitaa ja on ikävää jos niille ei tunnu riittävän aikaa. Jos mies viettää kovin paljon aikaa naisen kotona, niin olisi ihan kohtuullista hänenkin jossain määrin osallistua kodinhoitoon.

Vähän tulee sellainen kuva, että ap ei ole kovinkaan rakastunut mieheen, vaan etsii lapsilleen varaiskää ja itselleen kotityöläistä. Jos miehellä ei ole omia lapsia, niin ehkä hänelle sopisi kumppaniksi paremmin lapseton nainen, tai joku jonka jälkikasvu on jo aikuisempaa.

Miksi minä sain ap:n tekstistä kuvan, että mies ei vietä aikaa ap:n kotona? Että he tapaavat enimmäkseen siellä miehen mökillä. Mies ei (juuri) tapaa näitä lapsia ollenkaan, eikä ole heille mikään varaisä.

Jos kaksi ihmistä viettää yhteistä aikaa aina saman osapuolen toiveiden mukaisella tavalla, eikä toisen toiveilla ole mitään sijaa, silloin kyseessä ei ole terve parisuhde, eikä se sellaiseksi itsestään muutu. Ihan riippumatta siitä, mitä se yhteinen tekeminen on, jos toinen osapuoli kokee, että ei koskaan tule kuulluksi, eikä hänen toiveillaan ole merkitystä, se on hyväksikäyttöä. Se voi olla esim. sosiaalista hyväksikäyttöä.

Eli asiasta pitää keskustella, ja jos se määräävä osapuoli ei suostu tulemaan yhtään vastaan, silloin on syytä laittaa ero vakavaan harkintaan.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat hieman ankealta ihmiseltä. Mukavahan se on nähdä välillä muitakin maisemia kuin pelkkä kotiseutu päivästä toiseen. 

Joskus on myös hyvä tehdä jotain ihan vain siksi, että se on mukavaa, eikä siksi että kokee itsensä hyödylliseksi.

Ihmiset ovat erilaisia ja tykkäävät eri asioista. Aiemmin ajoin paljon työkseni, niin ajaminen huvin vuoksi ei ollut minusta mitenkään mukavaa. Sain istua autossa ihan riittävän monta tuntia muutenkin viikoittain. 

Itsellä oli jonkin aikaa suhde miehen kanssa, joka asui eri paikkakunnalla. Joka viikonloppu meni perjantaista sunnuntaihin jomman kumman luona 24/7. Olen yrittäjä, joten arki-iltaisin ei ole aikaa muutenkaan mihinkään, ja tässä suhteessa ei ollut aikaa tehdä mitään kotona viikonloppuisinkaan. Mies oli työnsä puolesta päässyt jo normaalia aikaisemmin eläkkeelle ja hänellä oli arkiviikot aikaa tehdä kaikki omat kotityöt. Joka arki-ilta hän vielä soitteli tunnin puheluita minulle. Yritin sanoa, että tämä ei toimi näin, että lähden heti perjantaina töiden jälkeen hänen luokseen ja sunnuntaina myöhään takaisin. Hänellä on aikaa viikolla tehdä mitä vaan ja käyttää viikonloppu vaan oleiluun. Minulla on ihan eri tilanne ja myöskin omakotitalo hoidettavana. Ei ymmärtänyt ollenkaan, vaan loukkaantui kun ei minua kuulemma yhtään kiinnosta viettää aikaa hänen kanssaan. Siinä vaiheessa tajusin, että sen lisäksi ettei pysty olemaan yksin, mies on myös itsekäs. Ei ole minun asiani laittaa koko omaa elämääni sivuun, koska toinen ei pysty olemaan yhtään itsekseen.

Parisuhteessa on todella tärkeää löytää joku, jolla on samanlainen elämäntapa ja elämäntilanne. Omien tarpeiden sivuun laittaminen ei toimi kovinkaan pitkään eikä ole mitenkään tervettäkään. Toki alkuun rakastuneena tulee vietettyä paljon aikaa yhdessä, mutta sellaisessa täyssymbioosissa ei voi jatkaa loputtomiin.

Kannattaa selvittää nämä toiveet yhteisestä ajasta jo heti alussa. Ja varsinkin kannattaa selvittää se, kuinka itsenäisiä molemmat ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osin sama fiilis tuli, kun muutama vuosi sitten kokeilin kaukosuhdetta. Käytännössä lapsettomalla viikonlopulla perjataina jompikumpi matkusti toisen luokse ja olimme yhdessä maanantai aamuun. Aika äkkiä huomasi, ettei olekaan omaa aikaa juuri ollenkaan, kuin muutamana arki-iltana. Totesin, ettei kaukosuhde ole minun juttu ja varsinkin nykyään, kun harrastukset haukkaavat osansa, niin olisi kurja missata seuran treenit ollessa eri seutukunnalla.

Nyt toivonkin löytäväni kumppanin niin läheltä, että voimme myös viettää illan yhdessä, mutta nukkua omassa kodissa yksin.  Öitä ja viikonloppuja toki ollaan yhdessä, mutta sen ei tule olla pakon sanelema vakiotilanne.

Mikä idea tuossa on mennä omaan kotiin yksin nukkumaan, jos ollaan parisuhteessa ja asutaan lähekkäin?

Eikö olisi helpompi vain hakea FWB seuraa, sitä varmasti löytyy naiselle helposti tinderistä.

Kai luit, että yksin nukkuminen on yksi vaihtoehto ei ainoa vaihtoehto? Saatan seuraavana aamuna herätä 0530 lähteäkseni töihin ja ennemmin lähden kotoa kuin kuljetan toisen luokse töissä tarvittavat tavarat. Hauska muuten oletuksesi, että olen nainen. Missään vaiheessa en ole osapuolten sukupuolia kertonut.

Kuulostat tosi ankealta ja itsekeskeiseltä ihmiseltä

Suomeksi: en halua parisuhdetta tai seurustelua, pitäisikö erota? No kyllä pitäisi. Voi jeesus tätä palstaa.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä oli jonkin aikaa suhde miehen kanssa, joka asui eri paikkakunnalla. Joka viikonloppu meni perjantaista sunnuntaihin jomman kumman luona 24/7. Olen yrittäjä, joten arki-iltaisin ei ole aikaa muutenkaan mihinkään, ja tässä suhteessa ei ollut aikaa tehdä mitään kotona viikonloppuisinkaan. Mies oli työnsä puolesta päässyt jo normaalia aikaisemmin eläkkeelle ja hänellä oli arkiviikot aikaa tehdä kaikki omat kotityöt. Joka arki-ilta hän vielä soitteli tunnin puheluita minulle. Yritin sanoa, että tämä ei toimi näin, että lähden heti perjantaina töiden jälkeen hänen luokseen ja sunnuntaina myöhään takaisin. Hänellä on aikaa viikolla tehdä mitä vaan ja käyttää viikonloppu vaan oleiluun. Minulla on ihan eri tilanne ja myöskin omakotitalo hoidettavana. Ei ymmärtänyt ollenkaan, vaan loukkaantui kun ei minua kuulemma yhtään kiinnosta viettää aikaa hänen kanssaan. Siinä vaiheessa tajusin, että sen lisäksi ettei pysty olemaan yksin, mies on myös itsekäs. Ei ole minun asiani laittaa koko omaa elämääni sivuun, koska toinen ei pysty olemaan yhtään itsekseen.

Parisuhteessa on todella tärkeää löytää joku, jolla on samanlainen elämäntapa ja elämäntilanne. Omien tarpeiden sivuun laittaminen ei toimi kovinkaan pitkään eikä ole mitenkään tervettäkään. Toki alkuun rakastuneena tulee vietettyä paljon aikaa yhdessä, mutta sellaisessa täyssymbioosissa ei voi jatkaa loputtomiin.

Kannattaa selvittää nämä toiveet yhteisestä ajasta jo heti alussa. Ja varsinkin kannattaa selvittää se, kuinka itsenäisiä molemmat ovat.

Pyysitkö miestä harkitsemaan muuttoa lähemmäs sinua tai luoksesi?

Aika jännä ettei suhde ole kolmessa vuodessa vakiintunut niin, että eläisitte ihan normaalia arkea. Mies ei kai halua sitoutua sillä tasolla ja sinä taas haluat ilmeisesti oikean kumppanuus- ja parisuhteen. Ero voi olla ratkaisu asiaan. Ensin pitää kyllä keskustella perinpohjin.

Itsellä oli samantyylinen kuvio, mitä ap:lla. Sillä erotuksella, että olen totaaliyh eikä lapsivapaata ole kuin muutama vuorokausi VUODESSA. Kyllä se alkoi väsyttämään ja stressaamaan pidemmän päälle, kun mies lapsivapaina viikonloppuinaan ja lapsivapaine iltoineen oletti jatkuvasti, että olisin ehtinyt ja jaksanut panostaa häneen ja mukavaan ajanviettoon kaiken muun oman elämäni kustannuksella. Se, että hänellä oli lapsivapaata ei tehnyt omalle kohdalleni lapsivapaata. Kaikki arjen velvollisuudet minun piti silti hoitaa ihan samalla tavalla kuin muinakin päivinä. 

Mies tuntui ottavan rusinat pullasta. Illanvietot mukavia, valvotti minua yöt ja häipyi omiin menoihinsa aamulla. Vaikka olisi meidän kanssa voinut viettää perhearkea ja ehkä joskus jopa auttaa jossakin, jotta minulle olisi jäänyt enemmän aikaa ja voimavaroja viettää hänen kanssaan niitä tähtihetkiä iltaisin. Keskustelut eivät auttaneet. Suhde johti eroon, en jaksanut sellaista enää. Jouduin jatkuvasti laittamaan toisen tarpeita ja aikatauluja omieni edelle, priorisoimaan, jotta näkeminen oli edes mahdollista. Ei sellaista jaksa. Eri asia olisi, jos mies olisi halunnut olla osa perhearkea. Enkä nyt puhu mistään ilmaisista kotityökoneista. Parisuhteessa, niinkuin ihmissuhteissa yleensä, kaikki on vastavuoroista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohis, mutta älkää kutsuko itseänne yh-äideiksi, jos on yhteishuoltajuus.

Juu siis on paperilla yhteishuoltajuus, mutta lapset ovat vain 4 päivää kuukaudessa isällään, ja isä ei hoida mitään heidän käytännön asioitaan. Juuri sen verran on tullut lasten isältä tällaista lasten säilytys palvelua, että olen jotenkin saanut tällaisen rakkaussuhteen sitten siihen rakoon tungettua. Lasten isältä ei tule enempää apua ja lapset eivät myöskään suostu olemaan enempää hänen luonaan. ap

En nyt sinällään halua vertailla kenellä on rankempaa mutta ihan tavallisessa kahden vanhemman perheessä on hyvin harvoin neljää "lapsetonta" päivää kuussa. Harvoin edes vuodessa.

Tarkoitan tällä siis sitä että parisuhteen hoidolle ei useimmilla jää lapsiperheissä juurikaan aikaan eikä siis sinun tilanteesi näytä tästä näkökulmasta kauhean pahalta.

Monikin lapseton ymmärtää kyllä arjen vaatimukset.

Meillä kolme lasta 0-10 v. Joka päivä hoidamme parisuhdetta. Me arvostamme toistemme kodin eteen tekemää työtä, hoidamme lapsia, remontoimme, tapaamme ystäviä ja sukulaisia. Aikaa kaksin mökillä ei ole koskaan, koska emme pidä mökkeilystä kuin kerran vuodessa lasten kanssa. Ap:n ja miehen vapaa-ajan mieltymykset ei tunnu kohtaavan millään tasolla. Yhteiset illanvietot ystävien kanssa voisi olla mielekkäämmät kuin jatkuva panomökkeily kaksin? Mun korvaan kuulostaa siltä, että mies on kiinnostunut ns. panosuhteesta, eikä varsinaisesta parisuhteesta. Eihän miehen tarvitse isäksi alkaa, mutta auttaisi ap:ta paljon, jos vaikka mies joskus hengaisi lasten kanssa pari tuntia, kun ap käy harrastamassa tai mies käy koko porukalle kaupssa (ap maksaa toki osansa). Vain ihminen, jolla ei ole lapsia ei ymmärrä, miten pienistä asioista se jaettu arki muodostuu ja miten paljon se helpottaa elämää ja tuo myös aikaa sille parisuhteen hoidolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhu sille miehelle. Ei se muuten tiedä.

Olen kyllä puhunutkin, mutta ei se auta tilannetta. En ole oikein varma onko hän tietoisesti tai puolitietoisesti itsekäs kun käyttää minua omiin tarpeisiinsa, vai onko kyseessä jokin suhteen muusta ilmapiiristä johtuva kyvyttömyys luottaa toisen apuun ja ottaa niitä arjen askelia. Minun on vaikea pyytää häneltä apua, ja minulla on sellainen tunne, että jos olen pyytänyt, niin hän on usein kieltäytynyt ja sivuuttanut asian. Tiedän että mies kyllä aidosti välittää minusta eikä haluaisi erota. Toisaalta en tiedä pystyykö hän muuttumaankaan. Eihän hänellä ole mitään velvollisuutta osallistua minun arkeni pyörittämiseen. ap

Aa! Sä halusit miehestä pikku kotiapulaisen? Roudaamaan lapsia harrastuksiin ja laittamaan tiskejä koneeseen.

Juu, hänellä ei ole vevollisuutta pyörittää arkeasi, ellei hän halua. Eikä hän halua. Hän haluaa vaan rusinat pullasta.

Jos viettävät paljon aikaa miehen mökillä, niin eivätköhän siellä yhdessä huolehdi mökin huushollaamisesta. Ja varmasti mökkihommia siellä tekee niin mies kuin ap:kin. Sen sijaan ap:n kotona hommat seisoo, kun arkena ei lapsiarjen ja työn vuoksi ehdi, ja lapsivapaat viikonloput huushollaa miehen mökillä.

Olisi vain reilua, että välillä puuhastelisivat ap:n kotona. Paneskella ehtii lisäksi varmasti viikonlopun aikana, oli se sitten mökillä tai toisen kotona.

Kannattaa vielä koittaa puhua miehen kanssa. Elämäntilanteessasi on hankala löytää sopivaa miestä, ja tuolle on jo 3v ajan riittänyt tapaamiset tuon verran. Yritä setviä miehen kanssa. Täytyy hänen ymmärtää, että kuormitut, kun hommat kotona seisoo mökkiviikonloppujen vuoksi. Jos edes silloin tällöin olisitte sinun luona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhu sille miehelle. Ei se muuten tiedä.

Olen kyllä puhunutkin, mutta ei se auta tilannetta. En ole oikein varma onko hän tietoisesti tai puolitietoisesti itsekäs kun käyttää minua omiin tarpeisiinsa, vai onko kyseessä jokin suhteen muusta ilmapiiristä johtuva kyvyttömyys luottaa toisen apuun ja ottaa niitä arjen askelia. Minun on vaikea pyytää häneltä apua, ja minulla on sellainen tunne, että jos olen pyytänyt, niin hän on usein kieltäytynyt ja sivuuttanut asian. Tiedän että mies kyllä aidosti välittää minusta eikä haluaisi erota. Toisaalta en tiedä pystyykö hän muuttumaankaan. Eihän hänellä ole mitään velvollisuutta osallistua minun arkeni pyörittämiseen. ap

No kyllähän tuo vähän siltä vaikuttaa että mies ottaa rusinat pullasta, ja hänellä on sinuun erilainen suhde kuin sinulla häneen. Jos olisiin sinä niin lopettaisin tuon suhteen. Kun mies tuntee nyt jo  olevansa se joka määrittelee suhteen laadun, ja siihen sitten molempien tulee tähdätä, niin ei se ihan oikeasti tule muuttumaan tulevaisuudessakaan. Kannattaa ladata itseensä sellainen asetus, että pystyy ajattelemaan miehistä että he voivat olla aivan ihania ja täydellisiä, mutta jos arki ei onnistu, niin heitä kannattaa pitää vain kaverina, eikä väkisin yrittää saada suhdetta, joka sitten onkin itselle epäedullinen.

Sano näin alkajaisiksi sille ukkelille, että et nyt vietä viikonloppua hänen kanssaan koska sinä teet arjessa yksin kaiken, niin osa jää väistämättä viikonlopulle. Jos saisit apuja arkeen, niin sinulla voisi olla viikonloppuna vapaata, mutta koska sinulla ei ole parisuhdetta, vaan olet yksin kaiken tekemässä, niin osa jää väistämättä viikonloppuun.

Vierailija kirjoitti:

Ap ei tunnu tajuavan että se ole sinä itse joka tässä häiritsee, ja saisit olla kiitollinen miehelle joka jaksaa seurustella kanssasi.

Sinä vain rutiset että miksei mies halua "jakaa arkea", mikä tarkoittaa käytännössä sitä että sinun velvollisuuksiasi siirtyy hänelle. Miksi helvetissä kukaan täysjärkinen haluaisi ryhtyä ilmaiseksi työkalupakiksi toiselle? Sinä olisit yksipuolisesti hyötyjä tässä kaupassa.

Oman kuvauksesi mukaan mies järjestää sinulle vikonloppuja, ja sinä vain valitat koska et sinä haluaisi mitään kivaa vaan että mies tulisi kotiisi työleirille.

Toivottavasti mies tajuaa ottaa hatkat.

Miksi mies tajuaisi ottaa hatkat, kun hänhän on ollut tyytyväinen tuohon tilanteeseen, ap ei? Ap:han se tässä on eroa harkitsemassa, ei tuo mies. 

Mutta ap:kin on kyllä aika tossu, jos aina vaan suostuu kaikkeen mitä mies haluaa, ja suotuu siihenkin, että mies puolestaan ei tule vastaan toiseen suuntaan.

Palkkaa siivoja tai lastenvahti tai molemmat.

Mitä sovitte suhteen alkaessa? "en etsi lapsille uutta isää" ja nyt kitiset vaa?

Kyllämää teitä yhmameja panee suostun mutta pidän vissii oman kämpän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhu sille miehelle. Ei se muuten tiedä.

Olen kyllä puhunutkin, mutta ei se auta tilannetta. En ole oikein varma onko hän tietoisesti tai puolitietoisesti itsekäs kun käyttää minua omiin tarpeisiinsa, vai onko kyseessä jokin suhteen muusta ilmapiiristä johtuva kyvyttömyys luottaa toisen apuun ja ottaa niitä arjen askelia. Minun on vaikea pyytää häneltä apua, ja minulla on sellainen tunne, että jos olen pyytänyt, niin hän on usein kieltäytynyt ja sivuuttanut asian. Tiedän että mies kyllä aidosti välittää minusta eikä haluaisi erota. Toisaalta en tiedä pystyykö hän muuttumaankaan. Eihän hänellä ole mitään velvollisuutta osallistua minun arkeni pyörittämiseen. ap

Aa! Sä halusit miehestä pikku kotiapulaisen? Roudaamaan lapsia harrastuksiin ja laittamaan tiskejä koneeseen.

Juu, hänellä ei ole vevollisuutta pyörittää arkeasi, ellei hän halua. Eikä hän halua. Hän haluaa vaan rusinat pullasta.

Jos viettävät paljon aikaa miehen mökillä, niin eivätköhän siellä yhdessä huolehdi mökin huushollaamisesta. Ja varmasti mökkihommia siellä tekee niin mies kuin ap:kin. Sen sijaan ap:n kotona hommat seisoo, kun arkena ei lapsiarjen ja työn vuoksi ehdi, ja lapsivapaat viikonloput huushollaa miehen mökillä.

Olisi vain reilua, että välillä puuhastelisivat ap:n kotona. Paneskella ehtii lisäksi varmasti viikonlopun aikana, oli se sitten mökillä tai toisen kotona.

Kannattaa vielä koittaa puhua miehen kanssa. Elämäntilanteessasi on hankala löytää sopivaa miestä, ja tuolle on jo 3v ajan riittänyt tapaamiset tuon verran. Yritä setviä miehen kanssa. Täytyy hänen ymmärtää, että kuormitut, kun hommat kotona seisoo mökkiviikonloppujen vuoksi. Jos edes silloin tällöin olisitte sinun luona.

No kai sille miehelle on riittänyt 3 vuotta tuollainen kun se on hänen tarpeisiin sovitettu suhde, jollaisen nimen omaan mies on halunnut. Kukaanhan ei tiedä missä mies viilettelee ne ajat kun ap hoitaa yksin lapsia kotonaan.