Lue keskustelun säännöt.
Miesystävä häiritsee, onko ero ainoa mahdollisuus
06.04.2022 |
Onko kenelläkään muulla tällaista ongelmaa ja mitä kannattaisi tehdä? Olen kiireinen yh-äiti, minulla on haastava työ, huonot tukiverkot ja vielä sairaat vanhemmatkin. Elämä on sinänsä mallillaan, mutta stressi on tietysti usein kova, varsinkin jos tulee jotain ylimääräistä säätöä tai huolta. Minulla on ihana miesystävä, jonka kanssa olemme seurustelleet jo 3 vuotta. Käytännössä koen että hän on vain yksi lisärasite tarpeineen. Olen vain niin kiireinen, ettei minulla ole aikaa hänelle ja jos olen hänen kanssaan, minua usein turhauttaa, että teemme asioita hänen ehdoillaan, vaikka minulla on pitkä lista omia asioita hoidettavana. Tuntuu jotenkin kamalalta, että minulla ei ole aikaa edes rakkaudelle. Mies tosiaan tuntuu vain häiritsevän, eikä hän tunnu oikein ymmärtävän elämäntilannettani tai ainakaan ikinä auta minua missään. Hän kyllä mielestään järjestää minulle rentouttavia viikonloppuja, mutta minua ei rentoutua treffailu, kun haluaisin hoitaa arkisia velvollisuuksiani ja elää ihan tavallista elämää. Tuntuu ikävältä, että minulla ei ole aikaa vain nautiskella elämästä omien lasteni tai ystävieni kanssa, kun mies vie vapaa-aikani. Onko kukaan ollut tällaisessa tilanteessa ja voiko siitä jotenkin selvitä, vai onko ero ainoa mahdollisuus.
Kommentit (344)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä jotkut miehet on nyt ymmärtänyt tän aloituksen väärin. Eihän ap ole kolmeen vuoteen vaatinut mieheltä mitään ja on nyt väsynyt. Eikä siltikään vaadi enempää vaan miettii kannattaisiko erota, koska ei ole voimia rilluttelu suhteelle. Ei tässä ole mitään asetelmaa, että jompikumpi olisi paha tai toimisi väärin. Nyt ei näytä vaan toiveet yhteiselämästå osuvan yhteen.
"En ole oikein varma onko hän tietoisesti tai puolitietoisesti itsekäs kun käyttää minua omiin tarpeisiinsa, vai onko kyseessä jokin suhteen muusta ilmapiiristä johtuva kyvyttömyys luottaa toisen apuun ja ottaa niitä arjen askelia." -ap
Mihin ap sitä miestä tarvii? Mies kelpaisi, jos hän ottaisi osan ap taakasta?
Niin, sitä varten ihmissuhteet minusta ovat, että niitä taakkoja jaetaan, että ne tuntuisivat kummastakin kevyemmiltä. ap
Eli jos minun taakkani on 100 kiloa ja sinun 20 kiloa, niin taakka kevenee kun kannetaan yhdessä?
Kuvio kuulostaa täysin siltä että sinun taakkasi kevenisi, kun taas miehelle tulisi enemmän kannettavaa. Siksi mies haluaa mieluummin mökkiviikonloppuja kuin osaksi sinun arkihelvettiäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt vaan kuulosta siltä että teidän suhde etenisi, joten jättäisin miehen ihan sillä perusteella. Kyllä kolmessa vuodessa pitää päästä treffivaiheesta eteenpäin. Enkä tarkoita välttämättä edes yhdessä asumista. Miesystäväsi tulisi viettää enemmän aikaa lastesi kanssa ja sillä tavoin hemmotella sinua.
Ap pitäisi järjestää enemmän lapsivapaata aikaa jotta saisivat elää arkea miehen kanssa.
Ap ei halua. Haluaa vain olla tylsä mamma.
Ajattelin tosiaan joskus suhteen alussa että vau, olenpa minä vetävä ja vauhdikas nainen, kun hoidan tuosta vain työt, lapset ja sitten viikonloppuna nättinä kipaisen ihanille panoreissuille ihanan miehen kanssa. Nyt kun on sitä tässä jo aika monta vuotta tehnyt, olen alkanut ajatella, että haluan myös olla ystävieni kanssa, auttaa vanhoja sukulaisia, käydä kävelyllä, ajatella omiani ja suhtautua töihin rennosti, koska en ole koko ajan jäljessä kaikesta. Jos se on tylsää mammaa niin voi voi. Ei minulla ole mitään miestä vastaan, päin vastoin rakastan häntä, mutta kyllä tärkeysjärjestys on aika selvä. On outoa joutua stressaamaan siitä, että on parisuhde. Tämä on hyvä ketju, olen saanut paljon ajateltavaa tästä. Kiitos kaikille asiallsiesti vastenneille. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt vaan kuulosta siltä että teidän suhde etenisi, joten jättäisin miehen ihan sillä perusteella. Kyllä kolmessa vuodessa pitää päästä treffivaiheesta eteenpäin. Enkä tarkoita välttämättä edes yhdessä asumista. Miesystäväsi tulisi viettää enemmän aikaa lastesi kanssa ja sillä tavoin hemmotella sinua.
Ap pitäisi järjestää enemmän lapsivapaata aikaa jotta saisivat elää arkea miehen kanssa.
Ap ei halua. Haluaa vain olla tylsä mamma.
Ajattelin tosiaan joskus suhteen alussa että vau, olenpa minä vetävä ja vauhdikas nainen, kun hoidan tuosta vain työt, lapset ja sitten viikonloppuna nättinä kipaisen ihanille panoreissuille ihanan miehen kanssa. Nyt kun on sitä tässä jo aika monta vuotta tehnyt, olen alkanut ajatella, että haluan myös olla ystävieni kanssa, auttaa vanhoja sukulaisia, käydä kävelyllä, ajatella omiani ja suhtautua töihin rennosti, koska en ole koko ajan jäljessä kaikesta. Jos se on tylsää mammaa niin voi voi. Ei minulla ole mitään miestä vastaan, päin vastoin rakastan häntä, mutta kyllä tärkeysjärjestys on aika selvä. On outoa joutua stressaamaan siitä, että on parisuhde. Tämä on hyvä ketju, olen saanut paljon ajateltavaa tästä. Kiitos kaikille asiallsiesti vastenneille. ap
huomaa:
Hoidat sinun työsi, sinun lapsesi, sinun arkesi. Miehen pitäisi tulla jakamaa sinun arkeasi, koska olet onnistunut järjestämään elämäsi kiireiseksi ja stressaavaksi.
Sinä, sinä ja sinä.
Mitä mies saisi tuosta kuviosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä jotkut miehet on nyt ymmärtänyt tän aloituksen väärin. Eihän ap ole kolmeen vuoteen vaatinut mieheltä mitään ja on nyt väsynyt. Eikä siltikään vaadi enempää vaan miettii kannattaisiko erota, koska ei ole voimia rilluttelu suhteelle. Ei tässä ole mitään asetelmaa, että jompikumpi olisi paha tai toimisi väärin. Nyt ei näytä vaan toiveet yhteiselämästå osuvan yhteen.
"En ole oikein varma onko hän tietoisesti tai puolitietoisesti itsekäs kun käyttää minua omiin tarpeisiinsa, vai onko kyseessä jokin suhteen muusta ilmapiiristä johtuva kyvyttömyys luottaa toisen apuun ja ottaa niitä arjen askelia." -ap
Mihin ap sitä miestä tarvii? Mies kelpaisi, jos hän ottaisi osan ap taakasta?
Niin, sitä varten ihmissuhteet minusta ovat, että niitä taakkoja jaetaan, että ne tuntuisivat kummastakin kevyemmiltä. ap
Eli jos minun taakkani on 100 kiloa ja sinun 20 kiloa, niin taakka kevenee kun kannetaan yhdessä?
Kuvio kuulostaa täysin siltä että sinun taakkasi kevenisi, kun taas miehelle tulisi enemmän kannettavaa. Siksi mies haluaa mieluummin mökkiviikonloppuja kuin osaksi sinun arkihelvettiäsi.
Näin se varmaan on, vaikka arkeni ei olekaan ainakaan minun mielestäni mitään helvettiä vaan ihan onnellista ja hyvää arkea. Siksi kai tässä tilanteessa ollaankin, että miestä ei kiinnosta olla minun "helvetissäni". ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä jotkut miehet on nyt ymmärtänyt tän aloituksen väärin. Eihän ap ole kolmeen vuoteen vaatinut mieheltä mitään ja on nyt väsynyt. Eikä siltikään vaadi enempää vaan miettii kannattaisiko erota, koska ei ole voimia rilluttelu suhteelle. Ei tässä ole mitään asetelmaa, että jompikumpi olisi paha tai toimisi väärin. Nyt ei näytä vaan toiveet yhteiselämästå osuvan yhteen.
"En ole oikein varma onko hän tietoisesti tai puolitietoisesti itsekäs kun käyttää minua omiin tarpeisiinsa, vai onko kyseessä jokin suhteen muusta ilmapiiristä johtuva kyvyttömyys luottaa toisen apuun ja ottaa niitä arjen askelia." -ap
Mihin ap sitä miestä tarvii? Mies kelpaisi, jos hän ottaisi osan ap taakasta?
Niin, sitä varten ihmissuhteet minusta ovat, että niitä taakkoja jaetaan, että ne tuntuisivat kummastakin kevyemmiltä. ap
Eli jos minun taakkani on 100 kiloa ja sinun 20 kiloa, niin taakka kevenee kun kannetaan yhdessä?
Kuvio kuulostaa täysin siltä että sinun taakkasi kevenisi, kun taas miehelle tulisi enemmän kannettavaa. Siksi mies haluaa mieluummin mökkiviikonloppuja kuin osaksi sinun arkihelvettiäsi.
Näin se varmaan on, vaikka arkeni ei olekaan ainakaan minun mielestäni mitään helvettiä vaan ihan onnellista ja hyvää arkea. Siksi kai tässä tilanteessa ollaankin, että miestä ei kiinnosta olla minun "helvetissäni". ap
"Olen kiireinen yh-äiti, minulla on haastava työ, huonot tukiverkot ja vielä sairaat vanhemmatkin. Elämä on sinänsä mallillaan, mutta stressi on tietysti usein kova, varsinkin jos tulee jotain ylimääräistä säätöä tai huolta"
Ja toistan: sinun oman kuvauksesikin mukaan kyse ei ole yhteisen arjen jakamisesta, vaan miehen tulisi tulla jakamaan sinun arkeasti - eli käytännössä auttamaan sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt vaan kuulosta siltä että teidän suhde etenisi, joten jättäisin miehen ihan sillä perusteella. Kyllä kolmessa vuodessa pitää päästä treffivaiheesta eteenpäin. Enkä tarkoita välttämättä edes yhdessä asumista. Miesystäväsi tulisi viettää enemmän aikaa lastesi kanssa ja sillä tavoin hemmotella sinua.
Ap pitäisi järjestää enemmän lapsivapaata aikaa jotta saisivat elää arkea miehen kanssa.
Ap ei halua. Haluaa vain olla tylsä mamma.
Ajattelin tosiaan joskus suhteen alussa että vau, olenpa minä vetävä ja vauhdikas nainen, kun hoidan tuosta vain työt, lapset ja sitten viikonloppuna nättinä kipaisen ihanille panoreissuille ihanan miehen kanssa. Nyt kun on sitä tässä jo aika monta vuotta tehnyt, olen alkanut ajatella, että haluan myös olla ystävieni kanssa, auttaa vanhoja sukulaisia, käydä kävelyllä, ajatella omiani ja suhtautua töihin rennosti, koska en ole koko ajan jäljessä kaikesta. Jos se on tylsää mammaa niin voi voi. Ei minulla ole mitään miestä vastaan, päin vastoin rakastan häntä, mutta kyllä tärkeysjärjestys on aika selvä. On outoa joutua stressaamaan siitä, että on parisuhde. Tämä on hyvä ketju, olen saanut paljon ajateltavaa tästä. Kiitos kaikille asiallsiesti vastenneille. ap
huomaa:
Hoidat sinun työsi, sinun lapsesi, sinun arkesi. Miehen pitäisi tulla jakamaa sinun arkeasi, koska olet onnistunut järjestämään elämäsi kiireiseksi ja stressaavaksi.
Sinä, sinä ja sinä.
Mitä mies saisi tuosta kuviosta?
En ole mitenkään "onnistunut järjestämään" niin, että lasteni isä ei osallistu lasten hoitoon. En ole myöskään onnistunut järjestämään niin, että vanhempani ovat sairaita. Enkä ole myöskään onnistunut järjestämään niin, että nykyajan työelämä on raskasta. Tämä on normaalia ihmisten arkea ja jos itselläsi ei ole mitään raskaita velvollisuuksia, niin se voi kyllä muuttua sinunkin kohdallasi. Jos mieheni jakaa minun arkeni niin samalla minä jakaisin tietysti hänen arkensa. Se olisi yhteistä arkea. Sitä ei tarvitse miehen tietenkään haluta, mutta sellaisia ne parisuhteet nyt täällä aikuisten maailmassa usein ovat. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt vaan kuulosta siltä että teidän suhde etenisi, joten jättäisin miehen ihan sillä perusteella. Kyllä kolmessa vuodessa pitää päästä treffivaiheesta eteenpäin. Enkä tarkoita välttämättä edes yhdessä asumista. Miesystäväsi tulisi viettää enemmän aikaa lastesi kanssa ja sillä tavoin hemmotella sinua.
Ap pitäisi järjestää enemmän lapsivapaata aikaa jotta saisivat elää arkea miehen kanssa.
Ap ei halua. Haluaa vain olla tylsä mamma.
Ajattelin tosiaan joskus suhteen alussa että vau, olenpa minä vetävä ja vauhdikas nainen, kun hoidan tuosta vain työt, lapset ja sitten viikonloppuna nättinä kipaisen ihanille panoreissuille ihanan miehen kanssa. Nyt kun on sitä tässä jo aika monta vuotta tehnyt, olen alkanut ajatella, että haluan myös olla ystävieni kanssa, auttaa vanhoja sukulaisia, käydä kävelyllä, ajatella omiani ja suhtautua töihin rennosti, koska en ole koko ajan jäljessä kaikesta. Jos se on tylsää mammaa niin voi voi. Ei minulla ole mitään miestä vastaan, päin vastoin rakastan häntä, mutta kyllä tärkeysjärjestys on aika selvä. On outoa joutua stressaamaan siitä, että on parisuhde. Tämä on hyvä ketju, olen saanut paljon ajateltavaa tästä. Kiitos kaikille asiallsiesti vastenneille. ap
huomaa:
Hoidat sinun työsi, sinun lapsesi, sinun arkesi. Miehen pitäisi tulla jakamaa sinun arkeasi, koska olet onnistunut järjestämään elämäsi kiireiseksi ja stressaavaksi.
Sinä, sinä ja sinä.
Mitä mies saisi tuosta kuviosta?
En ole mitenkään "onnistunut järjestämään" niin, että lasteni isä ei osallistu lasten hoitoon. En ole myöskään onnistunut järjestämään niin, että vanhempani ovat sairaita. Enkä ole myöskään onnistunut järjestämään niin, että nykyajan työelämä on raskasta. Tämä on normaalia ihmisten arkea ja jos itselläsi ei ole mitään raskaita velvollisuuksia, niin se voi kyllä muuttua sinunkin kohdallasi. Jos mieheni jakaa minun arkeni niin samalla minä jakaisin tietysti hänen arkensa. Se olisi yhteistä arkea. Sitä ei tarvitse miehen tietenkään haluta, mutta sellaisia ne parisuhteet nyt täällä aikuisten maailmassa usein ovat. ap
Sinä päätit naida ex-miehesi, hankkia lapsia ja vaativan työn.
Kuulostat etuoikeutetulta prinsessalta, joka kuvittelee että muilla - etenkin miehillä - on velvollisuus auttaa sinua, etkä itse ole vastuussa mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä ilkeitä kommentteja täällä lukiessani voin todeta, että kyllä suurimmassa osassa terveitä parisuhteita taakkaa jaetaan puolin ja toisin. Jos vaikka ap:lla on 100 kg ja seurustellessaan tämä on +20 kg lisää = 120 kg, ja miehellä vaikka edelleen sen 20 kg (tai vaikka sen 80 kg), niin voisi hän tuon ap:n ylimääräisen 20 kg edestä antaa takaisin auttelemalla asioissa, ettei jo valmiiksi kuormittunut kuormitu lisää.
En itse ainakaan tällaisessa ap:n kuvailemassa suhteessa pysyisi, jossa mies itsekeskeisesti vain kuorisi kermat kakun päältä ja joutuisin itse ottamaan lisää kuormaa. Miten se minua palvelisi, omaa elämääni, hyvinvointiani? Terveessä parisuhteessa sitä ottaa mielellään ottaa enemmänkin kannettavakseen jos toisella on jo iso taakka - ja saa siinä sivussa myös omaa taakkaansa jaettua. Kyllä nämä monesti kulkee kumpaankin suuntaan. Ihmeellistä, että jotkut kuvittelevat ap:n olevan ottamassa. Eiköhän se ole tämä mies, joka tässä hyötyy ja ap köyhtyy. Tällaisena aivan epäterve asetelma.
En ole mitenkään "onnistunut järjestämään" niin, että lasteni isä ei osallistu lasten hoitoon. En ole myöskään onnistunut järjestämään niin, että vanhempani ovat sairaita. Enkä ole myöskään onnistunut järjestämään niin, että nykyajan työelämä on raskasta. Tämä on normaalia ihmisten arkea ja jos itselläsi ei ole mitään raskaita velvollisuuksia, niin se voi kyllä muuttua sinunkin kohdallasi. Jos mieheni jakaa minun arkeni niin samalla minä jakaisin tietysti hänen arkensa. Se olisi yhteistä arkea. Sitä ei tarvitse miehen tietenkään haluta, mutta sellaisia ne parisuhteet nyt täällä aikuisten maailmassa usein ovat. ap[/quote]
Juuri näin. Ihan aitojen aikuisten elämässä tämä menee juurikin näin. Et voi itse päättää kaikesta itse, miten tämä elämä kulkee. Elämässä on monta asiaa, joihin ei ole päätös- ja vaikutusvaltaa välttämättä ollenkaan. Elämässä sattuu ja tapahtuu.
Kyllä sitä jokainen ansaitsisi vierelleen kumppanin, joka sen arjen jakaa, puolin ja toisin. Tämä AP:n miehen käytös on mielestäni lähinnä AP:n hyväksikäyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä on erilaiset tarpeet parisuhteelle erilaisten elämäntilanteiden vuoksi, ja siksi voitte myös jakaa elämää vain rajallisesti. Ehkäpä haluattekin elää siten, yhteistä arkea jakamatta, tai ehkä mies haluaa sitä (viitaten siihen kun sanot että mies ei halua auttaa). Sinä olet kuitenkin kokonainen paketti perheinesi, ja jos perheen rajaa pois, sinusta jää vain hyvin pieni osa miehelle.
Kuulostaisi järkevältä ja reilulta että ehtisit "olla itsekäs" sillä vähällä ajalla ja resurssilla joka ei mene lapsiin, vanhempiin ja töihin. Mies voisi olla osa sitä omaa aikaasi ja elämääsi, mutta (myös) sinun ehdoillasi. Tilanteesi ei ole ikuisesti yhtä kiireinen, mutta nyt se kuitenkin sitä on. Ymmärtäisikö mies ja kestäisikö suhde, jos tapaisitte harvemmin tai eläisitte muuten enemmän sinun kiireidesi ja jaksamisesi ehdoilla? Toisena vaihtoehtona olisi että mies jakaa arkesi taakkaa. Minusta nykytilanne, eli väsymyksen tunteesi muutenkin rankassa vaikkakin palkitsevassa elämänvaiheessa, ei ole vaihtoehto. Tsemppiä pohdintaan!
Kyllä mä sinuna Ap sanoisin jo sille miehellesi, että koko suhde on sulle äärimmäisen huono diili. Koska sitä se todella on, kun joudut kaikesta omasta karsimaan tuollaisen huonon suhteen takia.
Jos ei ole 3 vuodessa paremmaksi ja syvemmäksi mennyt, niin tuskin menee jatkossakaan. Kyllä on miehessä vikaa. Hänelle tämä varmasti on hyvä diili tällaisenaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä jotkut miehet on nyt ymmärtänyt tän aloituksen väärin. Eihän ap ole kolmeen vuoteen vaatinut mieheltä mitään ja on nyt väsynyt. Eikä siltikään vaadi enempää vaan miettii kannattaisiko erota, koska ei ole voimia rilluttelu suhteelle. Ei tässä ole mitään asetelmaa, että jompikumpi olisi paha tai toimisi väärin. Nyt ei näytä vaan toiveet yhteiselämästå osuvan yhteen.
"En ole oikein varma onko hän tietoisesti tai puolitietoisesti itsekäs kun käyttää minua omiin tarpeisiinsa, vai onko kyseessä jokin suhteen muusta ilmapiiristä johtuva kyvyttömyys luottaa toisen apuun ja ottaa niitä arjen askelia." -ap
Mihin ap sitä miestä tarvii? Mies kelpaisi, jos hän ottaisi osan ap taakasta?
Niin, sitä varten ihmissuhteet minusta ovat, että niitä taakkoja jaetaan, että ne tuntuisivat kummastakin kevyemmiltä. ap
Eli jos minun taakkani on 100 kiloa ja sinun 20 kiloa, niin taakka kevenee kun kannetaan yhdessä?
Kuvio kuulostaa täysin siltä että sinun taakkasi kevenisi, kun taas miehelle tulisi enemmän kannettavaa. Siksi mies haluaa mieluummin mökkiviikonloppuja kuin osaksi sinun arkihelvettiäsi.
Näin se varmaan on, vaikka arkeni ei olekaan ainakaan minun mielestäni mitään helvettiä vaan ihan onnellista ja hyvää arkea. Siksi kai tässä tilanteessa ollaankin, että miestä ei kiinnosta olla minun "helvetissäni". ap
"Olen kiireinen yh-äiti, minulla on haastava työ, huonot tukiverkot ja vielä sairaat vanhemmatkin. Elämä on sinänsä mallillaan, mutta stressi on tietysti usein kova, varsinkin jos tulee jotain ylimääräistä säätöä tai huolta"
Ja toistan: sinun oman kuvauksesikin mukaan kyse ei ole yhteisen arjen jakamisesta, vaan miehen tulisi tulla jakamaan sinun arkeasti - eli käytännössä auttamaan sinua.
Heidän suhteensa on kestänyt jo kolme vuotta. Siinä ajassa mukaan olisi pitänyt tulla jo välittämistä ja kumppanuutta. Ap:lla on nyt raskaampi vaihe elämässä, mutta lapset kasvavat ja muuttavat omilleen, vanhemmat voivat parantua tai sitten se ikävämpi vaihtoehto, varallisuus mahdollisesti kasvaa työnteon myötä, lasten poismuuton jälkeen kulut laskevat, jonka jälkeen ap voi alkaa tehdä vaikka osa-aikaisesti töitään/downshiftata muuten. Sitten voikin hänellä olla helppoa. Miehen vanhemmat ovatkin tällä välin sairastuneet, tai mies itse, miehelle on voinut tulla taloudellisia huolia, tai miehellä voi olla todella kuormittava työtilanne ja ikäkin alkaa painaa. Aivan varmasti mies siinä tilanteessa toivoisi, että naisensa tukisi ja auttaisi vastaavasti häntä. Koska niin parisuhteessa toimitaan.
Elämäntilanteet muuttuu, parisuhde pitäisi olla peruskallio. Ap:lla se ei sitä ole. Mies ei tunnu ollenkaan ymmärtävän ap:n tilannetta, jos miehelle on ongelma edes joskus käyttää lapsivapaa mummon tai ystävän tapaamiseen tai kotitöihin. Tuskin ap tarkoittaa, että joka kerta pitäisi olla kotona/rauhassa. Mutta jos ei käy edes joka 4. kerta, niin aika itsekkäästi mies vain käyttää naista omien tarpeidensa mukaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä jotkut miehet on nyt ymmärtänyt tän aloituksen väärin. Eihän ap ole kolmeen vuoteen vaatinut mieheltä mitään ja on nyt väsynyt. Eikä siltikään vaadi enempää vaan miettii kannattaisiko erota, koska ei ole voimia rilluttelu suhteelle. Ei tässä ole mitään asetelmaa, että jompikumpi olisi paha tai toimisi väärin. Nyt ei näytä vaan toiveet yhteiselämästå osuvan yhteen.
"En ole oikein varma onko hän tietoisesti tai puolitietoisesti itsekäs kun käyttää minua omiin tarpeisiinsa, vai onko kyseessä jokin suhteen muusta ilmapiiristä johtuva kyvyttömyys luottaa toisen apuun ja ottaa niitä arjen askelia." -ap
Mihin ap sitä miestä tarvii? Mies kelpaisi, jos hän ottaisi osan ap taakasta?
Niin, sitä varten ihmissuhteet minusta ovat, että niitä taakkoja jaetaan, että ne tuntuisivat kummastakin kevyemmiltä. ap
Eli jos minun taakkani on 100 kiloa ja sinun 20 kiloa, niin taakka kevenee kun kannetaan yhdessä?
Kuvio kuulostaa täysin siltä että sinun taakkasi kevenisi, kun taas miehelle tulisi enemmän kannettavaa. Siksi mies haluaa mieluummin mökkiviikonloppuja kuin osaksi sinun arkihelvettiäsi.
Näin se varmaan on, vaikka arkeni ei olekaan ainakaan minun mielestäni mitään helvettiä vaan ihan onnellista ja hyvää arkea. Siksi kai tässä tilanteessa ollaankin, että miestä ei kiinnosta olla minun "helvetissäni". ap
"Olen kiireinen yh-äiti, minulla on haastava työ, huonot tukiverkot ja vielä sairaat vanhemmatkin. Elämä on sinänsä mallillaan, mutta stressi on tietysti usein kova, varsinkin jos tulee jotain ylimääräistä säätöä tai huolta"
Ja toistan: sinun oman kuvauksesikin mukaan kyse ei ole yhteisen arjen jakamisesta, vaan miehen tulisi tulla jakamaan sinun arkeasti - eli käytännössä auttamaan sinua.
Heidän suhteensa on kestänyt jo kolme vuotta. Siinä ajassa mukaan olisi pitänyt tulla jo välittämistä ja kumppanuutta. Ap:lla on nyt raskaampi vaihe elämässä, mutta lapset kasvavat ja muuttavat omilleen, vanhemmat voivat parantua tai sitten se ikävämpi vaihtoehto, varallisuus mahdollisesti kasvaa työnteon myötä, lasten poismuuton jälkeen kulut laskevat, jonka jälkeen ap voi alkaa tehdä vaikka osa-aikaisesti töitään/downshiftata muuten. Sitten voikin hänellä olla helppoa. Miehen vanhemmat ovatkin tällä välin sairastuneet, tai mies itse, miehelle on voinut tulla taloudellisia huolia, tai miehellä voi olla todella kuormittava työtilanne ja ikäkin alkaa painaa. Aivan varmasti mies siinä tilanteessa toivoisi, että naisensa tukisi ja auttaisi vastaavasti häntä. Koska niin parisuhteessa toimitaan.
Elämäntilanteet muuttuu, parisuhde pitäisi olla peruskallio. Ap:lla se ei sitä ole. Mies ei tunnu ollenkaan ymmärtävän ap:n tilannetta, jos miehelle on ongelma edes joskus käyttää lapsivapaa mummon tai ystävän tapaamiseen tai kotitöihin. Tuskin ap tarkoittaa, että joka kerta pitäisi olla kotona/rauhassa. Mutta jos ei käy edes joka 4. kerta, niin aika itsekkäästi mies vain käyttää naista omien tarpeidensa mukaisesti.
Lisään vielä, että vanhemmiten naisella olisi aikuisia lapsia, jotka voivat auttaa eläkeläispariskuntaa arjen askareissa, kun miehellä ei ole. Jos loppuelämän vakavaa suhdetta mietitään, niin aivan varmasti eläkkeellä naisystävän aikuisten lasten apu sitten kelpaisi, vaikka nyt ei yhtäkään viikonloppua voi käyttää naisen kotona kotitöitä tehden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki nämä ketjun ymmärtäjät ovat itse äitejä. Elämä juuri tuollaista arkea ja rutiinien toistoa. Ap:n ja miehen pitäisi lopettaa suhde, koska heidän elämäntilanteensa ovat täysin erilaiset.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä sinuna Ap sanoisin jo sille miehellesi, että koko suhde on sulle äärimmäisen huono diili. Koska sitä se todella on, kun joudut kaikesta omasta karsimaan tuollaisen huonon suhteen takia.
Jos ei ole 3 vuodessa paremmaksi ja syvemmäksi mennyt, niin tuskin menee jatkossakaan. Kyllä on miehessä vikaa. Hänelle tämä varmasti on hyvä diili tällaisenaan.
Toisinpäin. Miehelle äärimmäisen huono diili, aplle hyvä.
Parisuhteen pitäisi noin kokonaisuutta pitkäkestoisesti ajatellen antaa enemmän kuin ottaa. Energisoida enemmän kuin kuluttaa ja uuvuttaa. Ilahduttaa enemmän kuin kuormittaa.
Vierailija kirjoitti:
En ole mitenkään "onnistunut järjestämään" niin, että lasteni isä ei osallistu lasten hoitoon. En ole myöskään onnistunut järjestämään niin, että vanhempani ovat sairaita. Enkä ole myöskään onnistunut järjestämään niin, että nykyajan työelämä on raskasta. Tämä on normaalia ihmisten arkea ja jos itselläsi ei ole mitään raskaita velvollisuuksia, niin se voi kyllä muuttua sinunkin kohdallasi. Jos mieheni jakaa minun arkeni niin samalla minä jakaisin tietysti hänen arkensa. Se olisi yhteistä arkea. Sitä ei tarvitse miehen tietenkään haluta, mutta sellaisia ne parisuhteet nyt täällä aikuisten maailmassa usein ovat. ap
Sinä päätit naida ex-miehesi, hankkia lapsia ja vaativan työn.
Kuulostat etuoikeutetulta prinsessalta, joka kuvittelee että muilla - etenkin miehillä - on velvollisuus auttaa sinua, etkä itse ole vastuussa mistään.
Päin vastoin, ap nimenomaan tunnistaa ja tuntee oman vastuunsa, ja hän huomaa, että humputtelu miehen kanssa häiritsee sitä, ettei hän saa omia vastuitaan hoidettua. Koska hän on ollut miehen kanssa yhdessä jo kolme vuotta ja rakastaa miestä, on luonnollista miettiä ongelmaan muitakin ratkaisuja kuin ero. Sellainen voisi olla esimerkiksi se, että toisinaan käytettäisiin aikaa hyödyllisiinkin asioihin, eli niitä hupiviikonloppuja olisi silloin vähän vähemmän (ei niitä kokonaan varmasti tarvitsisi unohtaa).
Jos mies ei ole yhtään valmis tulemaan asiassa vastaan, ja ap:n on vastuunsa hoidettava, sitten en oikein keksi muuta ratkaisua, kuin erota, jos vastuista ei pysty vähentämään. Tuskin pystyy, kun lapsia ja sairaita vanhempia ei voi laittaa sivuun, kun ei huvita, ja rahaakin tuon kuvion pyöriminen varmasti tarvitsee, eli perheen ainoan aikuisen on käytävä töissä.
Vähän hassua, että mies suhtautuu niin jyrkästi siihen, ettei voi autella esim. kotiaskareissa. Kyllähän monet miehet ihan vapaaehtoisesti auttavat naapurin mummoakin, vanhempiaan, siskoaan jne. Niin todella erikoista, että omaa naisystävää ei sitten voisi auttaa. Ja sitten vielä hirveä irvailu, että "yh vain haluaa apukädet". No lähimmäisen auttaminen on ihan normaalia. Ja kyllä se ap:kin siellä miehen mökillä varmasti puuhailee.
Mun yks kevyt tapailumies kerran täällä mun kotona vähän fiksaili rempallaan olleita paikkoja. Sain ihan hirveät kiksit siitä, kun korkeakoulutettu mies niin kätevän miehekkäästi käytteli työkaluja (oli siis uusi puoli hänestä mulle). Sai kyllä todellakin palkinnon siitä, kun kävin ihan kuumana häneen sen jälkeen ;)
Ihan tosi outoa, jos on joku ongelma osallistua mihinkään hyödylliseen toisen kotona.
Kyllä on aika hirveitä seurustelusuhteita jos kaikki pyörii vain töiden ja velvollisuuksien ympärillä.
Oletko aloittaja kokeillut koskaan ihan tosissasi rentoutua ja "tyytyä" miehen tarjoamaan vaihtoehtoon? Ettet aitomaattisesti ajattele, että se on "huono" ehdotus tai vaihtoehto. Miksi päättelet, että omasi on ainoa oikea tapa?
Etkö todellakaan kaipaa rentoutumista ja vain olla ja tehdä ihan muuta kuin normaalisti viikolla? Tätä en millään käsitä miksi näin on jos et.
Tunnut olevan kuin joku duracell-pupu. Luulet, ettei voi pysäyttää hyörimistä ja pyörimistä. Mitä pelkäät? Mitä kamalaa 4apahtuisi tai tapahtuisiko jos vain joskus välilä pysäyttäisit itsesi.
Saatko elämänsisällön pelkästään toimimalla ja olemalla hyödyllinen liittyen johonkin työhön tai jonkulle ihmiselle?
Etkö voisi ajatella, että voisi olla hyödyllistä sinulle, suhteellenne ja miehelle kun joskus tuntisit tyytyväisyyttä itseesi myös vain olemalla ja rauhoittumalla. Ilman suorittamista tai tunnetta, että sinun täytyy täyttää jonkun ihmisen tarpeita.
On huono merkki jos mies ei auta, vaan järjestää pelkästään jotain kivaa.