Miesystävä häiritsee, onko ero ainoa mahdollisuus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä lasten isät ovat?

En tiedä keitä lasten isät ovat.

Ap

Hah haa! Tää onkin tosi huono provo. Sanoit, että lapset ovat vain neljä päivää kuukausessa isällään.

Vähän kannattaisi keskittyä nyt.

Kuinka tyhmä sä olet, jos kuvittelet, että tuon on kirjoittanut alkuperäinen aloittaja?

Nyt ap ja mies viettävät 100% yhteisestä ajasta miehen toiveiden mukaisesti (miehen mökillä ym.).

Suhde ei ole tasapainossa.

Ratkaisu on se, että jatkossa he viettävät 50% yhteisestä ajasta miehen toiveiden mukaisesti vaikka siellä mökillä ja 50% yhteisestä ajasta ap:n toiveiden mukaisesti vaikka ap:n luona kotipuuhissa. Jos miehelle ei käy tasapuolisesti huomioidut toiveet ja tarpeet niin erota kannattaa, koska tällöin mies on liian itsekäs hyvään ja toimivaan suhteeseen. Tai ei rakasta riittävästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohis, mutta älkää kutsuko itseänne yh-äideiksi, jos on yhteishuoltajuus.

Juu siis on paperilla yhteishuoltajuus, mutta lapset ovat vain 4 päivää kuukaudessa isällään, ja isä ei hoida mitään heidän käytännön asioitaan. Juuri sen verran on tullut lasten isältä tällaista lasten säilytys palvelua, että olen jotenkin saanut tällaisen rakkaussuhteen sitten siihen rakoon tungettua. Lasten isältä ei tule enempää apua ja lapset eivät myöskään suostu olemaan enempää hänen luonaan. ap

Meillä tehtiin niin että lapset laitettiin viikkoviikko, ja elarit pois, ja miehelle toisen lapsen lapsilisät. Kannattaa kokeilla, voi olla että isällä ei vain ole rahaa ottaa lapsia enempää, ja hän kokee että koska sinä hyödyt lapsista, niin elarit ja lapsilisät on tavallaan palkka sinulle siitä, joten jos isä hoitaa lapsia enemmän,kuuluu hänelle myös osa palkasta.

Hyvin ymmärrettävää ap:n tilanne, tuossa selvästi mies on yksi ylimääräinen kotitehtävä lisää. Mies siis ei ole tullut osaksi ap:n arkea, vaan on kuin aikaavievä harrastus, joka vie enemmän kuin tuo.

On mahdollista, ettei mies sitä tajua ja siksi puhuisin siitä hänelle, että parisuhde ei voi jatkua nykyisenkaltaisena, vaan pitää muuttua. Jos mies ei sitä suostu tajuamaan, niin täytyy miettiä myös eroa. Pitää miettiä omaa jaksamista ja keskittyä siihen.

Vierailija kirjoitti:

Mitä helvettiä se mies saa jos seksi ja mökkiviikonloput vaihtuvat lattian puunaamiseen, lasten kuskaamiseen, ja ap:n kulujen maksamiseen?

Ap:n haluamassa kuviossa hän saa miehestä hyötyä, mies ei saa ap:lta mitään muuta kuin lisää velvoliisuuksia. Käytännössä mies olisi ilmainen kotipalvelufirma ja ap:n lisälompakko.

Miten se eroaa tästä, että nyt ap ei saa mitään hyötyä miehestä? Mä olen melko varma että ap ei haluaisi hyötyä sen kummemmin, haluaisi vain että hänelle jäisi muuhunkin aikaa kuin lapsiin ja mieheen. Jos mies auttaisi, niin yhteistä aikaa jäisi enemmän, Eli mies ei halua sitä yhteista aikaa yhtään enempää.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kiireinen työ mutta rahat loppu ja koti mullin mallin.

Naisystävä vain järjestää rentouttavia viikonloppuja sen mökillä. Pitäisi harrastaa seksiä ja rentoutua, mutta mä haluaisin että jaetaan arkea. Eli naisystävä tulee siivoamaan kämppääni, antaa rahaa ja tulee ilmaiseksi työpaikalle auttamaan.

Yksikään nainen ei yläpeukuttaisi. Mutta naisilla tuntuu olevan käsitys että miehen velvollisuus on olla naiselle ja toisen miehen lapsille ilmainen työläinen. Mies halutaan kun miestä tarvitaan.

Itse luin eri aloitusta varmaan, kun siinä mitä minä luin, ap mietti että pitäisiköhän erota, kun ei saa suhteesta sitä mitä itse kaipaa, ja on muutenkin jo todella väsynyt.

Aloittaja tuntuu aika järkiperäiseltä ja ei ilmeisesti kaipaa ihmistä elämäänsä muussa mielessä kuin arjen aherrukseen ja kokoaikaiseen ahertamiseen. Ei vapaa-ajan viettoon saati tunnepitoiseen yhdessäoloon.

Jo pari sanaa kertoo, miten aloittaja suhtautuu mieheen: mies häiritsee häntä ja mies on vaivaksi.

Lopettakaa nyt hyvän sään aikana tuo "seurustelu". Tunteita ei ainakaan aloittajalla ole miestä kohtaan. Eikä arvostusta yhtään. Jos olisi niin ei puhuisi tai kokisi miehen olemassaoloa noin vaivalloiseksi ja häiritseväksi.

Mies yrittää tarjota rentouttavaa yhdessäoloa totisen arjen puurtamisen välillä.

Mies ei ole lasten isä eikä aloittajan itse haalimat "tärkeät ja haasteelliset" työkuviot kuulu oikeastaan miehelle, ei hän ole niitä valinnut.

Jos pelkkä arkinen, työntäyteinen velvollisuuksien täyttämä elämä on jollekin maailman tärkein asia niin ok. Mutta jos se ei ole sitä jollekin muulle ihmiselle niin sekin on ok.

Mutta älkää viekö enempää toistenne elämää ja aikaa.

Aloittaja: hanki samantyylinen ja samassa elämäntilanteessa oleva mies. Ja anna tälle miehelle vapaus löytää itselleen samantyylinen ja samassa elämäntilanteessa oleva ihminen.

Itse naisena en haluaisi olla tässä tilanteessa missä aloittajan miesystävä nyt on. Että monivuotinen miesystäväni puhuisi minusta harmillisena häiriötekijänä ja vaivana elämässään.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat tosi ankealta ja itsekeskeiseltä ihmiseltä

Jep, töissäkäyminen on tosi ankeaa ja se, että töihin tarvitsee ottaa muutakin mukaan kuin kaksi kättä. Sivuutat sen, että tuo yksin nukkuminen on vain yksi vaihtoehto. Kaukosuhteessa se ei onnistuisi ollenkaan, vaan olisi pakotettua toimimaan yhdellä tietyllä tavalla. Lyhyemmällä etäisyydellä voi useammasta vaihtoehdosta valita kulloinkin kummallekin parhaan vaihtoehdon.

Vierailija kirjoitti:

Ap ei tunnu tajuavan että se ole sinä itse joka tässä häiritsee, ja saisit olla kiitollinen miehelle joka jaksaa seurustella kanssasi.

Sinä vain rutiset että miksei mies halua "jakaa arkea", mikä tarkoittaa käytännössä sitä että sinun velvollisuuksiasi siirtyy hänelle. Miksi helvetissä kukaan täysjärkinen haluaisi ryhtyä ilmaiseksi työkalupakiksi toiselle? Sinä olisit yksipuolisesti hyötyjä tässä kaupassa.

Oman kuvauksesi mukaan mies järjestää sinulle vikonloppuja, ja sinä vain valitat koska et sinä haluaisi mitään kivaa vaan että mies tulisi kotiisi työleirille.

Toivottavasti mies tajuaa ottaa hatkat.

Sinä se jaksat provosoida!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kiireinen työ mutta rahat loppu ja koti mullin mallin.

Naisystävä vain järjestää rentouttavia viikonloppuja sen mökillä. Pitäisi harrastaa seksiä ja rentoutua, mutta mä haluaisin että jaetaan arkea. Eli naisystävä tulee siivoamaan kämppääni, antaa rahaa ja tulee ilmaiseksi työpaikalle auttamaan.

Yksikään nainen ei yläpeukuttaisi. Mutta naisilla tuntuu olevan käsitys että miehen velvollisuus on olla naiselle ja toisen miehen lapsille ilmainen työläinen. Mies halutaan kun miestä tarvitaan.

Itse luin eri aloitusta varmaan, kun siinä mitä minä luin, ap mietti että pitäisiköhän erota, kun ei saa suhteesta sitä mitä itse kaipaa, ja on muutenkin jo todella väsynyt.

No ei se miesystäväkään ilmeisesti saa. Ero parempi.

Jos on noin väsynyt niin ottaisi silloin kiitollisena ja iloisena vastaan ne miehen tarjoamat hemmottelut.

Ymmärrän hyvin miestä: jos minun miesystäväni sanoisi, että on rasittunut ja väsynyt arjen pyöritykseen niin juuri ajattelisin, että hän tarvitsee siitä irtiottoa ja lepoa ja yhteistä aikaa irti arkihuolista.

Eikä lisää lattian jynssäämistä ja siivoamista vielä vapaa-aikanaankin.

Kuten aloittaja tuntuu kaipaavan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohis, mutta älkää kutsuko itseänne yh-äideiksi, jos on yhteishuoltajuus.

Juu siis on paperilla yhteishuoltajuus, mutta lapset ovat vain 4 päivää kuukaudessa isällään, ja isä ei hoida mitään heidän käytännön asioitaan. Juuri sen verran on tullut lasten isältä tällaista lasten säilytys palvelua, että olen jotenkin saanut tällaisen rakkaussuhteen sitten siihen rakoon tungettua. Lasten isältä ei tule enempää apua ja lapset eivät myöskään suostu olemaan enempää hänen luonaan. ap

Meillä tehtiin niin että lapset laitettiin viikkoviikko, ja elarit pois, ja miehelle toisen lapsen lapsilisät. Kannattaa kokeilla, voi olla että isällä ei vain ole rahaa ottaa lapsia enempää, ja hän kokee että koska sinä hyödyt lapsista, niin elarit ja lapsilisät on tavallaan palkka sinulle siitä, joten jos isä hoitaa lapsia enemmän,kuuluu hänelle myös osa palkasta.

Ei kaikki eronneet ole rahattomia. Ap:kin on vaativassa työssä, varmaan exänsäkin on (kun usein otetaan samankaltainen puoliso). Niistä töistä yleensä maksetaan ihan hyvin. Minun lasteni isällä on rahaa, muttei huvita lapsisäätö arjessa. Ei ole varmaan koskaan hankkinut lapsille mitään vaatteita tms. Jos olisi viikko-viikko, minä hommaisin edelleen kaikki lasten vaatteet ja tarvikkeet, jolloin olisi epäreilua, ettei maksaisi elaria yhtään. Ei sillä, ei lasteni isä ikinä suostuisi ottamaan lapsia arkeensa. Ei vaikka hänelle maksettaisiin siitä (ja elarit menee lasten kuluihin, että tarkoitan, että hänelle maksettaisiin sen lisäksi).

Mies mäkeen ja uusi sitten kun siltä tuntuu, miehet ovat kuin busseja, uusi on jo tulossa vartin päästä.

Kyll maar se o ny moro ja näkemiin.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa vielä puhua miehelle näistä tuntemuksista. Siis siitä miten kaipaisit enemmän yhteistä arkea eikä pelkästään vapaa-ajalla huvittelua. Voi olla, että mies ei halua muuta kuin rusinat pullasta teidän suhteelta. Tai sitten voi olla, että haluaisikin osallistua myös arkeen, mutta ei ole halunnut tungetella. Yrittäkää keskustella rauhassa asiasta. Jos toiveet eivät kohtaa voi olla parempi erota. Mutta voihan olla, että muutosta on myös tiedossa.

Tämä on niin totta. Minulla on siis tämä tilanne juuri miesystävän kanssa. Siis hän on se kiireinen osapuoli, joka juuri pari päivää sitten laittoi minulle pitkän viestin, ettei hän ehtinyt kunnolla suhteemme aikana mitään kun koko ajan tehdään vain jotain kivaa. Ja mä olen tosi surullinen, koska luulin, että se on juuri kiva vastapaino sille stressaavalle arjelle (ja on minullakin paljon tekemistä, mutta osaan esim. siivousta hoitaa tehokkaammin). Suhde on kuitenkin vielä aika tuore niin en tarjonnut apua esim. siivoukseen (vaikka tehnyt sitä kuitenkin) koska luulin, että se on liikaa tässä vaiheessa ja kai hän pyytää apua jos sitä tarvitsee. Näemme vasta loppuviikosta jolloin puhutaan asiasta enemmän. Harmittaa, että minua pidetään jonkinlaisena vastuuttomana vapaamatkustajana.

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja tuntuu aika järkiperäiseltä ja ei ilmeisesti kaipaa ihmistä elämäänsä muussa mielessä kuin arjen aherrukseen ja kokoaikaiseen ahertamiseen. Ei vapaa-ajan viettoon saati tunnepitoiseen yhdessäoloon.

Jo pari sanaa kertoo, miten aloittaja suhtautuu mieheen: mies häiritsee häntä ja mies on vaivaksi.

Lopettakaa nyt hyvän sään aikana tuo "seurustelu". Tunteita ei ainakaan aloittajalla ole miestä kohtaan. Eikä arvostusta yhtään. Jos olisi niin ei puhuisi tai kokisi miehen olemassaoloa noin vaivalloiseksi ja häiritseväksi.

Mies yrittää tarjota rentouttavaa yhdessäoloa totisen arjen puurtamisen välillä.

Mies ei ole lasten isä eikä aloittajan itse haalimat "tärkeät ja haasteelliset" työkuviot kuulu oikeastaan miehelle, ei hän ole niitä valinnut.

Jos pelkkä arkinen, työntäyteinen velvollisuuksien täyttämä elämä on jollekin maailman tärkein asia niin ok. Mutta jos se ei ole sitä jollekin muulle ihmiselle niin sekin on ok.

Mutta älkää viekö enempää toistenne elämää ja aikaa.

Aloittaja: hanki samantyylinen ja samassa elämäntilanteessa oleva mies. Ja anna tälle miehelle vapaus löytää itselleen samantyylinen ja samassa elämäntilanteessa oleva ihminen.

Itse naisena en haluaisi olla tässä tilanteessa missä aloittajan miesystävä nyt on. Että monivuotinen miesystäväni puhuisi minusta harmillisena häiriötekijänä ja vaivana elämässään.

Kyllä se ihanakin, elämyksiä ja irtiottoja tarjoava mies muuttuu vaivaksi, jos omaa aikaa ei jää yhtään eikä arjen kiireessä tekemättä jääneet työt hoidu vaan kasaantuvat suhteen takia. Velvollisuuksien täyttämä elämä - no sitä se lapsiperhe-elämä usein on, varsinkin yh-taloudessa. Vaikka kuinka haluaisi, niin osa töistä jää aina tekemättä ajanpuutteen vuoksi. Ap:n mies voisi vastavuoroisesti auttaa joskus jossain, jotta ap:lle jäisi aikaa ja voimavaroja viettää sitä mukavaa, vapaata aikaa miehen kanssa. Lisäksi ap:lle pitäisi jäädä myös sitä ihan omaa aikaa. Normaalissa parisuhteessa mies voisi sitä tarjota vaikka arki-iltaisin vahtimalla sen ajan lapsia ja hoitamalla joitain arki-askareita. Ja vastineeksi saisi sitten ap:n täyttä huomiota viikonloppuna. Ja apuja siellä mökkihuushollissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä jotkut miehet on nyt ymmärtänyt tän aloituksen väärin. Eihän ap ole kolmeen vuoteen vaatinut mieheltä mitään ja on nyt väsynyt. Eikä siltikään vaadi enempää vaan miettii kannattaisiko erota, koska ei ole voimia rilluttelu suhteelle. Ei tässä ole mitään asetelmaa, että jompikumpi olisi paha tai toimisi väärin. Nyt ei näytä vaan toiveet yhteiselämästå osuvan yhteen.

"En ole oikein varma onko hän tietoisesti tai puolitietoisesti itsekäs kun käyttää minua omiin tarpeisiinsa, vai onko kyseessä jokin suhteen muusta ilmapiiristä johtuva kyvyttömyys luottaa toisen apuun ja ottaa niitä arjen askelia." -ap

Mihin ap sitä miestä tarvii? Mies kelpaisi, jos hän ottaisi osan ap taakasta?

Niin, jotta yhteiseä aikaa olisi enemmän ja ap ei olisi niin rasittunut. Mitäs sitä sellaisella suhteella tekee jossa toinen oikein mielellään katsoo tilannetta jossa se oma "rakas" kärsii, vaikka voisi häntä auttaakin?

Jotta voisi olla positiivisia tunteita toista kohtaan (mikä on vähän niin kuin edellytys suhteelle) niin täytyy arvostaa ja kunnioittaa häntä. Mikäli toinen ei ole näiden arvoinen, niin kyllä se on parempi erota.

Eli jälleen yksi itsekäs mies poimii rusinoita pullasta, eikä välitä, että naisosapuoli siitä kuormittuu. Tarvitseeko sanoakaan, mitä kannattaa tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä oli jonkin aikaa suhde miehen kanssa, joka asui eri paikkakunnalla. Joka viikonloppu meni perjantaista sunnuntaihin jomman kumman luona 24/7. Olen yrittäjä, joten arki-iltaisin ei ole aikaa muutenkaan mihinkään, ja tässä suhteessa ei ollut aikaa tehdä mitään kotona viikonloppuisinkaan. Mies oli työnsä puolesta päässyt jo normaalia aikaisemmin eläkkeelle ja hänellä oli arkiviikot aikaa tehdä kaikki omat kotityöt. Joka arki-ilta hän vielä soitteli tunnin puheluita minulle. Yritin sanoa, että tämä ei toimi näin, että lähden heti perjantaina töiden jälkeen hänen luokseen ja sunnuntaina myöhään takaisin. Hänellä on aikaa viikolla tehdä mitä vaan ja käyttää viikonloppu vaan oleiluun. Minulla on ihan eri tilanne ja myöskin omakotitalo hoidettavana. Ei ymmärtänyt ollenkaan, vaan loukkaantui kun ei minua kuulemma yhtään kiinnosta viettää aikaa hänen kanssaan. Siinä vaiheessa tajusin, että sen lisäksi ettei pysty olemaan yksin, mies on myös itsekäs. Ei ole minun asiani laittaa koko omaa elämääni sivuun, koska toinen ei pysty olemaan yhtään itsekseen.

Parisuhteessa on todella tärkeää löytää joku, jolla on samanlainen elämäntapa ja elämäntilanne. Omien tarpeiden sivuun laittaminen ei toimi kovinkaan pitkään eikä ole mitenkään tervettäkään. Toki alkuun rakastuneena tulee vietettyä paljon aikaa yhdessä, mutta sellaisessa täyssymbioosissa ei voi jatkaa loputtomiin.

Kannattaa selvittää nämä toiveet yhteisestä ajasta jo heti alussa. Ja varsinkin kannattaa selvittää se, kuinka itsenäisiä molemmat ovat.

Pyysitkö miestä harkitsemaan muuttoa lähemmäs sinua tai luoksesi?

Minun puolestani olisi voinut muuttaa vaikka naapuriin, mutta en halua asua kenenkään kanssa samassa taloudessa. Ei kuitenkaan halunnut, vaan minun olisi pitänyt jättää yritykseni ja kotini ja muuttaa hänen luokseen. En tiedä sitten mihin lapseni olisi laittanut, hän asuu vielä kotona...

Jos toinen on itsenäinen ja toinen ei ole, eikä halua sitä toisessakaan ymmärtää saati kunnioittaa, ei se asumiskuvio sitä tilannetta miksikään paranna. Päinvastoin muuttuu entistä vaikeammaksi.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti tässä on jälleen yksi lisäsyy miehille olla deittailematta naisia, joilla on jo lapsia hankittuna muiden miesten kanssa.

Tämä ja vastaavia kommentteja on nyt tullut monta kertaa tässä ketjussa.

Kuvitteletko yh-äideille tulevan paha mieli,vai mitä koitat sanoa?

Ap:n ja miehen vapaa-ajan viettotavat eivät mene yksiin. En minäkään tuollaista jaksaisi. Minä haluan suhteelta arkea, en jatkuvaa laatuaikaa ja menemistä.

Minä esimerkiksi olen seurustellessani tehnyt miehan kanssa pihahommia, polttopuita (sekä minun että miehen kodeissa), tai on nähty illaloa jommankumman luoka, miten on muihin päivän puuhiin sopinut.

Ei minulla ainakaan ole mahdollisuutta, jaksamista eikä kiinnostusta bilettää, matkustella tai viettää parisuhdeaikaa joka viikonloppu.

Ap:n ja miehen toiveet eivät kohtaa.

Eikä se kyllä johdu ap:n lapsista, vaikka koitattekin siitä ilkeillä.

Miksi ihmeessä haluat seurustella, Ap? Eihän sinulla ole parisuhteelle aikaa, tai edes mitään annettavaa toiselle.