Miesystävä häiritsee, onko ero ainoa mahdollisuus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tismalleen mistä ap puhuu ja pistää huvittamaan osan kommentoijista vastaus. Selittää ainakin sen miksi osan ihmisistä elämä on jatkuvaa kaaosta tai mikään pysy ruodussa, jos asenne on tuo, että työkalut pitäisi lennähtää aina kädestä kun mies vain vislaa. 

Olen kokenut saman kuin ap, mutta ilman lapsia ja se oli silti kuormittavaa. Opiskelin, kävin töissä, harrastin ja oli valtava tuttavapiiri. Ei ne tunteet riitä, jos mies sattuu olemaan hirveän dominoiva ja täysin taipumaton luonteeltaan. Omalla kohdallani kävi niin, että silloin kun itselläni olisi ollut vapaata, minun olisi pitänyt mennä miehen luo ja elää hänen määrittämän rytmin mukaan. Minä olin häntä varten, eli mitään meitä ei ollut vaan oli vain mies ja miehen elämä. Siihen päälle mies ei kestänyt minkäänlaista yksinoloa, ja kun tein selväksi, että oma elämä on pakko hoitaa, niin hän yritti pakottaa minut irrottautumaan omista kuvioistani. Hän suuttui jos menin kavereiden kanssa baariin (wtf). Oli hienoa sen kolmen kuukauden aikana kuunnella iltakaudet miten teen hänet hulluksi tällä touhullani (en jättänyt työvuoroja tekemättä ja valmistauduin näyttöihin). En tiedä mitä minun olisi pitänyt tehdä, koska aamulla menin opiskelupaikkaani, illaksi töihin ja siinä matkalla meni taisteluksi ettei mies kuluta kaikkia akkujani soittelemalla lukemattomia kertoja tentatakseen miten meidän käy.. 

Erosin ja se ei käynyt kovinkaan kauniisti. 

"minun olisi pitänyt mennä miehen luo ja elää hänen määrittämän rytmin mukaan. Minä olin häntä varten, eli mitään meitä ei ollut vaan oli vain mies ja miehen elämä."

Miksi tämä ajattelumalli on NIIN yleinen miehillä?!? Olen ollut monenlaisten miesten kanssa tapailu/suhteessa ja KAIKKIEN kanssa on ollut se ongelma, että yhteiset tekemiset ja aika rytmitetään miehen aikataulujen ja mielihalujen mukaan. Vaikka tällä hetkellä seurustelen todella ihanan miehen kanssa, tämä on silti ajoittain ongelma, mutta onneksi lähinnä pienissä asioissa (kyllä se vaan silti hiertää). Tyyliin, mies pelaa pleikkaria silloin kun haluaa, eikä pelisessiota todellakaan keskeytetä (tai minulle aina edes vastata) jos minä kaipaan seuraa tai läheisyyttä tai kysyn milloin aloitetaan sen leffan katsominen josta puhuttiin. Sen sijaan jos minä luen sohvalla hyvää kirjaa ja olen päässyt kunnon lukuflow'hun, mies automaattisesti olettaa että laitan kirjan pois ilomielin heti kun hän haluaa jotain, ja jos minä sanon että mulla on tää luku kesken ja haluan lukea sen loppuun, niin mies ottaa sen aina vaikeasti vastaan. Miehen mieluhalujen ja aikataulun mukaan meneminen on monelle miehelle itsestäänselvyys, ja jos nainen vetääkin rajoja ja haluaisi elää oman aikataulunsa mukaan, niin nainen on se vaikea ja julmuri...

Minulla pahin tällainen minä minä minä -mies on ollut mies, joka on vaatinut perheenlisäystä. Ihan vain siksi, koska HÄN haluaa. Ja HÄN haluaa monta. Ja heti. Riippumatta siitä, mitä MINÄ olisin halunnut. Hänen perässäänkin olisi pitänyt muuttaa toiselle paikkakunnalle. Koska HÄN ei halua kodistaan ja elämästään luopua, mutta MINUN ja LAPSEN olisi kyllä pitänyt järjestää elämässämme kaikki uusiksi HÄNEN takiaan, ihan vain siksi, että HÄN haluaa. Kyllä oli suuttumusta ja loukkaantumista, kun en tähän suostunut. Hän piti itsestäänselvänä monia tällaisia asioita, joista ei kysellyt minulta mitään mielipidettä.

Mutta eihän tuo eroa ollenkaan siitä että sinä halusit toista etkä toiminut hänen toiveiden mukaan vaan omiesi. Miksei mies voisi kirjoittaa susta ihan samaa? Et sinäkään luopunut omastasi.

Kyllä luovuin paljon omasta, joustin aikataulujen, menojen yms mukaan, jotta koko suhde pysyi edes kasassa. Mies ei joustanut missään, aina oli pyytämässä lisää. Häneltä jos jotain joustoa pyysi, niin eihän se nyt käynyt. Tasapuolista? Monilla miehillä tätä, jos naiselle ei joku asia nyt vaan käy.

Sama juttu ap:n kohdalla. Miehen mielen mukaan mennään ap:n kaikki lapsivapaat, viis siitä mitä ap:lla olisi myös muuta välillä toiveissa. Toivottavasti on hankkiutunut siitä ukosta jo eroon.

Jotenkin paistaa läpi että ap on nauttinut miehen tarjoamasta makeasta mökkielämästä kuitenkin niin paljon ettei tosissaan ole ollut halukas vaihtamaan keittiön lattioiden pesuun. Nyt sitten harmitusta purkaa tänne joka tuli likaisista lattioista vaikka varmaan taas näin sunnuntai-iltana palailee rentouttavalta mökkiviikonlopulta kotiin.

Olen ap:n kaltaisessa suhteessa ja kategorisesti kieltäydyn lähtemästä miehen kanssa mökille, kerta riitti. En tykkää olla keskellä ei mitään hyttysten syötävänä vailla nykyaikaisia mukavuuksia. Esim. kuukautiset ovat ilman vesivessaa hankalat. Ja aina siellä on jotain laitettavaa sekä talkootyötä.

Mökkiviikonloppu on minusta kyllä hemmottelun vastakohta.

Itse lapsivapaina viikonloppuina siivoan ensin kodin ja käyn pitkällä lenkillä ennen kuin vietän aikaa miesystäväni kanssa. Koen mahdottomaksi siirtyä suoraan hektisestä lapsi- ja työarjesta suoraan kuumaksi rakastajaksi. Näin säilyy jonkinlainen tasapaino.

Vierailija kirjoitti:

Itse lapsivapaina viikonloppuina siivoan ensin kodin ja käyn pitkällä lenkillä ennen kuin vietän aikaa miesystäväni kanssa. Koen mahdottomaksi siirtyä suoraan hektisestä lapsi- ja työarjesta suoraan kuumaksi rakastajaksi. Näin säilyy jonkinlainen tasapaino.

Aika tylsää. Etkö voi siivota viikolla? Viikonloppu on muutenkin niin lyhyt.

yh:lle riittää, että miehiltä saa elatusmaksuja. ei yh miehiä muuhun tarvitse.