Miesystävä häiritsee, onko ero ainoa mahdollisuus

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se usein vaan on liikaa, että kun lapset siirtyvät tarpeineen isänsä luo viikonlopuksi, melkein samalla ovenavauksella saapuu miesystävä tarpeineen. Koko elämä on 24/7 joidenkin muiden tarpeiden täyttämistä.

Itse olen eroamassa saman ongelman vuoksi. Tahdon välillä harrastaa ja olla ihan rauhassa.

Noinhan se varmaan on, jos kokee parisuhteen lähinnä toisen osapuolen tarpeiden täyttämisenä. Eikö sen pitäisi sinullekin antaa jotain?

Parisuhteessa molemmilla tulee olla sama tulevaisuuden suunta ja se, mitä parisuhteelta halutaan. AP haluaa arjenjakajan ja normaalin elämän kumppanin kera. Mies haluaa laatuaikaa ja yhteisiä arjen irtiottoja.  Olen itsekin naisena laatuaika-irtiottaja, joten en edes etsi miestä, jolla on perhettä tai joka haluaa perinteisen naisen rinnalleen. Olisin hirvittävän onneton, jos parisuhteessa ei olisi laatuaikaa ja puolisoni rakkaudenkieli olisi se, että ihanaa kun pestään ikkunat yhdessä, tunnen olevani niin rakastettu nyt. Toki pesisin ne ikkunat puolisoni apuna, mutta en minä siitä mitään ylimääräisiä tunnekiksejä saa. Ihan normaalia auttaa toista, kun yhdessä ollaan, ei siihen sen ihmeempää liity. Mutta vaikka tuo, että otetaan auto ja ajellaan seikkailemaan toiseen kaupunkiin pullakahville? Se saisi minut tuntemaan oloni rakastetuksi.

Nyt ap:n mies saa niitä tunnekiksejä siitä laatuajasta, mutta ap ei. Hänelle rakkaudenilmaisu olisi mies auttamassa kotona ja helpottamassa arjen taakkoja. Eli laatuaika VS teot rakkaudenkielinä.

Kaffebulla kirjoitti:

Miksi ihmeessä haluat seurustella, Ap? Eihän sinulla ole parisuhteelle aikaa, tai edes mitään annettavaa toiselle.

Vaikuttaa minusta pikemminkin siltä, että ap on viimeiset kolme vuotta kaiken oman aikansa antanut miesystävälleen ja elänyt nimenomaan sellaista parisuhdetta, jota miesystävä on toivonut ja halunnut. Pikemminkin minusta tuntuu, että se miesystävä ei halua seurustella oikeasti, vaan haluaa pelkästään panosuhteen vailla arkielämän velvollisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja tuntuu aika järkiperäiseltä ja ei ilmeisesti kaipaa ihmistä elämäänsä muussa mielessä kuin arjen aherrukseen ja kokoaikaiseen ahertamiseen. Ei vapaa-ajan viettoon saati tunnepitoiseen yhdessäoloon.

Jo pari sanaa kertoo, miten aloittaja suhtautuu mieheen: mies häiritsee häntä ja mies on vaivaksi.

Lopettakaa nyt hyvän sään aikana tuo "seurustelu". Tunteita ei ainakaan aloittajalla ole miestä kohtaan. Eikä arvostusta yhtään. Jos olisi niin ei puhuisi tai kokisi miehen olemassaoloa noin vaivalloiseksi ja häiritseväksi.

Mies yrittää tarjota rentouttavaa yhdessäoloa totisen arjen puurtamisen välillä.

Mies ei ole lasten isä eikä aloittajan itse haalimat "tärkeät ja haasteelliset" työkuviot kuulu oikeastaan miehelle, ei hän ole niitä valinnut.

Jos pelkkä arkinen, työntäyteinen velvollisuuksien täyttämä elämä on jollekin maailman tärkein asia niin ok. Mutta jos se ei ole sitä jollekin muulle ihmiselle niin sekin on ok.

Mutta älkää viekö enempää toistenne elämää ja aikaa.

Aloittaja: hanki samantyylinen ja samassa elämäntilanteessa oleva mies. Ja anna tälle miehelle vapaus löytää itselleen samantyylinen ja samassa elämäntilanteessa oleva ihminen.

Itse naisena en haluaisi olla tässä tilanteessa missä aloittajan miesystävä nyt on. Että monivuotinen miesystäväni puhuisi minusta harmillisena häiriötekijänä ja vaivana elämässään.

Eihän aloittajakaan haluaisi kokea miesystäväänsä häiriötekijänä ja ylimääräisenä vaivana ja hän tuntee surua ja omantunnon tuskia siitä. Mutta jos vapaa-aika kuluu lähinnä toisen ehdoilla eläessä samalla kun oma aika ja jo yksinkertaisesti arjen pakolliset velvollisuudet jäävät kokonaan välistä, niin kyllä se toinen ihminen, vaikka kuinka kiva ja ihana, muuttuu helposti rasitteeksi. Ei kaikilla ihmisillä ole aikaa tai mahdollisuutta käyttää jokaista lapsivapaata vuorokauttaan jonkun toisen luona oleskellen. Ja toisaalta, eipä näytä miesystäväkään aloittajan tarpeita juuri ymmärtävän ja kuuntelevan. Kaiketi hänellä sitten on omaa aikaa sen verran enemmän kuin aloittajalla, että hän ehtii huolehtia oman elämänsä pakolliset askareetkin ja viettää vapaa-aikaa itsekseen tai ystäviään tavatenkin näiden rentouttavien mökkiviikonloppujen lisäksi. Mutta aloittajalle ne mökkiviikonloput ovat ainoa oma aika, ja ne hän on kolmen vuoden ajan uhrannut 100%:sti miesystävänsä tarpeille.

Siinä olet oikeassa, että aloittajan ja hänen miesystävänsä elämäntilanteet ja parisuhdetoiveet lienevät niin erilaisia, että vaikea niitä on yhteen sovittaa. Mutta todella ymmärtämättömästi, syytellen ja ilkeästi sinä aloittajaan suhtaudut.

Ensimmäiseksi väität, että ap ei edes haluaisi toista ihmistä elämäänsä vapaa-ajan viettoon ja tunneperäiseen yhdessäoloon, vaan pelkästään kokoaikaiseen arkiseen ahertamiseen. Aika ilkeästi sanottu siihen nähden, että puhut ihmisestä, joka on kuluneet kolme vuotta käyttänyt kaikki vapaat viikonloppunsa tunneperäiseen vapaa-aikaan miesystävänsä kanssa unohtaen omat arkiset aherruksensa kokonaan. Eihän ap ole ilmeisesti edes kotonaan näitä viikonloppuja viettänyt, vaan miesystävänsä mökillä!

Seuraavaksi syytät aloittajaa tunteettomuudesta ja arvostuksen puutteesta, vaikka hän on tosiaan, viettänyt vähät vapaansa miesystävän ehdoilla. Miesystävän sen sijaan kehut siitä, että tämä tarjoaa aloittajalle rentouttavaa yhdessäoloa arjen puurtamisen välillä, mutta ei kuitenkaan tarjoa sellaista yhdessäoloa ja apua, mitä aloittaja kaipaisi, siis myös sitä arjen jakamista. Siihen ei miehellä toki ole velvollisuuttakaan, kuten muistutat, mutta silti moitit aloittajaa siitä, että tämä kaipaisi parisuhteessa myös sitä arjen velvollisuuksien huomioimista. Ikäänkuin ainoastaan miehen käsitys hyvästä parisuhteesta pelkkänä arjesta irottautumisen kumppanina vailla oikean elämän huolien ja murheiden jakamista olisi oikea, toista arvostava ja tunnepitoinen käsitys.

Puhut aloittajasta siten, kuin hän olisi haalimalla haalinut itselleen haastavan elämäntilanteen. Ikäänkuin hän olisi itse päättänyt jättäytyä lastensa pääasialliseksi huolehtijaksi yksin, ilman osallistuvaa isää ja muita tukiverkkoja. Ehkä se sairaiden vanhempienkin asioista huolehtiminen on mielestäsi aloittajan omaa syytä, jotain, mitä hän on elämäänsä valinnut? Pienintäkään ymmärrystä sinulta ei ainakaan aloittajan elämäntilanteelle selvästikään riitä.

Sanot, ettet itse haluaisi, että monivuotinen miesystäväsi puhuisi sinusta häiriötekijänä ja vaivana elämässään. Tämä on ymmärrettävä toive. Toivottavasti sinäkin sitten vastapainoksi kunnioitat miesystäväsi toiveita siitä, kuinka vietätte yhteistä aikaa parisuhteessanne, sen sijaan että vaadit viettämään sitä pelkästään sinun haluamallasi tavalla. Toivottavasti sinä et miesystävästäsi puhu yhtä ilkeästi kuin aloittajasta silloin, kun hänen elämänsä on hyvin hektistä ja stressaavaa pitkälti hänestä itsestään riippumattomista syistä ja tästä johtuen haluaisi sinulta tukea ja ymmärrystä pelkkien mökkilomien lisäksi.

Ymmärrän, että minulla on erilainen elämäntilanne kuin aloittajalla. Olen myös luonteeltani erilainen, inhoan kaikkea suorittamista ja puuhaamista, siivoamista ja sitä, että asioiden pitäisi näyttää ulospäin siltä tai tältä. En ole tippaakaan kunnianhimoinen tai kilpailuhenkinen. Parempi pölypallot nurkissa kuin aivoissa.

En kestä yhtään sitä, että haalitaan itselle tai miesystävä haalii ylimääräisiä hommia vaikuttaakseen tehokkaalta ja tarpeelliselta ihmiseltä. Vähempikin riittää.

Asialliset hommat tehdään ja muuten ollaan kuin ellun kanat.

Minä vietän oikein mielelläni aikaa mökillä, varsinkin kesällä. Pystyn jättämään siellä mielestäni arkiset huolet ja lepään sekä lataan akkujani. Uskon, että mies samoin.

En vaan jaksaisi henkisesti jos minun pitäisi koko ajan mennä ja toimia täysi höyry päällä.

Olemme miehen kanssa melko samanlaisia. Saunominen, uiminen, lueskelu, lintujen ja luonnon seuraaminen, soutuveneellä soutelu, viini ja juttuhetket kesäyönä jne.

Tai sitten joku pikku reissu siloin tällöin.

En hae miesystävästä työjuhtaa tai renkipoikaa vaan nimenomaan voimia antavaa ihmistä. Toivon, että hänkin kokee samoin.

Toki juttelemme myös kummankin arjen asioista, mutta emme ole ajatellut yhteenmuuttamista.

Kumpikin hoitaa oman tonttinsa, toki toisinaan autellen, mutta yhteistä arkea emme fyysisesti varsinaisesti elä.

Yhteiset kiinnostuksen kohteet, henkinen puoli ja läheisyys on se meidän voimavaramme.

En koe miestä ja toivottavasti ei koe mieskään, että olen tai olemme kiusallinen häiriö- ja haittatekijä toistemme elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se usein vaan on liikaa, että kun lapset siirtyvät tarpeineen isänsä luo viikonlopuksi, melkein samalla ovenavauksella saapuu miesystävä tarpeineen. Koko elämä on 24/7 joidenkin muiden tarpeiden täyttämistä.

Itse olen eroamassa saman ongelman vuoksi. Tahdon välillä harrastaa ja olla ihan ra

uhassa.

Noinhan se varmaan on, jos kokee parisuhteen lähinnä toisen osapuolen tarpeiden täyttämisenä. Eikö sen pitäisi sinullekin antaa jotain?

Miksi aloittaja ei tunne iloa, kun miesystävä tulee hänen luokseen? Miksi aloittaja olettaa, että pitää alkaa toteuttaa hänen tarpeitaan?

Miksi ette vain nauti yhdessäolosta ilman paineita. Vaivaako aloittajaa se, kun tietää miehen haluavan seksiä? Tuntuuko se olevan vain miehen tarpeiden noudattamista?

Joku tässä on nyt outoa. Yleensähän rakkaussuhde on voimaa antavaa ja aikuinen seura vaihtelua lapsiarkeen.

Onko mies jotenkin ilmaissut, että aloittajan pitää jotenkin "palvella" häntä?

Vai mistä tämä tunne johtuu.

Minusta taas tuntuu, että mies juuri haluaisi, että aloittaja rentoutuisi ja viettäisi laatuaikaa hänen kanssaan.

Kyllä minya ärsyttäisi jos menisin miesystävän luokse ja siellä alkaisi joku työsouvi tai puitaisiin koko ajan jotain arkijuttuja.

Koko viikonloppu pyörisi pelkästään muiden juttujen kuin sen yhdessäolon ja juttelun merkeissä.

Miettisin kyllä, että taidamme olla kovin erilaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se usein vaan on liikaa, että kun lapset siirtyvät tarpeineen isänsä luo viikonlopuksi, melkein samalla ovenavauksella saapuu miesystävä tarpeineen. Koko elämä on 24/7 joidenkin muiden tarpeiden täyttämistä.

Itse olen eroamassa saman ongelman vuoksi. Tahdon välillä harrastaa ja olla ihan ra

uhassa.

Noinhan se varmaan on, jos kokee parisuhteen lähinnä toisen osapuolen tarpeiden täyttämisenä. Eikö sen pitäisi sinullekin antaa jotain?

Miksi aloittaja ei tunne iloa, kun miesystävä tulee hänen luokseen? Miksi aloittaja olettaa, että pitää alkaa toteuttaa hänen tarpeitaan?

Miksi ette vain nauti yhdessäolosta ilman paineita. Vaivaako aloittajaa se, kun tietää miehen haluavan seksiä? Tuntuuko se olevan vain miehen tarpeiden noudattamista?

Joku tässä on nyt outoa. Yleensähän rakkaussuhde on voimaa antavaa ja aikuinen seura vaihtelua lapsiarkeen.

Onko mies jotenkin ilmaissut, että aloittajan pitää jotenkin "palvella" häntä?

Vai mistä tämä tunne johtuu.

Minusta taas tuntuu, että mies juuri haluaisi, että aloittaja rentoutuisi ja viettäisi laatuaikaa hänen kanssaan.

Kyllä minya ärsyttäisi jos menisin miesystävän luokse ja siellä alkaisi joku työsouvi tai puitaisiin koko ajan jotain arkijuttuja.

Koko viikonloppu pyörisi pelkästään muiden juttujen kuin sen yhdessäolon ja juttelun merkeissä.

Miettisin kyllä, että taidamme olla kovin erilaiset.

Olenhan minä tuntenut iloa, mies on ihana, mutta minulla on erittäin täysi arki ja tarvitsisin myös omaa aikaa ja sitä että näkisin vaikka oman äitini tai jonkun ystävänikin joskus. Jos elämäntilanteeni olisi toinen niin varmaan rento treffiviikonloppu olisi kiva, nyt se ei mahdu elämään. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ohis, mutta älkää kutsuko itseänne yh-äideiksi, jos on yhteishuoltajuus.

No meillä on paperilla yhteishuoltajuus, mutta teinit ei käy enää isällään juuri ollenkaan. Ainakaan öitä eivät vietä enää. Olen ollut aikalailla yh kuitenkin.

Just näin.miehen saa kuka vaan,mutta sen pitäminen onnellisena vaatii harjaantunutta pelisilmää.lapsia ei kannata hankkia eri jännä miesten kanssa,ja yrittää saada muita maksamaan elämän valintojaan.miesten kanssa voit pelehtiä,kun lapset ovat mummolassa,leirillä.omalla paikka kunnalla et voi bilettää eri ukkojen kanssa vähän väliä,tai susta voidaan tehdä lasu.parempi kun unohdat ne ukot ja keskityt lapsiin.virikelaitteita voit netistä tilata itellesi.lapset muistavat aikuisena aina äidin vaihtuvat poikaystävät ja traumatisoituvat.lapset kertovat myös isälle äitillä on taas eri poikaystävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohis, mutta älkää kutsuko itseänne yh-äideiksi, jos on yhteishuoltajuus.

Juu siis on paperilla yhteishuoltajuus, mutta lapset ovat vain 4 päivää kuukaudessa isällään, ja isä ei hoida mitään heidän käytännön asioitaan. Juuri sen verran on tullut lasten isältä tällaista lasten säilytys palvelua, että olen jotenkin saanut tällaisen rakkaussuhteen sitten siihen rakoon tungettua. Lasten isältä ei tule enempää apua ja lapset eivät myöskään suostu olemaan enempää hänen luonaan. ap

Meillä tehtiin niin että lapset laitettiin viikkoviikko, ja elarit pois, ja miehelle toisen lapsen lapsilisät. Kannattaa kokeilla, voi olla että isällä ei vain ole rahaa ottaa lapsia enempää, ja hän kokee että koska sinä hyödyt lapsista, niin elarit ja lapsilisät on tavallaan palkka sinulle siitä, joten jos isä hoitaa lapsia enemmän,kuuluu hänelle myös osa palkasta.

Ei kaikki eronneet ole rahattomia. Ap:kin on vaativassa työssä, varmaan exänsäkin on (kun usein otetaan samankaltainen puoliso). Niistä töistä yleensä maksetaan ihan hyvin. Minun lasteni isällä on rahaa, muttei huvita lapsisäätö arjessa. Ei ole varmaan koskaan hankkinut lapsille mitään vaatteita tms. Jos olisi viikko-viikko, minä hommaisin edelleen kaikki lasten vaatteet ja tarvikkeet, jolloin olisi epäreilua, ettei maksaisi elaria yhtään. Ei sillä, ei lasteni isä ikinä suostuisi ottamaan lapsia arkeensa. Ei vaikka hänelle maksettaisiin siitä (ja elarit menee lasten kuluihin, että tarkoitan, että hänelle maksettaisiin sen lisäksi).

Kuten varmaan huomasit, en puhunut  SINUN elämästäsi, vaan omastani. 

Hyvin usein nainen ei vain tahdo ymmärtää että hänen mielipitetensä miehestä ja tämän isyydestä ei ol totuus, vaan vain mielipide. Kyllä kannattaa nostaa kissa pöydälle ja kysyä lasten isältä että mitä mieltä hän olisi tällaisesta?  Teilläkään ei ollut rahasta tiukkaa, joten mitä se haittaisi jos vaihtaisit osan siitä saamastasi rahasta vapaaseen?

Meillä on tälläkin hetkellä vääntö menossa siitä, että

ex pitäisi lapsia edes yhden päivän enemmän/kk. Ei onnistu. Eikä ole rahasta kiinni. Ihan vaan tulin sanomaan, että ei se aina ole äidin valinta, että lapset ovat aina hänellä. Jos isä ahdistui lapsiarjesta, eikä sitä halua, niin turha siinä on viikko-viikko-systeemeistä haaveilla.

Paljonko hän saisi vähennyksiin tuosta vurokaudesta elareissa? Kannattaa sanoa että tuo vrk tietysti vähennetään hänen maksamistaan rahoista. Voi vaikka suostuakin.

Muutenkin kannattaa perääntyä, ja antaa isän hoitaa edes eron jälkeen aisansa ja lapsensa itsenäisesti ilman pitkää listaa tehtävistä joka kerta kun hän lapsia näkee.

Kiva jos sinun lapsesi isä oikeasti haluaa olla lapsensa kanssa, kaikilla ei ole sellaista exää vaikkei latelisi mitään vaatimuksia. Minun exäni itkee kun on niin etäiset välit lapsiin. Jo avioliiton aikana järjestin ja patistin miestä tekemään lasten kanssa edes jotain keskenään ilman minua. Hankalaa oli. Eron jälkeen muutti toiseen maahan! Olen äärimmäisen joustava eikä mies edes maksa mitään elatusta lapsista, mutta silti ei kiinnosta häntä tarpeeksi ottaa lapsia useammin luokseen tai tulla useammin tänne (annan aina asuntoni hänen käyttöönsä ja lähden itse pois). Nyt minulla on sitten ihana kumppani, joka ottaa aktiivisesti kontaktia ja luo luontevaa suhdetta jopa kahteen jo kotoa pois muuttaneeseen lapseen, ja joka harrastaa ihan omasta halustaan kahdestaan nuorimmaisen kanssa. Ja exää harmittaa. Mutta enää en suostu taipumaan mahdottomille mutkille järjestääkseni hänen asiansa. Saa nyt luvan ottaa ihan itse vastuun suhteestaan lapsiinsa.

N49 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohis, mutta älkää kutsuko itseänne yh-äideiksi, jos on yhteishuoltajuus.

Juu siis on paperilla yhteishuoltajuus, mutta lapset ovat vain 4 päivää kuukaudessa isällään, ja isä ei hoida mitään heidän käytännön asioitaan. Juuri sen verran on tullut lasten isältä tällaista lasten säilytys palvelua, että olen jotenkin saanut tällaisen rakkaussuhteen sitten siihen rakoon tungettua. Lasten isältä ei tule enempää apua ja lapset eivät myöskään suostu olemaan enempää hänen luonaan. ap

Meillä tehtiin niin että lapset laitettiin viikkoviikko, ja elarit pois, ja miehelle toisen lapsen lapsilisät. Kannattaa kokeilla, voi olla että isällä ei vain ole rahaa ottaa lapsia enempää, ja hän kokee että koska sinä hyödyt lapsista, niin elarit ja lapsilisät on tavallaan palkka sinulle siitä, joten jos isä hoitaa lapsia enemmän,kuuluu hänelle myös osa palkasta.

Ei kaikki eronneet ole rahattomia. Ap:kin on vaativassa työssä, varmaan exänsäkin on (kun usein otetaan samankaltainen puoliso). Niistä töistä yleensä maksetaan ihan hyvin. Minun lasteni isällä on rahaa, muttei huvita lapsisäätö arjessa. Ei ole varmaan koskaan hankkinut lapsille mitään vaatteita tms. Jos olisi viikko-viikko, minä hommaisin edelleen kaikki lasten vaatteet ja tarvikkeet, jolloin olisi epäreilua, ettei maksaisi elaria yhtään. Ei sillä, ei lasteni isä ikinä suostuisi ottamaan lapsia arkeensa. Ei vaikka hänelle maksettaisiin siitä (ja elarit menee lasten kuluihin, että tarkoitan, että hänelle maksettaisiin sen lisäksi).

Kuten varmaan huomasit, en puhunut  SINUN elämästäsi, vaan omastani. 

Hyvin usein nainen ei vain tahdo ymmärtää että hänen mielipitetensä miehestä ja tämän isyydestä ei ol totuus, vaan vain mielipide. Kyllä kannattaa nostaa kissa pöydälle ja kysyä lasten isältä että mitä mieltä hän olisi tällaisesta?  Teilläkään ei ollut rahasta tiukkaa, joten mitä se haittaisi jos vaihtaisit osan siitä saamastasi rahasta vapaaseen?

Meillä on tälläkin hetkellä vääntö menossa siitä, että

ex pitäisi lapsia edes yhden päivän enemmän/kk. Ei onnistu. Eikä ole rahasta kiinni. Ihan vaan tulin sanomaan, että ei se aina ole äidin valinta, että lapset ovat aina hänellä. Jos isä ahdistui lapsiarjesta, eikä sitä halua, niin turha siinä on viikko-viikko-systeemeistä haaveilla.

Paljonko hän saisi vähennyksiin tuosta vurokaudesta elareissa? Kannattaa sanoa että tuo vrk tietysti vähennetään hänen maksamistaan rahoista. Voi vaikka suostuakin.

Muutenkin kannattaa perääntyä, ja antaa isän hoitaa edes eron jälkeen aisansa ja lapsensa itsenäisesti ilman pitkää listaa tehtävistä joka kerta kun hän lapsia näkee.

Kiva jos sinun lapsesi isä oikeasti haluaa olla lapsensa kanssa, kaikilla ei ole sellaista exää vaikkei latelisi mitään vaatimuksia. Minun exäni itkee kun on niin etäiset välit lapsiin. Jo avioliiton aikana järjestin ja patistin miestä tekemään lasten kanssa edes jotain keskenään ilman minua. Hankalaa oli. Eron jälkeen muutti toiseen maahan! Olen äärimmäisen joustava eikä mies edes maksa mitään elatusta lapsista, mutta silti ei kiinnosta häntä tarpeeksi ottaa lapsia useammin luokseen tai tulla useammin tänne (annan aina asuntoni hänen käyttöönsä ja lähden itse pois). Nyt minulla on sitten ihana kumppani, joka ottaa aktiivisesti kontaktia ja luo luontevaa suhdetta jopa kahteen jo kotoa pois muuttaneeseen lapseen, ja joka harrastaa ihan omasta halustaan kahdestaan nuorimmaisen kanssa. Ja exää harmittaa. Mutta enää en suostu taipumaan mahdottomille mutkille järjestääkseni hänen asiansa. Saa nyt luvan ottaa ihan itse vastuun suhteestaan lapsiinsa.

N49 

Melkoisen aisurin olet napannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohis, mutta älkää kutsuko itseänne yh-äideiksi, jos on yhteishuoltajuus.

Juu siis on paperilla yhteishuoltajuus, mutta lapset ovat vain 4 päivää kuukaudessa isällään, ja isä ei hoida mitään heidän käytännön asioitaan. Juuri sen verran on tullut lasten isältä tällaista lasten säilytys palvelua, että olen jotenkin saanut tällaisen rakkaussuhteen sitten siihen rakoon tungettua. Lasten isältä ei tule enempää apua ja lapset eivät myöskään suostu olemaan enempää hänen luonaan. ap

Meillä tehtiin niin että lapset laitettiin viikkoviikko, ja elarit pois, ja miehelle toisen lapsen lapsilisät. Kannattaa kokeilla, voi olla että isällä ei vain ole rahaa ottaa lapsia enempää, ja hän kokee että koska sinä hyödyt lapsista, niin elarit ja lapsilisät on tavallaan palkka sinulle siitä, joten jos isä hoitaa lapsia enemmän,kuuluu hänelle myös osa palkasta.

Ei kaikki eronneet ole rahattomia. Ap:kin on vaativassa työssä, varmaan exänsäkin on (kun usein otetaan samankaltainen puoliso). Niistä töistä yleensä maksetaan ihan hyvin. Minun lasteni isällä on rahaa, muttei huvita lapsisäätö arjessa. Ei ole varmaan koskaan hankkinut lapsille mitään vaatteita tms. Jos olisi viikko-viikko, minä hommaisin edelleen kaikki lasten vaatteet ja tarvikkeet, jolloin olisi epäreilua, ettei maksaisi elaria yhtään. Ei sillä, ei lasteni isä ikinä suostuisi ottamaan lapsia arkeensa. Ei vaikka hänelle maksettaisiin siitä (ja elarit menee lasten kuluihin, että tarkoitan, että hänelle maksettaisiin sen lisäksi).

Kuten varmaan huomasit, en puhunut  SINUN elämästäsi, vaan omastani. 

Hyvin usein nainen ei vain tahdo ymmärtää että hänen mielipitetensä miehestä ja tämän isyydestä ei ol totuus, vaan vain mielipide. Kyllä kannattaa nostaa kissa pöydälle ja kysyä lasten isältä että mitä mieltä hän olisi tällaisesta?  Teilläkään ei ollut rahasta tiukkaa, joten mitä se haittaisi jos vaihtaisit osan siitä saamastasi rahasta vapaaseen?

Meillä on tälläkin hetkellä vääntö menossa siitä, että

ex pitäisi lapsia edes yhden päivän enemmän/kk. Ei onnistu. Eikä ole rahasta kiinni. Ihan vaan tulin sanomaan, että ei se aina ole äidin valinta, että lapset ovat aina hänellä. Jos isä ahdistui lapsiarjesta, eikä sitä halua, niin turha siinä on viikko-viikko-systeemeistä haaveilla.

Paljonko hän saisi vähennyksiin tuosta vurokaudesta elareissa? Kannattaa sanoa että tuo vrk tietysti vähennetään hänen maksamistaan rahoista. Voi vaikka suostuakin.

Muutenkin kannattaa perääntyä, ja antaa isän hoitaa edes eron jälkeen aisansa ja lapsensa itsenäisesti ilman pitkää listaa tehtävistä joka kerta kun hän lapsia näkee.

Kiva jos sinun lapsesi isä oikeasti haluaa olla lapsensa kanssa, kaikilla ei ole sellaista exää vaikkei latelisi mitään vaatimuksia. Minun exäni itkee kun on niin etäiset välit lapsiin. Jo avioliiton aikana järjestin ja patistin miestä tekemään lasten kanssa edes jotain keskenään ilman minua. Hankalaa oli. Eron jälkeen muutti toiseen maahan! Olen äärimmäisen joustava eikä mies edes maksa mitään elatusta lapsista, mutta silti ei kiinnosta häntä tarpeeksi ottaa lapsia useammin luokseen tai tulla useammin tänne (annan aina asuntoni hänen käyttöönsä ja lähden itse pois). Nyt minulla on sitten ihana kumppani, joka ottaa aktiivisesti kontaktia ja luo luontevaa suhdetta jopa kahteen jo kotoa pois muuttaneeseen lapseen, ja joka harrastaa ihan omasta halustaan kahdestaan nuorimmaisen kanssa. Ja exää harmittaa. Mutta enää en suostu taipumaan mahdottomille mutkille järjestääkseni hänen asiansa. Saa nyt luvan ottaa ihan itse vastuun suhteestaan lapsiinsa.

N49 

Turhaan minulle kiukuttelet, kun tilanteesi on valovuoden päästä siitä mistä minä puhuin :D

Ei kannata hermostua sellaisista viesteistä jotkai eivät ole tarkoitettu sinulle vastaukseksi mihinkään. Täällä keskustelee eri ihmiset, eikä kaikki mitä joku tänne kirjoittaa ole juuri sinun elämääsi tarkoitettu.

Naisille ei vain kelpaa mikään. Sitten, kun ei viedä viikonloppu hemmetteluille niin sitten vasta valitetaankin.

Vierailija kirjoitti:

Naisille ei vain kelpaa mikään. Sitten, kun ei viedä viikonloppu hemmetteluille niin sitten vasta valitetaankin.

Se on se kohtuus kaikessa vaikea käsittää. Miehet tuppaa olemaan mustavalkoisia. Joko hemmottelua aika tai kotihommia aina. Ei pysty mitenkään ymmärtämään, että voisi olla hemmottelua vaikka 75% kerroista ja 25% askareita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohis, mutta älkää kutsuko itseänne yh-äideiksi, jos on yhteishuoltajuus.

Juu siis on paperilla yhteishuoltajuus, mutta lapset ovat vain 4 päivää kuukaudessa isällään, ja isä ei hoida mitään heidän käytännön asioitaan. Juuri sen verran on tullut lasten isältä tällaista lasten säilytys palvelua, että olen jotenkin saanut tällaisen rakkaussuhteen sitten siihen rakoon tungettua. Lasten isältä ei tule enempää apua ja lapset eivät myöskään suostu olemaan enempää hänen luonaan. ap

Meillä tehtiin niin että lapset laitettiin viikkoviikko, ja elarit pois, ja miehelle toisen lapsen lapsilisät. Kannattaa kokeilla, voi olla että isällä ei vain ole rahaa ottaa lapsia enempää, ja hän kokee että koska sinä hyödyt lapsista, niin elarit ja lapsilisät on tavallaan palkka sinulle siitä, joten jos isä hoitaa lapsia enemmän,kuuluu hänelle myös osa palkasta.

Ei kaikki eronneet ole rahattomia. Ap:kin on vaativassa työssä, varmaan exänsäkin on (kun usein otetaan samankaltainen puoliso). Niistä töistä yleensä maksetaan ihan hyvin. Minun lasteni isällä on rahaa, muttei huvita lapsisäätö arjessa. Ei ole varmaan koskaan hankkinut lapsille mitään vaatteita tms. Jos olisi viikko-viikko, minä hommaisin edelleen kaikki lasten vaatteet ja tarvikkeet, jolloin olisi epäreilua, ettei maksaisi elaria yhtään. Ei sillä, ei lasteni isä ikinä suostuisi ottamaan lapsia arkeensa. Ei vaikka hänelle maksettaisiin siitä (ja elarit menee lasten kuluihin, että tarkoitan, että hänelle maksettaisiin sen lisäksi).

Kuten varmaan huomasit, en puhunut  SINUN elämästäsi, vaan omastani. 

Hyvin usein nainen ei vain tahdo ymmärtää että hänen mielipitetensä miehestä ja tämän isyydestä ei ol totuus, vaan vain mielipide. Kyllä kannattaa nostaa kissa pöydälle ja kysyä lasten isältä että mitä mieltä hän olisi tällaisesta?  Teilläkään ei ollut rahasta tiukkaa, joten mitä se haittaisi jos vaihtaisit osan siitä saamastasi rahasta vapaaseen?

Meillä on tälläkin hetkellä vääntö menossa siitä, että

ex pitäisi lapsia edes yhden päivän enemmän/kk. Ei onnistu. Eikä ole rahasta kiinni. Ihan vaan tulin sanomaan, että ei se aina ole äidin valinta, että lapset ovat aina hänellä. Jos isä ahdistui lapsiarjesta, eikä sitä halua, niin turha siinä on viikko-viikko-systeemeistä haaveilla.

Paljonko hän saisi vähennyksiin tuosta vurokaudesta elareissa? Kannattaa sanoa että tuo vrk tietysti vähennetään hänen maksamistaan rahoista. Voi vaikka suostuakin.

Muutenkin kannattaa perääntyä, ja antaa isän hoitaa edes eron jälkeen aisansa ja lapsensa itsenäisesti ilman pitkää listaa tehtävistä joka kerta kun hän lapsia näkee.

Kiva jos sinun lapsesi isä oikeasti haluaa olla lapsensa kanssa, kaikilla ei ole sellaista exää vaikkei latelisi mitään vaatimuksia. Minun exäni itkee kun on niin etäiset välit lapsiin. Jo avioliiton aikana järjestin ja patistin miestä tekemään lasten kanssa edes jotain keskenään ilman minua. Hankalaa oli. Eron jälkeen muutti toiseen maahan! Olen äärimmäisen joustava eikä mies edes maksa mitään elatusta lapsista, mutta silti ei kiinnosta häntä tarpeeksi ottaa lapsia useammin luokseen tai tulla useammin tänne (annan aina asuntoni hänen käyttöönsä ja lähden itse pois). Nyt minulla on sitten ihana kumppani, joka ottaa aktiivisesti kontaktia ja luo luontevaa suhdetta jopa kahteen jo kotoa pois muuttaneeseen lapseen, ja joka harrastaa ihan omasta halustaan kahdestaan nuorimmaisen kanssa. Ja exää harmittaa. Mutta enää en suostu taipumaan mahdottomille mutkille järjestääkseni hänen asiansa. Saa nyt luvan ottaa ihan itse vastuun suhteestaan lapsiinsa.

N49 

Melkoisen aisurin olet napannut.

Mä en käsitä, mistä nämä vihamieliset asenteet äitien uusia suhteita kohtaan kumpuaa. Tuo uusi mies saattaa ihan aidosti viihtyä tämän naisen lasten seurassa. Miksi ei saisi tai miksi täytyy ilkeillä, että nainen nyt jotenkin hyväksikäyttää miestä? Mieshän on itse voinut jäädä tahtomattaan lapsettomaksi ja on naisen myötä löytänyt itselleen kokonaisen perheen parisuhteen lisäksi, ja on onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Just näin.miehen saa kuka vaan,mutta sen pitäminen onnellisena vaatii harjaantunutta pelisilmää.lapsia ei kannata hankkia eri jännä miesten kanssa,ja yrittää saada muita maksamaan elämän valintojaan.miesten kanssa voit pelehtiä,kun lapset ovat mummolassa,leirillä.omalla paikka kunnalla et voi bilettää eri ukkojen kanssa vähän väliä,tai susta voidaan tehdä lasu.parempi kun unohdat ne ukot ja keskityt lapsiin.virikelaitteita voit netistä tilata itellesi.lapset muistavat aikuisena aina äidin vaihtuvat poikaystävät ja traumatisoituvat.lapset kertovat myös isälle äitillä on taas eri poikaystävä.

Mitähän nyt taas. Miten ne lapset saisivat siitä mitään tietää, kenen seurassa äiti lapsivapailla liikkuu? Miksi se lastensuojelua kiinnostaisi, jos lapset ovat silloin isällään? Ihan ihme selitystä, oletettavasti olet eronnut lastesi äidistä tai muuten vaan katkera naisia kohtaan. Kannattaisi käsitellä omat traumasi.

Ap esimerkiksi on ollut 3v saman miehen kanssa ja ilmeisesti mies ei ole lasten elämässä mukana.

Jos taas uusi mies on hyvä tyyppi, haluaa ja tulee osaksi lasten elämää, voi se olla lapsille tosi hyväkin juttu ottaen huomioon, ettei lasten biologinen isä juuri osallistu.

Eiköhän suurin osa sinkkuäideistä ole hyvinkin vastuuntuntoisia (hoitavat sen toisenkin vanhemman osuuden), joten aika turhaa ruveta selittämään jostain jatkuvasti vaihtuvista miehistä lasten elämässä. En tiedä oikeassa elämässä yhtään naista, joka tekisi tuollaista. Sinkkuäitejä tunnen useamman.

Vierailija kirjoitti:

Ohis, mutta älkää kutsuko itseänne yh-äideiksi, jos on yhteishuoltajuus.

Kaikkia eronneita äitejä sanotaan yh-ksi .En tiedä miksi?Yleisnimitys eronneille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohis, mutta älkää kutsuko itseänne yh-äideiksi, jos on yhteishuoltajuus.

Kaikkia eronneita äitejä sanotaan yh-ksi .En tiedä miksi?Yleisnimitys eronneille.

Yh, YksinHuoltaja. Toisaalta myös YhteisHuoltaja olisi yh... Hmm..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohis, mutta älkää kutsuko itseänne yh-äideiksi, jos on yhteishuoltajuus.

Kaikkia eronneita äitejä sanotaan yh-ksi .En tiedä miksi?Yleisnimitys eronneille.

Koska sellaiselle tapaukselle, jossa äiti hoitaa lasten arjen täysin yksin, ja myös todennäköisesti toimittaa vaatteet ja tarvikkeet lapselle myös isän luo, kun isä joka toinen viikonloppu hoitaa lapsia, ei ole keksitty omaa nimitystä.

Yh on aika lähellä, kun on sitä muuten paitsi 4pvä/kk. Kaikki oikeasti yh:t tästä tietysti loukkaantuu, mutta nuo isäviikonloput vastaa esim. viikonloppua tukiperheen/isovanhempien luona. Eli isän vastuu ei kuitenkaan ulotu arkeen tai lapsen hankintojen käytännön tekemiseen. Ymmärtääkseni yh saa elarin yhteiskunnalta (?), eli siinäkin suhteessa sama.

Vierailija kirjoitti:

Ap ei tunnu tajuavan että se ole sinä itse joka tässä häiritsee, ja saisit olla kiitollinen miehelle joka jaksaa seurustella kanssasi.

Sinä vain rutiset että miksei mies halua "jakaa arkea", mikä tarkoittaa käytännössä sitä että sinun velvollisuuksiasi siirtyy hänelle. Miksi helvetissä kukaan täysjärkinen haluaisi ryhtyä ilmaiseksi työkalupakiksi toiselle? Sinä olisit yksipuolisesti hyötyjä tässä kaupassa.

Oman kuvauksesi mukaan mies järjestää sinulle vikonloppuja, ja sinä vain valitat koska et sinä haluaisi mitään kivaa vaan että mies tulisi kotiisi työleirille.

Toivottavasti mies tajuaa ottaa hatkat.

Bingo! Tässä tyhjentävä kommentti aloitukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt vaan kuulosta siltä että teidän suhde etenisi, joten jättäisin miehen ihan sillä perusteella. Kyllä kolmessa vuodessa pitää päästä treffivaiheesta eteenpäin. Enkä tarkoita välttämättä edes yhdessä asumista. Miesystäväsi tulisi viettää enemmän aikaa lastesi kanssa ja sillä tavoin hemmotella sinua. 

Ap pitäisi järjestää enemmän lapsivapaata aikaa jotta saisivat elää arkea miehen kanssa.

Ap ei halua. Haluaa vain olla tylsä mamma.