"Ei kiitos, mulla on pt:n tekemä ruokavalio"

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 10:22"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 10:08"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 10:04"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 09:02"] [quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 08:58"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 08:55"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 08:50"]Muutama ajatus: - ruoka on uusi uskonto, ja saa aikaan samanlaista hihhulointia, ja oman uskon paremmuuden halua kuin lahkolaisuudet - aloituksessa minusta kamalinta on se, että isä ja lapset syövät eri ruokaa kuin äiti - ei oikeasti toisten munkin syöntiä tai syömättömyyttä työpaikoilla ihmetellä, ellei joku halua tehdä ruokavaliostaan suurta draamaa [/quote] Itselläni on hiiva elimistössä, ei todennäköisesti parane koskaan. Pitäisikö miehen ja lapsen syödä nyt sitten samaa ruokaa kuin minä? Mun ruokani rajoitettu tällä hetkellä kuuteen eri ruoka-aineeseen. [/quote] Sairaus on eri asia tietysti. Ihan kuten allergiat. [/quote] Ei se tilanne ole yhtään sen kummallisempi tässäkään kohtaa. Jos mun teinini ilmoittaisi alkavansa vegaaniksi niin ihan varmasti valmistettaisiin hänelle oma ruoka, ei me vanhemmat lihan syöntiä lopetettaisi sen takia. Mietitkö sä nyt ihan loppuun asti tota viestiäs? [/quote] Ja jos sun teinisi alkaisi punnita jauhelihaa ja kanasuikaleita, niin heräisitkö siinä vaiheessa, kun verkkarit tippuu hänen päältänsä. En oikeasti jaksa tätä, kummityttöni oli vakavasti sairas, ihan oikeasti melkein kuoli ja vieläpä diabeetikko. Äitinsä eli entinen kaverini hurahti edelliseen fitness buumiin 90-luvulla ja tyttö sai oikein hyvän naisen mallin kotoa, kun luurangon laihaksi laihduttanut äiti osti painonvartijoiden vaa'an, koska piti edelleen tarkkailla. Äidistä oli mahtavaa, kun teinityttö oli niin hoikka ja urheilullinen, teki todellakin siitä oikein numeron. Meidän Minea se vaan tykkää käydä lenkillä, sunnuntaiaamuisinkin lähtee jo seitsemältä juoksemaan. Varmaan oli hienoa, kun lapsi oli sairaalassa ja pakotettiin syömään ja pitkän tien kautta palautui, vaikka varmasti läpi elämän syöminen on hankala juttu. Ja pikkulapsesta saakka kotona juttu oli se äidin urheilu ja äidin ruokavalio. En edes puhu äidin kanssa nykyisin, kummityttöni kanssa kyllä, olemme erittäin läheisiä. Onneksi hänellä on meitä normaaleja aikuisia. Olkaa te nykyisen jauhelihapunnituksen fanittajat edes vähän fiksumpia, varsinkin jos teillä on teinityttöjä. Tai ylipäänsä lapsia. [/quote] Sä vedit hienosti mukaan syömishäiriöt, joita sairastaa 1-3% suomalaisista. Ei todellakaan ole niin yleistä, mitä kuvittelet sen olevan. Niistä on tehty älyttömän iso numero, vaikka sairastavuus on mitättömän pientä.

[/quote]

Sori, liippaa läheltä.

Ja äitinsä on just kun ap ja ruokafanaatikot tässä ketjussa.

Ei tosiaan tarvitse mennä tuohon, eikä moni menekään, onneksi. Meillä oli tämä draama ja olen aivan 100 % varma, että äidin sairaus (se meni kyllä jo sairaudeksi sielläkin) vaikutti lapsen mielenterveyteen.

Kyllä meilläkin on perheessä eri mieltymykset ja joskus (mutta vain joskus) tehdään erilaista ruokaa perheenjäsenille. Mun mielestä se, että tapero ei syö yhtä tulista ruokaa kuin vanhemmat, on kuitenkin todella, todella paljon erilainen asia kuin se, että äiti ei koskaan syö samaa ruokaa kuin muut ja hänen annoksensa kulkevat keittiövaan kautta, niin arkena kuin juhlana.

Kumoatko kaikki ne tutkimukset, joiden mukaan ruokailutottumukset - niin hyvässä kuin pahass, opitaa kotoa?
[/quote]
Tietenkin ruokailutottumukset opitaan kotoa. Mistäs muualtakaan?
Mielestäni on ihan ok, että äidin ruokavalio on tiukka ja annokset kulkevat keittiövaa'an kautta. Siitä ei kuitenkaan tule tehdä ohjelmanumeroa lasten edessä. Toimin näin itsekin enkä koe siitä olevan haittaa lapsilleni. Pääasia, että syön heidän kanssaan.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 12:40"]

Lisään vielä, että mulle valmis ruokavalio tuntuu helpottavalta. Tiedän, että valmentajallani on kymmenien vuosien kokemus asiasta, joten voin luottaa siihen, että tätä ruokavaliota noudattamalla ja treenaamalla saan aikaan tuloksia. Ap

[/quote]

Miten ap tää sinä-munkki-anoppi kolmiodraama noin käytännössä menee?

Menette sinne kylään ja tarjolla on kahvia ja pullaa. Sinä otat kahvia ja anoppi tarjoaa munkkia, mutta sanot, että ei kiitos, tämä kahvi riittä just nyt oikein hyvin.

Miten sitten toimii anoppi? Tarjoaako hän vielä toisen kerran, että voi, voi, ottaisit nyt, kun on ihan just vasta paistettu. Ja vedätkö tässä vaiheessa pt:n ja ruokavaliosi kehiin vai sanotko ystävällisesti toisen kerran että joo, näyttää kyllä tosi hyvältä, mutta nyt ei pysty, ihan täysi vatsa tms.

Alkaako se anoppi tämän jälkeen tunkemaan sitä munkkia sun suuhun tai kyynelehtiä, kun Minna ei syö mun munkkeja, sano säkin Pena, että Minnan on pakko syödä munkki.

Tätä on jotenkin niin vaikea käsittää, että kahvipöydässä saadaan aikaan joku draama siitä, että joku kehtaa tarjota munkkia ja toinen kehtaa olla syömättä. Ketjusta päätellen kyläpaikoissa suunnilleen väkisin survotaan sitä pullaa sen bodaajan kitaan ja toisaalta on ihan just passelia sanoa emännälle päin näköä, että "en ota, inhoan munkkeja, enkä todellakaan ala syödä sun mieliksi".

Kun en todellakaan itse ole koskaan, missään tilanteessa törmännyt siihen, että kytättäisiin muiden syömisiä JOS nämä eivät itse tee siitä juttua. Yleensä se huomio kiinnittyy syömättä jättäjään juuri siksi, että hän vetää sen huomion itseensä just ap:n tyylillä. "mun pt on tehnyt mulle ruokavalion".

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 13:51"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 12:40"]

Lisään vielä, että mulle valmis ruokavalio tuntuu helpottavalta. Tiedän, että valmentajallani on kymmenien vuosien kokemus asiasta, joten voin luottaa siihen, että tätä ruokavaliota noudattamalla ja treenaamalla saan aikaan tuloksia. Ap

[/quote]

Miten ap tää sinä-munkki-anoppi kolmiodraama noin käytännössä menee?

Menette sinne kylään ja tarjolla on kahvia ja pullaa. Sinä otat kahvia ja anoppi tarjoaa munkkia, mutta sanot, että ei kiitos, tämä kahvi riittä just nyt oikein hyvin.

Miten sitten toimii anoppi? Tarjoaako hän vielä toisen kerran, että voi, voi, ottaisit nyt, kun on ihan just vasta paistettu. Ja vedätkö tässä vaiheessa pt:n ja ruokavaliosi kehiin vai sanotko ystävällisesti toisen kerran että joo, näyttää kyllä tosi hyvältä, mutta nyt ei pysty, ihan täysi vatsa tms.

Alkaako se anoppi tämän jälkeen tunkemaan sitä munkkia sun suuhun tai kyynelehtiä, kun Minna ei syö mun munkkeja, sano säkin Pena, että Minnan on pakko syödä munkki.

Tätä on jotenkin niin vaikea käsittää, että kahvipöydässä saadaan aikaan joku draama siitä, että joku kehtaa tarjota munkkia ja toinen kehtaa olla syömättä. Ketjusta päätellen kyläpaikoissa suunnilleen väkisin survotaan sitä pullaa sen bodaajan kitaan ja toisaalta on ihan just passelia sanoa emännälle päin näköä, että "en ota, inhoan munkkeja, enkä todellakaan ala syödä sun mieliksi".

Kun en todellakaan itse ole koskaan, missään tilanteessa törmännyt siihen, että kytättäisiin muiden syömisiä JOS nämä eivät itse tee siitä juttua. Yleensä se huomio kiinnittyy syömättä jättäjään juuri siksi, että hän vetää sen huomion itseensä just ap:n tyylillä. "mun pt on tehnyt mulle ruokavalion".
[/quote]
Kyllä sitä hirveän haloon nostamista asiasta tapahtuu "kiitos ei" -kieltäytymisellä sen enempiä selittelemättä.
-ei ap

Itsekin välillä syönyt tiukempaa kuria noudattaen ja silloin joutunut siis kieltäytymään välillä herkuista sun muista eikä ole tullut ongelmia kun olen vaan yksinkertaisesti sanonut ei kiitos. Välillä porukoilla ollessani ja äitini tuputtaessa kaiken maailman karkkeja ja sipsejä, olen sanonut että nyt ei maistu. Koskaan ei ole tarvinnut alkaa selittelemään ruokavalioita kellekkään. Enkä ymmärrä tosiaan miksi se on jollekkin niin kamalan loukkaavaa jos joku ei esim. sitä pullaa syö. Aikuiset ihmiset.

Sen sijaan ärsyttää jos sitä tiukkaa ruokavaliota pitää koko ajan mainostaa. Meillä koulussa eräs tyyppi joka satunnaisesti aloittaa yhtäkkiä "fitness-dieetin", joka kestää ehkä kaksi viikkoa ja sitten repsahtaa taas ja alkaa syödä suklaata sun muuta tauoilla minkä kerkiää. Mutta AINA kun hän aloittaa dieetin, hän joka ikisellä tauolla koulussa mainostaa suureen ääneen kuinka hän voi syödä vaan sitä ja tätä ja sen verran kun on niin tiukka niin tiukka kuri ja esittää jotain fitness-ammattilaista.

Voitaisko kaikki vaan hyväksyä se tosiasia että toiset tykkää kalakeitosta ja toiset hernekeitosta. Jos joku ei halua syödä munkkia niin ei siitä tarvitse tehdä mitään isoa asiaa. Mikä siinä on niin vaikeeta.. Ja itseasiassa valkoinen sokeri on myrkkyä elimistölle. Jos ei tiedä niin Googlesta löytyy vaikka mitä, menkää sinne katsomaan. Sokeri aiheuttaa myös pahempaa riippuvuutta kuin heroiini.

Mulla on pt.n tekemä ruokavalio. Herkkuja saan syödä aina kun sokerihammasta kolottaa. Ne herkut on ennalta määrätty, terveellisempiä, mulle sopivia ja tehoaa just siihen sen hetkiseen sokerinhimoon. Juhlissa saan toki ottaa jotain hyvää jne... Mutta en todellakaan syö jotain munkkia sen takia ettei anoppi vetäisi hernettä nenään.

Syön vähähiilihydraattisesti, reilusti kasviksia, marjoja, proteiinia ja rasvaa koska olen sokeririippuvainen. Ruokavalioni hillitsee makeanhimoa ja käynnistää jumittavan aineenvaihdunnan.

Miksi ihmiset luulette, että pt tekisi tavalliselle perheenäidille, joka laihduttaa terveyssyistä, jonku tiukan ruokavalion missä pitää punnita kaikki? En minä punnitse tai mittaile, syön sen verran että maha on täynnä.

Hyvä pt tekee ruokavaliosta sellaisen, mitä asiakas pystyy noudattamaan loppuelämän. En voi esim. syödä joka päivä samaa aamupalaa, pitää olla vaihtoehtoja. En syö tiukasti jollain tietyllä kellonlyömällä, vaan silloin kun on nälkä ja sopiva hetki. Ei tämä ole mikään fitness-dieetti vaan elämää.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 11:20"]

Voitaisko kaikki vaan hyväksyä se tosiasia että toiset tykkää kalakeitosta ja toiset hernekeitosta. Jos joku ei halua syödä munkkia niin ei siitä tarvitse tehdä mitään isoa asiaa. Mikä siinä on niin vaikeeta.. Ja itseasiassa valkoinen sokeri on myrkkyä elimistölle. Jos ei tiedä niin Googlesta löytyy vaikka mitä, menkää sinne katsomaan. Sokeri aiheuttaa myös pahempaa riippuvuutta kuin heroiini.

[/quote]

Tuolla yksi paheksui sitä, että joku kieltäytyy "herkuttelusta". Kumman vaikea on joillekin käsittää, että kaikille se rasvainen jauhosokerimössö ei ole herkkua, vaan joikaisella on omat mieltymyksensä.

Minä en ole koskaan pitänyt makeasta, ja välillä on tosi rasittavaa yrittää selittää että ei, en kursaile enkä laihduta, mulle ei vaan leivokset maistu ja väkisin en ala toisten mieliksi syödä. Onneksi nykyisin on jo usein suolaisiakin vaihtoehtoja tarjolla.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 10:42"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 10:22"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 10:08"] [quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 10:04"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 09:02"] [quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 08:58"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 08:55"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 08:50"]Muutama ajatus: - ruoka on uusi uskonto, ja saa aikaan samanlaista hihhulointia, ja oman uskon paremmuuden halua kuin lahkolaisuudet - aloituksessa minusta kamalinta on se, että isä ja lapset syövät eri ruokaa kuin äiti - ei oikeasti toisten munkin syöntiä tai syömättömyyttä työpaikoilla ihmetellä, ellei joku halua tehdä ruokavaliostaan suurta draamaa [/quote] Itselläni on hiiva elimistössä, ei todennäköisesti parane koskaan. Pitäisikö miehen ja lapsen syödä nyt sitten samaa ruokaa kuin minä? Mun ruokani rajoitettu tällä hetkellä kuuteen eri ruoka-aineeseen. [/quote] Sairaus on eri asia tietysti. Ihan kuten allergiat. [/quote] Ei se tilanne ole yhtään sen kummallisempi tässäkään kohtaa. Jos mun teinini ilmoittaisi alkavansa vegaaniksi niin ihan varmasti valmistettaisiin hänelle oma ruoka, ei me vanhemmat lihan syöntiä lopetettaisi sen takia. Mietitkö sä nyt ihan loppuun asti tota viestiäs? [/quote] Ja jos sun teinisi alkaisi punnita jauhelihaa ja kanasuikaleita, niin heräisitkö siinä vaiheessa, kun verkkarit tippuu hänen päältänsä. En oikeasti jaksa tätä, kummityttöni oli vakavasti sairas, ihan oikeasti melkein kuoli ja vieläpä diabeetikko. Äitinsä eli entinen kaverini hurahti edelliseen fitness buumiin 90-luvulla ja tyttö sai oikein hyvän naisen mallin kotoa, kun luurangon laihaksi laihduttanut äiti osti painonvartijoiden vaa'an, koska piti edelleen tarkkailla. Äidistä oli mahtavaa, kun teinityttö oli niin hoikka ja urheilullinen, teki todellakin siitä oikein numeron. Meidän Minea se vaan tykkää käydä lenkillä, sunnuntaiaamuisinkin lähtee jo seitsemältä juoksemaan. Varmaan oli hienoa, kun lapsi oli sairaalassa ja pakotettiin syömään ja pitkän tien kautta palautui, vaikka varmasti läpi elämän syöminen on hankala juttu. Ja pikkulapsesta saakka kotona juttu oli se äidin urheilu ja äidin ruokavalio. En edes puhu äidin kanssa nykyisin, kummityttöni kanssa kyllä, olemme erittäin läheisiä. Onneksi hänellä on meitä normaaleja aikuisia. Olkaa te nykyisen jauhelihapunnituksen fanittajat edes vähän fiksumpia, varsinkin jos teillä on teinityttöjä. Tai ylipäänsä lapsia. [/quote] Sä vedit hienosti mukaan syömishäiriöt, joita sairastaa 1-3% suomalaisista. Ei todellakaan ole niin yleistä, mitä kuvittelet sen olevan. Niistä on tehty älyttömän iso numero, vaikka sairastavuus on mitättömän pientä. [/quote] Sori, liippaa läheltä. Ja äitinsä on just kun ap ja ruokafanaatikot tässä ketjussa. Ei tosiaan tarvitse mennä tuohon, eikä moni menekään, onneksi. Meillä oli tämä draama ja olen aivan 100 % varma, että äidin sairaus (se meni kyllä jo sairaudeksi sielläkin) vaikutti lapsen mielenterveyteen. Kyllä meilläkin on perheessä eri mieltymykset ja joskus (mutta vain joskus) tehdään erilaista ruokaa perheenjäsenille. Mun mielestä se, että tapero ei syö yhtä tulista ruokaa kuin vanhemmat, on kuitenkin todella, todella paljon erilainen asia kuin se, että äiti ei koskaan syö samaa ruokaa kuin muut ja hänen annoksensa kulkevat keittiövaan kautta, niin arkena kuin juhlana. Kumoatko kaikki ne tutkimukset, joiden mukaan ruokailutottumukset - niin hyvässä kuin pahass, opitaa kotoa? [/quote] Tietenkin ruokailutottumukset opitaan kotoa. Mistäs muualtakaan? Mielestäni on ihan ok, että äidin ruokavalio on tiukka ja annokset kulkevat keittiövaa'an kautta. Siitä ei kuitenkaan tule tehdä ohjelmanumeroa lasten edessä. Toimin näin itsekin enkä koe siitä olevan haittaa lapsilleni. Pääasia, että syön heidän kanssaan.

[/quote]

Taitaa olla aika pienet lapset, jos eivät kiinnitä huomiota siihen, että äidillä on eri ruokaa ja äiti punnitsee ruokaansa...

Ei meilläkään joku taapero taatusti edes huomaisi, jos punnitsisin ruokiani tai söisin erilailla, mutta noi 12- ja 14- vuotiaat tytöt kyllä aivan varmasti huomaavat ja omaksuvat.

Huomaan, että pitää olla tosi tarkka kaikessa ruokaan liittyvässä, hyvässä ja pahassa.

Meillä syödään terveellisesti ja monipuolisesti, jopa jutellaan paljon erilaisten ruoka-aineiden rasvaisuudesta, proteiinista, energiasta jne. Urheilevat tytöt alkavat kiinnostua ruoasta ja sen merkityksestä terveydelle.

Mutta olisi kammottavaa antaa teinille sellainen malli syömisessä, että se on jonkinlainen suoritus, jonka on ohjeistanut joku parin viikon kirjekurssin käynyt nuorukainen ja että ruoka on pahin vihollinen, sitä tarvitaan vain lihasmassan kasvattamiseen tarkan koodiston ja vaa'an mukaisesti.

Diagnosoituja syömishäiriöitä on toki pieni osa väestöstä, mutta esim. ortorexiaa aika harvoin kai diagnosoidaan, ennen kuin se johtaa anorexiaan. Olen itse tässä ehkä hysteerisenkin tarkka siihen toiseen suuntaan, koska olen entinen kilpaurheilija ja vielä lajissa, jossa asia oli todellakin ongelma. Nähnyt senkin, kun ihminen itkee, kun valmentaja pakottaa syömään omenan. Siis omenan.

Minusta, siis vain minusta, tämä fitness-buumin ruokavaliohysteria vaakoineen on eräänlainen syömishäiriö. Eikä kyse ole siitä, tykkääkö munkista vai ei, vaan siitä, ettei kertakaikkiaan voi syödä sitä munkkia missään tilanteessa, vaikka haluaisi, koska pt on "tehnyt mulle ruokavalion, jota noudatan loppuikäni ja se ei salli munkkia vaan raakana punnittua jauhelihaa 100 g / ateria". Ja joku ruoan kanssa aikaisemmin kompleksinen (ylipainoinen) todella uskoo, että seuraavat 20 vuotta pystyy elämään punnitsemalla jauhelihaa ja kanasuikaleita ja raejuustoa.