"Ei kiitos, mulla on pt:n tekemä ruokavalio"

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 09:40"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 08:54"][quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 21:32"][quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 20:59"]

Näissä ravintovalveutuneissa kodeissa kasvaa tällä hetkellä moni tulevaisuuden syömishäiriöinen.
[/quote] No niinpä. Tosi vaikeeta ymmärtää näitä ruokahysteerikkoja ja ortorektikoita, tosin itse oon saanu lottovoiton geeniarpajaisissa eikä tarvitse miettiä mitä syö ja kuinka paljon, paino ei nouse suklaan ja pizzan huolettomasta syömisestä huolimatta. Sääli tosiaan ruokanatsien perheitä.
[/quote]

Ihan samanlaiset geenit sinulla on kuin muillakin. Paitsi sen osalta, että sinun ei tee mieli syödä "huolettomasti".
[/quote] Siis nimenomaan voin syödä, ja syön huolettomasti, esim. joka päivä suklaata/jotain suklaaleivonnaista. Muutenkin syön aina sitä mitä tekee mieli ja se ei tod.ole mitään mautonta terveysruokaa. Eli kai se jossain geeneissä on ettei ole taipumusta lihoa, en siis myöskään tee mitään päivittäisiä rääkkejä.
[/quote]
Et syö yli kulutuksesi, se on hienoa.
Paskalla ruokavaliolla tukit kuitenkin valtimoitasi samalla tavalla kuin lihavakin. Onnea ja menestystä terveytesi pilaamiseen!

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 09:33"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 09:09"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 09:02"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 08:58"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 08:55"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 08:50"]Muutama ajatus:

- ruoka on uusi uskonto, ja saa aikaan samanlaista hihhulointia, ja oman uskon paremmuuden halua kuin lahkolaisuudet

- aloituksessa minusta kamalinta on se, että isä ja lapset syövät eri ruokaa kuin äiti

- ei oikeasti toisten munkin syöntiä tai syömättömyyttä työpaikoilla ihmetellä, ellei joku halua tehdä ruokavaliostaan suurta draamaa
[/quote]

Itselläni on hiiva elimistössä, ei todennäköisesti parane koskaan. Pitäisikö miehen ja lapsen syödä nyt sitten samaa ruokaa kuin minä?
Mun ruokani rajoitettu tällä hetkellä kuuteen eri ruoka-aineeseen.
[/quote]

Sairaus on eri asia tietysti. Ihan kuten allergiat.
[/quote]

Ei se tilanne ole yhtään sen kummallisempi tässäkään kohtaa.
Jos mun teinini ilmoittaisi alkavansa vegaaniksi niin ihan varmasti valmistettaisiin hänelle oma ruoka, ei me vanhemmat lihan syöntiä lopetettaisi sen takia.
Mietitkö sä nyt ihan loppuun asti tota viestiäs?
[/quote]

En todellakaan pidä normaalina, että isä ja lapset syövät eri ruokaa kuin äiti. Minusta tässä tapauksessa annetaan mahdollisimman huono esimerkki normaalista syömisestä lapsille. Mutta, uskonto.
[/quote]

Kaikki ei tykkää kaikesta, pakotatko sinä omat lapsesi syömään jotain mistä eivät tykkää?
Me tykätään miehen kanssa kaikesta erikoisesta, mutta ei meidän lapsen tarvitse niitä syödä.
Sinähän se ihan hullu tässä olet!
[/quote]

Meillä koko perhe syö samaa ruokaa, myös niitä erikoisempia. Vähintään jokainen maistaa.

"Ei kiitos! Olen kasvissyöjä" "Nojos sä yhen makkaran vaan söisit! Ei me kerrota kelleen.."
Huoh!! Mä niin ymmärrän apta. Olen 20-vuotta ollu kasvissyöjä ikinä tekemättä siitä mitään numeroa. Silti usein tuntuu ettei kaikki vaan edes halua ymmärtää ettei se merkkaa mitään speciaalia ruokaa. Mulle käy hyvin perunat ja salaatti. Tai juustovoileipä. En tarvitse omaa ruokaa..

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 09:40"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 08:54"][quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 21:32"][quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 20:59"]

Näissä ravintovalveutuneissa kodeissa kasvaa tällä hetkellä moni tulevaisuuden syömishäiriöinen.
[/quote] No niinpä. Tosi vaikeeta ymmärtää näitä ruokahysteerikkoja ja ortorektikoita, tosin itse oon saanu lottovoiton geeniarpajaisissa eikä tarvitse miettiä mitä syö ja kuinka paljon, paino ei nouse suklaan ja pizzan huolettomasta syömisestä huolimatta. Sääli tosiaan ruokanatsien perheitä.
[/quote]

Ihan samanlaiset geenit sinulla on kuin muillakin. Paitsi sen osalta, että sinun ei tee mieli syödä "huolettomasti".
[/quote] Siis nimenomaan voin syödä, ja syön huolettomasti, esim. joka päivä suklaata/jotain suklaaleivonnaista. Muutenkin syön aina sitä mitä tekee mieli ja se ei tod.ole mitään mautonta terveysruokaa. Eli kai se jossain geeneissä on ettei ole taipumusta lihoa, en siis myöskään tee mitään päivittäisiä rääkkejä.
[/quote]
Ootko sellainen laiha lihava, sisukalut täynnä rasvaa?

Suomessa on outo tämä kahvipulla-kulttuuri!
Hirveää tuputtamista ja sitten loukkaannutaan, kun ei joku sokeria tirisevä munkki tai ällämakea mokkapala kelpaa..

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 09:43"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 09:33"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 09:09"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 09:02"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 08:58"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 08:55"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 08:50"]Muutama ajatus:

- ruoka on uusi uskonto, ja saa aikaan samanlaista hihhulointia, ja oman uskon paremmuuden halua kuin lahkolaisuudet

- aloituksessa minusta kamalinta on se, että isä ja lapset syövät eri ruokaa kuin äiti

- ei oikeasti toisten munkin syöntiä tai syömättömyyttä työpaikoilla ihmetellä, ellei joku halua tehdä ruokavaliostaan suurta draamaa
[/quote]

Itselläni on hiiva elimistössä, ei todennäköisesti parane koskaan. Pitäisikö miehen ja lapsen syödä nyt sitten samaa ruokaa kuin minä?
Mun ruokani rajoitettu tällä hetkellä kuuteen eri ruoka-aineeseen.
[/quote]

Sairaus on eri asia tietysti. Ihan kuten allergiat.
[/quote]

Ei se tilanne ole yhtään sen kummallisempi tässäkään kohtaa.
Jos mun teinini ilmoittaisi alkavansa vegaaniksi niin ihan varmasti valmistettaisiin hänelle oma ruoka, ei me vanhemmat lihan syöntiä lopetettaisi sen takia.
Mietitkö sä nyt ihan loppuun asti tota viestiäs?
[/quote]

En todellakaan pidä normaalina, että isä ja lapset syövät eri ruokaa kuin äiti. Minusta tässä tapauksessa annetaan mahdollisimman huono esimerkki normaalista syömisestä lapsille. Mutta, uskonto.
[/quote]

Kaikki ei tykkää kaikesta, pakotatko sinä omat lapsesi syömään jotain mistä eivät tykkää?
Me tykätään miehen kanssa kaikesta erikoisesta, mutta ei meidän lapsen tarvitse niitä syödä.
Sinähän se ihan hullu tässä olet!
[/quote]

Meillä koko perhe syö samaa ruokaa, myös niitä erikoisempia. Vähintään jokainen maistaa.
[/quote]

Me syödään niin tulista ruokaa miehen kanssa että olisi ihan hullua pakottaa lapsi syömään sitä.
Lapsi syö myös kohtalaisen tulista ruokaa, mutta ei niin tulista kuin me, on valitettavasti oppinut syömään näitä mauttomia ruokia päiväkodissa ja koulussa.
Ja ei, kaikkia ruokia ei voi maustaa vasta lopuksi. Mutta en odota ymmärrystä ihmisiltä joiden ruoka on tyyliin, perunamuussia ja nakkikastiketta, makaronilaatikko ja jauhelihakeitto. Uskon että meidänkin lapsi oppii syömään parempaa ruokaa kun ikää tulee lisää.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 08:58"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 08:55"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 08:50"]Muutama ajatus:

- ruoka on uusi uskonto, ja saa aikaan samanlaista hihhulointia, ja oman uskon paremmuuden halua kuin lahkolaisuudet

- aloituksessa minusta kamalinta on se, että isä ja lapset syövät eri ruokaa kuin äiti

- ei oikeasti toisten munkin syöntiä tai syömättömyyttä työpaikoilla ihmetellä, ellei joku halua tehdä ruokavaliostaan suurta draamaa
[/quote]

Itselläni on hiiva elimistössä, ei todennäköisesti parane koskaan. Pitäisikö miehen ja lapsen syödä nyt sitten samaa ruokaa kuin minä?
Mun ruokani rajoitettu tällä hetkellä kuuteen eri ruoka-aineeseen.
[/quote]

Sairaus on eri asia tietysti. Ihan kuten allergiat.
[/quote]

Millä tapaa eri asia? Eiko ylipaino ole sairaus? Ja mitä pahaa siinä on, jos perheessä syödään eri ruokia? Meillä yksi lapsista inhoaa sipulia, toinen sieniä, minä olen kasvissyöjä, mies ei syö mitään makeaa. Yksi lapsista tykkää ketsupista, toinen valkosipulijauheesta, mies laittaa tabascoa joka ruokaan ja minä juon alkoholitonta olutta tai kotikaljaa kaiken ruuan kanssa. Mitä sitten? Miksi kaikkien pitäisi olla samanlaisia? Syödään silti yhdessä. Huomioidaan vaan ruusnlaitossa nuo erikoiset piirteet.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 09:51"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 08:58"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 08:55"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 08:50"]Muutama ajatus:

- ruoka on uusi uskonto, ja saa aikaan samanlaista hihhulointia, ja oman uskon paremmuuden halua kuin lahkolaisuudet

- aloituksessa minusta kamalinta on se, että isä ja lapset syövät eri ruokaa kuin äiti

- ei oikeasti toisten munkin syöntiä tai syömättömyyttä työpaikoilla ihmetellä, ellei joku halua tehdä ruokavaliostaan suurta draamaa
[/quote]

Itselläni on hiiva elimistössä, ei todennäköisesti parane koskaan. Pitäisikö miehen ja lapsen syödä nyt sitten samaa ruokaa kuin minä?
Mun ruokani rajoitettu tällä hetkellä kuuteen eri ruoka-aineeseen.
[/quote]

Sairaus on eri asia tietysti. Ihan kuten allergiat.
[/quote]

Millä tapaa eri asia? Eiko ylipaino ole sairaus? Ja mitä pahaa siinä on, jos perheessä syödään eri ruokia? Meillä yksi lapsista inhoaa sipulia, toinen sieniä, minä olen kasvissyöjä, mies ei syö mitään makeaa. Yksi lapsista tykkää ketsupista, toinen valkosipulijauheesta, mies laittaa tabascoa joka ruokaan ja minä juon alkoholitonta olutta tai kotikaljaa kaiken ruuan kanssa. Mitä sitten? Miksi kaikkien pitäisi olla samanlaisia? Syödään silti yhdessä. Huomioidaan vaan ruusnlaitossa nuo erikoiset piirteet.
[/quote]
Juuri näin, mä koitan olla kasvattamasta lapsia tasamuottiin.
Vaatiihan se aikaa ja viitseliäisyyttä valmistaa eri ruokia, mutta meille se ei ole ongelma.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 09:02"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 08:58"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 08:55"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 08:50"]Muutama ajatus: - ruoka on uusi uskonto, ja saa aikaan samanlaista hihhulointia, ja oman uskon paremmuuden halua kuin lahkolaisuudet - aloituksessa minusta kamalinta on se, että isä ja lapset syövät eri ruokaa kuin äiti - ei oikeasti toisten munkin syöntiä tai syömättömyyttä työpaikoilla ihmetellä, ellei joku halua tehdä ruokavaliostaan suurta draamaa [/quote] Itselläni on hiiva elimistössä, ei todennäköisesti parane koskaan. Pitäisikö miehen ja lapsen syödä nyt sitten samaa ruokaa kuin minä? Mun ruokani rajoitettu tällä hetkellä kuuteen eri ruoka-aineeseen. [/quote] Sairaus on eri asia tietysti. Ihan kuten allergiat. [/quote] Ei se tilanne ole yhtään sen kummallisempi tässäkään kohtaa. Jos mun teinini ilmoittaisi alkavansa vegaaniksi niin ihan varmasti valmistettaisiin hänelle oma ruoka, ei me vanhemmat lihan syöntiä lopetettaisi sen takia. Mietitkö sä nyt ihan loppuun asti tota viestiäs?

[/quote]

Ja jos sun teinisi alkaisi punnita jauhelihaa ja kanasuikaleita, niin heräisitkö siinä vaiheessa, kun verkkarit tippuu hänen päältänsä.

En oikeasti jaksa tätä, kummityttöni oli vakavasti sairas, ihan oikeasti melkein kuoli ja vieläpä diabeetikko. Äitinsä eli entinen kaverini hurahti edelliseen fitness buumiin 90-luvulla ja tyttö sai oikein hyvän naisen mallin kotoa, kun luurangon laihaksi laihduttanut äiti osti painonvartijoiden vaa'an, koska piti edelleen tarkkailla. Äidistä oli mahtavaa, kun teinityttö oli niin hoikka ja urheilullinen, teki todellakin siitä oikein numeron. Meidän Minea se vaan tykkää käydä lenkillä, sunnuntaiaamuisinkin lähtee jo seitsemältä juoksemaan. Varmaan oli hienoa, kun lapsi oli sairaalassa ja pakotettiin syömään ja pitkän tien kautta palautui, vaikka varmasti läpi elämän syöminen on hankala juttu. Ja pikkulapsesta saakka kotona juttu oli se äidin urheilu ja äidin ruokavalio.

En edes puhu äidin kanssa nykyisin, kummityttöni kanssa kyllä, olemme erittäin läheisiä. Onneksi hänellä on meitä normaaleja aikuisia.

Olkaa te nykyisen jauhelihapunnituksen fanittajat edes vähän fiksumpia, varsinkin jos teillä on teinityttöjä. Tai ylipäänsä lapsia.

Elämä on valintoja. Tässä ketjussa mennään jo 5. sivulla enkä usko aloittajan tätä lukevan. Kirjoitanpa silti oman mielipiteeni.

Joku ihminen tulee onnelliseksi sillä, että noudattaa orjallisesti jotain sääntöä, tässä tapauksessa ruokavaliota. Sanoisin, että ammattitaidoton pt, jos ei ollenkaan huomioi sosiaalista elämää eikä ole mitään mahdollisuuksia lipsua grammantarkasta ruokavaliosta.

Ammattitaitoinen pt ottaisi huomioon myös sen, että on oman vartalon ulkopuolista elämää. Siksi ruokavaliossa pitäisi olla vaihtoehtoina myös silloin tällöin anopin tekemä munkki, juhlakakkua tai tuoppi juomaa. Ei se dieetti siihen kaadu, mutta sosiaaliset suhteet saattavat kärsiä kovasti.

Monilla on ongelmana se, että omasta ruokavaliosta tehdään kauhean suuri numero ikään kuin sitä olisi jotenkin parempi ihminen, kun syö näin paljon tarkemmin ja paremmin kuin te muut. Totta kai siihen kiinnittää silloin huomiota ja se voi saada aikaan jonkun vastareaktion.

Jos pullansyöminen on jostakin syystä mahdotonta, ei kannata selitellä mitään, kun se tekee asian vain vaikeammaksi. Yksinkertaisesti vaan toteaa, että ei syö koskaan pullaa ja vaihtaa keskustelunaihetta. Siihen on tyytyminen niin mummon kuin anopin.

Mä tykkään sipulista. Mun perheessä vain yksi lapsista rakastaa sipulua niinkuin minä. Joskus tehdään "meidän herkku" esim. Sipulicurry, sipulikeutto tai valkosipulisämpylöitä, sipulipiirakkaa...
Sit taas mies ja toinen lapsista tykkää hamppareista ja makaronivellista. Mä en voi sietää hamppareita. Ja makaronivellista nousee oksennus kurkkuun jo sen limaklönttikoostumuksen takia. Mies tekee näitä herkkuja eikä mun oo onneks pakko syödä niitä. Olen lapsesta asti inhonnut maitoisia ruokia tai limaklönttisiä. Esim mannapuuro on ehdoton turn offmulle. Teen sitä silti lapsille, kun ne rakastaa sitä. Itse taas tykkään kaikusta homejuustoista, oliiveista ym. Yksi lapsista ei syö kananmunaa. On kylässä jopa oksentanu, kun pakotettiin syömään munakasta. Mä en tajua tuota "pakko maistaa kaikkea". Minusta se on ihan sairasta..

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 20:37"][quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 20:30"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 20:28"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 20:21"]

Minä en pahastu, mutta nauran itsessäni kun tavallinen amatöörikuntoilija vetää jollakin olympialaisiin treenaavaan ruokavaliolla. Joo ei oo multa pois, mutta niinkuin kaikissa muissakin asioissa niin homma menee helposti yli. Ja kyllä se minun mielestä on loukkaavaa jos ollaan vaikka jossakin juhlissa ja nostetaan malja, niin joku oman elämän ms.fitness avautuu "ehämmä voi ku mulla on tää OIKEA ruokavalio" tyylillä :P 

[/quote]

Tuo ymmärtämättömyys on erona meidän treenaavien amatöörien ja kehostaan välittävien vs sinun kaltaistesi ihmisten välillä: yksi munkki voi tuoda sen 500 kcal lisää ruokavalioon, mikä esim. omalla pienen naisen kulutuksella on jo 25 % päivän kaloreista. Enkä edes laske kaloreita juuri koskaan, vaan syön puhtaasti ja terveesti, mutta tiedostan sen että ravitakseni vartaloani en yksinkertaisesti voi vetää kahvitauoilla sitä samaa määrää pullaa mitä esim. työkaverit.

[/quote]

Tässähän se ruokafasistien ajattelutapa taas tuli. Ei ole mitään muuta kuin pullaaperkele tason ruokavalio tai sitten se "ptn tekemä ruokavalio"(kuka helvetti edes maksaa jollekin muutaman päivän kurssin käyneelle ptlle kun parempaa materiaalia löytää pätevämmiltä ihmisiltä netistä). 

Joku munkki sillon tällön on yksi vitun hailee. 

[/quote]

Pätevämmiltä ihmisiltä netistä? Mieluummin maksoin sille erittäin pätevälle pt.lle joka teki juuri MINULLE sopivan ruokavalion, jota voin noudattaa koko loppuelämäni. Tietäen minun heikkouteni, tapani, elämäntyylini, laihdutushistoriani jne jne... se netin joukkovalmennus ei sovi kaikille. Kokeiltu on. t. 11
[/quote]

Aika harva tuntuu ymmärtävän, että nämä PT:t kouluttautuvat muutaman kuukauden kursseilla, jotka minusta ovat lähinnä nice to know -juttuja tai pieni osa jotain ammatillista koulutusta. Itse kyllä kääntyisin virallisten liikunnanohjaajien puoleen, jotka sentään opiskelevat kolme vuotta ammattikorkeassa näitä asioita sekä liikunnallisesta, terveydellisestä että ravitsemuksellisesta vinkkelistä. Noi PT:t on ihan huuhaata suurin osa ja oikeat ammattilaiset lähinnä nauraa niille.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 10:04"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 09:02"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 08:58"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 08:55"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 08:50"]Muutama ajatus: - ruoka on uusi uskonto, ja saa aikaan samanlaista hihhulointia, ja oman uskon paremmuuden halua kuin lahkolaisuudet - aloituksessa minusta kamalinta on se, että isä ja lapset syövät eri ruokaa kuin äiti - ei oikeasti toisten munkin syöntiä tai syömättömyyttä työpaikoilla ihmetellä, ellei joku halua tehdä ruokavaliostaan suurta draamaa [/quote] Itselläni on hiiva elimistössä, ei todennäköisesti parane koskaan. Pitäisikö miehen ja lapsen syödä nyt sitten samaa ruokaa kuin minä? Mun ruokani rajoitettu tällä hetkellä kuuteen eri ruoka-aineeseen. [/quote] Sairaus on eri asia tietysti. Ihan kuten allergiat. [/quote] Ei se tilanne ole yhtään sen kummallisempi tässäkään kohtaa. Jos mun teinini ilmoittaisi alkavansa vegaaniksi niin ihan varmasti valmistettaisiin hänelle oma ruoka, ei me vanhemmat lihan syöntiä lopetettaisi sen takia. Mietitkö sä nyt ihan loppuun asti tota viestiäs?

[/quote]

Ja jos sun teinisi alkaisi punnita jauhelihaa ja kanasuikaleita, niin heräisitkö siinä vaiheessa, kun verkkarit tippuu hänen päältänsä.

En oikeasti jaksa tätä, kummityttöni oli vakavasti sairas, ihan oikeasti melkein kuoli ja vieläpä diabeetikko. Äitinsä eli entinen kaverini hurahti edelliseen fitness buumiin 90-luvulla ja tyttö sai oikein hyvän naisen mallin kotoa, kun luurangon laihaksi laihduttanut äiti osti painonvartijoiden vaa'an, koska piti edelleen tarkkailla. Äidistä oli mahtavaa, kun teinityttö oli niin hoikka ja urheilullinen, teki todellakin siitä oikein numeron. Meidän Minea se vaan tykkää käydä lenkillä, sunnuntaiaamuisinkin lähtee jo seitsemältä juoksemaan. Varmaan oli hienoa, kun lapsi oli sairaalassa ja pakotettiin syömään ja pitkän tien kautta palautui, vaikka varmasti läpi elämän syöminen on hankala juttu. Ja pikkulapsesta saakka kotona juttu oli se äidin urheilu ja äidin ruokavalio.

En edes puhu äidin kanssa nykyisin, kummityttöni kanssa kyllä, olemme erittäin läheisiä. Onneksi hänellä on meitä normaaleja aikuisia.

Olkaa te nykyisen jauhelihapunnituksen fanittajat edes vähän fiksumpia, varsinkin jos teillä on teinityttöjä. Tai ylipäänsä lapsia.
[/quote]
Sä vedit hienosti mukaan syömishäiriöt, joita sairastaa 1-3% suomalaisista. Ei todellakaan ole niin yleistä, mitä kuvittelet sen olevan. Niistä on tehty älyttömän iso numero, vaikka sairastavuus on mitättömän pientä.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 10:04"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 09:02"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 08:58"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 08:55"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 08:50"]Muutama ajatus: - ruoka on uusi uskonto, ja saa aikaan samanlaista hihhulointia, ja oman uskon paremmuuden halua kuin lahkolaisuudet - aloituksessa minusta kamalinta on se, että isä ja lapset syövät eri ruokaa kuin äiti - ei oikeasti toisten munkin syöntiä tai syömättömyyttä työpaikoilla ihmetellä, ellei joku halua tehdä ruokavaliostaan suurta draamaa [/quote] Itselläni on hiiva elimistössä, ei todennäköisesti parane koskaan. Pitäisikö miehen ja lapsen syödä nyt sitten samaa ruokaa kuin minä? Mun ruokani rajoitettu tällä hetkellä kuuteen eri ruoka-aineeseen. [/quote] Sairaus on eri asia tietysti. Ihan kuten allergiat. [/quote] Ei se tilanne ole yhtään sen kummallisempi tässäkään kohtaa. Jos mun teinini ilmoittaisi alkavansa vegaaniksi niin ihan varmasti valmistettaisiin hänelle oma ruoka, ei me vanhemmat lihan syöntiä lopetettaisi sen takia. Mietitkö sä nyt ihan loppuun asti tota viestiäs?

[/quote]

Ja jos sun teinisi alkaisi punnita jauhelihaa ja kanasuikaleita, niin heräisitkö siinä vaiheessa, kun verkkarit tippuu hänen päältänsä.

En oikeasti jaksa tätä, kummityttöni oli vakavasti sairas, ihan oikeasti melkein kuoli ja vieläpä diabeetikko. Äitinsä eli entinen kaverini hurahti edelliseen fitness buumiin 90-luvulla ja tyttö sai oikein hyvän naisen mallin kotoa, kun luurangon laihaksi laihduttanut äiti osti painonvartijoiden vaa'an, koska piti edelleen tarkkailla. Äidistä oli mahtavaa, kun teinityttö oli niin hoikka ja urheilullinen, teki todellakin siitä oikein numeron. Meidän Minea se vaan tykkää käydä lenkillä, sunnuntaiaamuisinkin lähtee jo seitsemältä juoksemaan. Varmaan oli hienoa, kun lapsi oli sairaalassa ja pakotettiin syömään ja pitkän tien kautta palautui, vaikka varmasti läpi elämän syöminen on hankala juttu. Ja pikkulapsesta saakka kotona juttu oli se äidin urheilu ja äidin ruokavalio.

En edes puhu äidin kanssa nykyisin, kummityttöni kanssa kyllä, olemme erittäin läheisiä. Onneksi hänellä on meitä normaaleja aikuisia.

Olkaa te nykyisen jauhelihapunnituksen fanittajat edes vähän fiksumpia, varsinkin jos teillä on teinityttöjä. Tai ylipäänsä lapsia.
[/quote]

Ei meillä kukaan punnitse ruokaansa, mutta mun mielestä on ihan ok että perheenjäsenet syö eri ruokia.
Ei kaikki voi tykätä kaikesta!
Tuo sun esimerkkisi on äärilaita.
En mä koe että mun lapseni menee rikki siitä että minä en syö leipää, enkä varsinkaan niitä munkkeja. Muut perheenjäsenet niitä kyllä syö.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 20:18"]

Tuntuu tosi pahalta varmaan, jos munkit on vaikka omatekemiä. Onko ruokavalio niin grammalleen tarkka? Treenaatko siis kisoihin? En nyt halua saarnata, mut eikö yksi munkki anopin luona menis silloin tällöin? Et varmaan joka päivä siellä tai muilla kutsuilla ravaa?

[/quote]

Itse en noudata mitään erityistä ruokavaliota, mutta en vain satu pitämään kahvipöydän herkuista. Anoppi on tästä monta kertaa numeron tehnyt, kun ei itse leivottu kelpaa. Katson kuitenkin sen verran, mitä suuhuni laitan, että mielummin jotakin terveellisempää vaihtoehtoa. En syö väkisin miellyttääkseni toisia.

Nyt tiedän mistä tulee lapset, joiden äidit vaativat, että Nico-Petterille pitää koulussakin valmistaa ihan oma ruoka. Nico-Petteri kun ei tykkää sipulista, paprikasta, persiljasta jne. Nico-Petteri vaan toteaa, että ei kiitos tätä. Haluan tota.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 10:08"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 10:04"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 09:02"] [quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 08:58"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 08:55"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 08:50"]Muutama ajatus: - ruoka on uusi uskonto, ja saa aikaan samanlaista hihhulointia, ja oman uskon paremmuuden halua kuin lahkolaisuudet - aloituksessa minusta kamalinta on se, että isä ja lapset syövät eri ruokaa kuin äiti - ei oikeasti toisten munkin syöntiä tai syömättömyyttä työpaikoilla ihmetellä, ellei joku halua tehdä ruokavaliostaan suurta draamaa [/quote] Itselläni on hiiva elimistössä, ei todennäköisesti parane koskaan. Pitäisikö miehen ja lapsen syödä nyt sitten samaa ruokaa kuin minä? Mun ruokani rajoitettu tällä hetkellä kuuteen eri ruoka-aineeseen. [/quote] Sairaus on eri asia tietysti. Ihan kuten allergiat. [/quote] Ei se tilanne ole yhtään sen kummallisempi tässäkään kohtaa. Jos mun teinini ilmoittaisi alkavansa vegaaniksi niin ihan varmasti valmistettaisiin hänelle oma ruoka, ei me vanhemmat lihan syöntiä lopetettaisi sen takia. Mietitkö sä nyt ihan loppuun asti tota viestiäs? [/quote] Ja jos sun teinisi alkaisi punnita jauhelihaa ja kanasuikaleita, niin heräisitkö siinä vaiheessa, kun verkkarit tippuu hänen päältänsä. En oikeasti jaksa tätä, kummityttöni oli vakavasti sairas, ihan oikeasti melkein kuoli ja vieläpä diabeetikko. Äitinsä eli entinen kaverini hurahti edelliseen fitness buumiin 90-luvulla ja tyttö sai oikein hyvän naisen mallin kotoa, kun luurangon laihaksi laihduttanut äiti osti painonvartijoiden vaa'an, koska piti edelleen tarkkailla. Äidistä oli mahtavaa, kun teinityttö oli niin hoikka ja urheilullinen, teki todellakin siitä oikein numeron. Meidän Minea se vaan tykkää käydä lenkillä, sunnuntaiaamuisinkin lähtee jo seitsemältä juoksemaan. Varmaan oli hienoa, kun lapsi oli sairaalassa ja pakotettiin syömään ja pitkän tien kautta palautui, vaikka varmasti läpi elämän syöminen on hankala juttu. Ja pikkulapsesta saakka kotona juttu oli se äidin urheilu ja äidin ruokavalio. En edes puhu äidin kanssa nykyisin, kummityttöni kanssa kyllä, olemme erittäin läheisiä. Onneksi hänellä on meitä normaaleja aikuisia. Olkaa te nykyisen jauhelihapunnituksen fanittajat edes vähän fiksumpia, varsinkin jos teillä on teinityttöjä. Tai ylipäänsä lapsia. [/quote] Sä vedit hienosti mukaan syömishäiriöt, joita sairastaa 1-3% suomalaisista. Ei todellakaan ole niin yleistä, mitä kuvittelet sen olevan. Niistä on tehty älyttömän iso numero, vaikka sairastavuus on mitättömän pientä.

[/quote]

Sori, liippaa läheltä.

Ja äitinsä on just kun ap ja ruokafanaatikot tässä ketjussa.

Ei tosiaan tarvitse mennä tuohon, eikä moni menekään, onneksi. Meillä oli tämä draama ja olen aivan 100 % varma, että äidin sairaus (se meni kyllä jo sairaudeksi sielläkin) vaikutti lapsen mielenterveyteen.

Kyllä meilläkin on perheessä eri mieltymykset ja joskus (mutta vain joskus) tehdään erilaista ruokaa perheenjäsenille. Mun mielestä se, että tapero ei syö yhtä tulista ruokaa kuin vanhemmat, on kuitenkin todella, todella paljon erilainen asia kuin se, että äiti ei koskaan syö samaa ruokaa kuin muut ja hänen annoksensa kulkevat keittiövaan kautta, niin arkena kuin juhlana.

Kumoatko kaikki ne tutkimukset, joiden mukaan ruokailutottumukset - niin hyvässä kuin pahass, opitaa kotoa?

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 10:06"][quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 20:37"][quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 20:30"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 20:28"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 20:21"]

Minä en pahastu, mutta nauran itsessäni kun tavallinen amatöörikuntoilija vetää jollakin olympialaisiin treenaavaan ruokavaliolla. Joo ei oo multa pois, mutta niinkuin kaikissa muissakin asioissa niin homma menee helposti yli. Ja kyllä se minun mielestä on loukkaavaa jos ollaan vaikka jossakin juhlissa ja nostetaan malja, niin joku oman elämän ms.fitness avautuu "ehämmä voi ku mulla on tää OIKEA ruokavalio" tyylillä :P 

[/quote]

Tuo ymmärtämättömyys on erona meidän treenaavien amatöörien ja kehostaan välittävien vs sinun kaltaistesi ihmisten välillä: yksi munkki voi tuoda sen 500 kcal lisää ruokavalioon, mikä esim. omalla pienen naisen kulutuksella on jo 25 % päivän kaloreista. Enkä edes laske kaloreita juuri koskaan, vaan syön puhtaasti ja terveesti, mutta tiedostan sen että ravitakseni vartaloani en yksinkertaisesti voi vetää kahvitauoilla sitä samaa määrää pullaa mitä esim. työkaverit.

[/quote]

Tässähän se ruokafasistien ajattelutapa taas tuli. Ei ole mitään muuta kuin pullaaperkele tason ruokavalio tai sitten se "ptn tekemä ruokavalio"(kuka helvetti edes maksaa jollekin muutaman päivän kurssin käyneelle ptlle kun parempaa materiaalia löytää pätevämmiltä ihmisiltä netistä). 

Joku munkki sillon tällön on yksi vitun hailee. 

[/quote]

Pätevämmiltä ihmisiltä netistä? Mieluummin maksoin sille erittäin pätevälle pt.lle joka teki juuri MINULLE sopivan ruokavalion, jota voin noudattaa koko loppuelämäni. Tietäen minun heikkouteni, tapani, elämäntyylini, laihdutushistoriani jne jne... se netin joukkovalmennus ei sovi kaikille. Kokeiltu on. t. 11
[/quote]

Aika harva tuntuu ymmärtävän, että nämä PT:t kouluttautuvat muutaman kuukauden kursseilla, jotka minusta ovat lähinnä nice to know -juttuja tai pieni osa jotain ammatillista koulutusta. Itse kyllä kääntyisin virallisten liikunnanohjaajien puoleen, jotka sentään opiskelevat kolme vuotta ammattikorkeassa näitä asioita sekä liikunnallisesta, terveydellisestä että ravitsemuksellisesta vinkkelistä. Noi PT:t on ihan huuhaata suurin osa ja oikeat ammattilaiset lähinnä nauraa niille.
[/quote]

tämä viimeinen kommentti on koko ketjun paras ja oikeastaan tiivistää hyvin sen monenkirjavan tilanteen, mikä "liikuntamarkkinoilla" vallitsee. Moni julistaa itsensä asiantuntijaksi ja ammattilaiseksi vaikkei sitä oikeasti ole. Muutamia kursseja voi käydä, mutta Se ei vielä kenestäkään ammattilaista tee.

Mitään muuta ei taas maailmaanmahdu kuin laiska laihaläski tai tiukalla ruokavaliolla höystetty himotreenaja. Mä luulen, että kumpiki tapa on ihan yhtä epäterveellinen. Niin mielelle kuin keholle.

Suurin osa mun tutuista itseni mukaan lukien arvostavat puhdasta ruokaa ja raaka-aineita. Nautitaan siitä ruoasta perheen tai ystävien kesken. Harrastuksiin kuuluu luonnossa liikkumista, ryhmäliikuntaa jne.

Itse harrastan mm polkujuoksua, kouluratsastusta sekä kuntoilua, jossa käytän vain oman kehoni painoa vastuksena. Minulla on matala syke ja matala verenpaine, veriarvot ovat kaikki hyviä. Lääkäri kyselikin, että olenko kovakin urheilemaan ja treenanno esim maratonia varten :D

Olen kuitenkin vai. tavallinen ihminen, joka ei tee suurta numeroa ruosta tai liikunnasta. Se ilo lähtee hyvästä ruoasta, seurasta ja liikunnasta luonnossa kauniissa ympäristössä. Olisi kamalaa elää elämää, jossa jokainen hetki liikkuisi seuraavan aterian tai liikuntamuodon perässä. Samoin olisi kamalaa elää vain sohvan pohjalla karkkia syöden. Onneksi suurin osa ihmisistä löytää kuitenkin tasapainon näiden väliltä. Helpottavaa kun voi vain elää.

Tukeva tai pullea? En omasta mielestäni. Toki tämäkin asia on katsojan silmässä.

Edelleenkin korostan , etten punnitse ruokiani ja nyrpistele muiden munkin syömiselle. Mulla on täysi vapaus syödä vaikka paskaa, jos siltä tuntuu, mutta ainakaan tällä hetkellä ei tunnu.

Syön usein perheen kanssa täysin samaa ruokaa, mutta lisään siihen esim. proteiinia ruokavalion mukaan.

Meillä leivotaan, mutta silti en joka kerta valmiita leivonnaisia syö.

Ruoka on ravintorikasta ja laadukasta, koko perheellä. Juureksia, vihanneksia, marjoja ja hedelmiä menee paljon.

Ruokavalioni ei tähtää laihduttamiseen, vaan lihasten kasvuun. Ja näin suht pienenä naisena voin sanoa, että lihaskasvua varten saa tehdä tosi kovan työn.

Jännää sinänsä, että läskinä kukaan ei näyttänyt hapanta naamaa, kun en ottanut munkkia.