Lue keskustelun säännöt.
"Ei kiitos, mulla on pt:n tekemä ruokavalio"
26.09.2015 |
No niin. Olen alunperin pudottanut painoa omin avuin ja välillä superdieettiä noudattaen. Kesällä saavutin viimein ns tavoitepainoni.
Noin reilu vuosi sitten aloitin crossfitissa ja talvella siirryin treenaamaan salille.
Minulle kävi kuten monille muillekin , eli nälkä kasvoi syödessä. Loppukesästä päädyin palkkaamaan personal trainerin itselleni ja tehtiin 6kk diili.
Nyt olen elokuun alusta noudattanut ruokavaliota, joka tähtää lihasten kasvuun, sillä tavoitteenani on lisätä lihasmassaa ja muokata kroppaa mahdollisimman tehokkaasti.
Miten hitossa se on muille niin vaikea asia!?! Näytetään hapanta naamaa ja huokaillaan kun ei munkki ja paahtoleipä maistu. Miten se voi olla aikuiselle ihmiselle niin helkkarin vaikea kunnioittaa toisten valintoja?
Vaikka nytten ottaa aivoon (mm anopin hapan naama) niin silti olen aina ystävällisesti kieltäytynyt ja kertonut ruokavaliosta ainoastaan kysyttäessä.
Argh!!
Kommentit (128)
Sä et varmaan ap ole sellainen, mutta tiedän joitain tarkkaa ruokavaliota noudattavia, jotka tekevät ruokavaliostaan numeron kokoajan. Elämä on niin sitä itseensä keskittymistä ja pyörii ruuan ympärillä. Raportoidaan suoliston tuntemuksia, soitellaan puoli tuntia tiedusteluja ravintoloihin ennen kuin lähdetään ja sitten pahimmillaan jopa kommentoidaan muiden syömisiä.
Silloin kun ei muita häiriköidä valinnoillaan, ei pitäisi muidenkaan loukkaantua tai tuputtaa mitään. Ei luulisi ketään häiritsevän jos jättää pullan syömättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 20:39"]"Nälkä kasvoi syödessä", sanot eli sulla on tainnut nyt mopo karata aika pahasti lapasesta, vai tavoitteletko pääsyä fitness-kisoihin? Aika huolestuttavaa tuollainen ulkonäköön, siis kroppaan fikaoitunut elämäntapa. On ihan hyvä syödä terveellisesti, mutta täytyy olla myös malttia ja harkintaa, miten kompensoida "harha-askeleet", siis vaikka se yksi munkki. Ei kai sullakin ole niin heikko luonne, että jos kerran maistat jotain kiellettyä, niin sulla romuttuu koko dieetti?
[/quote]
En tähtää kisoihin, sillä en ikinä kykenisi kisadieetille. Kropallani ei muutenkaan ilman kauneuskirurgiaa pärjäisi niissä karkeloissa, sillä aikaisempi jojoilu painon kanssa on jättänyt runsaasti löysää nahkaa ja raskausarpia.
Mikä siinä huolestuttaa jos ihminen yrittää kasvattaa lihasmassaa? Mä olen ihan normaalipainoinen 158/56kg. Tässä vajaan kahden kuukauden aikana on paino jopa noussut muutaman kilon. Syön tällä hetkellä tosi paljon, vaikka munkista kieltäydynkin.
Ap
Jotenkin tuntuu niin hölmöltä ihmiset jotka ei voi syödä sitä yhtä kakkupalaa. Onko se elämä nautittavaa, jos joutuu jokaisen kalorin laskea ja luopua niinkin suuresta nautinnosta kuin herkuttelu. Onneksi minulle riittää jumppa kerran viikossa, tavallinen ruokavalio, jossa kaikkea voi syödä kohtuudella ja normaalipainoinen vartalo.
No mä varmaan tulisin oikeasti tosi kipeeksi esim.munkista.
En ole syönyt valkoisia jauhoja yli kymmeneen vuoteen.
Ohan toi nyt ihan naurettavaa, että normi taapertaja punnitsee jotain lihasuikaleita työpaikalla. Ensinnäkin sen voisi tehdä kotona ja toisekseen sen kyllä osaa arvioida ihan riittävän tarkasti silmälläkin. Mutta tää nyt on tätä aikaa kun heikkoluontoisimmat ja yksinkertaisimmat luulee, että jos haluaa hyvän kropan nii pitää mennä jollakin jutan ja bullin opeilla. Totuus: ei tarvitse. Ihan perusjärki syömisissä(ehkä vähän teoriaa netistä) ja siihen treeniä päälle. Bisness on bisness ja toki pt-yrittäjien kannattaa pitää yllä kuplaa, että tää on kauheen monimutkainen asia.
Olympialaisiin treenaaville sitten nämä grammalleen punnitut ruokavaliot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin tuttua. Laihdutan. Puolet tavoitteesta saavutettu. Suurin saavutus on varmaankin se, että niuholla ruokavaliolla olen päässyt eroon sokerinhimosta. Ei tee enää mieli sokeria, rasvaa ja pullaa koko ajan. Sitä ei ihmiset tunnu tajuavan. Ennen söin päivittäin väärin. En halua pilata terveyttäni, joten vihdoin sain tehtyä ryhtiliikkeen. Homma toimii ja painoindeksi alkaa pian olla 25. Ei yksi munkki mitään haittaa -ajattelulla sain itselleni 15 kg ylipainoa. Nyt olen oppinut syömään niin, että laihdun ja on virkeä olo. Miksi siis palaisin siihen mättöruokavalioon takaisin ja söisin jatkuvasti työkaverin tarjoamaa munkkia tai anopin leivonnaisia. En halua, eikä kukaan voi mua siihen pakottaa. Herkkuja syön jatkossa joskus ja jouluna. Ne eivät enää kuulu mulle kuin erityistilanteessa. Jos joku muu, yleensä lihava, ihminen ei voi valintaani hyväksyä, niin secon vain hänen ongelmansa, ei minun. Pahimmat päänaukojat ovat itse läskejä, jotka ovat kateellisia, kun joku onnistuu laihtumaan ja he eivät. Mun työkavereista pahimmat ruokavalioni arvostelijat ovat itse tosi lihavia. Ei se ole heiltä pois, jos minä laihdun.
Jos ruokavalioon ei mahdu edes pari kertaa kuussa nautittua pullaa tai keksiä, se ei ole silloin sellainen, jota voi noudattaa koko loppuelämänsä, sori nyt vaan. Jos MITÄÄN joustoa ei voi tehdä, on kyseessä ihan liian tiukka ruokavalio. Vietkö ap esim. häihin tai muihin juhliin omat eväät mukaan vai yritätkö koota noutopöydästä ruokavalioon sopivat safkat, vaikka broilerinfileen sijasta tarjolla saataakin olla vähän rasvaisempaa lihaa ja salaatissa kastikkeet valmiina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä kaikki pitää aina ottaa niin kuolemanvakavasti? Minulla saattaisi jokunen niskakarva nousta jos joku vetoaisi PTn tekemään ruokavalioon, koska se kuulostaa minusta jotenkin siltä että haluaa vaikuttaa hienolta ja se oma hienous on tärkeämpää kuin sosiaalisen tilanteen hoitaminen.
Sen sijaan jos sama henkilö kieltäytyisi ja vääntäisi elämäntapamuutoksensa huumorille, "mulla on nyt niin tiukka ruokavalio että herne väärään kellonaikaan on kuolemaks, on kuule ilmeisen supertieteellistä ja vuoden kuluttua olen Barbarella. No ei vaiskaan, nyt vaan olen päättänyt tsempata niin etten lipsu milliäkään, tässä iässä ja mun luonteella hidas elämäntapamuutos ei oikein toimi. Eli anteeksi, en ota, mutta saanko vähän nuuhkia? "
Ja sitten voi kertoa PTstään taas hauskaan sävyyn ("pirttihirmu") tms...
" joka teki juuri MINULLE sopivan ruokavalion, jota voin noudattaa koko loppuelämäni"
Siis aiotko sä punnita jauhelihojasi koko loppuelämän? No hupinsa kullakin.
Ei minulla ole mitään terveellisesti syöviä vastaan, enkä tuputa kenellekään väkisin herkkuja, mutta silti pidän tuollaista tiukkaa ruokavaliota noudattavia hieman höpsöinä. Sen sijaan, että noudattaa prikulleen jonkun toisen laatimaa ruokavaliota, kannattaisi ottaa vähän selvää ravitsemuksesta ja sopivista annosmääristä ja opetella koostamaan ruokavalionsa ihan itse. Joustavampaa ja helpommin ylläpidettävää. Ja voi ottaa sen satunnaisen herkun tai toisen valmistaman punnitsemattoman ruoan ilman, että pasmat menee sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin on pt. Erittäin pätevä sellainen. Itse en tähtää mihinkään kisoihin tai fitneskuntoon. Minulla on vielä 10 kg ylipainoa (20 kg jo tippunut).
Syön herkkuja sillointällöi mutta en edes joka viikonloppu.
Joku kommentoijan että ei se yksi munkki sillointällöi mitään haittaa. Nimenomaan ei haittaakaan.
Mutta joskus kylässä vaikka kerrankin viikkoon niin silloin haittaa.
Joskus on viikkoja kun tarjolla on munkkia tai pullaa tms. Monta kertaaa viikossa. Ja minun kohdallani pitäisi ottaa vain sen vuoksi ettei tarjoajalle tule pahamieli?
Olette te kummallisia. Heti seuraavassa lauseessa haukutte kaikkia Läskejä jotka eivät osaa kieltäytyä herkuista :D.
Nii ja silloin kun niitä herkkuja syön eli noin jokatoinen viikonloppu niin haluan ihan itse valita mitä syön :).
Aivan sairaaksi on mennyt nykyajan ruokakulttuuri. Mammat punnitsee riisiä keittiövaa'alla ja syö kanaa pussista. Dieetillä kakunpalakin on kauhistus, sitten vedetään offikaudella lohtumässyt niin että on perseessä kokoa mistä taas lähteä kiristelemään. Normaali, konstailematon ruokavalio on kuin jotain toiselta planeetalta.
Näissä ravintovalveutuneissa kodeissa kasvaa tällä hetkellä moni tulevaisuuden syömishäiriöinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 20:57"]" joka teki juuri MINULLE sopivan ruokavalion, jota voin noudattaa koko loppuelämäni"
Siis aiotko sä punnita jauhelihojasi koko loppuelämän? No hupinsa kullakin.
Ei minulla ole mitään terveellisesti syöviä vastaan, enkä tuputa kenellekään väkisin herkkuja, mutta silti pidän tuollaista tiukkaa ruokavaliota noudattavia hieman höpsöinä. Sen sijaan, että noudattaa prikulleen jonkun toisen laatimaa ruokavaliota, kannattaisi ottaa vähän selvää ravitsemuksesta ja sopivista annosmääristä ja opetella koostamaan ruokavalionsa ihan itse. Joustavampaa ja helpommin ylläpidettävää. Ja voi ottaa sen satunnaisen herkun tai toisen valmistaman punnitsemattoman ruoan ilman, että pasmat menee sekaisin.
[/quote]
Urho ei tietenkään tarvitse punnita loppuelämäänsä. Tosi nopeasti oppii arvioimaan ne määrät oikein ja se oikeanlainen /sopiva ruokavalio tulee ihan selkärangasta.
Mä lopetin herkkujen syömisen 10 vuotta sitten ja en ole niitä myöskään syönyt. Yhtään. Tämä ärsyttää joitain ihan yhtä paljon kuin raittius. En ymmärrä miksi. Kieltäydyn aina vain sanomalla ei kiitos, enkä selittele enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jauhoista yms kieltäytyminen on normaalia, mutta huvitti hieman kun reilusti ylipainoinen tuttu sanoi luopuvansa kokonaan marjoista ja juureksista. Mietin vaan että niilläköhän sinäkin olet itsesi lihottanut...
Miksi ei voi sanoa pelkästää sitä ei kiitos? Niin minä sanon, jos en halua jotain syödä ja sillä selvä.
Minusta ruokavaliolla rehvastelevat ovat omalla tavallaan nirsoja. Heille ei kelpaa joku siksi, että toinen ei ole antanut lupaa sitä syödä. Ihan OK, mutta ei siitä kannata numeroa tehdä. Ja ainakin minun mielestäni on aika lailla epäkohteliasta tulla kylään omien eväiden kanssa, kipaista puhelimen merkkiäänen jälkeen keittiöön, nakata suuhun rahka-proteiinilisä-pakurijauhe -annos ja tulla sitten arvostelemaan muiden syömisiä.
Suurin osa meistä pysyy ihan hyväkroppaisina syömällä järkevästi. Kun pullasta tulee painajainen, on omissa ruokailutottumuksissa isoja vikoja.
Mulle tulee myös maha kipeäksi munkeista yms uppopaistetusta. Lihavana mua aina närästi (söin vuosia vatsansuojalääkettä), maha oli turvoksissa, kramppasi, nukuin huonosti (tähän nukahtamis- ja unilääkkeet), issias vaivasi kun en urheillut, hoitajan työssä ei tahtonut jaksaa Ilta-aamu-yö-epäsäännöllistä 3-vuorotyötä, kilpirauhasarvot heitteli, aina paleli ja atooppinen iho kutisi ja kuivui. Vuorotellen kokeilin milloin mitäkin dieettiä, mm kaalikeittodieettiä, karppausta yms. Pussikeitot taisi olla ainoa mihin en sortunut :D Aloitin aina "huomrnna" jotta sain syyn ahmia jääkaapin tyhjäksi. Pahimmillaan paino nousi 12 kg kahdessa kuussa.
Nykyään voin kokonaisvaltaisesti paremmin.
Maha ei ole kipeä, sillä en syö enää samanlaista sontaa kuin aiemmin, en tarvitse enää lääkkeitä nukkumiseen, issias ei ole vaivannut, koska harrastan nykyään rankkaa liikuntaa. Iho ei enää oireile, eikä kilpirauhasen vajaatoiminta enää vaivaa.
Eikö tämä ole hyvä syy kieltäytyä vaikkapa siitä munkista?
[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 20:59"]
Aivan sairaaksi on mennyt nykyajan ruokakulttuuri. Mammat punnitsee riisiä keittiövaa'alla ja syö kanaa pussista. Dieetillä kakunpalakin on kauhistus, sitten vedetään offikaudella lohtumässyt niin että on perseessä kokoa mistä taas lähteä kiristelemään. Normaali, konstailematon ruokavalio on kuin jotain toiselta planeetalta.
Näissä ravintovalveutuneissa kodeissa kasvaa tällä hetkellä moni tulevaisuuden syömishäiriöinen.
[/quote] Dieetillä? Offikaudella? Mä kyllä "punnitsen" edelleen ne ruoat. Osaan siis arvioida annoskoot nykyään ilman sitä vaakaa, mutta noudatan noita annoskokoja edelleen. En halua pakata kiloja takaisin koskaan ja tällä ne ovat pysyneet poissa monta vuotta. Herkkuja ei tarvitse mättää ollenkaan. Millään dieettikaudella tai offilla en ole, vaan pyrin syömään aina terveellisesti ja tarkkailemaan painoa ja annoskokoja. Enemmän tämä näyttää olevan ulkopuolisille ongelma kuin itselleni.
[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 20:46"]
[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 20:37"]
[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 20:30"]
[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 20:28"]
[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 20:21"]
Minä en pahastu, mutta nauran itsessäni kun tavallinen amatöörikuntoilija vetää jollakin olympialaisiin treenaavaan ruokavaliolla. Joo ei oo multa pois, mutta niinkuin kaikissa muissakin asioissa niin homma menee helposti yli. Ja kyllä se minun mielestä on loukkaavaa jos ollaan vaikka jossakin juhlissa ja nostetaan malja, niin joku oman elämän ms.fitness avautuu "ehämmä voi ku mulla on tää OIKEA ruokavalio" tyylillä :P
[/quote]
Tuo ymmärtämättömyys on erona meidän treenaavien amatöörien ja kehostaan välittävien vs sinun kaltaistesi ihmisten välillä: yksi munkki voi tuoda sen 500 kcal lisää ruokavalioon, mikä esim. omalla pienen naisen kulutuksella on jo 25 % päivän kaloreista. Enkä edes laske kaloreita juuri koskaan, vaan syön puhtaasti ja terveesti, mutta tiedostan sen että ravitakseni vartaloani en yksinkertaisesti voi vetää kahvitauoilla sitä samaa määrää pullaa mitä esim. työkaverit.
[/quote]
Tässähän se ruokafasistien ajattelutapa taas tuli. Ei ole mitään muuta kuin pullaaperkele tason ruokavalio tai sitten se "ptn tekemä ruokavalio"(kuka helvetti edes maksaa jollekin muutaman päivän kurssin käyneelle ptlle kun parempaa materiaalia löytää pätevämmiltä ihmisiltä netistä).
Joku munkki sillon tällön on yksi vitun hailee.
[/quote]
Pätevämmiltä ihmisiltä netistä? Mieluummin maksoin sille erittäin pätevälle pt.lle joka teki juuri MINULLE sopivan ruokavalion, jota voin noudattaa koko loppuelämäni. Tietäen minun heikkouteni, tapani, elämäntyylini, laihdutushistoriani jne jne... se netin joukkovalmennus ei sovi kaikille. Kokeiltu on. t. 11
[/quote]
Niinno minulla esimerkiksi on luultavasti Suomen koulutetuimman kuntosaliharrastajan(Juha Hulmi) "tekemä" ruokavalio. Tai siis ei ruokavalio mutta noudatan hänen oppejaan ja tutkimuksiaan, osaanhan mä itsekkin valita sopivat aineet jotka sopii siihen. Eikä maksanut mitään kun on ihan perusjuttuja, joita kaikki punttipenat ja mimmit käyttää muutenkin. Ei tää ruokailu kuitenkaan mitään rakettitiedettä, ole jos ei ole mitään isompia sairauksia. Munkki ja pari kaljaakin menee sillon tällön, hui kauheeta.
Itse luotan mielummin henkilöihin jotka oikeasti tietävät mistä puhuvat. Mutta pt on toki palveluammatti ja se on vaan hyvä jos löytyy ihmisiä jotka heidän palvelujaan käyttävät. Varmasti sielläkin on päteviä ihmisiä.
[/quote]
Oma pt.ni on perehtynyt nimenomaan terveelliseen ja täysin luonnonmukaiseen ravintoon ja hänen opeillaan mitään ei punnita tai mitata, vaan mennään omaa oloa kuunnellen, ja tämä nyt sopii minun luonteelleni parhaiten. Ruoka-aineet on aika tarkkaan rajattuja mutta ruoka vaihtelevaa. Tällä olen päässyt nopeasti eroon sokeririippuvuudesta. Todella vapauttavaa. Jokainen tyylillään.
Maksoin pitkän pennin mm. laihdutusryhmästä, jossa ruokaneuvot olivat ympäripyöreitä. Lihoin samantien ne kärvistelemäni kilot takaisin. Olen edelleen vihainen tälle kaikkitietävälle "suklaapatukka silloin tällöin ei dieettiä kaada" ryhmän vetäjälle. Ei ymmärtänyt hiilihydraateista tai sokeririippuvuudesta mitään.
Sokeri aiheuttaa yhtä kovan riippuvuuden kuin heroiini.
2-3 sukupolvea eteenpäin, niin kukaan ei enää tarjoa vierailleen mitään syötävää. Koittakaa ymmärtää niitä anoppeja ja muita, että heidän lapsuudessaan vieraanvaraisuuteen kuului sen seitsemän sorttia erilaista kahvileipää. Jos et tarjonnut, olit huono emäntä. Ja tottakai söit tarjottavia, jotta et olisi huono vieras. Ajat muuttuvat, mutta hitaasti. Vielä tulee päivä, jolloin on epäkohteliasta tarjota vieraalleen syötävää.
[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 20:37"]
[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 20:30"]
[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 20:28"]
[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 20:21"]
Minä en pahastu, mutta nauran itsessäni kun tavallinen amatöörikuntoilija vetää jollakin olympialaisiin treenaavaan ruokavaliolla. Joo ei oo multa pois, mutta niinkuin kaikissa muissakin asioissa niin homma menee helposti yli. Ja kyllä se minun mielestä on loukkaavaa jos ollaan vaikka jossakin juhlissa ja nostetaan malja, niin joku oman elämän ms.fitness avautuu "ehämmä voi ku mulla on tää OIKEA ruokavalio" tyylillä :P
[/quote]
Tuo ymmärtämättömyys on erona meidän treenaavien amatöörien ja kehostaan välittävien vs sinun kaltaistesi ihmisten välillä: yksi munkki voi tuoda sen 500 kcal lisää ruokavalioon, mikä esim. omalla pienen naisen kulutuksella on jo 25 % päivän kaloreista. Enkä edes laske kaloreita juuri koskaan, vaan syön puhtaasti ja terveesti, mutta tiedostan sen että ravitakseni vartaloani en yksinkertaisesti voi vetää kahvitauoilla sitä samaa määrää pullaa mitä esim. työkaverit.
[/quote]
Tässähän se ruokafasistien ajattelutapa taas tuli. Ei ole mitään muuta kuin pullaaperkele tason ruokavalio tai sitten se "ptn tekemä ruokavalio"(kuka helvetti edes maksaa jollekin muutaman päivän kurssin käyneelle ptlle kun parempaa materiaalia löytää pätevämmiltä ihmisiltä netistä).
Joku munkki sillon tällön on yksi vitun hailee.
[/quote]
Pätevämmiltä ihmisiltä netistä? Mieluummin maksoin sille erittäin pätevälle pt.lle joka teki juuri MINULLE sopivan ruokavalion, jota voin noudattaa koko loppuelämäni. Tietäen minun heikkouteni, tapani, elämäntyylini, laihdutushistoriani jne jne... se netin joukkovalmennus ei sovi kaikille. Kokeiltu on. t. 11
[/quote]
Niinno minulla esimerkiksi on luultavasti Suomen koulutetuimman kuntosaliharrastajan(Juha Hulmi) "tekemä" ruokavalio. Tai siis ei ruokavalio mutta noudatan hänen oppejaan ja tutkimuksiaan, osaanhan mä itsekkin valita sopivat aineet jotka sopii siihen. Eikä maksanut mitään kun on ihan perusjuttuja, joita kaikki punttipenat ja mimmit käyttää muutenkin. Ei tää ruokailu kuitenkaan mitään rakettitiedettä, ole jos ei ole mitään isompia sairauksia. Munkki ja pari kaljaakin menee sillon tällön, hui kauheeta.
Itse luotan mielummin henkilöihin jotka oikeasti tietävät mistä puhuvat. Mutta pt on toki palveluammatti ja se on vaan hyvä jos löytyy ihmisiä jotka heidän palvelujaan käyttävät. Varmasti sielläkin on päteviä ihmisiä.