Lue keskustelun säännöt.
Riideltiin äsken tyttöystävän kanssa..
25.09.2015 |
Mun tyttöystävä on paremman sanan puutteessa lievä draamakuningatar, vääntää esimerkiksi kavereidensa kanssa usein riitaa vähän pienemmistäkin jutuista. Selkeästi nauttii draamasta tiettyyn pisteeseen asti, mutta aivan uskomattoman ihana nainen muuten. Ei kuitenkaan riidellä hirveän usein, mutta äsken meille tuli riitaa. Lyhyesti selitettynä meillä on vanhojen inttikavereiden kanssa tapana viettää mökkiviikonloppu kerran vuodessa, ja elokuun alussa sovittiin ajankohdaksi tämä viikonloppu. Tyttöystäväni on ollut asiasta tietoinen, mutta nyt lähtöä tehdessäni meni oudon hankalaksi ja kun tuli aika lähteä ulos ovesta, alkoi itkeä ettei haluakaan mun lähtevän. En halunnut enkä voinut enää perua, koska tätä on suunniteltu pitkään ja kyseessä on mun mökki, joten mun pois jääminen olisi tarkoittanut koko äijäporukan viikonloppusuunnitelmien pilaamista.
No luonnollisesti yritin selittää tätä tyttöystävälle, mutta selitykset meni kuuroille korville ja takaspäin tuli vaan itkua siitä, miten hän olisi nyt kerrankin halunnut viettää kotiviikonlopun ja kuinka me ei vietetä tarpeeksi aikaa kahdestaan. Ollaan kyllä kahdestaan ihan helposti valtaosa ajastamme, mutta lupasin kuitenkin, että voidaan ensi viikonloppuna vaan linnottautua kotiin nauttimaan yhdessäolosta. Ei käynyt, kun kuulemma sen pitää olla nyt juuri tämä viikonloppu. Tyttöystävä ryhtyi valittamaan siitä, miten laitan kaverini hänen edelleen ja volume vaan nousi jatkuvasti.
Otin itse raivoamiset rauhallisena vastaan, mutta lopulta mullakin meinasi mennä kuppi nurin tyttöystävän naurettaviin syytöksiin ja totesin, että ehkä parempi jos nyt vietetään vaan viikonloppu erillään ja keskustellaan asioista rauhallisesti sunnuntaina kun tulen kotiin. Tässä vaiheessa keräsin reppuni ja kassini ja suuntasin ulko-ovea kohti. Tyttöystäväni repi kädestäni muovipussin, jossa oli mun ja yhden toisen inttikaverin bisset, eikä suostunut enää antamaan pussia takaisin. Otin kyseisestä PUSSISTA (muovipussista, en siis tyttöystävästäni) kiinni, jolloin tyttöystäväni ryhtyi huutamaan kuin palosireeni ("Päästä irti v* hullu", "Lopeta muhun sattuu", jne) ja riuhtoi pussin mun otteesta niin, että muovi repesi ja pullot levisi pitkin eteisen lattiaa ja seinää. Jäin itse seisomaan lamaantuneena kädet pystyssä paikoilleni, tyttöystävä lukittautui makuuhuoneeseen, soitti jollekin kaverilleen ja selitti vauhkona kuinka olin käynyt häneen käsiksi ja hänen on pakko päästä täältä pois koska hän pelkää henkensä edestä.
Puhelun lopetettuaan lähti takaovesta ilman takkia. Istun nyt tässä yksin, farkut ja kengät oluessa, eteinen myrskyn jäljiltä, sekavin tuntein vähän kaikesta. Kuten sanoin, tyttöystävä on aina ollut vähän draamailija ja oon sen osana häntä hyväksynyt, mutta nyt oon ihan rehellisesti peloissani. Tyttöystävä ihan tosissaan väitti jo jollekin mun käyneen häneen käsiksi, entä jos valhe leviää tosta eteenpäin tai tyttöystävä saa päähänsä tehdä esim. rikosilmoituksen? Mitä mä teen?? Tyttöystävä ei vastaa puhelimeen.
Kommentit (177)
Ap? Joko keskustelitte tyttöystävän kanssa? Miten menee?
- narsissi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 16:29"]
Menet mökille kavereiden kanssa ja kerrot siinä olutta nauttiessanne tämän koko hauskan episodin. Nauratte ja pähkäilette yhdessä miten sekopäisiä naiset ovat ja pyydät kavereitasi todistamaan puolestasi mitä todellisuudessa on tapahtunut jos sekopää muijasi alkaa poliisilla uhkailemaan.
[/quote]
Ei ne kaverit voi mitään todistaa sen perusteella että poika kertoo niille oman näkemyksensä tarinasta ja naureskelee päälle. Eikä tossa kannata sen isompaa vastakkainasettelua ryhtyä tieten tahtoen rakentamaan ja puolustusjoukkoja kasaamaan.Toki asiasta voi jutella kavereiden kanssa mutta hölmöä ois ryhtyä agitoimaan omia kavereita varsinaisesti tyttöä vastaan. Toi tilanne on on lopulta ap:n ja tyttönsä kesken selvitettävä asia.
Tyttö kyllän munkin mielestä kuulostaa vähän tasapainottomalta tapaukselta ja muuten olen sitä mieltä että ap:n kannattaa vaan lähteä sinne mökille.
En oo itse ollut poliisin kanssa sen kummemmin tekemisissä elämäni aikana joten toi ajatus rikosilmoituksesta pelotti, koska loppujen lopuksihan siinä olis varmaan ollut mun sana tyttöystävän sanaa vastaan. Tyttöystävä lähti tosi vauhkona ja tilanne oli ylipäänsä niin kaoottinen, että päässä liikkui lähinnä vaan kauhukuvia. Ja mikäli naapurit olis kuulleet tyttöystävän mesoomisen ton kaljakassiepisodin yhteydessä, niin tilannetta näkemättä olis kyllä varmaan kuulostanut siltä, että paukutan tyttöystävää parhaillaan turpiin tai jotain..
Anyway, edellisen viestin jälkeen päätin lähteä kaverille yöksi, kun ei meillä olis kotona ollut edes nukkumatilaa koko porukalle. Tyttöystävä soitti puolenyön jälkeen perään aika tukevassa humalassa, itkeskeli ja pyyteli anteeks ja kyseli olenko jättämässä häntä, koitti pyytää kotiin mutta tajus kyllä itsekin pyytelevänsä aika mahdottomia kun kello oli mitä oli ja meidän kämppä täynnä tyttöystävän kavereita. Maanantaina sit suoraan kaverilta kouluun ja illaks töihin, kun pääsin kotiin tyttöystävä oli laittanut ruokaa ja leiponut ja ostanut mulle lahjaksi yhden pelin. Tyttöystävä pyysi että voitaisiin syödä rauhassa ennen juttelemista, siinä olis mennyt kuulemma vaan koko ilta saman tien pilalle jos oltais heti kaiveltu "vanhoja riitoja" esiin. Syötiin, tyttöystävä yritti vielä vältellä keskustelemista, sanoin etten voi kyllä jatkaa suhdetta jos asiaa ei saada selvitettyä kun toi nyt oli sellanen juttu, ettei voi vaan lakasta maton alle. No juteltiin sitten, tyttöystävä pyyteli anteeksi ja sanoi voivansa harkita terapiaa tai jotain. Pyysi että ensi kerralla vaan halaisin, sanoin ettei ensi kertaa todellakaan saa tulla ja jos tulee niin tää oli ehdottomasti tässä. Kuulema oli vaan niin ahdistunut ja mieli maassa perjantaina, että ei kestänyt tota mökkireissulle lähtöä kun olis vaan halunnut maata mun kanssa peiton alla, ja kun pistin mökkireissun hänen edelle, oli ahdistunut niin paljon ettei hallinnut itseään yhtään. Vähän vänkäämiseks meni juttelu, loppujen lopuks tyttöystävä myönsi itsekin ettei tollanen käytös ole normaalia ja että tohon ahdistuneisuuteen olis syytä hakea apua ihan oman mielenrauhan takia.
Päätettiin siis jatkaa yhdessä ainakin toistaiseks, sillä ehdolla että tyttöystävä hakeutuu lääkärille juttelemaan fiiliksistään. Lupasin olla nyt tukena, mutta tein selväks etten ole jäämässä katselemaan jos mitään vastaavaa tapahtuu enää. Tyttöystävällä on nyt sit huomenna aamulla aika työterveyslääkärille, toivon mukaan siitä on jotain apua.
Ap
Huhuu, ap vastaa!! Miten menee nyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nyt hyväksyt tuollaisen käytöksen,soittelet perään jne. niin pahemmaksi vaan menee. Olin samanlainen epätasapainoinen kontrolloiva hullu nuorempana. Laita rajat sille akalle, ilmoita että et voi hyväksyä tuollaista käytöstä ja varmista että tyttö myöntää ja ymmärtää toimineensa väärin. Hänen käytöksensä kumpuaa epävarmuudesta ja mustasukkaisuudesta. Sinun leimaaminen väkivaltaiseksi on järkyttävää!
Minäkin haluan tietää kuinka tämä jatkui!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 19:40"]
Älä ainakaan jätä tyttöystävääsi, jos häntä todella rakastat.
Hänen käytös kuulostaa hyvin tutulta, nimittäin olen itse aikamoinen sekopää kokiessani ääritunnetiloja. Meillä syntyy paljon ihan järjettömiä riitoja/raivareita tilanteissa, joissa ei kuvittelisi olevan ongelmaa. Minä saatan hakata, itkeä, huutaa/haukkua, uhata jättämisellä tai vannoa jättäväni ym. Mieheni on oppinut vähitellen käsittelemään kohtauksiani, joiden aikana en tippaakaan välitä onko keskiyö, miten naapurit reagoi/mitä muut ajattelevat, satutanko toista/itseäni. Tunne, eli yleensä aina viha, on vain niiiin suuri. Näissä tilanteissa saatan siis raivostua miehelleni siitä, että lähdet perjantaina omille menoillesi. TOSIASIASSA syy ei ole tämä, vaan taustalla muut jutut. Oma hankala temperamenttini, (äkkipikainen, ailahteleva, tunteella elävä) tunnelukkoni (pelko hylätyksi tulemisesta/suhteen kestävyydestä/pelko loukatuksi tulemisesta ym) ja arjessa kasautunut stressi. En hallitse itseäni tilanteissa ja sanon toiselle asioita joita kadun ja häpeän jälkeenpäin. En sano, että sinun tulisi hyväksyä tyttöystäväsi käytös tai että kyse olisi jostain samantapaisesta kuin minulla. Toivon sinun kuitenkin miettivän mahdollisuutta, ettei tyttöystäväsi pystynyt hallitsemaan käytöstään ja tunteitaan, jolloin hän rauhoituttuaan luultavimmin katuu käytöstään.
Inhottavaa lukea näitä "jätä tollanen hullu muija" -kommentteja, koska eivät kaikki pysty hallitsemaan syystä tai toisesta tunteiden aiheuttamaa käytöstä. Ja jos joku keksii sanoa,että "Mee v***u hoitoon", niin jepjep on käyty ja apua vähäsen saatu. Mutta elämä ja etenkin tunteet ei oo niin simppeleitä juttuja. :D
PS. mikä siis auttaa vaikeissa tilanteissa?-->Sylihoito ja rakkaus. Eli riehuva ja nyrkeillä huitova nainen tiukkaan syliotteeseen, jossa hänen jalat ei ota maahan. (Muuten pääsee rimpuilemaan irti) Sitten sängyllä silittelet syliotteessa ja rauhoittelet.
[/quote]
Luuletko että sinun tai muiden aikuisten ei tulisi osata hallita yllä mainitsemaasi huonoa käytöstä? Jos luulet ja puolustelet itseäsi, olet väärässä. Terve aikuine osaa hallita tunteitaan ja ennakoida tilanteita jossa mahdollisesti alkaisi väkivaltaiseksi/ hulluksi/ riehumaan/ rajoittamaan toisen vapautta jne. Kyllä meitä kaikkia ottaa päähän joskus, varsinkin väsyneenä, mutta ei silloin voi alkaa terroristiksi, esim. kumppaninsa suhteen.
Sinulla on ilmeisesti sairaus johon saattaa riittä terapia? Ei ole kenenkään toisen aikuisen tehtävä paapoa huonosti käyttäytyvää nais- tai mieskumppania. Lähtökohtaisesti pitäisi osata käyttäytyä hyvin toista ihmistä kohtaan; lasten sekä aikuisten.
Kuvaamasi rimpuilut ym. ovat sairasta touhua. Mitäs jos miehesi käyttäisityisi kuvailemallasi tavalla? Mitä jos miehesi rimpuilisi ja huoitosi? Miehet ovat vielä yleensä isompia fyysisesti kuin naiset ja vahvempia.. Silti, ei heikommallakaan tai pienemmällä ei ole oikeutta huonoon käytökseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahtavaa! Toivon mukaan myös oikeasti lähdet, jos syytä tulee..
Hyvä ap, oli todella paikallaan että vaadit tiukasti keskustelua. Pidä rajasi ja toivottavasti teillä alkaa mennä paremmin, jos tyttöystäväsi ymmärtää, että sinua ei voi manipuloida uhkailulla ja uhriutumalla. Kaikkea hyvää sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi hitto. Tiedän paljon juuri tuollaisia naisia ja osa entisiä ystäviä (välit pistetty juuri poikki tuollaisen turhan draamanluonnin takia). Mietin jatkuvasti, miten niiden miesystävät jaksavat heitä. Voimia sinulle ap ja toivon todella että tyttöystäväsi ei enää jatkossa tee tuollaista, vaikka yleensä tuollainen käytös ei muutu mihinkään, vaikka vähän aikaa nyt jatkossa olisikin rauhallista.
Hienosti hoidettu tilanne, ap ja pidäthän puolesi myös jatkossa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Up. Mikä ap:n ja tyttöystävän tilanne on?
Kiva lukea noin nuoren ja silti tasapainoisen ihmisen toiminnasta, kuin ap. Tyttöystävän ahdistusta voi ja varmaan pitääkin ymmärtää, kaikilla meillä on omat juttumme. Mutta huonoa käytöstä ei.
Ap, luin juuri koko ketjun.
Voi olla, että tytöllä on jokin kasvuvaihe. Voi olla, että hänellä on mt-ongelmia. Syy voi olla mitä vaan, mutta vain hän sen toivottavasti aikanaan osaa kertoa edes itselleen.
Sinun pitää nyt opetella tietynlaista itsekkyyttä ja sitä, että missä sun omat rajat menevät ja miten sua saa kohdella. On hyvä että olet empaattinen ja et ole heti ensin jättämässä. Vanhana alkoholistin eksänä sanoisin silti, että empaattisuudellakin on rajansa ja sitä voi toinen käyttää hyväksi.
Jos eroatte, niin onhan se surullista. Mutta millainen sinusta tulee, jos hän käyttäytyy sua kohtaan samoin jatkossa? Mitä jos hän lupaa muuttua, mutta sama virsi jatkuu? Mitä jos alat jättää menojasi pois ja käyttäytyä kuten hän toivoo? En voi sanoa että mitä sun pitäisi tehdä, toivon että mietit monelta kannalta ja kuuntelet ehkä myös läheisiäsi ennen päätöksentekoa.
Sun pitää jossain vaiheessa tehdä valintoja, sen voin kyllä sanoa. Rohkeutta ja valoa, myös tyttiksellesi. Hän sitä rohkeutta taitaakin enemmän tarvita itsensä kohtaamiseen.